Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike Luin: - Luin kirjan yksin, koska se oli kirjaston VIPPIlaina. Nämä pitäisi kyllä ehdottomasti kuunnella. Viimeksikin parhaat palat tuli esiin, kun tytär luki meille ääneen. Joten jään odottamaan yhteisiä lukuhetkiä.

Hayden, Torey: Viattomat

Torey Hayden: Viattomat
Innocent Foxes

Otava 2012

Luin 5.4.2012

Torey Haydenin uusin kirja, tällä kertaa fiktiivinen tarina, ei siis varsinaisesti taida pohjautua Haydenin oppilaiden / asiakkaiden / potilaiden elämään. Asetelma oli mielenkiintoinen, sillä kirjassa tapahtuu 9-vuotiaan pojan sieppaus. Edellinen lukemani kirjahan kertoi tositarinan Natasha Kampuschin vuosista siepattuna.

Tarkoitus ei ole paljastaa kirjan juonta, mutta olihan tässä kyseessä aikamoinen umpikuja.
Lapsi, jota kukaan ei halua, joutuu siepatuksi, eikä häntä oikein kukaan kaipaa silloinkaan. Sieppaus sinänsä on hetken mielijohteesta tehty ja johtaa yhä syvemmälle sekasotkuun. Välillä oikeasti pelotti, että tämä tilanne ei voi raueta kenenkään kannalta hyvin, siksi yksioikoiseksi sieppaaja osoittautui. Päähuomion kirjassa saa kuitenkin siepatun pojan sekä sieppaajan puoliksi tahtomattaan mukaan joutuneen vaimon keskinäinen suhde.

Tarina jää mielestäni ehkä hieman kesken, etenkin pojan näyttelijäisän osalta. Tai siis se jää avoimeksi ihan tarkoituksellakin pojan osalta, mutta jälkeenpäin mietitytti, että mahtoiko kirjailija jotenkin unohtaa tarinan toisen juonikuvion.

Yhteinen teema Kampuschin kirjan kanssa oli se, miten siepattu (lapsi) lopulta turvautuu jopa sieppaajaansa. Tässä tapauksessa Dixie osoittautuu jopa ensimmäiseksi aikuiseksi pojan elämässä, joka on aidosti kiinnostunut pojasta ja on hänelle oikea huolehtiva - ja siksi myös rajoittava - aikuinen (lähimmäinen).

Nyt menee jo tuon edellisen kirjan arvioinniksi, pitää ehkä liittää tämä kohta sinnekin!

Mietin nimittäin jo Kampuschin kirjaa lukiessa, että Nataschan tilanne vastasi jollain tavalla esim. lapsivaimojen asemaa. Silloinkin nuori tyttö vastoin omaa tahtoaan joutuu alistumaan (vanhemman) miehen ja ylipäätään aikuisten määräys- ja jopa mielivaltaan. Ulospääsyä ei ole, pitää vain sopeutua kuten parhaiten tahtoo. Joissain kulttuureissa tämä on ihan "maan tapa", mutta voikohan sellaista silti kukaan hyväksyä. Länsimaissa lapsikin (?) tietää moisen toiminnan vääräksi ja siksi myös sopeutuminen on vaikeampaa.

.... jatkuu....

Kampusch, Natascha: 3096 päivää

Natascha Kampusch: 3096 päivää

alkup. 3096 Tage

Otava 2011

Luin 2.4.2012


Kymmenvuotias Natascha Kampusch siepattiin koulumatkalla 2.3.1998. Sieppaaja piti häntä 3096 päivää vankina kellarityrmässä. Vankeutensa aikana Natascha keskittyi selviämiseen, ajattelemaan vain seuraavaa päivää ja haaveili salaa vapaudesta. 23.8.2006 hän onnistui omin voimin pakenemaan. Sieppaaja Priklopil riisti vielä samana päivänä itseltään hengen. Nyt Natascha Kampusch kertoo ensimmäisen kerran omin sanoin sieppauksesta, vankeusajasta, suhteestaan sieppaajaan ja siitä, kuinka hän selvisi karmeasta koettelemuksestaan. (takakansi)


---
LISÄÄ MYÖH. Kirjan kanssa tuli vähän kiire, kun tämä oli taas niitä kirjaston VIPPIlainoja; viikko aikaa lukea ed. kirja loppuun ja sitten tämä.

McCall Smith, Alexander: Kirahvin kyyneleet

Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet - Mma Ramotswe tutkii

Tears of the Giraffe
Otava 2004
Mma Ramotswe -sarjan 2. osa

Luin 29.3.2012


Sympaattisesti kirjoitettu kirja Botswanan 1. naisten etsivätoimiston toimista. Tämä vaan saa niin hyvälle tuulelle. Pulmallisten tilanteiden ratkomisen lomassa Mma Ramotswen oma elämä ja ajatukset ajanmenosta antavat paljon. Tykkään niin tästä sarjasta, laitanpa taas kirjastoon varauksen seuraavasta osasta.

Takakannen kuvaus: Rehevän elämäniloinen Mma Ramotswe selvittää jälleen pulmia pettämättömän ihmistuntemuksena, rooibos-teensä ja sihteerinsä mma Makutsin avulla.

Seierstad Åsne; Kabulin kirjakauppias

Åsne Seierstad: Kabulin kirjakauppias

Norjankielinen alkuteos: Bokhandleren i Kabul - et familiedrama

WSOY 2003

Luimme yhdessä ääneen, valmista 20.3.2012

Wikipedian tietoa täällä.

Arvio mm. täällä.

Takateksti:
"Nuori lehtinainen Åsne Seierstad oleskelee Afganistanissa talibanien kukistumisen jälkeen. Hän tutustuu Kabulissa kirjakauppias Sultan Khaniin ja saa idean kirjoittaa kirjan hänen perheestään: tavallisista ihmisistä muutosten kourissa.
Åsne saa asua kirjakauppiaan kotona kevään 2002 ja tutustua perheenjäseniin - Khanin kahteen vaimoon, lapsiin ja muihin sukulaisiin. Hän käy naisten kanssa basaarissa, kylpylässä, kauneushoitolassa ja häissä. Miesten kanssa hän saa oleskella vapaasti esimerkiksi kirjakaupassa ja käydä matkoilla. Vaalea norjatar herättäisi suhteetonta huomiota, ja siksi Åsne pukeutuukin yleensä kaiken peittävään burqaan, jonka ristikon takaa hän saattaa kaikessa rauhassa tarkkailla ympäristöään.
Kirja kertoo kielletystä rakkaudesta, järjestetyistä avioliitoista, rikoksista ja rangaistuksista, ankarista säännöistä ja nuorten kapinoinnista. Åsne Seierstadin haastattelemista ihmisistä syntyy kuva kansasta, joka yrittää vapautua sotaisesta menneisyydestään ja rakentaa parempaa tulevaisuutta."


No, kirjan ajoista on kohta kymmenen vuotta. Mielenkiintoinen, toki aika subjektiivinen näkökulma Afganistanista. Toki kertoo vain yhdestä perheestä. Välillä mietinkin, miten kirjailija on voinut saada julkaista tällaista tekstiä, melkoisen yksityiskohtaista kuvausta, eikä suinkaan kovin imartelevaa kohteilleen.
Niinhän se Wikipedia sitten kertookin, ettei ihan purematta ole nielty tätä selostusta. Oikeusjuttujakin on käyty.

Toisaalta mielenkiintoinen, mutta ainakin näin ääneen luettuna hieman liiankin perusteellinen ja "toimittajamainen" kuvaus. Henkilöt vaikuttivat mielenkiintoisilta mutta jäivät jotenkin hieman hengettömiksi.

Hietamies, Eve: Tarhapäivä

Eve Hietamies: Tarhapäivä

Otava 2012

Itsenäinen jatko kirjaan Yösyöttö.

Luin 19.3.2012

++++

Marklund, Liza: Vastalauseita

Liza Marklund: Vastalauseita
Otava 2012

alkup. Nya röster sjunger samma sånger och andra krönikor 1985-2010

Luin 4.3.2012

kirjan takateksti:

Journalisti, feministi ja pohjoismaisen rikoskirjallisuuden kuningatar kirjoittaa rohkeasti ajankohtaisista aiheista. Hän korottaa äänensä muistuttaakseen lukijoita naisten sorrosta, globaalista epätasa-arvosta ja hyvinvointiyhteiskuntaa nakertavasta rasismista.

Suorasanaisissa ja henkilökohtaisissa kolumneissaan 25 vuoden ajalta Liza Marklund kertoo, mikä saa hänet kerta toisensa jälkeen tarttumaan kynään, sanomaan vastaan, yhtymään kuoroon sorrettujen puolesta.

"Marklund huutaa vihaisena ja raivo on oikeutettua. Kuuntele häntä." - Helsingborgs Dagblad

Kommentti:
En oikein muuta osaa sanoa, kuin että onneksi maailmassa on näitä Liza Marklundeja, jotka jaksavat puhua ja kirjoittaa - uudelleen ja uudelleen samoista tärkeistä asioista.

Tärkeää luettavaa. Oli mielenkiintoista lukea taustoja, hyvinkin henkilökohtaisia kokemuksia.
Liza Marklundilta olen lukenut ainakin Annika Bengtzon -sarjan.

Donoghue, Emma: Huone

Emma Donoghue: Huone

Tammi 2012

alkuper. Room 2012

luin 26.2.2012

Tästä lisää. Lukekaa ihmeessä.

Saat, Mari: Lasnamäen lunastaja

Mari Saat: Lasnamäen lunastaja

WSOY 2011

alkuper. Lasnamäe lunastaja (2009)

Luin 16.2. 2012

"Sympaattinen romaani vironvenäläisestä äidistä ja terävästä tyttärestä.

Natalja Filippovna muutti Tallinnaan 1980-luvulla ja sai tyttären. Lapsen isä oli ollut vain lämmin tuulahdus Nataljan elämässä. Neuvostojärjestelmän romahdus teki viroa osaamattomasta Nataljasta toisen luokan kansalaisen, ja vielä ahtaammaksi elämä käy, kun hän saa potkut työstään. Mikä nyt eteen, kun Sofia-tyttären hammashoitokin maksaa omaisuuden?

Teräväpäisen, Viron presidentin uraa ajattelevan Sofian tietämättä Natalja ryhtyy ilotytöksi. Työ tuo outoja tilanteita ja nöyryytyksiä, mutta myös mystisen ystävän, joka näyttää äidille ja tyttärelle uuden tien.

Romaani on yllättävästi polveileva kertomus elämän ehdoista rahan sokaisemassa maassa. Nataljan ja Sofian kirpeistä kommenteista saa osansa myös suomalainen elämänmeno. "

”Mari Saatin tekstissä mitä tavallisin arki saa runollista väriä ja mystisiä ulottuvuuksia.”
Luule Epner, Estonian Library Magazine

Valittu Viron parhaaksi romaaniksi 2008

Hayden, Torey: Aavetyttö

Torey Hayden: Aavetyttö

Otava 2007

Luin 11.2. 2012

---

lisää myöh.

Aika outo tarina, tällä kertaa keskitytään hyvin pitkälti vain yhden, valikoivasti puhumattoman tytön asiaan. Pikku hiljaa Torey Hayden saa selville asioita, joita hänkään ei taida uskoa todeksi. Eikö hän halua uskoa? Mietin kovasti lukiessa, miten terapeutti voi valikoida, mitä hän uskoo ja mitä ei. Jos ei itse tiedä vaikkapa satanismista, eihän edes terapeutti () voi auttaa potilastaan. Hurja tarina joka tapauksessa - ja sentään kohtalaisen tyydyttävä/onnellinen loppu. Tai ei loppu, vaan uuden alku. (3.3.2012)

McCall Smith, Alexander: Naisten etsivätoimisto nro 1

Alexander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1 - Mma Ramotswe tutkii
The No 1 Ladies' Detective Agency

Otava 2003
Luin 7.2.2012


Kuvaus:

Mma Precious Ramotswe on keski-ikää lähestyvä, aikaansa seuraava ja perinteitä kunnioittava afrikkalainen nainen, joka myy isältään perimänsä karjan, perustaa etsivätoimiston ja ryhtyy ratkomaan ihmisten ongelmia. Aseinaan hänellä on pieni valkoinen pakettiauto, Botswanan Sihteeriopistossa loppu-tutkinnon suorittanut Mma Makutsi, rauhallinen harkinta ja lukuisat kupilliset rooibos-teetä.

Skotlantilainen oikeustieteen professori Alexander McCall Smith kuvaa Afrikkaa poikkeuksellisen värikkäästi ja valoisasti. Viisiosainen, menestystarinaksi noussut sarja on todellinen hyvän mielen lukuelämys.


Kommentti:
Jaa-a, mistähän mahdoin saada vinkin tähän kirjaan, en enää muista. Mulla oli kuitenkin kirja lainassa, kun kerran ihan sattumalta telkkaria katsellessa huomasin sieltä tutunkuuloisen ohjelman. Ensimmäinen osa samannimisestä telkkarisarjasta oli siis ihan sattumalta juuri silloin pyörimässä. Napsautin heti ohjelman tallennukseen, eikä siitä jäänyt kuin joku minuutti alusta näkemättä. Ihana sarja! Halusimme nähdä kaikki jaksot. (katsojat 12, 14, 16, 47 ja 47 v.)

Talven (muistatteko vielä marras- joulukuun ankeuden) harmaudessa tämä oli jo ulkoasultaan niin värikäs ja aurinkoinen sarja, että ihan siitä ilosta piti katsoa. Lisäksi ohjelma oli muutenkin hyvä, sopivasti erilainen kuin jo niin tutuiksi käyneet vaikkapa amerikkalaissarjat. Samoihin aikoihin katsoimme myös AD 1790 -sarjaa, joka sekin oli erilaisuudessaan todella mielenkiintoinen.

(Sivujuonteena tässä varmaan miellytti myös se, että sarjassa oli jotain hyvin samaa kuin perheemme lempparilastenleffassa "Kirikou ja paha noita". Sama kirkas afrikkalainen värimaailma ja kuvatyyli esim. alku- ja lopputeksteissä.)

Kun tv-sarja loppui, päätin lukea vielä kirjan. Kirja on hyvä, oli tietysti vänkää lukea kirjaa, kun telkkarisarjan hahmot elivät mielikuvissa. Sopivasti samaa ja silti vähän uuttakin. Taustaa päähenkilö Mma Ramotswen elämään tuli lisää.
Kirjan salapoliisitapaukset oli toteutettu yllättävänkin samanlaisina sarjassa. Minua ei haitannut, vaikka tunnistinkin nuo tapaukset sarjan perusteella.

Toivottavasti sarja jatkuu telkkarissa eikä mene meiltä ohi. Seuraavan kirjan (Kirahvin kyyneleet) laitan ainakin ihan pian varaukseen - kunhan nyt tuo huojuva kirjapino yöpöydällä ensin vähän laskisi.

Hayden, Torey: Toisten lapset

Torey Hayden: Toisten lapset
Otava 2006
Luin 2.2.2012


Kuvaus:
Neljä kaltoin kohdeltua ongelmalasta, neljä koskettavaa selviytymistarinaa.

Kommentti:
Taattua Torey Haydenia. Koskettava kirja, kuten kaikki lukemani Torey Haydenin kirjat.
Kovin järjestelmällistä opetusta ei tällä kertaa kirjasta löydy, itselleni ainakin tuli vaikutelma, että Hayden lienee tässä urallaan kohtuullisen aloittelija. Se olikin hieman hämmentävää, kun olen kuitenkin lukenut monia hänen kirjojaan myöhemmiltä, kokeneemmilta ajoilta.

Lasten tarinat ovat kyllä koskettavia, siksi opettajan oma hämmennys (kokemattomuus) ja suoranainen kyvyttömyys oikeasti vaikuttaa oppilaiden opetussuunnitelmien kunnolliseen pohtimiseen häiritsi jonkin verran. Toisaalta se laittoi kyllä miettimään, miten byrokraattista koulunkäynti monesti varmaan onkin. Kuka sen lopulta voi tietää, mikä on paras opiskelupaikka kenellekin, etenkään häiriintyneille tai kaltoinkohdelluille lapsille.
Surullisinta kirjassa oli Lori-tyttö, jonka elämä on todellakin mennyt pirstaleiksi isän pahoinpitelyn aiheuttaman aivovamman seurauksena. Sydän on tytöllä sitäkin suurempi, mutta eihän se hänelle menetettyä koskaan voi korvata.

Tan, Amy: Ilon ja onnen tarinat

Amy Tan: Ilon ja onnen tarinat

WSOY 1991

Luin 29.1.2012

"Amerikassa minä saan tyttären joka on aivan kuin minä. Mutta siellä kukaan ei sano, että hänen arvonsa mitataan hänen miehensä röyhtäyksen äänekkyydellä. Siellä kukaan ei halveksi häntä, sillä minä pidän huolta että hän puhuu vain moitteetonta amerikanenglantia. Ja siellä hän on aina liian kylläinen nielläkseen surua."

Näin ajattelee yksi tämän kirjan neljästä kiinalaisnaisesta muuttaessaan sodan jälkeen Yhdysvaltoihin. Amerikassa kaikki neljä naista saavat tyttären, mutta tyttäret oppivat nielemään enemmän Coca-Colaa kuin surua ja kuuntelemaan mieluummin korvalappustereoitaan kuin äitejään. Syntynyt kuilu ei ole pelkästään sukupolvien vaan myös kulttuurien välillä; koko ikänsä Amerikassa eläneet tyttäret eivät pysty sisäistämään äitien kiinalaisia tapoja ja uskomuksia eivätkä äidit voi ymmärtää tytärten pyrkimyksiä itsenäiseen elämään.
Ilon ja onnen tarinoissa puheenvuoro on vuoronperään äideillä ja tyttärillä ja tapahtumat vaihtelevat menneen Kiinan ja nykypäivän Amerikan välillä. Erilliset kertomukset tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä ainutlaatuisen koskettavan romaanin äideistä ja tyttäristä kahden kulttuurin risteyksessä.
(Kirjan takakannen teksti.)


Siinä ne tärkeimmät. Monenlaisia oivalluksia koin lukiessa, siksi kirjasta jäi hyvä mieli, joskin surumielinen. Maailma avartuu ja tietysti monet kulttuuriset epäkohdat joutuvat päivänvaloon, jolloin niihin voidaan myös puuttua. Toisaalta on aika surullista, miten samankaltaisiksi kulttuurit tuntuvat muuttuvat Länsimaistumisen? / rahan vallan myötä. Eri kulttuurien ominaispiirteet huokailevat henkitoreissaan, mutta jääkö niistä mitään jäljelle?

Esim. sivulla 292 tiivistyy hyvin kirjan teema. Eräs tyttäristä harkitsee käyvänsä Kiinassa ja miettii, voiko hän sulautua sinne. Äiti kummastelee:
"Kuinka hän voi kuvitella sulautuvansa? Vain hänen ihonsa ja hiuksensa ovat kiinalaiset. Sisältä - hän on kokonaan Amerikassa tehty.
On minun syyni, että hän on sellainen. Halusin lasteni saavan parhaan yhdistelmän: amerikkalaiset olosuhteet ja kiinalaisen luonteen. Mistä minä tiesin etteivät ne sovi yhteen?

Yhteisymmärrystäkin löytyy sentään, mutta hieman haikea olo kirjasta jäi.

Liksom, Rosa: Hytti nro 6

Rosa Liksom: Hytti nro 6

WSOY 2011

Luin 15.1.2011

---
Finlandia-kirjallisuuspalkinto v. 2011

Demick, Barbara: Suljettu maa

Barbara Demick: Suljettu maa - Elämää Pohjois-Koreassa

Atena 2011

Luettu marraskuu 2011 - tammikuu 2012 yhdessä O:n kanssa.

Mikä kirja!
Aloitin kirjaston kirjan lukemisen ensin yksin, mutta kun olin lukenbut ensimmäiset 40-50 sivua, totesin, että tämä kirja pitää lukea puolison kanssa yhdessä. Tilasin kirjan isänpäivälahjaksi, mutta siitä tilaus hiukan myöhästyi. Isänpäivän jälkeisellä viikolla aloimme kuitenkin jo lukemisen ja sitä on riittänyt pitkään. Välillä on pitänyt sulatella lukemaansa ja olihan tässä joulukin välissä..
Olimme siis vielä keskellä kirjaa, kun suuri johtaja kuoli ennen joulua 2011. Oli jotenkin omituinen tunne kuulla tuo uutinen, kun oli juuri lukenut maailman suljetuimmasta maasta loikanneiden ihmisten karmivia surullisia tarinoita.

Jos suinkin osaan ja saan aikaiseksi, palaan vielä arvioimaan kirjaa myöhemmin. Nyt vain kirjasin kirjan luetuksi heti vuoden alussa.

Mustonen, Enni: Jääleinikki

Enni Mustonen: Jääleinikki

Otava 2011, luin 1.1.2012.

Jatkoa kirjaan Lapinvuokko, trilogian toinen osa.


Hyvin alkoi uusi vuosi, uusi kirja kannesta kanteen. Jääleinikki kertoo Eliisasta, edellisen osan päähenkilön tyttärestä. Eliisa etsii sukujuuriensa salaisuutta 60-luvun Saksassa. Mielenkiintoinen jatko, vaikka olin varautunut siihen, ettei tämä osa olisi yhtä hyvä kuin edellinen.
Oli kyllä varsin uskottavasti kerrottu, miten sairaanhoitajaksi valmistunut Eliisa lähtee töihin Saksaan.
Ei tämä nyt tietysti mitenkäöän erityisen syvällinen kirja ollut, mutta viihdekirjaksi oikein hyvä.

Oli niin ihanaa lukea kerrankin koko kirja alusta loppuun yhden päivän aikana!

Erickson, Carolly: Tsaarin tytär

Carolly Erickson: Tsaarin tytär
/ Tsarina's Daughter

Atena 2010

Luin 29.12.2011

Kuvitteellinen tarina Venäjän vallankumouksesta ja sitä edeltävältä ajalta. Tarinassa kerrotaan Venäjän tsaariperheen elämästä, kertojana on tytär Tanja, joka jännittävästi välttyy teloitukselta ja päätyy ulkomaille, Kanadaan, yhdessä rakastettunsa Mihailin kanssa.

Kommentti:
Kiinnostava, vaikkain suht kevyt kirja. Kyllä minä tykkään näistä historiallisista romaaneista. Sopi oikein hyvin joulun välipäivien luettavaksi.

(30.12.2011)

Palviainen, Jukka-Pekka: Joku vieraileva tähti

Jukka-Pekka Palviainen: Joku vieraileva tähti
WSOY 2011
Luin: 14.12.2011

Topelius-palkintoehdokas.

Tykkäsin tästä kirjasta.
Päällimmäiset kirjaa kuvaavat sanat ovat mielestäni inhimillinen, ystävällinen ja rauhallinen.
Tapahtumia on sopivasti, tarina etenee, mutta ei poukkoile sinne sun tänne. Henkilöitäkin on sopivasti, ja huomio kohdistuu tietenkin päähenkilöiden, Annin ja Aten vaiheisiin. Sivuhenkilöitäkin on juuri sopivasti ja he tukevat tarinaa, mutteivät vie liikaa huomiota muualle.
Jotenkin tässä kirjassa tykkäsin erityisesti siitä, ettei oltu liian mustavalkoisia.

Vierastan nykyään sellaista asetelmaa, jossa henkilöt ovat lähes pelkästään hyviksiä ja pahiksia. Toki sillä saa tarinoihin traagisuutta. Kivempi oli ainakin tällä kertaa tutustua henkilöihin, joilla toki oli omat vikansa, mutta läpeensä pahoja eivät olleet edes vanhemmat. Eivät hekään, jotka eivät selvästikään pystyneet elämään aikuisina ja ottamaan vastuuta itsestään, saati lapsistaan. Kirja ei silti ollut lattea.
Kirjan huumori oli osuvaa, mutta onneksi ei osoittelevaa. Se häilähteli tarinan syrjässä hauskasti ja luontevasti. Muutamia vallan osuvia oivalluksia elämästä vähän yleisemminkin oli mahtunut mukaan ja nekin oli tyylikkäästi upotettu osaksi tarinaa.

Ihan alku jäi jotenkin etäiseksi, mutta se saattoi kyllä johtua enemmän omasta mielentilastani kuin itse kirjasta. Olen muulloinkin miettinyt, että osittain puhekielellä kirjoittaessa on varmaan hankalaa päättää, käyttääkö henkilöön viitatessaan sanaa se vai hän. Näitä kun käyttää sekaisin, niin se joskus hämää lukijaa. Näitä kyllä sattuu paljon, siis muidenkin kirjoissa.

Pari kertaa vähäsen hämmennyin ja annan nyt tässä yhden esimerkin, koska se löytyi niin helposti, ekalta sivulta:

"Tuuli murjottaa keittiönpöydän ääressä. Se on kotiarestissa, koska tuli edellisenä iltana kaula syötynä kotiin. Se on Atesta outoa, koska Tuuli on jo seitsemäntoista."
Niin, tässä en ensin tiennyt, kumpaa tarkoitettiin. Sitäkö, että oli outoa tulla kotiin kaula syötynä, kun oli jo 17. Vai oliko outoa olla kotiarestissa, kun oli jo 17.
Tarinaanhan tämä ei mitenkään vaikuta, tuli vain hetkellinen hämmennys, josta selvisin saman tien, ilman henkisiä vaurioita :D.

Kirjan tarinaan pääsi kyllä tosi hyvin sisälle ja oikeasti teki mieli lukea, kuinka siinä lopulta kävisi, ja tietenkin toivoi koko ajan onnellista loppua :).
Raumalla oltiin, missäpä muualla. Murretta oli käytetty niukasti, ja hyvä niin. Voisin kuvitella, että kirjailijalla olisi ollut hyvä halu käyttää sitä vähän enemmänkin, mutta mielestäni sitä oli nyt juuri sopivasti! Minä sentään tykkään Rauman murteesta ja ymmärränkin sitä jonkin verran.

Tamminen, Petri: Mitä onni on

Tamminen Petri: Mitä onni on

Otava 2008

Luettu 13.12.2011

McCourt, Frank: Seitsemännen portaan enkeli

McCourt, Frank: Seitsemännen portaan enkeli
(Angela's Ashes)

Otava 1997

Luettu yhdessä ~ 12.10.2011.

Tämä on osa lukuketjua; Leena Pasanen Daktarin lapsissa luki tätä kirjaa, joten lainasimme kirjan kirjastosta luettavaksi.

Hieno, soljuva tarina, joka uskomattoman yksityiskohtaisesti kertoo pienen pojan, Frankin näkökulmasta köyhän perheen elämästä 1930-40-lukujen Irlannista. Frank syntyy Amerikassa, mutta perhe palaa vanhempien kotimaahan. Isän alkoholismi sävyttää koko porukan elämää, köyhyydestä ei pääse mihinkään, kerjääminen ja avustusten anominen jää äidin ja poikien osaksi. Irlantilaisuus, katolinen usko, arki, köyhyys. Kuitenkin elämässä tapahtuu monenlaista, arkisetkin asiat voi kertoa mielenkiintoisesti ja koskettavasti. Mitäpä kaikkea pienen - ja vähän isommankin - pojan mielessä liikkuu..
Tätä kirjaa oli kiva lukea yhdessä, koska oli hyvä, ettei kirja loppunut liian nopeasti. Limerickin kylänraitilla halusi viipyä.

Jonkin ajan kuluttua voisi katsoa elokuvan, kunhan kirja saa ensin painua muistiin kaikessa rauhassa.