Karisto Oy, 2001
Luin ~ 16.1.2021
Kuvaus:
Johan Jacob Blumberg, vaasalainen merimiehen poika, oli jo lapsena innokas laulamaan arkkiviisuja. Ei ollutkaan ihme, että muutettuaan äitinsä kotipitäjään kiertäväksi suutariksi ja opittuaan soittamaan viuluakin mestarismiehen malliin hän oli toivottu esiintyjä niin iloisissa hyppelöissä kuin hautajaisissakin. Ei liioin ollut ihme, että yksi jos toinen tyttö loi haikean katseen salskean musikantin perään.
Vähitellen nuoren miehen osalle lankesi myös pitäjän lukkarin virka, mutta se ei taannut leveämpää leipää kyläläisten Juho Kiviluomaksi ristimälle suutarille eikä tämän kasvavalle perheelle.
Pahiten koetteli kuitenkin itse Luoja: nälkävuodet ja kulkutaudit eivät väistäneet vauraintakaan asumusta. Vastoinkäymisilläkin oli kuitenkin määränsä, ja yön jälkeen valkeni kirkas taivas.
Väkevä pohjalaiskertoja solmii jälleen menneiden sukupolvien ihmiskohtaloista kudelman, joka saa rauhoittavan harmaan pohjasävynsä arjen uurastuksesta ja kirkkaat väriraitansa riemullisen menestyksen ja myötäkäymisen hetkistä.
Kommentti:
Katovuosien koettelemuksia ja elävää ajankuvaa.
(280 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti