Härkönen, Anna-Leena: Kissapsykoosi

Anna-Leena Härkönen: Kissapsykoosi
Otava, 2024
Luin ~ 25.2.2024

Kuvaus:

Anna-Leena Härkönen kirjoittaa sumeilematta kaikesta, mistä hän on ärtynyt, huvittunut tai huolestunut.
Miksi äidit istuvat aina syytettyjen penkillä? Miksi ravintola tarjoaa friteerattua jäkälää tai punajuuripölyä, niin että kotona on voideltava nälkään meetvurstileipä?
Onko virkistyspäivänä virkistyttävä juuri työnantajan määräämällä tavalla, kuten vetämällä laivalla kännit, heräämällä väärissä hyteissä ja sotkemalla kaikkien asiat?
Vanhemmat ikäluokat ovat nuorten mielestä emotionaalisesti epäkypsiä, mutta miten kermassa haudutettujen all inclusive -koteihin tottuneiden nuorten puheisiin voi suhtautua kypsästi?
Kissapsykoosiin on koottu 25 jäljittelemättömän tarkkanäköistä kolumnia.

Kommentti:

Tykkään aina vaan Anna-Leena Härkösen kirjoitustyylistä.
Kirja tarttui mukaan kirjaston pikalaina- eli VIPPI-hyllystä.

(93 sivua.)

French, Nicci: Sunnuntai sarastaa

Nicci French: Sunnuntai sarastaa
Sunday Morning Coming Down, 2017
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon / Docendo, 2024
Viikonpäivä-sarjan 7.osa (Frieda Klein-sarja)
Luin ~ 24.2.2024

Kuvaus:

Julma viesti menneisyydestä kertoo, ettei piina ole ohi.
Psykoterapeutti Frieda Kleinin talon lattialautojen alta löydetään ruumis. Kyseessä on mies, jonka Frieda on palkannut suojelemaan itseään.
Frieda on aina tiennyt, että hänen piinaajansa sarjamurhaaja Dean Reeve on edelleen hengissä, vaikka poliisi ei sitä uskokaan. Lattian alta löytynyt ruumis on myös viesti Friedalle. Vaino muuttuu yhä henkilökohtaisemmaksi, ja jos Frieda ei löydä Deania nopeasti, hänen perheensä ja ystävänsä ovat vaarassa.
Frieda Klein pääsee lähemmäs kuin koskaan vainoojaa, joka on jahdannut häntä seitsemän loistavan kirjan ajan.

Nicci Frenchin Frieda Klein -sarjassa unettomuudesta kärsivä psykoterapeutti pureutuu potilaidensa mielten synkimpiin sopukoihin ratkaistakseen rikoksia yhdessä Lontoon poliisin kanssa. Hän joutuu kohtaamaan kerta toisensa jälkeen pahimmat pelkonsa jahdatessaan murhaajia ja muita rikollisia.

Kommentti:

Hyytävä sarja, mutta tykkään. Jäljellä on vielä sarjan viimeinen osa, jonka kääntämistä pitää odotella.
Lukiessa toivoin, että kirjassa olisi ollut aluksi lyhyt lista tärkeimmistä aiemmin esiintyneistä henkilöistä, koska kirjojen välissä ehtii aina jonkun heistä unohtaa. No, kirjan luettuani löysin listan takaliepeestä.

(341 sivua.)

Lehtikanto, Katariina: Tyttö joka sai kaulapannan

Katariina Lehtikanto: Tyttö joka sai kaulapannan:
suomalaisen ihmiskaupan uhrin tarina
Docendo, 2023
Luin ~ 22.2.2024

Kuvaus:

Järkyttävä tosikertomus suomalaisesta tytöstä, joka joutui ihmiskaupan uhriksi. Hyväksikäytön rakkaudeksi naamioinut keski-ikäinen mies alisti alaikäistä Minttua vuosien ajan. Miten on mahdollista, että kaikki turvaverkot pettivät tytön?
Mintun kohtalo järkytti suomalaisia rikoksen paljastuttua vuonna 2016. Puhutteleva dokumenttiromaani kertoo koko tarinan otsikoiden takana. Se vastaa siihen, miksi kokematon 14-vuotias ajautui viisikymppisen yliopistolehtorin hyväksikäyttämäksi ja alistamaksi seksiorjaksi.
Minttu sai mieheltä 15-vuotislahjaksi koiran kaulapannan ja joutui myymään seksiä sadoille miehille eri puolilla Suomea. Läheiset, koulu, terveydenhoito ja lastensuojelu eivät nähneet eivätkä puuttuneet.
Vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä Minttu onnistui irrottautumaan häntä pahoin traumatisoineesta elämänvaiheesta, mutta siitä huolimatta Mintun elämässä jatkuivat monenlaiset vaikeat ongelmat. Hyväksikäyttäjä tuomittiin lopulta 11 vuodeksi vankeuteen. Mies pääsi avovankilaan ennen kuin Minttu psykoterapiaan.
Minttu on ensimmäinen suomalainen ihmiskaupan uhri, joka kertoo avoimesti tarinansa.

Kommentti:

Surullinen tositarina. Hämmentävää on, miten tällainen on saanut tapahtua ja miten kukaan lähellä olevista aikuisista ei havahtunut M:n tilanteeseen.
M:n tausta toki selittää jotain, sillä hänen lähipiirinsä ja lapsuutensa ongelmat ja hänen syrjäytyneisyytensä ja ongelmat tekivät hänet otolliseksi uhriksi hyväksikäyttäjille.
Toki M. myös halusi itse alaikäisenä välttää kaikki puuttumiset, joten hän valehteli asioista kysyttäessä aekä lähipiirilleen että viranomaisille, joita kyllä hänen perheensä lähellä toimi. Muiden ongelmat kuitenkin veivät aina huomion.
(393 sivua.)

Hunter, Cara: Kaivattu kuolema

Cara Hunter: Kaivattu kuolema
Hope to Die, 2022
Suom. Enni Vanhatapio
Otava, 2024
Adam Fawley-sarjan 6.osa
Luin ~ 18.2.2024

Kuvaus:

Kuolema ei aina ole pahin vaihtoehto.

Poliisi hälytetään myöhään illalla syrjäiselle maatilalle. Perillä odottaa järkyttävä näky: nuori mies on ammuttu lähietäisyydeltä. Tilalla asuva vanha pariskunta sanoo ampuneensa murtovarkaan itsepuolustukseksi, mutta Fawley tiimeineen ei pidä selitystä uskottavana.
Kun yhteys kymmenen vuoden takaiseen selvittämättömään murhaan paljastuu, on Fawleyn otettava kaikki keinot käyttöön tapauksen ratkaisemiseksi. Runsaista aineksista muodostuu nerokas rikosmysteeri, joka pitää tiiviisti otteessaan.

Kommentti:

Cara Hunterin dekkarisarja komisario Adam Fawleysta ja hänen ryhmästään selvittämässä rikoksia on ihan huippusarja.
Mielenkiintoisia käänteitä, mutta onneksi tällä kertaa Fawley ja hänen perheensä eivät olleet uhattuina.
Aluksi lukemista häiritsi jonkin verran sinuttelun puute. Jotenkin sitä pitää niin itsestäänselvänä, että brittiviranomaiset teitittelevät paitsi toisiaan, myös etenkin kuulustelemiaan (tai haastattelemiaan) ihmisiä, että sinuttelu tosiaan pisti korvaan (eli silmään ;).
Mutta olipahan taas vetävä ja mutkikas juoni.

(431 sivua.)

Kanto, Anneli: Pala palalta pois

Anneli Kanto: Pala palalta pois
- Kertomuksia Alzheimerin taudista
Gummerus, 2013
Luin ~ 13.2.2024

Kuvaus:

Hyvät tavat säilyvät pisimpään. Hän ottaa teennäisen äänensävyn, hymyilee kohteliaasti ja katsoo silmiin. Tunteet haihtuvat. Ensimmäiseksi menevät huumorintaju, rakkaus, huolenpito, myötätunto. Viimeksi jäävät viha, katkeruus, tyytymättömyys. Eläessään äiti on käyttänyt niitä kovin vähän. Ehkä niitä siksi on paljon jäljellä. Minä, vanha nainen itsekin, olen äiditön tytär, pettynyt ja epätoivoinen. Missä minun oikea äitini on?
Suupieliäni kutittaa halu huutaa hänelle: ole kunnolla, älä ole tuollainen, lopeta, ole niin kuin ennenkin! Haluaisin läimäyttää häntä ja palauttaa hänet ennalleen. Haluaisin ravistaa hänestä irti tuon jonkun, joka ei ole hän. Äiti älä jätä. Rakasta minua.

Anneli Kanto on kirjoittanut omakohtaisen teoksen siitä, mitä on elää Alzheimerin tautiin sairastuneen äidin tyttärenä. Teos näyttää piiruakaan kaunistelematta kaikki raskaan matkan varrella tulevat tunteet, ärtymyksen, vihan, katkeruuden, väsymyksen, surun, ikävän ja pelon. Kanto on kerännyt teokseen oman tarinansa lisäksi muiden dementiaan sairastuneiden ihmisten läheisten kertomuksia. Yhteiskunnallisesti kantaaottava teos on väkevä puheenvuoro jaksamisensa rajoilla päivittäin kamppailevien omaisten puolesta.

Kommentti:

Ihminen ei voi tietää, miten vanhaksi elää eikä hän voi tietää, miten hän vanhenee. Muistisairaus tulee, jos on tullakseen ja se on kova isku. Tuttu ihminen muuttuu vieraaksi.
Tärkeä ja kaunistelematon kirja aiheesta.
(247 sivua.)

Blomqvist, Anni: Hyvästi Myrskyluoto

Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto
Vägen från Stormskäret, 1973
Suom. Liisa Ryömä
Gummerus, 1976
Luin ~ 9.2.2024

Kuvaus:
Myrskyluoto-sarjan viides ja viimeinen osa.
Maijan on jatkettava elämää yksin ilman Jannea. Lapset ovat tukena musertavassa surussa, ja pystyvätkin varttuessaan yhä enemmän auttamaan arjen töissä. Maija voi vihdoin myös toteuttaa vanhan haaveensa kaljaasin hankkimisesta ja opetella kirjoittamaan.
Koittaa myös se hetki, jona Maija joutuu jättämään hyvästit rakkaalle Myrskyluodolleen, pienelle maailmalle joka oli hänen omansa melkein koko elämän ajan.
Kommentti:

Nyt kun olen lukenut koko Myrskyluoto-sarjan, voin kertoa, että en pidä uutuuselokuvasta.
Tai elokuva sinänsä oli hyvä, mutta se ei oikeastaan kerro Anni Blomqvistin Maijasta.
Elokuvan inspiraation lähteenä on toki ollut kyseinen tarina.
Niin paljon hyvin olennaisia asioita on muutettu sekä tarinallisesti että henkilön persoonassa, että mielestäni tämä on kerta kaikkiaan aivan uusi tarina.
Sellaisena toimii oikein mainiosti, vaikka historiallisia tosiseikkoja onkin käsitelty melkoisen vapaalla otteella.

(178 sivua.)

Blomqvist, Anni: Meren voimia vastaan

Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan
I kamp med havet, 1971 Suom. Liisa Ryömä
Gummerus, 1980 (5. painos)
Luin ~ 7.2.2024

Kuvaus:
Myrskyluoto-sarjan neljäs osa.
Maija on nyt suurperheen äiti, ja Janne on hänen tukensa ja turvansa. Tulipalon jälkeen Myrskyluotolaiset asuvat Simskälassa, kunnes on aika palata rakentamaan uutta kotia.
Saariston arki on ankaraa ja yksinkertaista, ja Maijan vilpitön ilo pienistä onnen hetkistä heijastuu koko perheen elämään. Meri vaatii loputonta nöyryyttä luonnonvoimien edessä. Maija joutuu kokemaan elämänsä raskaimman menetyksen, eikä rakastettu Myrskyluoto voi enää koskaan olla sama kuin ennen. Silti surunkin läpi kuultaa syvä, kypsä elämänviisaus, joka kasvaa ihmisen ja luonnon aidosta yhteydestä.
Kommentti:
Tämän Myrskyluodon minä muistan ja tunnistan.
(166 sivua.)

Blomqvist, Anni: Maija

Anni Blomqvist: Maija
Maja, 1970
Suom. Liisa Ryömä
Gummerus, 1975
Luin ~ 6.2.2024

Kuvaus:

Myrskyluoto-sarjan kolmas osa.
Maijan ja Jannen perhe kasvaa vuosi vuodelta. Lapset varttuvat, ja arkinen aherrus, vaikeudet ja ilot nivoutuvat yhteen värikkääksi arjeksi. Elämää varjostavat myös tuskan ja surun hetket, kohtuuttoman raskailta tuntuvat hetket. Yhdessä Maija ja Janne kuitenkin jaksavat, ja elämä jatkuu.


Kommentti:

Myrskyluodon Maijan tarinan yksi merkityksellisimmistä asioista itselleni on Maijan ja Jannen usko Jumalaan. Se tuo heille suurta turvaa koettelemusten keskellä, vaikka kirkon vaatimukset ehtoolliselle osallistumisesta myös kuormittavat syrjässä asujia.
Lopussa tapahtuu taas yksi katastrofi ja perhe joutuu evakkoon Maijan kotitaloon Västergårdiin, mikä on myös mukavaa vaihtelua yksinäiseen eloon syrjäisellä luodolla. Koti-ikävä Myrskyluodolle tuntuu oikeastaan jopa hieman yllättävältä, helpomminkin voisi elämänsä elää!
Toisaalta, kun elanto tulee kalastuksesta, Myrskyluoto on sopiva paikka. Ja rakas, vaikkakin yksinäinen.

(157 sivua.)

Blomqvist, Anni: Luoto meressä

Anni Blomqvist: Luoto meressä
Med havet som granne, 1969
Suom. Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä
Gummerus, 2010
Luin ~ 5.2.2024

Kuvaus:
Luoto meressä on Anni Blomqvistin rakastetun saaristolaissarjan toinen romaani.
Maija ja Janne aloittavat yhteisen elämänsä syrjäisellä Myrskyluodolla, koti rakennetaan tulisijaa myöten itse, karjaa hankitaan, perhe alkaa kasvaa. Työntäyteisen arjen katkaisevat silloin tällöin mannermatka, joku kävijä, kirkkoreissu, ja sotakin sivuaa saariston asukkaita. Elämän yksinkertaisuus ja karuus näyttäytyvät kirjassa melkein kadehdittavina, lukija kaipaa sitä suoraa kosketusta luontoon ja vääristymättömiä ihmissuhteita, jotka nykyihmiseltä ovat kadonneet aikaa sitten.
Nuoren pariskunnan lujittuvan rakkauden ja luottamuksen Anni Blomqvist kuvaa koruttomalla, lämpimän huumorin värittämällä tavalla.
Samoin kuin ensimmäistä romaania tätäkin lukiessaan nauttii konstailemattomasta rauhallisesta kielestä, joka selkeästi ja kotoisasti, väliin runollisinkin sävyin kertoo sen mitä kertomusta on. Eikä karu kaunis elämä kaunomaalailua kaipaakaan.

Kommentti:

Välillä kuulen kyllä todella vahvasti tutun ahvenanmaalaisen murteen poljennon korvissani Blomqvistin kerronnassa :).
Tämä vahvistaa kyllä sitä omaa käsitystäni Maijasta ja esim. englantilaismiehityksen ajasta. Maija ja lapset vietiin kovalla kiireellä turvaan Västergårdiin eli Maijan kotitaloon ja Janne joutui piileskelemään Suomessa.

Jumalaan turvautuminen suuressakin hädässä tuo turvaa, vaikka Maija myös pelkää Jumalaa ja kokee ansainneensa omilla laiminlyönneillään Jumalan rangaistukset. Onneksi läheltä löytyy ihmisiä, jotka omalla karullakin tavallaan auttavat eteenpäin paitsi arkisissa asioissa ja ongelmissa, myös Maijan hengellisessä hädässä.

(163 sivua.)

Blomqvist, Anni: Tie Myrskyluodolle

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle
Vägen till Stormskäret, 1968
Suom. Björn-Christer Lindgren
Gummerus, 1991 (7. painos, ensimmäinen ilm. 1974)
Luin ~ 3.2.2024

Kuvaus:

Tie myrskyluodolle on ensimmäinen Anni Blomqvistin viidestä saaristolaisromaanista, jotka yhdessä muodostavat laajan, vaikuttavan kokonaisuuden, todellisen Ahvenanmaa-eepoksen. Kirjailija kuvaa ulkosaariston kalastajien vaikeita elinolosuhteita 1800-luvulla, aikana jolloin piti kaiken aikaa turvautua omaan rohkeuteen ja kokemukseen, perheen ja kylän tukeen ja Jumalaan. Näin hän välittää tämän ja huomisen päivän lukijoille kuvan maailmasta, joka on katoamassa ja unohtumassa. Toisaalta Anni Blomqvistin suurtyö on riippumaton ajasta ja paikasta - se on tarina ihmisestä ja ihmisen elämästä, siitä oikeasta, alkuperäisestä elämästä lähellä luontoa.

Tie myrskyluodolle kertoo romaanisarjan päähenkilön Maijan nuoruudesta kodin turvallisessa mutta ankarassa ilmapiirissä. Lapset kasvavat kovassa kurissa ja Herran nuhteessa ja joutuvat pienestä pitäen osallistumaan talon töihin. Ajan henkeen kuuluu myös, ettei Maijan mieltä kysytä, kun hänet luvataan Kala-Erkerin Jannelle ja heidän yhteisestä tulevaisuudestaan päätetään.
Häikäisevän kauniina kevätpäivänä Maija ja Janne nostavat purjeensa, irrottautuvat tutusta kotirannasta ja suuntaavat veneensä kohti avomerta ja tulevaa elinpaikkaansa Myrskyluotoa.

Kommentti:

Kävimme katsomassa uutuuselokuvan Myrskyluodon Maijasta. Elokuva poikkesi melkoisesti siitä, millainen mielikuva minulla on kirjasarjan Maijasta, sekä saaristoelämän ajankuvasta. Sainpa hyvän syyn lukea tämän ihanan nostalgiasarjan uudestaan.

(154 sivua.)

Nutti, Ella-Maria: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana

Ella-Maria Nutti: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana
Kaffe med mjölk, 2022
Suom. Jaana Nikula
Johnny Kniga, 2023
Luin ~ 1.2.2024

Kuvaus:

Äiti, tytär ja etäisyys, joka pitäisi kuroa umpeen.
Suoraan sydämeen käyvä esikoisromaani näyttää, miten ohuimmista langoista syntyy vahvin side.
Äiti ja tytär. Heidän välillään tuhat kilometriä. Äiti, jonka pitää kertoa tyttärelle jotakin, mikä ei voi odottaa. Tytär, joka on juuri päässyt pohjoisesta pääkaupunkiin.
Sydämellinen ja kaunis romaani etenee kuin jännityskertomus äidin pyrkiessä kohtaamaan tyttärensä ja tyttären pyrkiessä itsenäisyyteen.
Ella-Maria Nutti onnistuu koskettamaan jotakin sanomatonta ja kouriintuntuvan tunnistettavaa kuvatessaan äitiä ja tytärtä, joita yhdistää veri ja pienet yksityiskohdat mutta erottaa kaikki asiat, joita he eivät voi sanoa toisilleen.

Kommentti:
Koskettava tarina puhumisen vaikeudesta. Miten vaike aonkaan ottaa puheeksi ikäviä asioita. Hetki ei tunnu koskaan olevan oikea, ja sanoja on vaikea löytää, vaikka niitä kuinka harjoittelisi. Tuttua. Siksi myös armollista.
Joskus kirjoitettu teksti voisi toimia, mutta joskus sekin voi olla väärä, jos se ei herätä tai anna tilaa keskustelulle vaan jää yksipuoliseksi. Tästä on omakohtaista kokemusta.

(206 sivua.)