Käcko, Marianne: Tapa minut, äiti!

Marianne Käcko: Tapa minut, äiti!
Äidin Kertomus tytöstä, joka kieltäytyi syömästä

Suom. Jaana Nikula
Teos & Söderströms, 2008

Luin ~ 25.2.2016

Kuvaus: Katarina on vain 11-vuotias, kun hänen äitinsä Marianne huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Katarina laihtuu ja hänen käytöksensä muuttuu. Tytär syö yhä pienempiä annoksia ja lopulta elää pelkällä näkkileivällä. Hän pääsee kuitenkin hoitoon, ja lyhyen sairaalassaolon jälkeen hän on jälleen kunnossa.

Muutaman vuoden päästä Katarinan elämä järkkyy uudelleen. Ennen niin suosittu ja ulospäin suuntautunut tyttö laihtuu ja kalpenee ja muuttuu sulkeutuneeksi. Katarina urheilee pakonomaisesti, eikä ruoka enää maistu hänelle. Äiti saa osakseen raivokohtauksia ja kiroilua, kun yrittää kysellä tyttärensä vointia.

Edessä on uusi hoitojakso – tällä kertaa vuosien mittainen. Psykiatrisessa sairaalassa Katarina menee yhä huonompaan kuntoon ja käy ilmi, että sairaalan tarjoama hoito ei auta. Syvästi ahdistunut tyttö luulee, että ruoka tappaa hänet.

Katarinan pelastukseksi koituu ruotsalainen anoreksiaklinikka, jossa keskitytään syömisen opetteluun. Siellä hän syö itse ensimmäistä kertaa lähes vuoteen – yhden maissinjyvän.

Tapa minut, äiti! on kertomus toivosta ja epätoivosta, kuvaus äidin huolesta ja riittämättömyyden tunteesta. Lukija eläytyy välillä pelon ja kauhunkin tunteiden vallassa tarinaan, joka kuitenkin puhdistaa nuo tunteet. Sillä pimeyttä voimakkaampi on lopulta äidin ehdoton rakkaus, joka pelastaa tyttären hengen.

Ala-Heikkilä, Minna: Ei mitään hyvää minulle

Minna Ala-Heikkilä: Ei mitään hyvää minulle - kertomus kärsimyksestä ja selviytymisestä

Päivä, 2015

Luin ~ 24.2.2016

Kuvaus

Artturi sairastui anoreksiaan ollessaan vasta kymmenvuotias. Hän on käynyt läpi järeimmän hoidon, mitä Suomessa annetaan. Tämä on kertomus kahdeksan vuoden matkasta äidin kokemana.
Tämä on kertomus siitä, kun äiti ja lapsi tyystin varustautumattomina ja valmistautumattomina joutuvat nopeasti keskelle sairautta ja suurta kärsimystä. Tämä on ennen kaikkea kertomus ehtymättömästä äidinrakkaudesta ja sen voimasta: kertomus kärsimyksestä, taistelusta, sopeutumisesta ja selviytymisestä. Kertomus toivosta.

"Kirja kertoo anoreksian kiduttavasta otteesta ja suloisesta viettelyksestä, joka imee sairastuneen yhä uudelleen pauloihinsa. Keskeisimpänä on kuitenkin äidin syvällinen kasvuprosessi. Tämä tarina näyttää, kuinka suuri myönteinen elämänvoima ihmisen sisällä asuu. Vaikeuksien keskellä voi päättää valita voimaa tuovan näkökulman, joka luo elämän pimeisiin sopukoihin helpottavaa valoaan."
- Pia Charpentier, Helsingin Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja

Kommentti

Sydäntäsärkevää. Niin outoa ja surullista; miksi ihmisen (varsinkaan nuoren) pitää kärsiä niin paljon, vaikka elämä voisi olla niin ihanaa. Tai edes tavallista.
Edit. 2021: Olen oman poikani välityksellä tavannut tämän ihanan nuorukaisen, josta kirjassa kerrotaan. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä.
Nythän syömishäiriö koskettaa todella läheltä.

Kwok, Jean: Käännöksiä

Jean Kwok: Käännöksiä
Girl in Translation, 2010
Suom. Ulla Lempinen
Bazar, 2011
Luin ~ 22.2.2016

Kuvaus:
Kun hongkongilainen Kimberly on 11-vuotias, hän muuttaa äitinsä kanssa New Yorkiin ja hänen elämänsä mullistuu. Äiti ja tytär joutuvat asumaan viheliäisessä murjussa ja raatamaan sukulaistensa tehtaassa. Koulussa Kimberly oppii puhumaan englantia ja ymmärtämään paikallisia tapoja. Äiti sen sijaan on edelleen ummikko, ja nuori Kimberly joutuu kantamaan yhä enemmän vastuuta perheen asioista. Kimberly pärjää koulussa hyvin, ja hän pystyy jatkamaan opintojaan stipendien turvin. Hän päättää jo nuorena järjestää itselleen ja äidilleen kunnolliset elinolot, mutta hän ei osaa aavistaakaan, kuinka kivinen tie hänellä on kuljettavanaan.

Kimberly tasapainoilee kahden kulttuurin ja kahden kielen välissä, ja lopulta kuvaan astuu myös kaksi erilaista rakkautta: perinteisiä arvoja kunnioittava kiinalainen Matt ja yhdysvaltalainen eliittikoulun kasvatti Curt. Omaa identiteettiään etsivän Kimberlyn elämä on täynnä vaikeita valintoja ja raskaita uhrauksia.

Koskettava, raju Käännöksiä pohjautuu osittain kirjoittaja Jean Kwokin elämään. Se kertoo kaunistelematta maahanmuuttajien ahdingosta Yhdysvalloissa ja varhain aikuistumaan joutuvan nuoren tytön ponnisteluista vieraassa kulttuurissa.

Kommentti:

Tykkäsin taas tästäkin kirjasta. Kyllä on ollut uskomatonta siirtolaisten elämä. Eikä tästä ole mitenkään sataa vuotta, vaan ihan omana elinaikanani tapahtunutta. Sukaisten apukin enemmän kahlitsemista ja hyväksikäyttöä. Toisaalta se on sitten varmaan vaikuttanut sisuunnuttavasti.

Kirjan ehdoton bonus ovat hauskat käännökset, eli miten kiinalaiset sanonnat tulkitaan. Tai miten jokin sanonta onkaan kiinaksi.
Myös kiinalaista kohteliaisuuskulttuuria tämä avaa hauskasti (joskin vakavissa merkeissä).

Pättikangas, Eira: Vain routainen maa

Eira Pättikangas: Vain routainen maa
Karisto, 2012 (2.painos)
Luin ~ 17.2.2016

Kuvaus:

Rusulan torpan Meimi-tytär joutuu jo 8-vuotiaana isoon Rinta-Talolaan piiaksi. Sen jälkeen arkisen työnteon katkaisevat vain latotanssit, häät ja viikon mittainen vuotuinen loma.
Hetken Meimi kuitenkin kuvittelee, että elämä muuttuu tykkänään toiseksi, kun naapurin nuori isäntä Tuomas rakastuu harvinaisen somaan piikatyttöön. Mutta Tuomaksen vanhemmat eivät ole samaa mieltä.

Vain routainen maa on rakastetun pohjalaiskertojan varhaisteos, joka ilmestyy nyt kaivattuna uutena painoksena. Juurevaa ja todenmakuista kuvausta maaseudun arjesta sadan vuoden takaa maustaa verevä pohjalainen puheenparsi.

Helminen, Marjut: Appelsiinilehto

Marjut Helminen: Appelsiinilehto
Minerva, 2016
Luin ~ 13.2.2016

Kuvaus :

Suomalainen erityissairaanhoitaja Sini matkustaa Palestiinaan koulutustehtäviin. Työmatka saa yllättävän käänteen, kun Gazassa puhkeaa jälleen kriisi. Suomessa Sinin liikkeitä seuraa jännittyneenä hänen ystävänsä, Palestiinan pakolainen Fuad.
Appelsiinilehdossa risteävät Sinin ja Fuadin vaiheet ja valinnat Suomessa ja Palestiinassa mutta myös Beirutissa vuonna 1982. Toisiaan vielä silloin tuntematta molemmat kokivat Libanonin sodan.
Sini on Gazassa voimiensa äärirajoilla ja menneisyyden aaveet vainoavat häntä entistä pahemmin. Kun kipulääkkeet loppuvat, hän yrittää lievittää potilaittensa tuskaa ikiaikaisin keinoin, millä on arvaamattomat seuraukset. Vai onko kaikki vain epätoivoisten ihmisten toivetta, että tapahtuisi jokin ihme, joka lopettaisi väkivallan kierteen?

Lopulta toteutuu myös Fuadin pitkäaikainen haave matkustaa ensi kerran maahan, josta hän pakeni vauvaikäisenä äitinsä sylissä. Myös hän joutuu väistämättä kohtaamaan menneisyyden, sukunsa historian ja oman nykyisyytensä kaksinkertaisena pakolaisena Suomessa.

Marjut Helmisen esikoisromaani vie konfliktialueelle, joka jättää harvat kylmiksi. Jännittävä ja näkökulmaltaan tuore kertomus sukeltaa arkeen sodan oloissa, pakolaisuuteen, haluun auttaa ja autetun tuntoihin. Se kertoo ihmisten kyvystä selviytyä, antaa anteeksi − ja joskus jopa parantua.

Kommentti:
Ihan en päässyt tämän kirjan mukaan.

Lähde, Kalle: Happotesti

Kalle Lähde: Happotesti

Otava, 2015

Luin ~ 7.2.2016

Kuvaus:
Tämä ei ole selviämiskertomus. Tässä tarinassa ei ole onnellista loppua.

Kalle Lähteen omiin kokemuksiin pohjaava esikoisromaani on syvältä kouraiseva ja synkän hauska kertomus aiheesta, joka koskettaa tavalla tai toisella liki jokaista suomalaista: alkoholismista.

Vähä vähältä minäkertojan juominen riistäytyy käsistä: työ on mennyt, itselle valehtelu on ainut keino säilyttää elämänhallinta. Vaimo, joka on huolenpidollaan pitkään mahdollistanut juomisen, päättää viimein lähteä.

Kommentti :

Tässä on kirjoittajalla todella sana hallussaan. Pyrskähdin välillä ääneen nauramaan, vaikka aihe sinänsä ei totisesti naurata. Kammottavaa, miten ihminen voi huijata itseään.
Surullisen koominen kirja, sillä näennäisestä pinnallisuudestaan huolimatta ainakin minä haistoin pinnan alla alati kytevän pelon totuuden kohtaamisesta. Totuuden pystyy välttämään juomalla aina sen verran, ettei tarvitse tosissaan nähdä ja hävetä itseään.

Vuori, Kristiina: Näkijän tytär

Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Tammi, 2012

Luin ~ 3.2.2016

Kuvaus:
"- Paetkaa, rouva! Paetkaa, huusi renki Matias ja löi piiskallaan Margareeta Starkin ratsua lautasille. Tamma hypähti ja ryntäsi holtittomaan laukkaan takaisin tulosuuntaansa. Jossakin siellä, vielä toivottoman kaukana, olivat Teinperin kivitornit, koti ja turva.
"Eletään keskiaikaa 1200-luvun Suomessa. Ryöväri käy Margareeta-rouvan kimppuun ja näin saa alkunsa Eira, tulitukkainen tyttö. Lapsen syntyperästä ei puhuta sillä isoisä, Teinperin herra Ulf Stark ei sitä sallisi. Kun neito varttuu, tulee muutakin vaiettavaa. Hän tuntuu perineen isältään näkijän ja shamaanin paheksutun lahjan.

Kristinusko ja pakanuus lyövät yhteen Hämeessä, eikä kukaan ole turvassa. Vaarojen keskellä Eiran kiihkeä, itsepäinen sydän sykkii kiellettyä rakkautta Rikhardiin, sukulaiseen. Mutta hänen uniinsa ilmestyy aivan toinen mies, vieras, pelottava, sotaisa ja - vastustamaton.
Romantiikkaa ja petosta, taistelua ja taikaa - kaikkea tätä ja paljon muuta pursuaa Kristiina Vuoren koukuttava esikoisromaani.

Kommentti:

Tykkään yleensä hurjasti näistä historiallisista romaaneista. Tämä oli jostain syystä aika hidasta ja jotenkin raskasta luettavaa (siis ollakseen kuitenkin kevyehkö tyyliltään). Ihan mielenkiintoinen asetelma, juoni ja henkilöt ja sekalaiset suhteet, kristinuskon ja vanhojen suomalaisten näkijäasioiden pohdintaa ja kuvailua, ajankuva uskottavaa. En varsinaisesti innostunut, mutta toisaalta oli kiva viipyä tarinassa pitkään. Lukeminen tuntui kestävän kauhean pitkään suhteessa suht kevyeeseen tyyliin, ja täytyy tunnustaa, että vähän petyin loppuratkaisuun. Olisin toki toivonut sitä toisenlaista loppua :). Olen laittanut muistiin Vuoren muutkin historialliset kirjat ja aion kyllä lukea vielä jonkun toisenkin, mutta en nyt ihan heti perään. Ehkä kesälukemisena, kun on aikaa lukea pidempiä pätkiä.

Mankell, Henning: Tuulten poika

Henning Mankell: Tuulten poika

Vindens son, 2000

Suom. Markku Mannila

Otava, 2001

Luin ~ 21.1.2016

Kuvaus:
Ruotsalainen hyönteistutkija Hans Bengler tuo 1870-luvun lopulla tutkimusmatkaltaan Kalaharista orvoksi jääneen busmannipojan mukanaan Ruotsiin. Pojalle annetaan nimeksi Daniel, ja häntä näytetään ihmisille kaukomaiden ihmeenä kuin hyönteistä ikään. Kun kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, Bengler hylkää Danielin lapsettoman skoonelaispariskunnan hoiviin.
Daniel riutuu ikävästä Afrikkaan. Vähä vähältä hänen toivonsa päästä kotiin Kalahariin hiipuu, ja viimeinen isku on tieto siitä, että Bengler on palannut Afrikkaan ilman häntä. Henning Mankell kertoo romaanissaan riipaisevasti juuriltaan revitystä lapsesta, rotuennakkoluuloista ja ihmisten julmuudesta. Tarina perustuu todellisiin tapahtumiin ja on historiallisuudestaan huolimatta yhä valitettavan ajankohtainen.

Kommentti

Tykkään Henning Mankellista. Dekkareita en ole lukenut (koska en paljon lue dekkareita nykyään), mutta niihinkin varmaan kannattaa tutustua.

+ Hyvä analyysi: KLIK.

Van Wagenen, Maya: Suosittu

Maya Van Wagenen: Suosittu: omaelämäkerta -
Vintage-viisautta nykyajan nörteille
Popular, 2014
Suom. Leena Perttula
Karisto, 2015
Luin ~ 18.1.2016

Kuvaus:
Koulun sosiaalisessa arvoasteikossa pohjilla oleva Maya saa sattumalta käsiinsä 1950-luvulla ilmestyneen oppaan, jonka neuvoilla kenestä tahansa teinistä pitäisi tulla kaunis, tyylikäs ja suosittu.
Maya päättää aloittaa salaisen ihmiskokeen ja seurata vanhan oppaan neuvoja kirjaimellisesti. Hän alkaa pokkana käyttää pitkiä hameita, sukkanauhavöitä ja helminauhoja, mutta hylkää myös teinimaailman kirjoittamattomat säännöt ja menee ruokalassa istumaan suosittujen pöytään ja tekee tuttavuutta vielä itseäänkin nörtimpien kanssa. Liki vuoden kestävän projektin seuraukset ovat hämmentäviä!

Hurjaan suosioon noussut 13-vuotiaan kirjoittama omaelämäkerta on harvinaisen vilpitöntä luettavaa terävää viihdettä, mutta samalla tärkeää pohdintaa itsetunnosta, rohkeudesta ja suosion mittareista. Mukana on myös aitoja valokuvia Mayan elämän varrelta.

New York Timesin bestseller-listalle kivunneen kirjan käännösoikeudet on myyty 20 maahan, ja DreamWorks on ostanut kirjan elokuvaoikeudet.
Kommentti
-

Marttinen, Annamari: Vapaa

Annamari Marttinen: Vapaa
Tammi, 2015
Luin ~ 13.1.2016

-

-
Kuvaus:
Syvältä kouraiseva kertomus selviytymisestä

Mahdi pakenee poliisin kidutussellistä Bagdadista ja päätyy Suomeen, entiseen vankilaan. Mitä alkaa ihmisessä tapahtua, kun elämä on tauolla ja oma kohtalo toisten käsissä?

Mahdin oli jätettävä taakseen kotinsa, perheensä ja järkyttävät muistonsa. Nyt hän odottaa vastaanottokeskuksessa, että viranomaiset tekevät hänen elämästään päätöksen. Odotuksen kestoa ei ole määrätty. Kun elämä jähmettyy välitilaan, mieli avautuu kuvitelmille ja varovaisille unelmille. Huoneen hiljaisuudessa Mahdille alkaa puhua Patu, samassa sellissä rangaistustaan kärsinyt. Mitä Patu, rikollinen, voi muka kertoa kunnolliselle Mahdille? Tulkkina toimii opettaja, enkelin näköinen.

Kommentti:

Simsion, Graeme: Vauvatesti

Graeme Simsion: Vauvatesti
The Rosie Effect, 2014

Suom. Inka Parpola
Otava, 2015
Luin 2.1.2016

Kuvaus :

Hurmaava romanttinen komedia vauvanodotuksesta, joka saa rutiineihinsa kiintyneen tutkijaisän tolaltaan.

Vaimotesti-romaanissa omalaatuinen genetiikan tutkija Don Tillman löysi testilomakkeen avulla vaimokseen Rosien. Pariskunta muuttaa New Yorkiin, ja pian Rosie kertoo, että on aihetta juhlaan. Parin tarkentavan kysymyksen jälkeen Don tajuaa Rosien odottavan vauvaa.

Yllätyksiä inhoava Don häkeltyy, mutta ryhtyy sitten ahkerasti hankkimaan aiheesta tietoa ystäviltään ja internetistä. Valitettavasti vanhemmuuteen liittyy lukuisia sosiaalisia konventioita ja käytöstapoja, jotka eivät koskaan ole olleet Donin vahva puoli. Väärinkäsitys seuraa toistaan hulvattoman hauskassa tarinassa.

Kommentti:

Tykkäsin jo Vaimotestistä ja tämä oli mielestäni vielä parempi. Etua oli tietysti siitä, mettä Don, Rosie ja muut henkilöt olivat ennestään tuttuja. Donhan on aivan riemastuttava tyyppi. Oikea ihminen olisi varmaan käsittämättömän raivostuttavan ärsyttävä, mutta romaanihahmona aivan loistava. Juoni oli kyllä juuri sopivan ovela, jotta jännitys säilyi loppuun asti. Tietysti tekee mieli lukea, miten tarina jatkuu seuraavaksi!

Lee, Hyeonseo: Seitsemän nimen tyttö

Hyeonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö: pakoon Pohjois-Koreasta

The Girl with Seven Names: A North Korean Defector's Story, 2013
Suom. Jaana Iso-Markku
Otava, 2015
Luin ~ 29.12.2015

Kuvaus:

Nuoren tytön uskomaton pakotarina ja koskettava kuvaus Pohjois-Korean todellisuudesta.
Hyeonseo Lee on 17-vuotias paremman perheen tytär, joka rakastaa kotimaataan. Vähitellen hän alkaa kuitenkin epäillä virallista totuutta. Miten on mahdollista, että maailman parhaassa maassa perheitä kuolee kadulla nälkään ja ihmisiä teloitetaan julkisesti? Luvattoman sukulaisvierailun päätteeksi hän ei palaakaan kauhujen maahan vaan jää laittomasti Kiinaan.

Tästä alkaa hurja selviytymistarina loikkarina Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Lopulta tyttö onnistuu myös pelastamaan perheensä luokseen.

Kommentti:

Backman, Fredrik: Britt-Marie kävi täällä

Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä
Britt-Marie var här, 2014
Suom. Riie Heikkilä
Otava, 2015

Kuvaus :

Naispuolinen mielensäpahoittaja valloittaa! Sydämeenkäypä kertomus vanhoista ja uusista rakkauksista sekä siitä, miten melkein kaiken saa puhtaaksi ruokasoodalla. Kuusikymppinen Britt-Marie on neljäkymmentä vuotta huolehtinut miehestään ja kodista. Kun hän ei enää voi sulkea silmiään siltä, että miehen paidat tuoksuvat työpäivän jälkeen hajuvedeltä, on aika kohdata hämmentävä ulkomaailma. Britt-Marie päätyy Borgiin, ankeaan syrjäkylään, jossa ei laman jäljiltä ole juuri muuta kuin jalkapallojoukkue ja pizzeria. Järjestystä rakastavalle Britt-Marielle Borg on vieras planeetta. Hän saa kuitenkin huomata tarvit­sevansa Borgia vähintään yhtä paljon kuin Borg tarvitsee häntä.

Kommentti:

Tarinasta tykkäsin, mutta lukukokemusta häiritsi kauhean tankkaava teksti. Mietin, oliko kirja oikeasti kirjoitettu niin alleviivaavasti, vai oliko suomennos hieman epäonnistunut. Koska olen lukenut Backmanin edellisen "mielensäpahoittajakirjan", jotenkin katse kääntyy käännöksen suuntaan. Oli jotenkin lähes masentavaa lukea tekstiä, jossa Britt-Marien tiettyjä maneereja ja ajatusmalleja alleviivattiin ties monettako kertaa. Lukijan oma oivaltamisen ilo jätettiin nyt huomiotta. Harmi, koska muuten tykkäsin tosiaan tarinasta (ja Britt-Mariesta).

Pääskynen, Markku: Sielut

Markku Pääskynen: Sielut
Tammi, 2015
Luin ~ 14.12.2015

Kuvaus:
Kertomus siitä mitä perheessä tapahtuu, kun lapsi katoaa.

Eräänä aamuna Maija ei ilmesty kouluun. Kesä tekee tuloaan Saimaan rannalla sijaitsevaan pikkukaupunkiin, kaukaa idästä levinnyt säteily saa voikukat hehkumaan tavallista keltaisempina ja Vitostietä lähestyy auto kintereillään poliiseja ja toimittajia.

Äiti Aino jää kotiin päivystämään puhelinta ja isä Kristian kiertää ympäri kaupunkia etsimässä Maijaa. Naapurustossa asuvat Taito ja Ilari kulkevat pitkin metsiä, hyppivät uimaan hyiseen veteen ja yrittävät hekin löytää Maijan. Päivä kallistuu iltaan, ja etsintöihin osallistuu yhä suurempi joukko ihmisiä. Mutta Maijasta tiedetään vain se, että hänet on nähty menevän aamulla metsään.

Kommentti :

Olipahan raskas kirja luettavaksi. Melkein luovutin.

Hotakainen, Kari: Henkireikä

Kari Hotakainen: Henkireikä

Siltala, 2015

Luin ~ 2.12.2015

Kuvaus:
Henkireikä on romaani rakkauden ja vihan töistä. Se on järkyttävän hauska ja kipeän traaginen romaani rikoksen anatomiasta, siitä mitä emme kenties tee, mutta jota suunnittelemme.

Rikosylikomisario liittyy sekakuoroon ja toivoo, että uusi harrastus vie ajatukset pois työasioista. Toisin käy. Sillä samassa kuorossa laulavat myös Suntio ja Parturikampaaja, joita riivaavat taloudellinen ahdinko ja rakkauden hiipuminen, ja joita siksi yhdistää synkkien salaisuuksien vyyhti.

Rikosylikomisario löytää tahtomattaan heidän kanssaan yhteisen sävelen, mutta se kulkee nuotin vieressä. Seurauksena on pyörre, joka vie järjen ja antaa tilalle tulen. Kuoro humisee, henki pihisee. Mitä tekee se, joka ei ole koskaan mitään tehnyt? Mistä muistetaan se, joka on aina itsensä unohtanut? Mitä tapahtuu kun ylittää rajan? Ja millaisiin vaatteisiin vainajat puetaan? Hypnoottinen ja kiihkeä romaani asettaa kysymyksiä, joihin ei ole vastausta ja vastaa kysymyksiin, joita ei yleensä kysytä.
Kari Hotakainen virittää lyyrisen proosansa ennennäkemättömille kierroksille, mutta vauhdissakin lause palvelee maailmaa, jota se kuvaa ja luo. Tämä kirja on kirjoitettu tilassa.

Kommentti:

Hotakaisen veijarityyli ei iske muhun ihan täysillä. Tykkään kyllä, mutta en näe suurta kirjallisuutta. Kuoron kuvaus vähäsen ontui, sekin vähän ehkä latisti lukukokemusta. Kuoromaailma aiheena sai kyllä ennakkoon suuret sympatiat, eli en ollut mielestäni mitenkään ennakkoluuloinen.
Sanailu oli hauskaa kyllä, sellaista kivaa pikkuoveluutta, josta tykkään. Pari yllätystäkin sinne loppuun oli varattuna, mutta ehkä mä luin kirjan liian pieninä paloina, joten nekään ei sitten kauheasti täräyttäneet.
Kiva kirja, mutta ei jääne mulle mieleen suurena lukukokemuksena.

Echlin, Kim: Kadonneet

Kim Echlin: Kadonneet
The Disappeared, Kanada 2009
Suom. Sirkka Aulanko
Tammi, 2009
keltainen kirjasto nro..
Luin ~ 29.11.2015

Kuvaus:
Anne on 16-vuotias kanadalaistyttö, joka asuu kahdestaan isänsä kanssa Montrealissa. Hän tutustuu hieman itseään vanhempaan Sereyhin, joka on paossa PolPotin Kambodžan hirmuhallintoa. Anne ja Serey rakastuvat toisiinsa ja viettävät toistensa kanssa paljon aikaa Annen isän vastustuksesta huolimatta. Mutta kun Kambodžan rajat aukeavat, Serey ei voi olla palaamatta kotimaahansa etsimään perheenjäseniään.

Yhteys Annen ja Sereyn väliltä katkeaa 11 vuodeksi, kunnes Anne uskoo näkevänsä Sereyn television uutislähetyksessä. Anne jättää työnsä, luopuu asunnostaan ja lentää Phnom Penhiin. Hän löytää Sereyn, ja yhteenkuuluvuuden tunne heidän välillään syttyy uudelleen. Anne kuitenkin huomaa, että Serey on muuttunut. Kuoleman kentillä käydessään ja paikallisten kanssa puhuessaan hän alkaa oivaltaa, minkälaiset kammottavat painajaiset piinaavat Sereytä öisin. He saavat katkerasti kokea, että elämä runnellussa maassa ei vieläkään ole turvallista.
Kadonneet on paitsi koskettava rakkaustarina, myös vähäeleisesti kerrottu ja juuri siksi erittäin vaikuttava kuvaus sodan ja vainon jalkoihin jääneistä.

Kommentti
-

See, Lisa: Shanghain tytöt

Lisa See: Shanghain tytöt
Shanghai Girls, 2009
Suom. Hanna Tarkka
WSOY, 2011
Luin ~ 23.11.2015

Kuvaus:
Lisa Seen romaani vie lukijan Kiinan Pariisiin, Shanghain moderniin suurkaupunkiin.(1900-luvun alussa)
Sisarukset Pearl ja May ovat saaneet elää nuoruuttaan vapaasti. Tyttöjen haaveet murskautuvat, kun heidän isänsä menettää omaisuutensa ja ilmoittaa järjestäneensä tyttärilleen naimakaupat Amerikkaan.

Kun sisarukset tekevät matkaa halki meren ja toisen maailmansodan julmuuksien runteleman maaseudun, he saavat kannettavakseen salaisuuden, joka tulee määrittelemään heidän siteensä läpi elämän.
Pearl ja May asettuvat Los Angelesin Chinatowniin, lavastekaupunkiin, jossa mikään ei muistuta siitä kosmopoliitista Kiinasta, jossa he ovat eläneet. He myyvät halpoja silkkikukkia ja kiinalaisruokia, joita eivät tunnista kotiseudultaan. Pearl ja May tuntevat jääneensä vangiksi, mutta unelma vapaudesta kytee heidän sisällään.

Shanghain tytöt on haikeasti soiva romaani perheen voimasta, sen kahleista ja vapauttavasta ystävyydestä. Lisa Seen sanat laskeutuvat kevyesti, sileänä kuin silkki.

Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I (III)
WSOY, 1959
Luin ~ 14.11.2015

Kuvaus:

Kommentti:
Jonkinlainen aukko sivistyksessä, kun ei ole lukenut tätä kirjaa. Siispä lainasin kesälomalle ja Ahvenanmaalla luimmekin ahkerasti. Mies siis luki ja minä kuuntelin, kudin kädessä.
Nuorisokin pääsi salaa kuuntelemaan Koskelan tarinaa ja kiinnostui kyllä.
Lukeminen jäi kesken, kun tultiin kotiin, työt alkoi, eikä yhteistä lukuaikaa enää löytynyt. Sääli sinänsä. Nyt alkoi laina-aika uusintoineen käydä vähiin, joten päätin lukea kirjan vaivaiset viimeiset 60 sivua itsekseni loppuun. Jes.
Ehkä seuraava osa ensi kesänä?

Utrio, Kaari: Saippuaprinsessa

Kaari Utrio: Saippuaprinsessa
Tammi, 2004
Luin ~ 11.11.2015

Kuvaus:
Taidokkaan kevyesti kirjoitettu kuvaus 1830-luvun helsinkiläisestä Ekestolpen aatelisperheestä, joka ottaa hoiviinsa kaukaisen maalaisserkun, Saippuaprinsessaksi kutsutun Ulrika Rutenfeltin. Ulrikan vastaanottoa helpottaa tytön odotettavissa oleva kahdensadan tuhannen ruplan perintö.
Mauritz Ekestolpen ylpeä ja komentelevainen morsian Viktoria von Sperling haluaa hallita tulevan miehensä perheen lisäksi Ulrikan perintöä.
Huumorin silaamassa romaanissa kirpeän tarkastelun kohteena ovat säätytietoisuus ja sen sanelemat ratkaisut ihmisten elämässä.

Kommentti:
Olen minä tämän varmaan lukenut jo ennenkin, mutta ei se haittaa.

Pekkola, Pasi: Lohikäärmeen värit

Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit
Otava, 2015
Luin ~ 5.11.2015

Kuvaus:
Suuren, pakahduttavan tarinan näyttämönä on Kiinan armoton lähihistoria. Kolmekymppinen Kimi matkustaa ensimmäistä kertaa äitinsä kotimaahan selvittääkseen äidin arvoituksellista katoamista. Hurjaa nousukautta elävä Kiina paljastaa pian todellisen luonteensa.

Kun Xiaolong saapui Suomeen 1980-luvulla, vastassa olivat pimeys ja hiljaisuus. Uusi kotimaa tarjosi turvan, mutta edes oman pienen pojan onni ei voinut hyvittää menneisyyden valheita ja valintoja.

Traaginen rakkaustarina vie keskelle Kiinan väkivaltaista kulttuurivallankumousta. Maahan jossa pärjää vain raa’alla selviytymisvaistolla.

Kommentti:

Kirja tuntuu tärkeältä, kun se avaa silmiä.
On täysin käsittämätöntä, että samaan aikaan kun itse on elänyt 80-luvulla parhaita nuoruusvuosiaan, Kiinassa (ja toki monessa muussakin maassa) on ollut aivan erilaista. Siis se on ollut niin lähellä ja silti se ei ole koskettanut omaa elämää mitenkään. Miten ihmeessä kukaan sielä tullut voisi sopeutua meidän suomalaiseen elämänmenoomme...
Tätä minä suosittelisin Finlandia-ehdokkaaksi.

Boyne, John: Poika raidallisessa pyjamassa

JOhn Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

The Boy in the Striped Pyjamas, 2006

Suom. Laura Beck

Bazar, 2008

Luin ~ 1.11.2015

Kuvaus:
Poika raidallisessa pyjamassa on tarina 9-vuotiaasta Brunosta, jonka isä on upseeri. Perhe muuttaa isän työn takia pois Berliinistä.
Brunosta on kurjaa jättää koti ja leikkikaverit, eikä hän viihdy uudessa asuinpaikassa. Ikävyyttä poistaakseen hän alkaa tehdä tutkimusretkiä lähiympäristöön ja ystävystyy salaa vanhemmiltaan aidan toisella puolella olevan pojan Shmuelin kanssa.
Shmuelin isä on kadonnut, ja pojat päättävät yhteistuumin etsiä hänet. Shmuel lupaa lainata lainaa Brunolle raidallisen pyjaman, jotta tämä ei herättäisi huomiota aidan toisella puolella.

Kommentti:
Katsottiin tämä elokuva parisen vuotta sitten ja olen odottanut, että kuluisi vähän aikaa ennen kuin luen kirjan.
Tämä oli tietysti vielä parempi, vaikuttavampi ja surullisempi kirjana.
Kirjan takakannessa sanotaan, että liian tarkka kuvaus kirjan tapahtumista häiritsisi lukukokemusta. Tottahan se on, siksi muokkasin takakansikuvausta vähäsen.


P.s. Tänään alkoi Facebookissa lukuhaaste. Marraskuun aikana on tarkoitus lukea 30 sivua päivässä. Sopii mulle!
Aloitin vapaan sunnuntaiaamun kunniaksi Lohikäärmeen värit. (n. 60 s.)

Haatanen, Kaisa: Meikkipussin pohjalta

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta
Johnny Kniga, ?
Luin ~ 27.10.2015

Kuvaus:
Salaviisas viihderomaani aikuisille naisille. (?)

Naurua naisten itsetutkiskelulle, kertomus josta kuoriutuu kuin vaivihkaa elämäntapaopas, kepeä mutta välillä armoton ja kipeäkin.

Tytti Karakoski, kohta viisikymppisen kustannuspäällikön energia, into ja uteliaisuus maailmaa kohtaan lopahtavat. Väsymys muuttuu uupumukseksi, raukeus välinpitämättömyydeksi. Onneksi hänen taloudellinen tilanteensa antaa myöten ihmiskokeelle.
On aika pysähtyä ja harkita elämänmuutosta. On aika ryhtyä listaamaan asioita, joilla on ollut merkitystä. Aakkosjärjestyksessä.

Näistä muistiinpanoista aukeaa laajakangas aikuisen naimattoman naisen elämään. Teksti piirtää herkullisen ja tarkan kuvan siitä, millaista tuon elämän pitäisi olla ja näyttää julman vääjäämättömästi, millaista se oikeasti on.
Kommentti:

Honkanen, Kari: Tarja Honkanen - Savon ruustinna

Kari Honkanen: Tarja Honkanen - Savon ruustinna
Aikamedia, 2014
Luin ~ 22.10.2015

Kuvaus:
Pieni tyttö odottaa lastenkodin portailla rivissä muiden kanssa, että hänet valittaisiin. Ei valittu tälläkään kertaa.

Kuka olisi arvannut, että kaikki muuttui, kun Jeesus valitsi hänet. Nuoresta naisesta kasvoi tomera aviovaimo, vastuuntuntoinen äiti ja vahva vaikuttaja, jolla on kutsumus tehdä Jumalan valtakunnan työtä. Tarja Honkasen sydän palaa erityisesti lapsityölle, jota hän on tehnyt Suomessa sekä lähetyskentällä Keski-Euroopassa. Tämä Savon ruustinna ei jää neuvottomaksi eikä sanattomaksi, sen tietävät puoliso, seurakuntalaiset ja työtoverit.

Kirjailija Kari Honkanen kirjoittaa vaimonsa elämästä herkästi ja lämpimästi.
Kommentti:
-

Kanto, Anneli: Pyöveli

Anneli Kanto: Pyöveli

Gummerus, 2015

Luin ~ 20.10.2015

Kuvaus:

Pyöveli on rehevä ja groteski romaani kolmesta miehestä, jotka päättävät pohjalaisten elämästä ja kuolemasta. Pyövelin poika Johann oppii maailman lain: pyövelinpojista tulee pyöveleitä ja papinpojista pappeja. Kihlakunnantuomari Wisander opettaa Johannille, että pyöveli on välttämätön kruunun virkamies ja järjestäytyneen yhteiskunnan tärkeä ylläpitäjä. Johann taistelee kohtaloaan vastaan, mutta perinne on vahvempi. Hänet lähetetään kisälliksi Lyypekkiin, missä hän pääsee pyövelien ammattikuntaan ja kuulee, että mestarismiehiä arvosti jo Martin Luther. Kun Johann palaa Vaasaan, kaupunkiin saapuu myös salaperäinen matkalainen, joka esittäytyy apteekkari Eggertsiksi ja kertoo tulleensa kaukaa Nevanlinnasta. Ryövärit ovat kuitenkin vieneet apteekkarin rahat ja todistukset.

Pyöveli, apteekkari ja tuomari päätyvät vähitellen omalaatuiseen riippuvuussuhteeseen keskenään. Kun Pohjanmaan noitavainot alkavat, murtuvat käsitykset laillisuudesta ja rangaistavuudesta. Noitien ajojahti muuttaa kaikkien kolmen elämän peruuttamattomasti.

Anneli Kannon fiktiivinen romaani perustuu todellisiin tapahtumiin. Sen taustalla kummittelevat Euroopan pyövelien historia, 1670-luvun Pohjanmaan noitaprosessit sekä alueen mestarismies Heikki Hakalainen, joka hoiti tointaan 40 vuotta.

Kommentti:
Taas tuli luettua suomalainen historiallinen romaani. Lempilajinihan se onkin ja hienoa löytää "uusia" kirjailijanimiä.
Olipahan aihe. Aika karua, mutta hyvin ja uskottavasti kerrottuna, oikein kunnon tarina.

Röning, Inga: Hippiäinen

Inga Röning: Hippiäinen

Tammi, 2015

Luin ~ 13.10.2015

Kuvaus:

Raskausromaani vauvakuumeisille ja immuuneille.

Seksistä voi tietyissä olosuhteissa seurata tiineys eli siunattu tila. Missä on käyttöohje? Kumman pitää röyhtäistä, äidin vai vauvan?

Kreeta Nymanin pötsissä on elämää. Vauva on toivottu, mutta raskaus ei automaattisesti tee hänestä hempeän äidillistä. Onhan urakin. Huolihormoniylituotanto käynnistyy heti, maailma on äkkiä pelottava paikka. Eikä asiaa auta, että Kreeta kiinnostuu sukunsa vaietuista salaisuuksista ja oma äiti alkaa tulla uniin, kutsumatta. Onneksi on Mikko, he ovat sentään enimmäkseen harmoninen pari, ja Sankari-amaryllis.

Hilpeä äitiyspakkausromaani vertaistueksi tai muuten vain virnuiltavaksi.
Kommentti:

Positiivinen kirja. Aluksi tuli sellainen olo, että ei kai tämä taas ole sellaista nykyneuroottista tilitystä, kuinka kaikki on niin vaikeaa. Mutta kirjan positiivinen ja reippaan railakas tunnelma vei mennessään. Kipeitäkin asioita käsitellään ja tietty jännitysmomentti Kreetan elämästä häipyneen äidin kohtalosta (muun suvun lisäksi) pysyy myös sopivasti mukana.

Hieno kirja, jossa taitavasti yhdistetään vakaviakin aiheita humoristiseen kerrontaan. Kyllä tykkäsin!!

Havaste, Paula: Maan vihat

Paula Havaste: Maan vihat

Gummerus, 2015

Luin ~ 6.10.2015

Kuvaus:
Vasta äidiksi tullut Kertte joutuu tiukan paikan eteen. Kerten mies Larri on pikaistuksissaan lyönyt vierailta mailta saapuneen piispan kirveellä kuoliaaksi. Nuoreen emäntään silmänsä iskenyt piispan mies Arimo antaa Larrin mennä, kun Kertte tarjoaa itsensä vaihdossa Larrin vapaudesta. Kertte lähtee Arimon kanssa matkalle, joka vie meren yli.

Perillä vastassa on yllätys: Arimon äiti, joka ei ota Kertteä vastaan avosylin. Arimokaan ei pääse helpolla: piispan käskynhaltija Pärtty kuulustelee Arimoa piispan epäilyttävästä kuolemasta kerta toisensa jälkeen. Kun kovakatseinen Pärtty näkee, minkälainen nainen Arimon matkaan tällä kertaa on tarttunut, kuulustelut saavat aivan uuden luonteen. Miten Larrin pakomatka päättyy; mihin väkevä veri Kerten lopulta vie?

Maan vihat on Paula Havasteen uuden 1100-sivulle sijoittuvan sarjan itsenäinen toinen osa. Tuulen vihojen tavoin se sisältää paljon kansanperinnettä: taikoja, enteitä, loitsuja ja ennustuksia.

Kommentti /
Onneksi oli vapaapäivä. Tämä kirja piti lukea melkein yhdeltä istumalta ja nyt harmittaa, että se loppui..
Onpahan hieno tarina, vie kyllä mennessään. Lisää, lisää!!!!

Nuotio, Eppu: Valetta

Eppu Nuotio: Valetta
Tammi, 1995
Luin ~ 4.10.2015

Kuvaus:

”Mä kuulun tähän luterilaiseen sienilajiin joka kasvaa suoraan kuvatuks ruttanaks. Ei mulla sinänsä ois mitään vastaan vaikka mä huomaisin tulleeni valituks Vuoden Seksiobjekstiks, mutta kyllä pöydän naputtaminenkin on ihan jees.”

Tyttö on valehdellut aina: ollut milloin kirjailija, ranskalainen opiskelija, taitelija, insinööri tai lelukauppias. Itse asiassa hän on soputeltan mallinen pikkukaupungin tyttö eksyksissä isossa Helsingissä. Sitten tyttö löytää Ponihännän ja hänestä tulee kolmessa viikossa kotirouva. Alkaa pikakurssi naiseksi: tehosekoittaminen, mehulinkoaminen, imuroiminen, laihduttaminen. Kodinonni. Naisenonni. Yhtä juttua tyttö vain ei huomaa. Toisetkin osaavat valehdella…
(takakansiteksti)

Pikkukaupungista Helsingin Munkkiniemeen muuttanut nuori nainen matkustaa raitiovaunuilla ympäri kaupunkia. Hän valehtelee ja iskee tarinaa, kertoo itsensä toiseksi. Matka valheista ja kuvitelmista todellisuuteen on kuitenkin lyhyt, usein vain yhden lauseen mittainen. Sitten nainen kohtaa Ponihännän ja joutuu kuulemaan aivan uusia tarinoita. Teoksen minämuotoinen kerronta on sujuvaa, kielellä leikkivää ja intensiivistä.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)


Kommentti:

Tykkäsin Eppu Nuotion uusimmasta kirjasta, ja ajattelin aina silloin tällöin lukea lisää Nuotiota. Niinpä varasin ihan summassa joskus tämän kirjan ja nyt luin. Olipahan hauska aikamatka itsekin eletylle 90-luvulle. Tarina lyhykäisyydessään oli vähän ankea ja töksähtelevä. Mutta niin sen oli varmaan tarkoituskin olla, kerrontaa myöten.
Ja taisipas tämä kirja olla Nuotion ihka ensimmäinen (aikuisten) kirja.

Doerr, Anthony: Kaikki se valo jota emme näe

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

All the Light We Cannot See, 2014

Suom. Hanna Tarkka

WSOY, 2015

Luin ~ 28.9.2015

Kuvaus:
Jännittävä. Koskettava. Ahmittava.

Suuri lukuromaani sodasta, rakkaudesta ja radioaalloista sekä mittaamattoman arvokkaasta jalokivestä, joka määrää kahden erikoisen lapsen kohtalon.

Saksalainen Werner asuu orpokodissa ja kuuntelee öisin ranskankielisiä radiolähetyksiä. Sokea Marie-Laure elää isänsä, Pariisin luonnontieteellisen museon lukkosepän, kanssa. Sota syttyy. Werner sijoitetaan radiolähetyksiä vakoilevaan SS-yksikköön, ja Marie-Laure pakenee Bretagneen, Saint-Malon kaupunkiin. Mukanaan hänellä on salaperäinen, mahdollisesti kirottu, jalokivi, Vuosi vuodelta Wernerin ja Marie-Lauren polut lähenevät toisiaan. Mitä tapahtuu kun heidän tiensä viimein risteävät?

Kommentti:

No en tosiaankaan lukenut tätä tiiliskiveä kahdessa päivässä Paperiprinssin jälkeen. Tämä jäi kesken, kun laina-aika loppui, mutta onneksi sain kirjan nopeasti uudestaan lainaksi, niin sain jatkaa kirjan loppuun asti. Hieno kirja, ei mikään helppo tietenkään.
Mulle tuottaa aina vaan hankaluuksia tuo aikahyppely. Täytyy vaan pitää kirjaa ajankohdista, kun tätä tulee usein eteen. Häiritsee tietysti, kun ei ole ihan varma, milloin mikäkin käänne tapahtuu. Kirjassa tämä oli ihan selkeästi merkitty, mutta silti menin vähän sekaisin - ja sillä ajankohdalla oli kuitenkin merkitystä hyvinkin paljon.
Rankka ja tietysti surullinen sotakuvaus, jossa valonpilkahduksia ja inhimillisiä kohtaloita, jotka niin jännillä tavoilla kietoutuivat toisiinsa..

Utrio, Kaari: Paperiprinssi

Kaari Utrio: Paperiprinssi
Amanita, 2015
Luin ~ 26.9.2015

Kuvaus:
Raajarikko merikapteeni ja tutkimusmatkailija Sebastian Ross palaa kotiseudulleen Suurkosken paperiruukille. Kotikartano ei houkuttele, eikä varsinkaan ruukki, josta Sebastian karkasi jo poikasena.
Virkaheiton luutnantin tyttärelle Wilhelmine Falkenstenille Suurkosken ruukki tarkoittaa kotia. Wilhelmine, pitkä neiti, kohtaa ruukilla miehen ison ja rohjon kuin karhu, eikä mikään ole kuin ennen.
Kun Wilhelmine menettää kaiken, hän joutuu Helsinkiin ylimyssukulaisten outoon taloon, vieraitten ihmisten määräiltäväksi. Kun kaikki sortuu, hänen täytyy joko sopeutua köyhäksi sukulaiseksi tai kapinoida.

Kaari Utrion epookkiromaanissa lukija pääsee romantiikan ja huumorin myötä tutustumaan työhön, jonka tulokselle tämäkin kirja on painettu. Paperiprinssi on kunnianosoitus suomalaisen paperinteon uranuurtajille.

Kommentti:

Taattua ja tuttua Kaari Utriota. Nopealukuinen kirja, jonka juoni imaisee mukaansa. Erityisesti ilahduin päähenkilöiden huumorintajusta, eipä ollut turhaa synkistelyä. Mukavasti kutkuttavaa ja sopivasti vastoinkäymisiä sisältävää tekstiä. Ei mitään isompia yllätyksiä, mutta enpä niitä kaivannutkaan. Halutessaan Utrio kykenee paljon monitasoisempaankin kerrontaan, mutta tykkään tästä kevyemmästäkin. Kaiken tämän raskassoutuisen nykyelon rinnalla on ihana heittäytyä romanttisen tarinan vietäväksi, kuin neito Falkensten konsanaan.

Karon, Jan: Pappila kiinni elämässä

Jan Karon: Pappila kiinni elämässä - Pappila keskellä elämää 6

In This Mountain, 2002

Suom. Leila Uosukainen

Aikamedia, 2003

Luin ~ 13.9.2015

Kuvaus:
Rakastetun sarjan kuudes osa johdattaa lukijan pastori Timin ja Cynthian mukana takaisin Mitfordiin.
Eläkepäivät tuottavat pastori Timille jatkuvaa päänvaivaa. Kun hänen menestyvä vaimonsa kiertää puhujamatkoilla ja Dooley rakentaa tulevaisuuttaan, hän itse joutuu tuijottamaan esseekokoelmansa tyhjää aloitussivua.
Mutta sitten tapahtuu onnettomuus, joka pakottaa jokaisen Mitfordilaisen ajattelemaan elämää uudelta kannalta.
Vanhat ja uudet mitfordilaiset esiintyvät raikkaina ja sympaattisina jälleen kerran Jan Karonin mukaansatempaavassa tarinassa.

Kommentti:

Niin, kai se jo kertoo jotain, että olen lukenut saman sarjan kuudennen osan. Oikeastaan haluaisin heti lukea seuraavan, mutta toisaalta haluan säästää jäljelläolevia osia, ettei sarja loppuisi liian pian.
Viehättävä, elämänmakuinen, hauska, ystävällinen ja hengellistä arkipäivää sisältävä kirja ja koko sarja. Kyllä tykkään!

Kumara-Moisio, Taru: Maan vetovoima

Taru Kumara-Moisio: Maan vetovoima

Nordbooks, 2014

Luin ~ 3.9.2015

Kuvaus:

Kahden lapsen äiti Noora nojaa elämässään tiiviisti eettisiin ja ekologisiin arvoihin: kasvatusoppaat on luettu ja ajankohtaiset lehtiartikkelit säilötty talteen. On kaupungilta vuokrattu tontti, sille rakennettu talo ja siellä esimerkillinen perhe. Silti peilistä väijyvät tyytymättömät kasvot. Kun viisauksiaan aina auliisti jakanut Mumma kuolee, Noora tarttuu elämäänsä uudella, kokonaisvaltaisella otteella: hän päättää järjestää körttimummolleen mahtihautajaiset äitinsä suunnitelmista piittaamatta ja hioa ohessa perheensä viimein toimivaksi.

Maan vetovoima on pieni suuri romaani Noorasta ja hänen tottelemattomasta nukkekodistaan: kasvatusperiaatteista, maailmanpelastushaaveista, onnellisuuden tavoittelusta ja kontrolloidun elämän mahdottomuudesta. Kuinka vaikeaa muka on ymmärtää itseään ja toisia, jos se jo Mummaltakin sujui?

Kommentti:
Kirjasta jäi mieleen sana ankea. Mutta ei se nyt ihan toivotonkaan ollut. Pieni ihminen suurine tavoitteineen, vähän pallo hukassa. Mutta voi se pallo vielä löytyä, ja toivotaan niin!

Williams, John: Stoner

John Williams: Stoner
Stoner, 1965
Suom. Ilkka Rekiaro
Bazar, 2015
Luin ~ 30.8.2015

Kuvaus:
"Unohdettu klassikko" The Observer

John Williamsin Stoner ilmestyi alun perin vuonna 1965 ja se arvioitiin kohtalaisen myönteisesti The New Yorker -lehdessä. Kirja kuitenkin unohdettiin pian, eikä siitä otettu uusia painoksia. Stoner sai toisen mahdollisuuden, kun se yhtäkkiä vuosien jälkeen löydettiin Euroopassa. Anna Gavalda ihastui kirjaan ja halusi kääntää sen ranskaksi. Vuonna 2006 romaanista otettiin uusi painos sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa, ja tästä alkoi kirjan uusi tuleminen. Kriitikot kautta maailman ovat ylistäneet kirjaa, ja Stoner sai myös vuoden 2013 Waterstone Book of the Year -palkinnon.

William Stoner kasvaa maalaistalon poikana Yhdysvaltojen Keskilännessä, pääsee opiskelemaan ja löytää alan, joka kiehtoo häntä: englannin kielen ja kirjallisuuden. Stoner menestyy opinnoissaan, valmistuu maisteriksi ja saa opettajan viran yliopistolta. Hän menee naimisiin, saa lapsen ja opettaa vuosikymmenten ajan, mutta elämä tuottaa vain pettymyksiä. Stonerin ainoat intohimot ovat rakkaus ja opiskelu, ja hän tuntee epäonnistuneensa molemmissa.

Stonerin ansiot ovat yksityiskohdissa ja siinä herkkyydessä, jolla Williams kuvaa Stonerin elämää. Williams herättää ajan, paikan ja ihmiset elävästi henkiin kielellä, jossa tunnekuohut pukeutuvat älylliseen viileyteen ja selkeyteen.
"Kaunis ja koskettava romaani, yhtä laaja, intiimi ja salaperäinen kuin elämä itse." Kirjailija Geoff Dyer

Kommentti:
-

Murakami, Haruki: Värittömän miehen vaellusvuodet

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
Japani, 2013
Suom. Raisa Porrasmaa
Tammi, 2014

Luin ~ 23.8.2015

Kuvaus:
Murakami Suomessa!

Huippusuosittu kirjailija palaa aiempaan, realistisempaan tyyliinsä. Uusimmassa romaanissa päähenkilö Tsukuru Tazaki seikkailee Suomessa.

Tsukuru Tazaki on väritön mies. Hän ei ole onneton mutta ei onnellinenkaan. Tsukurun menneisyydessä on kivulias tapahtuma: tiivis ystäväjoukko on sulkenut hänet ulos ilman minkäänlaista selitystä. Tsukuru on järkytyksen seurauksena jäänyt elämässään yksin. Hän kuitenkin tapaa naisen, joka rohkaisee häntä selvittämään, miksi ystävät hylkäsivät hänet. Näin alkaa Tsukurun vaellus menneisyyden hämäriin kerroksiin – ja Suomeen, jonne yksi entisistä ystävistä on muuttanut.

Kommentti:
-

Nordberg, Jenny: Kabulin tyttöjen salaisuus

Jenny Nordberg: Kabulin tyttöjen salaisuus - vaietun vastarinnan jäljillä Afganistanissa
The Underground Girls of Kabul, 2014
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY, 2015
Luin ~ 18.8.2015

Kuvaus: :
Voisin olla mitä vain, kunhan en afgaaninainen.
Pulitzer-palkitun ruotsalaisen toimittajan kehuttu reportaasi pojiksi kasvatetuista afgaanitytöistä.
Afganistania hallitsevat miehet. Pojan syntymää juhlitaan, tytön syntymää saatetaan surra. Mutta vaihtoehtokin on: bacha posh -perinteessä tyttölapsi kasvatetaan poikana murrosikään saakka.

Jenny Nordberg kertoi tästä vaietusta kulttuurista New York Timesin artikkelissaan vuonna 2010. Jutusta tuli yksi lehden historian kommentoiduimpia, ja Nordberg palasi Kabuliin jatkamaan tutkimustyötään. Työn tuloksena syntyi koskettava kirja poikina kasvaneiden naisten peloista, toivosta ja voimasta.

Jenny Nordberg on ruotsalainen toimittaja, joka sai Pulitzer-palkinnon vuonna 2005 Yhdysvaltain rautatieteollisuutta käsittelevästä New York Timesin juttusarjasta. Nordberg asuu nykyään Yhdysvalloissa ja kirjoittaa säännöllisesti muun muassa Svenska Dagbladetiin ja New York Timesiin. Kabulin tyttöjen salaisuus on Nordbergin ensimmäinen tietokirja.

Brockmole, Jessica: Kirjeitä saarelta

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta
Letters from Skye, 2013
Suom. Marja Helanen
Bazar, 2015
Luin ~ 1.8.2015

Kuvaus

“Skotlannin kauneutta, sodan traagisuutta, sydämen kaipausta ja epäluottamuksen erilleen raastaman perheen vaikeuksia kuvataan suurenmoisella tavalla, ja tarinaan on jätetty juuri oikea määrä aukkoja lukijan mielikuvitukselle.” Publishers Weekly

Maaliskuu 1912. Elspeth on 24-vuotias nuori runoilija, joka asuu kauniilla Skyen saarella Skotlannissa. Hän pelkää purjehtimista eikä siksi koskaan poistu saarelta. Hänen hämmästyksensä on sanoinkuvaamatonta, kun hän saa ensimmäisen ihailijapostinsa kaukaa Amerikasta yliopisto-opiskelija Daveyltä. Kirjeenvaihdosta puhkeaa heidän välilleen lämmin ystävyys.

Kesäkuu 1940. Elspethin tytär Margaret on rakastunut ilmavoimien lentäjään eikä ymmärrä ollenkaan, miksi hänen äitinsä varoittaa sotkeutumasta rakkauteen sodan aikana. Kun pommi tuhoaa osan heidän talostaan ja Elspeth katoaa, Margaretilla ei ole muita jälkiä seurattavanaan kuin läjä raunioista löytyneitä kirjeitä. Kuka on Graham? Ja miksi hän kirjoittaa naiselle nimeltä Sue? Ja miksi kirjeenvaihdon paljastuminen Margaretille järkytti Elspethiä niin paljon?

Kirjeitä saarelta on kirjeromaani, joka tempaa mukaansa. Se vie lukijan kahdelle mantereelle ja molempien maailmansotien aikaan. Jessica Brockmole onnistuu tavoittamaan jotain suurempaa siitä, miten ihmiset rakastuvat toisiinsa.
Kommentti
-

Green, John: Tähtiin kirjoitettu virhe

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

The Fault in Our Stars ...
WSOY, 2013
Suom. ?

Luin ~ 15.7.2015

Kuvaus

Kommentti... Olen nähnyt tämän leffan. Tykkäsin. Kirja oli aivan yhtä hyvä ja oikeastaan ihana sama kuin leffakin.

Dirie, Waris: Aavikon kukka

Waris Dirie: Aavikon kukka (Cathleen Miller)
Desert Flower, 1998
Suom. Riitta Toivanen
WSOY, 1999
Luin ~ 14.7.2015

Kuvaus

Paimentolaisesta huippumalliksi ja YK:n erityislähettilääksi

Waris Dirie syntyi somalialaiseen paimentolaisperheeseen, jossa noudatettiin perinteisiä tapoja: tyttöjä naitettiin vanhoille miehille ja pikkutyttöjen sukuelimet silvottiin. Kolmetoistavuotiaana Waris nousi kapinaan ja karkasi välttääkseen avioliiton 60-vuotiaan kanssa. Monien vastoinkäymisten jälkeen hän onnistui matkustamaan kotiapulaiseksi Lontooseen. Tytön opetellessa siellä lukemaan ja kirjoittamaan eräs valokuvaaja kiinnitti huomiota hänen kauneuteensa, ja pian Waris oli luonut mallinuran, joka vei hänet yli kymmeneksi vuodeksi New Yorkin muotipiirien tähdeksi ja lehtien kansikuviin. Myöhemmin hänestä tuli YK:n erityislähettiläs.

Aavikon kukka on monella tavoin antoisa ja koskettava teos: se on kuvaus paimentolaisheimon karusta elämästä, erikoinen näkökulma valokuvamallin työhön sekä ihmisoikeuksien puolustajan omakohtainen puheenvuoro.
Kommentti
Vaikuttava elokuvanakin.

Pääskysaari, Jenni: Tyttö, sinä olet

Jenni Pääskysaari: Tyttö, sinä olet (*)


Otava, 2015

Luin ~ 11.7.2015

Kuvaus /
Tyttö, sinä olet ainutlaatuinen! rohkea! rakastettu!

Pieni suuri kirja, talismaani, jossa sanotaan kaikki ne asiat, jotka jokaisen tytön tulisi saada kuulla.

"Tyttöasia on minulle kolmen tytön äitinä sydämenasia. Tässä kirjassa on suuria tytön elämään liittyviä teemoja itsetunnosta, unelmoinnista, oman elämän johtamisesta... uudenlaisesta tyttöydestä, joka pelastaa maailman", kertoo Jenni Pääskysaari kirjansa synnystä.

Pääskysaaren omien tekstien lisäksi kirjassa on haastatteluja ja tarinoita vahvoista tytöistä ja naisista.

Kommentti /
Luin, kun mietin, olisko tässä 12-vuotiaallle tyttärelle kiva lahjakirja. Palautin kirjan, palaan asiaan ehkä myöhemmin. Ihan asiaa kyllä...

Didierlaurent, Jean-Paul: Lukija aamujunassa

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
Le liseur du 6h27, 2014
Suom. Kira Poutanen
Tammi, 2015
Luin ~ 7.7.2015

Kuvaus:
Voiko kirjoja rakastaa liikaa?

Hyvänmielen tarina miehestä, joka rakastaa kirjallisuutta ja tuhoaa työkseen kirjoja.
Joka aamu kello 6:27 mies nimeltä Guylain nousee junaan, ottaa laukustaan irrallisia sivuja ja alkaa lukea ääneen. Hän on töissä kierrätyslaitoksessa makulointikoneen käyttäjänä: kone on kuin peto, joka armotta ahmii myymättä jääneet kirjat kitaansa, ja Guylainille jää vain irtolehtiä.
Ujolla Guylainilla on junassa faninsa ja työpaikalla kirjallisuuden vaurioittamat ystävänsä, mutta junasta löytynyt päiväkirja muuttaa kaiken. Hän ryhtyy jäljittämään kirjoittajanaista lähiöiden ostoskeskuksista.

Jean-Paul Didierlaurent on ranskalainen kirjailija, jonka novellit ovat voittaneet palkintoja. Lukija aamujunassa on hänen esikoisromaaninsa, ja se myytiin 20 maahan jo ennen ilmestymistään.

Kommentti:
Oui! Tykkäsin!

Druckerman, Pamela: Kuinka kasvattaa bébé

Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé - Vanhemmuus Pariisin malliin
Engl. Bringing Up Bébé
One American Mother Discovers the Wisdom of French Parenting, 2012
Suom. Terhi Vartia
Siltala, 2012

Luin ~ 4.7.2015

Kuvaus :

Lapset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa eikä kasvattaminen ole helppoa missään. Mistä siis johtuu, että ranskalainen äiti saa siemailla rauhassa kahviaan lasten leikkiessä keskenään, kun taas yhdysvaltalaisen äidin kaikki aika kuluu hiekkalaatikkonahinoiden selvittelyyn?

Kun yhdysvaltalainen Pamela Druckerman alkoi odottaa esikoistaan Pariisissa, hän innostui tutkimaan ranskalaisen kasvatuksen salaisuutta. Miksi ranskalaiset vauvat nukkuvat läpi yön? Miksi pienetkin ranskalaislapset osaavat paitsi syödä monipuolisesti, myös noudattaa hyviä pöytätapoja? Ja vaikka lapset käyttäytyvät hyvin, he eivät vaikuta lainkaan lannistetuilta tai ilottomilta, vaan aivan yhtä luovilta ja eloisilta kuin muuallakin maailmassa.
Huippuluokan taloustoimittaja Druckerman alkoi kirjata havaintojaan vaippalaukkuun sullomaansa vihkoon. Hän huomasi, että Ranskassa ei tunneta ajatusta rasittuneesta äidistä, jolla ei ole omaa elämää. Ranskalaiset eivät ajattele, että heidän olisi jatkuvasti palveltava lastaan, eivätkä pode siitä syyllisyyttä. Heillä on lapsiinsa rento ja rauhallinen auktoriteetti, jota voi vain kadehtia. He ovat hyvin tiukkoja joissain asioissa ja hämmästyttävän sallivia toisissa. Etsiessään omaa tapaansa sanoa napakasti non Druckerman huomasi, että lasten (myös hänen omiensa) kyky ymmärtää asioita ja toimia itsenäisesti on suurempi kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella.
Kuinka kasvattaa bébé on lämpimän humoristinen ja perusteellisesti taustoitettu kirja siitä, miten ranskalaiset onnistuvat tekemään mahdottoman: kasvattamaan lasta lapsuutta kunnioittaen, mutta ilman että tinkivät omasta aikuisuudestaan. Se antaa lukijalle inspiroivia ja käytännönläheisiä ohjeita siitä, miten vanhemmuutta harjoitetaan Pariisin malliin.
Kommentti:

-

Nicholls, David: Sinä päivänä

David Nicholls: Sinä päivänä
One Day, 2009
Suom. Sauli Santikko
Otava, 2011
Luin ~ 24.6.2015

Kuvaus:

Emma Morley on päättäväinen ja älykäs nuori nainen, joka on valmis puuttumaan epäkohtiin ja tekemään töitä unelmiensa eteen. Dexter Mayhew taas on itsevarma ja huoleton nuorukainen, jonka päämäärä on nauttia elämästään täysin siemauksin. Molemmat ovat omalla tavallaan rakastettavia, ja kummankin elämää ja ajatuksia seuraa kiintymyksellä. Lienee lukijasta kiinni, tuntuuko ”vastakohdat täydentävät toisiaan” -ajatus loppuun kulutetulta ja kornilta, mutta itse en ainakaan anna asian häiritä.
Kun Emma ja Dexter Edinburghin yliopistosta valmistuttuaan päätyvät yhdeksi ikimuistoiseksi yöksi toistensa seuraan, alkaa mukaansatempaava tarina, jonka käänteitä on mahdotonta ennustaa. Emman ja Dexterin välille kehittyy vahva side, syvä ystävyys, joka on molemmille lohtu suuressa ja haastavassa maailmassa. Kumpikin joutuu kuitenkin tekemään omat ratkaisunsa ja kärsimään omista virheistään. Elämä ei aina etene käsikirjoituksen mukaan, etenkään jos käsikirjoitus on hukassa itse näyttelijöiltäkin.
Tapahtumat alkavat vuodesta 1988 ja päättyvät vuoteen 2007. Nichollsin persoonallinen ratkaisu on syventyä sankareidensa elämään joka vuosi ainoastaan heinäkuun viidentenätoista päivänä. Aluksi ratkaisu hämmentää ja häiritsee, mutta alkaa nopeasti tuntua nerokkaalta, sillä näin lukijalle jää rutkasti mahdollisuuksia käyttää mielikuvitustaan ja tarina etenee jouhevasti vuodesta toiseen.

Kommentti:

Nicholls on kuulemma ollut mukana käsikirjoittamassa Rimakauhua ja rakkautta - sarjaa.
ilmankos oli niin samantapainen käänne, joka olikin ehkä muuten hyvässä kirjassa hieman pettymys. Kun siis tuli tunne, että tätä juttua on käytetty ennenkin.
Tykkäsin kirjasta, 80- ja 90-lukujen kuvaus itsellekin niin tutuista aikakausista osuu niin nappiin.
Kevyehkö kirja sisältää ovelasti vakavamman pohjavireen, sekin on hieno juttu. Jotenkin tarina vähän lässähti käännekohdassaan, kai mä sitten oon niin romanttinen, että olisin toivonut toisenlaista loppua.

Magee, Audrey: Sopimus

Audrey Magee: Sopimus
The Undertaking, 2013
Suom. Heli Naski
Atena, 2015
Luin ~ 19.6.2015

Kuvaus:
Berliini ja natsien itärintama: Katherina Spinell ja Peter Faber menevät naimisiin toisiaan tapaamatta. Peter saa häiden ansiosta loman rintamalta, ja Katherinalle kuuluu leskeneläke, jos Peter kaatuu.
Vastoin odotuksia pari rakastuu ja Katherina tulee raskaaksi.
Kuherruskuukausi on synkkä. Peterin appi vie vävyn tyhjentämään juutalaiskoteja, hakkaamaan lapsia ja tönimään heitä tiellä odottaviin autoihin. Peter tottelee eleettömästi ja sukeltaa aamuyöstä Katherinan syliin. Kun Peter palaa Stalingradiin, Spinellit muuttavat juutalaisilta jääneeseen asuntoon ja Katherinan vauva saa juutalaisperheen hienot lastenvaunut.
Sopimus on raadollinen ja säälimätön romaani sodasta, rakkaudesta, itsekkyydestä ja anteeksiannosta. Audrey Mageen henkilöiden moraali korruptoituneessa arjessa hämmentää.
Peter ja Katherina eivät peitä osallisuuttaan natsi-Saksan hirveyksiin, mutta he saavat niistä aikanaan myös osansa. Hans Falladaan ja Heinrich Bölliin verrattu Magee suuntaa huomion sota-ajassa kamppaileviin yksilöihin antamatta armoa heidän sokeille pisteilleen.
Sopimus on irlantilaisen Audrey Mageen esikoisromaani, ja se oli arvostetun The Bailey’s Women’s Prize for Fictionin ehdokas sekä Ranskan esikoiskirjapalkintoehdokas. Teos on monien kirjakauppojen lukupiirikirja sekä arvostelumenestys.

Kommentti:/

-

Honkasalo, Laura: Perillä kello kuusi

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi

Otava, 2015

Luin ~ 16.6.2015

Kuvaus: /

Kesä 1966 - maailma avautuu, rakkaus vapautuu. Kenenkään huomaamatta kahden helsinkiläisnaisen elämä muuttuu peruuttamattomasti.

Nelikymppinen Vuokko on viettänyt edustusrouvan elämää. Lasten aikuistuessa elämään hiipii tyhjyys. Kun hän kohtaa toistakymmentä vuotta nuoremman Martin, tyhjyydessä leimahtaa kipinä.

Aune on tehnyt itsensä korvaamattomaksi työpaikalla ja vaiennut tunteistaan. Ankara velvollisuudentunto on ollut papin tyttärelle itsestäänselvyys lapsuudesta asti. Kun Aune uskaltautuu muodikkaalle Kanarian-matkalle, elämään avautuu uusia näköaloja.
Kommentti:

Meni tovi, ennen kuin lämpenin kirjalle. Heti toisella sivulla oli mielestäni asiavirhe, josta en meinannut päästä yli. En ole koskaan kuullut Nurmijärven lasista, Nuutajärvestä kylläkin.
Kirjan alku lähti jotenkin hitaasti liikkeelle, harkitsin jopa lukemisen keskeyttämistä. Ehkäpä tarkkoja ajankuvausyksityiskohtia oli jotenkin liikaa, ne veivät huomion pois henkilöistä, vaikka toki auttoivat ajankuvassa ja henkilöidenkin esittelyä. Tuntui, että kerrottiin kauhean pitkään jostain yksittäisestä tilanteesta juonen kustannuksella. Kun sitten vielä hypättiin henkilöistä toisiin ja vielä ajassakin aika kauas, en ihan meinannut päästä juoneen mukaan.

Onneksi luin kuitenkin sitkeästi eteenpäin, koska olihan tämä mielenkiintoinen ja hieno kirja. Tykkäsin tosi paljon!!
Henkilöt todella heräsivät eloon (monessakin mielessä). Kun on itse 60-luvun lapsi, tämä toi mukavasti lapsuuden ajat mieleen asenteineen ja elämänmenoineen.
Oli tosi herkullista olla mukana etenkin Aunen elämänmuutoksessa sekä vanhan ja nuoren sukulaisen kohtaamisissa ja toisiinsa lähentymisessä. Vaikka kritiikki kohdistui erityisen paljon Aunen tiukkaan kristilliseen kasvatukseen, se oli kuitenkin taiten tehty eikä liian provosoivaa. Ja niin totta. (Olenhan vähän herkkä sille aiheelle :/ .)

Loppuratkaisu oli uskottava, joskin hieman surullinen, koska miesten osuus oli kyllä tällä kertaa kovin apea. Toki se oli varmaan tarkoituskin, kuvata aikakautta nimen omaan naisten ja naisasian näkökulmasta. Silti (haluamatta paljastaa juonta sen enempää) tuntui jännältä, että suurin muutos ja vapautus naisten elämässä liittyi kuitenkin ja jälleen miehiin...
Huomasin juuri, että olenpa lukenut nyt monta suomalaista naiskirjailijaa - ja hyviä!

P.s. Mulle ei selvinnyt, mihin kirjan nimi viittaa? Olenkohan lukenut vähän huolimattomasti..

Harman, Patricia: Hope Riverin kätilö

Patricia Harman: Hope Riverin kätilö

The Midwife of Hope River, 2012

Suom. Sari Karhulahti

Bazar, 2014

Luin ~ 11.6.2015

Kuvaus:

Amerikkalaisen kätilön tarina.

Elämä on kuljettanut Patience Murphyn maaseudulle, Hope Riverin kaivoskylään. 36-vuotias leski, jota poliisi etsii kahdessa osavatiossa, elää yksin Länsi-Virginian vuorilla, koska on liian vanha ja liian omapäinen kurtiseeraamaan.

Ystävänsä, opastajansa ja epävirallisen holhoojansa, rouva Kellyn kuoleman jälkeen Patiencesta on tullut kylän kätilö. Suuren laman aiheuttama köyhyys ja puute näkyvät kaikkialla, ja Patiencea pyydetään yhä useammin auttamaan vaikeissa synnytyksissä, koska perheillä ei ole rahaa lääkäriin. Rouva Kellyn kulunut Synnytysoppi-kirja apunaan Patience opettelee ammattia ja etsii paikkaansa kyläyhteisössä. Epäröityään pitkään hän ottaa apulaisekseen Bitsyn, värillisen tytön, joka osoittautuu korvaamattomaksi ystäväksi. Vahva mutta samalla haavoittuvainen Patience ponnistelee uuden elämän puolesta ja taistelee ennakkoluuloja, köyhyyttä ja oman menneisyytensä varjoja vastaan.


"Olen esittänyt liian monia rooleja liian lyhyessä ajassa; minulla on ollut liian monia nimiä ja olen asunut liian monissa paikoissa. Paluu takaisin alkuun auttaa."


"Syntymä ja kuolema, niin tiukasti yhteen punoutuneet. Rakkaus, syntymä, kuolema, minun trilogiani."

Kommentti:

Mistä johtuu, että jostain aiheesta tulee melkein muoti-ilmiö. Näitä kätilökirjoja tuntuu nyt riittävän.
Tämä kirja oli hyvä lukukokemus, pähenkilö oli riittävän mielenkiintoinen, hänen kohtalonsa alkoi aidosti kiinnostaa. Synnytysten kuvaamista oli juuri sopivasti, oikeastaan yllättävääkin, miten kirjailija sai joka kerta tuoreen näkökulman asiaan, vaikka synnytyksiä tosiaan kuvattiin melkoisen monta!

Yksi hyvän kirjan tuntomerkki on mielestäni se, että kirjan henkilöt (oikeat tai kuvitellut) jäävät mieleen pitkäksi aikaa eikä tee mieli aloittaa uutta kirjaa, ennen kuin edelliset ovat asettuneet hieman taka-alalle. Nytkin teki mieli odottaa pari päivää (vaikka kirjaston jono tikittää jo....!) ja silti oli tunne, ettei olisi halunnut vielä siirtyä uuteen tarinaan. Varsinkin, jos se seuraava kirja ei olisikaan kovin hyvä, harmittaisi, että edellisen tunnelma on hävinnyt.

Härkönen, Anna-Leena: Ihana nähä!

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! - ja muita kirjoituksia

Otava, 2015

Luin ~ 5.6.2015

Kuvaus:

Jäljittelemätöntä Anna-Leenaa, huumorin ja terävien sanojen voimaa.Taistelu latteutta ja laumasieluisuutta vastaan jatkuu. Mitä kaunistelluilla totuuksilla tarkoitetaan? Miksi suomalaisia aina haukutaan?

Syyllistäjät, tylyt asiakaspalvelijat ja Suurten Äitien Kerho saavat kyytiä Anna-Leena Härkösen uudessa kirjoituskokoelmassa. Entä miten rentoutua tai järjestää hyvät bileet? Ihana nähä! sisältää myös pornon puolustuspuheen sekä uskollisen ystävyyden määritelmän.
Ja tiedoksi kaikille: Nainen ei ole koskaan sopiva.

Kommentti:

Kevyt välipalakirja. Hauskoja juttuja, joista moneen huomasi kyllä samaistuvansa. Kai se on se sama syntymävuosikymmen, joka yhdistää. Kyllä muhun kolahtaa tällainen kepeä, pakinatyylinen asiaintilojen ruotiminen pieni v-mäinen pilke silmäkulmassa. Kun on sopivasti omakohtaisuuden tunnetta, niin ai, kun on maukasta :).

Clement, Jennifer: Varastettujen rukousten vuori

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori
Prayers for the Stolen, 2014
Suom. Terhi Kuusisto
Like, 2014
Luin ~ 15.5.2015

Kuvaus:

Tervetuloa vahvojen naisten valtakuntaan

Ladydi elää viinaanmenevän ja kleptomaniaan taipuvaisen äitinsä kanssa pienessä vuoristokylässä Meksikon luoteisosassa. Ladydin isä, lipeväkielinen naistenkaataja, on häipynyt niin kuin kylän muutkin miehet. Jotkut ovat töissä USA:ssa, toiset huumekartelleissa, ja jäljellä ovat vain naiset, lapset ja skorpionit. Naiset selviytyvät kukin omalla tavallaan. Ladydin äiti rukoilee ahkerasti mutta harhauttaakseen kuulijaa ei pyydä sitä, mitä oikeasti haluaa: eihän Jumala kuitenkaan toteuta hänen toiveitaan, mies kun on.

Kylässä äänet toimivat varoitussignaaleina. Auto tarkoittaa aseistettuja huumelordeja, jotka haluavat kaapata kylän kauneimmat tytöt. Säksättävä helikopteri puolestaan merkitsee sitä, että huumepelloille ruiskutettaviksi määrätyt myrkyt pudotetaan kyläläisten niskaan. Kun Ladydi palkataan rikkaaseen perheeseen Acapulcoon, hän saa totutella myös luksuselämään – ja yllättäen löytyvään rakkauteen.

Mexico Cityssä asuva yhdysvaltalainen Jennifer Clement on PEN Meksikon puheenjohtaja, prosaisti, runoilija ja tietokirjailija. Tätä kirjaa inspiroi työ meksikolaisten naisvankien parissa. Naiset piirtyvät kirjan sivuille elävinä, vahvoina hahmoina, jotka saavat voimaa toisistaan ja ennen kaikkea tilanteensa synnyttämästä mustasta huumorista.

Kommentti:
-

Nuotio, Eppu: Mutta minä rakastan sinua

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
Otava, 2015
Luin ~ 11.5.2015

Kuvaus:
Valloittava kuvaus keski-ikäisestä rakkaudesta täynnä kaipausta ja huumoria. Kun ei ole mitään menetettävää, ja kaikki.

Karin Kiurukorpi, viisikymppinen historianopettaja, toipuu avioerosta. Petetty ja jätetty on myös Lauri Eriksson, insinööri, jolle nainen on yhä mysteeri.

Karin ja Lauri osuvat sattumalta samaan asunto­näyttöön, ja Kohtalon sormi tarttuu heitä kauluksesta. Tunteikas tarina vie heitä toisiaan ja rakkautta kohti. Matkassa on monta mutkaa, joita aiheuttaa myös Kaari Pelkonen, Lauriin epätoivoisesti hullaantunut työkaveri.

Koittaako viimein päivä, jona Karin ja Lauri uskaltavat paljastaa toisilleen kaiken? Päivä, jolloin kaipaus on heidän yhteistä menneisyyttään?

Kommentti:
Voi kun tykkäsin tästä kirjasta. Kaunis ja aito, eikä suinkaan siirappia.

Perho, Anna: Pientä säätöä

Anna Perho: Pientä säätöä
Otava, 2015

Kuvaus:

Referaatti:
Raitistuuko viinamäen mies, kun 9-vuotias Anna alkaa käännyttää naapuriaan Jeesuksen ja arabiankielisen Raamatun avulla? Entä kannattaako ostaa belgialaiselta rikollisliigalta käytetty auto? Miten peittää ypäjäläisyytensä, kun on menossa jäätävän cooleille stadilaissynttäreille? Onko viisasta liftata New Yorkissa Helvetin Enkeleiden kyytiin?

Kirjassaan Pientä säätöä Perho avaa kasvutarinaansa piinallisen henkilökohtaisten anekdoottien kautta, jotka heittelevät lukijaa huutonaurun, vaivaantuneen epäuskon ja riemukkaiden oivallusten välissä. Rakastettavien tarinoiden sanoma on, että on ok epäonnistua - kunhan nousee nopeasti ja jatkaa pystypäin kohti uusia katastrofeja.

Kommentti :

En tunne Anna Perhoa, en ole nähnyt tv:ssä enkä kuullut radiossa enkä lukenut yhtäkään kolumnia. No, kirja oli ainakin kevyempi kuin edellinen lukemani.
Jostain syystä mieleeni tulee tapaus kaukaa yläkouluiästä. Olin Raumalla Suzuki-kurssilla. Opiskeltiin siis soitonopetuksen antamista Suzuki-metodilla. Itse en ollut sinne hakenut, pyytänyt, mutta menin, kun kotoa käskettiin. Mummulassa asuin ja menihän se siinä.. Kurssilla oli aikuisia ja yksi toinen nuoreksi luokiteltava henkilö. Kurssia varten piti ostaa nippu nuotteja, tai ne siis sai lunastaa sieltä opettajalta. Mulla oli rahaa mukana ja maksoin omat kirjani. Tämä toinen "nuori" pummasi multa rahaa sanoen, että maksaa ne mulle heti seuraavana päivänä takaisin. No eipä maksanut, ei ikinä. Oli tosi tylsää kinuta niitä rahoja, muuten en olisi edes kehdannut, mutta kun kotijoukot antoivat aika parmatuksen, miksi olin ventovieraalle lainannut (isohkon) summan. Hämärä mielikuva, että tyttö olisi maksanut jonkun ihan pienen osan, mutta ei missään tapauksessa koko hintaa. Oli kyllä niin tylsää, koko kurssi sai aika ikävän tunnelman sen jälkeen. Ja vieläkin sen muistan.
Jostain syystä tämä tulee mulle mieleen? En tiedä, miten se Anna Perhoon tai kirjaansa liittyy. Ehkä tytön nimi oli samantapainen.

No, kirja sitten. Lukihan sitä, kaikkihan nyt sen verran uteliaita on, että toisen noloja paljastuksia lukee.

Karon, Jan: Pappila meren rannalla

Jan Karon: Pappila meren rannalla
A New Song, 1999
suom. Leila Uosukainen
Aika Oy, Kristilliset kirjat, 2002
Luin ~ 4.5.2015

5. osa Pappila-sarjaa

Kuvaus :

Vastikään eläköitynyt pastori Tim löytää itsensä kauniin Whitecapin saarelta palvelemassa Johanneksen lehtokirkon omaperäistä seurakuntaa ja varsin persoonallista naapurustoaan. Kavanaghit avaavat uuden kotinsa ovat haavoitetuille sydämille, isänsä hylkäämälle kolmivuotiaalle sekä erittäin monipuoliselle kalaruualle.
Koti-ikävä, Dooleyn seikkailut auton ja tyttöjen maailmassa sekä Pauline Barlowen lähestyvät häät pitävät pariskuntaa puristuksessa, kunnes mereltä puhaltava myrsky saa Timin ja Cynthian juurtumaan uuteen kutsumukseensa.

Kommentti:

Ensin ajatus Pappilan väen siirtymisestä ihan uusiin maisemiin tuntui kyllä aika oudolta, mutta olipa hyvä juttu. Nauroin välillä ääneen ja välillä taas luin eteenpäin kyyneleet silmissä. Tämä on ehkä tähän mennessä paras osa - tai ainakin mulle jäi sellainen fiilis. Henkilöt on jo niin tuttuja, mutta tarinan käänteet onnistuvat kuitenkin yllättämään. Henkilöt ovat erittäin uskottavia.
Suoraan ja kursailematta kuvattu usko ja kristillisyys tuntuu todella hyvältä!