Cronin, A. J. : Sisärengas

 A.J. Cronin: Sisärengas

The Citadel, 1937

Suom. Helvi Vasara

Otava, 9. painos 1984

Luin ~ 21.6.2021

Kuvaus:

Lääkärinammatti on köyhälle, vaatimattomista oloista peräisin olevalle Andrew Mansonille kutsumus. Valmistuttuaan hän on täynnä intoa ja väkevyyttä, vilpitöntä halua auttaa ihmisiä kaikkien kykyjensä mukaan. Hänen ensimmäinen työpaikkansa on pienessä takapajuisessa englantilaisessa kaivoskaupungissa. 

Sitten hänen tiensä johtaa hiukan vauraampaan kaivoskaupunkiin ja lopulta Lontooseen, jossa hän onnistuu pääsemään "sisärenkaaseen", niiden muotilääkäreiden joukkoon, joiden mainetta hienot potilaat levittävät ja joille varallisuus ja maallinen hyvä ovat itsestään selviä asioita.

Sisärengas on syvällinen, kaunistelematon kuvaus nuoren miehen tiestä, kuvaus ihmisen ponnisteluista päämääriensä saavuttamiseksi, vaikeista valinnoista ihanteiden ja ympäristön hyväksymien arvojen välillä.... , mutta myös oikean tien löytymisestä.

Kommentti:

Kyllä, oikea ikivihreä kirja ja mielenkiintoinen ajankuvaus lääkärinammatista. Vanhahtava kieli (suomennos), johon totutteleminen toki vei hetken, sopi todella hyvin tähän kirjaan. 

Tämän takia kannattaa aina välillä lukea jokin klassikkokirja; Ainakin hetkeksi omakin maailmankuva   avartuu ja saa perspektiiviä tämän hetken asioihin.

(445 sivua.)

O´Leary, Beth: Vaihtokauppa

 Beth O´Leary: Vaihtokauppa

The Switch, 2020

Suom. Taina Wallin

WSOY, 2021

Luin ~ 7.6.2021

Kuvaus:

Tosirakkaus ei katso ikää eikä asuinpaikkaa.

Vaihtamalla paranee! Hittikirja Kimppakämpän tekijän raikas uutuus on iloinen sekoitus rakkautta, ystävyyttä ja maisemanvaihdoksia!

Burnoutin partaalla sinnitellyt Leena Cotton romahtaa töissä ja joutuu lomalle. Hänen isoäitinsä Eileen haluaisi treffeille, mutta yorkshireläiskylästä ei löydy miestä, jolla olisi omat hampaat ja vaatekomerossa muutakin kuin tweediä. He päättävät tehdä vaihtokaupat kahdeksi kuukaudeksi: Leena osallistuu kylätalkoisiin kumisaappaissa, ja Eileen muuttaa Lontoon trendikaupunginosaan ja kirjautuu deittisovellukseen.

Vaihtokauppa muistuttaa, että rakkauden voi löytää oudosta paikasta tai aivan nenän edestä. Teos singahti Britanniassa suoraan bestseller-listalle. Beth O'Leary on kerännyt runsaasti faneja myös Suomessa Kimppakämppä-romaanillaan.

Kommentti:

Kevyt, hauska tarina ja hyvä niin.

(400 sivua.)

Giffin, Emily: Rakkaus lainassa

 Emily Giffin: Rakkaus lainassa

Something Borrowed, 2004

Suom. Inka Parpola

WS Bookwell Oy, 2007

Luin ~ 2.6.2021

Kuvaus:

Rachel White on nuori, New Yorkin Manhattanilla asuva ja työskentelevä asianajaja. Hän on aina ollut kunnollinen kaikissa rooleissaan, mutta tilanne muuttuu, kun Rachelin pitkäaikaisin ystävä Darcy järjestää juhlat hänen 30-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi. Illan lopussa Rachel päätyy samaan sänkyyn Darcyn kihlatun Dexin kanssa.

Rachel luulee ensin voivansa vain unohtaa tuon yön, mutta tajuaa pian, että hänellä on todellisia tunteita Dexiä kohtaan. Syyskuiset häät lähestyvät uhkaavasti, ja Rachelin on punnittava tunteitaan ja tarpeitaan niin ystävyydessä kuin rakkaudessakin. Hänen on myös kohdattava se tosiseikka, ettei hän ole koskaan todella uskonut omaan onneensa - ja myönnettävä, että tilanteesta ei pääse eteenpäin muuten kuin valintojen ja riskien kautta.

Kommentti:

Täysiverinen rakkausromaani ja hyvä niin. Tätä tarvittiin :).

Oli kyllä lähes koko ajan tunne, että tarina on jo tuttu, mutta en ole ihan varma, olenkon nähnyt tätä elokuvana. Olisin ehkä vähän tyytymätön loppuratkaisuun, mutta kas, tarinalla onkin vielä itsenäinen jatko-osa. Ehkäpä luen senkin, sillä' tämä sopii oikein hyvin kesälukemiseksi.

(334 sivua.)

Catozzella, Giuseppe: Et kai vain pelkää?

 Giuseppe Catozzella: Et kai vain pelkää?

Non dirmi che hai paura, 2014

Suom. Taru Nyström

Like Kustannus Oy, 2014

Luin ~ 31.5.2021

Kuvaus:

Koskettava tarina tytöstä, joka kuoli unelmansa tähden

Somalialainen juoksija Samia Yusuf Omar joutuu tyytymään kykyjään heikompiin tuloksiin, sillä hunnutettuna on vaikea juosta. Pekingin olympialaisissa hän jää viimeiseksi mutta nousee muslimityttöjen ja -naisten idoliksi maailman joka kolkassa ja päättää pärjätä seuraavissa kisoissa paremmin. Lontoon olympialaisten alla hän lähtee uhkarohkealle venematkalle kohti Italiaa ja kunnollisia harjoitusmahdollisuuksia, mutta vanhan ja huonokuntoisen paatin moottori rikkoontuu matkalla ja uimataidoton Samia hukkuu yrittäessään päästä italialaiseen laivaan.

Giuseppe Catozzella on toimittaja. Kirja perustuu tositapahtumiin, ja Catozzella on haastatellut Samian läheisiä kirjaa varten. Catozzella on perehtynyt tarinaan huolellisesti ja kirjaa Samian elämän köyhästä mutta onnellisesta lapsuudesta viimeisten sivujen järkyttävään hukkumiskohtaukseen. Myös suomalaiset sanomalehdet kirjoittivat näkyvästi vain 21-vuotiaana kuolleen Samian tragediasta. Samian sisar asuu Suomessa. Kirja ilmestyy Helsingin kirjamessuille, joiden teemamaa on ensi syksynä Italia.

Kommentti:

Hieman kömpelösti kirjoitettu, mutta surullinen ja erittäin tärkeä kirja elämän käsittämättömästä epäreiluudesta. 

Ei vaan voi ymmärtää, miksi maailmassa on paikkoja, joissa kukaan ei ole turvassa. Jos synnyt sotaakäyvään maahan, et voi edes lähteä maasta, koska sinulla ei ole passia. Mitä ihmiset voivat toivoa tai unelmoida, kun mikään ei toimi. Paitsi mielivalta.

Samialla oli unelma, mutta onneksi hän ei itse edes tainnut tajuta, miten epärealistinen se oli. Toki hän olisi voinut alkaa elää edes normaalia elämää, jos hänen Matkansa olisi onnistunut.

(247 sivua.)

Sasaki, Fumio: Hyvästit tavaroille

 Fumio Sasaki: Hyvästit tavaroille - vapauttava minimalismi

BOKUTACHINI, MOU MONO WA KITSUYOU NAI, 2015

Viisas Elämä Oy, 2021

suom. Artturi Nurmi

Luin ~ 27.5.2021

Kuvaus:

Haluatko eroon turhasta tavarasta?
Näin oivallat, miten vähemmän voi todellakin antaa paljon enemmän.

Fumio Sasaki on tavallinen nuorimies, jolla oli taipumusta stressata ja verrata itseään muihin – kunnes hän päätti hankkiutua eroon kaikesta turhasta ja säästää vain aivan välttämättömän. Vaikutukset olivat hämmästyttävät: tavaroiden ostamisen ja kotinsa siivoamisen sijaan hän kokee elävänsä nyt antoisampaa elämää kuin koskaan. Fumion tarina on havahduttava esimerkki siitä, miten puhdistavaa ja yksinkertaista materiasta luopuminen voi olla, ja siihen kirja antaa täsmälliset vinkit: Jos et ole käyttänyt jotain tavaraa vuoteen, hankkiudu siitä eroon. Jos tarvitset jotain, pyydä sitä lainaan. Säilytä sinulle rakkaat valokuvat. Tässä nöyrässä näkemyksessä aidosta onnesta minimalismi näyttäytyy ainutlaatuisena rikkautena, joka on jokaisen ulottuvilla.

Fumio Sasaki on kolmekymppinen japanilaiskirjailija, joka asuu 20 neliön asunnossa Tokiossa. Hän omistaa kolme paitaa, neljät housut, neljät sukat, eikä juuri paljon muuta. Tässä myyntimenestykseksi nousseessa kirjassaan hän pohtii minimalismin filosofiaa ja saa lukijansa arvioimaan uudelleen, mitä omistaminen merkitsee.

Kommentti:

Kirjassa oli kyllä paljon mielenkiintoisia ajatuksia, vaikka en olekaan ryhtymässä itse minimalistiksi - ainakaan vielä.

Ajatus ja toive vähemmistä tavaroista ja vähemmästä siivottavasta kiehtoo minua välillä paljonkin.

Ehkä parhaiten tästä kirjasta jäi mieleeni kohta, jossa hän kertoo, miten tavarat kuiskailevat meille. No niinhän kaikki ne tavarat, joita omistamme, kutsuvat meitä käyttämään niitä, huolehtimaan niistä, ja jos ei muuta, niin pesemään tai pyyhkimään pölyt kun ne seisovat käyttämättöminä.

Eli vähemmän tavaraa = enemmän aikaa tärkeille asioille. Monessakin mielessä.

(229 sivua.)

Nuotio, Eppu: Maggie ja minä

 Eppu Nuotio: Maggie ja minä

Gummerus, 2020

Luin ~ 27.5.2021

Kuvaus:

Eppu Nuotion hurmaavaa rakkausromaani on täynnä elämänjanoa ja suuria tunteita

Hannalla on perhe ja hän viihtyy työssään Kansallisteatterin puvustossa. Silti hän kaipaa jotakin. Kun Hanna tapaa lukupiirissä Ulrikan, naiset ystävystyvät, ja Hanna saa elämäänsä uutta virtaa ja kiehtovia tuttavuuksia.

Romaanin toisessa aikatasossa eletään 1900-luvun alkua. Taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin avioliitto natisee liitoksissaan, kun hän maalaa kalliolla alasti tanssivaa Maggie Gripenbergiä.

Vennyn ja Maggien tarina ei jätä Hannaa rauhaan. Hänkin kaipaa onnea, ja varmuuden siitä, että joku kannattelee vaikeiden aikojen yli.

Kommentti:

Hannan tarina on kiinnostava kuvaus tästä ajasta ja arjesta. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta kaikki on myös vähän harmaata. Niin tuttua.

Kirjassa pohditaan Hannan elämän eri puolia; perhettä, parisuhdetta, työtä jne. ja vaikka kirja on kevyehkö, se laittaa miettimään myös vähän syvempiä syntyjä. 

Uusi lukipiirituttavuus Ulrika on mielenkiintoinen henkilö, joka saa Hannan vähän heräämään arkisesta nuutumuksestaan, ja osoittautuu kuitenkin ihan inhimilliseksi hänkin Hannan (alku-) ihannoimisesta huolimatta.

Venny ja Maggie-hyppäys jäi itselleni jotenkin aika etäiseksi ja enemmänkin minua harmitti, kun Hannan tarina välillä katkesi.

Lukupiiriläisten WApp-viestittely oli ehkä hieman kankeaa, mutta toimi kyllä tarinan eteenpäinviejänä varsin hyvin.

(233 sivua.)

Moyes, Jojo: Yömusiikkia

 Jojo Moyes: Yömusiikkia

Night Music, 2008

Suom. Heli Naski

Gummerus, 2021

Luin ~ 18.5.2021

Kuvaus:

Äidinrakkautta ja surumielisiä säveliä Moyesin tapaan

Isabel Delancey on aina pitänyt elämäntyyliään itsestäänselvyytenä. Kun hänen aviomiehensä yllättäen kuolee ja hän jää yksin velkakasan ja kahden lapsen kanssa, Isabel joutuu luopumaan elämäntyylistään ja kodistaan ja muuttamaan rapistuvaan hökkeliin maaseudulle.

Perheen uusi koti meinaa luhistua ja Isabelin viimeisetkin säästötkin huveta, joten hänen ei auta kuin pyytää apua naapureiltaan – tietämättä, että jo hänen pelkkä läsnäolonsa on nostattanut pintaan pitkäaikaisia kaunoja ja pakkomielteitä.

Isabel taistelee saadakseen tehtyä rapistuvasta talosta kodin ja tulee löytäneeksi selviytymisvaiston, josta hänelle ei ollut aavistustakaan. Hän oppii myös, että sydämessä voi alkaa soida uusi laulu.

Kommentti:

Tämä on taas taattua Jojo Moyesia. Kiva, että suomennetaan näitä Kerro minulle jotain hyvää -kirjaa edeltäneitäkin Moyeseja, ettei tarvitse vain odottaa, että hän ehtii kirjoittaa uusia.

Yömusiikkia on utkuttava ja kimurantti yhdistelmä juonittelua ja romantiikkaa. Lopulta pakka ehkä pikkuisen hajosi käsiin, kun oli niin monta juonenkäännettä ohjattavana. Kelpo rakkaustarina tämä oli. 

(421 sivua.)

Kytömäki, Anni: Margarita

 Anni Kytömäki: Margarita

Gummerus, 2020

Luin ~ 14.5.2021

Kuvaus:

Vuoden 2020 Finlandia-voittaja on taidokas ja lumoava romaani maan ja veden hiljaisista.

Kun helmenpyytäjä avaa simpukan, se kuolee. Kun ihmisen kuoreen kajotaan, seuraukset voivat olla yhtä tuhoisat.

Senni hieroo kylpylän vieraita kuten isäkin aikoinaan, mutta haaveilee lähtevänsä kauas pois. Mikko on sotamies, joka pysyy asemapaikallaan, vaikka pelkää viimeisen taistelun lähestyvän. Antti tutkii metsiä ja päättää, mikä alue liitetään kansalliseen menestystarinaan ja mikä säästetään. Jokainen heistä noudattaa annettuja määräyksiä, ja sen jälkeen kaikki on toisin.

1950-luvulla Suomen metsiin ja ihmisiin kohdistettiin vaatimuksia, joilla tavoiteltiin hyvää. Margarita näyttää menestystarinan kääntöpuolen ja sen, mitä valtiollisen velvollisuuden täyttäminen voi yksilön kannalta tarkoittaa. Romaani havainnollistaa monien ajankohtaisten aiheiden juuria: Finlandia-ehdokkaana olleen Kultarinnan (2014) lailla Margarita kuvaa metsien ja ihmisten harvoin muistettua historiaa.

Kommentti:

Palaan arvioon myöhemmin. Hieno kirja, ensimmäinen lukemani Kytömäki.

(581 sivua.)

Bergstrand, Mikael: Kolmella jaollinen mies

 Mikael Bergstrand: Kolmella jaollinen mies

Ingemar Modigs uppvaknande, ...

Suom. Riie Heikkilä

Atena Kustannus Oy, 2021

Luin ~ 8.5.2021

Kuvaus:

Elämänmyönteinen romaani epätavallisesta ystävyydestä, joka antaa toisen mahdollisuuden sekä neuroottiselle miehelle että 11-vuotiaalle pakolaistytölle.

Kuusikymppinen Ingemar Modig herää joka aamu ennen herätyskelloa, koska muuten joku varmasti kuolee. Pakkoajatusten keskellä hänet pitävät järjissään siivoaminen - kolmen Elvis-levyn verran päivässä - ja tapetissa olevien koivujen laskeminen - 33 kappaletta.

Tarkkuutta vaativa elämä järkkyy, kun Ingemar vedetään yllättäen lasten jalkapallopelin tuomariksi. Syyriasta tullut Dalia pelaa poikien joukossa jalkapalloa kuin tuulispää, ja yhtä sujuvasti hän pujottelee Ingemarin omituisuuksien ohi suoraan tämän sydämeen. Yhdessä he pystyvät päästämään irti vanhoista ja uusista suruista.

Kun paikallislehden turhautunut toimittaja yrittää pelastaa uransa vihapuhetta lietsomalla, Ingemar ei voi enää vetäytyä syrjään. Tärkeitä ihmisiä pitää auttaa, vaikka se tarkoittaisi, että seinätapetissa on yllättäen 34 koivua.

Kommentti:

Kiva aihe ja mielenkiintoiset ja sympaattisetkin henkilöt, mutta kerronta vain oli jotenkin kankeaa. Toki kertojana olikin  enimmäkseen ahdistuneisuushäiriöinen henkilö, joten teksti tavallaan kuvasi hänen sielunmaisemaansa, mutta  tarina ei myöskään oikein päässyt lentoon sen vuoksi. Henkilöt olivat kuitenkin sen verran sympaattisia, että luin kirjan loppuun, vaikka tarina välillä junnasikin kovin hitaasti.

Joissain kohdissa tuntui, että kirja olisi sopinut nuortenkirjaksi vähän turhankin selkokielisen kerrontansa vuoksi, mutta toisaalta olisi kuitenkin ollut sellaiseksi vähän liian pitkä ja -piimäinen. Välillä mietin, johtuiko kankea kerronta suomennoksesta, mutta mistäpä sen voisi tietää. Kirja käsitteli kyllä monia kiinnostavia, tärkeitä ja koskettaviakin  aiheita. Loppujen lopuksi sympaattinen tarina, jossa oli vähän yllätyksiä myös lopussa, ja siksi olen ihan tyytyväinen, että vaikeuksista huolimatta sain luettua kirjan loppuun.

(357 sivua.)

French, Nicci: Tiistai taakse jäänyt

Nicci French: Tiistai taakse jäänyt

Tuesday´s Gone, 2012

Suom. Raimo Salokangas

Blue Moon Kirjat Oy, 2020

Luin ~ 3.5.2021

Kuvaus:

Sosiaalityöntekijä törmää pitkälle hajonneeseen ruumiiseen vakavasti häiriintyneen naisen asunnossa. Poliisi kutsuu apuun psykoterapeutti Frieda Kleinin, jotta naisen puheita voitaisiin tulkita. Vähitellen päästään mutkikkaan huijausketjun jäljille. Uhreja ja murhamotiiveja on useita, ja poliisi tarvitsee Friedaa arvioimaan, kuka puhuu totta, kuka valehtelee ja kuka jättää mitäkin kertomatta. Kuka murhasi huijarin ja kuka tämä oli? Sen selvittämiseen tarvitaan sekä poliisityötä että Frieda Kleinin osaamista. Ja vastustajat ovat vaarallisempia kuin kukaan arvaa.

 – Tiistai taakse jäänyt on toinen osa Nicci Frenchin viikonpäiväsarjaa, jonka ensimmäinen osa, Murheellinen maanantai, ilmestyi keväällä 2020.

Kommentti:

Suht tuoreessa muistissa oli vielä ykkösosa. Nyt muistin olla tarkkana heti alusta lähtien, enkä mennyt henkilöissä sekaisin, vaikka henkilöitä on paljon ja erilaisia juoniketjuja on oikeastaan useampiakin.

Tarina on hyytävä ja jatkoa seuraa. Tämä sarja koukuttaa alkuun päästyä varsin hyvin. Toki herää kysymys, miten poliisia auttava psykoterapeutti voikin joutua omin päin asioita selvitellessään niin vaarallisiin tilanteisiin....
Mutta siis, suosittelen kyllä tätä sarjaa ainakin näiden kahden ensimmäisen osan perusteella. Kolmas osa on tietenkin jo kirjastossa varauksessa ja neljättä osaa kai suomennetaan parhaillaan.

(399 sivua.)

Wingate, Lisa: Ennen kuin olimme sinun

 Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun

Before We Were Yours, 2017

Suom. Hilla Hautajoki

Sitruuna Kustannus Oy, 2020

Luin ~ 21.4.2021

Kuvaus:

Memphis, Tennessee, 1939. Kaksitoistavuotiaaan Rill Fossin koti on asuntovene Mississippijoella. Eräänä myrsky-yönä isä lähtee viemään äitiä sairaalaan, ja Rill joutuu vastuuseen nuoremmista sisaruksistaan. Vanhempien poissa ollessa veneeseen tunkeutuu vieraita ihmisiä, jotka pakottavat lapset mukaansa ja lupaavat viedä heidät vanhempiensa luokse. Karmea totuus valkenee

Aiken, Etelä-Carolina, nykyhetki. Avery Stafford vierailee senaattori-isänsä kanssa hoivakodissa ja tapaa siellä vanhan naisen, joka väittää tuntevansa hänet. Kohtaaminen jää vaivaamaan Averya, ja hän ryhtyy penkomaan suvun menneisyyttä selvittääkseen kuka nainen on. Mitä Amerikassa tapahtuikaan vuosien 1920 ja 1950 välissä? Onko hänen perheensä sekaantunut laittomaan lapsikauppaan?

Kirja perustuu yhteen Amerikan suurimpaan skandaaliin. Memphisissä toimivan adoptiojärjestön ja orpokodin johtaja Georgia Tann kidnappasi ja myi köyhien perheiden lapsia varakkaille perheille ympäri maata. Lisa Wingaten sydäntäsärkevä mutta samalla toiveikas ja kaunis tarina muistuttaa meitä siitä, että mihin tahansa polkumme elämässä johtaakaan, sydän ei unohda kotia.

Kommentti:

Aivan järkyttävä tarina, etenkin, koska tällaista on oikeasti tapahtunut. Valtavan hyvin kirjoitettu kirja, kunhan vain pysyi kärryillä, kuka kertoi ja miltä ajalta kerronta oli, koska välillä elettiin nykyhetkeä ja välillä tarina aukeni vuosien takaa. 

(473 sivua.)

Kanto, Anneli: Rottien pyhimys

 Anneli Kanto: Rottien pyhimys

Gummerus, 2021

Luin ~ 15.4.2021

Kuvaus:

Vereväkielinen romaani Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaamisesta 1500-luvulla.

Keitä olivat maalarit, jotka koristivat Suomen keskiaikaisia kirkkoja pyhimysten ja Raamatun kertomusten kuvin? Miten he maalasivat, mitä he tavoittelivat, mitä ajattelivat?

Hattulan kirkon maalaaminen on valtava urakka. Jotta työ valmistuisi ajoissa, maalareiden on pakko pestata ryhmäänsä omituisena pidetty tyttö, Pelliina, koska hän osaa piirtää. Kirkko, työtoveruus ja kesä mullistavat kaikkien elämän.

Hersyväjuoninen tarina perustuu sekä tunnettuun että kuviteltuun historiaan ja kuvaa kiehtovasti keskiaikaisen kirkon maalaamista sekä kyläyhteisön silmäätekeviä ja rahvasta.

Kommentti:

Veikkaan, että ensi kesänä Hattulan kirkolla riittää pyhiinvaeltajia. Kyllä tämä kirja sai aikaan halun ajella Hattulaan katsomaan kirjassa kuvattuja maalauksia oikein lähempääkin. Mieskin luki tämän kirjan parissa päivässä, joten sieltäkin tulee vahva suositus ja kiinnostus kirkkoreissailuun. 

Vaikka tarina kirkon maalareista onkin mielikuvitusta, kuvat ovat ihan oikeita ja aika mielenkiintoisia, kuten itse kirkkokin. Meillähän täällä Sastamalassa riittää kirkkoja, keskiaikaisiakin on peräti kaksi kappaletta, ja kesällä niitä näkee Ahvenanmaalla lisääkin. Hattulan kirkko on kiinnostava, koska se on muurattu tiilistä eikä harmaasta kivestä, kuten lähes kaikki muut tuolta ajalta olevat.

Hyvä tarina, ja  tykkäsin erityisen paljon kirjan reipaasta kielestä. 

Edit. Jännä, miten välillä kirjan arvon alkaa tajuta vasta vähitellen. Tässäkin etenkin Pelliinan kokemukset ja kasvutarina alkoivat elää vahvemmin mielessä vasta kun olin jo palauttanut kirjan kirjastoon. Sen verran mielenkiintoisia ajatuksia ja teräviä sekä ajattomia huomioita ihmiselämästä ja taiteesta ja taiteen tekemisestä kirja sisältää, että voisin vakavasti harkita sen hankkimista omaankin hyllyyn. (19.4.)

(405 sivua.)

Gladwell, Jenny: Sydämeni lahja

 Jenny Gladwell: Sydämeni lahja

A Gift in December, 2019

Otava, 2020

Suom. Aura Nurmi

Luin ~ 11.4.2021

Kuvaus:

Palaa luokseni vielä joskus. Palaa luokseni. Edes vielä kerran. Lumoava, lämmin ja ihanan romanttinen lukukokemus on täydellistä luettavaa Jojo Moyesin faneille.
Sydänsuruinen toimittaja Jane lähetetään Norjaan raportoimaan Lontoon asukkaille lahjoitettavasta joulukuusesta. Ylellinen retki odottaa, ja matkaseuraa pitää hurmaava seikkailija Philip Donnelly. Ehkä tämä on juuri sitä, mitä Jane tarvitsee.
Mutta syvällä talvisen metsän sydämessä Jane löytää jotain pysäyttävää: piilotetun nipun sodanaikaisia rakkauskirjeitä. Viimeinen kirje päättyy kiihkeään pyyntöön, joka ei koskaan saanut vastausta. Vain Jane voi viedä tarinan päätökseen - ja löytää samalla myös oman onnellisen loppunsa.

Kommentti:

Kevyt. Vähän liiankin kevyt aluksi. Meinasin jättää keskenkin, kun somejulkkisten kuvaräpsytysten, henkilöiden asukokonaisuuksien ja hienojen hotellien ylellisyyksien kuvaaminen meinasi alkaa  ärsyttää liikaa. 

Katsoimme talvella Atlantic Crossing-sarjan, jossa kuvattiin Norjan kuningasperheen ja etenkin kruununprinsessa Märthan elämää toisen maailmansodan aikana. Tässä kirjassa oli viittauksia kuninkaan liikkeisiin samoina aikoina, joten se herätti kuitenkin kiinnostuksen. Tarina ei kovinkaan paljon lopulta kosketellut kuningasperheen liikkeitä, joten se siitä. Tarinan mielenkiintoinen yllätysmomentti taas paljastettiin kovin myöhäisessä vaiheessa, joten kirjan keveys jäi kyllä päällimmäiseksi fiilikseksi, vaikka muutakin tässä vähän yritettiin varma tuoda esille. Ei tämä mielestäni yllä Jojo Moyesin kerronnan tasalle, mutta makuasioitahan nämä ovat :).

Saattoi sekin vaikuttaa, että odottelin pieneen operaatioon pääsyä, eivätkä ajatukset olleet enää muutenkaan niin skarppina.

(302 sivua.)

Chishugi, Leah: Pitkä matka paratiisiin

 Leah Chishugi: Pitkä matka paratiisiin - Pako Ruandan kansanmurhan keskeltä

A Long Way From Paradise - Surviving the Rwandan Genocide, 2020

Suom. Anu Nyyssönen

Like Kustannus Oy, 2011

Luin ~ 6.4.2021

Kuvaus: 

Leah Chishugi (s.1974) selvisi hengissä Ruandan kansanmurhasta. Hän varttui itäisessä Kongossa, mutta muutti 16-vuotiaana Ruandan pääkaupunkiin Kigaliin. Chishugi löysi töitä mallina, meni naimisiin ja synnytti pojan. Vuonna 1994 hutu-kapinalliset vangitsivat hänet. Hän haavoittui ja hänen isänsä tapettiin. Chishugi jäi virumaan henkitoreissaan ruumiskasaan, josta hän kuitenkin onnistui karkaamaan viimeisillä voimillaan. Hän onnistui pakenemaan Ugandan kautta Etelä-Afrikkaan ja lopulta Isoon-Britanniaan, josta sai turvapaikan.

Englantiin saapumisensa jälkeen Leah Chishugi löysi elämänsä tarkoituksen toisten auttamisesta. Hän perusti Everything is a Benefit -hyväntekeväisyysjärjestön, jonka tavoitteena on tukea Kongon itäosissa asuvia naisia ja lapsia.

Kommentti:

Katsoimme tv:stä (Netflix?) Black Earth Rising-sarjaa, joka kertoi Ruandan kansanmurhasta pelastuneesta ja siihen osallistuneista. Sattumalta minulla oli lainassa tämä kirja, joten otin kirjan lukeakseni ja tutustuakseni aiheeseen. Koskettava selviytymistarina.  Tuntuu niin käsittämättömältä, että näitä kansanmurhia on tapahtunut ja tapahtuu nytkin eri puolilla maapalloa. Miten paljon pahaa ihmiset tekevät toisilleen. Miksei niitä saada loppumaan.

Ja toki mietityttää oma paikka. Mitä voisimme tehdä? Mitä meidän pitäisi tehdä? Tuntuu pahalta sulkea silmät, ja kuitenkaan maailmaan pahuutta ei oikein jaksa ottaa vastaan, vaan oma elämä ja sen (sinänsä pienet, mutta myös suuret) ongelmat vievät huomion ja ajan. 

Kyllä tekee mieli aina välillä muistuttaa itselleen, miten hyvin meidän asiamme nyt ovat. 

Ai niin; vähän oudoksutti, miksiköhän kirjan nimi oli käännetty "matka paratiisiin", kun se englanniksi on From Paradise eli paratiisista. 

(356 sivua.)

Smirnoff, Karin: Lähdin veljen luo

 Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

Jag for ner till bror, 2018

Suom. Outi Menna

Luin ~ 3.4.2021

Kuvaus:

Miten menee kysyin veljeltä. Siinähän se hän sanoi. Melko hyvin. Kännäystä on kyllä ikävä. Pelottavaa olla koko ajan selvin päin. Kaikki näyttää harmaalta. Ennen seassa oli sentään myös vähän mustaa.

Raa'an kaunis, pikumustan huumorin puhkoma romaani taiteilija Jana Kiposta, jolla on tuhat syytä olla katkera eikä aikomustakaan vatvoa, kuka pilasi kenenkin elämän. Naiseuden tabuja murjova sukutarina oli Ruotsissa valtaisa yleisömenestys, jonka epätavallinen kerronta ja polveileva juoni vievät sinne, missä väkivalta on tuhoisinta ja rakkaus väkevintä. Kotiin.

"Jana on niin cool, koska hän osaa mitä vain. Paitsi jättää pimeyden taakseen. Piinkova antisankaritar, jonka kujanjuoksua ei melkein uskaltaisi seurata."

Kommentti:

Jatkoa odotellessa. Mielenkiintoinen, hieman yllätyksellinen kerronta ja juonikin. Tykkäsin hurjasti tästä kirjoitustyylistä, joka oli samalla napakan kuvailevaa ja korutonta. Rankasta aiheesta huolimatta teksti sai välillä hykertelemään, mitä ei viime aikoina muuten ole useinkaan tapahtunut. 

Harmi, että seuraava osa ilmestyy suomeksi vasta 2022.

(294 sivua)

trio, Kaari: Rautalilja

 Kaari Utrio: Rautalilja

Tammi, 2021 (uusintapainos, ed. Amanita, 1979)

Luin ~ 23.3.2021

Kuvaus:

Lumoava lukuelämys – suuria tunteita 1800-luvun ruukkimaisemista

Rakastetun Kaari Utrion Rautalilja on kutkuttavan kiehtova kuvaus 1800-luvun kyläyhteisöstä, jonka ahneus ja intohimo saavat hetkessä sekaisin.

Elämä Peurajoen ruukinkylässä ajautuu hetkessä kaaokseen, kun kartanoon saapuu uusi ruukinherra häikäilemättömine vaimoineen. Ruukinherra haluaa maasta irti nopeammin rautaa, mikä miellyttää kovasti hänen huvituksia ja hepeniä rakastavaa rouvaansa. Tehokkuuden nimissä syrjään joutavat monet, kuten hyväntahtoinen vanha ruukinpatruuna ja armelias pastori lapsineen – kunnes kylään ilmestyy karismaattinen muukalainen.

Mutta onko äveriäs merikapteeni Robert Winterbeck kunniallinen merikapteeni vai epärehellinen merirosvo? Entä mitkä ovat hänen todelliset aikeensa kauniin Paulinan suhteen?

Kaari Urtrion huikean jännittävä Rautalilja on jälleen saatavana yli neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Kommentti:

Olipa erikoista lukea näin vanha Utrion kirja. Tämä on sitä kevyttä osastoa, eikä nouse kirjailijan  huikeimpien teosten joukkoon. Välipala.

(298 sivua.)

Härkönen, Anna-Leena: Olis niin kiva

 Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva

Otava, 2021

Luin ~ 22.3.2021

Kuvaus:

Miten suhtautua ystäviin, jotka tekevät jatkuvasti ohareita? Onko nuorison vapaamielisyys jo ahdasmielistä? Mistä tunnet sä molopään?

Anna-Leena Härkönen vastaa näihin ja moniin muihin kysymyksiin rehellisen riemastuttavalla tyylillään. Hän ottaa tarkan katseensa kohteeksi myös virushysterian, dna-testit, etuilevan Jeesuksen, kaamosmasennuksen sekä repliikit, jotka voivat kääntää kohtalon suunnan.
Kirjassa annetaan lisäksi elämänohjeita tuoreelle ylioppilaalle: ”Jos rakastuu, kannattaa iskeä kimppuun ennen kuin joku muu ehtii. Ellei tyrkytä itseään, jää ilman.”
Vastustamattomassa kirjoituskokoelmassa katsotaan totuutta suoraan silmiin.

Kommentti:

(141 sivua.)

Colgan, Jenny: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

 Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

Engl. The Little Beach Street Bakery, 2014

Suom. Paula Takio

Gummerus, 2020

Luin ~ 14.3.2021

Kuvaus:

Konkurssin ja kipeän eron jälkeen Polly Waterford päättää muuttaa kauas pois entisen elämänsä raunioilta. Sattumalta hän löytää Cornwallissa sijaitsevalta vuorovesisaarelta rapistuneen asunnon, jonka ikkunoista näkyy vain aava meri ja harmaa taivas. Täydellinen paikka hänen nykyiseen mielentilaansa, Polly toteaa ja tekee vuokrasopimuksen.

Piristääkseen itseään Polly antautuu lempipuuhansa pauloihin: leipomaan leipää. Rentouttavasta harrastuksesta kasvaa uusi ura, kun hän päätyy avaamaan vanhan saaristolaisleipomon uudelleen. Polly löytää myös uutta valoa elämäänsä aivan arvaamattomasta paikasta.

Kommentti:

Lukumoodissa on nyt aika paljon toivomisen varaa, kun en oikein jaksa keskittyä. Ajattelin ottaa  välipalaksi vähän kevyttä hömppää, mutta kirjavalinta ei oikein onnistunut, sillä tätä oli kyllä hämmentävän raskasta lukea. Keskenkin olisin voinut jättää, mutta luinpa nyt loppuun kuitenkin, sillä mielestäni aiheessa ja miljöössä sinänsä oli ihan aineksia.  Käännös ei ollut mielestäni osunut ihan nappiin, jotkut ilmaisut erottuivat teksistä ja jättivät lukijan  miettimään, mitenköhän jokin asia oli alun perin mahdettu sanoa. 

Hämmentävää. Vai olenko itse muuttunut niin, että en vain jaksa keskittyä tällaisiin kirjoihin enää, onhan sekin mahdollista...

Olin jo katsonut kirjailijan muita teoksia valmiiksi, mutta tuskinpa niitä tulee lainattua. Tämän tyylilajin luottokirjailijoita on kuitenkin jo useita. 

(406 sivua.)

Jaku, Eddie: Maailman onnellisin mies

 Eddie Jaku: Maailman onnellisin mies

alkuper. The Happiest Man on Earth, 2020

Suom. Aki Räsänen

Aula Kustannus Oy, 2021

Luin ~ 1.3.2021

Kuvaus:

Holokaustista selviytyneen Eddie Jakun kertomus on tarina koettelemuksista, onnellisuudesta ja toivosta.

Eddie Jaku on holokaustiselviytyjä, josta tuli kirjailija 100-vuotiaana. Esikoiskirjassaan Maailman onnellisin mies Jaku kertoo elämäntarinansa, joka johtaa ylemmän keskiluokan saksalaiskodista kolmen keskitysleirin ja usean pakomatkan kautta Sydneyyn.

Maatessaan Auschwitzissa lankkupedillä kymmenen muun vangin kanssa Jaku ei uskonut selviävänsä edes tulevasta kylmästä yöstä. Hän päätti, että jos selviäisi, hän eläisi jokaisen päivän täysillä. Tämä on hänen tarinansa.

Jakun muistelmat sädehtivät toivoa, joka voi löytyä myös maailman tummimmissa hetkissä. Maailman onnellisin mies on paitsi pysäyttävä kuvaus yhdestä ihmiskunnan synkimmästä ajanjaksosta myös syvällisen viisas ja lohdullinen elämänopas onnellisuudesta.

"Kun elämäni synkimmät hetket olivat takanani, vannoin olevani tyytyväinen ja hymyileväni lopun elämääni, sillä kun ihminen hymyilee, maailma hymyilee hänen kanssaan."
- Eddie Jaku

Kommentti:

Vaikuttava kirja, tietenkin.

Pari sitaattia, jotka haluan muistaa tästä kirjasta, koska ne ovat juuri nyt ajankohtaisia. s. 107:

" Ihailen yhä ihmisruumista ja kaikkea sitä, mihin se pystyy. Olen hienomekaanikko ja olen vuosien ajan valmistanut mitä monimutkaisempia ja hienosyisimpiä laitteita, mutta en pystyisi tekemään ihmisruumiin kaltaista konetta. Sen parempaa konetta ei ole. Se muuttaa polttoaineen elämäksi, osaa korjata itsensä ja selviää kaikesta, mistä sen täytyy selvitä. 

Sen vuoksi sydämeni nykyään särkyy, kun näen miten jotkut ihmiset kohtelevat kehoaan ja pilaavat tämän ihmeellisen koneen, jonka olemme kaikki omaksemme saaneet (polttamalla tupakkaa, juomalla alkoholia ja myrkyttämällä sen huumeilla). He tuhoavat parhaan koneen maan päällä ja se on hirveää tuhlausta.

... Se piti minut hengissä."

Ja vielä toinen sitaatti s. 152:

"Olin jo varhain elämässäni oppinut, että olemme kaikki osa suurempaa yhteisöä ja että työnämme on auttaa kaikkia elämään vapaata ja turvallista elämää.

....

Sama pätee kaikkeen työhön, jota teemme. Oletko sinä opettaja? Teet nuorten ihmisten elämästä rikkaampaa joka päivä! Oletko kokki? Jokainen valmistamasi ateria tuottaa maailmalle suurta iloa! Et ehkä rakasta työtäsi tai joudut tekemään sitä vaikeiden ihmisten kanssa, mutta työsi on ailti tärkeää, sillä rakennat omalta pieneltä osaltasi yhteistä maailmaamme tekemällä sitä. Emme saa koskaan unohtaa sitä. Tämänpäiväiset ponnistuksesi vaikuttavat ihmisiin, joita et koskaan tule tuntemaan. Voit itse valita, onko vaikutuksesi myönteinen vai kielteinen. Voit tehdä valintoja joka päivä, joka minuutti, ja toimia joko parantaaksesi tai huonontaaksesi vieraiden ihmisten elämää. 

Valitseminen on helppoa, sinun on se tehtävä."

(178 sivua.)

Loukola, Kirsti: Buharan satakieli

 Kirsti Loukola: Buharan satakieli

Skripent Oy, 2020

Luin ~ 22.2.2021

Kuvaus:

Unohdettujen suomalaisten tarina

Venäjän sotilaat kaappasivat 1700-luvulla Suomesta yli 20 000 lasta ja nuorta. Suuri osa pojista joutui sotilaiksi, maaorjuuteen tai Pietarin kaupungin rakennustyömaille. Tytöt päätyivät sotaväen piioiksi tai heitä myytiin orjatoreilla jopa kaukana Persiassa. Vain muutama pääsi koskaan palaamaan kotiin. Nykyaikana samantapaisia kohtaloita on ihmiskaupan uhreilla.

Seuraamme Liisan ja Pertun matkaa Etelä-Pohjanmaalta Volgan reittiä Keski-Aasiaan, jossa Tsingis-kaanin perilliset siihen aikaan hallitsivat. Buharan satakieli perustuu osin historiallisiin lähteisiin, mutta päähenkilöitä ei löydy kirkonkirjoista.

Tarinan pohjalta kehitetään kansainvälistä TV-sarjaa.

Kommentti:

Jatkoa Kiljukotka-kirjalle. Tosiperäinen ja ainakin itselleni aivan uutta historiantietoa. Tarina on mielenkiintoinen, mutta toden ja fiktion yhdistäminen ei toiminut tässä ehkä ihan niin hyvin kuin Kiljukotkassa. 

Aihehan on hankala, koska tuskinpa tästä aiheesta paljonkaan materiaalia on löydettävissä.

(396 sivua.)

Monta kirjaa aloitettu ja kesken jäänyt. On ollut jotenkin levoton mieli.

French, Nicci: Murheellinen maanantai

 Nicci French: Murheellinen maanantai

Blue Monday, 2011

Blue Moon Kirjat Oy, 2020

Suom. Raimo Salokangas

Luin ~ 3.2.2021

Kuvaus:

Murheellinen maanantai on ensimmäinen kirja kiehtovassa viikonpäivä-sarjassa, jonka päähenkilö on psykoterapeutti Frieda Klein. Sarjan toinen, Tiistai taakse jäänyt, ilmestyy syksyllä 2020. Kahdeksanosaisen sarjan päättää teos, jossa viimein kohdataan Tuomion päivä.

Viisivuotias tyttö siepataan Lontoossa koulumatkalla, ja hän katoaa jäljettömiin. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin siepataan viisivuotias poika.
Frieda Klein on arvostettu psykoterapeutti, joka pitää tiukasti kiinni yksityisyydestään, vaeltelee öisen Lontoon kaduilla. Yksinäinen hän ei silti ole. Hiljattain kadonneen pojan tapaus tuo hänen elämäänsä lisäksi rikosylikomisario Malcolm Karlssonin. Yllättäen siihen tupsahtaa myös ukrainalainen rakennusmies Josef. Vastaanotolla ongelmiaan purkaa ahdistunut Adam Dekker, omaa poikaa kiihkeästi haluava keski-ikäinen mies. Keskustelut Adamin kanssa herättävät Friedassa ajatuksia, jotka saavat hänet ottamaan yhteyttä poliisiin, ja hän kietoutuu tapahtumaketjuun, jossa normaali poliisipäättely ei riitä, vaan tarvitaan Friedan luovaa ajattelua, ammattitaitoa ja peräänantamattomuutta ennen kuin yllätyksellinen kuvio aukenee.

Kommentti:

Vähältä piti, ettei jäänyt hitaan alun vuoksi kesken koko kirja. Minulla oli jo lähes 100 sivua luettuna ja olin ehkä vähän sekaisin henkilöistä eikä tarina vieläkään oikein ollut käynnistynyt. Jonkun kirjaesittelystä sitten luin, että kannattaa jatkaa, ja kohta jo alkoikin tapahtua. Suosittelen kirjaa, mutta tosiaan kannattaa varautua siihen, että tapahtumat käynnistyvät kovin hitaasti.

Tämä on siis dekkarisarjan ensimmäinen osa ja nyt jo ajattelin kirjata muistiin kirjan päähenkilöt ja heidän keskinäiset suhteensa, koska jostain syystä ne eivät (pää-päähenkilöitä lukuunottamatta) oikein jäänet mieleeni. 

Aion siis lukea sarjan seuraavatkin osat, koska tähän jäi nyt sen verran aukkoja, että toivon niiden ehkä jossain myöhemmässä osassa palaavan käsittelyyn.

(330 sivua.)

Ahava, Selja: Taivaalta tippuvat asiat

 Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Gummerus, 2015

Luin ~ 27.1.2021

Kuvaus:

On tyttö, jonka äiti jää taivaalta tippuvan jäälohkareen alle. On nainen, joka voittaa lotossa jättipotin kahdesti. On mies, jota salama iskee viisi kertaa. Kaikki he etsivät selitystä elämälleen. Selja Ahavan vahvatunnelmainen romaani Taivaalta tippuvat asiat kertoo ajan kulumisesta ja surusta, kasvamisesta, satujen väkivallasta ja tapahtumista, jotka pomppaavat ulos perinteisestä draaman kehikosta ja kieltäytyvät muuttumasta menneisyydeksi.

”Maailma jatkuu. Mikään ei kirkastu, mutta aika parantaa ja ihminen unohtaa. Kummituksen patterit loppuvat. Asioita tapahtuu. Päällekkäin, väärään aikaan, eri aikaan, väärissä paikoissa. Enkelit eivät määrää. Sillä aina on kuitenkin joku, joka unohtaa kuunnella uutiset, joka katsoo vaikka ei pitäisi ja joka seisoo väärässä paikassa.”

Äidin päälle putoaa taivaalta jäätä, eikä Saara näe häntä enää koskaan. ”Kun äiti kuoli, meiltä jäi satu kesken”, toteaa Saara. Isä menee surusta rikki, itkee ja ulvoo, haluaa olla vihainen, muttei tiedä kenelle. Isälle ”äiti on jäänyt kesken”. He muuttavat Sahanpurutalosta tädin luo kartanoon missä elämä jatkuu. Saara nipistelee isää varpaista, jotta tämä tuntisi jotain. Annu-täti auttaa ja pitää heidät lämpimänä, kunnes voittaa lotossa jättipotin toiseen kertaan ja nukahtaa kolmeksi viikoksi kartanon torniin.

(222 sivua.)

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät

Atena Kustannus Oy, 2020

Luin ~ 22.1.2021

Kuvaus:

Vuonna 1936 Juri juhlii Leningradissa viidettä syntymäpäiväänsä. Hän ei vielä tiedä, että kesän lopussa perhe hajoaa: vanhemmat vangitaan ja hän joutuu siskoineen paahteisen kuumaan Uzbekistaniin.

Kun sisarukset palaavat vuosien kuluttua Leningradiin, he oppivat, millaista on elämä isänmaan vihollisen lapsena. Arjessa selviytymiseen tarvitaan sinnikkyyttä ja oveluutta sekä joku, joka näkee pimeässäkin valoa. Kammottavien tapahtumien keskeltä löytyy rakkautta, ja tattarintuoksuisissa keittiöissä kasvavat pian uudet lapset.
Stalinin vainoista turkulaiseen maahanmuuttaja-arkeen etenevä esikoisromaani kuljettaa mukanaan kenkälaatikkoa, jossa odottavat vaiti suvun tärkeät kirjeet. Kun Maria, Jurin lapsenlapsi, saa ne käsiinsä, on tullut hänen aikansa lähteä Sandarmohin mäntykankaalle.

Kommentti:

Tässä hieno kirja, paras pitkään aikaan! Mikä tarina ja miten hienosti, sydämellisesti kirjoitettu.

Samalla kun tarina kertoo kirjailijan isoisän tarinan, se kertoo myös suuren itäisen naapurimaamme historiasta. Huomio kiinnityi myös siihen, miten historiaakin kirjoitetaan moneen kertaan ja monelta kantilta. Totuuskin muuttuu, riippuen kertojasta ja ajankohdasta!  Kirja jotenkin onnistuu kertomaan paljon enemmän kuin voisi uskoa kirjan 244 sivuun mahtuvankaan. 

Tarina tuntuu todella täydeltä, vaikka se kertoo oikeastaan vain pienen välähdyksen Jurin kulloisestakin elämänvaiheesta ja hyppää sen jälkeen jopa vuosia eteenpäin. Muutama kirje oikein sijoitettuna kertovat nekin oman osansa.

Tämä laittoi taas miettimään monenlaisia asioita, mm. sitä, mitä ollenkaan voimme tietää toisista ihmisistä. Ja miten monenlaisia kohtaloita kätkeytyykään lähellämme asuvien ihmisten, etenkin maahanmuuttajien elämään.

Suosittelen!

(244 sivua.)

Vuori-Kemilä, Anne: Mustaa jäätä

 Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä

Karisto, 2020

Luin ~ 16.1.2021

Kuvaus:

Silloin kun kaikki oli vielä toisin, Gulffi heitteli humalaisia pillunvonkaajia paritalon yläkerran ikkunasta Siirin kimpusta ja pihan pojankoltiaiset tuijottivat suu auki. Paljon myöhemmin Gulffi istui ruumisauton ratissa, pikkupojista oli kasvanut aikamiehiä ja Siiristä tullut entistä hauraampi. Kunnes yksi noista entisistä pihan räkänokista löysi kerrostalon makuuhuoneesta kaksi epämääräistä hahmoa, raskastekoisempi lyyhistyneenä nojatuoliin, hennompi sikiöasennossa sängyllä päiväpeiton päällä.

Anne Vuori-Kemilän uusi romaani on dekkarimainen, synkkäsävyinen tarina kahdesta poikkeusihmisestä ja heidän ristiriitaisesta suhteestaan.

Kommentti: 

Jälleen uusi, mielenkiintoinen suomalainen kirjailija, tasokas sellainen. Oli mielenkiintoinen tarina, mahtavaa suomenkieltä, joka tietyllä vähäeleisyydellään toi jokaisen kertojan äänen sekä tapahtumien  aikakauden esiin. Hienoa! Olen herkkä nurisemaan, jos aikatasoissa ja kertojissa hyppiminen vie tarinaa sekavaksi, mutta tässä niin ei käynyt. siitä ehdottomasti lisäpisteitä. Kaikki kertojaratkaisut toimivat ja tukivat tarinaa.

Kirjan loppuratkaisun valmisteleva osuus venähti ehkä vähän pitkäksi. Kun lukija jo tiesi henkilöt ja lopputuloksen, heidän persooniaan ja suhteensa ristiriitaisuutta ei ehkä kovin paljon enää avattu lopussa. Siihen asti oli kyllä todella hienosti vähän kerrassaan annettu lukijalle lisätietoa ja vihjeitä henkilöistä ja heidän taustastaan. 

Todella hyvä kirja ja hienoa henkilöiden- ja ajankuvaa.

(297 sivua.)

 Marja-Leena Tiainen: Rakas Mikael

Tammi, 1999

Luin ~ 14.1.2021

Kuvaus: 

16-vuotias Mikael on kuollut törmäiltyään päihtyneenä polkupyörällään - mutta toimii "enkelinä" romaanin kertojana. Poikaa jäävät kaipaamaan kaverit, isoveli Tuomas, yläluokkaiset vanhemmat - ja köyhistä oloista oleva Roosa, 15-vuotias, joka odottaa Mikaelin lasta. Miken vanhemmat näkevät syntymättömässä lapsessa Mikaelin ja yrittävät ostaa vauvan itselleen. Roosa taistelee abortin ja lapsen pitämisen välillä. Kaikki surevat Mikaelia, mutta kaveruuden turvaverkko pitää. 

- Topelius-palkinto v. 1999.

 - Lukeutuu kirjoihin, joissa sielu jää vaeltamaan onnettomuuden tai sairauden jälkeen, kun päähenkilö itse on kuollut/kuolemaisillaan.

Kommentti:

Tavoitteena on lukea välillä myös lasten- tai nuortenkirjoja. Usein sellaisiksi taitaa valikoitua hieman vanhempia teoksia. 1990-luvulla kirjoitetut kirjat ovat aika lailla oma lukunsa, sillä niissä olaan suht lähellä nykyaikaa, mutta silti kovin moni asia on tyystin muuttunut.

Näkökulma oli kieltämättä hiukan erikoinen, kun kuollut Mikael toimii kertojana ja hänellä on tietysti hyvin objektiivinen näkemys asioista. 

Mielenkiintoinen kurkistus 90-luvun asennemaailmaan.

(263 sivua.)

Jouppila, Helena: Neloset

 Helena Jouppila, Sanna Wallenius: Neloset - Jouppilan sisarusten tarina

Docendo, 2020

Luin ~ 11.1.2021

Kuvaus:

Porstuan ovi käy ja isä tulee keittiöön. Näen piilopaikastani keittiön pöydän alta isän harmaat pussihousut ja villasukat sekä äidin ruutuesiliinan helman.
Äidin kimeä huuto täyttää keittiön.
- Oon kyllästynyt tähän kaikkeen! Olis tullu noita kakaroitakin edes yks kerrallansa. Tuo likka, se on kaiken pahan alku ja juuri. Kyllä ihmiselle on risti annettu.
Sitten kuuluu isän tukahtunut ääni:
- Olis ollu paree, että likka olis kuallu heti syntymäs. Ei tarvittis täälä kärsiä.

Suomi toipuu vielä sodasta, kun isokyröläinen maatilan emäntä Hilkka Jouppila synnyttää 10. kesäkuuta vuonna 1951 neloset: tytön ja kolme poikaa. Hämmästynyt isä Eino Jouppila on kotona kaivamassa ojaa pellon reunassa saadessaan tiedon, että yhden vauvan sijasta perhe onkin kasvanut neljällä lapsella. Hätäkasteessa vauvat saavat nimikseen Helena, Martti, Erkki ja Jorma.

Tieto perhetapahtumasta leviää koko maahan ennätysajassa. Seinäjoen kauppalan synnytyssairaalaan tulvii kukkalähetyksiä ja onnittelusähkeitä. Lehtivalokuvaaja pääsee kuvaamaan neloset lasin takaa ennen kuin tuore äiti tai isä ovat nähneet lapsistaan vilaustakaan. Helenan, Martin, Erkin ja Jorman kehitystä seurataan lehtijutuissa ja radiossa. Jouppilan nelosista tulee jälleenrakennuksen symboli, mutta myös lääketieteellinen ihme. He ovat ensimmäiset suomalaiset nelosvauvat, jotka jäävät eloon.

Lehtikuvien hymyjen ja perheonnen taustalla kehittyy kuitenkin myös vaivihkaa traagisia juonteita. Tunnelma Isonkyrön-kodissa muuttuu tukahdutetuksi peloksi, josta ei ulkopuolisille puhuta.

Neloset - Jouppilan sisarusten tarina kertoo vaietun ja omakohtaisen tarinan sisarusten kokemuksista. Se muistuttaa esimerkillään, kuinka suuren harppauksen lastensuojelutyö ja lasten oikeudet ovat ottaneet 1950-luvulta tähän päivään.

Kommentti:

Sydäntäsärkevä kuvaus karusta lapsuudesta. Selvästi kirjan tekeminen on ollut kirjoittajalle omakohtainen keino selvittää asiat ja tehdä menneisyyden kanssa sovinto. 

Onneksi kirjan lopussa olevat luvut myös kertovat rauhan saamisesta, ne myös paremmin "oikeuttavat" kirjan lukemisen. 

Perheväkivallasta täytyy pyrkiä puhumaan,  rakentavasti. Silloin siitä voi olla muillekin apua.

(229 sivua.)

Rautiainen, Petra: Tuhkaan piirretty maa

 Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Otava, 2020

Luin  ~ 5.1.2021

Kuvaus:

Karunkaunis esikoisromaani Lapin jälleenrakennuksesta ja vankileirien salaisuuksista on päihdyttävä lukuelämys.

Inari, 1944. Olavi Heiskanen työskentelee saksalaisten johtamalla vankileirillä, jossa paitsi vangit myös vartijat joutuvat taistelemaan säilyttääkseen ihmisyytensä. Rauhan koittaessa osa rikoksista haudataan syvälle.
Enontekiö, 1947. Toimittaja Inkeri Lindqvist muuttaa pohjoiseen kirjoittaakseen reportaasisarjan sodasta toipuvasta Lapista. Samalla hän aikoo selvittää sodan aikana kadonneen aviomiehensä kohtaloa.
Kun Inkeri saa Olavin vuokralaisekseen, alkavat salaisuudet keriytyä auki.

Kommentti:

(298 sivua.)