Wingate, Lisa: Ennen kuin olimme sinun

 Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun

Before We Were Yours, 2017

Suom. Hilla Hautajoki

Sitruuna Kustannus Oy, 2020

Luin ~ 21.4.2021

Kuvaus:

Memphis, Tennessee, 1939. Kaksitoistavuotiaaan Rill Fossin koti on asuntovene Mississippijoella. Eräänä myrsky-yönä isä lähtee viemään äitiä sairaalaan, ja Rill joutuu vastuuseen nuoremmista sisaruksistaan. Vanhempien poissa ollessa veneeseen tunkeutuu vieraita ihmisiä, jotka pakottavat lapset mukaansa ja lupaavat viedä heidät vanhempiensa luokse. Karmea totuus valkenee

Aiken, Etelä-Carolina, nykyhetki. Avery Stafford vierailee senaattori-isänsä kanssa hoivakodissa ja tapaa siellä vanhan naisen, joka väittää tuntevansa hänet. Kohtaaminen jää vaivaamaan Averya, ja hän ryhtyy penkomaan suvun menneisyyttä selvittääkseen kuka nainen on. Mitä Amerikassa tapahtuikaan vuosien 1920 ja 1950 välissä? Onko hänen perheensä sekaantunut laittomaan lapsikauppaan?

Kirja perustuu yhteen Amerikan suurimpaan skandaaliin. Memphisissä toimivan adoptiojärjestön ja orpokodin johtaja Georgia Tann kidnappasi ja myi köyhien perheiden lapsia varakkaille perheille ympäri maata. Lisa Wingaten sydäntäsärkevä mutta samalla toiveikas ja kaunis tarina muistuttaa meitä siitä, että mihin tahansa polkumme elämässä johtaakaan, sydän ei unohda kotia.

Kommentti:

Aivan järkyttävä tarina, etenkin, koska tällaista on oikeasti tapahtunut. Valtavan hyvin kirjoitettu kirja, kunhan vain pysyi kärryillä, kuka kertoi ja miltä ajalta kerronta oli, koska välillä elettiin nykyhetkeä ja välillä tarina aukeni vuosien takaa. 

(473 sivua.)

Kanto, Anneli: Rottien pyhimys

 Anneli Kanto: Rottien pyhimys

Gummerus, 2021

Luin ~ 15.4.2021

Kuvaus:

Vereväkielinen romaani Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaamisesta 1500-luvulla.

Keitä olivat maalarit, jotka koristivat Suomen keskiaikaisia kirkkoja pyhimysten ja Raamatun kertomusten kuvin? Miten he maalasivat, mitä he tavoittelivat, mitä ajattelivat?

Hattulan kirkon maalaaminen on valtava urakka. Jotta työ valmistuisi ajoissa, maalareiden on pakko pestata ryhmäänsä omituisena pidetty tyttö, Pelliina, koska hän osaa piirtää. Kirkko, työtoveruus ja kesä mullistavat kaikkien elämän.

Hersyväjuoninen tarina perustuu sekä tunnettuun että kuviteltuun historiaan ja kuvaa kiehtovasti keskiaikaisen kirkon maalaamista sekä kyläyhteisön silmäätekeviä ja rahvasta.

Kommentti:

Veikkaan, että ensi kesänä Hattulan kirkolla riittää pyhiinvaeltajia. Kyllä tämä kirja sai aikaan halun ajella Hattulaan katsomaan kirjassa kuvattuja maalauksia oikein lähempääkin. Mieskin luki tämän kirjan parissa päivässä, joten sieltäkin tulee vahva suositus ja kiinnostus kirkkoreissailuun. 

Vaikka tarina kirkon maalareista onkin mielikuvitusta, kuvat ovat ihan oikeita ja aika mielenkiintoisia, kuten itse kirkkokin. Meillähän täällä Sastamalassa riittää kirkkoja, keskiaikaisiakin on peräti kaksi kappaletta, ja kesällä niitä näkee Ahvenanmaalla lisääkin. Hattulan kirkko on kiinnostava, koska se on muurattu tiilistä eikä harmaasta kivestä, kuten lähes kaikki muut tuolta ajalta olevat.

Hyvä tarina, ja  tykkäsin erityisen paljon kirjan reipaasta kielestä. 

Edit. Jännä, miten välillä kirjan arvon alkaa tajuta vasta vähitellen. Tässäkin etenkin Pelliinan kokemukset ja kasvutarina alkoivat elää vahvemmin mielessä vasta kun olin jo palauttanut kirjan kirjastoon. Sen verran mielenkiintoisia ajatuksia ja teräviä sekä ajattomia huomioita ihmiselämästä ja taiteesta ja taiteen tekemisestä kirja sisältää, että voisin vakavasti harkita sen hankkimista omaankin hyllyyn. (19.4.)

(405 sivua.)

Gladwell, Jenny: Sydämeni lahja

 Jenny Gladwell: Sydämeni lahja

A Gift in December, 2019

Otava, 2020

Suom. Aura Nurmi

Luin ~ 11.4.2021

Kuvaus:

Palaa luokseni vielä joskus. Palaa luokseni. Edes vielä kerran. Lumoava, lämmin ja ihanan romanttinen lukukokemus on täydellistä luettavaa Jojo Moyesin faneille.
Sydänsuruinen toimittaja Jane lähetetään Norjaan raportoimaan Lontoon asukkaille lahjoitettavasta joulukuusesta. Ylellinen retki odottaa, ja matkaseuraa pitää hurmaava seikkailija Philip Donnelly. Ehkä tämä on juuri sitä, mitä Jane tarvitsee.
Mutta syvällä talvisen metsän sydämessä Jane löytää jotain pysäyttävää: piilotetun nipun sodanaikaisia rakkauskirjeitä. Viimeinen kirje päättyy kiihkeään pyyntöön, joka ei koskaan saanut vastausta. Vain Jane voi viedä tarinan päätökseen - ja löytää samalla myös oman onnellisen loppunsa.

Kommentti:

Kevyt. Vähän liiankin kevyt aluksi. Meinasin jättää keskenkin, kun somejulkkisten kuvaräpsytysten, henkilöiden asukokonaisuuksien ja hienojen hotellien ylellisyyksien kuvaaminen meinasi alkaa  ärsyttää liikaa. 

Katsoimme talvella Atlantic Crossing-sarjan, jossa kuvattiin Norjan kuningasperheen ja etenkin kruununprinsessa Märthan elämää toisen maailmansodan aikana. Tässä kirjassa oli viittauksia kuninkaan liikkeisiin samoina aikoina, joten se herätti kuitenkin kiinnostuksen. Tarina ei kovinkaan paljon lopulta kosketellut kuningasperheen liikkeitä, joten se siitä. Tarinan mielenkiintoinen yllätysmomentti taas paljastettiin kovin myöhäisessä vaiheessa, joten kirjan keveys jäi kyllä päällimmäiseksi fiilikseksi, vaikka muutakin tässä vähän yritettiin varma tuoda esille. Ei tämä mielestäni yllä Jojo Moyesin kerronnan tasalle, mutta makuasioitahan nämä ovat :).

Saattoi sekin vaikuttaa, että odottelin pieneen operaatioon pääsyä, eivätkä ajatukset olleet enää muutenkaan niin skarppina.

(302 sivua.)

Chishugi, Leah: Pitkä matka paratiisiin

 Leah Chishugi: Pitkä matka paratiisiin - Pako Ruandan kansanmurhan keskeltä

A Long Way From Paradise - Surviving the Rwandan Genocide, 2020

Suom. Anu Nyyssönen

Like Kustannus Oy, 2011

Luin ~ 6.4.2021

Kuvaus: 

Leah Chishugi (s.1974) selvisi hengissä Ruandan kansanmurhasta. Hän varttui itäisessä Kongossa, mutta muutti 16-vuotiaana Ruandan pääkaupunkiin Kigaliin. Chishugi löysi töitä mallina, meni naimisiin ja synnytti pojan. Vuonna 1994 hutu-kapinalliset vangitsivat hänet. Hän haavoittui ja hänen isänsä tapettiin. Chishugi jäi virumaan henkitoreissaan ruumiskasaan, josta hän kuitenkin onnistui karkaamaan viimeisillä voimillaan. Hän onnistui pakenemaan Ugandan kautta Etelä-Afrikkaan ja lopulta Isoon-Britanniaan, josta sai turvapaikan.

Englantiin saapumisensa jälkeen Leah Chishugi löysi elämänsä tarkoituksen toisten auttamisesta. Hän perusti Everything is a Benefit -hyväntekeväisyysjärjestön, jonka tavoitteena on tukea Kongon itäosissa asuvia naisia ja lapsia.

Kommentti:

Katsoimme tv:stä (Netflix?) Black Earth Rising-sarjaa, joka kertoi Ruandan kansanmurhasta pelastuneesta ja siihen osallistuneista. Sattumalta minulla oli lainassa tämä kirja, joten otin kirjan lukeakseni ja tutustuakseni aiheeseen. Koskettava selviytymistarina.  Tuntuu niin käsittämättömältä, että näitä kansanmurhia on tapahtunut ja tapahtuu nytkin eri puolilla maapalloa. Miten paljon pahaa ihmiset tekevät toisilleen. Miksei niitä saada loppumaan.

Ja toki mietityttää oma paikka. Mitä voisimme tehdä? Mitä meidän pitäisi tehdä? Tuntuu pahalta sulkea silmät, ja kuitenkaan maailmaan pahuutta ei oikein jaksa ottaa vastaan, vaan oma elämä ja sen (sinänsä pienet, mutta myös suuret) ongelmat vievät huomion ja ajan. 

Kyllä tekee mieli aina välillä muistuttaa itselleen, miten hyvin meidän asiamme nyt ovat. 

Ai niin; vähän oudoksutti, miksiköhän kirjan nimi oli käännetty "matka paratiisiin", kun se englanniksi on From Paradise eli paratiisista. 

(356 sivua.)

Smirnoff, Karin: Lähdin veljen luo

 Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

Jag for ner till bror, 2018

Suom. Outi Menna

Luin ~ 3.4.2021

Kuvaus:

Miten menee kysyin veljeltä. Siinähän se hän sanoi. Melko hyvin. Kännäystä on kyllä ikävä. Pelottavaa olla koko ajan selvin päin. Kaikki näyttää harmaalta. Ennen seassa oli sentään myös vähän mustaa.

Raa'an kaunis, pikumustan huumorin puhkoma romaani taiteilija Jana Kiposta, jolla on tuhat syytä olla katkera eikä aikomustakaan vatvoa, kuka pilasi kenenkin elämän. Naiseuden tabuja murjova sukutarina oli Ruotsissa valtaisa yleisömenestys, jonka epätavallinen kerronta ja polveileva juoni vievät sinne, missä väkivalta on tuhoisinta ja rakkaus väkevintä. Kotiin.

"Jana on niin cool, koska hän osaa mitä vain. Paitsi jättää pimeyden taakseen. Piinkova antisankaritar, jonka kujanjuoksua ei melkein uskaltaisi seurata."

Kommentti:

Jatkoa odotellessa. Mielenkiintoinen, hieman yllätyksellinen kerronta ja juonikin. Tykkäsin hurjasti tästä kirjoitustyylistä, joka oli samalla napakan kuvailevaa ja korutonta. Rankasta aiheesta huolimatta teksti sai välillä hykertelemään, mitä ei viime aikoina muuten ole useinkaan tapahtunut. 

Harmi, että seuraava osa ilmestyy suomeksi vasta 2022.

(294 sivua)

trio, Kaari: Rautalilja

 Kaari Utrio: Rautalilja

Tammi, 2021 (uusintapainos, ed. Amanita, 1979)

Luin ~ 23.3.2021

Kuvaus:

Lumoava lukuelämys – suuria tunteita 1800-luvun ruukkimaisemista

Rakastetun Kaari Utrion Rautalilja on kutkuttavan kiehtova kuvaus 1800-luvun kyläyhteisöstä, jonka ahneus ja intohimo saavat hetkessä sekaisin.

Elämä Peurajoen ruukinkylässä ajautuu hetkessä kaaokseen, kun kartanoon saapuu uusi ruukinherra häikäilemättömine vaimoineen. Ruukinherra haluaa maasta irti nopeammin rautaa, mikä miellyttää kovasti hänen huvituksia ja hepeniä rakastavaa rouvaansa. Tehokkuuden nimissä syrjään joutavat monet, kuten hyväntahtoinen vanha ruukinpatruuna ja armelias pastori lapsineen – kunnes kylään ilmestyy karismaattinen muukalainen.

Mutta onko äveriäs merikapteeni Robert Winterbeck kunniallinen merikapteeni vai epärehellinen merirosvo? Entä mitkä ovat hänen todelliset aikeensa kauniin Paulinan suhteen?

Kaari Urtrion huikean jännittävä Rautalilja on jälleen saatavana yli neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Kommentti:

Olipa erikoista lukea näin vanha Utrion kirja. Tämä on sitä kevyttä osastoa, eikä nouse kirjailijan  huikeimpien teosten joukkoon. Välipala.

(298 sivua.)

Härkönen, Anna-Leena: Olis niin kiva

 Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva

Otava, 2021

Luin ~ 22.3.2021

Kuvaus:

Miten suhtautua ystäviin, jotka tekevät jatkuvasti ohareita? Onko nuorison vapaamielisyys jo ahdasmielistä? Mistä tunnet sä molopään?

Anna-Leena Härkönen vastaa näihin ja moniin muihin kysymyksiin rehellisen riemastuttavalla tyylillään. Hän ottaa tarkan katseensa kohteeksi myös virushysterian, dna-testit, etuilevan Jeesuksen, kaamosmasennuksen sekä repliikit, jotka voivat kääntää kohtalon suunnan.
Kirjassa annetaan lisäksi elämänohjeita tuoreelle ylioppilaalle: ”Jos rakastuu, kannattaa iskeä kimppuun ennen kuin joku muu ehtii. Ellei tyrkytä itseään, jää ilman.”
Vastustamattomassa kirjoituskokoelmassa katsotaan totuutta suoraan silmiin.

Kommentti:

(141 sivua.)

Colgan, Jenny: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

 Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

Engl. The Little Beach Street Bakery, 2014

Suom. Paula Takio

Gummerus, 2020

Luin ~ 14.3.2021

Kuvaus:

Konkurssin ja kipeän eron jälkeen Polly Waterford päättää muuttaa kauas pois entisen elämänsä raunioilta. Sattumalta hän löytää Cornwallissa sijaitsevalta vuorovesisaarelta rapistuneen asunnon, jonka ikkunoista näkyy vain aava meri ja harmaa taivas. Täydellinen paikka hänen nykyiseen mielentilaansa, Polly toteaa ja tekee vuokrasopimuksen.

Piristääkseen itseään Polly antautuu lempipuuhansa pauloihin: leipomaan leipää. Rentouttavasta harrastuksesta kasvaa uusi ura, kun hän päätyy avaamaan vanhan saaristolaisleipomon uudelleen. Polly löytää myös uutta valoa elämäänsä aivan arvaamattomasta paikasta.

Kommentti:

Lukumoodissa on nyt aika paljon toivomisen varaa, kun en oikein jaksa keskittyä. Ajattelin ottaa  välipalaksi vähän kevyttä hömppää, mutta kirjavalinta ei oikein onnistunut, sillä tätä oli kyllä hämmentävän raskasta lukea. Keskenkin olisin voinut jättää, mutta luinpa nyt loppuun kuitenkin, sillä mielestäni aiheessa ja miljöössä sinänsä oli ihan aineksia.  Käännös ei ollut mielestäni osunut ihan nappiin, jotkut ilmaisut erottuivat teksistä ja jättivät lukijan  miettimään, mitenköhän jokin asia oli alun perin mahdettu sanoa. 

Hämmentävää. Vai olenko itse muuttunut niin, että en vain jaksa keskittyä tällaisiin kirjoihin enää, onhan sekin mahdollista...

Olin jo katsonut kirjailijan muita teoksia valmiiksi, mutta tuskinpa niitä tulee lainattua. Tämän tyylilajin luottokirjailijoita on kuitenkin jo useita. 

(406 sivua.)

Jaku, Eddie: Maailman onnellisin mies

 Eddie Jaku: Maailman onnellisin mies

alkuper. The Happiest Man on Earth, 2020

Suom. Aki Räsänen

Aula Kustannus Oy, 2021

Luin ~ 1.3.2021

Kuvaus:

Holokaustista selviytyneen Eddie Jakun kertomus on tarina koettelemuksista, onnellisuudesta ja toivosta.

Eddie Jaku on holokaustiselviytyjä, josta tuli kirjailija 100-vuotiaana. Esikoiskirjassaan Maailman onnellisin mies Jaku kertoo elämäntarinansa, joka johtaa ylemmän keskiluokan saksalaiskodista kolmen keskitysleirin ja usean pakomatkan kautta Sydneyyn.

Maatessaan Auschwitzissa lankkupedillä kymmenen muun vangin kanssa Jaku ei uskonut selviävänsä edes tulevasta kylmästä yöstä. Hän päätti, että jos selviäisi, hän eläisi jokaisen päivän täysillä. Tämä on hänen tarinansa.

Jakun muistelmat sädehtivät toivoa, joka voi löytyä myös maailman tummimmissa hetkissä. Maailman onnellisin mies on paitsi pysäyttävä kuvaus yhdestä ihmiskunnan synkimmästä ajanjaksosta myös syvällisen viisas ja lohdullinen elämänopas onnellisuudesta.

"Kun elämäni synkimmät hetket olivat takanani, vannoin olevani tyytyväinen ja hymyileväni lopun elämääni, sillä kun ihminen hymyilee, maailma hymyilee hänen kanssaan."
- Eddie Jaku

Kommentti:

Vaikuttava kirja, tietenkin.

Pari sitaattia, jotka haluan muistaa tästä kirjasta, koska ne ovat juuri nyt ajankohtaisia. s. 107:

" Ihailen yhä ihmisruumista ja kaikkea sitä, mihin se pystyy. Olen hienomekaanikko ja olen vuosien ajan valmistanut mitä monimutkaisempia ja hienosyisimpiä laitteita, mutta en pystyisi tekemään ihmisruumiin kaltaista konetta. Sen parempaa konetta ei ole. Se muuttaa polttoaineen elämäksi, osaa korjata itsensä ja selviää kaikesta, mistä sen täytyy selvitä. 

Sen vuoksi sydämeni nykyään särkyy, kun näen miten jotkut ihmiset kohtelevat kehoaan ja pilaavat tämän ihmeellisen koneen, jonka olemme kaikki omaksemme saaneet (polttamalla tupakkaa, juomalla alkoholia ja myrkyttämällä sen huumeilla). He tuhoavat parhaan koneen maan päällä ja se on hirveää tuhlausta.

... Se piti minut hengissä."

Ja vielä toinen sitaatti s. 152:

"Olin jo varhain elämässäni oppinut, että olemme kaikki osa suurempaa yhteisöä ja että työnämme on auttaa kaikkia elämään vapaata ja turvallista elämää.

....

Sama pätee kaikkeen työhön, jota teemme. Oletko sinä opettaja? Teet nuorten ihmisten elämästä rikkaampaa joka päivä! Oletko kokki? Jokainen valmistamasi ateria tuottaa maailmalle suurta iloa! Et ehkä rakasta työtäsi tai joudut tekemään sitä vaikeiden ihmisten kanssa, mutta työsi on ailti tärkeää, sillä rakennat omalta pieneltä osaltasi yhteistä maailmaamme tekemällä sitä. Emme saa koskaan unohtaa sitä. Tämänpäiväiset ponnistuksesi vaikuttavat ihmisiin, joita et koskaan tule tuntemaan. Voit itse valita, onko vaikutuksesi myönteinen vai kielteinen. Voit tehdä valintoja joka päivä, joka minuutti, ja toimia joko parantaaksesi tai huonontaaksesi vieraiden ihmisten elämää. 

Valitseminen on helppoa, sinun on se tehtävä."

(178 sivua.)

Loukola, Kirsti: Buharan satakieli

 Kirsti Loukola: Buharan satakieli

Skripent Oy, 2020

Luin ~ 22.2.2021

Kuvaus:

Unohdettujen suomalaisten tarina

Venäjän sotilaat kaappasivat 1700-luvulla Suomesta yli 20 000 lasta ja nuorta. Suuri osa pojista joutui sotilaiksi, maaorjuuteen tai Pietarin kaupungin rakennustyömaille. Tytöt päätyivät sotaväen piioiksi tai heitä myytiin orjatoreilla jopa kaukana Persiassa. Vain muutama pääsi koskaan palaamaan kotiin. Nykyaikana samantapaisia kohtaloita on ihmiskaupan uhreilla.

Seuraamme Liisan ja Pertun matkaa Etelä-Pohjanmaalta Volgan reittiä Keski-Aasiaan, jossa Tsingis-kaanin perilliset siihen aikaan hallitsivat. Buharan satakieli perustuu osin historiallisiin lähteisiin, mutta päähenkilöitä ei löydy kirkonkirjoista.

Tarinan pohjalta kehitetään kansainvälistä TV-sarjaa.

Kommentti:

Jatkoa Kiljukotka-kirjalle. Tosiperäinen ja ainakin itselleni aivan uutta historiantietoa. Tarina on mielenkiintoinen, mutta toden ja fiktion yhdistäminen ei toiminut tässä ehkä ihan niin hyvin kuin Kiljukotkassa. 

Aihehan on hankala, koska tuskinpa tästä aiheesta paljonkaan materiaalia on löydettävissä.

(396 sivua.)

Monta kirjaa aloitettu ja kesken jäänyt. On ollut jotenkin levoton mieli.

French, Nicci: Murheellinen maanantai

 Nicci French: Murheellinen maanantai

Blue Monday, 2011

Blue Moon Kirjat Oy, 2020

Suom. Raimo Salokangas

Luin ~ 3.2.2021

Kuvaus:

Murheellinen maanantai on ensimmäinen kirja kiehtovassa viikonpäivä-sarjassa, jonka päähenkilö on psykoterapeutti Frieda Klein. Sarjan toinen, Tiistai taakse jäänyt, ilmestyy syksyllä 2020. Kahdeksanosaisen sarjan päättää teos, jossa viimein kohdataan Tuomion päivä.

Viisivuotias tyttö siepataan Lontoossa koulumatkalla, ja hän katoaa jäljettömiin. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin siepataan viisivuotias poika.
Frieda Klein on arvostettu psykoterapeutti, joka pitää tiukasti kiinni yksityisyydestään, vaeltelee öisen Lontoon kaduilla. Yksinäinen hän ei silti ole. Hiljattain kadonneen pojan tapaus tuo hänen elämäänsä lisäksi rikosylikomisario Malcolm Karlssonin. Yllättäen siihen tupsahtaa myös ukrainalainen rakennusmies Josef. Vastaanotolla ongelmiaan purkaa ahdistunut Adam Dekker, omaa poikaa kiihkeästi haluava keski-ikäinen mies. Keskustelut Adamin kanssa herättävät Friedassa ajatuksia, jotka saavat hänet ottamaan yhteyttä poliisiin, ja hän kietoutuu tapahtumaketjuun, jossa normaali poliisipäättely ei riitä, vaan tarvitaan Friedan luovaa ajattelua, ammattitaitoa ja peräänantamattomuutta ennen kuin yllätyksellinen kuvio aukenee.

Kommentti:

Vähältä piti, ettei jäänyt hitaan alun vuoksi kesken koko kirja. Minulla oli jo lähes 100 sivua luettuna ja olin ehkä vähän sekaisin henkilöistä eikä tarina vieläkään oikein ollut käynnistynyt. Jonkun kirjaesittelystä sitten luin, että kannattaa jatkaa, ja kohta jo alkoikin tapahtua. Suosittelen kirjaa, mutta tosiaan kannattaa varautua siihen, että tapahtumat käynnistyvät kovin hitaasti.

Tämä on siis dekkarisarjan ensimmäinen osa ja nyt jo ajattelin kirjata muistiin kirjan päähenkilöt ja heidän keskinäiset suhteensa, koska jostain syystä ne eivät (pää-päähenkilöitä lukuunottamatta) oikein jäänet mieleeni. 

Aion siis lukea sarjan seuraavatkin osat, koska tähän jäi nyt sen verran aukkoja, että toivon niiden ehkä jossain myöhemmässä osassa palaavan käsittelyyn.

(330 sivua.)

Ahava, Selja: Taivaalta tippuvat asiat

 Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Gummerus, 2015

Luin ~ 27.1.2021

Kuvaus:

On tyttö, jonka äiti jää taivaalta tippuvan jäälohkareen alle. On nainen, joka voittaa lotossa jättipotin kahdesti. On mies, jota salama iskee viisi kertaa. Kaikki he etsivät selitystä elämälleen. Selja Ahavan vahvatunnelmainen romaani Taivaalta tippuvat asiat kertoo ajan kulumisesta ja surusta, kasvamisesta, satujen väkivallasta ja tapahtumista, jotka pomppaavat ulos perinteisestä draaman kehikosta ja kieltäytyvät muuttumasta menneisyydeksi.

”Maailma jatkuu. Mikään ei kirkastu, mutta aika parantaa ja ihminen unohtaa. Kummituksen patterit loppuvat. Asioita tapahtuu. Päällekkäin, väärään aikaan, eri aikaan, väärissä paikoissa. Enkelit eivät määrää. Sillä aina on kuitenkin joku, joka unohtaa kuunnella uutiset, joka katsoo vaikka ei pitäisi ja joka seisoo väärässä paikassa.”

Äidin päälle putoaa taivaalta jäätä, eikä Saara näe häntä enää koskaan. ”Kun äiti kuoli, meiltä jäi satu kesken”, toteaa Saara. Isä menee surusta rikki, itkee ja ulvoo, haluaa olla vihainen, muttei tiedä kenelle. Isälle ”äiti on jäänyt kesken”. He muuttavat Sahanpurutalosta tädin luo kartanoon missä elämä jatkuu. Saara nipistelee isää varpaista, jotta tämä tuntisi jotain. Annu-täti auttaa ja pitää heidät lämpimänä, kunnes voittaa lotossa jättipotin toiseen kertaan ja nukahtaa kolmeksi viikoksi kartanon torniin.

(222 sivua.)

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät

Atena Kustannus Oy, 2020

Luin ~ 22.1.2021

Kuvaus:

Vuonna 1936 Juri juhlii Leningradissa viidettä syntymäpäiväänsä. Hän ei vielä tiedä, että kesän lopussa perhe hajoaa: vanhemmat vangitaan ja hän joutuu siskoineen paahteisen kuumaan Uzbekistaniin.

Kun sisarukset palaavat vuosien kuluttua Leningradiin, he oppivat, millaista on elämä isänmaan vihollisen lapsena. Arjessa selviytymiseen tarvitaan sinnikkyyttä ja oveluutta sekä joku, joka näkee pimeässäkin valoa. Kammottavien tapahtumien keskeltä löytyy rakkautta, ja tattarintuoksuisissa keittiöissä kasvavat pian uudet lapset.
Stalinin vainoista turkulaiseen maahanmuuttaja-arkeen etenevä esikoisromaani kuljettaa mukanaan kenkälaatikkoa, jossa odottavat vaiti suvun tärkeät kirjeet. Kun Maria, Jurin lapsenlapsi, saa ne käsiinsä, on tullut hänen aikansa lähteä Sandarmohin mäntykankaalle.

Kommentti:

Tässä hieno kirja, paras pitkään aikaan! Mikä tarina ja miten hienosti, sydämellisesti kirjoitettu.

Samalla kun tarina kertoo kirjailijan isoisän tarinan, se kertoo myös suuren itäisen naapurimaamme historiasta. Huomio kiinnityi myös siihen, miten historiaakin kirjoitetaan moneen kertaan ja monelta kantilta. Totuuskin muuttuu, riippuen kertojasta ja ajankohdasta!  Kirja jotenkin onnistuu kertomaan paljon enemmän kuin voisi uskoa kirjan 244 sivuun mahtuvankaan. 

Tarina tuntuu todella täydeltä, vaikka se kertoo oikeastaan vain pienen välähdyksen Jurin kulloisestakin elämänvaiheesta ja hyppää sen jälkeen jopa vuosia eteenpäin. Muutama kirje oikein sijoitettuna kertovat nekin oman osansa.

Tämä laittoi taas miettimään monenlaisia asioita, mm. sitä, mitä ollenkaan voimme tietää toisista ihmisistä. Ja miten monenlaisia kohtaloita kätkeytyykään lähellämme asuvien ihmisten, etenkin maahanmuuttajien elämään.

Suosittelen!

(244 sivua.)

Vuori-Kemilä, Anne: Mustaa jäätä

 Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä

Karisto, 2020

Luin ~ 16.1.2021

Kuvaus:

Silloin kun kaikki oli vielä toisin, Gulffi heitteli humalaisia pillunvonkaajia paritalon yläkerran ikkunasta Siirin kimpusta ja pihan pojankoltiaiset tuijottivat suu auki. Paljon myöhemmin Gulffi istui ruumisauton ratissa, pikkupojista oli kasvanut aikamiehiä ja Siiristä tullut entistä hauraampi. Kunnes yksi noista entisistä pihan räkänokista löysi kerrostalon makuuhuoneesta kaksi epämääräistä hahmoa, raskastekoisempi lyyhistyneenä nojatuoliin, hennompi sikiöasennossa sängyllä päiväpeiton päällä.

Anne Vuori-Kemilän uusi romaani on dekkarimainen, synkkäsävyinen tarina kahdesta poikkeusihmisestä ja heidän ristiriitaisesta suhteestaan.

Kommentti: 

Jälleen uusi, mielenkiintoinen suomalainen kirjailija, tasokas sellainen. Oli mielenkiintoinen tarina, mahtavaa suomenkieltä, joka tietyllä vähäeleisyydellään toi jokaisen kertojan äänen sekä tapahtumien  aikakauden esiin. Hienoa! Olen herkkä nurisemaan, jos aikatasoissa ja kertojissa hyppiminen vie tarinaa sekavaksi, mutta tässä niin ei käynyt. siitä ehdottomasti lisäpisteitä. Kaikki kertojaratkaisut toimivat ja tukivat tarinaa.

Kirjan loppuratkaisun valmisteleva osuus venähti ehkä vähän pitkäksi. Kun lukija jo tiesi henkilöt ja lopputuloksen, heidän persooniaan ja suhteensa ristiriitaisuutta ei ehkä kovin paljon enää avattu lopussa. Siihen asti oli kyllä todella hienosti vähän kerrassaan annettu lukijalle lisätietoa ja vihjeitä henkilöistä ja heidän taustastaan. 

Todella hyvä kirja ja hienoa henkilöiden- ja ajankuvaa.

(297 sivua.)

 Marja-Leena Tiainen: Rakas Mikael

Tammi, 1999

Luin ~ 14.1.2021

Kuvaus: 

16-vuotias Mikael on kuollut törmäiltyään päihtyneenä polkupyörällään - mutta toimii "enkelinä" romaanin kertojana. Poikaa jäävät kaipaamaan kaverit, isoveli Tuomas, yläluokkaiset vanhemmat - ja köyhistä oloista oleva Roosa, 15-vuotias, joka odottaa Mikaelin lasta. Miken vanhemmat näkevät syntymättömässä lapsessa Mikaelin ja yrittävät ostaa vauvan itselleen. Roosa taistelee abortin ja lapsen pitämisen välillä. Kaikki surevat Mikaelia, mutta kaveruuden turvaverkko pitää. 

- Topelius-palkinto v. 1999.

 - Lukeutuu kirjoihin, joissa sielu jää vaeltamaan onnettomuuden tai sairauden jälkeen, kun päähenkilö itse on kuollut/kuolemaisillaan.

Kommentti:

Tavoitteena on lukea välillä myös lasten- tai nuortenkirjoja. Usein sellaisiksi taitaa valikoitua hieman vanhempia teoksia. 1990-luvulla kirjoitetut kirjat ovat aika lailla oma lukunsa, sillä niissä olaan suht lähellä nykyaikaa, mutta silti kovin moni asia on tyystin muuttunut.

Näkökulma oli kieltämättä hiukan erikoinen, kun kuollut Mikael toimii kertojana ja hänellä on tietysti hyvin objektiivinen näkemys asioista. 

Mielenkiintoinen kurkistus 90-luvun asennemaailmaan.

(263 sivua.)

Jouppila, Helena: Neloset

 Helena Jouppila, Sanna Wallenius: Neloset - Jouppilan sisarusten tarina

Docendo, 2020

Luin ~ 11.1.2021

Kuvaus:

Porstuan ovi käy ja isä tulee keittiöön. Näen piilopaikastani keittiön pöydän alta isän harmaat pussihousut ja villasukat sekä äidin ruutuesiliinan helman.
Äidin kimeä huuto täyttää keittiön.
- Oon kyllästynyt tähän kaikkeen! Olis tullu noita kakaroitakin edes yks kerrallansa. Tuo likka, se on kaiken pahan alku ja juuri. Kyllä ihmiselle on risti annettu.
Sitten kuuluu isän tukahtunut ääni:
- Olis ollu paree, että likka olis kuallu heti syntymäs. Ei tarvittis täälä kärsiä.

Suomi toipuu vielä sodasta, kun isokyröläinen maatilan emäntä Hilkka Jouppila synnyttää 10. kesäkuuta vuonna 1951 neloset: tytön ja kolme poikaa. Hämmästynyt isä Eino Jouppila on kotona kaivamassa ojaa pellon reunassa saadessaan tiedon, että yhden vauvan sijasta perhe onkin kasvanut neljällä lapsella. Hätäkasteessa vauvat saavat nimikseen Helena, Martti, Erkki ja Jorma.

Tieto perhetapahtumasta leviää koko maahan ennätysajassa. Seinäjoen kauppalan synnytyssairaalaan tulvii kukkalähetyksiä ja onnittelusähkeitä. Lehtivalokuvaaja pääsee kuvaamaan neloset lasin takaa ennen kuin tuore äiti tai isä ovat nähneet lapsistaan vilaustakaan. Helenan, Martin, Erkin ja Jorman kehitystä seurataan lehtijutuissa ja radiossa. Jouppilan nelosista tulee jälleenrakennuksen symboli, mutta myös lääketieteellinen ihme. He ovat ensimmäiset suomalaiset nelosvauvat, jotka jäävät eloon.

Lehtikuvien hymyjen ja perheonnen taustalla kehittyy kuitenkin myös vaivihkaa traagisia juonteita. Tunnelma Isonkyrön-kodissa muuttuu tukahdutetuksi peloksi, josta ei ulkopuolisille puhuta.

Neloset - Jouppilan sisarusten tarina kertoo vaietun ja omakohtaisen tarinan sisarusten kokemuksista. Se muistuttaa esimerkillään, kuinka suuren harppauksen lastensuojelutyö ja lasten oikeudet ovat ottaneet 1950-luvulta tähän päivään.

Kommentti:

Sydäntäsärkevä kuvaus karusta lapsuudesta. Selvästi kirjan tekeminen on ollut kirjoittajalle omakohtainen keino selvittää asiat ja tehdä menneisyyden kanssa sovinto. 

Onneksi kirjan lopussa olevat luvut myös kertovat rauhan saamisesta, ne myös paremmin "oikeuttavat" kirjan lukemisen. 

Perheväkivallasta täytyy pyrkiä puhumaan,  rakentavasti. Silloin siitä voi olla muillekin apua.

(229 sivua.)

Rautiainen, Petra: Tuhkaan piirretty maa

 Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Otava, 2020

Luin  ~ 5.1.2021

Kuvaus:

Karunkaunis esikoisromaani Lapin jälleenrakennuksesta ja vankileirien salaisuuksista on päihdyttävä lukuelämys.

Inari, 1944. Olavi Heiskanen työskentelee saksalaisten johtamalla vankileirillä, jossa paitsi vangit myös vartijat joutuvat taistelemaan säilyttääkseen ihmisyytensä. Rauhan koittaessa osa rikoksista haudataan syvälle.
Enontekiö, 1947. Toimittaja Inkeri Lindqvist muuttaa pohjoiseen kirjoittaakseen reportaasisarjan sodasta toipuvasta Lapista. Samalla hän aikoo selvittää sodan aikana kadonneen aviomiehensä kohtaloa.
Kun Inkeri saa Olavin vuokralaisekseen, alkavat salaisuudet keriytyä auki.

Kommentti:

(298 sivua.)

McFarlane, Mhairi: Sinuun minä jäin

 Mhairi McFarlane: Sinuun minä jäin

You Had Me At Hello, 2012

HarperCollinsNordic, 2017

Suom. Hanna Arvonen

Luin ~ 28.12.2020

Kuvaus:

Mitä tapahtuu kun henkilö, joka särki sydämesi palaa takaisin?

Rachel ja Ben. Ben ja Rachel. He kaksi maailmaa vastaan. Kunnes kaikki mureni. On kulunut kymmenen vuotta siitä kun he viimeksi tapasivat toisensa, mutta kun Rachel eräänä sateisena päivänä törmää Beniin hänestä tuntuu siltä kuin aika olisi pysynyt paikallaan. Samaan aikaan kaikki on kuitenkin muuttunut: Ben on mennyt naimisiin, mutta Rachel ei. Siitä huolimatta hän tuntee kuinka kaikki palaa hänen mieleensä - myös sydänsuru, joka ei koskaan ehtinyt parantua. Sinuun minä jäin on kertomus ystävyydestä ja rakkaudesta, se on humoristinen, sydäntäraastava ja kaikkea siltä väliltä.

Kommentti:

(411 sivua.)

Hietala, Nelli: Varotoimia

 Nelli Hietala: Varotoimia

Karisto, 2020

Luin ~ 15.12.2020

Kuvaus:

Kun Taimi palaa bussilla viikonlopun vietosta, hän on varautunut henkisesti kaikkiin mahdollisiin vaaroihin: ojaanajoon, ohituskolareihin ja tielle loikkiviin hirviin. Sitten hänen viereensä istahtaa komea mies, joka on selvästi maahanmuuttaja. Miksi, vaikka bussissa olisi muuallakin tilaa? Väliasemalla Taimi ryntää aseman vessaan, koska hän ei halua lukittautua bussin ahtaaseen kopperoon, ja huomaa bussin sillä aikaa lähteneen. 

Siitä alkaa Taimin varjellun elämän vaarallisin ja nolostuttavin, kerrassaan katastrofaalinen seikkailu.

Kommentti:

Kevyttä välipalalukemista, josta kyllä tykkäsin. Taimi oli virkistävän erilainen päähenkilö kaikkine pelkoineen ja varautumisineen.

(167 sivua.)

Siliämaa, Mari: Kaikki sade alkaa ylhäältä

 Mari Siliämaa: Kaikki sade alkaa ylhäältä

Kustantamo Toiset tarinat, 2019

Luin ~ 8.12.2020

Kuvaus:

Rakkaus yllättää, mutta ei aina kovin mukavalla tavalla. Pappina työskentelevä Ulriikka on kenties ammattiinsa nähden hieman epäsovinnainen, mutta sitäkin erikoisempi on hänen suhteensa Johannekseen. Kaikki sade alkaa ylhäältä kertoo rakkaudennälästä, ihmissuhteiden mutkikkuudesta ja siitä, kannattaako alttarille pääsyä odottaa vai pelätä. 

Kommentti:

Lukukokemukseen vaikuttaa niin moni asia. Miten pitkissä pätkissä luen, millaisessa mielentilassa, kiireessä tai stressaantuneena, vaiko lomatunnelmissa tai matkoilla. Myös edellinen kirja ja jopa edelliset luetut kirjat vaikuttavat joskus yllättävänkin paljon.

Tällä kertaa viimeisimpänä lukukokemuksena oli Kiljukotka, joten 1700-luvun isonvihan ajoista hyppäys nykypäivän kevyesti kerrottuihin rakkaussotkuihin oli kyllä aika raju. Toki rakkaudessa pettyminen ei ole kovinkaan kevyttä, ja tässäkin käsiteltiin myös tummia sävyjä, mutta kirjan tyylihän on varsin kevyt.

Tykkäsin silti kirjasta lopulta, sillä teksti oli enimmäkseen raikasta ja virkistävää.

Sattumalta tuli taas luettua kirkko- tai ainakin seurakunta-aiheinen kirja. :)

(164 sivua.)

PS.

Ja mikä ihana yllätys!

Voitin Sartsan blogiarvonnassa ja eilen illalla löytyi postilaatikosta aivan ihana paketti!

Meinasin jättää sen avattavaksi vasta jouluna, mutta en sitten malttanutkaan. Kissa-aiheinen paketti sisälsi vaikka mitä kivaa: kissapussukan, kissa-tiskirätin, namia ja jalkakylvynkin vielä. Taidan säästä hemmotteluhoidon joulunpyhille, ja nauttia siitä oikein pitkään ja hartaasti. 

Kiitos Sartsa!!! - ja Merri :) !

Loukola, Kirsti: Kiljukotka

 Kirsti Loukola: Kiljukotka

Skripent, 2017

Luin ~ 5.12.2020

Kuvaus:

Kaisa, Saara ja Pietari ovat vasta päässeet ripille, kun Venäjä hyökkää Suomeen ja isonvihan kurimus alkaa. Sotilaat saavat käskyn hävittää maata ja kaappaavat lapsia ja nuoria orjuuteen. Millä keinoin nuoret selviävät, vai selviävätkö he?

Kiljukotka perustuu pääosin tositapahtumiin siten kuin ne on kirjattu kirkonkirjoihin ja käräjäoikeuden pöytäkirjoihin. Kirja kuvaa realistisesti naisten kohtaloita, mutta myös rakkautta, tukeutumista Jumalaan ja kiinteää suhdettä luontoon.

Kiljukotka on kirjasarjan ensimmäinen teos. Seuraavassa osassa kerrotaan kaapatuista, joista osa myytiin lopulta kauas Keski-Aasiaan, Buharan kaanin haaremiin.

Kommentti:

Jännittävä ja mielenkiintoinen kirja. Tässä toimi mielestäni todella hyvin se, että tosiasiat olivat kehyksenä fiktiivisille henkilöille ja tarinalle. Kovia aikoja on silloin eletty ja ryssävihan ymmärtää tämän luettuaan melkoisen hyvin. Eivätkä ruotsalaisetkaan metsäläisiä itämaan alamaisiaan kovin korkealle arvostaneet, sieltä saatavia verotuloja kylläkin.

Kiva ammatillinen lisämauste olivat otteet  vuoden 1701 virsikirjasta. Tuttuja virsiä, mutta vanhoilla sanoilla.

Tarinan myötä avautui mielenkiintoisella tavalla tietoa tuon ajan lainsäädännöstä ja siitä, mitä se esimerkiksi naisille merkitsi.

Nyt jonotan kirjan jatko-osaa Buharan satakieli.

(378 sivua.)

Harju, Raija: Suntiotar selvittää sotkun

Raija Harju: Suntiotar selvittää sotkun

Karisto, 1988

Luin ~ 28.11.2020

Kuvaus: (takakansiteksti)

 Ilona Seppäsen elämä on aina ollut tasaista kuin pöytälevy. Hänelle ei koskaan tapahdu mitään jännää. Mitään erityistä ei Ilonan mielestä lupaa myöskään viikonloppu, jolloin hän joutuu tuuraamaan erästä isänsä tuttavaa, suntio Einari Kuivalaista.

Ehkäpä kaikki olisi sujunut ihan piirustusten mukaisesti, ellei Kuivalaisen muisti olisi pettänyt. Hän nimittäin unohti ilmoittaa kirkkoherra Lasse Leporannalle sijaisestaan…Sen seurauksena Ilona sotkeutuu heti ensimmäisenä yönä tapahtumamyllyyn, josta ei todellakaan puutu väriä eikä jännitystä! Asioita selvittämään tarvitaan haudankaivajan ja kanttorin lisäksi virkavaltakin. Kirkkoherrasta on turha edes puhua, niin perusteellisesti hän on sekaantunut leikkiin.

Kommentti:

No tästä tuli kyllä niin 80-luku mieleen. Anni Polvaa ja Aino Räsästä luettiin ja miljöökin on kuin omasta työpaikasta pikkukylän seurakunnassa.

Tässä tuli nostalginen hyppäys nuoruuteen, mutta  kovin kaukaiselta tuo maailma nyt tuntuu.  Todellista kasari-chiclitiä. 

Kirjan kansikuvakin on ehkä vähäsen järkyttävä. :D

(134 sivua.)

Levola, Minna: Tylsä elämäni

 Minna Levola: Tylsä elämäni

Karisto, 2020

Luin ~ 27.11.2020

Kuvaus: (takakansi)

Kaikilla luokan tytöillä on korvissa reiät. Paitsi Lindalla. Se on Lindan kaltaiselle 11-vuotiaalle ujon puoleiselle tytölle todellinen ongelma. Hiukan Lindaa myös harmittaa, että heillä ei kotona ole muuta lemmikkiä kuin akvaariokalat, mutta saahan hän kuitenkin ulkoiluttaa bestiksensä Emmiksen kanssa heidän hoitokoiraansa Nessua. Emmis se keksii ratkaisun Lindan korvisongelmaankin.

Minna Levolan esikoisteos on vauhdikas tarina Lindasta, hänen perheestään ja luokkakavereistaan sekä monenmoisista arjen sattumuksista - kadonneesta ympänkirjasta, cheerleadingista, verisistä porkkanoista, eräästä liikkatunnista ja uudesta taistelukalasta. Muun muassa.

Kommentti:

Välipalaksi yksi lastenkirja, tai koululaiskirja. Tämä on upouutuus ja nykypäivän koululaisten maailmasta, joten mukana on tietenkin kännykkämaailma, some, Youtubeidolin seuraaminen ja Wilma-viestit.

Ikiaikaisia kysymyksiä kuitenkin yhä; olenko oikeanlainen, haluanko kuulua luokan hiljaisiin vai esillepyrkiviin. Oma olemus ja sen tarkkailu on 11-vuotiaalla jo alkanut. Kotiväkikin tuo oman osuutensa elämän sekalaisuuteen.

(171 sivua.)

Bomann, Anne Cathrine: Agathe

 Anne Cathrine Bomann: Agathe

tanskankiel. Agathe, 2017

Gummerus, 2020

Suom. Sanna Manninen

Luin ~ 27.11.2020

Kuvaus:

Onko ikinä liian myöhäistä kaivata läheisyyttä?

71-vuotias psykiatri laskee päiviä eläkkeeseensä. Hänen potilaidensa ongelmat tuntuvat mitättömiltä, ja istunnoissa hän piirtää lintuja muistiinpanojen kirjoittamisen sijaan.

Eräänä päivänä vastaanotolle ilmestyy saksalainen nainen, Agathe. Psykiatri kieltäytyy ottamasta yhtään uutta potilasta, mutta nainen on periksiantamaton. Lopulta psykiatrin on myönnyttävä tapaamiseen. Agathen seurassa vietetty aika muuttaa kaiken.

Kiehtova nykyromaani kuvaa hienovireisesti suuria teemoja: yksinäisyyttä, rakkautta, ikääntymistä ja elämäniloa. Pienkustantamon julkaisema Agathe nousi yllättäen kansainväliseen suosioon, ja sen oikeudet on myyty 23 maahan. Agathelle on myönnetty italialainen Scrivere per Amore -palkinto.

Kommentti:

Viehättävä pieni kirja. 

(122 sivua.)

Blume, Judy: Kesäsiskot

Judy Blume: Kesäsiskot

Summer Sisters, 1999

Seven / Otava (pokkari), 2001

Luin  ~ 23.11.2020

Kuvaus:

Eräänä aurinkoisena päivänä kuudesluokkalaisen Vixin elämä muuttuu kertaheitolla. Koulun suosituin tyttö Caitlin Somers pyytää häntä isänsä luo koko kesäksi. Caitlin, jonka puheessa soi Abban Dancing Queen. Caitlin, joka saa aina kaiken minkä haluaa. Caitlin, jota yksikään mies ei voi vastustaa.

Siitä alkaa kahden täysin erilaisen tytön ainutlaatuinen ystävyys, joka kestää kaiken - aikuistumisen, valheet, petokset ja miehet.

Amerikkalaisen menestyskirjailijan romaani kuvaa estottomasti naiseksi kasvamisen ihanuutta ja tuskaa. Se kertoo lujasta ystävyydestä, jonka säikeisiin lomittuvat aikuistuvien naisten perheet, ystävät ja rakkaudet.
(takakansiteksti)

Kommentti:

Tykkäys. Niin sujuvaa tekstiä, mielenkiintoiset henkilöt, ystävyyden kuvaus hyvässä ja pahassa. Kasvutarina toki myös. Oikein hyvä!

(288 sivua.)

Mäkinen, Heidi: Ei saa elvyttää

 Heidi Mäkinen: Ei saa elvyttää

Karisto, 2020

Luin ~ 21.11.2020

Kuvaus: 

Auri on hammaslääketieteen professori emerita, jonka elämän pääsisältö on ollut työ. Kahdeksankymppisenäkin Aurissa on edelleen tyyliä: hän pukeutuu huolellisesti, lakkaa kyntensä ja antaa tutun taksikuskin kyyditä Stockmannille ostoksille. Puolivahingossa hän päästää eleganttiin kotiinsa Natalian, sattumalta kohdalle osuneen iltaopiskelijan, ja pyytää tältä pikku palveluksia, jotka hän korvaa avokätisesti. Kun Auri on tutustunut Nataliaan paremmin, hän tohtii pyytää tältä hiukan isompaakin palvelusta.

Heidi Mäkisen romaanissa kirjailijan persoonallinen, hieman sarkastinen ääni saa uusia sävyjä hänen käsitellessään vanhuskysymystä hiukan toisenlaisesta näkökulmasta.

Kommentti:

Ihan hauska välipalakirja. Sujuvaa tekstiä ja sopivasti erilaisia näkökulmia. Sarkasmi puri ainakin meikäläiseen.

(245 sivua.)

Oksanen, Sofi: Koirapuisto

 Sofi Oksanen: Koirapuisto

Like kustannus Oy, 2019

Luin ~ 15.11.2020

Kuvaus:

Koirapuisto on kahdessa aikatasossa vyöryvä romaani nykypäivän Helsingistä ja Ukrainan itsenäisyyden vuosista, hedelmöitysbisneksestä ja elämästä korruption valtaamassa yhteiskunnassa idän ja lännen polttopisteessä. Samalla se on syvän inhimillinen tarina uskollisuudesta ja rakkaudesta, lapsensa menettäneestä naisesta ja valheiden voimasta.

Kommentti:

Viime aikoina on taas ollut liian vähän aikaa lukea, eli tipahdin tarinasta aina välillä. Tämä tarina olisi ansainnut intensiivisemmän lukemisen.

(404 sivua.)

Velling, Hanna: Kutsumaton

 Hanna Velling: Kutsumaton

Bazar Kustannus Oy, 2020

Luin ~ 2.11.2020

Kuvaus:

Hauska ja haikea romaani eksien, nyksien ja bonusperheenjäsenten elämästä

Hannan Vellingin uutuusromaani Kutsumaton kertoo perheen hajoamisesta ja uuden syntymisestä. Toisen murhe on toisen onni, vaan miltä tuntuu ottaa vastuu molemmista?

Mikon ja Mirjan liitto on kestänyt, vaikka Mikolla on ollut irtosuhteita, merkityksetöntä seksiä. Mikon aikomukset ovat hyvät. Hän haluaa sitoutua, hän haluaa olla kunnollinen perheenisä. Mutta riittääkö se, kun kotiovelle tulee Siru, kiihottava mahdollisuus kaikenlaiseen uuteen?

Sirun sydämessä on tyhjiä kohtia, jotka Mikko täyttäisi täydellisesti. Turvaa, check. Isähahmo Topi-pojalle, check. Rakkautta, todellakin check. Mikko antaisi kaikkea sellaista, mitä Topin isä ei koskaan antanut, ja enemmänkin. Paljon enemmän, kuten kaikki ne uusperhekuvion ihmiset, jotka tulevat osaksi uutta elämää kutsumatta.

Kutsumaton on ihmissuhderomaani, joka kertoo perheen hajoamisesta ja uuden syntymisestä. Toisen murhe on toisen onni, vaan miltä tuntuu ottaa vastuu molemmista? Tarinaan tuovat kontrastia Sirun sisustuslehtiin kirjoittamat utuisenunelmaiset artikkelit epätodellisista onneloista ja Mirjan kermavaahdonkepeät kakkublogikirjoitukset, joissa voi maistaa menetyksen kipeyden ja karvauden.

Kommentti

(Teknisiä ongelmia julkaisemisessa eilen, nyt uusi yritys.)

Mielenkiintoisesti poimittu eri näkökulmia avioerotilanteesta. 

Puheenvuoronsa saavat niin uuden naisen matkaan lähtevä Mikko, jätetty Mirja, heidän tyttärensä Miisa ja Linda, uusi naisystävä Siru, hänen poikansa Topi ja vielä Mirjan ex-anoppikin eli Mikon äiti.

Näkökulmat ovat todella mielenkiintoisia ja kertovat siitä, miten asia koskettaa monia muitakin kuin vain eroavaa paria ja sitä uutta ihmistä, joka tulee kuvioihin.

Kaikki edellämainitut saivat hyvinkin tasapuolisesti kertoa oman näkökulmansa ja omat tuntonsa asian ja tilanteen suhteen.

Toisaalta tämä huolellinen tasapuolisuus jätti henkilöt ehkä hieman etäisiksi, he ikään kuin toimivat avioeron osapuolien edustajina enemmän kuin aidon, jopa raadollisen elävinä ihmisinä. 

Lukijana jäin lopulta hieman kaipaamaan vielä henkilökohtaisempaa otetta ja mahdollisuutta kiinnostua heistä myös henkilöinä.

Toisaalta tässä ei asetuttu kenenkään puolelle, mutta henkilöitä ei päästetty ihan iholle. 

(288 sivua.)