Sumanen, Nadja: Rambo

Nadja Sumanen: Rambo

Otava, 2015

Luin ~ 26.2.2016

Kuvaus:
"Tunsinko olevani erilainen? En tuntenut. Minä olin. Siksi kai koulu meni niin kuin se meni. En pysynyt penkillä vaan pyrin valumaan sen alle. Jos olisin voinut valita, olisin halunnut olla perusjamppa, jonka nimi on Joni.
Rambo on kasvanut kaksin äidin kanssa ja tottunut selviytymään yksin, kun äiti on masentunut. Pojalla on lyhyt pinna mutta huima mielikuvitus, ja koulussa hän karttaa hyväosaisten seuraa. Kesäloma saa väriä, kun Rambo pääsee äidin mies­ystävän vanhempien mökille. Aamu-uinti. Aamupala. Makaronilaatikkoa. Kello kolmen pullakahvit. Päivärytmi, ruoka-ajat ja maailman hyväsydämisin isäntäväki!
Rauha rikkoontuu, kun niskojaan nakkeleva Liina saapuu. Tytöllä on näennäisesti kaikki hyvin, mutta onko hän yhtään Ramboa onnellisempi?
Nadja Sumanen kuvaa niin lämpimän koskettavasti kolmen sukupolven ihmisiä, ettei heistä raaskisi erota kirjan lopussa!

Kommentti:

Edellisten ankeiden anoreksiakirjojen jälkeen piristysruiske. Hieman alakuloiselta kuulosti tämänkin kirjan alku ja sitten tuli pari pientä asianotkahdusta, jotka hetken häiritsivät. Onneksi vai ne pari pientä, sillä kyllähän tämä oli aivan ihana selviytymistarina. Kiva lukukokemus! Sympaattinen, sellaisesta tykkään.
Kirjan kieli on herkullista, huumoria on mukana sopivasti. Jollain tavalla ihanan "vanhanaikainen" kirja. Suosittelen ihan kaikille, vaikk tämä nuortenkirjaksi lasketaankin!

Ps. Monta kirjaa pienessä ajassa, sillä oikean käden peukku on jänteestä kipeä, enkä voi paljon muuta tehdä kuin lukea :/. Huomenna tosin pitäisi kyetä soittamaan, siksi olenkin nyt kaksi päivää kättä säästänyt.

Käcko, Marianne: Tapa minut, äiti!

Marianne Käcko: Tapa minut, äiti!
Äidin Kertomus tytöstä, joka kieltäytyi syömästä

Suom. Jaana Nikula
Teos & Söderströms, 2008

Luin ~ 25.2.2016

Kuvaus: Katarina on vain 11-vuotias, kun hänen äitinsä Marianne huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Katarina laihtuu ja hänen käytöksensä muuttuu. Tytär syö yhä pienempiä annoksia ja lopulta elää pelkällä näkkileivällä. Hän pääsee kuitenkin hoitoon, ja lyhyen sairaalassaolon jälkeen hän on jälleen kunnossa.

Muutaman vuoden päästä Katarinan elämä järkkyy uudelleen. Ennen niin suosittu ja ulospäin suuntautunut tyttö laihtuu ja kalpenee ja muuttuu sulkeutuneeksi. Katarina urheilee pakonomaisesti, eikä ruoka enää maistu hänelle. Äiti saa osakseen raivokohtauksia ja kiroilua, kun yrittää kysellä tyttärensä vointia.

Edessä on uusi hoitojakso – tällä kertaa vuosien mittainen. Psykiatrisessa sairaalassa Katarina menee yhä huonompaan kuntoon ja käy ilmi, että sairaalan tarjoama hoito ei auta. Syvästi ahdistunut tyttö luulee, että ruoka tappaa hänet.

Katarinan pelastukseksi koituu ruotsalainen anoreksiaklinikka, jossa keskitytään syömisen opetteluun. Siellä hän syö itse ensimmäistä kertaa lähes vuoteen – yhden maissinjyvän.

Tapa minut, äiti! on kertomus toivosta ja epätoivosta, kuvaus äidin huolesta ja riittämättömyyden tunteesta. Lukija eläytyy välillä pelon ja kauhunkin tunteiden vallassa tarinaan, joka kuitenkin puhdistaa nuo tunteet. Sillä pimeyttä voimakkaampi on lopulta äidin ehdoton rakkaus, joka pelastaa tyttären hengen.

Ala-Heikkilä, Minna: Ei mitään hyvää minulle

Minna Ala-Heikkilä: Ei mitään hyvää minulle - kertomus kärsimyksestä ja selviytymisestä

Päivä, 2015

Luin ~ 24.2.2016

Kuvaus

Artturi sairastui anoreksiaan ollessaan vasta kymmenvuotias. Hän on käynyt läpi järeimmän hoidon, mitä Suomessa annetaan. Tämä on kertomus kahdeksan vuoden matkasta äidin kokemana.
Tämä on kertomus siitä, kun äiti ja lapsi tyystin varustautumattomina ja valmistautumattomina joutuvat nopeasti keskelle sairautta ja suurta kärsimystä. Tämä on ennen kaikkea kertomus ehtymättömästä äidinrakkaudesta ja sen voimasta: kertomus kärsimyksestä, taistelusta, sopeutumisesta ja selviytymisestä. Kertomus toivosta.

"Kirja kertoo anoreksian kiduttavasta otteesta ja suloisesta viettelyksestä, joka imee sairastuneen yhä uudelleen pauloihinsa. Keskeisimpänä on kuitenkin äidin syvällinen kasvuprosessi. Tämä tarina näyttää, kuinka suuri myönteinen elämänvoima ihmisen sisällä asuu. Vaikeuksien keskellä voi päättää valita voimaa tuovan näkökulman, joka luo elämän pimeisiin sopukoihin helpottavaa valoaan."
- Pia Charpentier, Helsingin Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja

Kommentti

Sydäntäsärkevää. Niin outoa ja surullista; miksi ihmisen (varsinkaan nuoren) pitää kärsiä niin paljon, vaikka elämä voisi olla niin ihanaa. Tai edes tavallista.
Edit. 2021: Olen oman poikani välityksellä tavannut tämän ihanan nuorukaisen, josta kirjassa kerrotaan. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä.
Nythän syömishäiriö koskettaa todella läheltä.

Kwok, Jean: Käännöksiä

Jean Kwok: Käännöksiä
Girl in Translation, 2010
Suom. Ulla Lempinen
Bazar, 2011
Luin ~ 22.2.2016

Kuvaus:
Kun hongkongilainen Kimberly on 11-vuotias, hän muuttaa äitinsä kanssa New Yorkiin ja hänen elämänsä mullistuu. Äiti ja tytär joutuvat asumaan viheliäisessä murjussa ja raatamaan sukulaistensa tehtaassa. Koulussa Kimberly oppii puhumaan englantia ja ymmärtämään paikallisia tapoja. Äiti sen sijaan on edelleen ummikko, ja nuori Kimberly joutuu kantamaan yhä enemmän vastuuta perheen asioista. Kimberly pärjää koulussa hyvin, ja hän pystyy jatkamaan opintojaan stipendien turvin. Hän päättää jo nuorena järjestää itselleen ja äidilleen kunnolliset elinolot, mutta hän ei osaa aavistaakaan, kuinka kivinen tie hänellä on kuljettavanaan.

Kimberly tasapainoilee kahden kulttuurin ja kahden kielen välissä, ja lopulta kuvaan astuu myös kaksi erilaista rakkautta: perinteisiä arvoja kunnioittava kiinalainen Matt ja yhdysvaltalainen eliittikoulun kasvatti Curt. Omaa identiteettiään etsivän Kimberlyn elämä on täynnä vaikeita valintoja ja raskaita uhrauksia.

Koskettava, raju Käännöksiä pohjautuu osittain kirjoittaja Jean Kwokin elämään. Se kertoo kaunistelematta maahanmuuttajien ahdingosta Yhdysvalloissa ja varhain aikuistumaan joutuvan nuoren tytön ponnisteluista vieraassa kulttuurissa.

Kommentti:

Tykkäsin taas tästäkin kirjasta. Kyllä on ollut uskomatonta siirtolaisten elämä. Eikä tästä ole mitenkään sataa vuotta, vaan ihan omana elinaikanani tapahtunutta. Sukaisten apukin enemmän kahlitsemista ja hyväksikäyttöä. Toisaalta se on sitten varmaan vaikuttanut sisuunnuttavasti.

Kirjan ehdoton bonus ovat hauskat käännökset, eli miten kiinalaiset sanonnat tulkitaan. Tai miten jokin sanonta onkaan kiinaksi.
Myös kiinalaista kohteliaisuuskulttuuria tämä avaa hauskasti (joskin vakavissa merkeissä).

Pättikangas, Eira: Vain routainen maa

Eira Pättikangas: Vain routainen maa
Karisto, 2012 (2.painos)
Luin ~ 17.2.2016

Kuvaus:

Rusulan torpan Meimi-tytär joutuu jo 8-vuotiaana isoon Rinta-Talolaan piiaksi. Sen jälkeen arkisen työnteon katkaisevat vain latotanssit, häät ja viikon mittainen vuotuinen loma.
Hetken Meimi kuitenkin kuvittelee, että elämä muuttuu tykkänään toiseksi, kun naapurin nuori isäntä Tuomas rakastuu harvinaisen somaan piikatyttöön. Mutta Tuomaksen vanhemmat eivät ole samaa mieltä.

Vain routainen maa on rakastetun pohjalaiskertojan varhaisteos, joka ilmestyy nyt kaivattuna uutena painoksena. Juurevaa ja todenmakuista kuvausta maaseudun arjesta sadan vuoden takaa maustaa verevä pohjalainen puheenparsi.

Helminen, Marjut: Appelsiinilehto

Marjut Helminen: Appelsiinilehto
Minerva, 2016
Luin ~ 13.2.2016

Kuvaus :

Suomalainen erityissairaanhoitaja Sini matkustaa Palestiinaan koulutustehtäviin. Työmatka saa yllättävän käänteen, kun Gazassa puhkeaa jälleen kriisi. Suomessa Sinin liikkeitä seuraa jännittyneenä hänen ystävänsä, Palestiinan pakolainen Fuad.
Appelsiinilehdossa risteävät Sinin ja Fuadin vaiheet ja valinnat Suomessa ja Palestiinassa mutta myös Beirutissa vuonna 1982. Toisiaan vielä silloin tuntematta molemmat kokivat Libanonin sodan.
Sini on Gazassa voimiensa äärirajoilla ja menneisyyden aaveet vainoavat häntä entistä pahemmin. Kun kipulääkkeet loppuvat, hän yrittää lievittää potilaittensa tuskaa ikiaikaisin keinoin, millä on arvaamattomat seuraukset. Vai onko kaikki vain epätoivoisten ihmisten toivetta, että tapahtuisi jokin ihme, joka lopettaisi väkivallan kierteen?

Lopulta toteutuu myös Fuadin pitkäaikainen haave matkustaa ensi kerran maahan, josta hän pakeni vauvaikäisenä äitinsä sylissä. Myös hän joutuu väistämättä kohtaamaan menneisyyden, sukunsa historian ja oman nykyisyytensä kaksinkertaisena pakolaisena Suomessa.

Marjut Helmisen esikoisromaani vie konfliktialueelle, joka jättää harvat kylmiksi. Jännittävä ja näkökulmaltaan tuore kertomus sukeltaa arkeen sodan oloissa, pakolaisuuteen, haluun auttaa ja autetun tuntoihin. Se kertoo ihmisten kyvystä selviytyä, antaa anteeksi − ja joskus jopa parantua.

Kommentti:
Ihan en päässyt tämän kirjan mukaan.

Lähde, Kalle: Happotesti

Kalle Lähde: Happotesti

Otava, 2015

Luin ~ 7.2.2016

Kuvaus:
Tämä ei ole selviämiskertomus. Tässä tarinassa ei ole onnellista loppua.

Kalle Lähteen omiin kokemuksiin pohjaava esikoisromaani on syvältä kouraiseva ja synkän hauska kertomus aiheesta, joka koskettaa tavalla tai toisella liki jokaista suomalaista: alkoholismista.

Vähä vähältä minäkertojan juominen riistäytyy käsistä: työ on mennyt, itselle valehtelu on ainut keino säilyttää elämänhallinta. Vaimo, joka on huolenpidollaan pitkään mahdollistanut juomisen, päättää viimein lähteä.

Kommentti :

Tässä on kirjoittajalla todella sana hallussaan. Pyrskähdin välillä ääneen nauramaan, vaikka aihe sinänsä ei totisesti naurata. Kammottavaa, miten ihminen voi huijata itseään.
Surullisen koominen kirja, sillä näennäisestä pinnallisuudestaan huolimatta ainakin minä haistoin pinnan alla alati kytevän pelon totuuden kohtaamisesta. Totuuden pystyy välttämään juomalla aina sen verran, ettei tarvitse tosissaan nähdä ja hävetä itseään.

Vuori, Kristiina: Näkijän tytär

Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Tammi, 2012

Luin ~ 3.2.2016

Kuvaus:
"- Paetkaa, rouva! Paetkaa, huusi renki Matias ja löi piiskallaan Margareeta Starkin ratsua lautasille. Tamma hypähti ja ryntäsi holtittomaan laukkaan takaisin tulosuuntaansa. Jossakin siellä, vielä toivottoman kaukana, olivat Teinperin kivitornit, koti ja turva.
"Eletään keskiaikaa 1200-luvun Suomessa. Ryöväri käy Margareeta-rouvan kimppuun ja näin saa alkunsa Eira, tulitukkainen tyttö. Lapsen syntyperästä ei puhuta sillä isoisä, Teinperin herra Ulf Stark ei sitä sallisi. Kun neito varttuu, tulee muutakin vaiettavaa. Hän tuntuu perineen isältään näkijän ja shamaanin paheksutun lahjan.

Kristinusko ja pakanuus lyövät yhteen Hämeessä, eikä kukaan ole turvassa. Vaarojen keskellä Eiran kiihkeä, itsepäinen sydän sykkii kiellettyä rakkautta Rikhardiin, sukulaiseen. Mutta hänen uniinsa ilmestyy aivan toinen mies, vieras, pelottava, sotaisa ja - vastustamaton.
Romantiikkaa ja petosta, taistelua ja taikaa - kaikkea tätä ja paljon muuta pursuaa Kristiina Vuoren koukuttava esikoisromaani.

Kommentti:

Tykkään yleensä hurjasti näistä historiallisista romaaneista. Tämä oli jostain syystä aika hidasta ja jotenkin raskasta luettavaa (siis ollakseen kuitenkin kevyehkö tyyliltään). Ihan mielenkiintoinen asetelma, juoni ja henkilöt ja sekalaiset suhteet, kristinuskon ja vanhojen suomalaisten näkijäasioiden pohdintaa ja kuvailua, ajankuva uskottavaa. En varsinaisesti innostunut, mutta toisaalta oli kiva viipyä tarinassa pitkään. Lukeminen tuntui kestävän kauhean pitkään suhteessa suht kevyeeseen tyyliin, ja täytyy tunnustaa, että vähän petyin loppuratkaisuun. Olisin toki toivonut sitä toisenlaista loppua :). Olen laittanut muistiin Vuoren muutkin historialliset kirjat ja aion kyllä lukea vielä jonkun toisenkin, mutta en nyt ihan heti perään. Ehkä kesälukemisena, kun on aikaa lukea pidempiä pätkiä.

Mankell, Henning: Tuulten poika

Henning Mankell: Tuulten poika

Vindens son, 2000

Suom. Markku Mannila

Otava, 2001

Luin ~ 21.1.2016

Kuvaus:
Ruotsalainen hyönteistutkija Hans Bengler tuo 1870-luvun lopulla tutkimusmatkaltaan Kalaharista orvoksi jääneen busmannipojan mukanaan Ruotsiin. Pojalle annetaan nimeksi Daniel, ja häntä näytetään ihmisille kaukomaiden ihmeenä kuin hyönteistä ikään. Kun kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, Bengler hylkää Danielin lapsettoman skoonelaispariskunnan hoiviin.
Daniel riutuu ikävästä Afrikkaan. Vähä vähältä hänen toivonsa päästä kotiin Kalahariin hiipuu, ja viimeinen isku on tieto siitä, että Bengler on palannut Afrikkaan ilman häntä. Henning Mankell kertoo romaanissaan riipaisevasti juuriltaan revitystä lapsesta, rotuennakkoluuloista ja ihmisten julmuudesta. Tarina perustuu todellisiin tapahtumiin ja on historiallisuudestaan huolimatta yhä valitettavan ajankohtainen.

Kommentti

Tykkään Henning Mankellista. Dekkareita en ole lukenut (koska en paljon lue dekkareita nykyään), mutta niihinkin varmaan kannattaa tutustua.

+ Hyvä analyysi: KLIK.

Van Wagenen, Maya: Suosittu

Maya Van Wagenen: Suosittu: omaelämäkerta -
Vintage-viisautta nykyajan nörteille
Popular, 2014
Suom. Leena Perttula
Karisto, 2015
Luin ~ 18.1.2016

Kuvaus:
Koulun sosiaalisessa arvoasteikossa pohjilla oleva Maya saa sattumalta käsiinsä 1950-luvulla ilmestyneen oppaan, jonka neuvoilla kenestä tahansa teinistä pitäisi tulla kaunis, tyylikäs ja suosittu.
Maya päättää aloittaa salaisen ihmiskokeen ja seurata vanhan oppaan neuvoja kirjaimellisesti. Hän alkaa pokkana käyttää pitkiä hameita, sukkanauhavöitä ja helminauhoja, mutta hylkää myös teinimaailman kirjoittamattomat säännöt ja menee ruokalassa istumaan suosittujen pöytään ja tekee tuttavuutta vielä itseäänkin nörtimpien kanssa. Liki vuoden kestävän projektin seuraukset ovat hämmentäviä!

Hurjaan suosioon noussut 13-vuotiaan kirjoittama omaelämäkerta on harvinaisen vilpitöntä luettavaa terävää viihdettä, mutta samalla tärkeää pohdintaa itsetunnosta, rohkeudesta ja suosion mittareista. Mukana on myös aitoja valokuvia Mayan elämän varrelta.

New York Timesin bestseller-listalle kivunneen kirjan käännösoikeudet on myyty 20 maahan, ja DreamWorks on ostanut kirjan elokuvaoikeudet.
Kommentti
-

Marttinen, Annamari: Vapaa

Annamari Marttinen: Vapaa
Tammi, 2015
Luin ~ 13.1.2016

-

-
Kuvaus:
Syvältä kouraiseva kertomus selviytymisestä

Mahdi pakenee poliisin kidutussellistä Bagdadista ja päätyy Suomeen, entiseen vankilaan. Mitä alkaa ihmisessä tapahtua, kun elämä on tauolla ja oma kohtalo toisten käsissä?

Mahdin oli jätettävä taakseen kotinsa, perheensä ja järkyttävät muistonsa. Nyt hän odottaa vastaanottokeskuksessa, että viranomaiset tekevät hänen elämästään päätöksen. Odotuksen kestoa ei ole määrätty. Kun elämä jähmettyy välitilaan, mieli avautuu kuvitelmille ja varovaisille unelmille. Huoneen hiljaisuudessa Mahdille alkaa puhua Patu, samassa sellissä rangaistustaan kärsinyt. Mitä Patu, rikollinen, voi muka kertoa kunnolliselle Mahdille? Tulkkina toimii opettaja, enkelin näköinen.

Kommentti:

Simsion, Graeme: Vauvatesti

Graeme Simsion: Vauvatesti
The Rosie Effect, 2014

Suom. Inka Parpola
Otava, 2015
Luin 2.1.2016

Kuvaus :

Hurmaava romanttinen komedia vauvanodotuksesta, joka saa rutiineihinsa kiintyneen tutkijaisän tolaltaan.

Vaimotesti-romaanissa omalaatuinen genetiikan tutkija Don Tillman löysi testilomakkeen avulla vaimokseen Rosien. Pariskunta muuttaa New Yorkiin, ja pian Rosie kertoo, että on aihetta juhlaan. Parin tarkentavan kysymyksen jälkeen Don tajuaa Rosien odottavan vauvaa.

Yllätyksiä inhoava Don häkeltyy, mutta ryhtyy sitten ahkerasti hankkimaan aiheesta tietoa ystäviltään ja internetistä. Valitettavasti vanhemmuuteen liittyy lukuisia sosiaalisia konventioita ja käytöstapoja, jotka eivät koskaan ole olleet Donin vahva puoli. Väärinkäsitys seuraa toistaan hulvattoman hauskassa tarinassa.

Kommentti:

Tykkäsin jo Vaimotestistä ja tämä oli mielestäni vielä parempi. Etua oli tietysti siitä, mettä Don, Rosie ja muut henkilöt olivat ennestään tuttuja. Donhan on aivan riemastuttava tyyppi. Oikea ihminen olisi varmaan käsittämättömän raivostuttavan ärsyttävä, mutta romaanihahmona aivan loistava. Juoni oli kyllä juuri sopivan ovela, jotta jännitys säilyi loppuun asti. Tietysti tekee mieli lukea, miten tarina jatkuu seuraavaksi!

Lee, Hyeonseo: Seitsemän nimen tyttö

Hyeonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö: pakoon Pohjois-Koreasta

The Girl with Seven Names: A North Korean Defector's Story, 2013
Suom. Jaana Iso-Markku
Otava, 2015
Luin ~ 29.12.2015

Kuvaus:

Nuoren tytön uskomaton pakotarina ja koskettava kuvaus Pohjois-Korean todellisuudesta.
Hyeonseo Lee on 17-vuotias paremman perheen tytär, joka rakastaa kotimaataan. Vähitellen hän alkaa kuitenkin epäillä virallista totuutta. Miten on mahdollista, että maailman parhaassa maassa perheitä kuolee kadulla nälkään ja ihmisiä teloitetaan julkisesti? Luvattoman sukulaisvierailun päätteeksi hän ei palaakaan kauhujen maahan vaan jää laittomasti Kiinaan.

Tästä alkaa hurja selviytymistarina loikkarina Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Lopulta tyttö onnistuu myös pelastamaan perheensä luokseen.

Kommentti:

Backman, Fredrik: Britt-Marie kävi täällä

Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä
Britt-Marie var här, 2014
Suom. Riie Heikkilä
Otava, 2015

Kuvaus :

Naispuolinen mielensäpahoittaja valloittaa! Sydämeenkäypä kertomus vanhoista ja uusista rakkauksista sekä siitä, miten melkein kaiken saa puhtaaksi ruokasoodalla. Kuusikymppinen Britt-Marie on neljäkymmentä vuotta huolehtinut miehestään ja kodista. Kun hän ei enää voi sulkea silmiään siltä, että miehen paidat tuoksuvat työpäivän jälkeen hajuvedeltä, on aika kohdata hämmentävä ulkomaailma. Britt-Marie päätyy Borgiin, ankeaan syrjäkylään, jossa ei laman jäljiltä ole juuri muuta kuin jalkapallojoukkue ja pizzeria. Järjestystä rakastavalle Britt-Marielle Borg on vieras planeetta. Hän saa kuitenkin huomata tarvit­sevansa Borgia vähintään yhtä paljon kuin Borg tarvitsee häntä.

Kommentti:

Tarinasta tykkäsin, mutta lukukokemusta häiritsi kauhean tankkaava teksti. Mietin, oliko kirja oikeasti kirjoitettu niin alleviivaavasti, vai oliko suomennos hieman epäonnistunut. Koska olen lukenut Backmanin edellisen "mielensäpahoittajakirjan", jotenkin katse kääntyy käännöksen suuntaan. Oli jotenkin lähes masentavaa lukea tekstiä, jossa Britt-Marien tiettyjä maneereja ja ajatusmalleja alleviivattiin ties monettako kertaa. Lukijan oma oivaltamisen ilo jätettiin nyt huomiotta. Harmi, koska muuten tykkäsin tosiaan tarinasta (ja Britt-Mariesta).

Pääskynen, Markku: Sielut

Markku Pääskynen: Sielut
Tammi, 2015
Luin ~ 14.12.2015

Kuvaus:
Kertomus siitä mitä perheessä tapahtuu, kun lapsi katoaa.

Eräänä aamuna Maija ei ilmesty kouluun. Kesä tekee tuloaan Saimaan rannalla sijaitsevaan pikkukaupunkiin, kaukaa idästä levinnyt säteily saa voikukat hehkumaan tavallista keltaisempina ja Vitostietä lähestyy auto kintereillään poliiseja ja toimittajia.

Äiti Aino jää kotiin päivystämään puhelinta ja isä Kristian kiertää ympäri kaupunkia etsimässä Maijaa. Naapurustossa asuvat Taito ja Ilari kulkevat pitkin metsiä, hyppivät uimaan hyiseen veteen ja yrittävät hekin löytää Maijan. Päivä kallistuu iltaan, ja etsintöihin osallistuu yhä suurempi joukko ihmisiä. Mutta Maijasta tiedetään vain se, että hänet on nähty menevän aamulla metsään.

Kommentti :

Olipahan raskas kirja luettavaksi. Melkein luovutin.

Hotakainen, Kari: Henkireikä

Kari Hotakainen: Henkireikä

Siltala, 2015

Luin ~ 2.12.2015

Kuvaus:
Henkireikä on romaani rakkauden ja vihan töistä. Se on järkyttävän hauska ja kipeän traaginen romaani rikoksen anatomiasta, siitä mitä emme kenties tee, mutta jota suunnittelemme.

Rikosylikomisario liittyy sekakuoroon ja toivoo, että uusi harrastus vie ajatukset pois työasioista. Toisin käy. Sillä samassa kuorossa laulavat myös Suntio ja Parturikampaaja, joita riivaavat taloudellinen ahdinko ja rakkauden hiipuminen, ja joita siksi yhdistää synkkien salaisuuksien vyyhti.

Rikosylikomisario löytää tahtomattaan heidän kanssaan yhteisen sävelen, mutta se kulkee nuotin vieressä. Seurauksena on pyörre, joka vie järjen ja antaa tilalle tulen. Kuoro humisee, henki pihisee. Mitä tekee se, joka ei ole koskaan mitään tehnyt? Mistä muistetaan se, joka on aina itsensä unohtanut? Mitä tapahtuu kun ylittää rajan? Ja millaisiin vaatteisiin vainajat puetaan? Hypnoottinen ja kiihkeä romaani asettaa kysymyksiä, joihin ei ole vastausta ja vastaa kysymyksiin, joita ei yleensä kysytä.
Kari Hotakainen virittää lyyrisen proosansa ennennäkemättömille kierroksille, mutta vauhdissakin lause palvelee maailmaa, jota se kuvaa ja luo. Tämä kirja on kirjoitettu tilassa.

Kommentti:

Hotakaisen veijarityyli ei iske muhun ihan täysillä. Tykkään kyllä, mutta en näe suurta kirjallisuutta. Kuoron kuvaus vähäsen ontui, sekin vähän ehkä latisti lukukokemusta. Kuoromaailma aiheena sai kyllä ennakkoon suuret sympatiat, eli en ollut mielestäni mitenkään ennakkoluuloinen.
Sanailu oli hauskaa kyllä, sellaista kivaa pikkuoveluutta, josta tykkään. Pari yllätystäkin sinne loppuun oli varattuna, mutta ehkä mä luin kirjan liian pieninä paloina, joten nekään ei sitten kauheasti täräyttäneet.
Kiva kirja, mutta ei jääne mulle mieleen suurena lukukokemuksena.

Echlin, Kim: Kadonneet

Kim Echlin: Kadonneet
The Disappeared, Kanada 2009
Suom. Sirkka Aulanko
Tammi, 2009
keltainen kirjasto nro..
Luin ~ 29.11.2015

Kuvaus:
Anne on 16-vuotias kanadalaistyttö, joka asuu kahdestaan isänsä kanssa Montrealissa. Hän tutustuu hieman itseään vanhempaan Sereyhin, joka on paossa PolPotin Kambodžan hirmuhallintoa. Anne ja Serey rakastuvat toisiinsa ja viettävät toistensa kanssa paljon aikaa Annen isän vastustuksesta huolimatta. Mutta kun Kambodžan rajat aukeavat, Serey ei voi olla palaamatta kotimaahansa etsimään perheenjäseniään.

Yhteys Annen ja Sereyn väliltä katkeaa 11 vuodeksi, kunnes Anne uskoo näkevänsä Sereyn television uutislähetyksessä. Anne jättää työnsä, luopuu asunnostaan ja lentää Phnom Penhiin. Hän löytää Sereyn, ja yhteenkuuluvuuden tunne heidän välillään syttyy uudelleen. Anne kuitenkin huomaa, että Serey on muuttunut. Kuoleman kentillä käydessään ja paikallisten kanssa puhuessaan hän alkaa oivaltaa, minkälaiset kammottavat painajaiset piinaavat Sereytä öisin. He saavat katkerasti kokea, että elämä runnellussa maassa ei vieläkään ole turvallista.
Kadonneet on paitsi koskettava rakkaustarina, myös vähäeleisesti kerrottu ja juuri siksi erittäin vaikuttava kuvaus sodan ja vainon jalkoihin jääneistä.

Kommentti
-

See, Lisa: Shanghain tytöt

Lisa See: Shanghain tytöt
Shanghai Girls, 2009
Suom. Hanna Tarkka
WSOY, 2011
Luin ~ 23.11.2015

Kuvaus:
Lisa Seen romaani vie lukijan Kiinan Pariisiin, Shanghain moderniin suurkaupunkiin.(1900-luvun alussa)
Sisarukset Pearl ja May ovat saaneet elää nuoruuttaan vapaasti. Tyttöjen haaveet murskautuvat, kun heidän isänsä menettää omaisuutensa ja ilmoittaa järjestäneensä tyttärilleen naimakaupat Amerikkaan.

Kun sisarukset tekevät matkaa halki meren ja toisen maailmansodan julmuuksien runteleman maaseudun, he saavat kannettavakseen salaisuuden, joka tulee määrittelemään heidän siteensä läpi elämän.
Pearl ja May asettuvat Los Angelesin Chinatowniin, lavastekaupunkiin, jossa mikään ei muistuta siitä kosmopoliitista Kiinasta, jossa he ovat eläneet. He myyvät halpoja silkkikukkia ja kiinalaisruokia, joita eivät tunnista kotiseudultaan. Pearl ja May tuntevat jääneensä vangiksi, mutta unelma vapaudesta kytee heidän sisällään.

Shanghain tytöt on haikeasti soiva romaani perheen voimasta, sen kahleista ja vapauttavasta ystävyydestä. Lisa Seen sanat laskeutuvat kevyesti, sileänä kuin silkki.

Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I (III)
WSOY, 1959
Luin ~ 14.11.2015

Kuvaus:

Kommentti:
Jonkinlainen aukko sivistyksessä, kun ei ole lukenut tätä kirjaa. Siispä lainasin kesälomalle ja Ahvenanmaalla luimmekin ahkerasti. Mies siis luki ja minä kuuntelin, kudin kädessä.
Nuorisokin pääsi salaa kuuntelemaan Koskelan tarinaa ja kiinnostui kyllä.
Lukeminen jäi kesken, kun tultiin kotiin, työt alkoi, eikä yhteistä lukuaikaa enää löytynyt. Sääli sinänsä. Nyt alkoi laina-aika uusintoineen käydä vähiin, joten päätin lukea kirjan vaivaiset viimeiset 60 sivua itsekseni loppuun. Jes.
Ehkä seuraava osa ensi kesänä?

Utrio, Kaari: Saippuaprinsessa

Kaari Utrio: Saippuaprinsessa
Tammi, 2004
Luin ~ 11.11.2015

Kuvaus:
Taidokkaan kevyesti kirjoitettu kuvaus 1830-luvun helsinkiläisestä Ekestolpen aatelisperheestä, joka ottaa hoiviinsa kaukaisen maalaisserkun, Saippuaprinsessaksi kutsutun Ulrika Rutenfeltin. Ulrikan vastaanottoa helpottaa tytön odotettavissa oleva kahdensadan tuhannen ruplan perintö.
Mauritz Ekestolpen ylpeä ja komentelevainen morsian Viktoria von Sperling haluaa hallita tulevan miehensä perheen lisäksi Ulrikan perintöä.
Huumorin silaamassa romaanissa kirpeän tarkastelun kohteena ovat säätytietoisuus ja sen sanelemat ratkaisut ihmisten elämässä.

Kommentti:
Olen minä tämän varmaan lukenut jo ennenkin, mutta ei se haittaa.