Jaswal, Balli Kaur: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille

Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille
engl. Erotic Stories for Punjabi Widows, 2017
Suom. Inka Parpola
Sitruuna Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 14.10.2021

Kuvaus:

Eloisa, seksikäs ja ajatuksia herättävä tarina yhteisöllisyydestä, ystävyydestä ja naisen elämästä ikään tai kansalaisuuteen katsomatta
Nikki on pyristellyt koko ikänsä päästäkseen eroon perinteitä arvostavasta sikhiyhteisöstä, jossa hän on kasvanut Länsi-Lontoossa. Kun Nikkin isä yhtäkkiä menehtyy, perhe joutuu taloudelliseen ahdinkoon. Kartuttaakseen kassaa Nikki hankkii työpaikan luovan kirjoittamisen opettajana.
Pian hänelle valkenee, että lähes kaikki opiskelijat ovat lukutaidottomia punjabilaisia leskiä. Luovan kirjoittamisen sijaan Nikki huomaa opettavansa aakkosia. Mutta kun yksi naisista löytää eroottisia tarinoita sisältävän kirjan ja lukee siitä luokassa ääneen, leskiin syttyy aivan uudenlainen opiskeluinto. Perinteisten asujen alla pulppuaa varsinainen luovuuden lähde, kun naiset alkavat kertoa tarinoitaan. Pian sana oppitunneista leviää naisyhteisön keskuudessa kulovalkean tavoin ja luokkahuoneen seinät pullistelevat osallistujista. Ei aikaakaan kun skandaalin ainekset ovat kasassa...

Kommentti:

Kirja vaikutti aluksi aika sekavalta, sillä siihen oli koottu varsin monenlaisia aineksia, enkä ensin meinannut hoksata eroottisten tarinoiden funtiota. Onneksi kuitenkin luin koko tarinan, sillä kirja oli kyllä oikein mukavaa luettavaa. Sopivan monimutkainen juoni, joka kuitenkin pysyi ihan kasassa (eikä kompastunut tai läkähtynyt omaan nokkeluutensa, kuten joskus saattaa käydä).

(354 sivua.)

Graham, Janice: Tulilintu

Janice Graham: Tulilintu
engl. Firebird, 1998
Suom. Jaana Kapari
Otava, 1998
Luin ~ 4.10.2021

Kuvaus:

Kansasin kullanvärisellä preerialla asustava lakimies ja karjankasvattaja Ethan Brown on juuri aikeissa mennä naimisiin, kun kaupunkiin ilmestyy viulisti Annette Zeldin pienen tyttärensä kanssa.
Älykäs, kypsä Annette kiehtoo Ethania toisella tavalla kuin hänen nuori, pinnallinen morsiamensa Katie Anne. Ethan ja Annette rakastuvat toisiinsa intohimoisesti, peruuttamattomasti. Heidän sydämensä kuuluvat yhteen.
Mutta sitten kohtalo päättää toisin. Preerian kulotus ryöstäytyy käsistä ja maa syttyy liekkeihin. Tulipalo jättää jälkeensä tragedian, jonka voitta vain kuolemaakin voimakkaampi rakkaus. Se versoo hiiltyneestä maasta, vahvempana kuin koskaan

Kommentti:

Asetelmana oli perinteinen kolmiodraama, johon haettiin säväystä henkimaailman puolelta. Jotenkin tämä tarina ei oikein iskenyt minuun, eivätkä päähenkilöt kunnolla heränneet henkiin. Varsinkin miespäähenkilö oli lopulta aika tyly henkilö (miksi kaksi naista oli niin sokean rakastuneita sellaiseen nilkkiin?), ja vaikka luin kirjan loppuun ihan sen takia, että odotin häneltä jonkinlaista suunnanmuutosta, niin eipä sitä sitten kunnolla tullut. Tai ilmeisesti tuli, mutta jotenkin se jäi aika ohueksi.
Tarinassa oli dramaattisia käänteitä, mutta siihen nähden mielestäni kuitenkin aika laimea lukukokemus.

(313 sivua.)

Bertell, Ann-Luise: Oma maa

Ann-Luise Bertell: Oma maa
Heiman, 2020
Suom. Vappu Orlov
Tammi, 2021
Luin ~ 1.10.2021

Kuvaus:
Finlandia-ehdokkaan väkevä sukukronikka.
Taidokas sukuromaani Pohjanmaan lakeuksilta työntää juurensa syvälle Elofin elämään, joka viiltää kipeästi ja tuo onnen. Kaiken keskiössä on Elofin perimä kototila, josta suvun tarinat kurottavat sisällissodan ajasta aina 1980-luvulle saakka.
Isä kuolee keuhkotautiin Elofin ollessa vain kymmenvuotias, ja orvot veljekset joutuvat jättämään taakseen kototilan Kimon kylässä. Ylöspidon he saavat isovanhempiensa luota, mutta menetyksen myötä Elof on jo oppinut tuntemaan maailman painon. Kun vuodet rynnistävät eteenpäin, hän kasvaa mieheksi, joka on ylpeä perinteistä ja sukunsa kylvämästä maasta. Silti hän kipuilee oman olemassaolonsa kanssa. Vahvat juuret tuovat voimaa, mutta voivatko ne myös tukahduttaa ihmisen?
Lukijansa hurmannut Oma maa on ollut ehdolla Finlandia- ja Runeberg-palkinnon saajaksi.

Kommentti:

Kyllä, tykkäsin tarinasta ja kirjailijan kerronnasta. Vaikka samantapaisia tarinoita on paljon, kiinnostava tapa kertoa tekee henkilöt eläviksi ja antaa aina jotain uutta ajateltavaa.
(399 sivua.)

Kostet, Jenna: Margaretan synti

Jenna Kostet: Margaretan synti
Aula & Co, 2021
Luin ~ 23.9.2021

Kuvaus:

”Minä osaan keittää myös lemmenjuomia, mutta miksi uhrata yrttejä sellaiseen mieheen, joka ei ole koskaan tiennyt, mitä rakkaus tarkoittaa.” Noita. Huora. Murhaaja. Nuori Margareta on tuomittu kuolemaan miehensä murhasta ja odottaa Turun raatihuoneen kalseassa tyrmässä tuomionsa täytäntöönpanoa. Kukaan ei ole epäillyn puolella. Juoruilevien kaupunkilaisten mielissä Margareta on kohtalonsa ansainnut. Kaupunginpalvelija Jakob huolehtii vangitusta naisesta. Teloituksen lähestyessä Margareta kertoo Jakobille tarinaansa, ja lopulta Jakob ei voi olla pohtimatta, onko Margareta todella syyllinen, ja jos on, niin mihin? Odotusten, ennakkoluulojen ja perinteiden kahlitsemassa yhteisössä yhdellä jos toisella on salaisuuksia - mutta toisten salaisuudet ovat kuolettavampia kuin toisten. Margaretan synti maalaa lukijan mieleen elävän kuvan 1600-luvun Turusta, sen miljööstä ja asukkaista, saa sen mutaiset kadut lipsumaan saappaan alla ja torin runsaat tuoksut tunkeutumaan tajuntaan. Elävimmäksi nousee kuitenkin kuva tuomitusta naisesta, joka maksaa janoamastaan vapaudesta sen kaikkein kovimman hinnan.
Kommentti:
Mielenkiintoinen, mutta kuitenkin hieman kuivakka tarina. Margareta ei oikein herännyt henkiin koko kirjan aikana. Saattoi johtua omista fiiliksistäkin, mutta jotenkin kertomistyyli ei uponnut minuun tällä kertaa.
Kun Margaretan tilanne ja siihen johtaneet tapahtumat kerrottiin jo melko pian, ei kirja oikein tuntunut kovin mielenkiintoiselta ensimmäisten sadan sivun jälkeen.
(283 sivua.)

Alakoski, Susanna: Sikalat

Susanna Alakoski: Sikalat
ruots. Svinlängorna, 2006
Suom. Katriina Savolainen
Schildts, 2007
Luin ~ 17.9.2021

Kuvaus:
Sikalat kertoo suomalaisperheen elämästä Ruotsissa. Tarinan alussa perhe muuttaa kaupungin vuokrataloon, jossa on sellainenkin hienous kuin sisävessa. Isä käy töissä ja äiti kodinhoidon ohessa pimeissä tiskaushommissa. Elämä on köyhää, mutta uusi asuinympäristö tuo iloa perhe-elämään.
Menneisyydestä on kuitenkin kannettu painolasteja eikä vieraaseen yhteiskuntaan sopeutuminen suju aivan kivutta. Aluksi arkea piristetään pienillä juhlilla, mutta pian juhlat karkaavat käsistä. Perheen kolme lasta seuraavat sivusta vanhempiensa lipumista alkoholismiin sekä sen oheistuotteita, kuten perheväkivaltaa.

Kommentti:

Olipas aikamoinen kuvaus suomalaissiirtolaisten elämästä ruotsalaisessa lähiössä 1960-luvulla. Kertojaäänenä perheen tytär Leena, siis lapsen näkökulma. Kiinnostava kirjailija, toden totta!
Kiva arvio täällä.
(283 sivua.)

Schulman, Alex: Eloonjääneet

Alex Schulman: Eloonjääneet
Överlevarna, 2020
Suom. Jaana Nikula
Otava, 2021
Luin ~ 12.9.2021

Kuvaus:

Menestyskirjailijan vangitseva kuvaus veljessuhteista Polta nämä kirjeet -menestyskirjan kirjoittajan uusin jatkaa omakohtaisten perhesuhteiden aukileikkausta. Kolme veljestä matkustaa maan toiselle laidalle levittääkseen äitinsä tuhkat torpan viereen, jossa kukaan heistä ei ole käynyt 20 vuoteen. Eloonjääneet on koskettava romaani lapsuuden kokemisesta uudelleen aikuisena.

Kommentti:

(288 sivua.)

Panschin, Linda: leipää sukassa

Linda Panschin: Leipää sukassa - Elämää syömishäiriön syövereissä
Books on Demand, Helsinki, 2020
Luin ~ 6.9.2021

Kuvaus:
Harvemmin kukaan sairastuu syömishäiriöön, saati sitten parantuu yhdessä yössä. Näin ollen sairastamisen ja lopulta paranemisen kivikkoisella tiellä syömishäiriöinen konttaa polvet ruvella hyvän tovin. Tässä kirjassa kuvaan millaista tämä matkanteko on. Miksi konttaamme, vaikka voisimme ihan hyvin nousta seisomaan ja kävellä? Millaista on käydä kaupassa, kun seuralaisena on syömishäiriö? Entä juhlissa ja ulkomaan matkoilla? Miten syömishäiriö vaikuttaa pukeutumiseen? Miten ihmeessä leipä lopulta päätyykin sukkaan? Näihin kysymyksiin ja moniin muihin pyrin tässä kirjassa vastaamaan.
Kommentti:

Kirja pirullisesta syömishäiriöstä. Kirjan kertoma on karua, mutta huumorilla kevennettyä. Koska kertomat ovat syömishäiriöisten omia, ne toimivat, muuten ei paljon naurattaisi. (174 sivua.)

Bly, Nellie: Kymmenen päivää mielisairaalassa

Nellie Bly: Kymmenen päivää mielisairaalassa
Alkut. Ten Days in a Madhouse
Suom. Heidi Kouridou
Kustantaja: Oppian, 2018
Luin ~ 19.8.2021

Kuvaus:

Nellie Bly (1864 - 1922) oli ensimmäisiä tutkivia journalisteja. Kymmenen päivää mielisairaalassa on Blyn selvitys siitä, kuinka mielenterveyden ongelmia hoidettiin 1800-lopun New Yorkissa. Reportaasiaan varten Bly kirjautui potilaana pahamaineiseen naisten mielisairaalaan, jonka lääkärit ja hoitajat eivät tienneet hänen olevan toimittaja. Blyn paljastukset johtivat merkittäviin uudistuksiin ja muutoksiin mielenterveyden hoidossa. Kymmenen päivää mielisairaalassa on merkkipaalu sekä tutkivan journalismin historiassa että mielenterveyden hoidossa ja sen kehityksessä.

Kommentti:

Hiuksianostattava kertomus, joskin melkoisen kömpelöä kieltä. Jäi epäselväksi, oliko alkuteos noin kömpelöä tekstiä, vai oliko myös suomennos hieman heikko. Hämmensi esim. se, että 1800-luvun englannista ei oltu suomennettu teitittelyä.
(137 sivua.)

Hauru, Hanna: Viimeinen vuosi

Hanna Hauru: Viimeinen vuosi
Like Kustannus Oy (Otava), 2021
Luin ~ 15.8.2021

Kuvaus:
Finlandia-ehdokkaan raadollisen kaunis pienoisromaani.
1950-luvulle sijoittuva kertomus ankaran talven riivaamasta Pohjois-Pohjanmaan kylästä ja kynämiehestä, joka valitsi tiensä isänsä tahdosta piittaamatta. Kirjallisen maineen myötä hänestä on tullut kylän silmätikku, syrjään vetäytyvä ja köyhyyden koulima mies, jonka mielessä kajastelee rakkauden kaipuu. Onko menestyksen hintana yksinäisyys vai löytääkö hän kaipaamansa? Haurun viides romaani kulkee hänen ylistetyn teoksensa Jääkannen jalanjäljillä. Se on kuin yhdistelmä Aki Ollikaisen Nälkävuotta ja Maria Jotunin, Rosa Liksomin ja Timo K. Mukan karua Pohjolaa.

Kommentti:
Mielenkiintoinen uusi kirjailijaääni. Tykkäsin kielestä, jota teki mieli maistella. Siihen piti myös syventyä, koska muutama lause saattoi tiivistää hyvin paljon ja kertoa asioita monella tasolla. Upeita havaintoja aikakaudesta ja ihmisyydestä.

(174 sivua.)

Miettinen, Vera: Eerika

Vera Miettinen: Eerika
Deadline Kustannus Oy, 2020
Luin ~ 9.8.2021

Kuvaus:
Ei mulla ole ketään", Eerika sanoi, kun sosiaalityöntekijä kysyi, voiko tyttö luottaa johonkin aikuiseen.
Eerika oli lastensuojelun asiakas lähes syntymästään asti. Hänen vanhempansa käyttivät alkoholia, eivätkä osanneet huolehtia tytöstä. Eräänä iltana Eerikan äiti järjesti jälleen juhlat kotonaan, ja naapuri soitti poliisit. Eerika sijoitettiin kiireellisesti hänen isänsä ja äitipuolensa luokse. Iloinen ja sosiaalinen tyttö muuttui sulkeutuneeksi ja hiljaiseksi.
"Se on salaisuus", Eerika vastasi, kun häneltä kysyttiin kotioloista. Naapurit, tytön biologinen äiti ja koulun henkilökunta huomasivat Eerikan hädän, mutta se ei riittänyt pelastamaan tyttöä. Pahan edessä tyttö pakeni mielikuvitusmaailmaansa.
Eerika-kirja kertoo yksityiskohtaisesti ja tarinanomaisesti tarinan tytöstä, joka murhattiin Helsingissä vuonna 2012. Tapaus järkytti koko Suomea. Kirjan tapahtumat perustuvat lastensuojelun merkintöihin sekä viranomaisten ja Eerikan lähisukulaisten haastatteluihin. Lähiomaiset, esimerkiksi Eerikan isovanhemmat, ovat kertoneet tytön luonteesta sekä tapahtumista, joita ei voi lukea viranomaisten asiakirjoista.
Eerika joutui kokemaan elämänsä aikana paljon pahaa, mutta hän ei suinkaan ole ainoa.

Kommentti:

(269 sivua.)

Edwards, Kim: Muisto tyttärestäni

Kim Edwards: Muisto tyttärestäni
The Memory Keeper´s Daughter, 2005
Suom. Laura Jänisniemi ja Susanna Tuomi-Giddings
Bazar Kustannus Oy, 2008
Luin ~ 6.8.2021

Kuvaus: "Myrskyisenä yönä vuonna 1964 lääkäri David Henry auttaa vaimoaan synnytyksessä. Norah synnyttää kaksoset, tytön ja pojan. Poika on terve, mutta tytöllä on Downin syndrooma. David haluaa säästää vaimoaan murheelta ja tekee nopean päätöksen, joka vaikuttaa koko perheeseen loppuiäksi. Hän pyytää sairaanhoitajaa viemään tytön laitokseen ja kertoo vaimolleen tyttären kuolleen. Muisto tyttärestäni on voimakas, tunteita herättävä tarina isän painavasta salaisuudesta, valheesta, joka repii perhettä erilleen. Samalla se on upea kertomus rakkauden tervehdyttävästä voimasta ja anteeksiannosta."
Kommentti:
Edit. 09/2022 Katsoimme tämän elokuvan v. 2022.

(486 sivua.)

Keyes, Marian: Aikuiset ihmiset

 Marian Keyes: Aikuiset ihmiset

Grown Ups, 2020

Suom. Lea Peuronpuro

Tammi (WSOY), 2021

Luin ~ 27.7.2021

Kuvaus: Tietäisitpä mitä muut salailevat! Mestarikomediennen täsmäisku Caseyn perheeseen, jonka glamoröösit kulissit kaatuvat, kun aivotärähdyksen saanut Cara paljastaa kaikkien salaisuudet. Veljekset Johnny, Ed ja Liam Casey ovat onnenpekkoja. Heillä on kauniit ja lahjakkaat vaimot vierellään – Jessie, Cara ja Nell – sekä iso liuta lapsia. Lomat ja juhlahetket Caseyn perhe viettää yhdessä, mutta kaikki ei ole niin auvoista kuin miltä näyttää. On nimittäin niin, että jotkut eivät voi sietää toisiaan ja jotkut tulevat toimeen liiankin hyvin. Kun sitten Cara saa aivotärähdyksen, alkaa hän vuodattaa julki ikäviä totuuksia. Kiusallisen tilinteon hetkellä jokaisen on punnittava tykönään, tällä tavallako käyttäytyvät aikuiset ihmiset. Irlantilainen Marian Keyes (s.1963) on tunnetaan ”luvattoman hauskoista” (Sunday Times) romaaneistaan, joissa hän kuvailee, millaista on olla tänä päivänä nainen. Nykykirjallisuuden merkittäväksi feministiksi tituleerattu Keyes on vakaasti sitä mieltä, että huulipuna ja korkokengät eivät tee naisesta idioottia. Ei ihme että häntä niin kovasti rakastetaan ja loputtomiin jäljitellään. - Kommentti: Kevyttä ja silti varsin painavia asioita. Omaan kesälomalukumakuuni vähän sekavakin, kun oli niin paljon ihmisiä ja kesti tovin muistaa, kuka kukin oli. Tykkäsin kyllä! ((605 sivua.)

Sandrel, Julien: Unelmien lista

 Julien Sandrel: Unelmien lista

La chambre des merveilles, Ranska, 2018

Suom. Lotta Toivanen

Tammi  (WSOY), 2021

Luin ~ 07/2021

Kuvaus:

Millaista olisi elää jonkun toisen unelmia todeksi?

Julien Sandrelin Unelmien lista on lämmin, tunteikas ja lempeän koominen romaani siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Thelman poika viruu tajuttomana sairaalassa, kun hän löytää vahingossa pojan salaisten unelmien listan ja päättää toteuttaa sen pitääkseen toivoaan yllä. Unelmat vievät hänet Tokioon ja Budapestiin, luokkahuoneisiin ja jalkapallokentälle, mutta ennen muuta matkalle omaan sisimpään. Surun ja epävarmuuden hetkilläkin voi löytää ystävyyttä ja rakkautta, kyynelten läpi voi hymyillä.

Kommentti:

Miehen kirjoittamaksi aika kevyttä. Hassua sanoa, mutta välillä kirja vaikutti aika lailla ya-kirjalta.

Aihehan on hyvinkin vakava, enkä oikein päässyt yli kirjan kevyestä fiiliksestä.

(213 sivua.)

Giffin, Emily: Vauvanpitävä

 Emily Giffin: Vauvanpitävä

Baby Proof, 2006

Suom. Inka Parpola

WSOY Lista, 2008

Luin 07/2021

Kuvaus:

Ensin rakastutaan palavasti ja mennään naimisiin. Sitten saadaan lapsia. Eikö se ole kaikkien naisten haaveissa?
Ei ainakaan Claudia Parrin. Hän uskoo, ettei koskaan löydä miestä, joka jakaisi hänen ideaalinsa lapsettomasta avioliitosta. Sitten hän kohtaa hurmaavan Benin, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta: mies ei halua tulla isäksi. Pari rakastuu ja menee naimisiin. Elämä kuitenkin yllättää, ja eräänä päivänä toinen heistä muuttaa mieltään. Toiseen heistä iskee vauvakuume.

Vauvanpitävä on tarina siitä, mitä täydelliselle pariskunnalle tapahtuu, kun kumppanukset yhtäkkiä haluavatkin täysin erilaisia asioita. Kompromissin tekeminen ei tunnu mahdolliselta asiassa, joka muuttaisi koko loppuelämän kulun. On päätettävä, mikä elämässä on tärkeintä, ja yritettävä tavoitella sitä. On myös pohdittava, mitä voimme – ja mitä emme voi – tehdä rakkaudesta toiseen ihmiseen.

Kommentti:

(307 sivua.)

Hietamies, Eve: Teräsmiehen morsian

 Eve Hietamies: Teräsmiehen morsian

Otava, 1995

Luin ~ 12.7.2021

Kuvaus:

Iiris ja Isto asuvat Itä-Helsingissä ja yrittävät totutella toisiinsa ja toisen sukuun, olla perhe, yhteiskunnan tukipilari. Mutta ”miksi aina minä” on kysymys, joka kivistää kun pitäisi leikkiä tosissaan kotia.

Onko elämä vai asuntolaina, lauma muksuja ja keski-iän kyllästyminen? Vai onko jossain kuitenkin bileet joihin et vain saanut kutsua?

Eve Hietamies kertoo rakastamisen vaikeudesta tässä ja nyt, rivitalossa, markettien, parkkipaikkojen ja metroasemien maailmassa. Hän kirjoittaa vetävästi ja näkee tutut tilanteet humoristisesti.

Kommentti:

Tuulahdus kaukaiselta 1990-luvulta. Ajalta, jolloin karkumatkalta lähetetiin postikortteja ja soitettiin, jos huvitti, lankapuhelimiin.

Tarina ei silti ole vanhentunut, vaan enemmänkin ajaton. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset, syrjäänjääminen, sukulaisten keskinäiset kaunat ja muut tutut kuviot, ja tietenkin se, miten ne vaikuttavat aina seuraaviin sukupolviin.

Joskus tuntuu, että nykyaikana analysoidaan perhetaustoja ja esim. nuorten ongelmia sillä oletuksella, että ihmiset tekevät aina tahallaan toistensa elämän vaikeaksi. Toki monet niin tekevätkin, mutta miksi me lopulta  toistamme edellisten sukupolvien virheitä? Ymmärtääkseni ainakin joskus siksi, että emmehän me sen taitavampia tai tietävämpiä kasvamisen tai kasvattamisen suhteen ole kuin edellisetkään polvet. Kaikkien meidän täytyy opetella ja oppia elämään ihan ensimmäistä kertaa...

(186 sivua.)

Giffin, Emily: Rakkauden pudotuspeli

 Emily Giffin: Rakkauden pudotuspeli

Something Blue, 2005

Suom. Inka Parpola

WS Bookwell Oy, 2008

Luin ~ 10.7.2021

Kuvaus:

Kaunis ja seksikäs Darcy Rhone on tottunut saamaan haluamansa: onhan elämä sitä lumotumpaa, mitä kauniimpi nainen on. Darcyn täydellinen maailma kuitenkin romahtaa, kun hänen paras ystävänsä Rachel varastaa hänen sulhasensa. Rachel on aina ollut kunnollinen ja tunnollinen, mutta ulkonäöltään ikuinen kakkonen.
Itsekeskeisen Darcyn yllätykseksi hän ei saa sympatioita puolelleen. Hän huomaa karkottaneensa luotaan kaikki läheisensä ja olevansa ensimmäistä kertaa elämässään täysin yksin – ja raskaana. Hän yrittää toipua tilanteesta matkustamalla lapsuudenystävänsä luo Lontooseen. Siellä narsistinen ja materialistinen Darcy päättää ryhtyä kehittämään itseään: tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on täydellisen aviomiehen etsiminen.
”Voisiko asia, jonka ei ikinä haluaisi tapahtuvan, olla juuri sitä, minkä pitäisikin tapahtua?” kysyy Rakkauden pudotuspeli. Se on itsenäinen jatko-osa Giffinin menestyneelle esikoisromaanille Rakkaus lainassa (2007).

Kommentti:

No tokihan tämä oli todella kevyt kirja, mutta tykkäsin tästä yllättävän paljon.  Keveyshän oli ensimmäisen osan perusteella odotettavissakin ja toki muistin edellisen kirjan tapahtumat melko hyvin, mutta tässäpä olikin jujuna se, että kertoja oli vaihtunut. 

Tällä kertaa äänessä on häpeämättömän kevytmielinen ja itsekeskeinen Darcy, eikä Rachel, kuten ensimmäisessä osassa.

Välillä kieltämättä mietitytti, että jaksaako niin itsekeskeistä kerrontaa kovin pitkään lukeakaan, mutta tavallaan äärimmäinen narsistisuus toi kirjaan myös aimo annoksen huumoria.

Päähenkilön kuvaus oli todella taitavasti kirjoitettu ja lopulta aloinkin suorastaan pitää Darcystä.  

Pitänee lukea vielä kolmaskin kirja!

(312 sivua.)

French, Nicci: Keskiviikkoa odottaessa

 Nicci French: Keskiviikkoa odottaessa

Waiting for Wednesday, 2013

Suom. Raimo Salokangas

Blue Moon Kirjat Oy, 2021

Luin ~ 4.7.2021

Kuvaus:

Viikonpäivä-sarjan kolmannessa kirjassa psykoterapeutti Frieda Kleinia alkaa vaivata muuan seikka mahdollisen potilaan puheissa. Se johdattaa hänen kadonneiden nuorten naisten jäljille, etsimään vaarallista ja varovaista saalistajaa, jonka olemassaolosta poliisikaan ei tiedä. 

Samaan aikaan poliisi tutkii mukavan perheenäidin murhaa. Friedan veljentytär tuntee perheen pojan, ja tahtomattaan Frieda kietoutuu tähänkin tutkintaan. 

Taustalla vaanii vanha haamu, joka pitää huolen, että Frieda ei pääse unohtamaan häntä.

Kommentti:

Koukuttava, hyvä sarja.  Seuraavaa viikonpäivää odotellessa.

Jälleen jännitys tiivistyy, kun Frieda ystävineen joutuu hengenvaaraan päätyessään kaivelemaan vähän liiankin vaarallisia johtolankoja. Toki tähän perustelutkin löytyvät, Frieda kun ei oikein kaikkien poliisien suosiossa ole, ja Karlssoninkin ystävyyden rajoja on venytetty aika äärimmilleen. Mutta kuka oikeasti lähtee kaivelemaan jonkun monimurhaajaksi epäilemänsä.....

Sarjan alusta lähtien olen miettinyt, pitäisikö henkilöistä tehdä nimiluettelo, koska jostain syystä numet eivät meinaa jäädä mieleen. Toki tuttu perusporukka alkaa olla hallussa, mutta muuten nimilista olisi voinut kyllä olla hyvä apu, etenkin kun seuraavan osan suomennosta joutuu taas vähän odottelemaan.

(446 sivua.)

Shafak, Elif: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

 Elif Shafak: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

10 Minutes 38 Seconds in this Strange World, 2019

Suom. Maria Erämaja

Gummerus Kustannus Oy, 2021

Luin ~ 27.6.2021

Kuvaus: (takakannesta)

Brutaalin kaunis tarina elämänvoimasta

Roskapöntössä Istanbulin laitamilla lepää juuri murhatun prostituoidun, Tequila-Leilan, ruumis. Ennen kuin hänen tietoisuutensa 10 minuutin 38 sekunnin päästä hiipuu lopullisesti, Leila käy läpi koko elämänsä kirjoa. Huumaavia makuja, tuoksuja, värejä. Perhettä, joka hylkäsi hänet, ja muita hyljeksittyjä, joista tuli hänen uusi perheensä ja kantava voimansa. Taustalla kuohuneita Turkin lähihistorian käännekohtia. Sitä, kuinka ystävyys voi tuoda toivoa suurimmankin epätoivon keskelle.

Turkin luetuimman naiskirjailijan, moniarvoisuuden ja ihmisoikeuksien sanansaattaja Elif Shafakin romaani on yhteiskuntakriittinen ja syvästi humaani tarina ystävyydestä ja elämänvoimasta. Teos antaa äänen niille, joilla sitä ei yleensä ole: kaltoinkohdelluille, marginaaliin kadotetuille, konservatiivisen yhteiskunnan tukahduttamille ja muille toisten tarinoiden sivuhenkilöille. Teos valittiin Booker-palkintoehdokkaaksi.

FILI - Kirjallisuuden vientikeskus on tukenut tämän kirjan kääntämistä.

Kommentti:

(359 sivua.)

Holmberg, Niillas: Halla Helle

 Niillas Holmberg: Halla Helle

Gummerus, 2021

Luin ~ 24.6.2021

Kuvaus:

Palkitun saamelaisrunoilijan tenhoava esikoisromaani

Papin poika Samu jättää etelän taakseen ja muuttaa Saamenmaalle. Merkillisen vahva voima vetää häntä Utsjoelle: Suomen puhutuin saamelainen Elle Hallala, taiteilijanimeltään Halla Helle.

Elle hylkää taiteen teon ja erakoituu tunturiin viettämään esi-isiensä mukaista elämää. Hän lähettää Samulle runomuotoon kirjoitettuja unia. Freud ja Jung apunaan Samu alkaa tulkita unia auttaakseen Elleä. Välittyykö tulkinnoista vain hänen oma halunsa saada Elle lähelleen, ja mitä toisen kulttuurista on omaksuttava ymmärtääkseen sen symboleja?

Yhteiskunnallinen Halla Helle on sykähdyttävä esikoisromaani. Se kuvaa viisaasti niin yksilön kuin yhteisön ristiriitoja.

Kommentti:

Runoja, unia, psykologiaa. Mielenkiintoinen, myös haastava luettava. 

Vahva kannanotto Suomen alkuperäiskansan, saamelaisten kohteluun viime vuosisatoina ja -kymmeninä. Viivähdys Lapin maisemissa.

(455 sivua.)

Cronin, A. J. : Sisärengas

 A.J. Cronin: Sisärengas

The Citadel, 1937

Suom. Helvi Vasara

Otava, 9. painos 1984

Luin ~ 21.6.2021

Kuvaus:

Lääkärinammatti on köyhälle, vaatimattomista oloista peräisin olevalle Andrew Mansonille kutsumus. Valmistuttuaan hän on täynnä intoa ja väkevyyttä, vilpitöntä halua auttaa ihmisiä kaikkien kykyjensä mukaan. Hänen ensimmäinen työpaikkansa on pienessä takapajuisessa englantilaisessa kaivoskaupungissa. 

Sitten hänen tiensä johtaa hiukan vauraampaan kaivoskaupunkiin ja lopulta Lontooseen, jossa hän onnistuu pääsemään "sisärenkaaseen", niiden muotilääkäreiden joukkoon, joiden mainetta hienot potilaat levittävät ja joille varallisuus ja maallinen hyvä ovat itsestään selviä asioita.

Sisärengas on syvällinen, kaunistelematon kuvaus nuoren miehen tiestä, kuvaus ihmisen ponnisteluista päämääriensä saavuttamiseksi, vaikeista valinnoista ihanteiden ja ympäristön hyväksymien arvojen välillä.... , mutta myös oikean tien löytymisestä.

Kommentti:

Kyllä, oikea ikivihreä kirja ja mielenkiintoinen ajankuvaus lääkärinammatista. Vanhahtava kieli (suomennos), johon totutteleminen toki vei hetken, sopi todella hyvin tähän kirjaan. 

Tämän takia kannattaa aina välillä lukea jokin klassikkokirja; Ainakin hetkeksi omakin maailmankuva   avartuu ja saa perspektiiviä tämän hetken asioihin.

(445 sivua.)

O´Leary, Beth: Vaihtokauppa

 Beth O´Leary: Vaihtokauppa

The Switch, 2020

Suom. Taina Wallin

WSOY, 2021

Luin ~ 7.6.2021

Kuvaus:

Tosirakkaus ei katso ikää eikä asuinpaikkaa.

Vaihtamalla paranee! Hittikirja Kimppakämpän tekijän raikas uutuus on iloinen sekoitus rakkautta, ystävyyttä ja maisemanvaihdoksia!

Burnoutin partaalla sinnitellyt Leena Cotton romahtaa töissä ja joutuu lomalle. Hänen isoäitinsä Eileen haluaisi treffeille, mutta yorkshireläiskylästä ei löydy miestä, jolla olisi omat hampaat ja vaatekomerossa muutakin kuin tweediä. He päättävät tehdä vaihtokaupat kahdeksi kuukaudeksi: Leena osallistuu kylätalkoisiin kumisaappaissa, ja Eileen muuttaa Lontoon trendikaupunginosaan ja kirjautuu deittisovellukseen.

Vaihtokauppa muistuttaa, että rakkauden voi löytää oudosta paikasta tai aivan nenän edestä. Teos singahti Britanniassa suoraan bestseller-listalle. Beth O'Leary on kerännyt runsaasti faneja myös Suomessa Kimppakämppä-romaanillaan.

Kommentti:

Kevyt, hauska tarina ja hyvä niin.

(400 sivua.)

Giffin, Emily: Rakkaus lainassa

 Emily Giffin: Rakkaus lainassa

Something Borrowed, 2004

Suom. Inka Parpola

WS Bookwell Oy, 2007

Luin ~ 2.6.2021

Kuvaus:

Rachel White on nuori, New Yorkin Manhattanilla asuva ja työskentelevä asianajaja. Hän on aina ollut kunnollinen kaikissa rooleissaan, mutta tilanne muuttuu, kun Rachelin pitkäaikaisin ystävä Darcy järjestää juhlat hänen 30-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi. Illan lopussa Rachel päätyy samaan sänkyyn Darcyn kihlatun Dexin kanssa.

Rachel luulee ensin voivansa vain unohtaa tuon yön, mutta tajuaa pian, että hänellä on todellisia tunteita Dexiä kohtaan. Syyskuiset häät lähestyvät uhkaavasti, ja Rachelin on punnittava tunteitaan ja tarpeitaan niin ystävyydessä kuin rakkaudessakin. Hänen on myös kohdattava se tosiseikka, ettei hän ole koskaan todella uskonut omaan onneensa - ja myönnettävä, että tilanteesta ei pääse eteenpäin muuten kuin valintojen ja riskien kautta.

Kommentti:

Täysiverinen rakkausromaani ja hyvä niin. Tätä tarvittiin :).

Oli kyllä lähes koko ajan tunne, että tarina on jo tuttu, mutta en ole ihan varma, olenkon nähnyt tätä elokuvana. Olisin ehkä vähän tyytymätön loppuratkaisuun, mutta kas, tarinalla onkin vielä itsenäinen jatko-osa. Ehkäpä luen senkin, sillä' tämä sopii oikein hyvin kesälukemiseksi.

(334 sivua.)

Catozzella, Giuseppe: Et kai vain pelkää?

 Giuseppe Catozzella: Et kai vain pelkää?

Non dirmi che hai paura, 2014

Suom. Taru Nyström

Like Kustannus Oy, 2014

Luin ~ 31.5.2021

Kuvaus:

Koskettava tarina tytöstä, joka kuoli unelmansa tähden

Somalialainen juoksija Samia Yusuf Omar joutuu tyytymään kykyjään heikompiin tuloksiin, sillä hunnutettuna on vaikea juosta. Pekingin olympialaisissa hän jää viimeiseksi mutta nousee muslimityttöjen ja -naisten idoliksi maailman joka kolkassa ja päättää pärjätä seuraavissa kisoissa paremmin. Lontoon olympialaisten alla hän lähtee uhkarohkealle venematkalle kohti Italiaa ja kunnollisia harjoitusmahdollisuuksia, mutta vanhan ja huonokuntoisen paatin moottori rikkoontuu matkalla ja uimataidoton Samia hukkuu yrittäessään päästä italialaiseen laivaan.

Giuseppe Catozzella on toimittaja. Kirja perustuu tositapahtumiin, ja Catozzella on haastatellut Samian läheisiä kirjaa varten. Catozzella on perehtynyt tarinaan huolellisesti ja kirjaa Samian elämän köyhästä mutta onnellisesta lapsuudesta viimeisten sivujen järkyttävään hukkumiskohtaukseen. Myös suomalaiset sanomalehdet kirjoittivat näkyvästi vain 21-vuotiaana kuolleen Samian tragediasta. Samian sisar asuu Suomessa. Kirja ilmestyy Helsingin kirjamessuille, joiden teemamaa on ensi syksynä Italia.

Kommentti:

Hieman kömpelösti kirjoitettu, mutta surullinen ja erittäin tärkeä kirja elämän käsittämättömästä epäreiluudesta. 

Ei vaan voi ymmärtää, miksi maailmassa on paikkoja, joissa kukaan ei ole turvassa. Jos synnyt sotaakäyvään maahan, et voi edes lähteä maasta, koska sinulla ei ole passia. Mitä ihmiset voivat toivoa tai unelmoida, kun mikään ei toimi. Paitsi mielivalta.

Samialla oli unelma, mutta onneksi hän ei itse edes tainnut tajuta, miten epärealistinen se oli. Toki hän olisi voinut alkaa elää edes normaalia elämää, jos hänen Matkansa olisi onnistunut.

(247 sivua.)

Sasaki, Fumio: Hyvästit tavaroille

 Fumio Sasaki: Hyvästit tavaroille - vapauttava minimalismi

BOKUTACHINI, MOU MONO WA KITSUYOU NAI, 2015

Viisas Elämä Oy, 2021

suom. Artturi Nurmi

Luin ~ 27.5.2021

Kuvaus:

Haluatko eroon turhasta tavarasta?
Näin oivallat, miten vähemmän voi todellakin antaa paljon enemmän.

Fumio Sasaki on tavallinen nuorimies, jolla oli taipumusta stressata ja verrata itseään muihin – kunnes hän päätti hankkiutua eroon kaikesta turhasta ja säästää vain aivan välttämättömän. Vaikutukset olivat hämmästyttävät: tavaroiden ostamisen ja kotinsa siivoamisen sijaan hän kokee elävänsä nyt antoisampaa elämää kuin koskaan. Fumion tarina on havahduttava esimerkki siitä, miten puhdistavaa ja yksinkertaista materiasta luopuminen voi olla, ja siihen kirja antaa täsmälliset vinkit: Jos et ole käyttänyt jotain tavaraa vuoteen, hankkiudu siitä eroon. Jos tarvitset jotain, pyydä sitä lainaan. Säilytä sinulle rakkaat valokuvat. Tässä nöyrässä näkemyksessä aidosta onnesta minimalismi näyttäytyy ainutlaatuisena rikkautena, joka on jokaisen ulottuvilla.

Fumio Sasaki on kolmekymppinen japanilaiskirjailija, joka asuu 20 neliön asunnossa Tokiossa. Hän omistaa kolme paitaa, neljät housut, neljät sukat, eikä juuri paljon muuta. Tässä myyntimenestykseksi nousseessa kirjassaan hän pohtii minimalismin filosofiaa ja saa lukijansa arvioimaan uudelleen, mitä omistaminen merkitsee.

Kommentti:

Kirjassa oli kyllä paljon mielenkiintoisia ajatuksia, vaikka en olekaan ryhtymässä itse minimalistiksi - ainakaan vielä.

Ajatus ja toive vähemmistä tavaroista ja vähemmästä siivottavasta kiehtoo minua välillä paljonkin.

Ehkä parhaiten tästä kirjasta jäi mieleeni kohta, jossa hän kertoo, miten tavarat kuiskailevat meille. No niinhän kaikki ne tavarat, joita omistamme, kutsuvat meitä käyttämään niitä, huolehtimaan niistä, ja jos ei muuta, niin pesemään tai pyyhkimään pölyt kun ne seisovat käyttämättöminä.

Eli vähemmän tavaraa = enemmän aikaa tärkeille asioille. Monessakin mielessä.

(229 sivua.)

Nuotio, Eppu: Maggie ja minä

 Eppu Nuotio: Maggie ja minä

Gummerus, 2020

Luin ~ 27.5.2021

Kuvaus:

Eppu Nuotion hurmaavaa rakkausromaani on täynnä elämänjanoa ja suuria tunteita

Hannalla on perhe ja hän viihtyy työssään Kansallisteatterin puvustossa. Silti hän kaipaa jotakin. Kun Hanna tapaa lukupiirissä Ulrikan, naiset ystävystyvät, ja Hanna saa elämäänsä uutta virtaa ja kiehtovia tuttavuuksia.

Romaanin toisessa aikatasossa eletään 1900-luvun alkua. Taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin avioliitto natisee liitoksissaan, kun hän maalaa kalliolla alasti tanssivaa Maggie Gripenbergiä.

Vennyn ja Maggien tarina ei jätä Hannaa rauhaan. Hänkin kaipaa onnea, ja varmuuden siitä, että joku kannattelee vaikeiden aikojen yli.

Kommentti:

Hannan tarina on kiinnostava kuvaus tästä ajasta ja arjesta. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta kaikki on myös vähän harmaata. Niin tuttua.

Kirjassa pohditaan Hannan elämän eri puolia; perhettä, parisuhdetta, työtä jne. ja vaikka kirja on kevyehkö, se laittaa miettimään myös vähän syvempiä syntyjä. 

Uusi lukipiirituttavuus Ulrika on mielenkiintoinen henkilö, joka saa Hannan vähän heräämään arkisesta nuutumuksestaan, ja osoittautuu kuitenkin ihan inhimilliseksi hänkin Hannan (alku-) ihannoimisesta huolimatta.

Venny ja Maggie-hyppäys jäi itselleni jotenkin aika etäiseksi ja enemmänkin minua harmitti, kun Hannan tarina välillä katkesi.

Lukupiiriläisten WApp-viestittely oli ehkä hieman kankeaa, mutta toimi kyllä tarinan eteenpäinviejänä varsin hyvin.

(233 sivua.)

Moyes, Jojo: Yömusiikkia

 Jojo Moyes: Yömusiikkia

Night Music, 2008

Suom. Heli Naski

Gummerus, 2021

Luin ~ 18.5.2021

Kuvaus:

Äidinrakkautta ja surumielisiä säveliä Moyesin tapaan

Isabel Delancey on aina pitänyt elämäntyyliään itsestäänselvyytenä. Kun hänen aviomiehensä yllättäen kuolee ja hän jää yksin velkakasan ja kahden lapsen kanssa, Isabel joutuu luopumaan elämäntyylistään ja kodistaan ja muuttamaan rapistuvaan hökkeliin maaseudulle.

Perheen uusi koti meinaa luhistua ja Isabelin viimeisetkin säästötkin huveta, joten hänen ei auta kuin pyytää apua naapureiltaan – tietämättä, että jo hänen pelkkä läsnäolonsa on nostattanut pintaan pitkäaikaisia kaunoja ja pakkomielteitä.

Isabel taistelee saadakseen tehtyä rapistuvasta talosta kodin ja tulee löytäneeksi selviytymisvaiston, josta hänelle ei ollut aavistustakaan. Hän oppii myös, että sydämessä voi alkaa soida uusi laulu.

Kommentti:

Tämä on taas taattua Jojo Moyesia. Kiva, että suomennetaan näitä Kerro minulle jotain hyvää -kirjaa edeltäneitäkin Moyeseja, ettei tarvitse vain odottaa, että hän ehtii kirjoittaa uusia.

Yömusiikkia on utkuttava ja kimurantti yhdistelmä juonittelua ja romantiikkaa. Lopulta pakka ehkä pikkuisen hajosi käsiin, kun oli niin monta juonenkäännettä ohjattavana. Kelpo rakkaustarina tämä oli. 

(421 sivua.)

Kytömäki, Anni: Margarita

 Anni Kytömäki: Margarita

Gummerus, 2020

Luin ~ 14.5.2021

Kuvaus:

Vuoden 2020 Finlandia-voittaja on taidokas ja lumoava romaani maan ja veden hiljaisista.

Kun helmenpyytäjä avaa simpukan, se kuolee. Kun ihmisen kuoreen kajotaan, seuraukset voivat olla yhtä tuhoisat.

Senni hieroo kylpylän vieraita kuten isäkin aikoinaan, mutta haaveilee lähtevänsä kauas pois. Mikko on sotamies, joka pysyy asemapaikallaan, vaikka pelkää viimeisen taistelun lähestyvän. Antti tutkii metsiä ja päättää, mikä alue liitetään kansalliseen menestystarinaan ja mikä säästetään. Jokainen heistä noudattaa annettuja määräyksiä, ja sen jälkeen kaikki on toisin.

1950-luvulla Suomen metsiin ja ihmisiin kohdistettiin vaatimuksia, joilla tavoiteltiin hyvää. Margarita näyttää menestystarinan kääntöpuolen ja sen, mitä valtiollisen velvollisuuden täyttäminen voi yksilön kannalta tarkoittaa. Romaani havainnollistaa monien ajankohtaisten aiheiden juuria: Finlandia-ehdokkaana olleen Kultarinnan (2014) lailla Margarita kuvaa metsien ja ihmisten harvoin muistettua historiaa.

Kommentti:

Palaan arvioon myöhemmin. Hieno kirja, ensimmäinen lukemani Kytömäki.

(581 sivua.)

Bergstrand, Mikael: Kolmella jaollinen mies

 Mikael Bergstrand: Kolmella jaollinen mies

Ingemar Modigs uppvaknande, ...

Suom. Riie Heikkilä

Atena Kustannus Oy, 2021

Luin ~ 8.5.2021

Kuvaus:

Elämänmyönteinen romaani epätavallisesta ystävyydestä, joka antaa toisen mahdollisuuden sekä neuroottiselle miehelle että 11-vuotiaalle pakolaistytölle.

Kuusikymppinen Ingemar Modig herää joka aamu ennen herätyskelloa, koska muuten joku varmasti kuolee. Pakkoajatusten keskellä hänet pitävät järjissään siivoaminen - kolmen Elvis-levyn verran päivässä - ja tapetissa olevien koivujen laskeminen - 33 kappaletta.

Tarkkuutta vaativa elämä järkkyy, kun Ingemar vedetään yllättäen lasten jalkapallopelin tuomariksi. Syyriasta tullut Dalia pelaa poikien joukossa jalkapalloa kuin tuulispää, ja yhtä sujuvasti hän pujottelee Ingemarin omituisuuksien ohi suoraan tämän sydämeen. Yhdessä he pystyvät päästämään irti vanhoista ja uusista suruista.

Kun paikallislehden turhautunut toimittaja yrittää pelastaa uransa vihapuhetta lietsomalla, Ingemar ei voi enää vetäytyä syrjään. Tärkeitä ihmisiä pitää auttaa, vaikka se tarkoittaisi, että seinätapetissa on yllättäen 34 koivua.

Kommentti:

Kiva aihe ja mielenkiintoiset ja sympaattisetkin henkilöt, mutta kerronta vain oli jotenkin kankeaa. Toki kertojana olikin  enimmäkseen ahdistuneisuushäiriöinen henkilö, joten teksti tavallaan kuvasi hänen sielunmaisemaansa, mutta  tarina ei myöskään oikein päässyt lentoon sen vuoksi. Henkilöt olivat kuitenkin sen verran sympaattisia, että luin kirjan loppuun, vaikka tarina välillä junnasikin kovin hitaasti.

Joissain kohdissa tuntui, että kirja olisi sopinut nuortenkirjaksi vähän turhankin selkokielisen kerrontansa vuoksi, mutta toisaalta olisi kuitenkin ollut sellaiseksi vähän liian pitkä ja -piimäinen. Välillä mietin, johtuiko kankea kerronta suomennoksesta, mutta mistäpä sen voisi tietää. Kirja käsitteli kyllä monia kiinnostavia, tärkeitä ja koskettaviakin  aiheita. Loppujen lopuksi sympaattinen tarina, jossa oli vähän yllätyksiä myös lopussa, ja siksi olen ihan tyytyväinen, että vaikeuksista huolimatta sain luettua kirjan loppuun.

(357 sivua.)

French, Nicci: Tiistai taakse jäänyt

Nicci French: Tiistai taakse jäänyt

Tuesday´s Gone, 2012

Suom. Raimo Salokangas

Blue Moon Kirjat Oy, 2020

Luin ~ 3.5.2021

Kuvaus:

Sosiaalityöntekijä törmää pitkälle hajonneeseen ruumiiseen vakavasti häiriintyneen naisen asunnossa. Poliisi kutsuu apuun psykoterapeutti Frieda Kleinin, jotta naisen puheita voitaisiin tulkita. Vähitellen päästään mutkikkaan huijausketjun jäljille. Uhreja ja murhamotiiveja on useita, ja poliisi tarvitsee Friedaa arvioimaan, kuka puhuu totta, kuka valehtelee ja kuka jättää mitäkin kertomatta. Kuka murhasi huijarin ja kuka tämä oli? Sen selvittämiseen tarvitaan sekä poliisityötä että Frieda Kleinin osaamista. Ja vastustajat ovat vaarallisempia kuin kukaan arvaa.

 – Tiistai taakse jäänyt on toinen osa Nicci Frenchin viikonpäiväsarjaa, jonka ensimmäinen osa, Murheellinen maanantai, ilmestyi keväällä 2020.

Kommentti:

Suht tuoreessa muistissa oli vielä ykkösosa. Nyt muistin olla tarkkana heti alusta lähtien, enkä mennyt henkilöissä sekaisin, vaikka henkilöitä on paljon ja erilaisia juoniketjuja on oikeastaan useampiakin.

Tarina on hyytävä ja jatkoa seuraa. Tämä sarja koukuttaa alkuun päästyä varsin hyvin. Toki herää kysymys, miten poliisia auttava psykoterapeutti voikin joutua omin päin asioita selvitellessään niin vaarallisiin tilanteisiin....
Mutta siis, suosittelen kyllä tätä sarjaa ainakin näiden kahden ensimmäisen osan perusteella. Kolmas osa on tietenkin jo kirjastossa varauksessa ja neljättä osaa kai suomennetaan parhaillaan.

(399 sivua.)

Wingate, Lisa: Ennen kuin olimme sinun

 Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun

Before We Were Yours, 2017

Suom. Hilla Hautajoki

Sitruuna Kustannus Oy, 2020

Luin ~ 21.4.2021

Kuvaus:

Memphis, Tennessee, 1939. Kaksitoistavuotiaaan Rill Fossin koti on asuntovene Mississippijoella. Eräänä myrsky-yönä isä lähtee viemään äitiä sairaalaan, ja Rill joutuu vastuuseen nuoremmista sisaruksistaan. Vanhempien poissa ollessa veneeseen tunkeutuu vieraita ihmisiä, jotka pakottavat lapset mukaansa ja lupaavat viedä heidät vanhempiensa luokse. Karmea totuus valkenee

Aiken, Etelä-Carolina, nykyhetki. Avery Stafford vierailee senaattori-isänsä kanssa hoivakodissa ja tapaa siellä vanhan naisen, joka väittää tuntevansa hänet. Kohtaaminen jää vaivaamaan Averya, ja hän ryhtyy penkomaan suvun menneisyyttä selvittääkseen kuka nainen on. Mitä Amerikassa tapahtuikaan vuosien 1920 ja 1950 välissä? Onko hänen perheensä sekaantunut laittomaan lapsikauppaan?

Kirja perustuu yhteen Amerikan suurimpaan skandaaliin. Memphisissä toimivan adoptiojärjestön ja orpokodin johtaja Georgia Tann kidnappasi ja myi köyhien perheiden lapsia varakkaille perheille ympäri maata. Lisa Wingaten sydäntäsärkevä mutta samalla toiveikas ja kaunis tarina muistuttaa meitä siitä, että mihin tahansa polkumme elämässä johtaakaan, sydän ei unohda kotia.

Kommentti:

Aivan järkyttävä tarina, etenkin, koska tällaista on oikeasti tapahtunut. Valtavan hyvin kirjoitettu kirja, kunhan vain pysyi kärryillä, kuka kertoi ja miltä ajalta kerronta oli, koska välillä elettiin nykyhetkeä ja välillä tarina aukeni vuosien takaa. 

(473 sivua.)

Kanto, Anneli: Rottien pyhimys

 Anneli Kanto: Rottien pyhimys

Gummerus, 2021

Luin ~ 15.4.2021

Kuvaus:

Vereväkielinen romaani Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaamisesta 1500-luvulla.

Keitä olivat maalarit, jotka koristivat Suomen keskiaikaisia kirkkoja pyhimysten ja Raamatun kertomusten kuvin? Miten he maalasivat, mitä he tavoittelivat, mitä ajattelivat?

Hattulan kirkon maalaaminen on valtava urakka. Jotta työ valmistuisi ajoissa, maalareiden on pakko pestata ryhmäänsä omituisena pidetty tyttö, Pelliina, koska hän osaa piirtää. Kirkko, työtoveruus ja kesä mullistavat kaikkien elämän.

Hersyväjuoninen tarina perustuu sekä tunnettuun että kuviteltuun historiaan ja kuvaa kiehtovasti keskiaikaisen kirkon maalaamista sekä kyläyhteisön silmäätekeviä ja rahvasta.

Kommentti:

Veikkaan, että ensi kesänä Hattulan kirkolla riittää pyhiinvaeltajia. Kyllä tämä kirja sai aikaan halun ajella Hattulaan katsomaan kirjassa kuvattuja maalauksia oikein lähempääkin. Mieskin luki tämän kirjan parissa päivässä, joten sieltäkin tulee vahva suositus ja kiinnostus kirkkoreissailuun. 

Vaikka tarina kirkon maalareista onkin mielikuvitusta, kuvat ovat ihan oikeita ja aika mielenkiintoisia, kuten itse kirkkokin. Meillähän täällä Sastamalassa riittää kirkkoja, keskiaikaisiakin on peräti kaksi kappaletta, ja kesällä niitä näkee Ahvenanmaalla lisääkin. Hattulan kirkko on kiinnostava, koska se on muurattu tiilistä eikä harmaasta kivestä, kuten lähes kaikki muut tuolta ajalta olevat.

Hyvä tarina, ja  tykkäsin erityisen paljon kirjan reipaasta kielestä. 

Edit. Jännä, miten välillä kirjan arvon alkaa tajuta vasta vähitellen. Tässäkin etenkin Pelliinan kokemukset ja kasvutarina alkoivat elää vahvemmin mielessä vasta kun olin jo palauttanut kirjan kirjastoon. Sen verran mielenkiintoisia ajatuksia ja teräviä sekä ajattomia huomioita ihmiselämästä ja taiteesta ja taiteen tekemisestä kirja sisältää, että voisin vakavasti harkita sen hankkimista omaankin hyllyyn. (19.4.)

(405 sivua.)

Gladwell, Jenny: Sydämeni lahja

 Jenny Gladwell: Sydämeni lahja

A Gift in December, 2019

Otava, 2020

Suom. Aura Nurmi

Luin ~ 11.4.2021

Kuvaus:

Palaa luokseni vielä joskus. Palaa luokseni. Edes vielä kerran. Lumoava, lämmin ja ihanan romanttinen lukukokemus on täydellistä luettavaa Jojo Moyesin faneille.
Sydänsuruinen toimittaja Jane lähetetään Norjaan raportoimaan Lontoon asukkaille lahjoitettavasta joulukuusesta. Ylellinen retki odottaa, ja matkaseuraa pitää hurmaava seikkailija Philip Donnelly. Ehkä tämä on juuri sitä, mitä Jane tarvitsee.
Mutta syvällä talvisen metsän sydämessä Jane löytää jotain pysäyttävää: piilotetun nipun sodanaikaisia rakkauskirjeitä. Viimeinen kirje päättyy kiihkeään pyyntöön, joka ei koskaan saanut vastausta. Vain Jane voi viedä tarinan päätökseen - ja löytää samalla myös oman onnellisen loppunsa.

Kommentti:

Kevyt. Vähän liiankin kevyt aluksi. Meinasin jättää keskenkin, kun somejulkkisten kuvaräpsytysten, henkilöiden asukokonaisuuksien ja hienojen hotellien ylellisyyksien kuvaaminen meinasi alkaa  ärsyttää liikaa. 

Katsoimme talvella Atlantic Crossing-sarjan, jossa kuvattiin Norjan kuningasperheen ja etenkin kruununprinsessa Märthan elämää toisen maailmansodan aikana. Tässä kirjassa oli viittauksia kuninkaan liikkeisiin samoina aikoina, joten se herätti kuitenkin kiinnostuksen. Tarina ei kovinkaan paljon lopulta kosketellut kuningasperheen liikkeitä, joten se siitä. Tarinan mielenkiintoinen yllätysmomentti taas paljastettiin kovin myöhäisessä vaiheessa, joten kirjan keveys jäi kyllä päällimmäiseksi fiilikseksi, vaikka muutakin tässä vähän yritettiin varma tuoda esille. Ei tämä mielestäni yllä Jojo Moyesin kerronnan tasalle, mutta makuasioitahan nämä ovat :).

Saattoi sekin vaikuttaa, että odottelin pieneen operaatioon pääsyä, eivätkä ajatukset olleet enää muutenkaan niin skarppina.

(302 sivua.)

Chishugi, Leah: Pitkä matka paratiisiin

 Leah Chishugi: Pitkä matka paratiisiin - Pako Ruandan kansanmurhan keskeltä

A Long Way From Paradise - Surviving the Rwandan Genocide, 2020

Suom. Anu Nyyssönen

Like Kustannus Oy, 2011

Luin ~ 6.4.2021

Kuvaus: 

Leah Chishugi (s.1974) selvisi hengissä Ruandan kansanmurhasta. Hän varttui itäisessä Kongossa, mutta muutti 16-vuotiaana Ruandan pääkaupunkiin Kigaliin. Chishugi löysi töitä mallina, meni naimisiin ja synnytti pojan. Vuonna 1994 hutu-kapinalliset vangitsivat hänet. Hän haavoittui ja hänen isänsä tapettiin. Chishugi jäi virumaan henkitoreissaan ruumiskasaan, josta hän kuitenkin onnistui karkaamaan viimeisillä voimillaan. Hän onnistui pakenemaan Ugandan kautta Etelä-Afrikkaan ja lopulta Isoon-Britanniaan, josta sai turvapaikan.

Englantiin saapumisensa jälkeen Leah Chishugi löysi elämänsä tarkoituksen toisten auttamisesta. Hän perusti Everything is a Benefit -hyväntekeväisyysjärjestön, jonka tavoitteena on tukea Kongon itäosissa asuvia naisia ja lapsia.

Kommentti:

Katsoimme tv:stä (Netflix?) Black Earth Rising-sarjaa, joka kertoi Ruandan kansanmurhasta pelastuneesta ja siihen osallistuneista. Sattumalta minulla oli lainassa tämä kirja, joten otin kirjan lukeakseni ja tutustuakseni aiheeseen. Koskettava selviytymistarina.  Tuntuu niin käsittämättömältä, että näitä kansanmurhia on tapahtunut ja tapahtuu nytkin eri puolilla maapalloa. Miten paljon pahaa ihmiset tekevät toisilleen. Miksei niitä saada loppumaan.

Ja toki mietityttää oma paikka. Mitä voisimme tehdä? Mitä meidän pitäisi tehdä? Tuntuu pahalta sulkea silmät, ja kuitenkaan maailmaan pahuutta ei oikein jaksa ottaa vastaan, vaan oma elämä ja sen (sinänsä pienet, mutta myös suuret) ongelmat vievät huomion ja ajan. 

Kyllä tekee mieli aina välillä muistuttaa itselleen, miten hyvin meidän asiamme nyt ovat. 

Ai niin; vähän oudoksutti, miksiköhän kirjan nimi oli käännetty "matka paratiisiin", kun se englanniksi on From Paradise eli paratiisista. 

(356 sivua.)