Leppänen, Aino: Terkuin ope

Aino Leppänen: Terkuin ope
MyllylahtiOy, 2022
Luin ~ 29.5.2022

Kuvaus:

Hykerryttävän tarkkanäköinen romaani opettajan työstä 2020-luvun Suomessa. Kielioppivirheiden ja opiskelijoiden kadonneen motivaation virvoittamisen lomaan vipinää tuo niin innokas työkaveri kuin etätyön kurimuskin.
Keski-ikää lähestyvä Aisku kokee olevansa kutsumusammatissaan lukion lehtorina, mutta nykyään opettaja tuntuu olevan myös äiti, psykologi, päiväkodin täti ja poliisi. Joskus tekisi mieli antaa tyhmiin kysymyksiin niin kipakka vastaus, että Wilma välkkyisi punaisena. Ja aivan kuin lähiopetuksessa ei olisi tarpeeksi, keväällä 2020 puhkeava pandemia pakottaa opettajan muokkaamaan materiaalinsa muutaman päivän varoitusajalla tietokoneen ruudulle sopivaksi. Onneksi sentään tunnit voi aloittaa aamuteen kera peiton alta.
Kotiarkea tahdittaa yksinhuoltajuus ja lentopallovalmentajan pesti. Parisuhdetta ei oikeastaan ehdi edes kaipaamaan, mutta kun tarjolla on sekä vanhaa suolaa että uuteen lajiin tutustumista, on Suvivirren soidessa Facebookin parisuhdestatus vähintäänkin vaikea selittää.
Terkuin ope käsittelee humoristisesti nykylukion tilaa ja opettajien jaksamista haasteellisessa arjessa, jossa muutoksista on vaikea valittaa leimautumatta jämähtäneeksi. Mitä kaikkea opettajan virkahymyn taakse piiloutuukaan?

Kommentti:

Kyllä tykkäsin tästä kirjasta. Kaipasin nopeasti luettavaa, sujuvaa kerrontaa, mielellään vähän ronskiakin huumoria ja hauskoja juonenkäänteitä. Juuri niitä sain.
Tämä kirja toi hyvällä tavalla mieleeni nuoruudessa luetut (ahmitut) Anni Polva-kirjat ja vastaavat, mutta nykyaikaan ja vieläpä tuoreeseen pandemia-aikaan siirrettynä. Kyllä hihittelin ja hörähtelin useampaankin otteeseen lukiessani Aiskun edesottamuksista.
Oikeastaan ainoa, mitä olisin ehkä vielä kaivannut, olisi ollut jonkinlainen jatko parin oppilaan tarinaan. Kirjassa on nostettu kaksi oppilasta enemmän esiin; lähes täydellinen Anu, jonka persoonaan odotin ehkä pientä säröä. Ja Riku, joka sai Aiskun sapen kiehumaan: hänestäkin olisin halunnut lukea vielä jotain lisää; miksi Riku toimi niin kuin toimi.
Kaiken kaikkiaan tämä oli mielestäni varsin raikas tuulahdus opettajan elämästä ja työstä nykykoulussa. Bonuksena on kuvaus siitä, miten pandemia muutti elämäämme keväällä 2020.

(328 sivua.)

Haahtela, Joel: Jaakobin portaat

Joel Haahtela: Jaakobin portaat
Otava, 2022
Luin ~ 25.5.2022

Kuvaus:

Vangitseva pienoisromaani vie ikivanhojen myyttien ja lumisateen läpi ihmisyyden ytimeen
Mies saa puhelinsoiton: hänen veljensä on hoidettavana psykiatrisessa sairaalassa Jerusalemissa ja tarvitsee saattajaa päästäkseen kotiin.
Perillä mies majoittuu veljensä vuokrahuoneistoon vanhan kaupungin liepeillä ja löytää merimiespappina toimineen isoisänsä vanhan muistikirjan. Kirjassa on salaperäinen merkintä: Jaakobin portaat. Merkintä alkaa kiehtoa miestä, ja se saa hänet kulkemaan yhä syvemmälle kaupunkiin. Matkaoppaana toimii öitään kattoterassilla viettävä psykoterapeutti.
Mutta miksi talvisessa Jerusalemissa tuoksuu syreeni? Minkä vuoksi mies oikeastaan saapui sinne?

Kommentti:

Viehättävä kirja, jonka olisi ansainnut rauhallisemman mielentilan, jolloin olisi voinut kiinnittää huomion tekstiin, ajatuksiin ja rivien väleihin paremmin.
Valitettavasti olin kovin rauhaton ja onnistuin lukemaan tätä vain pieninä, hajanaisina pätkinä. Taisin myös vahingossa lukea tämän pienoiskirja-"trilogian" kolmannen osan ennen kakkosta. Ei se tosin taida haitata, itsenäisiä osia ovat.
(192 sivua.)

Steen. Helena: Paikka hyvässä perheessä

Helena Steen: Paikka hyvässä perheessä
Minerva Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 20.5.2022

Kuvaus:

Piian osa ei 1930-luvun Englannissa ollut helppo - varsinkaan suomalaistytölle.
Helena Steenin esikoisromaani avaa elävästi lukijan eteen 1930-luvun Englannin tapoineen ja vaatteineen, autoineen ja aatteineen.
Anni on lapsellinen ja hemmoteltu varakkaan karjalaisperheen tytär, joka lähetetään 1933 ulkomaille piikomaan lähisuvun mielestä sopimattoman käytöksen takia.
Laivalla matkalla Englantiin Anni tapaa Martin, suomalaisen liikemiehen, johon hän rakastuu. He joutuvat laivamatkan jälkeen erilleen, ja Anni aloittaa kovan työn isäntäperheessä Devonissa. Isäntäperheen herran ja rouvan avioliitto rakoilee, ja herra alkaa pian kiinnostua Annista.
Vauhdikas Anni ystävystyy naapuriperheen palvelijan kanssa ja törmää luokkayhteiskunnan rajoihin ja kulttuurieroihin. Kouluja käyneen nuoren suomalaisnaisen ei ole helppoa alistua vanhakantaiseen palvelijan rooliin, etenkään kun maailma ympärillä muuttuu kovaa vauhtia.
Vanha Downton Abbeysta tuttu Englanti luokkajakoineen, herrasväkineen ja palvelijoineen on yhä voimissaan, mutta muutoksen tuuli puhaltaa - niin palvelijoiden keittiöissä kuin herrasväen salongeissa.
Paikka hyvässä perheessä aloittaa Parempaa väkeä -romaanisarjan.

Kommentti:

Mukava ja uskottava hyppäys menneeseen aikaan. Ainakin itselleni uusi näkökulma 1930-lukuun, aikaan ennen toista maailmansotaa. Suomalaistyttö englantilaisessa perheessä piikana. Kasvattava kokemus ja tarina käänteineen sekä kielenkäyttö on varsin uskottava. (Tämä huomio siksi, että aina näin ei suinkaan ole, jotkin sanat tai pienetkin käännösvirheet saattavat joskus laimentaa itse tarinan uskottavuutta.) Tykkäsin!
Nyt vasta huomasin, että jatkoa on luvassa, hyvä niin.

(352 sivua.)

Clayton, Dhonielle ym.: Blackout

Dhonielle Clayton, Tiffany D. Jackson, Nic Stone, Angie Thomas, Ashley Woodfolk & Nicola Yoon: Blackout
Blackout, 2021
Suom. Outi Järvinen
Otava, 2022
Luin ~ 12.5.2022

Kuvaus:

Ensikohtaamisia. Katkeria exiä. Ikuista ystävyyttä. Kuusi hurmaavaa rakkaustarinaa New Yorkin tähtitaivaan alta.
Kun kaupungin sähköt katkeavat, iskevät toisenlaiset kipinät. Äkillisen helleaallon pimentämä New York City saa salaisuudet paljastumaan rakkaudet alkavat ja päättyvät, ystävyydet syvenevät ja ovet avautuvat uusille mahdollisuuksille. Newyorkilaiset nuoret kohtaavat suuria tunteita, mutta myös pieniä oivalluksia itsestään. Jokainen novellikokoelman tarina on ylistys nuoruuden ainutlaatuisille hetkille.
Kuuden säkenöivän taidokkaan kirjailijan tekstit kietoutuvat yhteen lumoavasti, hehkuen lempeyttä kuin lämmin kesäilta.

Kommentti:

Jännä idea, kuuden kirjailijan novellikokoelma, jossa kaikki tarinat nivoutuivat toisiinsa. Osa tarinoista oli myös pätkitty osiin. Kiva ide, mutta tällaisena suoraviivaisuuksien ystävänä menin kyllä hieman sekaisin henkilöistä, kun tarinat limittyivät toisiinsa varsin paljon. Niissä oli myös paljon samoja piirteitä, olivathan kaikki eräänlaisia rakkaustarinoita.
Oli mukava lukea vaihteeksi vähän nuoremmille lukijoille suunnattua tekstiä.

(242 sivua.)

Tuuri, Antti: Mies kuin pantteri: Wahlroosin elämä

Antti Tuuri: Mies kuin pantteri: Wahlroosin elämä
Otava, 2022
Luin ~ 7.5.2022

Kuvaus:

Koskettava kuvaus kehitysvammaisen miehen elämänvaiheista.
Kun Wahlroos syntyi vuonna 1955, nähtiin heti, että hänellä on Downin syndrooma, tai niin kuin silloin sanottiin: lapsi oli mongoloidi. Lääkärit suosittelivat pojan antamista jo vauvana hoitolaitokseen, ettei hän pilaisi perheen elämää. Vanhemmat päättivät kuitenkin toisin: he halusivat pitää lapsen kotonaan, hän sai kasvaa rakkauden ja huolenpidon ympäröimänä ja käydä erityiskoulua. Aikuisena Wahlroos kutoi monet hienot matot ja ryijyt suojatyöpaikassa. Nyt on eläkepäivien aika ja uudet haasteet.Kirjailija Antti Tuuri on seurannut läheltä Wahlroosin elämää yli viiden vuosikymmenen ajan ja toimii tämän edunvalvojana.

Kommentti:

Niin lämpimästi kerrottu kirja Wahlroosin elämästä. Samalla melkoinen tietopaketti kehitysvammaisten asemasta ja sen muutoksistakin viime vuosikymmeninä.
Ainakin nuorempana Wahlroos olisi ollut varsin otettu siitä, että hänestä on kirjoitettu kirja, nyt vanhemmiten muistisairaus on ehkä jo vienyt sen ilon.
Hieno kirja.
(158 sivua.)

Skeslien Charles, Janet: Kirjasto Pariisin sydämessä

Janet Skeslien Charles: Kirjasto Pariisin sydämessä
The Paris Library, 2021
Suom. Katariina Kallio
Bazar Kustannus Oy / WSOY, 2022
Luin ~ 5.5.2022

Kuvaus:
Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima herkkä lukuromaani Pariisin amerikkalaisesta kirjastosta ja sen urheista työntekijöistä toisen maailmansodan aikana.
Pariisi vuonna 1939. Nuorella ja kunnianhimoisella Odile Souchet'lla on kaikki paikoillaan elämässä ja unelmatyö Pariisin kuuluisassa amerikkalaisessa kirjastossa. Kun natsiarmeija marssii kaupunkiin, Odile on vaarassa menettää kaiken hänelle rakkaan, mukaan lukien korvaamattoman kirjaston. Yhdessä kollegojensa kanssa Odile liittyy vastarintaliikkeeseen aseenaan kaikista tehokkain: kirjat. Kun sota vihdoin päättyy, joutuu Odile vapauden sijaan kokemaan kohtalokkaan petoksen katkeran piston.
Montana, Yhdysvallat vuonna 1983. Lily on yksinäinen teini-ikäinen etsimässä seikkailua montanalaisessa pikkukylässä. Hänen uteliaisuutensa herättää yksinäinen, iäkäs naapuri, Madame Odile Gustafson. Kun Lily saa tietää naapurinsa menneisyydestä, hän huomaa heidän jakavan saman rakkauden kieleen, saman kaipuun ja petoksen aiheuttaman tuskan.
Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on voimakas tarina tekojemme seurauksista ja niistä ihmisistä, jotka tekevät meistä meidät - perheestä, ystävistä, kirjailijoista.

Kommentti:
Kirja oli toisaalta kevyehkö, mutta sisälsi kuitenkin runsaasti viisaita ajatuksia ja elämänohjeita.
Joitakin tekisi mieli poimia tähänkin, joten palaan ehkä asiaan vielä myöhemmin.
(475 sivua.)

Storgård, Päivi: Keinulaudalla

Päivi Storgård: Keinulaudalla
Schildts & Söderströms, 2013
Luin ~ 29.4.2022

Kuvaus:

Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee hy­vin. Tietenkin menee: hänellähän on vetävä ja lahjakas aviomies, ihanat lapset, kiinnostava ura televisiossa. Joskus masentaa, lasten syntymän jälkeen etenkin. Välillä menee lujaa, ehkä liian­kin lujaa – mutta sellaistahan elämä kaikilla on, että välillä menee paremmin ja välillä huonom­min. Kuin olisi keinulaudalla. Kaikki se kuuluu asiaan.
Vai kuuluuko? Jokin alkaa purkautua Outissa. Hän ei enää pääse masennuksesta ylös. Hän ei osaa enää pysäyttää itseään silloin, kun vauhti karkaa käsistä.

Kommentti:

Omakohtainen kertomus sairaudesta, jota on varmaan vaikea tunnistaa ja vaikea hyväksyä. Toisaalta ajattelen, että diagnoosin saaminen olisi tärkeää, muuten ihmistä on todella vaikea auttaa. Vasta diagnoosin saatuaan ihminen saattaa ehkä itsekin voida ymmärtää ja vähitellen myös hyväksyä sairautensa ja sen vaikutukset elämään.
Suurin toive olisi, että vaikeat vaiheet voisi oppia tunnistamaan jo alkuvaiheessa, jolloin ne ehkä eivät pääsisi niin pahoiksi. Voisi myös oppia tunnistamaan tilanteet tai muut asiat, jotka laukaisevat sairauden pahenemisen.
Sairastuneen lisäksi tilanteesta kärsii aina myös lähipiiri; perhe, ystävät, työyhteisö.
Toivottavasti tämä kirja lisäisi taas hiukan ymmärrystä näitä asioita ja näitä ihmisiä kohtaan.
Rohkea kirja, koska on hyvin omakohtainen. (Näin olen ymmärtänyt.)

(266 sivua.)

Mäki, Merja: Ennen lintuja

Merja Mäki: Ennen lintuja
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 26.4.2022

Kuvaus:

Koskettava romaani nuoresta evakosta ja raastavasta koti-ikävästä
HELMIKUU 1940. Parantajan opissa ollut Alli pakenee Sortavalasta pommituksia ja hiihtää Laatokan jään yli kotisaareen. Hänellä on mielessään kaksi toivetta: päästä pakoon sotaa ja jatkaa isän jalanjälkiä kalastajana äidin kiivaasta vastustuksesta huolimatta.
Sota ei kuitenkaan pienen ihmisen toiveita kuuntele. Kotitanhuvat luovutetaan Neuvostoliitolle, ja Allin on lähdettävä raskaalle evakkotaipaleelle kohti Seinäjokea. Siellä hän joutuu kohtaamaan isän sukulaisten armopalat, vieraat tavat ja työn sotasairaalassa.
Vain tyhjät rannat odottavat Karjalassa muuttolintuja. Voiko Laatokan meren tyrskyihin ja tuuliin tottunut kalastajantytär juurtua Pohjanmaan laveille pelloille? Entä mikä tekee kodin - rakkaus toiseen ihmiseen vai tutut maisemat?

Kommentti:

Todella koskettava tarina ja nyt jos koskaan ajankohtainen näkökulma. Millaista oli, kun rauhansopimus ja uusi raja muutti omat kotikulmat vieraan maan omaisuudeksi ja ihmiset joutuivat jättämään kotinsa ja muuttamaan toiselle puolelle Suomea, aivan erilaisiin maisemiin. Kaikilla vielä vastikään koettu sota ja sen tuomat murheet ja traumat lastinaan.
Juuri tällä hetkellä tämä tarina koskettaa erityisesti, kun sota riehuu Ukrainassa ja jälleen niin monet joutuvat jättämään kotinsa.
Koti on aina koti, ja vaikka olisi hyvätkin oltavat, vierauden tunne ei lähde helposti. Toiset toki sopeutuvat uusiin oloihin helpommin kuin toiset, ja siihen vaikuttavat niin monet eri asiat.
Evakkotarinan lisäksi kirja käsittelee hienosti, tarkkasilmäisesti myös muita asioita. Päähenkilön suhde äitiinsä ja äidin oma historia nousevat esiin. Miten paljon periytyykään sukupolvelta seuraaville. Kaikilla meillä on omat rikkinäisyytemme, joiden kanssa pitää yrittää selviytyä. Ja vaikka kuinka yrittäisi estää, osa omasta rikkinäisyydestä valuu eteenpäin.
Kirja oli hienolla tavalla sekä realistinen että runollinen.

Sitaattinosto s. 323: "Kun seisoo vuosikaudet kalliolla odottamassa soimavenettä, tuuli tuivertaa rintaan onkalon. Sellaiset onkalot vellovat yksinäisyyttä ja ikävää....
Monelle sellainen on liikaa. Se, mikä ihmisen sisällä virtaa, muuttuu lietteiseksi. Onkalo rinnassa alkaa valuttaa tyytymättömyyttä, liejuista seisahtanutta sameaa, eikä sellaisen valuessa iholla voi enää seistä paikoillaan. " Tämä kolahti.


(415 sivua.)

Moyes, Jojo: Morsianten laiva

Jojo Moyes: Morsianten laiva
The Ship of Brides, 2005
Suom. Heli Naski
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 21.4.2022

Kuvaus:

Vuosi 1946. Australiasta Isoon-Britanniaan seilaava valtamerilaiva HMS Victoria on lastattu sota-ajan morsiamilla, joiden on tullut aika lunastaa avioliittolupauksensa, sekä sodasta palaavilla merijalkaväen nuorukaisilla.

Vaikka soveliaisuussäännöistä yritetään pitää tiukasti kiinni, auringonkylpemällä kannella vanhojen sitoumusten merkitys haalistuu herkästi, ja jännitteet laivalla syvenevät. Kuinka pitää kiinni poikkeusaikoina annetuista lupauksista, kun houkutukset ovat tässä ja nyt?
Joillekin matkustajista itse matka osoittautuu tärkeämmäksi kuin sen määränpää. Yksi heistä on menneisyyden piinaama Frances, jonka elämä saa laivalla kokonaan uuden suunnan.

Kommentti:

Tässä on mielenkiintoinen tarina ja ainakin itselleni uusi näkökulma 2. maailmansotaan, tai oikeastaan heti sen jälkeiseen aikaan.
Onneksi näitä Jojo Moyesin aiemmin ilmestyneitä kirjoja suomennetaan, tykkään kyllä kovasti hänen tarinoistaan. Vaikka tarinat ovat romanttisia, en silti luokittelisi tätäkään suoranaiseksi chiclitiksi.

(495 sivua.)

Laurén, Anna-Lena & Lodenius, Peter: Ukraina - rajamaa

Anna-Lena Laurén & Peter Lodenius: Ukraina - rajamaa
Ukraina, Gränslandet, 2015
Suom. Liisa Ryömä ja Robert Ryömä
Teos & Schildts & Söderströms, 2015
Luin ~ 17.4.2022

Kuvaus:

Mitä Ukrainassa oikein tapahtui vuonna 2014? Laajat mielenosoitukset ja verilöyly Kiovassa johtivat siihen, että presidentti Janukovyts lähti maasta. Monet ajattelivat, että tie Eurooppaan oli nyt auki. Sittemmin Ukraina on tehnyt liitännäissopimuksen EU:n kanssa, mutta samalla menettänyt Krimin niemimaan ja osittain hallinnan Itä- Ukrainassa. Ukrainasta on tullut kansainvälinen vedenjakaja, joka laukaisi syvän ja peruuttamattoman kriisin Venäjän ja lännen välillä.
Hufvudstadsbladetin ja Svenska Dagbladetin ulkomaankirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurén on ollut tapahtumaketjun alusta lähtien paikalla vuoroin Kiovassa, vuoroin Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Tässä kirjassa hän kertoo tapaamistaan ihmisistä ja kokemuksistaan kentältä, tilanteista ja paikoista.
Kirjan toinen tekijä, toimittaja Peter Lodenius laatii taustoituksen niin aiemmille kuin myöhemmillekin tapahtumille Ukrainassa. Lodeniuksella on pitkä kokemus Itä- ja Keski-Euroopasta. Hän on kirjoittanut kirjan Ukraina i Europas mitt.

Kommentti:

Sattuneista syistä kiinnostaa lukea, mitä siellä Ukrainassa on oikein tapahtunut viime vuosina. Tämä kirja on painettu v. 2015, joten Krimin valtauksen ja tämän kevään sodan välistä ajanjaksoa ei tässä käsitellä ja paljon kysymyksiä jää ilmaan.
Venälä'istä mentaliteettia tässä toki avataan. Kirjailija tuntee monia venäläisiä, mutta aiheesta Ukraina on oikeastaan mahdoton puhua, koska jotkin asiat eivät vain tavoita. Heillä on järkkymättömän syvä vakaumus siitä, että jossain on aina jokin ulkopuolinen voima, joka vaikuttaa taustalla. Taistelu on lopulta aina näiden suurten voimien välinen, ei ihmisten.
Ja lopulta kaiken takana on länsi, siis USA.

(129 sivua.)

Ikola, Kaisa: Oikein nurin

Kaisa Ikola: Oikein nurin
Kaisa Ikola, 2011
Saga Egmont, 2020
Luin ~ 16.4.2022

Kuvaus:

Anni, reilu kolmekymppinen akateeminen pätkätyöläinen, kokee itsensä silloin tällöin epävarmaksi ja yksinäiseksi. Annin miehellä on menestyvä yritys ja parin talous on vakaalla tolalla, mutta Anni näkee elämästään puuttuvan jotain.
Kun menevä sinkkuystävä Ninni kannustaa perustamaan käsityöblogin, Annille avautuu aivan uusi ja ihana käsitöiden maailma. Tuoko neuleblogi Annin elämään toivottua muutosta ja mihin kaikkeen "sen oman jutun" löytäminen johtaakaan?
Kommentti:

Tämä kirja on hyvin erityinen.
Muistan, kun neuloblogien kulta-aikaan "tutustuin" Kaisaan, osallistuimme moniin netin neuletempauksiin, järjestimmekin niistä joitakin.
Kaisa kirjoitti tämän kirjan, jolle ei kuitenkaan löytynyt tuolloin kustantajaa. Kaisa myi sitten kirjaa hyväntekeväisyysperiaatteella. Kun maksoi jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle omavalintaisen summan, sai kirjan ja sen saattoi lukea joko koneelta tai tulostaa itse luettavaksi.
En ole aivan varma, maksoinko jollekin hyväntekeväisyystaholle vai enkö, mutta tulostaminen kuitenkin jäi, koska se tuntui liian vaivalloiselta silloin.
Pari vuotta sitten uusi kustantaja kiinnostui Kaisan kirjoista ja samalla tämäkin kirja tuli kustantajan valikoimiin, lopulta myös painetussa muodossa.
Laitoin kirjan heti kirjaston varauslistalleni, mutta osallistuin myös (kahdesti!) kirjan hyväntekeväisyyshuutokauppaan Facebookissa. Hävisin molemmat huutokaupat, mutta sainpahan ainakin nostettua loppusummaa muutamalla kympillä, josta taputan itseäni selkään. :D
Se, etten saanut kirjaa hyväntekeväisyystempauksen kautta kirjailijan omistuskirjoituksella, jäi kyllä vähän harmittamaan, etenkin, kun olin ajatellut maksaa Ukrainan keräykseen reilun tasasumman, mikäli olisin huutokaupan voittanut.
Viime viikolla sain noutaa kirjan kirjastosta ja nyt se on vihdoin luettu!
Kyllä tykkäsin. Osansa on tietysti nostalgiapläjäyksellä, tämähän toi vanhat kunnon neuleblogiajat mieleen. Tämän blogin nimikin on perua tuolta ajalta, kun mietin kahden blogisysteemin välillä ja päädyin virallista neuleblogia pitämään Vuodatuksen puolelle. Sittemmin neulebloggaaminen on jäänyt, mutta Ravelryhän toimii edelleen hyvänä neulepäiväkirjana ja tämä blogi nyt lukupäiväkirjani.
Kirjassa on tosi kiva, vetävä juoni, sujuvaa dialogia, huumoria, hyvinkin uskottavat henkilöhahmot ja vaikka kirja on kevyehkö, siinä käsitellään ihan oikeita, kipeitäkin asioita.
Mielestäni on myös melkoinen kulttuuriteko kirjailijalta dokumentoida tuota yhtä ajanjaksoa, kun internet todella tuli kaikkien koteihin. Alkuun sähköposti todella tarkistettiin pöytäkoneelta kotona, vuorotellen. Perheessä jaettiin ruutuaikaa ja sitä vahdittiin munakellon kanssa!
Kommentit ja niihin vastaaminen oli huikea kokemus omalle siihen asti yksinäiselle kutimen kanssa nyhräämiselle. Yhteisöllisyys ja uusien blogien löytäminen, tempauksiin osallistuminen ja erilaisten blogiarvontojen järjestäminen toi säpinää elämään. Alettiin neuloa myös muilla kielillä ja tutustuttiin yli maanosarajojen. Oi niitä aikoja!
Blogikirjoituksia, niiden otsikoita ja kuvakulmia saattoi välillä miettiä pitkin päivää, varmaan joskus yölläkin. :)
Käsittämätön määrä neuleita valmistui, ei vähiten Lankahamsterien aikana.
:D Hymy tulee huulille vieläkin muistellessa, vaikka enää en paljon blogeja luekaan. Nyt olemme siirtyneet Facebookiin ja Instagramiin ja neuleyhteisö sellaisena kuin se tuolloin oli, on laajentunut ja hajaantunut.
(340 sivua.)

French, Nicci: Perjantai mielessä

Nicci French: Perjantai mielessä
Friday On My Mind, 2015
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon Kirjat Oy, 2022
Luin ~ 11.4.2022

Kuvaus:

Thamesista nostetaan ruumis, jonka kädessä on sairaalaranneke. Siinä on Frieda Kleinin nimi, ja miehen kurkku on viilletty auki. Frieda tunnistaa miehen - ja on yhtäkkiä murhan pääepäilty, oikeastaan ainoa epäilty.
Pidätyksen uhatessa hän näkee ainoaksi mahdollisuudeksi paeta ja selvittää, kuka miehen murhasi. Suurkaupungissa piilottelu onnistuu ystävien avulla, mutta Frieda altistuu tappajan pyrkimyksille, mitä ne sitten ovatkin, ja kuka tappaja sitten onkin.
- Viikonpäiväsarjan viidennessä kirjassa psykoterapeutti Frieda Klein ja hänen ystävänsä ja vihollisensa joutuvat kovien haasteiden eteen ennen kuin koittaa totuuden hetki.

Kommentti:

Tämä on kyllä varsin koukuttava sarja, ja todella karmiva, kun ensimmäisestä kirjasta lähtien mukana ollut murhaaja vaanii päähenkilöä ja hänen lähipiiriään. Onko mahdollista, että Friedan ympärillä on muitakin murhanhimoisia, kuin Dean Reeve?
Kirjan loppuun oli varattu melkoisen muheva juonikoukku, ja lisäksi uteliaisuutta herättää salaperäinen Walter Levin. Mitä tämä oikein edustaa?
Tämä on sarjan uusin suomennettu osa, ja jälleen joudun odottelemaan muutaman kuukauden seuraavaa suomennosta. Onpa kutkuttavaa!

(303 sivua.)

Lahiri, Jhumpa: Kaima

Jhumpa Lahiri: Kaima
The Namesake, 2003
Suom. Kersti Juva
Kustannusosakeyhtiö Tammi (Gummerus), 2005
Keltainen kirjasto nro 368
Luin ~ 7.4.2022

Kuvaus:

Kaima kertoo Bostonissa asuvasta Gangulin bengalilaisperheestä ja sen jäsenten vähittäisestä, eri tahtiin etenevästä kotiutumisesta uuteen maahan.
Kirja alkaa vuodesta 1968, jolloin hiljattain vihityille ja Amerikkaan saapuneille Ashima ja Ashoke Gangulille syntyy poika. Hän saa nimekseen Gogol suuren venäläisen kirjailijan mukaan, koska tämä teos on aikoinaan pelastanut hänen isänsä hengen.
Perheen isä saa töitä yliopistolta ja tuntuu sopeutuvan amerikkalaiseen yhteiskuntaan melko helposti, mutta perheen äiti Ashima ei pääse tunteestaan, että muukalaisuus on kuin elinikäinen raskaus: lakkaamatonta odotusta ja jatkuva taakka.
Kirjassa kuvataan Gogol Gangulin aikuistumista sekä ahdistusta, jota hän tuntee perhetaustansa ja oudon, vanhan nimensä vuoksi. Hänen elämäänsä seurataan kolmekymppiseksi saakka, uuden vuosituhannen vaihteeseen, ja tarinan edetessä hahmottuu, kuinka pitkällinen ja kipeäkin on itsensä löytämisen ja hyväksymisen prosessi.

Kommentti:

Tuossa esittelyn loppulauseessa tiivistyi kirjan anti. Siirtolaisuus ja outouden tunne, joka loppujen lopuksi taitaa olla meissä kaikissa. Koska sitä tunnemme niin monista eri syistä, kehittyy helposti ajatus, että olemme ainoita, joilla sellainen tunne on. Mitenkään väheksymättä sitä tunnetta ja sen aiheuttamia asioita ihmisten elämässä, olen alkanut yhä enemmän uskoa, että se on lopulta aika olennainen osa ihmisyyttä.
Hyvä, luotettava käännös on asia, jota alkaa myös yhä enemmän ja enemmän arvostaa.

Täällä on hyvä kirjoitus tästä kirjasta.

(413 sivua.)

Acevedo, Elizabeth: Kaikilla mausteilla

Elizabeth Acevedo: Kaikilla mausteilla
With the Fire on High, 2019
Suom. Leena Ojalatva
Karisto / Kustannusosakeyhtiö Otava 2020
Luin ~ 3.4.2022

Kuvaus:

Emoni Santiago on high school -opiskelija, pikaruokalan työntekijä ja pienen tytön yksinhuoltajaäiti. Kun luokkatoverit katsovat jo tulevaisuuteen, Emonin vaihtoehdot ovat rajatut. Keittiö onkin ainoa paikka, jossa hän voi päästää irti huolistaan. Keittiössä hän saa aikaan taikoja. Kun koulussa alkaa ruoanlaittokurssi, Emoni haluaa osallistua, vaikkei hänellä ole varaa kurssiin sisältyvään opintomatkaan. Hän päättää kuitenkin murehtia sitä myöhemmin.
Lähipiirin sekä inspiroivan opettajan kannustuksen avulla Emonille aukeaa uusia, odottamattomia polkuja.
Palkitun runoilijan uutuusromaani on lämminhenkinen lukupala ja antaa äänen nuorille naisille, joiden tarinoista usein vaietaan.

Kommentti:
Aina välillä on terveellistä tehdä hyppäys ya-kirjojen pariin.
Tässä oikein sympaattinen ja empaattinen tarina teiniäidin elämästä.

(337 sivua.)

Archer, Jeffrey: Kruuna vai klaava

Jeffrey Archer: Kruuna vai klaava
Heads You Win, 2018
Suom. Saana Rusi
Sitruuna Kustannus Oy, 2020
Luin ~ 29.3.2022

Kuvaus:

Leningrad, Venäjä, 1968. Alexander Karpenko on syntynyt maansa johtajaksi. Kun KGB murhaa Alexanderin isän, hän pakenee Venäjältä äitinsä kanssa. Satamassa Alexander joutuu valitsemaan, hypätäkö Amerikkaan vai Englantiin menevään rahtilaivaan. Alexander jättää päätöksen kolikon varaan, ja hänen tulevaisuutensa on sinetöity käden käänteessä. Jeffrey Archerin eeppinen tarina kattaa kolmekymmentä vuotta ja kaksi maanosaa. Seuraamme Alexanderin voittojen ja pettymysten siivittämää elämää, kun hän nuorena maahanmuuttajana haluaa asettua uuteen elämään uudessa maailmassa ja elää kahta rinnakkaiselämää Alexina New Yorkissa ja Sashana Lontoossa. Tarinan edetessä molemmat ymmärtävät, että löytääkseen tulevaisuutensa heidän pitää tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa.

Kommentti:

Minulla on pitkään ollutlistalla lukea Jeffrey Archerin sarja (en nyt muista niemä tarkemmin), mutta päätin kuitenkin lukea jonkin yksittäisen kirjan ensin. Ja olipahan aikamoinen seikkailu. Kirjan aihe on myös varsin (tai suorastaan karmivan) ajankohtainen.
Loppuratkaisu on aika mielenkiintoinen, mutta kirjailijan ajatus rinnakkaiselämien ratkaisusta jäi itselleni lopulta hieman hämäräksi.
(509 sivua.)

Brotherus, Hanna: Ainoa kotini

Hanna Brotherus: Ainoa kotini
WSOY, 2021
Luin ~ 23.3.2022

Kuvaus:
Kuka on elämäsi tärkein ihminen?
Ainoa kotini on rohkea romaani naisen halusta nähdä itsensä kokonaisena.
"Tässä puhuu nainen, joka 50-vuotiaana uskalsi ensimmäistä kertaa veteen. Pinnan alle."
Kun lapset lähtevät kotoa, päähenkilö haluaa sukeltaa syvälle menneisiin vuosiin. Hän haluaa ymmärtää, miten monta elämää hän on oikeastaan elänyt pysähtymättä miettimään, kenen silmin hän on itseään aina katsonut, keitä kaivannut rinnalle ja mitä vielä on edessä. Alkaa armoton matka lapsuudenkotiin, omaan perheeseen ja omaan kehoon. Kirjoittaminen antaa voimia ravistella elettyä elämää, ympärillä olevia ja omaa itseään.
Hanna Brotheruksen esikoisromaani luotaa naisen elämänvaiheita kaunistelematta ja samastuttavasti. Teos käsittelee lapsuutta ja äitiyttä, perhe- ja parisuhteita, sukupolvelta toiselle siirtyviä suruja ja ylitsevuotavaa rakkautta. Ja sitä kun rakkaus ei riitä ja kun ei riitä itselleen. Kaikenkattavaa on elämisen vimma ja keskeneräisyyden hyväksyminen..

Kommentti:

Kirja, joka pysäytti pohtimaan.
Kirja, joka sanoitti hyvin paljon tuttua.
(329 sivua.)

Hannah, Kristin: Alaskan taivaan alla

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla
The Great Alone, 2018
Suom. Marja Helanen
WSOY, 2021
Luin ~ 18.3.2022

Kuvaus:

Arvaamaton tuuli ja kesyttämätön luonto: kun Ernt Allbright palaa Vietnamin sodasta traumatisoituneena miehenä vuonna 1974, hän päättää hetken mielijohteesta muuttaa Alaskaan ja ottaa vaimonsa Coran ja tyttärensä Lenin mukaan, halusivat nämä tai eivät.
Alaskan pitkät, valoisat kesäpäivät saavat elämän tuntumaan ensin paratiisilta, mutta talven edetessä ja pimeyden laskeutuessa Leni ja Cora huomaavat olevansa oman onnensa nojassa, kun ihmismieli osoittautuu villiä luontoa vaarallisemmaksi.

Kommentti:

Melkoinen tiiliskivi ja aika raskaasta aiheesta.
Kuvaus karmeasta perheväkivallasta ja rakkaudesta, joka on toki suurta, mutta myös tuhoavaa.
Hieman ristiriitaiset tunteet tästä kirjasta, en tiedä jääkö tämä mieleen kauniina rakkaustarinana vai sarjana suuria vääryyksiä, joita rakkauden nimissä tehdään.
Ei voi olla ajattelematta, miten eri tavalla asiat olisivat voineet mennä, jos perheen äiti olisi tajunnut, miten suurta vahinkoa perheen väkivalta-asetelma aiheutti tyttärelle, joka joutui koko nuoruutensa elämään väkivallan varjossa ja vielä lisäksi olemaan äidin tuki ja turva.
(552 sivua.)

Haahtela, Joel: Adèlen kysymys

Joel Haahtela: Adèlen kysymys
Otava, 2019
Luin ~ 11.3.2022

Kuvaus:

Arvoituksellinen pienoisromaani miehestä, joka lähtee luostariin tutkimaan Pyhän Adèlen mysteeriä ja ottamaan selvää itsestään.
Mies matkustaa luostariin Pyreneille tutkimaan tarinaa Pyhästä Adèlesta, naisesta, joka putosi jyrkänteeltä alas ja julistettiin myöhemmin pyhimykseksi. Samalla alkaa matka kauas miehen omaan menneisyyteen ja ikiaikaiseen mysteeriin. Adèle esittää kysymyksen yhdeksänsadan vuoden takaa: voiko ihmeitä tapahtua?

Kommentti:

Seuraava huippukirja!
Joel Haahtela on minulle aivan uusi kirjailijatuttavuus. Uusin kirjansa osui silmiini kirjaston VIP-hyllyssä ja päätin lainata tämän pienoisromaanin ensin. Olipa hieno lukukokemus. Niin suuria ajatuksia pienen ja kauniin kirjan sisällä.

(188 sivua.)

Smirnoff, Karin: Viedään äiti pohjoiseen

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen
Vi for upp med mor, 2019
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.3.2022

Kuvaus: (takakansi)

Muori kuoli ja veli vaikeni. Veljestä tuli mölli joka ei jaksanut käydä töissä eikä juuri puhua.
Muori muuttui äidiksi. Kunnioituksesta. Myönnytys ei ollut suuren suuri mutta silti.

Jana Kippo-trilogian toinen osa jatkuu siitä, mihin Lähdin veljen luo jäi.
Janan äiti on kuollut ja kaksosveli jäänyt aataminaikaisen uskonyhteisön pauloihin. Janan on saatava veljensä takaisin kotiin, vaikkei hän itsekään tiedä, missä tai mikä koti on.
Mustelmilla, vereslihalla Jana rämpii läpi sukupolvien ytimeen leiriytyneen kaltoinkohtelun, syrjinnän ja tekopyhyyden. Äidin ja uskonyhteisön salaisuudet paljastuvat samalla, kun periksiantamaton päähenkilö pyristelee kaikin voimin irti omistaan.

"Siinä missä Lähdin veljen luo avasi pirullisen, sadistisen isän haudan ja perinnön, Viedään äiti pohjoiseen yrittää ymmärtää pelkurimaista, lannistunutta, silmänsä kaikelta ummistanutta äitiä." (Aftonbladet)

Kommentti:

Huikea jatko janakipon tarinaan. Tykkään niin paljon Karin Smirnoffin kirjoitustyylistä ja myös tästä tarinasta, niin karu kuin se onkin. Nyt saattoi olla hippunen huumoriakin mukana, vaikka aiheet eivät yhtään edellisestä osasta keventyneetkään. Odotan todella innolla sarjan seuraavaa osaa. Toivottavasti karinsmirnoffin tekstiä tulee vielä lisää muutenkin.
(Anneli on kirjoittanut todella hyvän arvion tästä kirjasta.)

(332 sivua.)

Markkula, Inkeri: Maa joka ei koskaan sula

Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula
Otava, 2021
Luin ~ 4.3.2022

Kuvaus:

Vavahduttava romaani rakkaudesta ja petoksesta vie jäätikölle, joka uhkaa kadota alta.
Kanada 1970. Nuori nainen kulkee tundralla lapsi kohdussaan, kuuntelee jäätikön jyrinää ja pelkää pahinta. Samaan aikaan toisella puolella maata toinen nainen kulkee adoptiotoimiston rappusia ja toivoo parasta.
Yli 30 vuotta myöhemmin fyysikko Unni tutkii Baffinin saarella, miten nopeasti Pennyjäätikkö sulaa. Yhtä paljon hän tahtoo tietää, missä on Jon, jonka hän tapasi saarella vuotta aiemmin.
Kanadalaisen Jonin ja saamelaistaustaisen Unnin rakkaustarina on sydäntäsärkevä kertomus koti-ikävästä ja väkevä puolustuspuhe ihmisen ja pohjoisen luonnon vapaudelle.

Kommentti:

Todella kaunis kuvaus karusta aiheesta. Kertomus alkuperäiskansojen syrjimisestä ja tuhoamisesta ja siitä, mitä inhimillisiä kärsimyksiä se on aiheuttanut. Hienosti, mutta sydämeenkäyvästi toimii mielestäni oman alkuperäkansamme saamelaisten ja Grönlannin inuiittien rinnastus tässä tarinassa. Tämä on tärkeä muistutus asioista, joita on tapahtunut ihan lähellämme, eikä edes niin kovin kauan aikaa sitten.
Vieläkö jotain asioita voisi korjata tolalleen? Toki moni alkuperäiskansa on jo joutunut niin hajalleen, että oman kulttuurin vaaliminen voi olla jo vaikeaa.
Toinen tärkeä aihe tässä kirjassa on ilmastonmuutos.

(314 sivua.)

Morris, Heather: Kolme sisrta

Hether Morris: Kolme sisarta
Three Sisters, 2021
Suom. Kristiina Drews
Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2022
Luin ~ 23.2.2022

Kuvaus:

Tämä on Cibin, Magdan ja Livian tarina. Se särkee sydämesi, mutta heidän rohkeutensa ja rakkautensa täyttävät sinut toivolla.
Pikkutyttöinä Cibi, Magda ja Livia lupasivat isälleen pysyä aina yhdessä, tapahtui mitä hyvänsä. Kun vuosia myöhemmin natsit lähettivät 15-vuotiaan Livian Auschwitziin, 19-vuotias Cibi seurasi pikkusiskoaan kuolemanleirille suojellakseen häntä - tai kohdatakseen kuoleman hänen kanssaan.
Natsien noutaessa juutalaisväestöä leireille sisarkolmikon keskimmäinen, Magda, onnistui pakoilemaan jonkin aikaa piileskellen perheen naapurin vintillä tai läheisessä metsässä. Lopulta myös hänet otettiin kiinni ja vietiin Auschwitziin. Kun sisaret olivat jälleen yhdessä, he lupasivat toisilleen: he selviäisivät tästä elossa.

Kommentti:
Keskitysleirikirja. Kirja kertoo monta selviytymistarinaa ja jatkaa henkilöiden elämässä vielä sodan ja koettelemusten jälkeenkin. Keskitysleirin kuolemanpelko ja läheisten menettämisen tuska kulkee ihmisen mukana koko hänen elämänsä ajan. Toisaalta tarve ja suorastaan velvollisuus nauttia elämästä myös niiden puolesta, jotka eivät selvinneet.
Myös ihmisen taipumus syyllistyä käsittämättömistä asioista nousee esiin. Keskitysleireiltä selvinneilläkin voi olla syyllisyyttä, jos kokemus ei ole ollut yhtä hirveä kuin joillakin toisilla. Yksi sisaruksista päätyi leirille kaksi vuotta myöhemmin ja hän tuntee siitä syyllisyyttä. Se, että hän on turvassa ja äidin ja isoisän turvana antaa kuitenkin toivoa ja iloa toisille siskoille. Lisäksi se, että hän on kuolemanmarssilla toisia paremmassa kunnossa saattaa lopulta pelastaa heidät kaikki.
Joku toinen potee syyllisyyttä siitä, ettei nähnyt leirillä yhtä paljon nälkää kuin muut, koska työskenteli keittiössä
Jokin tietty hetki omasta pelastumisesta viime hetkellä on jäänyt kaikkien mieleen, ja taas jonkun toisen kuoleminen vastaavassa tilanteessa tuntuu lähes omalta syyltä.
Sisarusten tarina rohkaisee puhumaan vaikeistakin asioista, he jopa laskevat (hirtehistä) leikkiä keskitysleiristä ja kuolemasta.

(469 sivua.)

Valkama, Meri: Sinun, Margot

Meri Valkama: Sinun, Margot
WSOY, 2021
Luin ~ 17.2.2022

Kuvaus:

Kiehtova esikoisromaani muistin hauraudesta ja vaikenemisen voimasta.
Kuka ihminen lopulta on, jollei muista omaa menneisyyttään?
DDR:ään vahvasti uskova Markus muuttaa perheensä kanssa Itä-Berliiniin ulkomaankirjeenvaihtajaksi vuonna 1983. Pieni Vilja-tytär kasvaa itäsaksalaisten ihanteiden keskellä, kunnes muuri murtuu vuonna 1989, ja sen myötä hajoaa myös vanhempien avioliitto. Suomeen palaamisen jälkeen Viljan muistikuvat lapsuudesta kadonneessa maassa hiljalleen haalistuvat.
Isän kuoltua hänen asunnostaan löytyy nippu kirjeitä Margot-nimiseltä naiselta. Vilja palaa Berliiniin vuonna 2011 selvittääkseen, kuka isä todellisuudessa oli. Muuttunut Berliini kantaa edelleen muistoja Viljan lapsuudesta, mutta tärkeimmät palaset tuntuvat puuttuvan.
Meri Valkama kuvaa elävästi, kuinka vahvoja mutta samalla hauraita ovat ne siteet, jotka kytkevät meidät toisiimme yli sukupolvien.
Meri Valkama (s. 1980) on helsinkiläinen tutkiva toimittaja, kirjailija ja viestinnän asiantuntija. Hän on viettänyt lapsuudessaan vuosia Itä-Berliinissä ja opiskellut aikuisena politiikan tutkimusta ja journalismia Berliinin Freie-yliopistossa, jossa hän teki tutkimusta DDR:ssä työskennelleistä toimittajista.


Kommentti:

Olen todella vaikuttunut tästä kirjasta.

(556 sivua.)

O'Leary, Beth: Törmäyskurssi

Beth O'Leary: Törmäyskurssi
The Road Trip, 2021
Suom. Taina Wallin
WSOY, 2022
Luin ~ 12.2.2022

Kuvaus:

Edessä pitkä automatka eksä takapenkillä – nasta lautaan vai jarru pohjaan?
Villi roadtrip kohti rakkautta. Sisältää pari koukkausta menneisyyteen ja muutaman pysähdyksen väärinymmärryksessä.
Addie ja hänen siskonsa ovat valmistautuneet mahtavalle roadtripille soittolistoin ja eväspaketein. Heidän ystävänsä on menossa naimisiin Skotlannissa ja automatka sinne on osa hauskuutta. Siihen asti, kun toinen auto törmää heidän peräänsä ja kolaroivaksi kuskiksi paljastuu Addien eksä Dylan. Tietenkin Dylan bestiksineen on matkalla samoihin häihin, ja kun poikien auto on lunastuskunnossa, Addie ei voi kuin tarjota heille kyytiä.
Edessä on neljäsataa mailia törmäyskurssilla, mutta onko Addien ja Dylanin yhteinen tie noussut lopullisesti pystyyn?

Kommentti:

Kevyt, siis erittäin kevyt kirja. Odotin ehkä vähän enemmän, koska kirjailijan edellisissä kirjoissa oli vähän enemmän muutakin sisältöä kevyen juonen ohessa. Tuntui suorastaan vähän pitkältä tämä, vaikka sujuvaa kerrontaa olikin.
(453 sivua.)

Gorman, Amanda: Kukkula jolle kiipeämme

Amanda Gorman: Kukkula jolle kiipeämme: virkaanastujaisruno kansakunnalle
The Hill We Climb
Suom. Laura Eklund ja Aura Nurmi
Tammi, 2021
Luin ~ 6.2.

Kuvaus:

Vuoden vaikuttavin runo.
Amanda Gorman on Yhdysvaltain historian nuorin presidentin virkaanastujaisissa esiintynyt runoilija. Hänen lausuntansa Joe Bidenin ja Kamala Harrisin virkaanastujaisissa teki siihen asti melko tuntemattomasta Gormanista välittömästi koko maailman puheenaiheen. 22-vuotias runoilijasensaatio todisti runouden voiman: hän valloitti kansakunnan ja valoi uutta toivoa kuulijoihin ympäri maailman.
Kirja sisältää virkaanastujaisrunon kokonaisuudessaan. Gorman ammentaa afrikkalaisamerikkalaisen spoken word -runouden perinteestä ja painottaa sanomaa yhtenäisyydestä ja jälleenrakentamisesta vaikean ajan jälkeen. Runo yhdistelee henkilökohtaista ja koko kansakuntaa koskettavaa: orjista polveutuva, yksinhuoltajan kasvattama musta tyttö voi päätyä lausumaan presidentille runoa - ja haaveilla itsekin presidenttiydestä.
Kirjan esipuheen on kirjoittanut Oprah Winfrey.
Amanda Gorman (1998) on Yhdysvaltain historian nuorin presidentin virkaanastujaisissa esiintynyt runoilija ja ensimmäinen henkilö, jolle on myönnetty arvonimi National Youth Poet Laureate.
Hän on runoilija ja aktivisti, jonka tekstit käsittelevät mm. rotu- ja ympäristökysymyksiä sekä sukupuolten tasa-arvoa. The Hill We Climb and Other Poems, jonka Tammi julkaisee suomeksi.
Kommentti:


(31 sivua.)

Kekkonen, Helmi: Tämän naisen elämä

Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä
Kustannusosakeyhtiö Siltala Oy, 2021 (Otava)
Luin ~ 5.2.2022

Kuvaus:

Hautajaispäivän aamuna viisitoistavuotias Helena pukeutuu punaiseen mekkoon ja katsoo itseään peilistä. Äiti on kuollut, isä odottaa mustiin pukeutuneena pihalla. Helena ajattelee kulmakarvoja, tissejä ja poikaystäväänsä Johannesta. Ettei tarvitsisi ajatella äitiä, eikä varsinkaan omaa surua, omia syyllisyydentunteita.
Romaanissaan Tämän naisen elämä Helmi Kekkonen seuraa tarkalla, oivaltavalla ja lempeällä katseella Helenan matkaa teini-ikäisestä aikuiseksi. Miten äidin mielenterveysongelmien varjostama lapsuus vaikuttaa naiseksi kasvamiseen, opintoihin, työelämässä selviämiseen ja ihmissuhteisiin? Onko mahdollista vain unohtaa, elää syvälle haudatun syyllisyyden kanssa ja toivoa, etteivät lapsuuden muistot koskaan saavuta nykypäivää?
Tämän naisen elämä on vaikuttava taidonnäyte, poikkeuksellisen kiehtovasti ajassa liikkuva romaani, joka jättää lukijaansa lähtemättömän muistijäljen.

Kommentti:

(211 sivua.)

Friman, Laura: Tauko

Laura Friman: Tauko: jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin
Gummerus, 2021
Luin ~ 1.2.2021

Kuvaus:

”Moni tarina elämässäni voisi alkaa lauseella: sen piti olla vitsi.”
Mitä tapahtuu, kun himoshoppaaja tekee julkisen uudenvuodenlupauksen ja menee vaatteidenostolakkoon? Seuraa tapahtumarikas vuosi, jolloin Laura Friman luopuu vaatehankinnoista - uusista ja kierrätetyistä, pikamuodista ja vastuullisista pikkubrändeistä. Ei mekkoa syntymäpäiville, ei kumppareita sienimetsään.
Tauko on riemastuttava, samastuttava ja suorasukainen kuvaus aiheesta, joka yhdistää lukuisia nykyihmisiä: tunteikkaasta ja hankalasta suhteesta kuluttamiseen. Se on myös kertomus itsetuntemuksesta, muistoista, rahankäytöstä, työelämästä, parisuhteesta, uusperheen arjesta - ja vuodesta 2020, josta tuli poikkeuksellinen useammallakin tavalla

Kommentti:

Enää en muista, mistä sain vinkin tähän kirjaan, mutta siellä se keikkui, hieman liiankin korkeassa lainakirjapinossani. Aluksi ajattelin, että noinkohan tätä kirjaa tulee luettua kokonaan; kuka nyt jaksaa kahlata jonkun julkkiksen itsetilitystä vaateshoppailustaan tai mistälie.
Toisin kävi. Alkuun päästyäni olinkin yhtäkkiä lukenut kirjaa monta kymmentä sivua, nauraa hörähdellyt välissä ja samaistunut muutamaankin kohtaan. Tämä on hulvattoman yltiöavoimesti kirjoitettu kirja varsin tärkeästä aiheesta, joten suosittelen kyllä muillekin luettavaksi.

(219 sivua.)

Liksom, Rosa: Väylä

Rosa Liksom: Väylä
Like Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 27.1.2022

Kuvaus:

Rosa Liksomin odotettu romaani pienen kylän tytöstä ja Lapin sodasta.
Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, jonka perheen sota on hajottanut.
Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, sotapakolaisleireistä ja joesta, joka kotinsa jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä, luonnosta ja äidin etsimisestä.
Liksomin kerronta saa loankin loistamaan. ”Meitä kaikkia yhisti yksi asia, olima tien päälä ja kuljima kohti länttä.”


Kommentti:

Olipa melkoinen lukukokemus. Ensinnäkin käytetty murre, meänkieli. Sen rytmiin pääseminen ei ollut ihan helppoa, mutta toisaalta kirjaa tuli luettua rauhallisemmin ja jotenkin keskittyneemmin kuin yleensä.
Uusi näkökulma sota-aikaan, ja todellakin tärkeä sellainen. Kirja kertoo nuoren työt matkasta pienestä pohjoisen kylästä evakkoon rajan toiselle puolelle. Huolehdittavana on ensin perheen karja, sitten vielä äiti ja ennen aikojaan syntynyt heiveröinen pikkuveli. Naapuri auttaa pakolaismassaa kykynsä ja osaamisensa mukaan, helppoa ei ole kenelläkään. Lopulta sota loppuu ja palataan kotiin, joka ei kuitenkaan enää ole ennallaan - niin kuin ei ole tarinan päähenkilökään.

(266 sivua.)

Bennett, Brit: Mikä meidät erottaa

Brit Bennett: Mikä meidät erottaa
The Vanishing Half, 2020
Suom. Maria Lyytinen
Tammi (WSOY), 2021
Luin ~ 22.1.2022

Kuvaus:

Kuka olisit, jos saisit olla kuka tahansa?
Mikä meidät erottaa on mukaansatempaava ja terävä romaani identtisistä kaksosista, joista toinen elää mustana ja toinen valkoisena. Aikamme kiehtovin nuori kirjailija esittää kysymyksistä kaikkein olennaisimman: kuinka minusta tulee minä?
Stella ja Desiree Vignes syntyvät 1930-luvulla yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin, jonka mustille asukkaille tärkeintä on mahdollisimman vaalea hipiä. Varttuessaan kaksoset lähtevät vastakkaisiin suuntiin: toinen päättää elää valkoisena, toinen saa lapsen mustista mustimman miehen kanssa. 50 vuotta myöhemmin heidän tyttärensä joutuvat kohtaamaan edellisten sukupolvien valintojen ja virheiden vaikutuksen. Ajankohtaisten mutta samalla ajattomien elementtien taidokkaasta yhdistelmästä muodostuu havahduttava kertomus siitä, mikä meidät erottaa - ja mikä tuo meidät taas yhteen.
Brit Bennett (s. 1990) on kirjallisuusmaailman tuore tähti, joka julkaisi esikoisromaaninsa vain 26-vuotiaana ja jota on jo kutsuttu uudeksi Toni Morrisoniksi.

Kommentti:

Hyvin mielenkiintoinen asetelma, hyvä kirja! Rotuerottelua viime vuosisadan USAssa. Miten jonkun tekemä henkilökohtainen ratkaisu vaikuttaa lähipiiriin ja tietenkin aina myös seuraaviin sukupolviin, halusi tai ei.
Keltainen kirjasto nro 518.

(401 sivua.)

Pättikangas, Eira: Kirkas taivas, jäinen maa

Eira Pättikangas: Kirkas taivas, jäinen maa
Karisto Oy, 2001
Luin ~ 16.1.2021

Kuvaus:

Johan Jacob Blumberg, vaasalainen merimiehen poika, oli jo lapsena innokas laulamaan arkkiviisuja. Ei ollutkaan ihme, että muutettuaan äitinsä kotipitäjään kiertäväksi suutariksi ja opittuaan soittamaan viuluakin mestarismiehen malliin hän oli toivottu esiintyjä niin iloisissa hyppelöissä kuin hautajaisissakin. Ei liioin ollut ihme, että yksi jos toinen tyttö loi haikean katseen salskean musikantin perään.
Vähitellen nuoren miehen osalle lankesi myös pitäjän lukkarin virka, mutta se ei taannut leveämpää leipää kyläläisten Juho Kiviluomaksi ristimälle suutarille eikä tämän kasvavalle perheelle.
Pahiten koetteli kuitenkin itse Luoja: nälkävuodet ja kulkutaudit eivät väistäneet vauraintakaan asumusta. Vastoinkäymisilläkin oli kuitenkin määränsä, ja yön jälkeen valkeni kirkas taivas.
Väkevä pohjalaiskertoja solmii jälleen menneiden sukupolvien ihmiskohtaloista kudelman, joka saa rauhoittavan harmaan pohjasävynsä arjen uurastuksesta ja kirkkaat väriraitansa riemullisen menestyksen ja myötäkäymisen hetkistä.

Kommentti:

Katovuosien koettelemuksia ja elävää ajankuvaa.

(280 sivua.)

Wells, Benedict: Yksinäisyyden jälkeen

Benedict Wells: Yksinäisyyden jälkeen
saks. Vom Ende der Einsamkeit, 2016
Suom. Raimo Salminen
Aula & Co, 2021
Luin ~ 9.1.2022

Kuvaus:

Yksinäisyyden jälkeen kuvaa ihmisyyden pohjimmaista yksinäisyyttä ainutlaatuisella herkkyydellä. Romaani paljastaa, kuinka hauras kahden ihmisen välinen yhteys on ja kuinka se siitä huolimatta on kaikki, mitä meillä on.
Jules Moreaun lapsuus päättyy hänen vanhempiensa äkilliseen kuolemaan. Hänet lähetetään sisarustensa Martyn ja Lizin kanssa sisäoppilaitokseen. Eloisa ja peloton Jules kääntyy sisäänpäin ja elää mieluummin muistoissaan. Sitten hän tapaa Alvan, joka tahollaan kamppailee oman surunsa kanssa.
Aikuistuttuaan Jules ajelehtii etsien omaa paikkaansa. Jaetusta tuskastaan huolimatta sisarukset saavuttavat yhteyden toisiinsa vain satunnaisesti, ja myös välit Alvaan ovat katkenneet. Yksinäisyyden päättymisen tielle ilmestyy ylitsepääsemätön este toisensa perään. Onko onni silti mahdollista saavuttaa?

Benedict Wells on sveitsiläis-saksalainen kirjailija, jota pidetään nuoren polven kirjallisena lupauksena. Yksinäisyyden jälkeen on ensimmäinen Wellsiltä suomennettu romaani. Teos voitti ilmestyessään Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon.

Kommentti:

Viime aikoina minulta on jäänyt kesken montakin suursuosion saavuttanutta kirjaa, mutta onneksi minulla oli aikaa lukea tämä.
Uuden työn alkaminen vuodenvaihteessa on vienyt mehut jokseenkin täydellisesti, mutta tämä kyllä kosketti. Kirja on jotenkin hyvin ajaton, sen teemat ovat suorastaan klassisia, ja sittenkin näkökulmissa on jotain tuoreuttakin. Enpä edes osaa oikein kuvailla, miksi juuri tämä kirja vetosi, mutta kyllä suosittelen lämpimästi lukemaan.
Hieno vuoden ensimmäinen kirja!
(321 sivua.)

Parkkonen, Linnea: 112 - vihaan itseäni

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni
Myllylahti Oy, 2014
Luin ~ 31.12.2021

Kuvaus:

112 – vihaan itseäni vie lukijan raadollisen syvälle nuoren maailmaan, jossa anoreksia ottaa vallan. Voiko elämässä selvitä, kun oma peilikuvakin oppii valehtelemaan?
Lilli on 15-vuotias tyttö, jonka maailmaa synkentävät vaikea perhetilanne sekä ulkonäköpaineet. Arvosanojakin pitäisi kohottaa lukiota varten, ja isän alkoholismi haudata kaapin pohjalle tyhjien pullojen alle. Hyväksytyksi tulemisen tarve ja epävarmuus omasta itsestä ajavat Lillin kohtalokkaaseen kierteeseen, jossa jokainen suupala punnitaan.
Otin jääkaapin vihanneslokerosta puolikkaan kurkun ja pesin leikatun pään. Hain laatikosta juustohöylän ja raastoin vihreän kuoren irti. Eihän se edes maistu hyvälle. Leikkasin itselleni siivun ja paloittelin sen neljään osaan. Söin yhden palan, hitaasti ja varoen. Pureskelin kunnolla ja nielaisin vasta, kun olin varma, ettei se kiinnittyisi kehooni. Sitten nostin leikkuulaudan käteeni ja kaadoin muut palat roskiin.
Nuorten omalla äänellä puhuva 112 – vihaan itseäni on Linnea Parkkosen (s. 1995) kolmas romaani. Esikoisteos Summer ja uusi alku ilmestyi vuonna 2009 ja Kovaa kilpailua, Summer puolestaan vuonna 2010.
Kirjailija lahjoittaa kirjan myynnistä saamansa tekijänpalkkiot uuden lastensairaalan rakentamiseen.

Kommentti:

Karu, mutta kuitenkin toiveikas tarina anoreksian kanssa kamppailevasta Lillistä.
Paikoitellen hieman kömpelöä kerrontaa, mutta varsin arvokas kirja aiheesta.
Triggerivaroitus!

(351 sivua.)

Vuoden 2021 taatusti viimeinen kirja!!

Onnellista uutta vuotta!

Antell, Ann-Christin: Puuvillatehtaan varjossa

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa
Gummerus, 2021
Luin ~ 25.12.2021

Kuvaus:

Historiallista romantiikkaa 1800-luvun lopun Turussa.
Järkevää ja leiskuvaa Jenny Malmströmiä eivät kovat ajat ole murtaneet. Nuorena leskeksi jäänyt rovastin tytär on mukana Rouvainyhdistyksessä, joka kerää varoja hyväntekeväisyyteen ja Kansankirjaston perustamiseen järjestämällä naamiaisia ja rusettiluisteluja.
Turun seurapiireissä Jenny tutustuu puuvillatehtaan johtajaan Fredrik Barkeriin ja uudistusmieliseen Kosti Vanhaseen. Seuraa mustasukkaisuutta ja vetävää kolmiodraamaa.
Puuvillatehtaan varjossa aloittaa Puuvillatehdas-sarjan. Se kuvaa itsenäisen leskirouvan elämää aikana, jona säätyläisyhteiskunta natisee teollistumisen myötä liitoksissaan, työväenliike nousee ja naiset vaativat Canthin hengessä tasa-arvoa.

(335 sivua.)

Kallio, Katja: Tämä läpinäkyvä sydän

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän
Otava, 2021
Luin ~ 13.12.2021

Kuvaus:
Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin kielletystä rakkaudesta.
Nuori Beata palaa kotiinsa, sodan runtelemaan Hankoon talvella 1942. Kun hän kohtaa sattumalta sotavangin, joka näkee suoraan hänen sisimpäänsä, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Luvaton intohimo asettaa Beatan ja Ivanin hengenvaaraan, mutta he eivät voi pysyä erossa toisistaan. Tilinteon hetkellä Beata joutuu kysymään, tunteeko ihminen koskaan rakastettuaan – tai edes itseään.
Ravisteleva, kaunis ja intiimi kuvaus vihan perinnöstä ja sen ainoasta vastavoimasta, ihmisten välisestä yhteydestä.

Kommentti:

Varsin vaikuttava, tykkäsin erittäin paljon Kallion kirjoitustyylistä. Ihanaa suomen kielen käyttöä.
Luin kirjan osittain Nextorysta, kun olin aika paljon poissa kotoa. Lukukokemusta kyllä haittasi jonkin verran se, että luin kirjaa niin pieninä pätkinä.

(267 sivua.)

Nuotio, Eppu: Niin kuin vierasta maata

Eppu Nuotio: Niin kuin vierasta maata
Gummerus Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 8.12.2021

Kuvaus:

Henrietta on puolustanut teinityttöjä keski-ikäisen miehen tungettelevalta käytökseltä ja joutunut turvautumaan voimankäyttöön. Paikalle kutsutaan poliisi. Kuulustellessaan Henriettaa poliisi Markus Reetama tajuaa, että jotakin mystistä tapahtuu. Hän ei missään nimessä voi sekoittaa työasioita ja omia tunteitaan, mutta selittämätön vetovoima pakottaa hänet selvittämään, millainen nainen hänen kuulusteltavansa on. Alkaa kutkuttava rakkaustarina, jota molemmat osapuolet vastustavat - turhaan.

Kommentti:

Olipa mielenkiintoinen hyppäys edellisen kirjan ja monen sadan vuoden takaa nykypäivään, parisuhteen itsemääräämisoikeuden aikaan.
Jokaisella aikakaudella on omat kompastuskivensä.
Romanttiseksi kirjaksi tämä tarjosi varsin mielenkiintoisia ja teräviä havaintoja parisuhteesta ja sen vaikeudesta.
(200 sivua.)

Pättikangas, Eira: Aurinkokello

Eira Pättikangas: Aurinkokello
Karisto Oy, 2004
Luin ~ 5.12.2021

Kuvaus:

Mielikkä on jäänyt leskeksi Äijön mystisen kuoleman jälkeen, eivätkä lasten kasvaminen ja kyläyhteisön laajentuminen tahdo täyttää miehen jälkeensä jättämää tyhjää aukkoa. Vuodet seuraavat toisiaan: Eloff tuo mielitiettynsä Mielikälle miniäksi, Vanamoa kosiskelee synkeäksi tiedetty lappalaismies ja Mielikän esikoinen Mikkeli suunnittelee vallan kauppamieheksi ryhtymistä.
Naapurustossa ei onni tahdo kukoistaa, sillä itse kukin tuntuu tavoittelevan sitä väärältä taholta, kunnes aika viimein taltuttaa kapinoivan mielen. Ja niin Mielikkäkin saa rauhan katsellessaan Kaukopaulan talon ympärille noussutta elinvoimaista pikku kylää ja ensimmäistä lapsenlastaan Ukko Eloffinpoikaa. Helmisimpukan ja Paulapolun aloittaman romaanitrilogian päätösosa saattaa valmiiksi kylläisen ihmissuhteiden kudelman, jossa pilkahtelevat ilot ja surut, kohtalon kovuus ja ohimenevien auvon hetkien tarjoama lempeä lohtu.

Kommentti:

Mielikän ja hänen perheenjäsentensä sekä muiden läheisten elämien kautta sai kurkistaa varsin kattavasti n. 1400-luvun tavallisen kansan eri elämänalueisiin. Niin sympaattinen tarina, josta ei koviakaan kohtaloita puuttunut. Myönteinen kerronta tuntuu näinä koleina aikoina niin tervetulleelta, ja saahan tässä vähän vertailukohtaa nykyajan ongelmiin.
Pohojanmaan murre tuo oman todella väkevän lisänsä näihin tarinoihin.

(287 sivua.)

Pättikangas, Eira: Paulapolku

Eira Pättikangas: Paulapolku
Karisto Oy, 2002
Luin ~ 1.12.2021

Kuvaus:

Mielikän tarina jatkuu.
Mielikkä ja Äijö perhekuntineen asuttavat Kyrönjoen varteen noussutta uudisrakennusta. Samoja seutuja ikimuistoiset ajat hallinnut Tieran suku ei kuitenkaan siedä uusia tulokkaita, ja Tieran ukko käy kiroamassa tulokkaat. Manaukset näyttävät käyvänkin toteen: uudisrakennukset palavat poroksi vanhaa eräsaunaa lukuun ottamatta. Mielikkä, hänen sisarensa Kylli ja esikoisensa Mikkeli Äijönpoika sekä neidoksi varttunut löytölapsi Sefanja kuljetetaan talveksi Kyrönjoen suuhun sukulaistaloon miesten jäädessä rakentamaan uutta pytinkiä.
Kyllin kohtalo muuttuu talvella kuin salamaniskusta, kun hän tapaa rikkaan tukholmalaiskauppiaan ja unohtaa kotona odottavan Henrikin. Elämä ei kuitenkaan solju niin leppeästi kuin neito oli kuvitellut, ja Kylli saa maksaa kipeästi kaipuustaan suureen maailmaan.

Kommentti:

Varsin mielenkiintoisia käänteitä ja uudisraivaamisarkea etenkin naisten näkökulmasta kerrottuna.
(263 sivua.)

Lefteri, Christy: Aleppon mehiläistarhuri

Christy Lefteri: Aleppon mehiläistarhuri
The Beekeeper of Aleppo, 2019
Suom. Leena Ojalatva
Kustantamo S&S, 2021
Luin ~ 27.11.2021

Kuvaus:

Nuri ja Afra viettävät yksinkertaista mutta rikasta elämää kukkuloilla Aleppon laitamilla. Nuri hoitaa mehiläisiä, Afra on taiteilija. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen: syttyy sisällissota, joka tuhoaa kaiken, mitä he ovat rakastaneet. Lopulta heidän on pakko paeta.
Tuhansien muiden tapaan pariskunta vaeltaa Euroopan läpi etsiessään turvaa. Matkan vaarojen lisäksi Nuri ja Afra joutuvat kohtaamaan surunsa, joka uhkaa etäännyttää heidät toisistaan. Heidän vaikein tehtävänsä onkin löytää rikkinäisessä maailmassa takaisin toistensa luo.
Kipeänkaunis, syvästi liikuttava romaani vie lukijan kokemaan inhimillisen todellisuuden kasvottomien uutisotsikoiden takana. Se on ajankohtainen kertomus ihmisen lannistumattomuudesta ja muistuttaa meitä myötätunnosta ja tarinankerronnan voimasta.

Kommentti:

Niin vaikuttava kirja.
Haastava, kaunis, surullinen, tärkeä. Suuri tarina ja niin hyvin kirjoitettu. Surullisuudestaan huolimatta onneksi myös toiveikas.
Kyllä, suosittelen. Oikeastaan olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi lukea tämä kirja.
Luultavasti tämä on paras tänä vuonna lukemani kirja.
(382 sivua.)

Pättikangas, Eira: Helmisimpukka

Eira Pättikangas: Helmisimpukka
Karisto Oy, 2000
Luin ~ 22.11.2021

Kuvaus:

Kahden sopeutumattoman ihmisen kiehtova rakkaustarina 700 vuoden takaa.
Syyttivät Mielikän isää pehmeäluontoiseksi, kun antoi tyttärensä vitkutella avioon menossa ja salli tämän tulla talveksi mukaan eräsaunalle. Onneksi kukaan ei sentään tiennyt, että Mielikkä sai siellä ampuakin! Kohtalokas talvesta kuitenkin tuli, sillä eräsaunalla Mielikkä tapasi Äijön, kiehtovan mutta saavuttamattoman muukalaisen. Kotiinpaluu oli sitäkin katkerampi, kun avioliitto naapurustossa asuvan ikääntyneen leskimiehen kanssa vihdoin oli määrä panna täytäntöön. Tuleva aivomies ei kuitenkaan malttanut odottaa häitä aviollisia oikeuksiaan vaatiessaan, ja silloin Mielikkä ryhtyi silmittömän raivon vallassa tekoon, jonka seurauksia kukaan ei osannut arvata.
Omaäänisillä historiallisilla romaaneillaan yleisönsä lumonnut Eira Pättikangas on siirtynyt ajassa entistä kauemmas, aina 1300-luvulle saakka. Tarinan aikakautensa tapoja vastaan kapinoivasta neidosta Pättikangas kertoo täyteläisin, verevin ja paikoin ironisinkin sävyin.

Kommentti:

Virkistävän kevyt hyppäys satojen vuosien taakse. Sastamala / Saastamala mainittu, mikä olikin hauska yllätys ja yksityiskohta. Sarja jatkuu.

(328 sivua.)

Frazier, Charles: Päämääränä Cold Mountain

Charles Frazier: Päämääränä Cold Mountain
Engl. Cold Mountain, 1997
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY, 1998
Luin ~ 19.11.2021

Kuvaus:

Yhdysvaltojen sisällissota on lopuillaan. Ränsistyneessä sotasairaalassa lepää niskaansa vakavan haavan saanut Inman, sotaan mutta ei aivan vielä elämään kyllästynyt mies. Eräänä yönä hän kerää tavaransa ja pakenee pimeyden turvin sairaalasta. Päämääräkseen hän ottaa kotiseutunsa Cold Mountainin ja Adan, papin tyttären, joka kerran vietti hetken hänen sylissään. Mutta matka on pitkä jalan taitettavaksi, ja tie halki sodassa tappiolle joutuneiden seutujen on vaaroja täynnä. Toisaalla Ada opettelee elämään yksin. Keväällä hänen isänsä kuoli, pian sen jälkeen palvelusväki lähti ja nyt pumpulissa kasvanut Ada joutuu pärjäämään yksin suurella maatilalla, joka rapistuu hänen ympärillään. Hänen pelastuksekseen koituu neuvokas kulkurityttö Ruby, joka ottaa elämäntehtäväkseen nostaa jaloilleen sekä Adan että maatilan.
Charles Frazierin esikoisromaani Päämääränä Cold Mountain kertoo kahdesta ihmisestä, jotka ponnistelevat kohti toisiaan ja kohti pelastusta suurten muutosten keskellä elävässä maassa. Koossa ovat kaikki suuren rakkaustarinan ainekset, mutta onko sen mahdollista toteutua sodan murjomassa maisemassa, jossa taivaskin on taotun tinan värinen? (takakansiteksti)

Kommentti:

Pitkä, paksu ja mielenkiintoinen lukuromaani.
(431 sivua.)

Rönkä, Antti: Nocturno 21:07

 Antti Rönkä: Nocturno 21:07 

Gummerus Kustannus Oy, 2021 

Luin ~ 10.11.2021 

Kuvaus: 

Omakohtainen romaani seksuaalisesta häpeästä

Kelloradion digitaalinumerot näyttävät 21:07. On kaunis kesäilta, mutta Antti tietää, että hänen siihenastinen elämänsä on päättynyt. Hän ei ole pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan on masturboinut. Miten hän voisi enää koskaan syödä vanhempiensa kanssa saman pöydän ääressä? Hän on saastunut ja hänen on tunnustettava vanhemmilleen, millainen lapsi heillä on.

Seksuaalinen häpeä leimaa Antin nuoruutta ja saa erilaisia itseinhon muotoja. Silti hän ei voi kontrolloida seksuaalisia halujaan, joita hänen ikätoverinsa pitävät täysin luonnollisina. Romaanin toisessa tasossa minäkertoja seuraa Antin häpeäpainia. Minäkertoja ymmärtää, että hänen on tapettava kaikkea häpeävä puoli itsessään voidakseen olla vapaa.

Esikoisromaanillaan Jalat ilmassa sukupolvensa ääneksi noussut Rönkä kirjoittaa toisessa romaanissaan seksuaalisesta häpeästä taitavasti ja itseään säästämättä.

Kommentti: 

Mielenkiintoinen kirja. Antti Rönkä kirjoittaa tavallaan samasta aiheesta kuin ennenkin, omasta häpeästään. Aihe on nyt vielä rajatumpi, ensimmäinen seksuaalinen kokemus ja sitä seuraavat itsetyydytykset ja muut seksikokemukset ja -tuntemukset ja niiden aiheuttama surkeus, itseinho ja häpeä. Toisaalta koko muukin elämä on näitä samoja teemoja. 

Jossain vaiheessa meinasin kyllä keskeyttää kirjan lukemisen, en minä nyt Antin (päähenkilö) tai kenenkään muun nuoren miehen seksuaalisista asioista niin kiinnostunut ole.

Mutta toki asiassa on yleisempiäkin merkityksiä, ja ahdistus nyt muutenkin tunkee meidän kaikkien elämään ja lähipiiriin niin kauhean kovaa. Tekee mieli lukea, josko yksityinen olisi kuitenkin yleistä, eli saisiko siitä jotain viitteitä myös omaan ja lähipiirin elämään. 

Tykkään Antti Rönkän kielestä ja kirjoitustyylistä erittäin paljon.

(190 sivua.)

Pättikangas, Eira

Eira Pättikangas: Talvella päivät ovat pitkiä
Karisto / Otava, 2021
Luin ~ 8.11.2021

Kuvaus:

Juureva tarina viime vuosisadan alun vahvoista naisista.
Todellinen onnenpotku kohtaa Sesiliaa, kun jo kaupunkilaistuneeksi luultu Laina palaa synnyinseudulleen, perustaa hattu- ja lakkiverstaan ja palkkaa Sesilian apulaisekseen.
Entinen piika pääsee muuttamaan kirkonkylälle ja saattaa ottaa luokseen asumaan seitsemänvuotiaan pikkusiskonsakin, joka on haljeta onnesta, kun pääsee myös kansakouluun. Kylälle rakennetaan samoihin aikoihin rautatietä. Työmaa tuo paikkakunnalle monenlaista kulkujätkää, myös remonttimies Vallen, joka huristelee lähitienoon ensimmäisellä automobiilillä. Moni halajaa kyytiin, onnekkaimmat pääsevätkin. Mutta jossain vaiheessa on aika katsoa totuutta silmiin...

Kommentti:

Mukava välipala ja paluu maanpinnalle menneen ajan ihmisten arkiseen elämään. Oikeasti neuroottisten nykyihmisten elämän ongelmat alkaa välillä itseäkin ahdistaa, tai ainakin ärsyttää. Todellisiahan nekin ovat, mutta jotenkin niin erilaisia kuin sata vuotta sitten eläneiden elämän vaikeus, ja sittenkin me ollaan niin tyytymättömiä ja väsyneitä. Kaikki ajat siis ovat ihmisille vaikeita kestää, jos niikseen menee.
Mutta siis virkistävä tuulahdus menneestä oli tämä kirja, vaikka ihmettelenkin, miksi eivät Sessi ja kumppaninsa taustoistaan enempää jutelleet....
Erityisen paljon nautin Pättikankaan kirjojen pohjalaismurteesta. Voi, miten se tuo kerrontaan vahvuutta, huumoria ja elävyyttä! Eikä itsellä edes ole pohjalaismurretaustaa.
(280 sivua.)

Valkonen, Noora: Pala kurkussa

Noora Valkonen: Pala kurkussa - Selviytymistarinoita syömishäiriöistä
Atena Kustannus Oy, 2019
Luin ~ 6.11.2021

Kuvaus:

Ei kannata syödä liikaa kakkua, sukulainen totesi rippijuhlissani. Nielin häpeän ja salasin mielipahan, kuten tein aina kuullessani huomautuksen painostani. Pian keksin, että voisin itse laittaa huomautuksille pisteen. Syömishäiriö alkaa usein halusta laihduttaa. Karkit joutuvat pannaan, iltalenkkien määrä kasvaa ja yhä useammat ruoat listataan kielletyiksi. Pian kaikki ajatukset alkavat kiertyä ruoan ympärille ja syömiseen ilmaantuu sääntöjä, joiden rikkominen ahdistaa. Jotkut lakkaavat lopulta syömästä lähes kokonaan, toisilla nälkäkuuria seuraa ahminta, joka voi päättyä oksentamiseen tai rajuun liikuntaan. Anoreksia, bulimia, ahmintahäiriö ja ortoreksia ovat erilaisia syömishäiriöitä, mutta niiden syntymekanismit ovat hyvin samanlaisia. Pala kurkussa kertoo, miten syömishäiriö etenee viattoman tuntuisesta laihdutuksesta syömisen ja kehon tiukkaan kontrollointiin. Haastatellut kertovat monia syitä koulukiusaamisesta täydellisyyden tavoitteluun - syömisen sääntely on ollut heidän selviytymiskeinonsa elämän koettelemuksissa. Valaiseva ja toivoa antava teos etenee sairastumisen ensi merkeistä uuden tasapainon löytämiseen ja tuo kuuluviin myös sairastuneiden läheisten äänet.

Kommentti:

Kuten tuossa esittelytekstissäkin sanottiin, "valaiseva ja toivoa antava teos". Olen lukenut kirjaa syksyn aikana pikku hiljaa, voisin lukea uudelleenkin.

(194 sivua.)

Savonlahti, Sisko: Kai minä halusin tätä

Sisko Savonlahti: Kai minä halusin tätä
Gummerus Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 5.11.2021

Kuvaus:

“Minusta tuntuu, että sisälläni on jotain ylimääräistä ja että haluan sen pois sieltä.” Näin ajattelee nainen, joka makaa gynekologin vastaanotolla. Hän on saanut kaiken, mitä halusi. Miehen, koiran, kivan kodin - ja nyt myös kierukan. Mutta jokin on vialla. Miksi naisen piti tehdä niin monenlaisia asioita päästäkseen tähän pisteeseen? Mitä järkeä oli käyttää niin paljon aikaa ja energiaa siihen, että saisi miehen? Miksi piti yrittää olla niin kaunis? Ja ennen kaikkea: oliko se tämän arvoista? Kai minä halusin tätä kertoo yhden naisen elämästä millintarkasti. Koominen ja säälimättömän terävä romaani käsittelee rumuutta, tavarapaljoutta, menneisyyden valintoja, rahapelejä, rakkautta ja sitä, miten kyetä tekemään suuria päätöksiä, kun niistä aiemmatkin ovat olleet huonoja.
Kommentti:


(296 sivua.)

Ida Pimenoff: Kutsu minut

Pimenoff, Ida: Kutsu minut
WSOY, 2021
Luin ~ 1.11.2021

Kuvaus:

Isälle joka ei halunnut olla isä.
Poikkeuksellisen vahvasti puhutteleva esikoisromaani hylätyksi tulemisen kokemuksesta, sukupolvien yli käyvästä surusta ja elämää ylläpitävästä toivosta.
”Ehkä vielä jonain päivänä koittaisi hetki, jolloin minunkin isäni kutsuisi minut luokseen, ajattelin.”
Veran isä täyttää pian 80 vuotta. Hän viettää syntymäpäiviään perheen kesken, lastensa ja vaimonsa kanssa. Veraa ei ole kutsuttu.
Kutsu minut on vangitsevasti kirjoitettu romaani naisesta, joka yrittää saada yhteyden isäänsä, kasvattaa omaa lastaan sekä käsitellä avioeroaan ja aiemmilta sukupolvilta periytyvää kohtaamattomuutta.
Ida Pimenoff (s. 1977) on valokuvataiteilija, joka on aiemmin julkaissut kolme valokuvakirjaa saksalaisen taidekirjakustantamon kanssa. Pimenoff asuu perheineen Helsingissä. Kutsu minut on hänen esikoisromaaninsa.

Kommentti:

Puhutteleva, ja yllättävän nopealukuinen kirja. Erilaisia näkökulmia isättömyyteen ja osattomuuteen.
Laajasti näkemyksiä ja ajatuksia herättävä tarina siitä, miten eri syistä, eri ikäkausina ja aikakausina isättömyyttä ja osattomuutta voi kokea. Miten niitä voi käsitellä, kun ne kulkevat mukana oikeastaan koko elämän ajan. Miten suurta tuskaa voi toinen ihminen toiselle tuottaa varsinaisesti tarkoittamatta sitä.
Voiko lapsuuden hylkäämisestä päästä yli, kun oikeastaan tulee hylätyksi yhä uudestaan ja uudestaan kaikkina ikäkausina ja kaikissa elämänvaiheissa. Kerrassaan hieno kirja. (389 sivua.)