Otava, 2018
Luin ~ 2.2.2018
Kuvaus :
Täältä tulee Aino Ritari! Mummohuumori valloittaa – ja pöyristyttää herkkähermoisia
Kahdeksankymppisellä Ainolla on kuolemaanvalmistautumisprojekti, mutta siitä ei tahdo tulla mitään, kun naapurustossa tapahtuu alati kaikenlaista kuohuttavaa. Rullaattori rämisten Aino kiirehtii asioiden ja naapurin Munan (Monan) edelle. Mutta sitten saapuu Lähetysyhdistykseltä kirje, joka mullistaa hetkeksi Ainon elämän. Tarvitaanko tässä nyt neuvolan vai pikemminkin seksiammattilaisen apua?
Seppo Miekk’oja on avulias ja herkkäsieluinen leskimies. Muutto Aino Ritarin naapuriin ei tee Sepon sydämelle hyvää – vai tekeekö sittenkin?
Riemukas esikoisromaani repii huumorin esiin sieltä, missä sitä ei mielellään saisi olla.
Kommentti:
Hmmmm... Tarina sinänsä oli ihan hauska, mutta jostain syystä en oikein koko aikana lämmennyt tälle kirjalle.
Tämähän on jonkin sortin muoti-ilmiökin, nämä mielensäpahoittajavanhukset, jotka ottavat ja lähtevät irrottelemaan. Dementian tai muiden muistihäiriöiden piikkiin menee kaikenlaista hassua, ajatuksissa ja teoissa.
Hyvätkin hetkensä kirjalla oli, mutta harmllisesti henkilöt eivät ainakaan mulle alkaneet oikein elää. Mielikuvitusta juonessa toki oli, ja kieltäkin pyöriteltiin hauskasti. Mitään kovin uutta en tästä kuitenkaan löytänyt, tuli vain mieleen se Satavuotias, joka karkasi ikkunasta (tms.), joka sekin jäi multa kesken.
Välillä Aino kuulosti myös vähän liikaa Kyrön Mielensäpahoittajalta, ja olivathan molemmat päähenkilöt lopulta keskenään aika samanlaisia.
Ehkä tästä puuttuivat sellaiset "vastahenkilöt", jotka olisivat tuoneet päähenkilöiden piirteet paremmin esille. Nythän Aino-mummelikin kävi melkoisen yksipuolisia keskusteluja eri tahojen kanssa, vuoropuhelua ei niinkään ollut.
Meinasin jättää kesken, mutta luin nyt kuitenkin loppuun.
(268 sivua.)
p.s. Lukuvinkki FB:n Kirjallisuuden ystävistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti