Chang, Jung: Villijoutsenet: kolmen kiinattaren tarina

Jung Chang: Villijoutsenet: kolmen kiinattaren tarina
alkuper. Wild Swans
Three Daughters of China, 1991
Suom. Kaarina Turtia
Otava, 1993
Luin ~ 4.5.2014

Lainasin esittelyn täältä.

Jung Changin Villijoutsenet. Kolmen kiinattaren tarina on ravisuttavaa luettavaa. Se lihallistaa maailmanhistoriaa.

1900-luku oli maailmanhistorian verisin ja julmin. Yksi aate oli pahin: kommunismi. Sosialistiset maat kattoivat pahimmillaan valtaosan maapallosta ja suuren osan väestöstä. Neuvostoliitto ja sen satelliitit, Kiina ja aasialaiset versiot punatotalitarismista, afrikkalaiset kokeilut... Uhriluku kohoaa kymmeniin, jopa satoihin miljooniin. Kommunismi alisti ja tuhosi ihmiselämiä, repi perheitä ja pakotti katastrofaalisiin pöhköyksiin ja tyhmyyden ylistykseen.

Jung Chang läpivalaisee Kiinan kipeää 1900-lukua oman sukunsa kautta. 1900-luvun alun Kiina oli siirtomaavaltojen alistama entinen suurvalta, jossa vallitsivat feodaaliset tavat ja kulttuuri, joka muun muassa sitoi naisten jalat ja jaloista rikottiin luut, etteivät ne kasvaisi. Japanin miehitystä vastustamaan nousivat niin kommunistit kuin kansallismieliset. Yhteisen vihollisen lisäksi he kamppailivat keskenään. Kansallismieliset hävisivät ja pakenivat Taiwaniin. Lopulta toisen maailmansodan jälkeen kommunistit saivat haltuunsa koko monikulttuurisen maan. Alkoivat puhdistukset ja Maon henkilökultin rakennus. Maolaiset vihasivat koulutusta ja sivistystä. Mao usutti kansanryhmät toistensa kimppuun. Luotiin mielivaltainen luokkayhteiskunta, jossa jokaisen asema oli sidoksissa esi-isien asemaan menneisyydessä ja sen perusteella leimattiin loppuelämäksi. Kaikki vanha tuhottiin kulttuurivallankumouksen nimissä ja ihmisiä lähetettiin pakkotöihin järjettömiin projekteihin. Talouselämä rampautettiin pistämällä koko kansa tuottamaan samaa ja jättämällä kaikki muu työ tekemättä.

Kirjassa on karmaisevia kohtia. Historiattomuus rehottaa Maon Kiinassa. Jung Chang kuitenkin alkaa epäillä ettei kaikki ole kuten väitetään. Hänen silmänsä vähitellen aukeavat järjestelmän järjettömyydelle. Hänet pelastaa pääsy opiskelemaan englantia ja vaihtoon Iso-Britanniaan. Tätä kirjaa hän alkoi kirjoittamaan vasta kymmenen vuoden maanpaon jälkeen, kun oma äiti pääsi vierailemaan Iso-Britanniassa ja kertoi suvun tarinan. Siihen asti tapahtuneesta oli vaiettu.

Suosittelen kirjaa kaikille. Etenkin nuorille.

Kaaberböl, Lene & Friis, Agnete: Poika matkalaukussa

Lene Kaaberboel - Agnete Friis: Poika matkalaukussa
Drengen i kufferten, 2008
Suom. Aino Ahonen

Bookwell Oy, JUva 2013
Luin ~ 14.4. 2014

Kuvaus:

Punaisen Ristin sairaanhoitajana työskennellyt Nina Borg on tottunut näkemään ympärillään kurjuutta ja kuolemaa. Myös hänen nykyisessä kotikaupungissaan Kööpenhaminassa elää suuri joukko laittomia maahanmuuttajia, joille hygieeniset asuintilat, fyysinen turvallisuus ja perusterveydenhuolto ovat saavuttamatonta ylellisyyttä. Tässä alamaailmassa lasten katoaminen on arkipäivää, eikä ole ketään joka välittäisi heidän kohtalostaan edes sen verran, että kyselisi heidän peräänsä. Paitsi Nina, joka ei ole rankoista kokemuksistaan huolimatta muuttunut välinpitämättömäksi – jokaisella lapsella on väliä.

Kun Nina päätyy vastahakoisesti tekemään palveluksen ystävättärelleen ja löytää rautatieaseman matkatavarasäilöstä pienen pojan henkihieverissä, matkalaukkuun sullottuna, hän ei voi jättää asiaa sikseen. Alkaa hengenvaarallinen kissa ja hiiri -leikki, jonka tuoksinassa Nina ja nimetön poika joutuvat kohtaamaan yhteiskunnan eliittiin kuuluvien ihmisten kulissientakaisen armottomuuden ja julmuuden.

Kaaberbølen ja Friisin Poika Matkalaukussa voitti vuonna 2008 maineikkaan Harald Mogensen -palkinnon, joka myönnetään Tanskan parhaalle rikosromaanille. Se oli ehdolla myös parhaan pohjoismaisen rikosromaanin Lasiavain-palkinnon saajaksi.

Kommentti:
Kirja osui silmään VIP-tiskiltä ja mulla olisi ollut heti kaksi syytä olla ottamatta kirjaa:
1) VIP (= liian kiire lukea) ja
2) aiheena lapsi kirjassa, jonka määritelmänä oli "trilleri".
Lainasinpa kuitenkin. Tykkäsin. Yritän nykyään lukea "liian" jänniä kirjoja hiukan hitaammin, eli pidän taukoja. Se ei tietysti tee oikeutta kirjan imulle, mutta siedän paremmin jännitystä ja kyllä lukukokemus siitä vähän paraneekin. Hyvälle kirjalle on hyvä antaa tilaa - ihan ajallisestikin.

Hiukan jäi loppuratkaisu mietityttämään, taidankin selata viimeiset sivut uudelleen ...

Gavalda, Anna: Lempi ei ole leikin asia

Anna Gavalda: Lempi ei ole leikin asia
Billie, 2013 Suom. Lotta Toivanen
Gummerus, 2014
Luin: ~ 12.4. 2014

Kuvaus:

”Billie, minun Billieni, tämä rikkinäisen lapsuuden elänyt prinsessa, joka tarpoo elämän polkuja toisessa kädessään haulikko ja toisessa Musset’n näytelmä Ei lempi leikin vuoksi, on ihanin asia, joka minulle on tapahtunut sitten aloitettuani kirjoittamisen.”
– Anna Gavalda uusimmasta kirjastaan

Billiestä tuli Billie, koska hänen hulttioäitinsä oli hulluna Michael Jacksoniin (”Billie Jean is not my lover / She’s just a girl…”). Franckista tuli Franck, koska hänen äitinsä ja isoäitinsä jumaloivat pop-laulaja Frank Alamoa (”Biche, oh ma biche…”). Vaikeista oloista ponnistava Billie ja lahjakas mutta ulkopuolinen Franck saavat kovin erilaiset eväät elämään. Sattuman oikusta he kuitenkin kohtaavat ja löytävät toinen toistaan tukien tien vaikeuksista voittoon, oppien matkan varrella yhtä sun toista.

Anna Gavaldan Lempi ei ole leikin asia on kannustushuuto päähänpotkituille, ylistyslaulu Pariisille ja vinkeä puheenvuoro keskusteluun sateenkaariavioliitoista. Ennen kaikkea se on kielellä iloitteleva tarina tosiystävyydestä ja rakkaudesta ja siitä, kuinka häilyvä niiden välinen raja lopulta on.

”Anna Gavaldallekaan lempi ei ole leikin asia. Eikä ystävyys, tunteet tai kiukunpuuskat. Eikä kirjoitustyyli. [Gavaldalla] on jäljittelemätön tapa leikkiä sanoilla, keinutella lauseita. Yhtä aikaa raivoisa ja romanttinen.”

Kommentti:
Anna Gavaldan romaani kahdesta luuserista, näkymättömästä taistelijasta, on kannustushuuto päähänpotkituille ja ylistyslaulu kaikki rajat rikkovalle ystävyydelle.

Teki vähän tiukkaa päästä mukaan kirjoitustyyliin ja kirjoittajan rytmiin. Loppua kohti se onnistui toki paremmin, mutta hiukan ulkokohtaiseksi tarina mulle jäi lopulta.

Stedman, M. L.: Valo valtameren yllä

M.L. Stedman: Valo valtameren yllä
The Light Between Oceans, 2012
Suom. Leena Perttula
Karisto, 2013
Luin ~5.4. 2014

Kuvaus:
"Ensimmäisestä maailmansodasta kotiutunut majakanvartija Tom ja hänen nuori vaimonsa Isabel asuvat kaksin täysin eristyksissä olevalla saarella Australian rannikolla. Vastavihityn parin onnea varjostaa ainoastaan kipeä epäonni lapsen saannissa. Rajun myrskyn jälkeen ja jälleen yhden pitkälle edenneen raskauden keskeydyttyä rantaan ajautuu pirstaleinen vene, miehen ruumis, naisen villatakki - ja pieni tyttövauva, joka on elossa. Tom ja Isabel pelastavat pienokaisen ja sokaistuvat sen hoivaamisen antamasta ilosta niin, että päätyvät ristiriitaiseen ja seurauksiltaan arvaamattomaan ratkaisuun.
He vaikenevat haaksirikosta ja väittävät vauvaa omakseen. Tytöstä tulee heidän elämänsä valo, ja hän kasvaa vanhempiensa mittaamattoman rakkauden suojassa. Parin vuoden kuluttua salaisuus - ja koko perheen elämä - särkyy.
Alkaa järjen ja tunteen taistelu, joka koettelee äidinrakkauden ja oikean ja väärän rajoja ennennäkemättömällä tavalla."

Kommentti:
Todella koskettava tarina Tomista ja Isabelista, jotka asuvat kaukana eristyksissä majakkasaarella. Eräänä päivänä heidän elämänsä muuttuu, eikä koskaan palaa entiselleen. Viisas, syvä(llinen) kirja, joka oli upeasti laadittu. Mielenkiinto säilyi viimeiselle sivulle asti, eikä tarinassa oltu mielestäni oikaistu mitenkään helpolla tavalla. Mahtavaa, kun tällaisia kirjoja kirjoitetaan.
Hyvä kirjavinkki täällä. Tämän kirjan juonta ei kannata kertoa etukäteen.

Farah, Nura: Aavikon tyttäret

Nura Farah: Aavikon tyttäret
Otava, 2014
Luin ~ 31.3. 2014

Kuvaus:
Khadijan elämä on tiukoin langoin sidottu somaliperinteisiin, mutta rohkeudellaan hän pystyy vaikuttamaan omaan onneensa.Miehensä ja poikansa menettänyt hooyo Fatima pitää kovaa kuria tyttärelleen Khadijalle, jolla on haaveilijan sielu. Khadija ihailee runonlaulajia, mutta tyttönä hänellä ei ole lupaa runoilla. Äitinsä kieltoja uhmaten hän kuitenkin osallistuu runon laulukilpailuun, ja hänen taitonsa puhkeavat kukkaan.
Kun Khadija joutuu kamelivarkaiden kynsiin ja päätyy toiseen leiriin ja naimisiin, menee kauan ennen kuin hän hyväksyy vaimon tehtävät ja uskaltaa ottaa vastaan rakkauden. Etenkin kun miehen ensimmäinen vaimo tekee kaikkensa vaikeuttaakseen Khadijan elämää.

Kommentti:
Ensimmäinen somalialaisen suomeksi kirjoittama romaani!

Hyvä tarina, vaikkakin hiukan kömpelösti kirjoitettu, ainakin osittain. Toistoa oli jonkin verran, tarina vähän juuttui paikoilleen välillä. Toisaalta tekstin erilainen rytmi sopi tarinaan ja antoi sille ehkä lisää autenttisuutta.

Harrison, Sue: Veli Tuuli

Sue Harrison: Veli Tuuli
Brother Wind, 1994
Suom. Kaijamari Sivill
WSOY, 1998
Itsenäinen jatko-osa kirjoihin Äiti Maa, isä Taivas sekä Sisar Kuu
Luin ~ 25.3. 2014

Romaanisarja kertoo amerikkalaisten alkuperäisheimojen ihmisistä ja elämästä esihistoriallisella jääkaudella 9000 vuotta sitten.

Heinonen, Henna Helmi: Miisan kaksoisaxel

Henna Helmi Heinonen: Miisan kaksoisaxel
Tammi, 2014
Luin ~ 14.3.2014

Kuvaus:
"Miisan kaksoisaxel on jokaisen taitoluistelijan toivekirja, mutta se avaa myös meille faneille uusia näkökulmia vaativan ja ihanan lajin sisälle. Suosittelen lämpimästi!" Leena Lehtolainen

Elämä on pelkkää luistelua! Seitsemäsluokkalainen Miisa on harrastanut luistelua pienestä pitäen. Uuden Miisa-kirjasarjan päähenkilö joutuu lujille niin jäähallilla kuin sen ulkopuolellakin.
Miisalta sujuvat jo muut kaksoishypyt, mutta vaikein, kaksoisaxel, ei ota onnistuakseen. Hyppy pitäisi oppia, jotta voisi edes haaveilla Suomen mestaruudesta. Miisasta tuntuu siltä, että kaikki muut ovat parempia ja samoin tuntuu ajattelevan valmentaja. Edes paras ystävä ei tunnu ymmärtävän Miisaa, vanhemmista puhumattakaan.
Yläkoulussa vastaan ovat tulleet uudet haasteet, kuten Anton-niminen poika, joka on oudon kiinnostunut Miisasta ja hänen harrastuksestaan. Miisa huomaa hämmentyneenä pohtivansa olisiko parempi lopettaa taitoluistelu kokonaan.
.
Kommentti:
Hyvä kirja, koska vaikka se olikin taitoluistelumaailmaan sijoitettu, samoja miettimisenaiheita toki liittyy moniin muihinkin (nyky)lasten ja -nuorten harrastuksiin.

Harrison, Sue: Sisar Kuu

Sue Harrison: Sisar Kuu
My Sister the Moon, 1992
Suom. Kaijamari Sivill
WSOY, 1996
Luin ~ 13.3.2014

Jatkoa kirjalle Äiti Maa, isä Taivas

Raevaara, Tiina: Laukaisu

Tiina Raevaara: Laukaisu
Paasilinna, 2014
Luin ~ 06.03.2014

Kuvaus:
Perhesurma on rikoksista ehkäpä vaikeimmin ymmärrettävä teko. Miksi kukaan haluaisi tuhota läheisiään, saati omia lapsiaan? Silti joku tekee niin, Suomessakin, vaikka onneksi melko harvoin.
Tiina Raevaara tutkii romaanissaan ilmiötä kaunokirjallisuuden keinoin. Romaanikerronta vie samaan aikaan lähelle kohdettaan, mutta auttaa myös etäännyttämisessä - onhan tarinassa kuitenkin kyse vain tarinasta, ei oikeasta, pakahduttavasta uutisesta.

"Aihe on vaivannut minua kauan", Raevaara kertoo. "Mietin, kuinka pienistä asioista ihmisen sortumisessa oikeastaan onkaan kyse. Olin pitkään sitä mieltä, etten voi enkä halua kirjoittaa noin raskaasta aiheesta. Lopulta tarina kuitenkin suorastaan vyöryi päälleni, ja kirjoitin kirjan ensimmäisen version kahdessa viikossa." Yhteen päivään voi mahtua koko elämä. Laukaus kuvaa juuri sellaista päivää, päivää, jolloin Pauliinan ja Kerkon perhe-elämä suistui kohti tuntematonta.

Harrison, Sue: Äiti Maa, isä Taivas

Sue Harrison: Äiti Maa, isä Taivas
Mother Earth, Father Sky, 1990
Suom. Kaijamari Sivill
WSOY, 1995

Luin ~ 27.2.3014

Kuvaus:
Heiniä ja marjoja keräämässä ollut nuori Chagak katselee avuttomana ja kauhuissaan, kun muukalaiset tappavat hänen kylänsä ihmiset. Haudattuaan läheisensä Chagak pakkaa ik-veneensä ja lähtee vielä elossa olevan pikkuveljensä kanssa kotisaareltaan kohti valaanpyytäjien, isoisänsä saarta. Chagak ohjaa ikinsä autiolta näyttävälle rannalle levätäkseen hetken. Saaren ainoa asukas Shuganan, vanha shamaani, ottaa tulijat ystävällisesti vastaan. Mutta vielä samana kesänä saarta lähestyy toinenkin vene. Ikyakista nousee lyhyiden heimoon kuuluva mies, jonka saapuminen tietää vaikeuksia. Tuskallisissa kokemuksissaan Chagakilla on tukenaan Shuganan ja hyvien henkien kuiskaukset, ja hänestä kasvaa rohkea ja viisas nuori nainen miesten hallitsemaan yhteisöön. Chagak harjaantuu tuntemaan luonnon voimat ja vihollisensa, hän oppii kestämään menetyksensä ja lopulta myös rakastumaan.
Romaanin tapahtumat sijoittuvat Aleuttien saarille noin vuoteen 7000 eKr. Äiti maa, isä taivas on ensimmäinen kirja trilogiaan, joka kuvaa uskottavasti ja tutkitusti muinaisten amerikkalaisten alkuperäisheimojen vaellusta.

Palviainen, Jukka-Pekka: Perjantai on hyvä päivä lähteä

Jukka-Pekka Palviainen: Perjantai on hyvä päivä lähteä
Karisto 2014
, Luin ~ 25.2.2014

Kuvaus:
Lotan isä on pakomatkalla, ja Lotalle tulee pakottava tarve löytää hänet. Lotta tapaa puistossa mukavan pojan, joka saattaisi olla sopivaa matkaseuraa. Perjantai on hyvä päivä lähteä. Kaksikko matkaa halki Suomen vihjeiden perässä, näkee monenlaista ja tutustuu varovasti toisiinsa. Kun isä viimein löytyy, on Lotta monta kokemusta rikkaampi − ja sekä isä että tytär voivat lopettaa pakenemisen.
Perjantai on hyvä päivä lähteä on komea kirjallinen road trip, kahden nuoren herkkä ja hauska kohtaaminen. Samalla se on elämänmakuinen tarina nuoruudesta ja itsensä etsimisestä. Jukka-Pekka Palviainen hallitsee tiheän tyylin – myös rivien välit ovat täynnä asiaa.

Graham, Janice: Valoa ikkunassa

Janice Graham: Valoa ikkunassa
Sarah's Window, 2001
Suomentanut Marja Helanen-Ahtola
Otava, 2002
Luin 17.2.2014

Kuvaus:
Rakkaus on kuin luonnonvoima, raju ja taltuttamaton. Sarah Bryden viettää hiljaista elämää Flint Hillsin pikkukaupungissa. Päivisin hän työskentelee paikallisessa kahvilassa, öisin hän istuu ullakkohuoneessaan luonnoslehtiö polvillaan ja ikuistaa preerian luonnon villiä kauneutta.
Rauhaa ja hiljaisuutta hakee myös John Wilde, joka muuttaa paikkakunnalle vaimonsa ja adoptoidun vauvansa kanssa. Hauraan pojan hoivaaminen on ollut hyvin koettelevaa, mutta yllättäen juuri Sarah saa yhteyden lapseen. Samalla hänestä tulee kuin itsestään osa Johnin elämää.
Sarah ja John haluavat kantaa vastuunsa ja tehdä oikein, mutta tunteita ei käy enää kiistäminen. Tapahtumavyöry pyyhkäisee altaan kaiken, mikä on tuntunut varmalta ja turvalliselta. ”Tulilintu on epätavallisuudessaan ja monikerroksisuudessaan vaikuttava ja uusia kysymyksiä herättävä rakkausromaani.

Boyne, John: Kuudes mies

John Boyne: Kuudes mies
Alkuteos The Absolutist, 2011
Bazar, 2013

Luin ~ 9.2.2014

Kuvaus:
"Kirja, jossa on mittaamattoman suurta surua, kuten Graham Greenen kirjassa Jutun loppu. John Boyne kuvaa erittäin hyvin tuskallisen salaisuuden tuhoavaa voimaa."
Kirjailija John Irving

On syyskuu 1919. Kaksikymmenvuotias Tristan Sadler matkustaa Lontoosta junalla Norwichiin toimittaakseen joitakin kirjeitä Marian Bancroftille. Tristan taisteli Marianin veljen Willin rinnalla ensimmäisessä maailmansodassa, kunnes vuonna 1917 Will päätti jättää sotatantereet ja julistautui aseistakieltäytyjäksi. Will teloitettiin petturina, mikä tuotti Bancroftin perheelle suurta häpeää. Kirjeet eivät kuitenkaan ole todellinen syy Tristanin vierailulle. Hän kantaa sielussaan suurta salaisuutta, jonka hän mielellään paljastaisi Marianille. Jos vain löytäisi siihen tarpeeksi rohkeutta. Kulkiessaan sodasta toipuvan kaupungin kaduilla Tristan kertoo Marianille hänen ja Willin ystävyydestä, joka kantoi Aldershotin harjoittelukentiltä Pohjois-Ranskan taisteluhautoihin. Hän kertoo läheisen ystävyyden synnyttämistä onnenhetkistä ja itsensä löytämisestä sekä lopulta epätoivon ja tuskan täyttämistä ajanjaksoista.

Kommentti:
Hyvä kirja. Lukukokemuksena hieno ja ajattelemisen aihetta antava.
Välillä tuntuu kyllä siltä, että tätä sateenkaariaihetta tulee vähän turhankin monesta tuutista.

Rämö, Satu &Lahti, Katja: Vuoden mutsi

Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi
Avain, 2012
Luin ~ 3.2.2014

Kuvaus:

Vuoden mutsin missio on ilahduttaa ja tsempata äitiä matkalla kahdesta viivasta yhteen kynttilään. Vauvavuodesta jää varmemmin henkiin, kun pidentää naurulla ikää.Keskinkertaiset äidit Katja ja Satu laittavat omat kokemuksensa jakoon roisilla huumorilla kuorrutettuna. Osittain tekijöiden suosittuihin blogeihin perustuvassa kirjassa on ajanvietettä imetysmaratoneille ja tilaa omille merkinnöille, jotta siitä ekasta vuodesta jäisi edes jotain käteen.
Käsissäsi on vähän erilainen äitiyskirja. Koemme tarpeelliseksi hieman selvittää sen taustoja, ettet järkyty ja/tai pety. Paljon.
Me kirjoittajat, Katja ja Satu, ehdimme elää kolmikymppisiksi ilman lapsihaaveita, töitä paiskien ja vapaa-ajasta nauttien. Elämä meni hallitusti juuri siihen suuntaan kuin sitä ohjasimme. Asiat olivat järjestelykysymyksiä. Äitiyden myötä meille kävi kuin talonmiehelle jäisellä peltikatolla.
Kun synnytyslaitoksella syliin lykättiin kolme ja puoli kiloa vastuuta ja saman verran ohjekirjasia, koimme olevamme ulkopuolisia omassa elämässämme. Vauvamaahanmuuttajia. Emme ymmärtäneet maan tavoista, kielestä ja kulttuurista mitää.
Niinpä teimme tämän kirjan!
Kommentti:
Kyllähän kirja on hyvä, jos sitä lukiessa nauraa vedet silmissä.
Oon silti sen verran vanhanaikainen, että pisti kyllä miettimään, ovatko nykyäidit tosiaan noin ulalla vauvoista ja lapsista. Hiukkasen jopa huolestuttavaa, siis ihan tulevien sukupolvien kannalta. Joskus jotkut aikaisemmat kokemukset vois olla kyllä ihan avuksi, niin ei kaikkien tarvitsisi alkaa ihan nollasta ja oppia tyystin kaikkea vasta kantapään kautta.
Lupaan, etten ala enempää paasata asiasta, mutta jos lapsia välillä hoidettaisiin kotonakin ja sisaruksetkin näkisivät vähän eri-ikäisiä muksuja, niin siitä voisi olla apua..

Honkasalo, Laura: Nuukaillen

Laura Honkasalo: Nuukaillen
eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
Kirjapaja, 2014
Luin ~ 2.2.2014

Kuvaus:
Kun kukkaronnyörit kiristyvät, mummon säästövinkit tulevat tarpeeseen ja pula-ajasta voi oppia. Uusi elämäntilanne sai kirjailija Laura Honkasalon pohtimaan kulutustaan ja tutkailemaan, miten entisinä aikoina on säästetty ja pärjätty. Voiko kaunista turhuutta rakastava nykynainen oppia yhtä järkeväksi kuin esiäitimme? Miten ostolakko ja kosmetiikankarsimiskuuri vaikuttavat arkeen?
Löytöretkeily nuukailun maailmassa voi tarjota yllätyksiä ja itsetekemisen iloa. Kokeileminen kannattaa, ja ystävien kesken voi jakaa hauskimmat ideat rikkaruohoherkuista kierrätysmekkojuhliin.

Rannela, Terhi: Punaisten kyynelten talo

Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo

Karisto, 2013

Luin ~ 29.1.2014

Mustonen, Enni: Unikkoja ikkunassa

Enni Mustonen: Unikkoja ikkunassa

Otava, 2002
Koskivuori-sarjan 5. (viimeinen) osa
Luin ~ 23.1.2013

Kuvaus: Koskivuori-sarja jatkuu. Edessä on kuuma kesä 1968, kun Koivikon Sirkka ripustaa värikkäät unikkoverhot Sahakylän koulun ikkunoihin. Hän on päättänyt toteuttaa unelmansa ja perustaa kutomon.
Koskivuoren kartanossa toimittaja Eeva Somero-Tibor puolestaan suunnittelee romaanin kirjoittamista, sukuaan uhmaten. Ja kun maisemiin saapuvat vielä sukujen nuoret ja uhmakkaat, naiseuttaan etsivät tytöt, kiihkeä 60-luku kuohahtaa myös Koskivuoressa.
Ankarat ristiriidat repivät eri sukupolvien naisten käsityksiä niin politiikasta ja tasa-arvosta kuin moraalista ja rakkaudesta. Mutta kun vastoinkäymiset alkavat ja elämä lyö kasvoihin avokämmenellä, naisten keskinäinen solidaarisuus valaisee pimeintäkin hetkeä.

Unikkoja ikkunassa on itsenäinen jatko-osa romaaneille Verenpisara ikkunalla, Ruiskukkaseppele, Kielon jäähyväiset ja Metsäkukkia asvaltilla.

Mustonen, Enni: Metsäkukkia asvaltilla

Enni Mustonen: Metsäkukkia asvaltilla
Otava, 2001
Koskivuori-sarjan 4. osa
Luin ~ 19.1.2014

Takakansikuvaus:
1950-luvun iloinen Helsinki houkutuksineen kutsuu Koskivuoren nuoria naisia. Kauppaneuvos Leo Somerin tytär Eeva lähtee yliopistoon lukemaan estetiikkaa, Koivikon torpan Sirkka pääsee harjoittelijaksi hattuliikkeeseen. Eletään olympiavuoden 1952 huumaa, ja Eevan täti Kristiina pestaa nuoret naiset stadionin kanttiiniin kisojen ajaksi.

Tuona olympiakesänä Eeva pääsee maistamaan suurta rakkautta, vaikkakin vain suupalan verran. Mies on unkarilainen ja jatkuvan silmälläpidon alla - hänen pelätään loikkaavan länteen. Sirkka puolestaan on valmis seuraamaan vilkkuvasilmäistä Erkkiään vaikka maailman ääriin. Kun on ikänsä saanut pelätä toisten kiusoittelua ja ryssittelyä, tuntuu hyvältä olla kerrankin hyväksytty. Mutta aikuistumisella on hintansa - sen kokee kartanon tytär siinä missä torpan kasvattikin.

Mustonen, Enni: Kielon jäähyväiset

Enni Mustonen: Kielon jäähyväiset
Otava, 2000
Koskivuori-sarjan 3. osa
Luin ~ 18.1.2014

Takakansikuvaus:

Koskivuoren kartanon ja Koivikon torpan ihmisten kohtalot kietoutuvat nyt talvi- ja jatkosodan tapahtumiin!

Kristiina Forsberg, Koskivuoren kartanon tytär, on pestautunut lotaksi Kannakselle. Siellä ponnistelee linnoitustöissä myös hänen salakihlattunsa Matti Larvala. Eletään helteistä kesää 1939 ja maa varustautuu sotaan, vaikkei kukaan sen syttymiseen uskokaan. Koivikon torpan Hanna Lönn on karannut kotoa ja elättää itsensä tarjoilijana Helsingissä. Yöt kuluvat oikukkaan muusikkorakastetun syleilyssä, kunnes kaikki romahtaa. Miehet kutsutaan ylimääräisiin kertausharjoituksiin, ja sitten, odottamatta, pommikoneet moukaroivat Helsinkiä murskaten niin kivitalot kuin toiveet.
Kohtalo johdattaa lapsuudenystävät Kristiinan ja Hannan yhteen ja taisteluun elämän puolesta, talvisodan pakkaspäivien ja -öiden ilmavalvontatorneihin, evakoiden avuksi ja jatkosodan rintamalottina etenevien joukkojen vanavedessä kauas Karjalaan. Ja Karjalassa ovat myös rajan yli Neuvostoliittoon 30-luvulla paenneet Hannan isä ja sisar...

Kielon jäähyväiset on itsenäinen jatko-osa romaaneille Verenpisara ikkunalla ja Ruiskukkaseppele. Suositun viihdekirjailijan Enni Mustosen viisiosaisen Koskivuori-sarjan keskeisiä henkilöitä ovat kahden suvun yhteiskunnallisesti eri tasoilla toimivat vahvat naiset, jotka joutuvat tekemään omia ratkaisuja. Romaanien taustalla on itsenäisen Suomen historia ensimmäisestä vuosikymmenestä aina 1960-luvulle asti.

Mustonen, Enni: Ruiskukkaseppele

Enni Mustonen: Ruiskukkaseppele
Otava, 1999
Koskivuori-sarjan 2. osa
Luin ~ 13.1.2014

Kuvaus:
Syksyllä 1928 Koskivuoren kartanon Anna palaa Helsinkiin jatkamaan opintojaan. Koivikon torpan Elina taas aloittaa työt Koskivuoren tehtaan konttorissa.

Se talvi muuttaa lapsuudenystävien elämän. Poliittisen ylikuumenemisen ilmapiirissä naiset huomaavat ajautuvansa vastakkaisiin leireihin. Palavasilmäinen, Suur-Suomea rakentava papinalku valloittaa Annan sydämen, ja Elinan lempi roihuaa väkevänä tehtaan vilkasverisen ja salaperäisen masinistin vuoksi.

Mutta sitten iskevät pulavuodet ja kaikki tuntuu romahtavan. Koskivuoden vahvojen naisten on jälleen liittouduttava taisteluun elämän puolesta, kun vasarat moukaroivat tehtaan koneita, mustat autot kiitävät yössä ja ihmisiä raastetaan vuoteistaan.

(Kesken jäi tätä ennen Pirjo Tuominen: Tuonelan joutsen)

Shafak, Elif: Kunnia

Elif Shafak: Kunnia
Englanninkielinen alkuteos Honour, 2012

Suom. Maria Erämaja
Gummerus Kustannus Oy, 2013

Luin ~ 6.1.2014

Kuvaus: Äitini kuoli kahdesti... Näin alkaa nuoren kurdinaisen Esman tarina 70-luvun Lontoossa, missä punk-liike vyöryy vallatuista taloista valtavirran tietoisuuteen, hakaristitatuoitu kauppa-apulainen nöyryyttää maahanmuuttajanaista leivosostoksilla ja Esman kiivas isoveli Iskender murhaa heidän äitinsä vaaliakseen perheen kunniaa. Kunnia kerii auki Esman suvun tarinan kolmessa sukupolvessa, isoäidin pakkomielteisestä kamppailusta poikalapsen saamiseksi hänen äitinsä ja tätinsä syntymään pienessä kurdikylässä, Istanbulin kuhinasta tragediaan Itä-Lontoon kadulle vuonna 1978 - ja elämään sen jälkeen.

Shafakin syvää humanismia huokuvan romaanin polttopisteessä on kunniaväkivalta, aihe joka puhuttaa tänä päivänä ehkä enemmän kuin koskaan. Kunnia on psykologisesti tarkkanäköinen kertomus rakkaudesta ja perheestä, häpeästä ja kunniasta, synnistä ja sovituksesta. Romaani nousi ilmestyessään Turkin myyntilistojen kärkeen ja voitti puolelleen kriitikot ja monenikäiset ja -taustaiset lukijat. Se avasi värikkään keskustelun vapaudesta ja miehisyyden mallista.

Kommentti:
Paras kirja, jonka olen lukenut tosi pitkään aikaan. Hyvä juoni, hyvä henkilöjoukko. Kirja antoi koko ajan paljon ajattelemisen aihetta, ei vain pääaiheestaan, vaan elämästä yleensä. Tykkään niin paljon tällaisista kirjoista, joissa on mielenkiintoinen juoni, mutta tarina on kerrottu niin taitavasti, että juonen suhteen ei tunnu olennaiselta vain päästä kirja loppuun, vaan tekee mieli myös jarrutella kirjan tunnelmissa ja ajatuksissa, jottei se loppuisi liian pian.
Tämän kirjailijan kirjoja tahdon lukea lisää.

Orkoma, Marja: Sydänten sävyhuuhtelu

Marja Orkoma: Sydänten sävyhuuhtelu

Kustannus-Mäkelä, 1993

Luin ~ 1.1.2014

Mustonen, Enni: Verenpisara ikkunalla

Enni Mustonen: Verenpisara ikkunalla
Otava, 1998
Luin ~ 31.12.2013
Koskivuori -sarjan 1. osa

Kuvaus:

Helteisenä kesänä 1917 pienen etelähämäläisen pitäjän syrjäiseen kyläkouluun tulee opettajaksi nuori Saara Kavenius. Hän asettuu asumaan Koskivuoreen, patruuna Forsbergin kartanoon. Kartanon herrasväkeä serveeraa Vappu, torpparin tytär.
Saara ja Vappu ystävystyvät, mutta ystävyys joutuu heti koetukselle. Saara rakastuu kartanon nuoreen herraan, Vappu punaiseen agitaattoriin. Ja kun vuoden 1918 tapahtumat nielaisevat pyörteisiinsä myös Koskivuoren, naiset joutuvat valitsemaan puolensa. Vappu ja Saara taistelevat kansalaissotansa eri leireissä, mutta yhteisen päämäärän, rauhan ja elämän puolesta.

Hiltunen, Pekka: ISO

Pekka Hiltunen: ISO

WSOY, 2013

Luin ~ 29.12.2013

Kuvaus:

"Muistan tarkasti jokaisen ulkonäöstä saamani kohteliaisuuden. Niitä on kuusi.
"Annilla on kaksi korkeakoulututkintoa muttei työtä. Anni ei ihaile itseään peilistä eikä kanna painoaan ylpeydellä. Mutta että häntä saisi solvata, työntää syrjään tai paheksua? Se ei taida nyt käydä päinsä.
Anni ryhtyy taistoon. Hän on hyvä puhumaan ja hänen yleisönsä on rajaton, sillä hän keksii sen itse, sängyssään tai Painonhallinta 1 -ryhmän tapaamiseen kävellen.

ISO on väkevä romaani lihavuudesta, häpeästä ja terveystiedosta. Elääkö Anni kuplassa vai onko hän harvinaisen tervejärkinen ihminen?

Tyler, Anne: Jää hyvästi

Anne Tyler: Jää hyvästi
The Beginner's Goodbye, 2012
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Otava, 2013

Luin ~ 26.12.2013

Kuvaus:
Aaron on elänyt määrätietoisen sisarensa varjossa, vasta Dorothyyn tutustuminen vapautti hänet elämään omaa elämäänsä. Avioliitto on ollut rauhaisa ja onnellinen. Kun Dorothy menehtyy tapaturmaisesti pian selvittämättä jääneen riidan jälkeen, Aaronin maailma hajoaa.
Sitten Aaron törmää Dorothyyn kadulla, ja luulee tulleensa lopullisesti hulluksi. "Tapaamisia" tapahtuu kuitenkin lisää. Lopulta niistä kasvaa hidas, lempeä luopumisprosessi.

Onkeli, Kreetta: Poika, joka menetti muistinsa

Kreetta Onkeli: Poika, joka menetti muistinsa
Otava, 2013
Luin ~ 24.12.2013

Kuvaus:

Arto herää puistosta ja tajuaa, että ei muista mitään. Hän ei muista kuka on eikä missä koti on. Taskussa on vain lappu: “Arto, tule viideksi kotiin. Jälkiruuaksi mansikkajäätelöä! Halit, äiti.”

Missä äiti on ja mitä oikein on tapahtunut, sitä Arto ei muista. Arto suuntaa kulkunsa kohti kaupungin keskustaa löytääkseen jotain tunnistettavaa. Hän törmää ikäiseensä poikaan Kimoon, jonka mukaan hän lyöttäytyy. Kimon matkassa Arto tutustuu erilaisiin poikiin, aikuisiin, koteihin ja Helsingin kaupunginosiin. Hän joutuu pinteeseen, mutta selviää.

Finlandia Junior 2013

Backman Fredrik: Mies, joka rakasti järjestystä

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä
:)
En man som heter Ove, 2012

Atena Kustannus Oy, 2013

Takakansi- ja muut esittelytekstit eivät tee oikeuttaa Ovelle. Ruotsalaisversio mielensäpahoittajasta. Sympaattinen. Suosittelen vaikkapa joululomalukemiseksi. Olen iloinen, että tällainen kirja on kirjoitettu ja osasin lukea sen.

Dorrestein, Renate: Lainaa vain

Renate Dorrestein: Lainaa vain
Hollanninkielinen alkuteos:
Is er hoop, 2009
Suomennos: Sanna van Leeuwen
WSOY, 2011
Luin ~ 11.12.2013

Kuvaus:
"Kun Igor on syönyt oman puolikkaansa omenapiirakasta, hän istuutuu television ääreen. Melkein huomaamattaan hän hengittää syvään pari miljoonaa kertaa, ja niin kuluu kahdeksan vuotta.

"Nettie on 48-vuotias ja hänellä on poninhäntä, mutta ei omaa elämää. Hän elää aivovaurion saaneen tyttärenpoikansa kanssa, sillä hänen tyttärestään ei pidemmän päälle ollut äidiksi. Nettien ja Igorin kadulla leijailevat roskat ja surinamelaisen pomtajerin tuoksu.

Eräänä päivänä onni potkaisee: Igor saa töitä. Sitten Igor tapaa kodittoman Lisan. He löytävät vauvan ja ottavat sen mukaansa. Tietämättä, että vauva ei ole Lisan, Nettie ottaa kaikki kotiinsa: mikä tilaisuus hyvittää kaikki vanhat virheet!

Lainaa vain on heti hauska, kohta vaikuttava ja yhtä mittaa oivaltava. Se on hitaasti jännittävä ja äkkiä vakava - kakkutaikinan kevyttä komediaa perheyhteisön hurjimmista tragedioista, mustanhauska kertomus rakkauden kesästä, epätäydellisistä ihmisistä ja historiasta, joka näyttää toistuvan.
KLIK:
Annelin lukuvinkeissä.

Woolfolk Cross, Donna: Paavi Johanna

Donna Woolfolk Cross: Paavi Johanna
Pope Joan, 1996
Suom. Eva Siikarla
WSOY, 2003
Luin ~ 8.12.2013

Kuvaus:

Nainen paavina. Uskomaton ajatus, ikiaikainen tarina vai peitelty historiallinen totuus? Paavi Johanna on länsimaiden historian kiistelty hahmo, pelkäksi legendaksi väitetty. Mutta legendojen takaa löytyy usein historiallinen henkilö, jollaisesta Donna Woolfolk Crossin kiehtova romaani kertoo.

Johanna syntyy Frankinmaalla v. 814 keskelle pimeintä keskiaikaa, jolloin tytöllä ei ole arvoa - hän ei saa edes oppia lukemaan eikä kirjoittamaan. Mutta isoveli opettaa Johannaa salaa. Sekasorron ja viikinkihyökkäysten aikana hän ottaa kuolleen veljensä henkilöllisyyden. Fuldan luostarissa - jossa hänet tunnetaan lahjakkaana veli Johannes Anglicuksena - Johanna syventää opintojaan ja uudet tehtävät vievät hänet Roomaan, lopulta sen pyhimmälle paikalle, paavinistuimelle. Munkin valepuvun kätkössä elää intohimoinen nainen, jonka nuoruuden rakastetunkin tie johtaa Roomaan.
(takakansiteksti)
Näin Wikipedia Paavi Johannasta.

Tiainen, Marja-Leena: Khao Lakin sydämet

Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet
Tammi, 2013
Luin 2.12.2013

Kuvaus:

Tsunami erottaa -- ja yhdistää.

Viisitoistavuotias helsinkiläistyttö Emma lentää isoäitinsä kanssa Thaimaahan, Khao Lakiin. Mutta ei ensimmäistä kertaa, sillä kuusivuotiaana, tapaninpäivänä 2004 hän menetti koko perheensä tuhoisassa luonnonkatastrofissa.

Tällä reissulla Emma ja isoäiti eivät aio vain loikoilla auringossa, sillä heillä on tehtävä: Operaatio Hengenpelastaja. He aikovat etsiä käsiinsä sen paikallisen miehen, joka aikoinaan pelasti Emman vesimassoista, hiuksista vetämällä.

Paikan päällä Emman muistot vuosien takaa tulvahtavat mieleen. Hienovaraisesti ja latautuneesti kirjoitetuissa takaumissa kerrotaan siitä miltä tuntuu, kun ihminen joutuu äärimmäisen eteen. Tunteet ovat pelissä myös kun Emma tapaa Lukaksen, mukavan ruotsalaisen pojan, joka hänkin on tsunamin selviytyjiä. Kohtalotoverit ymmärtävät toisiaan, ja romantiikkaa on pian ilmassa.

Lundberg, Ulla-Lena: Linnunsiivin Siperiaan

Ulla-Lena Lundberg: Linnunsiivin Siperiaan

Alkuteos: Sibirien - Ett självporträtt med vingar

Gummerus, 1994

Luin ~ 1.12.2013

Kuvaus:

MacMahon, Kathleen: Näin se päättyy

Kathleen MacMahon: Näin se päättyy

Unohtumaton rakkaustarina

This Is How It Ends , 2012
Bazar, 2013
Luin ~ 25.11.2013

Kuvaus:

Näin se päättyy sijoittuu Irlantiin syksyllä ja talvella 2008. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka kohtaavat toisensa, kun koko maailma tuntuu tarkkailevan Barack Obaman dramaattista valintaa presidentiksi ja maailmantalouden katastrofaalista syöksykierrettä.

Bruno on keski-ikäinen amerikkalainen pankkiiri, joka on tullut Irlantiin etsimään sukujuuriaan menetettyään työnsä.
Addie on työtön irlantilainen arkkitehti, jonka elämä tuntuu olevan pelkkää alamäkeä. Mutta sitten hän tapaa Brunon.

Näin se päättyy on kertomus kansallisuudesta ja identiteetistä, optimismin voimasta epätoivon edessä, ajan vääjäämättömästä kulusta. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka löytävät ilon ja onnen silloin kun he sitä vähiten odottavat.

Ivey, Eowyn: Lumilapsi

Eowyn Ivey: Lumilapsi
The Snow Child, 2012
Suomennos Marja Helanen
Bazar, 2013
Luin ~ 20.11.2013

>Kuvaus:

Alaska on julma paikka asua ja elää. Sen tietävät Jack ja Mabel, lapsettomuuttaan sureva uudisasukaspariskunta. He ovat ajautumassa erilleen - Jack raataa maatilalla perheen elatuksen vuoksi ja Mabel taistelee yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan. Ensilumen sataessa pitkän ja kylmän syksyn jälkeen hetkellinen ilo ja toivo saa heidät rakentamaan lumesta lapsen. Aamulla lumilapsi on poissa, mutta puiden lomassa näkyy pieniä jalanjälkiä ja vilahdus nutusta.

Pariskunnan pihapiirissä alkaa liikkua metsän lapselta vaikuttava pieni tyttö. Hän kutsuu itseään Fainaksi. Faina elää yksin keskellä Alaskan villiä luontoa ja metsästää rinnallaan punainen kettu. Kun Jack ja Mabel oppivat ymmärtämään Fainaa, joka putkahtaa pariskunnan elämään kuin suoraan sadusta, he alkavat rakastaa tätä kuin omaa lastaan. Mutta kesyttömässä Alaskassa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Totuus Fainasta muuttaa lopulta heidät kaikki.

Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Gummerus, 2013
Luin ~ 14.11.2013

Kuvaus:

Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.

Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella.

Kommentti:

Kaunis kirja. Meinasin siirtää lukemisen myöhempään, mutta sainkin sen yllättävän nopeasti kirjastosta lainaksi. Kirja oli ehkä hieman kepeämpi kuin etukäteen oletin. Mutta keveys ei tehnyt siitä mitenkään kevyttä luettavaa, tyyli toimi kerronnassa todella hyvin. Tästä olisi voinut saada hyvinkin raskassoutuista luettavaa. Tykkäsin siitä, miten kiihkottomasti ja melkeinpä lempeästi kirjoittaja kohtelee aihetta, kuitenkaan mitenkään siloittelematta. Tausta on itsellekin tuttua pienen matkan päästä, siksi se kosketti erityisesti.

Vaikka kirjan aiheena ja viitekehyksenä on erityisesti lestadiolainen liike, Viljan kokeman totaalisen uupumisen ja ilottomuuden, melkeinpä toivottomuuden voi tuntea omakseen moni muukin nuori pari ja perhe.

Laulu- ym. lainaukset olivat sen verran tuttuja, että kirjaa oli todella helppo lukea. Barbileikit ehkä vähän hyppäsivät eri maailmaan, mutta jotenkin ymmärsin niiden pointtina olevan sen, miten jo lapset - todellakin! - imevät niin paljon asioita ympäriltään. Vaikkeivät sitä itsekään aina ymmärrä. Siksi monet asiat ovatkin meissä niin syvällä sitten aikuisina.

Kirjassa käsiteltiin onneksi myös lestadiolaisuuden hyviä puolia. Loppuratkaisu ei (onneksi) yllättänyt..

Kävimme katsomassa tämän teatteriesityksenä Tampereella.

Mustonen, Enni: Paimentyttö

Enni Mustonen: Paimentyttö
Avausosa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan
Otava 2013
Luin 09.11.2013

Kuvaus:

Ida Eriksson, kolmetoistavuotias paimentyttö Sipoon Karhusaaresta, päätyy dramaattisten vaiheiden jälkeen Björkuddeniin Topeliusten pikkupiiaksi. Idan lähtökohdat ovat kaukana vireän kulttuurisuvun elämänmenosta, mutta vähitellen hän saa tutustua vanhenevaan, vatsavaivoista kärsivään kirjailijaan ja oppii ylittämään kieli- ja säätyrajoja.

Kommentti:

Olen tottunut pitämään Enni Mustosta hyvinkin kevyen genren kirjailijana. Tämä ei kuitenkaan ollut kevyttä, vaan ihan asiaa.

Asia, joka aina askarruttaa, kun kirjoitetaan oikesta historiallisista hekilöistä - miten paljon tässä oikeasti noudatetaan Topeliuksen elämän kulkua, mikä kaikki on sepitelmää... Olihan lähdeteoksina kuitenkin lähisuvun muistelmia. Kiva, että sarja jatkuu

Desai, Kishwar: Postimyyntilapset

Kishwar Desai: Postimyyntilapset
Origins of Love, 2012
LIKE-kustannus 2013
Luin ~ 03.11.2013

Esittely:

...Lasten tehtailua Intiassa

Vastasyntynyt vauva on hylätty delhiläiseen sairaalaan, vaikka ennen syntymäänsä hän oli kovin toivottu. Intialaisen sijaissynnyttäjän synnyttämä länsimainen tyttö on nimittäin yllättäen vakavasti sairas.

Lontoossa nuori pariskunta haluaa epätoivoisesti vauvaa. Kun Kate saa taas uuden keskenmenon, hän ja hänen miehensä Ben alkavat etsiä sijaissynnyttäjää. Heidän katseensa kääntyvät Intiaan, koska Benin isoisä oli nuorena asunut siellä.

Kaikkien kohtalot kietoutuvat intialaiseen sijaissynnyttäjäklinikkaan, jossa työskentelee myös sosiaalityöntekijä Simran Singh. Oikeudenmukaisuutensa ajama Simran on valmis uhmaamaan vaaroja löytääkseen totuuden Intiassa kukoistavan sijaissynnyttäjäteollisuuden takana.

Kishwar Desai on intialaissyntyinen, nykyisin Lontoossa asuva kirjailija ja toimittaja. Hän voitti arvostetun Costa-palkinnon esikoisestaan Pimeyden lapset, jossa esiteltiin mieleenpainuva päähenkilö ­Simran Singh. Kirjasta on tekeillä elokuva. Esikoisensa julkaisun aikoihin Kishwar Desai kävi Suomessa vierailulla kahdesti – Helsingissä ja Messilän kirjailijakokouksessa – ja hurmasi ­valovoimaisuudellaan niin lukijat kuin mediankin.

Kommentti:

Tykkäsin kyllä kirjasta, ihan jo aiheen tärkeyden ja mielenkiintoisuuden vuoksi. Hyvin eri kanteilta ja monipuolisesti oli sijaiskohtu- ja hedelmällisyyskeinotteluasiaa käsitelty. Jonkin verran lukemista haittasi hyppiminen ajankohdasta toiseen, en totta puhuen aina pysynyt ihan kärryillä, kun oli aika 9 kk sitten, välillä nykyhetki ja taas 8 kk sitten. Että siis 8 kk aiemmin mistä ajankohdasta.... mutta kyllähän se sitten alkoi selvitä. Samoin intialaisten nimien kanssa kävi vähän nolosti, en meinannut oikein muistaa, kenestä oli kysymys. Varsinkin, kun lukemiseen tuli taukoa pari päivää, niin kesti kyllä jonkin aikaa aina selvitellä, että kuka ja milloin.... Kaiken kaikkiaan hyvä ja tärkeä kirja.

Nieminen, Veera: Avioliittosimulaattori

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tammi 2013
Luin ~ 26.10.2013

Esittely:
Tammen sivulta, allekirjoitan lisäkommentit. Kirjasta jää tosiaan mieleen sana "hykerryttävä":

Vuoden hykerryttävin rakkausromaani! Tarina suuresta salamarakkaudesta ja maa-Jussin tuoreesta morsiamesta, joka rikkoo neljän miehen vaiteliaan kotirauhan.

Vilkas itäsuomalainen Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa pojan kotitilalle Länsi-Suomeen. Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja veljensä kanssa. Mutta Aino vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain!

Kun morsian saapuu kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja mutisee "Uggoloi". Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä!

Unto näyttää melkein hymyilevältä. Se päästää jopa äänen, jota täällä päin varmaan kutsutaan naurahdukseksi. Meillä päin se tulkittaisiin niin, että äijä meinaa tukehtua.

Kommentti:

Ihana lauantaipäivä; pitkä aamulukutuokio sängyssä, hyvä kirja kohta puolessä välissä... päivän mittaan hykerryttäviä hetkosia kirjan parissa ja äsken luin viimeiset sivut. Vaikka tarkoitus oli säästää vähän huomisellekin :). Tykkäsin. Oli raikas ja reipas kirja, kevyttä toki, mutta sitäpä välillä tarvitaan. Omassa tyylilajissaan hauska ja kivasti kirjoitettu, hykerryttäviä tilanteita riitti juuri sopivasti. Ei mitään suuria yllätyksiä, mutta eipä niitä kaivannutkaan.
Tarkkanäköistä tekstiä, kirjoittaja raapaisee välillä vähän syvemmältäkin, mutta ei liian osoittelevasti. Vaikka on tullut luettua tällaista kevyttä kirjallisuutta varsin paljon ennenkin, tämä oli jotenkin raikkaasti omanlainen.

Kun kirja saa lukijan hykertelemään ja välillä suorastaan nauramaan ääneen, se on hyvä kirja.

Munro, Alice: Sanansaattaja

Alice Munro: Sanansaattaja
The View from Castle Rock, 2006
Gummerus 2008
Keltainen kirjasto nro 387
Luin ~ 23.10.2013

Mielenkiintoinen yhteensattuma. En ole koskaan ennen lukenut Alice Munroa (kun en oikein ole novellien ystävä), mutta jonkun blogistin sivulauseesta jäi nimi mieleen ja lainasin taannoin tämän kirjan. Se oli siis mulla lainassa, kun kuulin, että Alice Munro on saanut tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Olipa hyvä syy tarttua kirjaan seuraavaksi.
Luin kirjaa aika kauan, se oli myös mukana syyslomamatkalla. Tästä ehkä vähän johtuu hiukan hajanainen muistikuva eri osista. Esittely:

Nobelpalkinto 2013

Alice Munron uudessa kokoelmassa on kaksi toisiaan lähestyvää kerronnan linjaa, jotka on tarkoitettu virtaamaan pitkin samaa uomaa - näin kirjailija itse uutta kirjaansa luonnehtii.

Ensimmäisessä osassa Munro kertoo tarinoita oman sukunsa vaiheista, 1700-luvun Skotlannista 1900-luvun Kanadaan. Yllättävän monet hänen esi-isistään ovat jättäneet jälkeensä kirjallista materiaalia, ja mitä historialliset lähteet eivät kerro, siinä apuun tulee kirjailijan kyky kuvitella ja kertoa.Toisen osan minämuotoisissa tarinoissa Munro tutkii oman elämänsä vaiheita fiktion keinoin. Ensirakkaus kukoistaa omenapuun alla, köyhän perheen tytär menee piiaksi vauraaseen taloon, nuori tyttö karkaa collegeen ja avioliittoon, kuusikymppinen nainen löytää rinnastaan kyhmyn... Molemmissa osissa Munro kuvaa sukupolvien ketjua eri aikoina, eri näkökulmista.Sanansaattaja osoittaa jälleen Munron kyvyn kuvata henkilöhahmojaan myötätuntoisesti ja tarkasti niin, että ne jäävät lukijan mieleen elämään. Kerronnasta huokuu elämänkokemuksen rikkaus ja ymmärryksen syvyys.


Syyslomalla kuopus luki ääneen kirjan: Alexander MacCall Smith: Akimbo ja käärmeet
Tykkäsin! Kuopuksen suosikkisarja, vink-vink.

Ballantyne, Lisa: Syyllinen

Lisa Ballantyne: Syyllinen
On asioita, joita ei voi koskaan antaa anteeksi.
The Gilty One, 2012
Minerva Kustannus Oy, 2013
Luin ~10.10.2013

Kuvaus:

8-vuotias Ben Stokes löydetään kuolleena leikkikentältä, ja 11-vuotiasta Sebastian Crollia syytetään toverinsa murhasta. Poikien on nähty nahistelevan aiemmin samana päivänä, ja Sebastianin vaatteista löytyy verijälkiä, joten tilanne ei näytä hyvältä syyttömyyttään vakuuttelevan ja hätääntyneen pikkupojan kannalta.

Daniel Hunter on kokenut puolustusasianajaja, joka on tottunut hoitamaan toivottomilta tuntuvia tapauksia. Sebastianiin tutustuessaan hän saa pian todeta, että tällä oikeustapauksella on lähtemätön vaikutus hänen omaankin elämäänsä.

Sebastiania puolustaessaan Daniel joutuu vastatusten omien kipeiden lapsuusmuistojensa kanssa. Hän muistaa turvattomuuden ja hylkäämiset, mutta myös Minnien, kasvatusäidin, jonka rakkaus pelasti hänet. Minnien ansiosta useaan kertaan huostaan otetusta huumeäidin lapsesta ja sopeutumattomasta nuorisorikollisen alusta tuli teräväpäinen koululainen ja opiskelija - ja lopulta juristi.

Danielin elämää varjostaa kuitenkin syyllisyys, sillä opiskeluvuosinaan Daniel katkaisi välit kasvatusäitiinsä lopullisesti. Mutta mikä oli niin suuri rikos, että Daniel ei suostunut tapamaan Minnietä edes tämän kuolinvuoteella? Samastuminen murhasta syytettyyn lapseen saa Danielin kaivautumaan omaan, kipeään menneisyyteensä, jossa kaikki tuntuvat kantavan syyllisyyden taakkaa. Onko lopulta kukaan syytön?

Mestariteos, jonka tarina ja henkilöt pitävät lukijan herpaantumatta otteessaan viimeiselle sivulle saakka - ja vielä pitkään sen jälkeenkin.

Kommentti:
Tykkäsin kirjasta todella. Kirjassa kulkee kaksi tarinaa päällekkäin. Etenkin asianajajan oman lapsuuden kuvaus vie mukanaan - välillä melkein harmittaa, kun palataan nykyhetkeen. Silti Sebastianinkin tarina kiinnostaa ja moni asia peilautuu näissä toisiinsa. Vaikka kirjassa on aika paljon surullisia ja pahojakin asioita, päällimäiseksi ei jää mitenkään toivoton tai paha olo. Toivottavasti kirjailijalta tulee lisää luettavaa!

Samartin, Cecilia: Kaunis sydän

Cecilia Samartin: Kaunis sydän

Alkuteos: Vigil, 2009

Kustantaja: Bazar, 2012

Luin ~ 6.10.2013

Utrio, Kaari: Haukka, minun rakkaani

Kaari Utrio: Haukka,minun rakkaani

Tammi, 1990

Luin ~25.9.2013

Tämän olen varmaan aikaisemminkin lukenut. Tykkään näistä historiaan sijoittuvista tarinoista, vaikka aika kevyitä ovatkin.

Takakansiteksti:
Blanka, ruotsalainen ylimysnainen, rikkaudestaan ja korkeasta asemastaan huolimatta alistettu ja hyväksikäytetty.

Daniel Tulikilpi, äärettömän ja salaperäisen Itämaan upporikas turkisruhtinass, mies joka noudattaa vain omaa mieltään.

Rouva Blankan ja herra Danielin tiet kohtaavat Roslagenin Lännanjärven petollisella jäällä. Kohtalo heittää heidät myrskyihin ja vaaroihin maailmassa, jossa vain voimakkaat selviytyvät. Mutta rouva Blanka ei ole voimakas...

Ja kaiken yllä kaartelee jalo metsästyshaukka, rouva Blankan vapautta janoava sielu.

Utrio, Kaari: Seuraneiti

Kaari Utrio: Seuraneiti
Amanita 2013
Luin ~ 15.9.2013

Takakansikuvaus:

Kiltti ja hiljainen mamselli Linda Melin ahkeroi köyhän kappalaisen pappilassa Ylä-Savossa ja Kajaanissa. Tulevaisuus on tiedossa: naimisiin jonkun papinapulaisen kanssa ja loppuelämä samaa askaretta.

Mutta elämä muuttuu, kun Linda saa kutsun sukulaisten luo pääkaupunkiin. Seurapiirien suosikki Victor Waldau vie savolaisen papintyttären ylhäisen kehän ytimeen. Linda liitää ylellisestä talosta toiseen, herättää ihailua ja ilkeää kateutta. Menoa seuraa huolestuneena serkku Claes Carleson, Poppelin kauppahuoneen perillinen.

Linda Melinillä on Helsingin piireissä puolellaan voittamaton etu: hänen kauneutensa häikäisee pilvisen päivän. Mutta onko kauneus lopulta etu vai taakka?

Kaari Utrion epookkiromaanin myötä lukija pääsee 1830-luvun Suomen suuriruhtinaskunnan pikkukaupunkien kamareista aristokratian saleihin ja salonkeihin ja oivaltaa Linda Melinin tavoin, mikä elämässä kuitenkin on tärkeintä.

Kommentti:
Kevyttä Kaari Utriota.

Eilenberger, Wolfram: Minun kolmikieliset kaksoseni

Wolfram Eilenberger: Minun kolmikieliset kaksoseni
Siltala 2013
Luin ~ 9.9.2013

Kuvaus:

Edellisessä kirjassaan Minun suomalainen vaimoni Wolfram Eilenberger tarkasteli Suomea ja suomalaisuutta. Nyt perhe on muuttanut Kanadaan, vaimo "tekee uraa" ja Eilenberger koettaa selviytyä koti-isänä. Siinä olisi saksalais-suomalaisen perheen filosofi-isälle jo ihan tarpeeksi tekemistä, mutta päivästä toiseen hänen tielleen osuu vielä lisää hankaluuksia. Miksei hän koskaan saa rehellistä vastausta kysyessään pohjoisamerikkalaisilta naapureiltaan heidän vointiaan? Miksi suomalaiset lapset kulkevat yksin mutta pohjoisamerikkalaisia lapsia saatetaan kouluun ja muutenkin paapotaan? Ja toteutuuko hänen amerikkalainen unelmansa ylipäätään koskaan?
Suomalaisen vaimon reaktiot ovat sitten asia erikseen. Vaimon suoruus ja maalaisjärkevä teeskentelemättömyys aiheuttavat pariskunnalle monenlaista kitkaa ympäristön kanssa. Miksi ihmeessä vaimon pitäisi koko ajan hymyillä teennäisesti kaikille?
Wolfram Eilenbergerin maanläheinen huumori päästää lähelle ja koukuttaa lukijan täydellä sydämellä mukaan kolmikielisen perheen kokemuksiin kahdella mantereella.

Feldt, Felicia: Näkymätön tytär

Felicia Feldt: Näkymätön tytär - Kasvatusguru Anna Wahlgrenin varjossa
Felicia försvann, 2011
Otava 2013
Luin ~ 1.9.2013

Lyhyt esittely Adlibriksessä:

Kasvatusasiantuntijan perheessä ei eletty kasvatusoppaiden mukaan. Felicia Feldt kertoo jatkuvista muutoista ja vaihtuvista isäpuolista, äidin alkoholismista, yksinäisyydestään ja syntipukin asemastaan, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta ja äidin miestuttavien ahdisteluista.

Kirja ei ole ensisijaisesti tirkistelykirja - se antaa myös lohtua vastaavia vaikeuksia kokeneelle. Lapsuuden turvattomuus ja kaltoinkohtelu heijastuvat pitkälle, mutta aina on toivoa. Feldtille aika ja pitkät terapiat ovat antaneet tapahtumiin etäisyyttä.

Lundberg, Ulla-Lena: Mitä sydän halajaa

Ulla-Lena Lundberg: Mitä sydän halajaa
Allt man kan önska sig, 1995
Gummerus 1995
Luin ~ 29.08.2013

Jatkoa kirjoille Leo ja Suureen maailmaan

Ahvenanmaan talonpoikaispurjehdusta käsittelevät romaanit Leo ja Suureen maailmaan saavat nyt upean päätöksensä. Trilogian kolmannessa osassa eletään nykyaikaa. Suuret autolautat lipuvat taukoamatta Ahvenenmaan ohi. Ne pyrkivät tarjoamaan matkustajille mitä ikinä sydän halajaa: laivojen valtavissa sisätiloissa vellovat suuruudenhullut unelmat ja kyltymättömät toiveet.

Romaanin kertojana on Leonora Eskilsson, sosiaaliantropologi, jonka suvun vaiheet nivoutuivat kuunari Leon kohtaloon. Hänen lisäkseen lukija kohtaa trilogian edellisistä osista tuttuja myyttisiä ja todellisia Granbodan asukkaita.

Romaanin yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset ainekset kietoutuvat likeisesti yhteen, niin kuin Ulla-Lena Lundbergilla aina. Tuloksena on loistelias analyysi ahvenenmaalaisesta yhteiskunnasta, joka päältä katsoen näyttää muuttuneen perusteellisesti. Mutta syvemmin tarkastellessa modernissa lauttakaudessa ja talonpoikaspurjehduksen kukoistusajassa on merkittäviä yhtäläisyyksiä, minkä kertoja pitävästi, nautittavasti ja mukaansatempaavasti todistaa.

Kommentti:
Kyllä on herkullista tekstiä jälleen kerran. Viisautta, huumoria.

Barnett, Kristine: Ihmeellinen mieli

Kristine Barnett: Ihmeellinen mieli - Poikani tarina
The Spark
A Mother's Story of Nurturing Genius
Otava 2013
Luin ~ 20.08.2013

Otavan lyhyt esittelyteksti:

Kristine Barnettin pojalla on valokuvamuisti ja korkeampi älykkyysosamäärä kuin Einsteinilla, ja hän on matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakas. Kun Jacobin autismi todettiin hänen ollessaan kaksivuotias, äidille sanottiin, ettei poika koskaan opi solmimaan kengännauhojaan.

Yhdeksänvuotiaana Jacob alkoi kehittää astrofysiikan teoriaa, josta hänelle povataan Nobelin palkintoa, ja 12-vuotiaana hän alkoi saada palkkaa kvanttifysiikan tutkijana. Tämä on ollut mahdollista, koska äiti uhmasi puolisoaan ja asiantuntijoita ja uskoi pojan erityislahjoihin.

Kommentti:
Wau. Tykkäsin kirjasta. Mielenkiintoisesti kerrottu. Kirjan kirjoittaja, ihmelapsen äiti on myös melkoinen tehopakkaus.

Dorrestein, Renate: Hyvä äitipuoli

Renate Dorrestein: Hyvä äitipuoli
De stiefmoeder
WSOY 2013
Luin ~9.8.2013

WSOY

Kuvaus WSOY:n sivulta:
Axel ja Claire ovat pyörittäneet kolmen hengen uusperhettään tyytyväisinä jo toistakymmentä vuotta. Sitten Axel löytää aborttiklinikan kuitin ja luulee Clairen toimineen häpeämättömästi hänen selkänsä takana – ja tavallaan hän onkin. Alkaa luulojen ja väärinkäsitysten huikea sirkus, jossa äitipuoli ei kaiketi koskaan voi selvitä hymyssä suin ja jota 16-vuotias tytärpuoli käyttää siekailematta hyväkseen.

Älykkäitä huomioita, pienen ihmisen salaisimpia ajatuksia ja rohkeasta liioittelusta syntyvää kerronnan iloa – sitä on Alankomaiden tunnetuimman kirjailijan kerrontataidon näyte. Renate Dorrestein kirjoittaa rankoista aiheista, ja aina yhtä hauskasti, viisaasti ja kunnioittaen.

----
Annelin lukuvinkeistä tämän kirjan bongasin, kirjailijan nimi oli entuudestaan tuttu. Olen jokseenkin samaa mieltä Annelin kanssa :).

Worth, Jennifer: Hakekaa kätilö!

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!
Call the Midwife - A True Story of the East End in the 1950s
Otava 2012
Luin ~01.08.2013

Kuvaus:
Jennifer Worth kertoo muistelmissaan lämpöisesti ja maanläheisesti ajastaan kätilönä ja aluesairaanhoitajana nunnien äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon East Endissä. Kulmilla melskaavat jengit ja kotikäynneillä slummialueiden ahtaissa asunnoissa vaanivat monet taudit, mutta valoa elämään tuovat yhteisöllisyys, ihmisten ystävällisyys sekä monta lasta synnyttäneiden äitien sinnikkyys alkeellisissa oloissa. Myös sattumuksista kätilötovereiden kanssa syntyy nautittavaa tarinointia.


PS. Tämähän on jo ihan klassikko tv-sarjana. Seuraavaa kautta odotellessa :).

Lundberg, Ulla-Lena: Suureen maailmaan

Ulla-Lena Lundberg: Suureen maailmaan
Stora världen, 1991 Gummerus 1991
Luin ~28.7.2013
Trilogian toinen osa. Itsenäinen jatko kirjaan Leo.

Takakansiteksti:
Romaanillaan Leo Ulla-Lena Lundberg aloitti suuren merenkulkijaeepoksensa. Hän kuvasi siinä dramaattisesti ja vaikuttavasti Ahvenenmaan talonpoikaispurjehduksen kukoistuskautta, joka ajoittui 1800-luvun jälkipuoliskolle.
Romaani Suureen maailmaan alkaa siitä mihin Leo loppuu, mutta nyt aika on toinen. Kylä ei enää ole kaiken ehdoton keskus. Nyt liikkuvat ahvenanmaalaiset laajoilla vesillä ja purjehtivat suurilla nelimastoisilla parkeillaan Kap Hornin ympäri noutaessaan Australiasta vehnälastia Eurooppaan. Eletään yhden aikakauden loppua, muuan loistelias jakso on kääntymässä kohti tuhoaa. Samanaikaisesti Ahvenanmaan elinkeinoelämä muuttuu, eikä merenkulku ole enää ainoa tie edetä maailmassa.
Lundbergin eepoksen eloisuus ei niinkään johdu yhteiskuntakuvauksesta kuin yksittäisistä Grandbodan asukkaista. Tässäkin teoksessa vilisee jännittäviä ihmiskohtaloita ja kuolemattomia henkilökuvia, sellaisia kuin juureton Leonard, rovasti Isidor, Eskilsin vävy Ragnar, merikapteeni Richard ja kaikkien ihailema ”Simonsin täti” Elise.

Romaani Suureen maailmaan on yhtä vaikuttava kuin Leo, ja samalla jännittävästi erilainen.

Kommentti:
Ulla-Lena Lundberg on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani. Miten erilaisista aiheista hän on kirjoittanutkaan.

Lundberg, Lotta: Klovnin kyyneleet

Lotta Lundberg: Klovnin kyyneleet
Skynda, kom och se (2006)
Gummerus 2008
Luettu ~12.7.2013 br>

Kuvaus:
Coney Islandin huvipuisto, 1932. Sirkuskääpiöt Glauer ja Ka kyllästyvät ihmisten tuijotukseen ja purjehtivat takaisin vanhalle mantereelle paremman elämän toivossa.
Hitler-nimistä miestä palvovassa maassa ei kuitenkaan ole sijaa friikeille. Glauerin ja Kan kamppailu ihmisarvoisesta elämästä muuttuu kamppailuksi elämästä ja kuolemasta.
SS:n mustasaappaisia kuolemanpartioita Berliinin kellariloukoissa piileksivä, Glauerin kokoon haalima kääpiöjoukko saa viime hetkellä kutsun Gröna Lundin huvipuistoon Tukholmaan. Keskikesän vehreydessä Gröna Lund on kuin taivas maan päällä, taivas jota isännöi limonaatia tarjoileva leppoisa tivolinjohtaja. Kääpiöille on luvassa oma kaupunki, Liliputia, sekä aivan oikea teatteriesitys. Kun kääpiöiden teatteriesityksen ensi-ilta lähenee, varjot Gröna Lundissa alkavat pidentyä. Ei kai kukaan oikeasti kuvitellut, että kääpiöt olisivat tavallisia ihmisiä?
Klovnin kyyneleet häikäisee tarkalla ajankuvallaan, oivaltavalla kielellään ja vahvalla tarinallaan. Romaani luotaa hienovaraisesti hyvää ja pahaa, joka asuu jokaisessa ihmisessä rinta rinnan, koosta, rodusta ja aikakaudesta riippumatta.

Parkin, Gaile: Kigalin kakkukauppa muuttaa

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa muuttaa
When Hoopoes go to Heaven
Tammi 2013
Luin ~ 9.6.2013

Itsenäinen jatko-osa kirjaan Kigalin kakkukauppa

Esittely: Kigalin kakkukauppa hurmaa jälleen!

Kuvaus:
Benedict Tungarazan isoäidin Angelin kakut lakkaavat käymästä kaupaksi, kun perhe joutuu muuttamaan isoisän työn perässä Ruandasta Swazimaahan. Isovanhemmilla on täysi työ elättää viittä orvoksi jäänyttä lastenlastaan, ja Benedict koettaa kovasti keksiä, kuinka kakkukauppa saataisiin elpymään. Pulma ei vain meinaa ratketa, ja koulunkäyntikin tuntuu raskaalta. Mutta eläinrakas, valoisa Benedict ei lannistu. Eräänä päivänä hän saa idean, jonka ansiosta Angelin kakku-uunille on taas käyttöä. Uuden ystävän Nomsan myötä elämä maistuu entistä paremmalta.

Kigalin kakkukaupan itsenäinen jatko-osa on värikkäästi kuorrutettu, täyteläinen romaani Afrikasta ja aikuiseksi kasvamisen vaikeudesta. Viisaasti kirjoittava Parkin annostelee sielunruokaa isolla kauhalla.



Kommentti:
Oli kyllä oikeasti itsenäinen osa, kertojaäänikin oli vaihtunut. Ihan tarkkaan en enää muistakaan, ketkä Tungarazan perheeseen kuuluivat edellisessä tarinassa, mutta pääpiirteittäin kuitenkin. Nyt ei pääosassa siis ollutkaan enää upeita juhlakakkuja rakentava ja myyvä Mama Angel, vaan hänen lapsenlapsensa Benedict. Mama ja Papa Tungaraza ovat joutuneet ottamaan huoltaakseen 5 lastenlastaan, sillä näiden vanhemmat ovat kaikki kuolleet... näin ymmärsin, HIViin.

Vasta kymmenvuotias Benedict on kiltti ja sympaattinen nuorimies, joka ottaa todella vakavasti asemansa perheen vanhimpana ( ! ) poikana. Hän miettii mielessään syntyjä syviä, huomioi kaikenlaisia asioita ympäristöstään ja hiljaisella tavallaan saa asioita muuttumaan. Uskomaton, ihana poika!

Elämä ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista, mutta kirjan sävy on valoisa ja luottavainen. Hieno lukukokemus taas, kirjasta jää hyvä mieli.

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret
Translated from the English translation Message from an Unknown Chinese Mother - Stories of Loss and Love
Atena Kustannus Oy / Otava 2013
Luin ~3.6.2013 ----------------

Kustantajan esittely:
Kiinan äidit ja tyttäret, jotka eivät koskaan saaneet elää yhdessä

Tuhannet ja taas tuhannet kiinalaisnaiset ovat joutuneet luopumaan tyttäristään. He ovat jättäneet lapsen asemalaiturille, antaneet tämän adoptoitavaksi tai hylänneet orpokotiin tai sairaalan portaille. Joidenkin naisten kohtalo on ollut alistua ikivanhoihin tapoihin: kun vastasyntynyt ei ole suvun odottama poika, lapsi nostetaan vesiammeeseen – ja jätetään sinne. ”Tyttövauva ei ole edes lapsi”, saneli syrjäseutujen perinne tyttärien kohtalon vielä parikymmentä vuotta sitten.

Kiinalaissyntyinen toimittaja-kirjailija Xinran kertoo kymmenen kiinalaisnaisen elämäntarinat – ja omansa. Naiset ovat kohdanneet niin yhden lapsen politiikan, naisia kahlitsevat perinteet kuin äärimmäisen köyhyydenkin. Xinranin oman unelman pienen orpotytön kasvattamisesta murskasi yhteiskunnan painostus. Lapsistaan luopuneet äidit ovat itsekin Kiinan kadotettuja tyttäriä: heidän sydämessään on jatkuva suru ja tuska, heidän ajatuksensa ovat kiinnittyneet lapseen, jota he eivät koskaan saaneet tuntea.

Kiinan kadotetut tyttäret on henkilökohtainen ja ajankohtainen, surun täyttämä kirja, mutta herättää myös toivon muutoksesta. Lisäksi se on viesti tuhansille ulkomaille adoptoiduille kiinalaistytöille. Millainen on voinut olla heidän biologisen äitinsä tarina? Miksi hän joutui luopumaan omasta lapsestaan?
----------------------
Kommentti:
Oli mielenkiintoinen kirja. Hyvä muistutus siitä, miten kummallisissa kulttuureissa ihmiset ovat eläneet ja elävät. Kummallisissa nimen omaan siinä mielessä, että erilaisten perimmäistapojen, poliittisten ideologioiden, kulttuuristen vaatimusten ja ties mistä syistä ihmiset joutuvat tekemään todella radikaaleja ratkaisuja täysin luonnonvastaisesti.
Eikö ihmisellä luonnostaan ole tarve ja halu lisääntyä ja sen jälkeen huolehtia jälkeläisistään?

Kuitenkin niin monista syistä ihminen voi joutua toimimaan tuota luonnon säätämää jrjestystä vastaan.

Joskus kaipaisin ehkä itse tasapuolisuuden vuoksi sen huomioimista, että lapsensa luovuttanut äiti ja lapsi, joka on luovutettu, jäävät ikuisesti vajaaseen tilaan. Suurimpana ja päällimmäisenä on kaipaus toisen luo. Sitten tietysti lapsen puolelta kysymys, miksi? Miksi äiti antoi minut pois? Tuttua on varmaan myös viha. Lopuksi kuitenkin tämän viha-rakkaus-asetelman välissä on muutakin.

Eivät kaikki äidit ja lapset (tyttäret) todellakaan rakasta toisiaan tai tule edes keskenään kovin hyvin toimeen. Äiti, joka kasvattaa lapsen, joutuu myös kieltämään ja olemaan ikävä. Lapsi kritisoi, uhmaa, vastustaa, ehkä joskus hylkääkin. Harvoin tietenkään ihan totaalisesti, mutta sitäkin tapahtuu. Ja joka tapauksessa arki voi olla melkoisen rajua tastelua. Sitä eivät toisistaan erotetut äidit ja tyttäret saa eivätkä joudu koskaan kokemaan, siksi ihannointi tai viha saattaa jäädä päällimmäisiksi tunteiksi. Ja siksihän tietysti luopuminen onkin niin katkeraa. Kun joutuu luopumaan normaaln yhteiselämän kaikenkirjavasta sekamelskasta. Toisesta on jäljellä vain muisto tai pelkkä kaipaus.

Hiekkapelto, Kati: Kolibri

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Otava 2013

Luin ~27.5.2013

Pitkästä aikaa dekkari! Sehän imi heti mukaansa, melkein ei voinut laskea käsistään..

Otavan esittely: Jugoslavian unkarilainen Anna Fekete aloittaa rikostutkijana pohjoissuomalaisessa merenrantakaupungissa. Nuori maahanmuuttaja on täysin suomalaistunut, mutta kokee itsensä muukalaiseksi, ehkä eniten itselleen. Asiaa ei helpota että hän saa työparikseen keski-ikäisen Eskon, joka ei vaivaudu peittelemään rasistisia ennakkoluulojaan.
Annan työ rikostutkijana ehtii tuskin alkaa, kun hän joutuu keskelle koko maata kuohuttavaa murhatutkintaa. Lenkkipolulla surmatun nuoren naisen hallusta löytyy atsteekkijumalaa esittävä riipus, ja pian tapahtuu toinen samanlainen murha. Merkit viittaavat sarjamurhaajaan. Saako Anna Kolibrin kiinni ennen kuin uhreja tulee lisää?
Päänvaivaa tuottaa myös kurdityttö Dijar. Tyttö on ottanut yhteyttä poliisiin kunniaväkivallan pelossa, mutta pyörtänyt kuulusteluissa puheensa. Tytön vaietessa Annan on etsittävä todisteita muualta.
Mielenkiintoiset henkilöt, heti alkoi tapahtua. Yllättävän hyvin kirjan eri juonikuvioissa pysyi mukana. Jännitettä syntyi, mutta ei onneksi sentään kauhua. Hyvä loppuratkaisukin, jota ei nyt auta paljastaa... :). Tai oikeastaan loppuratkaisuT.

Irving, John: Minä olen monta

John Irving: Minä olen monta

In One Person, 2012

Tammi 2013

Luin 12.-24.5.2013

Onpa pitkä aika siitä, kun olen viimeksi lukenut John Irvingiä. Tätä uutta kirjaa toki mainostettiin sen verran, ettei sen ilmestymistä voinut olla huomaamatta, joten laitoin sen tietysti kirjaston varaukseen. Arvasin, että opusta ei lueta kahdessa päivässä (600 sivua + Irving!), joten onneksi aloitin aika pian kirjan lukemisen.

Onneksi luin jossain vaiheessa jonkun kirjablogista luonnehdinnan "kirjailija jaarittelee". Sitähän hän tekee. Kirjan alkuosassa se ja ylenmääräinen sulkumerkkien käyttö suorastaan ärsytti. Mutta kun luin tuon jaarittelukommentin, aloin itsekin suhtautua siihen enemmän huumorin kannalta, rennommin. Oikeastaan oli lopulta vallan hauskaa antaa kirjailijan rupatella "lämpimikseen" ja suorastaan toistaa itseään ja nauttia vain siitä, ettei hyvä kirja lopu kesken.
En voi todellakaan väittää olevani tämän aihepiirin lämpimimpiä ystäviä, mutta tykkäsin silti kirjasta. Tietysti kirjasta olisi saanut vielä enemmän irti, jos tuntisi englanninkielistä klassikkokirjallisuutta ja etenkin Shakespearen tuotantoa ja näytelmiä paremmin. Shakespeare ja Ibsenin näytelmät roolihahmoineen olivat aika paljon esillä ja niiden merkitykset tuntiessaan olisi varmaan oivaltanut henkilöistä vielä jotain lisää, mutta kyllä näinkin asiaa ja ajatuksia riitti ihan kotitarpeiksi.

Takakannesta:
Minä olen monta on kuin Garpin maailma toisesta näkökulmasta, vuosikymmenien kokemuksia rikkaampana. Billy Abbott käy koulua 50-luvulla Uudessa-Englannissa, harrastaa teatteria ja rakastuu sekä luokkatoveriinsa että sukupuolensa vaihtaneeseen kirjastonhoitajaan neiti Frostiin. Neiti Frost opettaa kiusatulle Billylle painia ja neuvoo häntä seuraamaan omaa, biseksuaalista tietään.

Minä olen monta seuraa Billyn elämää teinipojasta seitsemänkymppiseksi kirjailijaksi, joka muistuttaa sekä Irvingiä itseään että Irvingin kenties tunnetuinta romaanisankaria T. S. Garpia. Billy Abbottin elämän varrella kohtaamat henkilöt kulkevat historian käänteiden ja erityisesti 1980-luvun AIDS-epidemian läpi liikuttavalla ja merkityksellisellä tavalla.

Kaunisto, Milja: Synnintekijä

Milja Kaunisto: Synnintekijä

Gummerus 2013

Luin ~9.5.2013


Kun Olavi Maununpoika, vastavihitty pappi ja Turun piispa Maunu Tavastin ottopoika, lähestyy Pariisia, hän haistaa ensimmäiseksi kaupungin löyhkän. On vuosi 1425, sydäntalvi, ja Itämaan kirkasotsaiselle nuorukaiselle avautuu uusi maailma houkutuksineen ja hirvittävyyksineen. Sorbonnen yliopiston oppilaana hän muuntaa nimensä komeaan latinankieliseen asuun, hänestä tulee Olaus Magnus. Olauksen huomio kiinnittyy Sorbonnen kirkkaimpaan älyyn, Miracle de Servièresiin, ja he ystävystyvät. Miracle kutsuu Olauksen perintölinnaansa etelä-Ranskaan, ja tämä lähtee, vaikka aavistaa, että siitä tulee hänen hurskaan elämänsä taitekohta. Kesä maaseudulla on löytöretki yltäkylläisyyteen ja kiellettyyn intohimoon. Kun Olaukselle selviää Miraclen häpeällinen menneisyys, joutuu koetukselle myös hänen oma minuutensa. Milja Kaunisto kuljettaa tarinaa hengästyttävällä otteella. Kerronta on täyteläistä ja eläytyvää, kieli runsasta ja häpeilemätöntä. Olavi Maununpoika oli Sorbonnen yliopiston ainoa suomalainen rehtori, Jeanne d’Arcin aikalainen ja Turun piispa. Synnintekijä kertoo hänen oppivuosistaan Pariisissa, mutta pääosaan nousee myös rietas ja armoton keskiajan Eurooppa. Romaani saa jatkoa Kauniston seuraavissa teoksissa, jotka kertovat Olavi Maununpojan myöhemmistä elämänvaiheista.
Gummeruksen sivulta.

Monessa paikassa törmäsin tähän esikoiskirjaan. Aihepiiri vaikutti kiinnostavalta, kyllä tykkään historiallisista romaaneista.
Lukiessa oli kyllä välillä aika ristiriitainen olo.
Kuten joku muukin lukija, itse en voinut olla ihmettelemättä, miksi näin "raflaavaan" kirjaan oli valittu päähenkilöksi oikea historiallinen henkilö, Olavi Maununpoika. Tämä häiritsi välillä lukemista, kun juonenkäänteet äityivät hurjimmilleen.
Tarina oli kyllä oikein hyvä ja kirja piti hyvin mielenkiinnon yllä, kun siihen ensin pääsi sisälle ja tajusi, tai alkoi vähitelleen aavistaa, miten alkukäänteet oikein liittyivät toisiinsa. Ihan varmasti haluan lukea lisää, sillä kuulemma jatkoa on luvassa.
Ihan kaikki historialliset yksityiskohdat eivät täysin vakuuttaneet, jotenkin tuli sellainen olo, että taiteellista vapautta oli käytetty aika vapaasti. Ehkä tuo historiallisen henkilön valinta ohjasi ajattelemaan myös yksityiskohtia hieman epäilevästi.

Tervo, Jari: Jarrusukka

Jari Tervo: Jarrusukka

Kirjan ja ruusun päivän kaupanpäälliskirja v. 2013

Luin ~4.5.2013


Mistä voi liisata vauvan? Koulun joulujuhlaan tarvitaan seimeen oikea vauva ja sattuman oikusta sijaisope sellaisen saa hankituksi.

Olipa outo tarina. Lukiessani oli aika vahvasti sitä mieltä, että en tykkää koko tarinasta, oli se sen verran vauhdikas juoneltaan. Mutta täytyy nostaa hattua Tervolle, joka saikin jutun käännettyä ihan kelpo loppuratkaisuun. Ei tästä nyt kauheasti voi kertoa paljastamatta juonta, joten lukekaa itse. Vähän alle 120 sivua, ei sitä kauaa lue. Onhan tuo aika haastavaa saada kokonainen tarina noin pieneen tilaan. JOnkin verran tekstistä kyllä oli kuultavinaan viimeistelemättömyys, jopa pienoiset ajatushaksahdukset.

Hauska idea kerrassaan tämä kaupanpäälliskirja. Itse taisin ostaa yhden Tove Janssonin muumikirjan saadakseni tämän.

Viime vuonna teemakirjana oli Tuomas Kyrön Miniä.