Myllylahti Oy, 2014
Luin ~ 11.11.2014
Kuvaus
Tämä kirja on kirjoitettu otsahiirellä kirjain kerrallaan. Itkien ja nauraen. Eläen.
Siten se kuuluu myös lukea.
Marja Korhonen oli 42-vuotias, kun hän sai aivorunkotukoksen. Käsittämättömän hoitovirheen seurauksena oli niin sanottu locked in -syndrooma eli neliraajahalvaus ja puhekyvyn menetys. Perheenäidistä, erityisopettajasta ja aktiiviurheilijasta tuli oman kehonsa vanki.
Vain silmiensä liikkeitä käyttäen Marja taisteli itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin omaan kotiin. Hänen valovoimainen luonteensa ja hersyvä huumorintajunsa saavat kirjan rivit ja niiden välit räiskähtelemään.
Häivähdyksiä on kertomus sisusta mahdottoman edessä, uskosta elämään, toivosta kärsimyksen rinnalla sekä rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana. Se kertoo hymysuin kyynelten läpi yhden ihmisen uskomattoman tarinan.
Kiitos Marja Korhoselle tästä kirjasta! Tämähän on aivan uskomaton selviytymistarina. Tosin tietysti myös surullinen tositarina hoitovirheestä ja laiminlyönneistä.
Ihan ensiksi tulee mieleen, että tämän kirjan on täytynyt olla tärkeä osa M.K.:n toipumisprosessia, henkisessä mielessä. Omasta kokemuksesta tiedän, miten käsittämättömän paljon voi helpottaa jonkin vuosia vaivanneen asian selvittely. Vaikkei saisi korvauksia eikä edes lopullista selvitystä asiasta, mutta jo asian selvittäminen ja purkaminen itsessään on todella puhdistava ja mielenrauhan antava kokemus.
Toiseksi tekee mieli kiittää Marja Korhosta siitä, että hän todennäköisesti kertoo myös jonkun muun (muiden) tarinan. Ei voi olla miettimättä, moniko vastaavassa tilanteessa ollut ei ole ollut riittävän sinnikäs saamaan tahtonsa ilmi, kun se Korhosenkin taustalla ja aiemmalla koulutuksella - sisusta nyt puhumattakaan - on ollut noin hankalaa.
Kirja on ihana. Siitä jää todella positiivinen fiilis, suorapuheisuudessaan se puhuttelee, mutta elämänilo ja -halu vie aina eteenpäin. Vaikka läpi harmaan kiven.
1 kommentti:
Kiitos niin paljon Helmis :)
Annoitpa aimo annoksen iloa sanoillasi! Sitä haparoi vähän tyhjän päällä, kun ei ole aikaisempaa kokemusta kirjan kirjoittamisesta.
Kyllä, lupasin lapsilleni, että tämän puhdistautumisen myötä siivoan sielustani pois koko vaietun sairaalahistoriani!
Lämpöä, valoa ja enkeleitä <3 Marja.
Lähetä kommentti