lauantai 26. lokakuuta 2013

Nieminen, Veera: Avioliittosimulaattori

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Tammi 2013

Luin ~ 26.10.2013


Esittely Tammen sivulta, allekirjoitan lisäkommentit. Kirjasta jää tosiaan mieleen sana "hykerryttävä":

Vuoden hykerryttävin rakkausromaani! Tarina suuresta salamarakkaudesta ja maa-Jussin tuoreesta morsiamesta, joka rikkoo neljän miehen vaiteliaan kotirauhan.

Vilkas itäsuomalainen Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa pojan kotitilalle Länsi-Suomeen. Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja veljensä kanssa. Mutta Aino vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain!

Kun morsian saapuu kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja mutisee "Uggoloi". Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä!

Unto näyttää melkein hymyilevältä. Se päästää jopa äänen, jota täällä päin varmaan kutsutaan naurahdukseksi. Meillä päin se tulkittaisiin niin, että äijä meinaa tukehtua.


Yhdenpäivänkirja
Ihana lauantaipäivä; pitkä aamulukutuokio sängyssä, hyvä kirja kohta puolessä välissä... päivän mittaan hykerryttäviä hetkosia kirjan parissa ja äsken luin viimeiset sivut. Vaikka tarkoitus oli säästää vähän huomisellekin :). Tykkäsin. Oli raikas ja reipas kirja, kevyttä toki, mutta sitäpä välillä tarvitaan. Omassa tyylilajissaan hauska ja kivasti kirjoitettu, hykerryttäviä tilanteita riitti juuri sopivasti. Ei mitään suuria yllätyksiä, mutta eipä niitä kaivannutkaan.
Tarkkanäköistä tekstiä, kirjoittaja raapaisee välillä vähän syvemmältäkin, mutta ei liian osoittelevasti. Vaikka on tullut luettua tällaista kevyttä kirjallisuutta varsin paljon ennenkin, tämä oli jotenkin raikkaasti omanlainen.

Kun kirja saa lukijan hykertelemään ja välillä suorastaan nauramaan ääneen, se on hyvä kirja.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Munro, Alice: Sanansaattaja

Alice Munro: Sanansaattaja

The View from Castle Rock, 2006

Gummerus 2008
Luin ~ 23.10.2013


Mielenkiintoinen yhteensattuma. En ole koskaan ennen lukenut Alice Munroa (kun en oikein ole novellien ystävä), mutta jonkun blogistin sivulauseesta jäi nimi mieleen ja lainasin taannoin tämän kirjan. Se oli siis mulla lainassa, kun kuulin, että Alice Munro on saanut tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Olipa hyvä syy tarttua kirjaan seuraavaksi.
Luin kirjaa aika kauan, se oli myös mukana syyslomamatkalla. Tästä ehkä vähän johtuu hiukan hajanainen muistikuva eri osista. Esittely:

Nobelpalkinto 2013

Alice Munron uudessa kokoelmassa on kaksi toisiaan lähestyvää kerronnan linjaa, jotka on tarkoitettu virtaamaan pitkin samaa uomaa - näin kirjailija itse uutta kirjaansa luonnehtii.

Ensimmäisessä osassa Munro kertoo tarinoita oman sukunsa vaiheista, 1700-luvun Skotlannista 1900-luvun Kanadaan. Yllättävän monet hänen esi-isistään ovat jättäneet jälkeensä kirjallista materiaalia, ja mitä historialliset lähteet eivät kerro, siinä apuun tulee kirjailijan kyky kuvitella ja kertoa.Toisen osan minämuotoisissa tarinoissa Munro tutkii oman elämänsä vaiheita fiktion keinoin. Ensirakkaus kukoistaa omenapuun alla, köyhän perheen tytär menee piiaksi vauraaseen taloon, nuori tyttö karkaa collegeen ja avioliittoon, kuusikymppinen nainen löytää rinnastaan kyhmyn... Molemmissa osissa Munro kuvaa sukupolvien ketjua eri aikoina, eri näkökulmista.Sanansaattaja osoittaa jälleen Munron kyvyn kuvata henkilöhahmojaan myötätuntoisesti ja tarkasti niin, että ne jäävät lukijan mieleen elämään. Kerronnasta huokuu elämänkokemuksen rikkaus ja ymmärryksen syvyys.


Keltainen kirjasto nro 387.


Syyslomalla kuopus luki ääneen kirjan: Alexander MacCall Smith: Akimbo ja käärmeet
Tykkäsin! Kuopuksen suosikkisarja, vink-vink.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Ballantyne, Lisa: Syyllinen

Lisa Ballantyne: Syyllinen
On asioita, joita ei voi koskaan antaa anteeksi.

The Gilty One, 2012

Minerva Kustannus Oy, 2013

Luin ~10.10.2013


Takakansikuvaus:
8-vuotias Ben Stokes löydetään kuolleena leikkikentältä, ja 11-vuotiasta Sebastian Crollia syytetään toverinsa murhasta. Poikien on nähty nahistelevan aiemmin samana päivänä, ja Sebastianin vaatteista löytyy verijälkiä, joten tilanne ei näytä hyvältä syyttömyyttään vakuuttelevan ja hätääntyneen pikkupojan kannalta.

Daniel Hunter on kokenut puolustusasianajaja, joka on tottunut hoitamaan toivottomilta tuntuvia tapauksia. Sebastianiin tutustuessaan hän saa pian todeta, että tällä oikeustapauksella on lähtemätön vaikutus hänen omaankin elämäänsä.

Sebastiania puolustaessaan Daniel joutuu vastatusten omien kipeiden lapsuusmuistojensa kanssa. Hän muistaa turvattomuuden ja hylkäämiset, mutta myös Minnien, kasvatusäidin, jonka rakkaus pelasti hänet. Minnien ansiosta useaan kertaan huostaan otetusta huumeäidin lapsesta ja sopeutumattomasta nuorisorikollisen alusta tuli teräväpäinen koululainen ja opiskelija - ja lopulta juristi.

Danielin elämää varjostaa kuitenkin syyllisyys, sillä opiskeluvuosinaan Daniel katkaisi välit kasvatusäitiinsä lopullisesti. Mutta mikä oli niin suuri rikos, että Daniel ei suostunut tapamaan Minnietä edes tämän kuolinvuoteella? Samastuminen murhasta syytettyyn lapseen saa Danielin kaivautumaan omaan, kipeään menneisyyteensä, jossa kaikki tuntuvat kantavan syyllisyyden taakkaa. Onko lopulta kukaan syytön?

Mestariteos, jonka tarina ja henkilöt pitävät lukijan herpaantumatta otteessaan viimeiselle sivulle saakka - ja vielä pitkään sen jälkeenkin.


Tykkäsin kirjasta todella. Kirjassa kulkee kaksi tarinaa päällekkäin. Etenkin asianajajan oman lapsuuden kuvaus vie mukanaan - välillä melkein harmittaa, kun palataan nykyhetkeen. Silti Sebastianinkin tarina kiinnostaa ja moni asia peilautuu näissä toisiinsa. Vaikka kirjassa on aika paljon surullisia ja pahojakin asioita, päällimäiseksi ei jää mitenkään toivoton tai paha olo. Toivottavasti kirjailijalta tulee lisää luettavaa!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Samartin, Cecilia: Kaunis sydän

Cecilia Samartin: Kaunis sydän

Alkuteos: Vigil, 2009

Kustantaja: Bazar, 2012

Luin ~ 6.10.2013