Nykvist, Mikaela: Tuhkaa ja jäätä

Mikaela Nykvist: Tuhkaa ja jäätä
Mellan is och aska, 2019
Suom. Britt-Marie Norrgård
SAGA Egmont, 2022
Luin ~ 1.6.2023

Kuvaus:

On kesä 1867 Runsorissa, Waasan kupeessa. Juhannukseen on vain viikko aikaa. Magda herää kovaan pamahdukseen, ja ulkona hänen kasvoilleen leviää kylmyys. Puoliso Alfred on ulkona toivottomana, täynnä vihaa. Halla on tuhonnut sadon. Kuinka tästä oikein selvitään? Runsorilaiset näkevät jo nyt nälkää. Takana on ankara talvi. Jauhot ovat loppu, heinä on loppu. Eletään suuria nälkävuosia. Kuka runsorilaisista selviää koettelemuksesta, kuka ei? Tuhkaa ja jäätä jatkaa Mikaela Nykvistin 1800-luvulle sijoittuvaa sarjaa. Edelliset osat ovat Savua taivaalla ja Palon jälkeen.
1800-luvun Vaasaan sijoittuva Runsor-sarja seuraa yhden suvun vaiheita läpi Vaasan palon ja suurten nälkävuosien.

Kommentti:
Tykkään tästä sarjasta, vaikka käännös edelleen ontuukin. Kyllä on ollut kovat ajat Suomessa.
(348 sivua.)

Aro-Heinilä, Irja : Kun emme mitään muuta voi

Irja Aro-Heinilä: Kun emme mitään muuta voi
Warelia, 2023
Luin ~ 28.5.2023

Kuvaus:

Kuuma aurinko lyö lentokentällä vastaan tuttuna ja tukahduttavana. Hartiat ovat kummallisen keveät, paluu Morogoroon tuntuu hyvältä ja oikealta. Ympärillä Tansania tuoksuu ja hehkuu. Swahili soi. Valo ja rikkaat aistimukset tulvivat jokaiseen soluun, ihmisten kiireettömyys ja toiminnan näennäinen kaoottisuus tekevät olon kotoisaksi. Mutta on muutakin. Vaikka eletään 2000-luvun alkua, tohara-juhlissa tytöiltä edelleen silvotaan sukupuolielimiä. On teini-ikäisten tyttöjen ja aikuisten miesten välille sovittuja avioliittoja, joita morsianten on lähes mahdotonta välttää. Tyttöjen ympärileikkauksista tutkimusta tekevä suomalaisnainen muuttaa aiemmasta elämästään tuttuun Morogoroon ja tutustuu masai-heimoon kuuluvaan nuoreen naiseen. Vaikeiden ihmissuhdesolmujen pakoileminen yhdistää näitä kahta, suuria ratkaisuja on tehtävä.

Kommentti:

Kävi niin, että aloin lukea tätä kirjaa ensisijaisesti mielessäni tutkimus tyttöjen rituaalisesta silpomisesta. Kuitenkin tässä oli vielä enemmän kyse päähenkilön oman elämän solmukohdasta.
Maija haluaa eron aviomiehestä, vaikka se samalla merkitsee lapsista luopumista. Kova halu ja tarve vihdoin, vuosien perheelle omistautumisen jälkeen tehdä jotain aivan omaa. Paluu aiempiin ympyröihin Afrikkaan, jossa hänet edelleen muistetaan "poikansa äitinä" (mama Jussi) ja "aviomiehensä vaimona" (Mama Maziwa) ei tosin välttämättä ole helpoin tapa selvitellä ajatuksia.
Lopulta toteutuu vanhojen tuttujen ja uusienkin afrikkalaisnaisten kanssa pieni kiertue, jolla käsitellään naisten alämää, myös toharaa, jolloin Maijan tutkimustyö etenee. Samalla tulee mahdollisuus käsitellä niitä omankin elämän solmukohtia, ja ehkä lopulta etäisyys koti-Suomeen tuo sopivaa perpektiiviä, jotta ratkaisun tekeminen alkaa onnistua.
Tapahtumat sijoittuvat 2000-luvun alkuun, joten tyttöjen ympärileikkausasioista ei tule tuoretta tietoa.

Plussaa: hieno kansi ja kirjan lopussa oleva sanasto.

(312 sivua.)

Mansell, Jill: Mirandan suuri virhe

Jill Mansell: Mirandan suuri virhe
Miranda´s Big Mistake, 1999
Suom. Pirjo Ruti
Bazar Kustannus Oy (WSOY), 2022?
Luin ~ 21.5.2023

Kuvaus:

Rakkaus voi löytyä aivan kulman takaa.
Jill Mansellin Mirandan suuri virhe on hersyvä hyvän mielen tarina sattumuksesta toiseen seikkailevasta naisesta.
Mirandan historia miesten kanssa on melko surkea. Hänen viimeisin katastrofinsa on hurmaava Greg, joka vaikuttaa kaikin puolin mahtavalta, fiksulta ja jännittävältä. Miranda ja Greg seilaavat rakkauden vesillä, kunnes Miranda saa kuulla Gregin jättäneen vaimonsa kuin nallin kalliolle kuullessaan tämän olevan raskaana.
Sydän särkyneenä Miranda alkaa ystäviensä kanssa suunnitella elämälleen uutta suuntaa. Gregiä täytyy näpäyttää, mutta mitä sen jälkeen? Oppiiko Miranda viimeisimmästä virheestään vai odottaako horisontissa seuraava ”täydellinen” mies, joka saa Mirandan pauloihinsa? Ja mikä tärkeintä, mitä kaikkea eriskummallista tarvitseekaan tapahtua ennen kuin Miranda onnistuu törmäämään aitoon rakkauteen?

Kommentti:

Niin kevyt, että meni jopa vähän överiksi. Sääli, sillä henkilöt ja juoni-ideat olivat mielestäni oikein herkullisia. Päähenkilö oli lopulta melkein epäuskottavan typerä, joten ainakin minua alkoivat muiden henkilöiden sydämenasiat kiinnostaa enemmän.
Taidan itse ehkä jo vähän väärää sukupolvea tällaiselle keveydelle.
Hauskaa oli se, miten Mirandan mokien kautta hänen tuttavapiirissään alkoi tapahtua mielenkiintoisia asioita.
(510 sivua.)

Eskola, Meri: Ehdin rakastaa häntä

Meri Eskola: Ehdin rakastaa häntä
WSOY, 2023
Luin ~ 16.5.2023

Kuvaus:

Jos voisin herättää äidin henkiin, tarvitsisin vain minuutin. Sitä kaikkein tärkeintä varten, yhteen kysymykseen.
Rakastitko minua yhtään, äiti?

Meri Eskolan äiti kuoli syksyllä 1981 valtavassa kaasuräjähdyksessä Helsingin keskustassa. Koko elämänsä Eskola on tahtonut tietää, miksi äiti halusi kuolla niin. Pakahduttavassa esikoisromaanissaan Meri Eskola rakentaa kuvaa kuolleesta äidistään sirpale sirpaleelta. Äitiä koskevien muistojen mukana nousevat esiin hurmaava, raivostuttava isä, vanhempien ero, vaikenevat sukulaiset ja kirjoittajan omat elämänvalinnat. Miksi äiti joi? Miksi hänen järkyttävästä teostaan ei koskaan puhuttu kotona? Ehdin rakastaa häntä on hätkähdyttävän intiimi, riipaiseva kuvaus äidin epätoivosta ja kuolemasta, joka vaurioitti lasta.

Kommentti:
Yritän vastata tähän heti, kun on paremmin aikaa.

(204 sivua.)

Nykvist, Mikaela: Palon jälkeen

Mikaela Nykvist: Palon jälkeen
Förändrad och bränd, 2018
Runsor-sarjan 2. osa
Suom. Britt-Marie Norrgård & Terhi Kemppinen
SAGA Egmont, 2021
Luin ~ 11.5.2023

Kuvaus:

Eletään vuotta 1857. Alfred istuu kalliolla Ahvenanmaalla ja katselee taivaalle. Hän seuraa pääskysiä ja miettii elämäänsä. Kun hänen vaimonsa Elna kuoli synnytykseen, Alfred romahti. Hän ei nähnyt muuta keinoa kuin paeta. Mutta nyt Alfredista tuntuu, että hänen on aika palata Runsoriin suvun ja pienten lasten luokse.
Runsorissa Magda yrittää selvitä edesmenneen siskonsa Elnan ja Alfredin pienokaisten kanssa. Hän ei ole vielä luopunut unelmastaan tulla tyttökoulun opettajaksi, mutta haave on täytynyt siirtää tuonnemmaksi.
Ruotsissa asuva Amalia on hänkin menettänyt puolisonsa. Carl katosi merille, ja Amalialla on kestänyt pitkään päästä jaloilleen. Kun Amalia kuulee Elnan kohtalosta, hänen sisällään alkaa myllätä ristiriitaisia tunteita. Onko myös hänen aika palata Suomeen?
"Palon jälkeen" on jatkoa Mikaela Nykvistin historialliselle romaanille "Savua taivaalla". Rakkautta, kuolemaa ja suuria tunteita. 1800-luvun Vaasaan sijoittuva Runsor-sarja seuraa yhden suvun vaiheita läpi Vaasan palon ja suurten nälkävuosien.


Kommentti:

Suomennoksen monista virheistä huolimatta kiva sarja, sillä henkilöt ovat mielenkiintoisia. Lapsenomainen kerronta tuo oman viehättävän sävynsä tarinaan ja seuraavat osat ovat jo kirjaston varauslistalla.
P.s. Miksi minä tuosta suomennoksesta tässä jankutan? Tämä kiva sarja olisi mielestäni ansainnut paremman suomennoksen - ja kovat kannet.
(335 sivua.)

Nykvist, Mikaela: Savua taivaalla

Mikaela Nykvist: Savua taivaalla
Rök i fjärran, 2018
Suom. Britt-Marie Norrgård
SAGA Egmont, 2021
Luin ~ 9.5.2023

Kuvaus:

On vuosi 1852, kesä on harvinaisen lämmin ja vesi loppuu kaivoista. Juuri silloin joku on huoleton tulen kanssa – ja päivän päätyttyä Waasa on palanut maan tasalle. Elna on peltotöissä, kun hän huomaa, että palaa. Elna selviää palavasta helvetistä, mutta matka jää pysyvästi hänen mieleensä. Amalia puolestaan istuu peilin edessä, kun piika varoittaa lähestyvästä palosta.
Elna ja Amalia päätyvät samaan paikkaan Runsorin kylään, jossa Alfred ottaa pakenevan kaksikon huomaansa. Kaupungin jälleenrakennus kestää kauan, ja monet päätökset ovat poliittisia.
Savua taivaalla on historiallisiin tapahtumiin perustuva kertomus rakkaudesta, luokkaeroista ja yhteen kietoutuvista kohtaloista. Teos aloittaa Runsor-sarjan.
Rakkautta, kuolemaa ja suuria tunteita. 1800-luvun Vaasaan sijoittuva Runsor-trilogia seuraa yhden suvun vaiheita läpi Vaasan palon ja suurten nälkävuosien.

Kommentti:

Löysin kirjastosta tämän sarjan kakkososan ja kiinnoistuin takaliepeessä mainitusta yhteydestä Ahvenanmaahan, joten varasin sitten myös tämän ykkösosan. Tarina on mielenkiintoinen, mutta jonkin verran kirjoitustyyli ja suomennos hämmentävät.
En ole aivan varma, johtuuko hieman lapsenomainen kerronta halusta tavoittaa vanha aika vain ontuuko käännös, mutta aika paljon tekstissä on suoranaisia kielioppivirheitä ja mielestäni ontuvaa käännöstyötä. Oletan, että suomentaja ei ole äidinkieleltään suomenkielinen.
Aion kyllä lukea toisenkin osan, jotta pääsen sinne Ahvenanmaalle.
(291 sivua.)

Pehkonen, Kirsi: Jylhäsalmella salamoi

Kirsi Pehknen: Jylhäsalmella salamoi
Karisto, 2018
Luin ~ 1.5.2023

Kuvaus:

Haapa-ahon talo Jylhäsalmella on kuin maaseudun rauhaa kaipaavan nuoren pariskunnan unelma: idyllinen vanha puutalo metsän keskellä, pihasaunoineen, kasvimaineen ja puutarhakeinuineen. Mutta kun vuokravälittäjä Anna Ukkonen muuttaa kaupungin vilinästä Haapa-ahoon, eivät asiat sujukaan kuin hän oli kuvitellut. Haapa-ahon naapurissa tuntuu olevan meneillään jotain epäilyttävää, eikä Annan miehen Tomin muutto Englannista Jylhäsalmelle etene lainkaan niin rivakasti kuin Anna toivoisi.
Jylhäsalmella salamoi jatkaa ihanaa maalaisromanttista sarjaa, jossa on kaunista maalaismaisemaa ja aitoja ihmisiä, huumoria, jännitystä ja romantiikkaa.

Kommentti:

Mukavan tutunoloista romantiikkaa kivoilla pienillä yksityiskohdilla ja huumorilla höystettynä. Tapahtumat sijoittuvat Jyhäsalmelle ja ensimmäisestä osasta tuttuja henkilöitä esiintyy, mutta oma, itsenäinen tarinansa tämä on, kuten ilmeisesti seuraavatkin osat.

(197 sivua.)

Lundberg, Sofia: Tapaa minut tammen alla

Sofia Lundberg: Tapaa minut tammen alla
Och eken står där en, 2019
Otava, 2020
Luin ~ 30.4.2023

Kuvaus:

Kuinka päästä jaloilleen tuhoisan parisuhteen päätyttyä? Punaisen osoitekirjan kirjoittajan kolmas romaani on koskettava todistus ystävyyden voimasta.
Estherillä on takanaan vaikea ero, ja piinallisen yksinäisinä viikonloppuina hän tekee kävelyretkiä vanhan tammen luo. Siellä hän tutustuu Rutiin, vanhaan rouvaan, jolla on uskomaton kyky vaalia elämän pieniä, kauniita asioita. Rut muistelee nuoruuttaan, ja Esther lumoutuu hänen kertomuksistaan. Naisten välille kehittyy odottamaton ja luja ystävyys, mutta Rutilla on kuitenkin salaisuus. Sen selvittäminen vie Estherin Comojärvelle Italiaan, missä luultua monimutkaisempi ja yllättävä elämänkohtalo alkaa piirtyä esiin.

Kommentti: Loppujen lopuksi ihan kiva tarina, mutta alku oli kyllä mielestäni aika pitkäveteinen.
(366 sivua.)

Itkonen, Juha: Teoriani perheestä

Juha Itkonen: Teoriani perheestä
Gummerus, 2023
Luin ~ 24.4.2023

Kuvaus:

Alan solmia luistinten nauhoja, kiristän niitä niin tiukalle kuin saan, ja vuodet virtaavat lävitseni, vilkaisen poikaani, joka onkin minä. Istun toppahousuissani puisen maalin päällä, isä Lake Placid -pipossaan on kyykistynyt eteeni.

Juha Itkonen kuvaa taitavan prosaistin herkkyydellä varttumistaan lapsuudenperheensä esikoisena Hämeenlinnassa sekä vanhemmaksi tuloaan ja perheen dynamiikkaa neljän lapsen isänä.
Kirkkaista muistikuvista sekä kevyistä ja painavista hetkistä kutoutuva kertomus näyttää sukupuoliroolien ja yhteiskunnan muuttumisen 1970-luvulta tähän päivään. Se ei anna kasvatusohjeita, mutta tarjoaa vahvoja samaistumiskohtia.

Kommentti:
Tämä pitää äkkiä palauttaa kirjastoon, että seuraava lukija pääsisi mahdollisimman nopeasti lukemaan tätä. Pitkästä aikaa tämä oli kirja, jonka voisin hankkia omaankin hyllyyn, jotta asioita voisi miettiä uudelleen omallakin kohdalla tai nostaa keskustelunaiheeksi perheen kesken.
Erityisesti ilahduin siitä, miten positiivisesti perheestä oli kirjoitettu. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein perheestä, lapsiperhearjesta, vauvavuodesta jne. kirjoitetaan negatiivisuus edellä. Miten kaikki muuttuu huonommaksi, vaikeammaksi, väsyttävämmäksi, kun lapsi (lapsia) tulee taloon. Toki perhe-elämässä riittää sopeutumista (kuten elämässä muutenkin), mutta surullisen paljon asioista puhutaan negaation kautta.
Moneen kohtaan pystyin samaistumaan ja monesta luvusta saimme kotona myös erittäin hyvää keskustelua aikaiseksi. Viimeksi eilen 2/4 nuorisosta oli paikalla ja varsin tärkeitä pointteja nousi esille. Kiitos siitä!
On kiva lukea sujuvasti kirjoitettua kirjaa, jossa on huumoria ja asiaa, ja jossa yksityisen kautta voi tarkastella jotain hyvin yhteistä.
(296 sivua.)

Pehkonen, Kirsi: Sydämenasioita Jylhäsalmella

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella
Karisto: 2017
Luin ~ 20.4.2023

Kuvaus:

Kun juuri opettajaksi valmistuneen Riinan avomies Aki pakkaa yllättäen tavaransa, Riinan elämässä menevät uusiksi paitsi rakkaus-, myös kesätyökuviot, Akin isän firmaan kun ei enää ole asiaa. Onneksi lossikahvilaa Jylhäsalmella pyörittävä Sirkka-täti tarvitsee kesäapulaista.
Luonnonkauniissa suvimaisemissa, omintakeisten mutta hyväntahtoisten jylhäsalmelaisten joukossa on hyvä parannella sydäntä, mutta kun Sirkka-täti loukkaa jalkansa, on Riinan otettava kahvilanpidosta isompi vastuu kuin hän oli ajatellut. Riina saa myös huomata, että kaikilla Jylhäsalmen miehillä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan...

Sydämenasioita Jylhäsalmella aloittaa uuden kotimaisen sarjan, jossa on kaunista maalaismaisemaa ja aitoja ihmisiä, huumoria, jännitystä ja romantiikkaa.

Kommentti:

Juuri nyt tuntuu olevan tilausta hieman kevyemmälle lukemiselle, joten olen iloinen, että kirjaston hyllystä löytyi tällainen sarja.
Tulee mieleen nuoruus sekä Anni Polva ja Aino Räsänen tuotuna nykypäivään.

(190 sivua.)

Kanto, Anneli: Haihtuneet

Anneli Kanto: Haihtuneet
Crime Time (WSOY), 2023
Luin ~ 18.4.2023

Kuvaus:

Outoja katoamisia, kontrolloiva seurakunta ja kaiken sekoittava mystinen meedio... Rottien pyhimys -kirjailijan dekkarisarja alkaa.
Tehtaan johtaja ja kaksi nuorta naista ovat kadonneet jälkiä jättämättä. Katoaminen vaivaa paikkakuntalaisia, mutta uskonnollinen yhteisö sulkee heidän suunsa. Oudon näkijän saapuminen sekoittaa paikkakunnan elämänmenon ja vaietut salaisuudet alkavat nousta pintaan.
Jättimenestykseen nousseen Anneli Kannon Haihtuneet aloittaa psykologisen Näkijä-dekkaritrilogian. Lukematon määrä epäiltyjä ja juonien verkosto tarjoavat jännitystä vaikkapa Agatha Christien kirjoista pitäville.

Kommentti:
Pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa kirjoitettu dekkari. Tässä oli jotain artopaasilinnamaista ei liian vakavaa meininkiä.
Kun tarina meinasi mennä vähän överiksi, palautin mieleeni takaliepeestä löytyvät kirjailijan sanat : Ei kovaksikeitettyä, ei yhteiskunnallista, ei realistista, ei poliiseja, ei rikoslaboratorioita. Näiden sijaan nokkela juoni, mielenkiintoisia henkilöitä ja paljon johtolankoja.

(254 sivua.)

Sandberg, Riikka: Ørja

Riikka Sandber: Ørja
Otava, 2023
Luin ~ 14.4.2023

Kuvaus:

Norjan miehityksen päättymisestä 70-luvulle ulottuva dramaattinen esikoisromaani ystävyydestä, intohimosta ja mereen haudatuista salaisuuksista.
1952. Järkälemäinen postinkantaja asuu Ørjan saarilla veneitä rakentavan isänsä kanssa. Isän viimeinen vene jää kesken, ja tytär rakentaa sen loppuun. Vene myydään saaren asukille, josta liikkuu hyisiä juoruja.
1976. Tine saapuu Ørjalle pystyttämään kiertävää elokuvateatteria, mutta projektoria kiehtovammin pyörii vajasta löytyvä lankamagnetofoni; se puhuu traagisesta menneestä, josta saariyhteisö vaikenee.
Kapinallinen. Puoliso. Pelastaja. Ystävä. Rakastaja. Montako elämää yksi ihminen saa elää? Mitä tapahtuu, kun ne törmäävät?

Kommentti:

Mielenkiintoinen asetelma ja tarina. Myös aikahyppäykset oli selkeästi kirjoitettu eri fontilla.
Mutta. Ei herännyt henkiin minulle. Oikeastaan kaikki henkilöt jäivät jotenkin etäisiksi traagisista tapahtumista huolimatta. Vika saattoi olla omassa vastaanottokyvyssä, mutta ei voi mitään. Raskas luettava, mutta en halunnut keskenkään jättää.

(395 sivua.)

Pättikangas, Eira: Kun tuuli kääntyy

Eira Pättikangas: Kun tuuli kääntyy
Karisto Oy, 2010
Luin ~ 4.4.2023

Kuvaus:

Sota on ohitse, ja Viivi ryhtyy suunnittelemaan tulevaisuuttaan pienen Immi-tytön yksinäisenä äitinä. Viivin vanhat haaveet opettajan urasta eivät hellitä.
Sisarenmiehen Amerikassa asuvan sedän vierailulla voi olla vaikutuksia moneenkin elämään.


Kommentti:

Halusin tietenkin lukea, miten Viivin tarina jatkuu sodan jälkeen, sillä moni kysymyshän jäi auki. Oli myös todella mielenkiintoista lukea siitä, miten sodan jälkeen vielä oli puutetta paljosta, lisänä suru kaatuneista, huoli haavoittuneista sekä vaikkapa sotalapsista ja sotavangeista.
Hienosti Pättikangas avaa tunnelmia ja tilanteita ihmisten elämäntarinoiden kautta, ainakin itselleni tässä kaksiosaisessa sarjassa tuli varsin paljon uutta tai ainakin unohtunutta tietoa juuri tuosta ajasta Suomen historiassa.
Tässä olisi ollut ainesta pitempäänkin sarjaan.

(366 sivua.)

Pättikangas, Eira: Edessä uusi kevät

Eira Pättikangas: Edessä uusi kevät
Karisto Oy, 2009
Luin ~ 2.4.2023

Kuvaus:

Nuoren naisen kasvuvuodet kotirintamalla - pohjalaiskertojan odotettu uusi romaani.
Viivi on juuri täyttänyt seitsemäntoista joutuessaan monen muun kotirintamalle jääneen tavoin lataamaan patruunoita pimennetylle koulutalolle. Työpariksi osuu naapurikylästä kotoisin oleva salskea Reima, ja jo välirauhan aikana nuoret kihlautuvat hetkeä ennen kuin Reima joutuu suorittamaan asepalvelustaan.
Sota on vasta alussa, kun rintamalta alkaa saapua Viivinkin kotikylään suruviestejä. Kaikesta on ankara pula, mutta lähitalossa aputyövoimana häärivien venäläisvankien sirmakka helisee ja kyläläiset ehtivät pitää lukua nuorten naisten lähistöllä liikuskelevista miehistä: merkille pannaan niin Latva-Murron poikamiesisäntä ja maaottelumarssilla kunnostautunut Otto kuin väliaikaisessa sotasairaalassa toipuva Aartikin. Sodan vihdoin päättyessä Viivi on monta ankaraa kokemusta kypsempi mutta edessä tuntuu kuitenkin olevan uusi kevät.

Kommentti:

(346 sivua.) Iso teksti.

Diamond, Lucy: Uusien alkujen talo

Lucy Diamond: Uusien alkujen talo
The House of New Beginnings, 2017
Suom. Eeva Parviainen
Otava, 2022
Luin ~ 28.3.2023

Kuvaus:

Brightonin hurmaavassa rantakaupungissa sijaitsevaan taloon muuttaa kolme erilaista naista: Toimittajan uraa kohti hapuilevan Georgien tuo Brightoniin hänen rakastettunsa työ. Menneisyyden tragediaa pakeneva Charlotte haluaa vetäytyä uuden asuinpaikkansa suojiin. Ihmissuhdekriisin nujertama Rosa vaihtaa lontoolaiselämänsä paikallisen ravintolan keittiössä raatamiseen, vaikka haaveissa siintää oma ravintola.
Kun samaan vanhaan merenrantataloon vuokralaisiksi päätyneet naiset löytävät tuen ja turvan toisistaan, alkaa jokaisen elämässä kääntyä uusi lehti.

Kommentti:
Ihan ok, ei mitenkään erityisen mieleenpainuva. Mukavaa välipalalukemista kuitenkin.

(479 sivua.)

Pättikangas, Eira: Savilinnun sukua

Eira Pättikangas: Savilinnun sukua
Karisto Oy, 2007
Luin ~ 19.3.2023

Kuvaus:

Apteekkarin järjestämä leikkimielinen kilpailu osoittautuu Alliisan vaatimattoman elämän onnenpotkuksi, joka vie hänet lopulta yksinäisen kulkukauppiaan tupaan ja leskimiehen vaimoksi. Kun läheisessä Ala-Nietuassa kortteeraa tamperelaisia insinöörismiehiä, jotka rakentavat ruukinpatruunan jokilaivaan moottoria, Alliisa pääsee emännän avuksi keittiöön. Ja vuosien avioliiton jälkeen Alliisa alkaa odottaa lasta.
Pieni Sanni-tyttönen jää kuitenkin varhain orvoksi, ja vain Ala-Nietuan isännän merkillinen oikku pelastaa Sannin joutumasta huutolaistytöksi pitäjän kurjimpaan tölliin. Vuosien myötä Sannista kasvaa poikkeuksellisen itsenäinen nainen, joka on valmis ottamaan vastaan elämän tuomat haasteet - ilkeiden puheiden ja yksinäisyyden uhallakin. Mutta Sanninkin sydämessä häivähtää joskus outo haikeus.

Kommentti:
Tässä oli taas tuttua Eira Pättikangasta, pohjanmaan murretta, huumoria ja ripaus tasa-arvoasiaa kaupanpäälle.
Oikeastaan haluaisin säästellä näitä kirjoja myöhemminkin luettavaksi, mutta kaksi seuraavaa on kyllä jo kirjastosta lainassa, sillä sota-aika Pättikankaan kertomana kiinnostaa kyllä kovasti.
(277 sivua.)

Marttinen, Annamari: Elämä jota en odottanut

Annamari Marttinen: Elämä jota en odottanut
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 14.3.2023

Kuvaus:

Pakahduttava kolmiodraama.
Lapsettomuus, ero, tutustuminen entisen miehen nykyiseen puolisoon. Rakastetun tekijän uutuus kuvaa ihmissuhteiden verkkoa eläytyvästi ja viisaasti.
Senja on eronnut tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen. Hänen ex-miehensä Sami on löytänyt uuden ja nuoremman puolison Nooran. Kun Noora astelee Senjan vaateliikkeeseen, syntyy kiusallisesta kohtaamisesta hauras ystävyys. Kestääkö se, kun selviää, että Noora on raskaana?
Herkkävireisen ja tarkkanäköisen kerronnan taituri Annamari Marttinen näyttää romaanissaan, kuinka yllättävää elämä toisinaan on. Elämä jota en odottanut seuraa myötätuntoisesti kolmen ihmisen kipuilua uuden edessä. Voivatko asiat koskaan olla hyvin, kun kaikki uusi tuntuu vaikealta ja epävarmalta?

Kommentti
Hieno kuvaus, mutta tuoreeltaan en osaa oikein sanoa mitään. Ehkä vähän hämmentävä loppuratkaisu.
Kirjan nimi on hienosti monimerkityksinen.
(286 sivua.)

Pättikangas, Eira: Punainen silkkinauha

Eira Pättikangas: Punainen silkkinauha
Karisto, 2005
Luin ~7.3.2023

Kuvaus:

Nälkävuosien aikaan Leena joutuu äitinsä Sannan kanssa kanssa jättämään tutun kosken rannan ja lähtemään tien päälle, kun färijäri-Sampaksi kutsuttu isä on tuomittu rahanväärennöksen vuoksi Siperiaan. Ensimmäinen turva löytyy Ojantaan talon saunasta, jossa he saavat asua työtään vastaan. Leena saa vasta siellä tietää isänsä rikoksesta. Kauan eivät Leena ja äiti saa Ojantaan talon pihaa kulkea, kun taas on lähdettävä.
Leena ja Sanna päätyvät Hopsin taloon Iisakki-kauppiaan apulaisiksi. Iisakki suosii koulunkäyntiä ja niin Leenakin pääsee opintielle. Vähitellen äiti ja tytär kotiutuvat pysyvästi kauppiaan taloon. Muitakin kauppamiehiä kylillä liikkuu. Laukkuryssiä on paljon ja vähitellen neitoikään kasvaneen Leenan mieltä alkaa kiinnittää eräs Antrei, vaikka monet kyläläiset eivät heidän lähentymistään suopeasti katsokaan.
Äidin ja tyttären elämää 1800-luvun Pohjanmaalla kuvataan tarkasti ja myötäeläen. Lisäsäväyksen romaaniin tuo kieli: pohjanmaalaisten ja karjalaisten murteet tuovat dialogeihin elävyyttä.

Kommentti:

Lämmöllä ja huumorilla kerrottu tarina köyhästä Leenasta ja hänen äidistään sekä 1800-luvun Suomesta.
Ihailen Eira Pättikankaan taitoa kertoa henkilöistään lämmöllä ja myötätunnolla. Mukana on huumoria ja hippunen romantiikkaakin, tai ainakin arkipäivän rakkautta.
(263 sivua.)

Erlandsson, Karin: Sininen lanka

Karin Erlandsson: Sininen lanka: Mitä tiedän neulomisesta
Det blå garnet: En bok om att sticka
Schildts & Söderströms, 2022
Luin ~ 2.3.2023

Kuvaus:

Kirjailija Karin Erlandsson oli teini-ikäinen, kun hän päätti toteuttaa haaveensa ja neuloa itselleen puseron. Kotoa löytyneistä jämälangoista syntyi ilman ohjeita ja mallia kaunis raidallinen neule, jota ihasteltiin ja jota Karin käytti paljon. Mikä suuri ilo ja tyydytyksen tunne! Syvä ja elämänmittainen rakkaus oli syntynyt.
Karin on neulonut vuosien mittaan satoja neuleita, puseroita, sukkia, myssyjä, lapasia itselleen ja rakkailleen. Mutta mitä kaikkea teemme, kun neulomme? Millaisen näkymättömän historian ketjuun liitymme, kun istumme käsitöiden ääressä? Ja onko neulomisella jotakin tekemistä kirjoittamisen kanssa?

Kommentti:
Kiva pieni kirja neulomisesta ja langoista. Hauska paketti omakohtaisia ja yleisiä asioita, sopivasti pilke silmäkulmassa kirjoitettuna. Muutama hauska tiedonmuru oman rakkaan harrastuksen sanaston alkuperästä jäi mieleen, sellaisia kuin Raglan, Cardigan ja Kitchener stitch.

(188 sivua.)

Pättikangas, Eira: Puhelinpylväiden varjossa valtatie

Eira Pättikangas: Puhelinpylväiden varjossa valtatie Karisto Oy, 2003
Luin ~ 1.3.2023

Kuvaus:
Hanna on ollut Ylä-Kaipian talossa kasvattina vanhempiensa kuolemasta saakka. Ellei olisi erästä Vesteriä ja luoman mutkassa seisovaa vanhempien entistä kotimökkiä, joka Hannan on määrä saada haltuunsa täysi-ikäisenä, tyttö nujertuisi arjen harmauden alle. Mutta sitten Seinäjoelta tupsahtaa elämäniloinen Olga-täti, joka vie Hannan juuri liikennöimään ruvenneella linjurilla apulaiseksi kahvilaansa. Siellä elämä tempaa Hannan mukaansa: hän käy elokuvissa, leikkauttaa tukkansa, lyhentää helmojaan ja tutustuu pirssiä ajavaan Villeen. Maailma uusine ilmiöineen tulvii Hannan tietoisuuteen uutukaisen radion ja pirtun salakuljetukseen sekaantuneiden kotikylän poikien puheiden välityksellä. Mutta pohjimmaisena kaihertaa kuitenkin ikävä luoman varessa olevaan mökkiin...
Hanna tarina sijoittuu murroksen aikaan, jolloin teollinen yhteiskunta alkaa pikku hiljaa muotoutua. Taustalla sykkii vahva pohjalainen henki, jonka mestarillinen kuvaaja kirjailija on.

Kommentti:
Parasta flunssatoipilasluettavaa. Murre ja sujuva tarina!

(304 sivua.)