Elif Shafak: Kunnia
Englanninkielinen alkuteos Honour, 2012
Suom. Maria Erämaja
Gummerus Kustannus Oy, 2013
Luin ~ 6.1.2014
Paras kirja, jonka olen lukenut tosi pitkään aikaan. Hyvä juoni, hyvä henkilöjoukko. Kirja antoi koko ajan paljon ajattelemisen aihetta, ei vain pääaiheestaan, vaan elämästä yleensä. Tykkään niin paljon tällaisista kirjoista, joissa on mielenkiintoinen juoni, mutta tarina on kerrottu niin taitavasti, että juonen suhteen ei tunnu olennaiselta vain päästä kirja loppuun, vaan tekee mieli myös jarrutella kirjan tunnelmissa ja ajatuksissa, jottei se loppuisi liian pian.
Tämän kirjailijan kirjoja tahdon lukea lisää.
Kuvaus: Äitini kuoli kahdesti... Näin alkaa nuoren kurdinaisen Esman tarina 70-luvun Lontoossa, missä punk-liike vyöryy vallatuista taloista valtavirran tietoisuuteen, hakaristitatuoitu kauppa-apulainen nöyryyttää maahanmuuttajanaista leivosostoksilla ja Esman kiivas isoveli Iskender murhaa heidän äitinsä vaaliakseen perheen kunniaa. Kunnia kerii auki Esman suvun tarinan kolmessa sukupolvessa, isoäidin pakkomielteisestä kamppailusta poikalapsen saamiseksi hänen äitinsä ja tätinsä syntymään pienessä kurdikylässä, Istanbulin kuhinasta tragediaan Itä-Lontoon kadulle vuonna 1978 - ja elämään sen jälkeen.
Shafakin syvää humanismia huokuvan romaanin polttopisteessä on kunniaväkivalta, aihe joka puhuttaa tänä päivänä ehkä enemmän kuin koskaan. Kunnia on psykologisesti tarkkanäköinen kertomus rakkaudesta ja perheestä, häpeästä ja kunniasta, synnistä ja sovituksesta. Romaani nousi ilmestyessään Turkin myyntilistojen kärkeen ja voitti puolelleen kriitikot ja monenikäiset ja -taustaiset lukijat. Se avasi värikkään keskustelun vapaudesta ja miehisyyden mallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti