Morrey, Beth: Missy Carmichaelin rakkaustarina

Beth Morrey: Missy Carmichaelin rakkaustarina
Saving Missy, 2020
Suom. Pirjo Ruti
Bazar Kustannus Oy, 2020
Luin ~ 5.9.2024

Kuvaus:

Sentimentaalisuuden karikot kiertävä romaani yksinäisyydestä, ystävyydestä ja uusista aluista
Beth Morreyn esikoisromaani Missy Carmichaelin rakkaustarina on syvästi liikuttava tarina siitä, miten tavallisista päivistä voi tulla erityisiä, jos vain avaa sydämensä uudelle mahdollisuudelle.
Tik-tak, tik-tak. Missyn elämänpiiri on käpristynyt yksinoloksi vanhassa talossa, jonka hiljaisuuden rikkoo vain kellon tikitys. Seuranaan hänellä on muistot rakkaista, eikä Missy mitään muuta seuraa usko ansaitsevansakaan.
Missy nukkuu, herää, syö, lukee lehdestä kuolleet, käy kävelyllä, ottaa sherryn. Kunnes sattumalta hän joutuu hetkeksi kasvotusten toisen ihmisen kanssa. Se riittää. Rutiinien rautainen kuori rikkoutuu, ja sisään hyökyy kaikenlaista uutta ja äänekästä, kuten kursailematonta kieltä käyttävä yksinhuoltajaäiti, Bob-niminen tyttökoira, supersankariasuissa viihtyvä miehenalku ja ruoanlaittoon panostava sisustussuunnittelija.
Beth Morreyn Missy Carmichaelin rakkaustarina kertoo, miten Missystä tuli Missy - ihminen, jonka elämässä liian moni asia on jäänyt sanomatta. Mutta uskaltaako sulkeutunut, vapiseva sydän avautua, rohkeneeko Missy tarttua tilaisuuteen alkaa jälleen elää?

Kommentti:

Kylläpä Missyn tarina on kerrottu lämpimällä sydämellä. Hienosti tarinassa tapahtuu asioita nykyhetkessä, ja kun Missy torjuu muutoksia, samalla keriytyy auki asioita hänen elämänsö aikaisemmista vaiheista, ja asioista, jotka nykyhetkeenkin vaikuttavat.

(416 sivua.)

Grimaldi, Virginie: Kirkkaimmat tähdet

Virginie Grimaldi: Kirkkaimmat tähdet
Il est grand temps de rallumer les étoiles, 2018
Suom. Susanna Tuomi-Giddings
Otava, 2022
Luin ~ 3.9.2024

Kuvaus:

Arjen haasteiden kanssa kamppaileva Anna löytää itsensä mahdottomasta tilanteesta: kaksi lasta, ei töitä ja uhkaavasti kasvava pino laskuja ja huolia.
Täydellinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin: matkailuauto. Mikä olisikaan parempi tapa karistaa arjen murheet kuin pakkautua tytärten kanssa viikoiksi matkailuautoon ja ajaa Ranskasta kohti Pohjois-Eurooppaa? Reissun aikana äiti ja tyttäret kohtaavat paitsi omat haasteensa myös joukon muita värikkäitä ja sympaattisia seikkailijoita.

Kommentti:

Romanttinen, mutta silti varsin painavia asioita sisältävä tarina. Oikeastaan romantiikka ei tässä edes ole se pääasia, vaan tapahtuu ikään kuin sivujuonteena, mutta tuoden silti oman arominsa tarinaan.
Äidin ja tyttärien Road Tripistä kertovat kaikki kolme vuorollaan ja tyylillään - ja se onkin hauska oivallus, sillä tarinaan saadaan varsin erilaisia näkökulmia kirjoittajasta riippuen.
Jokaisen taustatilanne ja matkan aikana tapahtuva muutos tulee myös kivalla tavalla esiin.
Lukijalle oli varattuna mielenkiintoisia yllätyksiä hauskan tilannekomiikan lisäksi. Tykkään kyllä todella paljon tämäntyyppisistä tarinoista, joissa vakaviakin aiheita käsitellään niitä liikaa alleviivaamatta. Lukija saa tavallaan poimia rannalta muistoksi pieniä koristeellisia kiviä, ja juuri sellaisia, jotka kutakin lukijaa sillä hetkellä eniten viehättää - tai koskettaa.
Tämä oli oikein sydämellinen tarina, jossa Suomikin mainitaan.

(331 sivua.)

Anttoora, Marjo: Jäkäläsydän

Marjo Anttoora: Jäkäläsydän
Warelia Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 2.9.2024

Kuvaus:

Meri ja kalliot, saaristo - mielenmaisema, josta Jäkäläsydämen runot nousevat. Anttooran runoissa luonnossa koettu hetki yhdistyy havaintoon itsestä, ihmisyydestä, parisuhteesta. Tankarunojen tiivis ja rajattu muoto tiivistää oivalluksen ja samalla muutamilla tavuilla sanoittaa laajoja näkymiä.
Runot piirtävät tarkkoja luontokuvia, joiden yksityiskohdissa on kauneutta, mutta myös ihmisenä olemisen kipua.

Kommentti:

Yöpöydällä on ollut kaksi runokirjaa, joita olen lukenut harvakseltaan ja vuorotellen.
Tässä oli todella paljon samaistuttavaa. Luonto, vuodenkierto ja perhe-elämän vaiheet, parisuhde. Tunnistan näissä paljon itseäni ja omia ajatuksiani, ja sen, miten luonto kulkee mukana ja hoitaa ja hoivaa.

Suosittelen, ja ehkä hankin tämän itselleni omaksi.

(105 sivua.)

Christie, Agatha: Lomahotellin murhat

Agatha Christie: Lomahotellin murhat
A Caribbean Mystery, 1964
Suom. Anna-Liisa Laine, 1965
WSOY, 2023 (1. painos ilmestynyt v. 1965)
Luin ~ 1.9.2024

Kuvaus:

Neiti Marple nauttii Karibian meren syvästä sinestä lomamatkallaan. Hotellin omistajapari huolehtii hänestä sydämellisesti, palvelijat hymyilevät herttaisesti, ja vieraat seurustelevat keskenään sivistyneesti.
Kaikesta huolimatta päivät paratiisisaarella ovat toistensa kaltaisia, kunnes pitkästyttäviä muistojaan kertoileva vanha majuri löydetään kuolleena. Nyt neiti Marple katuu sitä, ettei hän ollut kuunnellut tarkkaavaisemmin majuria etenkin silloin, kun tämä oli puhunut jostakin murhasta.

Kommentti:

Vanha kunnon Agatha Christie!
Herkule Poiroteja on katsottu viime vuosina monina eri versioina, mutta jostain syystä Miss Marplen televisioversiot on jääneet katsomatta.
Yhden Poirotin voisi myös lähiaikoina lukea vanhojen aikojen muistoksi, sillä aikoinaan ahmin niitä ihan urakalla.
Oikeastaan minua myös kiinnostaisi, miten H. Poirot vastaa senaikaista muistikuvaani, onhan se ollut hieman erilainen kuin David Suchet´n luoma hahmo.

(229 sivua.)

Kaskinen, Anna-Mari: Kanssasi enkeli

Anna-Mari Kaskinen: Kanssasi enkeli
Toivon ja rohkeuden sanoja
Kirjapaja, 2015
Luin ~ 1.9.2024

Kuvaus:

Suositun tekijän enkeliaiheiset runot puhuvat välittämisestä ja suojeluksesta. Ne kannustavat, lohduttavat ja toivottavat mielenrauhaa ja levollisuutta. Kirja, joka on matkakumppani niin hyvinä kuin vaikeina hetkinä. lauluteksteistään. Uudistettu painos 2009 ilmestyneestä teoksesta Enkeleiden maassa.

Kommentti:

Näitä runoja (ja laulutekstejä) luin silloin tällöin, ajatuksissani erityisesti omat tyttäret.

(48 sivua.)

Oranen, Raija: Valkea talo jokivarressa

Raija Oranen: Valkea talo jokivarressa
Gummerus, 2007
Luin ~ 30.8.2024

Kuvaus:

Johanna syntyy sotien jälkeen kainuulaisessa kirkonkylässä kirmailemaan ilkosillaan pitkin niittyjä saman pihan Lassin kanssa. Pelon ja puutteen aika on ohi. Osulaan ja Heikkisen kauppaan alkaa ilmestyä suklaakeksejä, lakritsiveneitä ja siivutettua lauantaimakkaraa.
Isin tyttö Johanna siirtyy kansakoulusta oppikouluun, ja pihan ja liiterien leikit vaihtuvat tansseihin ja haparoiviin suudelmiin. Kovat korsetit korvataan äidin vaatekaupan elastisilla housuliiveillä ja hiukset tupeerataan korkeiksi keoiksi.
Nuoruuden hauraan uneksinnan ja halukkaat leikit hajottaa maaltapako, joka ajaa perheen sisarukset eri suuntiin. Maailma erottaa myös lapsuuden ja nuoruuden ystävät, Johannan, Mirrin ja Annan, kahdeksi vuosikymmeneksi.
Kun he kohtaavat uudelleen, on käynnissä jälleen ankara myllerrys: pankkikriisi ja tuhoisa talouslama. Raija Oranen kertoo romaanissaan Valkea talo jokivarressa suurten ikäluokkien lapsuudesta ja nuoruudesta tarkkanäköisesti ja koskettavasti. Maaseudun kirkkaat päivät ja kuulaat kesäyöt vaihtuvat Helsingin katujen ja kapakoiden hälinään ja päättymättömään kaipaukseen, jonka kohteena on kadotettu koti, isän ja äidin rakentama valkea talo jokivarressa.
Esineet, tavat ja tarinat sitovat romaanin hauskasti ja satuttavan kauniisti kuvaamaansa aikaan. Oranen taituroi yksityiskohtien ja suurten linjojen välillä ja luo vahvan kertomuksen yhteiskunnan muutoksen suuresta kaaresta.

Kommentti:

Tämä oli todella mielenkiintoinen kuvaus sodanjälkeisesetä Suomesta. Moni asia on itsellekin tuttu, vaikka JOhanna olikin syntynyt v. 1948 ja itse olen vm 1964.
Hetkittäin sodanjälkeisten vuosikymmenien ilmiöiden kuvaus tuntui lähes luettelomaiselta, mutta ei se varsinaisesti häirinnyt lukukokemusta. Tämä on oikeastaan aikamoinen suomen sodanjälkeisen historian kertausteos ihmisten (ja etenkin nuorison) arkielämän näkökulmasta.
90-luvun pankkikriisin kuvaus olikin sitten lähes hyytävää.
Teksti on todella sujuvaa kerrontaa ja henkilöt mielenkiintoisia kaikessa arkisuudessaan, siksi halusinkin lukea pitkästä aikaa Raija Orasen kirjan.

(311 sivua.)

Bailey, Tessa: Kesä kalastajan kainalossa

Tessa Bailey: Kesä kalastajan kainalossa
It Happened One Summer, 2021
Suom. Aura Elometsä
Otava, 2024
Luin ~ 27.8.2024

Kuvaus:

TikTok-suosikkikirjailijan hittiromaani on riemukas ja kuuma kuin kesän ensimmäinen hellepäivä.
Piper Bellingerin isäpuoli saa miltei kolmikymppisen naisen holtittomasta pintaliitoelämästä tarpeekseen ja sulkee viimein rahahanat. Piper siskoineen joutuu vaihtamaan Hollywoodin humun vastuullisen aikuisuuden opiskeluun kalastajakylässä Tyynenmeren rannikolla, missä heidän edesmennyt isänsä piti kapakkaa.
Äreä, parrakas merikapteeni Brendan ei usko, että mokoma iloluontoinen seurapiiriperhonen pärjää pikkukylässä viikkoakaan. Eikä heillä ainakaan voi olla mitään yhteistä. Kun Piper ja Brendan kuitenkin törmäävät tämän tästä toisiinsa, heidän välisensä kemian välttelystä tulee kovin hankalaa.

Kommentti:

No tämäpä oli todellakin kuuma tarina. Enpä ole vähään aikaan lukenut niin suorasukaista seksin kuvailua kuin tässä oli, ja sitä myös riitti.
Tarina oli kyllä myös sympaattinen ja jonkinlaista kasvutarinaakin mahtui mukaan.

Jatko-osa on tulossa v. 2025, silloin päähenkilönä Piperin kiltimpi (?) sisko Hannah.

(363 sivua.)

Nicholls, David: Melkein perillä

David Nicholls: Melkein perillä
You Are Here, 2024
Suom. Oona Nyström
Otava, 2024
Luin ~ 25.8.2024

Kuvaus:

Free-kustannustoimittajana työskentelevä Marnie on eronnut ja jymähtänyt kotiinsa. Iltapäivät kaikuvat hiljaisuuttaan, ja elämä tuntuu valuvan hukkaan.
Maantiedon opettaja Michael on vetäytynyt omiin oloihinsa vaimonsa lähdön jälkeen. Hän tekee yksinäisiä kävelyretkiä nummilla ja välttelee ihmisiä.
Sitten muuttuneet reissusuunnitelmat ja perienglantilainen kolea sää puuttuvat peliin, ja nämä kaksi erakkoa päätyvät patikoimaan halki Englannin, rinnakkain, samalla kartalla. Voisiko pitkän matkan varrelta löytyä lohtua, toveruutta, kenties enemmänkin?
Suloisenhaikea kertomus ensikohtaamisista ja siitä, kuinka joskus täytyy eksyä löytääkseen perille.

Kommentti:

Olipa piristävä lukukokemus, pitkästä aikaa kävi niin, että kirjaa lukiessani hihittelin ja jopa nauroin ihan ääneen.
Hauska kerronta ja ilmeisen onnistunut käännöstyö yhdistyivät, joten tätä kirjaa oli kiva lukea.

Marnien ja Michaelin jutustelua ja reissaamista olisi lukenut pitempäänkin.

(395 sivua.)

Annola, Elina: Kunnes kukkivat puut

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut
Bazar Kustannus, 2022
Luin ~ 22.8.2024

Kuvaus:

Sitten kun oikea elämä alkaa.
Elina Annolan esikoisromaanissa Kunnes kukkivat puut nuori opettaja tavoittelee täyttä elämää heittäytymällä rohkeasti uuteen.
Tästä kesälomasta tulisi uusi, puhdas alku. Emilia saisi unelmiensa parisuhteen, auringonhehkuiset illat Helsingin rantakallioilla, ystävät. Töihin palattuaan hän kertoisi kaikesta opettajainhuoneessa, mutta nyt, nyt kesä poreilee suussa, hehkuu mandariininpunaisena hymynä huulilla, syttyy sähähtäen iloa rätiseviksi hetkiksi. Ja kesä jatkuu. Kesä.
Huolettoman lomatunnelman katkaisee äidin puhelinsoitto. Auri-täti on kuollut. Emilia tuskin muistaa omituista Auria, mutta hautajaismatka vie hänet takaisin juurilleen Pohjanmaalle, mummolan mansikkamaille ja Aurin elämään. Liian lähelle. Tapahtumiin, joita eivät edes valtoimenaan kukkivat omenapuut pysty muuttamaan kauniiksi muistoiksi.

Kommentti:

Vaikuttava tarina elämän raskaiden asioiden kaatumisesta päälle ja mielen murtumisesta. Ulospäin moni asia Emilian elämässä on hyvin, mutta jostain alkaa syvenevä vajoamisen kierre. Miten kaikki lopulta vaikuttaa kaikkeen, miten ihminen voikaan ajautua noidankehään, kun apua ei löydy. Vaikka lähellä on ihmisiä, kukaan ei lopulta näe toisen sisällä vellovaa kaaosta, ja tarjottu apukin voi kääntyä itseään - ja sen tarjoajaa - vastaan.

Pelottavan vaikuttava - ja osuva.

(332 sivua.)

Haahtela, Joel: Marijan rakkaus

Joel Haahtela: Marijan rakkaus
Otava, 2024
Luin ~ 20.8.2024

Kuvaus:

Ihmeellinen romaani rakkaudesta, vanhojen maalausten lohdusta sekä elämisen mahdottomuudesta. Suomalainen nuorukainen ja serbialainen Marija rakastuvat toisiinsa Prahassa kesällä 1996. Nainen katoaa 25 vuodeksi, kunnes he tapaavat sattumalta Triesten rautatieasemalla. Yhteinen matka jatkuu Roomaan, vanhan taiteen pariin ja kirjoittamisen oikkuihin. Kysymykset eivät jätä rauhaan. Miksi Marija katosi? Mitä kauan sitten todella tapahtui? Olivatko hotellihuoneen verhot sinikukalliset vai sittenkin valkeat, kuten Marija sanoo? Missä on muistojen alkulähde?

Kommentti:

Tämä tarina kertojan ja Marijan kohtaamisesta on kuin kaunis maalaus tai valokuva.
Lyhyt romanssi 25 vuotta sitten Prahassa ei ole lähtenyt kummastakaan, vaikka Marija aikoinaan katosikin jäljettömiin.
Prahaan liittyy itselläkin mukavia matkamuistikuvia pariltakin eri kerralta.
Kirjan tarinan ja eri henkilöiden myötä tulevat pohdinnat ihmisyyden monista puolista jäävät mieleen, tämä on kokoaan suurempi kirja.
Yksi sitaatti s. 106: " Duccion (taiteilja 1400-luvulla) aikaan ihminen oli monikko, mutta viimeiset viisisataa vuotta länsimainen filosofia ja humanismi olivat syöttäneet ihmiskunnan yksilön korkeaveisua, missä todennäköisesti piili modernin ahdistuksen perimmäinen syy. Siis pakonomainen ja hysteerinen tarve rakentaa jokaiselle oma identiteetti, joka tekisi ihmisestä ainutlaatuisen."
Sitaatti jatkuu: " Eikö ainutlaatuisuuden ajatukseen kätkeytynyt alku kaikenlaiselle syrjinnälle, erottelulle ja vihanpidolle? Se piirsi rajan minän ja muiden välille..."
Erityisesti mieleeni jäi päähenkilön isä, alkoholisoitunut ja erakoitunut valokuvaaja, "joka ei vastannut kiireisen ja kärsimättömän maailman odotuksiin. Isän pysyviin ominaisuuksiin kuuluivat myöhästyminen ja tulematta jättäminen, toisin sanoen näkymättömänä pysyminen.
Eivät varsinaisia myyntivaltteja pärjäämisen markkinoilla. "
Tämäkin kohta sai miettimään tätä nykymaailmaa; onko enää tilaa ihmisille, jotka eivät tahdo tai pysty samalla tavalla juoksemaan pärjäämisen oravanpyörässä, mutta saattavat silti nähdä ja kokea jotain paljon ainutlaatuisempaa?


(192 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Helleöitä ja entisiä heiloja

Anu Joenpolvi: Helleöitä ja entisiä heiloja
Karisto (Otava), 2024
Rantakylä-sarjan 4. osa
Luin ~ 17.8.2024

Kuvaus:

Nelli lupautuu hoitamaan kesälomallaan Pauli-enonsa kanoja, kissaa ja hevosvanhusta enon sairaalareissun ajan. Tutuiksi tulevat niin naapuritilan vilkkusilmäinen hevostallin omistaja kuin kahvila Äkkipyssäyksen ja korjaamon väkikin: emäntä Valma, karaokemestari Leevi ja rasvamontusta kömpivä mörökölli-Terho. Puhumattakaan värikkäästä joukosta Rantakylän touhutätejä ja avuliaita aatuja.
Helleyötään teltassa viettävä Nelli saa kesken uniensa jopa järisyttävän yllätysvieraan. Mutta kuka kumma on laittanut juhannusruusun tallin oveen?

Kommentti:

Tästä romantiikka-sarjasta pidän kyllä kovasti. Toki juonessa ei mitään suuria yllätyksiä ole tiedossa, mutta ei aina tarvitsekaan. Kuten edellisisssäkin osissa, tässä jonkin verran sivutaan aiempien tarinoiden henkilöitä, jos heidät sattuu muistamaan.

(316 sivua.)

Leppänen, Aino: Luk(i)ossa

Aino Leppänen: Luk(i)ossa
Myllylahti, 2024
Luin ~ 14.8.2024

Kuvaus:

Mikä ihmeen ”samaistuttava säeromaani omien piirien löytämisestä ja totuuksista, jotka ulkokuori niin helposti peittää”? Lue itse, kyllä se siitä selviää.

Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole.
Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti houkutella.
Vaiteliaan isän kanssa kaksin asuminen on aina ollut hyvin itsenäistä, mutta nyt edes kotona ei saa syrjäytyä rauhassa. Naapuritalossa tarvitaan välillä apua koiran kanssa, ja karvaturria hoitaessaan Joose tulee tutustuneeksi myös ystävälliseen naapuriin.
Mutta kun tapaa uusia ihmisiä, voiko arvatakaan, kuinka paljon yhteistä heidän kanssaan oikeastaan onkaan?

Kuvaus:

Hieno tarina Joosesta. Kirjan pääteema on koulukiusaaminen, ja sitähän on oikeastaan lähes jokainen kirjan henkilö kokenut jossain muodossa. Miksi tämä ilmiö on niin yleinen?

(237 sivua.)

Keegan, Claire: Kasvatti

Claire Keegan: Kasvatti
Foster, 2010/2022
Suom. Kristiina Rikman
Tammi (WSOY), 2024
Keltainen kirjasto nro 545
Luin ~ 11.8.2024

Kuvaus:

Köyhän irlantilaisperheen tyttö lähetetään kesäksi maatilalle tuntemattomien sijaisvanhempien hoiviin, eikä hän tiedä milloin kotiin pääsee takaisin. Ensimmäisen kerran hän saa osakseen rakkautta ja hoivaa, häntä kuunnellaan ja autetaan. Hyvien ihmisten keskuudessa on iloa ja onneakin, mutta myös tyhjyyttä ja surua, joka avautuu tytölle vähitellen. Keegan kuvaa henkilöitään äärimmäisellä herkkyydellä ja tarkkuudella. Kasvatti on moderni klassikko.

Kommentti:

Aivan uskomattoman upea kirja. Ensimmäiseltä sivulta tunnistin nähneeni kirjan pohjalta tehdyn elokuvan "Hiljainen tyttö".

"Kokoaan suurempi kertomus osattomuudesta, huolenpidosta ja sen puutteesta, pyyteettömästä rakkaudesta ja suuresta kaipauksesta". Tämä sitaatti kertoo kaiken olennaisen.

(83 sivua.)

Katouh, Zoulfa: Sitruunapuiden aika

Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika
As Long as the Lemon Trees Grow, 2022
Suom. Helene Bützov
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 9.9.2024

Kuvaus:

Ennen Syyrian sisällissotaa - vain vuotta aikaisemmin - Salama oli huoleton opiskelija, jolla oli äiti, isä, veli ja koti. Kun hänen veljensä vielä meni naimisiin Salaman parhaan ystävän Laylan kanssa, ei mikään olisi voinut olla paremmin.
Nyt Salama työskentelee vapaaehtoisena sairaalassa, hoitaa pahasti haavoittuneita päivästä toiseen ja pelastaa ne, jotka voi. Raskaana oleva Layla on kaikki, mitä hänen perheestään on jäljellä. Paine etsiä turvaa muualta on suuri, mutta niin ovat riskitkin. Ja voiko Salama jättää rakkaan kotimaansa - varsinkaan, kun hän tapaa Kenanin, syvämietteisen nuoren miehen, joka uskoo Syyrian tulevaisuuteen?

Sitruunapuiden aika on pakahduttavan kauniisti kirjoitettu tarina nuoruudesta sodan keskellä. Äärimmäiset tunteet vuorottelevat, kun ihmiset yrittävät selviytyä ja etsiä tietä valoisampaan tulevaisuuteen.

Kommentti:

Olipa kauniisti kirjoitettu, vaikuttava tarina. Salaman tarina tuo päivänvaloon asioita, joita nuorten ihmisten (eikä kenenkään) pitäisi koskaan joutua kokemaan. Ihana valoisa tulevaisuus muuttuuu pommituksien, kuoleman, väkivallan ja kidutuksen jokapäiväiseksi uhaksi.
Vain yhden vuoden farmasiaa opiskellut Salama joutuu tekemään jopa leikkauksia pommien raatelemille ihmisille ja näkemään ruhjoutuneita lapsia, jopa vauvoja, sairaalassa, jossa ei ole tarpeeksi lääkäreitä, hoitajia eikä lääkkeitä. Itse sairaala on todennäköinen seuraava iskujen kohde.

Tämä tarina tuo maailman nähtäväksi Syyrian tilanteen ja samahan toistuu maailman eri kulmilla. Miksi?

(571 sivua.)

Sparks, Nicholas: Viesti mereltä

Nicholas Sparks: Viesti mereltä
Message in a Bottle, 1998
Suom. Arja Kantele
WSOY, 1998
Luin ~ 2.8.2024

Kuvaus:

Theresa Osborne on Boston Timesin kolumnisti ja 36-vuotias eronnut yksinhuoltajaäiti. Kun hänen poikansa lähtee isänsä luokse, hyvä ystävä ja työtoveri Deanna houkuttelee Theresan kanssaan Cape Codiin. Aamulenkillään Theresa löytää rantahiekasta pullon ja sen sisältä kirjeen. ”Catherine, rakkaimpani, ikävöin sinua kulta…” alkaa kirje, ja sen pakahduttava sisältö saa Theresan itkemään.
Theresa ei pysty unohtamaan kirjettä eikä sen kirjoittajaa Garrettia, joka tuntuu hänen unelmiensa mieheltä. Deannan yllyttämänä Theresa julkaisee kirjeen kolumnissaan, ja käy ilmi ettei se ole ainoa.
Deanna saa aikaan myös sen, että Theresa matkustaa Wilmingtoniin, Pohjois-Carolinaan, ottamaan selvää salaperäisestä Garretista ja Catherinesta. Theresa ei aavista, että hänen löytämänsä viesti muuttaisi hänen elämänsä ikiajoiksi.
Viesti mereltä on kertomus rakkaudesta ja miehen muistoista, mutta myös sattumasta, toivosta ja valinnoista, jotka kuljettavat kohtaloa arvaamattomasti.

Kommentti:
Nicholas Sparksin varhaisempaa tuotantoa. Mietin lukieaasani, onkohan kyseessä kirjailijan varhaisempi tyyli vai vaikuttaako myös aikakausi näin paljon. Yli kaksikymmentä vuotta sitten kirjoitettu teos, jossa kiinnitti huomiota voimakas ulkonäkökeskeisyys.
Tarina sinänsä on kaunis ja riipaiseva.

(327 sivua.)

Harmel, Kristin: Unohdettujen nimien kirja

Kristin Harmel: Unohdettujen nimien kirja
The Book Lost of Names, 2020
Suom. Aila Herronen
Tammi (ESOY), 2023
Luin ~ 29.7.2024

Kuvaus:

Tositapahtumien innoittama historiallinen romaani Kristin Hannahin ja Heather Morrisin hengessä! Riipaiseva menestysteos, joka jää sydämeen asumaan.
Vuonna 1942 juutalainen Eva pakenee Pariisista ja liittyy salakuljettajien verkostoon, joka auttaa lapsia pakenemaan natsien hirmuvaltaa. Eva ja komea nuori väärentäjä Rémy valmistavat lapsille uusia henkilöpapereita. Lasten oikeat nimet he kätkevät unohdettujen nimien kirjaan. Vaara kuitenkin vaanii kaikkialla: pian vastarintasolu petetään ja Rémy katoaa.
Vuosikymmeniä myöhemmin Evalla on mahdollisuus yhdistää sodan erottamat perheet, mutta kykeneekö hän avaamaan vanhat haavat uudelleen? Lumoava romaani kuvaa riskejä, rohkeutta ja rakkautta keskellä kaikkein synkintä pahuutta.

Kommentti:

Todella mielenkiintoista uutta tietoa toisen maailmansodan ajalta, Ranskan vastarintaliikkeen toiminnasta. Tässä keskityttiin pienessä (kuvitteeellisessa) ranskalaiskylässä tapahtuvaan toimintaan, jossa laadittiin väärennettyjä asiakirjoja, joiden turvin erityisesti lapsia onnistuttiin salakuljettamaan natsien ulottuvilta.
Eva ei halua, että lasten alkuperäiset nimet kokonaan pyyhitään pois, joten hän kehitti koodin, jonka avulla lasten oikeat ja uudet nimet voitaisiin myöhemmin yhdistää, ja lapsilla olisi mahdollisuus löytää mahdollisesti pelastuneet vanhempansa tai muu sukunsa.
Vielä tappion lähestyessäkin natsit varastivat miljoonia kirjoja (ja muuta arvotavaraa), joten tämäkin koodi katosi aikoinaan.
Saksalaiset tuntevat häpeää ja syyllisyyttä toisen maailmansodan kauheuksista, mutta eiväthän he ainoita syyllisiä olleet.
On lohdullista lukea, että monet paikalliset myös auttoivat juutalaisia, kidutus- ja kuolemanpelon uhallakin.
Joukossa oli myös pettureita.

Toivottavasti Harmelin kirjoja suomennetaan lisää.

(352 sivua.)

James, Peter: Kuolema ei riitä

Peter James: Kuolema ei riitä
Not Dead Enough, 2007
Suom. Leena Mäntylä
Minerva Kustannus Oy, 2011
Luin ~ 23.7.2024

Kuvaus:

Roy Grace selvittää seurapiirirouvan raakaa murhaa, josta epäillään aviomiestä. Tällä on kuitenkin alibi.
Samana yönä kun Brian Bishop tappaa vaimonsa Brightonin kodissaan, hän on todistettavasti Lontoossa. Ainakin siltä tilanne näyttää rikosylikomisario Roy Gracen ryhtyessä tutkimaan seurapiirirouva Katie Bishopin raakaa murhaa. Grace joutuu toteamaan, että Bishop on jotenkin onnistunut tekemään mahdottoman tempun ja ollut kahdessa paikassa yhtä aikaa. Onko joku varastanut hänen henkilöllisyytensä vai onko Bishop yksinkertaisesti mestarivalehtelija?
Kun vielä kaksi muutakin naista löytyy murhattuina, on Brightonin poliisilla kiire saada tilanne hallintaan, ennen kuin huhut sarjamurhaajasta aiheuttavat yleistä paniikkia. Tutkimusten edetessä myös rikosylikomisarion oma elämä uhkaa suistua pahasti raiteiltaan.

Kommentti:

Koukuttava tarina, joka karmeudestaan huolimatta on todella hyvää viihdettä. Tämän olen tainnut nähdä telkkaristakin, mutta ei haitannut ollenkaan.

(497 sivua.)

Morris, Heather: Nousevan auringon sisaret

Heather Morris: Nousevan auringon sisaret
Sisters Under the Rising Sun, 2023
Suom. Kristiina Drews
Aula & Co, 2024
Luin ~ 20.7.2024

Kuvaus:

Heather Morrisin uutuusromaani on tositapahtumiin pohjautuva tarina naisista, jotka joutuivat japanilaisten pitämälle vankileirille Indonesiassa toisen maailmansodan aikana.
Australialainen sairaanhoitaja Nesta James ja englantilainen muusikko Noah Chambers sekä suuri joukko skotlantilaisia, kiinalaisia, uusiseelantilaisia ja singaporelaisia naisia päätyvät japanilaisten vankileirille pommikoneiden tuhottua laivan, jolla viimeisiä siviilejä yritettiin kuljettaa turvaan murtuneesta Singaporesta. Leirillä nälkä, väkivalta ja sairaudet olivat uhkana päivittäin, mutta Norahin ja Nestan johdolla naiset löytävät itsestään rohkeutta ja neuvokkuutta voittaa vastukset ja selviytyä hengissä. Pitääkseen vankien mielialaa yllä Norah perustaa kuoron, joka lopulta esittää klassista musiikkia a cappellana.
Nousevan auringon sisaret on naisten sotaromaani ja kertomus naisten sisaruudesta, urheudesta ja ystävyydestä synkimpinäkin hetkinä. Kirjan on suomentanut Kristiina Drews.

Kommentti:

Heather Morris kirjoittaa mielestäni todella taitavasti 2. maailmansodan ajan tapahtumista. Sama aihepiiri on hänen aiemmissakin kirjoissaan, kuten esim. Auschwitzin tatuoija. Tarinat pohjautuvat oikeiden ihmisten kokemuksiin, mutta tietenkin, koska tapahtumista on jo aikaa, kaikki eivät ole enää itse voineet tarinaansa kertoa. Aineistona on aina henkilöiden ja heidät tunteneiden ihmisten kertomaa sekä valokuvia.
Näissä fakta ja fiktio on mielestäni yhdistetty uskottavasti ja taitavasti.

(410 sivua.)

Magga, Inga: Puolikas

Inga Magga: Puolikas
Bealleoassi
Like Kustannus Oy (Otava), 2024
Luin ~ 18.7.2024

Kuvaus:

Koskettava perhetarina sotienjälkeisen Saamenmaan lapsista, nykypäivän kaupunkisaamelaisuudesta ja omista juurista.
Ibbá palaa Kutturaan, sukunsa kotipaikkaan, missä hän on viettänyt lomansa lapsuudesta lähtien. Saamenmaalla hänen sisintään kalvaa vierauden tunne, ja hän alkaa pohtia, miksi hän ei osaa puhua saamea – ja miksi vanhemmat välttelevät aihetta.
Vähä vähältä Ibbá selvittää sukunsa saloja, jotka juontuvat sotienjälkeisiin vuosiin, kun syrjäkylien saamelaislapset koottiin lukuvuoden ajaksi kouluasuntoloihin ja he joutuivat eroon perheistään. Ibbán täytyy kysyä itseltään, mikä merkitys saamelaisuudella ja saamen kielellä hänelle on.

Kommentti:

Hieno kirja nykypäivän saamelaisen näkökulmasta. Lasten koulutus, saamen kielen asema. Saamelainen identiteetti; onko se kiinni ayntymäpaikasta, asuinpaikasta, suvun vaiheista, kielestä?

Tähän kirjaan olisin ummikkona kaivannut pientä saamenkielisten sanojen sanastoa, sillä (ainakin) sukulaisuussanat menivät itseltäni välillä sekaisin, kun hypättiin nykyhetkeen aiemmista vaiheista. Välillä piti erikseen miettiä, kenen henkilön vaiheista ja esim. jälkeläisistä olikaan kysymys.

(283 sivua.)

Sparks, Nicholas: Paluu

Nicholas Sparks: Paluu
The Return, 2020
Suom. Ulla Selkälä
WSOY, 2023
Luin ~ 15.7.2024

Kuvaus:

Joskus eteenpäin pääsee vain kulkemalla lähtöruudun kautta.
Koskettava romaani loukkaantuneesta armeijan lääkäristä ja kahdesta arvoituksellisesta naisesta, jotka muuttavat hänen elämänsä.
Trevor Bensonin ei koskaan pitänyt palata takaisin kotiseudulleen Pohjois-Carolinaan. Mutta kun hänet passitetaan kranaatin vammauttamana Afganistanista kotiin, vaikuttaa isoisältä peritty mökki sopivan rauhalliselta paikalta toipua ja keskittyä hoitamaan mehiläispesiä. Tutustuessaan paikallisiin Trevor tulee kuitenkin imetyksi valheiden verkkoon. Sitä setviessään hän oppii rakkauden ja anteeksiannon todellisen merkityksen. Ja sen, että päästäksemme elämässä eteenpäin meidän on usein palattava sinne, mistä kaikki alkoi.

Kommentti:

Ensinnäkin, olipa mielenkiintoista lukea vaihteeksi mieskirjoittajan kirjoittama rakkausromaani. Toiseksi, en yhtään ihmettele, että Sparksin kirjoista on tehty elokuvia - jonkun niistä olen nähnytkin, ainakin Notebookin.
Todella kivaa lomalukemista. Hetkellisesti tuli välillä vaikutelma, että oliko kirja tarkoitettu parin erilaisen käyttäytymisterapiamuodon opaskirjaseksi, mutta onneksi ei liikaa kuitenkaan.
(Päivitän nämä lomakirjat nyt putkeen parin kuluneen viikon ajalta.)
(397 sivua.)

Grimaldi, Virginie: Suloisimmat hetket

Virginie Grimaldi: Suloisimmat hetket
Et que ne durent que les moments doux, 2020
Suom. Cristina Sandu
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2021
Luin ~ 12.7.2024

Kuvaus:

Hurmaava tarina äidinrakkaudesta ja perhesiteistä.
Kun kuopus muuttaa pois kotoa, Élisellä on edessä vanhemmuuden eläkepäivät. Hetken hapuilun jälkeen elämään löytyy uutta energiaa afrotanssikurssilta ja vapaaehtoistyöstä vauvaperheiden parissa.
Lili puolestaan on tuore äiti, joka synnytyksen jälkeen alkaa kirjoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan muistiin lastaan varten. Vauva-arki on täynnä suuria tunteita ja hymyilyttäviä huomioita elämän eri sävyistä.
Ranskan suosituimman viihdekirjailijan menestysromaani on kuin lämmin, myötätuntoinen halaus, jonka soisi kestävän pitkään. Tarina yhdistää ihastuttavalla ja lempeällä tavalla eri elämäntilanteissa olevien naisten kasvukivut.

Kommentti:

Hieno tarina, ja varsin lähelle tulivat molemmat äitiyden kipukohdat. Lili on saanut ensimmäisen lapsen, joka joutuu viettämään ensimmäisiä viikkoja tehohoidossa.
Élisen aikuiset lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja äitiys on jälleen muuttumassa toisenlaiseksi. Irtautuminen tekee kipeää niin kuin äitiyden alkutaivalkin.
Kirjassa oli vakavista aiheista huolimatta ihanasti huumoria.
Hämmentävästi minulla oli todella pitkään sellainen olo, että olen joskus lukenut tämän kirjan. En ole varma, olenko joskus mahdollisesti aloittanut ja jättänyt kesken, mutta ainakaan lukupäiväkirjassa tätä kirjaa ei ole.

(284 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Tunteita ja tuulenpuuskia

Anu Joenpolvi: Tunteita ja tuulenpuuskia
Karisto, 2023
Rantakylä-sarjan 3. osa
Luin ~ 10.7.2024

Kuvaus:

Riemastuttavia sattumuksia ja värikkäitä persoonia Rantakylän tutulla raitilla.
Sinkkuna viihtynyt Riittaliisa hullaantuu ystävänsä häissä sulhasen serkkuun ja järjestää itsensä Rantakylään tätinsä alivuokralaiseksi. Töitäkin löytyy paikkakunnan juhlapalvelusta. Ruskeasilmäinen hurmuri on kotoisin kylältä mutta tuntuu katselevan aivan muualle kuin toivorikkaan tulokkaan suuntaan.
Unelmien prinssin sijaan Riittaliisan elämän huippuhetkiä ja valitettavasti myös nolostuttavia kommelluksia todistamaan osuu kiusallisen usein avulias ritari Atte. Mutta ei kai Riittaliisaa kukaan sentään niin vain viekoittele kesäjuhlien eukonkantokisaan!

Kommentti:

Kivaa kesäromantiikkaa ilman aikahyppelyitä ja muita kommervenkkejä. Tykkään.
Myös sarjan edellisten osien henkilöt vilahtavat ohimennen tarinassa.

287 sivua.

Cook, Lorna: Ystävät, rakastavaiset, viholliset

Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset
The Girl from the Island, 2021
Suom. Nina Mäki-Kihniä
Bazar Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 8.7.2024

Kuvaus:

Rakkautta ja vastarintaa Guernseyn saarella.

Lorna Cookin Ystävät, rakastavaiset, viholliset on sydänjuuria myöten liikuttava tarina toisiinsa kietoutuvista kohtaloista ja taistelusta vapauden puolesta.
Guernseyn saaren sydämessä kohoaa jylhä kaksitorninen talo, Deux Tourelles. Kun taloa valmistellaan myyntikuntoon, sen sopukoista löytyy vihjeitä asukkaiden vaiheista toisen maailmansodan aikana. Keitä ovat valokuvassa hymyilevät nuoret? Kuka joutui keskitysleirille?
Vuonna 1940 Guernsey on pelon vallassa. Saksalaiset ovat miehittäneet saaren, eivätkä Le Royn sisarukset päässeet pakenemaan ajoissa. Natsiupseerit ovat ilmoittaneet majoittuvansa saaren rakennuksiin, ja pian Deux Tourellesinkin oveen koputetaan. Kun tulija astuu sisään, käy ilmi, että hän on ollut talossa ennenkin.
Ystävät, rakastavaiset, viholliset on suuri kahden aikatason lukuromaani perhesiteistä, äärimmäisistä uhrauksista ja rakkaudesta toisen maailmansodan dramaattisella näyttämöllä.

Kommentti:

Hieno romaani tärkeästä aiheesta. Miten monella eri tavalla ihmisten elämä rikkoutui toisen maailmansodan takia niin sodan aikana kuin vielä pitkään sen jälkeenkin. Kuinka paljon turhia kuolemia, surua, tuskaa, myös salattuja asioita. Niin paljon on jäänyt myös kertomatta, monestakin syystä. Saksalaisuus ja juutalaisuus on pitänyt salata vielä pitkään sodan jälkeenkin - ja kohta ei silminnäkijäkertomuksia enää olekaan.
Tämä tarina on hyvä lisä aiheesta, mutta omaa lukukokemusta haittasi melkoisesti kahden aikatason välillä hyppely. Parhaimmillaan aikatasot tuovat syvyyttä ja mielenkiintoa tarinaan, mutta tällä kertaa tarinan veto piti hakea aina hyppäyksen jälkeen uudelleen.
Juuri kun nykyhetken henkilöt alkoivat elää, hypättiin menneisyyteen ja sen ajan henkilöt piti viritellä uudestaan henkiin.
Aika kauan tätä kirjaa sitten lueskelinkin.

(464 sivua.)

Kinnunen, Tommi: Kaarna

Tommi Kinnunen: Kaarna
WSOY, 2024
Luin ~ 25.6.2024

Kuvaus:

Ihminen ei voi tulla entisekseen, jos ei tiedä, kuka on ollut.
He kiertävät poron etäältä. Se pysähtyy hetkeksi ja katselee heitä tuskaisin silmin, mutta laskeutuu sitten maahan ja koettaa pyöriä kutiavien jalkojensa päällä. Lainasta näyttää kuin se tanssisi yksin vääristynyttä, pelottavaa tanssia, jota se ei saa taukoamaan.

Laina on ollut jo vuosikausia muissa maailmoissa. Hän makaa sairaalassa, kun hänen kolme lastaan tulevat vierailulle. Sisarukset Martti, Eeva ja Marja pohtivat hautajaisjärjestelyjä ja riipivät muistikuvia yhteisestä menneisyydestään, kukin omanlaisiaan. Martti tekee kunnalla auraustöitä ja asuu yhä poikamiehenä kotikylällään, Eevalla ja Marjalla on etelässä vilkkaat elämänsä.
Martti toivoisi siskojen yöpyvän hänen luonaan, kun nyt kerrankin ovat pohjoiseen asti tulleet, mutta heillä on muita suunnitelmia. Vaikka sisaruksilla on aina ollut hyvät välit, on Martti kokenut olevansa kuin ylimääräinen, jakojäännös.
Lainan tarinassa Tommi Kinnunen kuljettaa lukijaansa 2000-luvulta kohti traagisia sotakokemuksia. Partisaanien hyökkäys kesällä 1944 muutti Lainan elämän peruuttamattomasti. Hän on kieltäytynyt muistamasta tapahtuneita ja samalla vienyt muistamisen ja toipumisen mahdollisuuden myös lapsiltaan. ”Vain miesten sodasta saa puhua, sillä naisten sota on äänetön ja kielletty.”
Äitinsä kuoleman lähestyessä Martti hakee yhteyttä sisaruksiinsa ja koettaa täyttää tarinan aukkokohtia, mutta onko jo liian myöhäistä?
Kaarna on tiheätunnelmainen ja vangitsevasti kirjoitettu romaani naisten sodasta, luopumisen vaikeudesta ja siitä, kuinka kuoleman läheisyys muuttaa ihmistä.

Kommentti:

Olipa taas huikea tarina. Samalla tämä on myös valtavan surullinen kertomus. Lukija niin sydämensä pohjasta toivoo, että Lainan tarina avautuisi myös hänen läheisilleen.
Kun yksi ihminen sulkee kokemansa traumat sisälleen, hän varmimmin siirtää ne traumat myös läheisilleen, mikä on todella surullista.
Tämähän pätee edelleen.
Kinnunen rakentaa tarinan nykyhetkestä hyppäys kerrallaan taaksepäin ja tämä ratkaisu toimii todella hyvin.

(204 sivua.)

O´Farrell, Maggie: Hamnet

Maggie O´Farrell: Hamnet
Hamnet, 2020
Suom. Arja Kantele
Kustantamo S&S, 2022
Luin ~ 24.6.2024

Kuvaus:

Palkitun Maggie O'Farrellin tunteita herättävä romaani tarjoilee todellisen lukuelämyksen. Kriitikoiden ja lukijoiden rakastama teos kertoo William Shakespearen perhetragediasta, 11-vuotiaan Hamnet-pojan menehtymisestä. Se on avioliiton muotokuva ja kuvaus menetyksiä kokeneesta perheestä – mutta eritoten se on herkkä tulkinta pojasta, jonka nimi elää kautta aikain kuuluisimman näytelmän nimessä.
Englanti 1580-luvulla: musta surma tekee tuhojaan. Nuori latinanopettaja rakastuu itseään hieman vanhempaan, eksentriseen neitoon. Agnes on villi ja vapaa, kulkee mailla ja mannuilla haukka hansikoidulla kädellään. Hänet tunnetaan parantajana sekä kasvien ja eläinten tuntijana, joka ymmärtää luontoa ehkä paremmin kuin ihmisiä ympärillään.
Agnesin suostuttua latinanopettajan puolisoksi pariskunta asettuu asumaan Stratford-upon-Avoniin miehen perheen kanssa. Agnesista kasvaa suojeleva perheenäiti sekä puolisonsa vakaa tukija ja kannustaja. Mutta samaan aikaan kun miehen ura Lontoon teatterimaailmassa lähtee nousukiitoon, perheen rakastettu nuori poika menehtyy äkillisen kuumeen nujertamana.
Hamnet on todellinen lukuelämys, koskettava avioliiton muotokuva, kertomus perheestä jota menetys raatelee, ja samalla herkkä tulkinta eräästä pojasta joka nuoresta iästään huolimatta on kaikkea muuta kuin unohdettu: eläähän hänen nimensä kaikkien aikojen tunnetuimman näytelmän nimessä.

Kommentti:

Tälle tarinalle ei tehnyt oikeutta se, että lukuaikaa oli vain pienissä pätkissä. Pidin kirjan kuvailevasta kielestä, jonka suomentaja oli mielestäni kääntänyt todella hyvin ja kauniisti! Etenkin Agnesin erityislaatuisuus nousee juuri tekstin avulla hienosti esiin.
Mielenkiintoinen fiktiivinen tarina oikeista henkilöistä.
Kirjailija jää kiinnostamaan, pitää tarkistaa, löytyykö muita suomennoksia.
Tämä teos on ilmestynyt suurena pandemiavuonna, se tuo tietenkin oman mausteensa tekstiin ja koko aiheeseen.
(382 sivua.)

Turunen, Saara: Hyeenan päivät

Saara Turunen: Hyeenan päivät
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 17.6.2024

Kuvaus:

Onko mahdollista saada lapsi ja säilyttää silti itsensä?
”En ollut suostunut uskomaan, että elämä ilman lasta olisi tyhjää, olin vakuutellut itselleni, ettei niin ollut, mutta nyt joudun myöntämään, että ehkä sittenkin niin on. Elämässäni on aukko, siitä puuttuu jotakin.”

Hyeenan päivät on tarkka ja suorasukainen tarina lapsettomuudesta ja lisääntymisen ristiriitaisuudesta. Se kuvaa elämän yllätyksellisyyttä, ruumiiseen liittyvää häpeää sekä ajankulun väistämättömyyttä.
Raikas ja omaperäinen teos johdattaa pohtimaan ihmiselämän lihallista ulottuvuutta, se kysyy, ovatko taiteilijuus ja lapsen saaminen yhteensovitettavissa ja mitä jälkeläiset oikeastaan merkitsevät. Ja toisaalta miksi mielikuvat äitiydestä herättävät niin usein vastenmielisyyttä, vaikka lasta kuitenkin toivoisi? Onko mahdollista antautua äitiydelle ja säilyttää samalla itsensä?


Kommentti:

Vaikuttava teos vaikuttavasta ja tärkeästä aiheesta. Kirjailijan toteavan asiallinen tyyli sopi tähän paikoin raastavaan aiheeseen mielestäni hyvin. En ole Turusta aiemmin lukenut, mutta varmasti luen lisää.
Näistäkin ihmisyyteen (ja etenkin naiseuteen) liittyvistä aiheista on tärkeää kirjoittaa, silti se on yllättävän harvinaista.

(281 sivua.)

Saarela, Sara: Etten päästäisi irti

Sara Saarela: Etten päästäisi irti
Aikamedia Oy (Otava) 2023
Luin ~ 11.6.2024

Kuvaus:

Keskity. Selviät tästä niin kuin aina kaikesta. Niin kuin aina kaikesta. Kaikesta. Aina.
Etten päästäisi irti kuvaa helluntaiseurakunnassa pastorina työskentelevän kolmikymppisen Hannan mielenmaisemaa. Elämä ei päästä helpolla, mutta Hanna on tottunut pärjäämään samanlaisella sitkeydellä kuin muutkin eteläpohjalaisen sukunsa naiset. Toisessa, 1960-luvun aikatasossa puolestaan seurataan lapualaisen naisevankelista Marken julistustaivalta, seurakunnan ongelmien ratkomista ja uhrauksia.
Teoksessa pohditaan kutsumusta ja sen hintaa, uskollisuutta Jumalalle, vahvuutta ja herkkyyttä, naiseutta, uupumusta ja yksinäisyyden kokemusta. Voiko kivusta kasvaa jotain hyvää?
”Tämän suvun miähet ne on kaikki kualleet nuarena ja naiset on pitkäikääsiä eli älä tuudittauru siihen, että voisit purottautua kyyttistä.”

Kommentti:

(246 sivua.)

Saraste, Petri: Isäni vaiettu sotavankeus

Petri Saraste: Isäni vaiettu sotavankeus
Otava, 2024
Luin ~ 5.6.2024

Kuvaus:

Pysäyttävä selviytymistarina sotavankeudesta ja sen jäljistä.

Rovaniemeläisperheen pojat joutuivat sotaan, missä heistä yksi kuoli, toinen haavoittui ja kolmas joutui venäläisten sotavangiksi suurhyökkäyksessä kesällä 1944. Elinaikanaan Kauko Saraste vaikeni vankeudestaan. Vasta löydettyään myöhemmin isänsä kirjoittaman kertomuksen sotavankeusajasta Petri Saraste ymmärsi, millaisen helvetin hänen isänsä oli käynyt lävitse.
Unohdettujen suomalaisten sotavankien tarina on ajankohtainen myös Ukrainan sodan takia. Sotakirjeenvaihtajana Ukrainassa toiminut Petri Saraste kokee, ettei mikään ole muuttunut vuosikymmenten saatossa. Venäjän synkkä historia ihmisoikeuksien polkijana jatkuu.

Kommentti:

Tämäkin kirja on osoitus siitä, miten yhden ihmisen kerrottu tarina on samalla monen kertomus. Tätä puolta sodista ei ole paljon kerrottu, ja siihenhän on syynsä. Sarasteen isäkin vaikeni asiasta lähes koko elämänsä ajan.
On kuitenkin tärkeää kuulla sodan eri puolista, ja tietenkin ihmisten olisi (ollut) tärkeää saada käsitellä näitäkin traumoja. Se ei ollut tuolloin tapana.

(236 sivua + kuvasivut.)

Virolainen, Atte: Lääkäri Atte - Selviytymisopas elämään

Atte Virolainen ja Margareeta Häkkinen: Lääkäri Atte -
Selviytymisopas elämään
Otava, 2024
Luin ~ 2.6.2024

Kuvaus:

Suositun somelääkärin vetävä tietokirja huumeista ja rikollisuuden maailmasta. Nuori Atte oli häirikkö, jota koulu ei kiinnostanut ja jota valtaosa aikuisista piti toivottomana tapauksena. Nyt hän kertoo, miten hän onnistui kääntämään elämänsä suunnan ja opiskelemaan ensin palomieheksi ja sitten lääkäriksi. Vankilalääkärinä työskentelevä Atte alkoi Tiktok-tilinsä suosion myötä saada valtavasti yhteydenottoja nuorilta ympäri Suomea. Kirjassa hän jakaa elämäntaitoa, jota on kerännyt pelastajana, opiskellessaan Venäjällä ja työssä vankien kanssa. Hän kertoo myös eri päihteistä ja niiden haittavaikutuksista. Asiantuntijana toimii Aten lisäksi lääketieteen tohtori Margareeta Häkkinen.

Kommentti:


(239 sivua.)

Vuori, Katariina: Parasta ennen

Katariina Vuori: Parasta ennen
Otava, 2024
Luin ~ 26.5.2024

Kuvaus:

Hurmaavan hauska ja sopivan vinksahtanut romaani naisesta, jonka on löydettävä mies ennen 50-vuotissyntymäpäiväänsä.
Armi on 49-vuotias sinkkuelämäänsä tyytyväinen arkeologi. Kun hän kuulee, että saadakseen leskeneläkettä on avioiduttava ennen kuin täyttää 50 vuotta, alkavat maailma ja miehet näyttäytyä eri vinkkelistä.
Mutta entä jos suossa uinuvan kivikautisen ruuhen tutkimus ja rämeellä tarpominen houkuttelevat enemmän kuin parisuhteen kiikkerille pitkospuille astuminen?
Muinaisjäänteiden kaivelu saa lisäkierroksia, kun oululaiseen Terwahovi-museoon saapuu kaksi kesäharjoittelijaa. Orastavalta romanssiltakaan ei voi välttyä, mutta loppuuko aika kesken?

Kommentti:

Olipa mielenkiintoinen, vaikkakin hieman eriskummallinen aihe. Tekstinä tämä oli humoristista ja mukavaa sanailua. Kyllä todellakin naurahtelin aina välillä, sen verran osuvia huomiota ja vinkeitä näkökulmia tämä sisälsi nykyihmisen elosta. Loppupuolella tekstissä oli ehkä vähän toistoakin, mutta kyllä tämä oli oikein mukava lukukokemus.
Luonnossa liikuttiin ja arkeologia oli jotenkin mukavan luontevasti, asiantuntevasti, mutta silti kansantajuisesti mukana tarinassa
(267 sivua.)

O´Leary, Beth: Hukkareissu

Beth O´Leary: Hukkareissu
The No-Show, 2022
Suom. Heli Naski
WSOY, 2022
Luin ~ 24.5.2024

Kuvaus:

Kolme naista, kolmet treffit ja mies, joka ei koskaan saavu paikalle...
Siobhan, Miranda ja Jane ovat kovin erilaisia naisia, mutta jotain yhteistäkin heillä on: kaikkien ystävänpäivätreffit menivät pilalle, kun toinen osapuoli ei ilmaantunutkaan paikalle. Ja mikä vielä kummallisempaa, kaikille teki oharit yksi ja sama mies - Joseph Carter. Mutta mitäpä olisi elämä ilman anteeksiantoa ja toisia mahdollisuuksia. Kolmen naisen ja yhden miehen yhtälössä lopputulos ei vain voi miellyttää kaikkia. Kuka löytää rakkauden ja kenen sydän särkyy?

Kommentti:

Mielenkiintoinen alkuasetelma, mutta kappas, kaikki ei olekaan ihan sitä, miltä se näyttää.
Lukijalle on varattu melkoisia yllätyksiä, ja suhdesotkuromantiikan lisäksi tässä pohditaan ihmissuhdeasioita myös hieman pintaa syvemmältä. Siitä plussaa.
Tykkäsin kirjasta ja juonen yllätyksellisyydestä, vaikka olihan tämä myös hieman sekava.
Kirjan nimi olisi suomeksi voinut olla Oharit.

Tarina ajoittuu osittain koronapandemia-aikaan.

(362 sivua.)

Grimaldi, Virginie: Saman katon alla

Virginie Grimaldi: Saman katon alla
Il nous restera ca, 2022
Suom. Susanna Tuomi-Giddings
Otava, 2024
Luin ~ 20.5.2024

Kuvaus:

Sydämellinen tarina kimppakämpästä ja yllättävän ystävyyden voimasta.
Odottamaton kohtaaminen tuo yhteen kolme rikkinäistä ihmistä. Leskeksi jääneen seitsemänkymppisen Jeannen luo päätyvät asumaan autossaan majaillut 18-vuotias kondiittoriopiskelija Théo sekä vastikään eronnut kolmekymppinen Iris.
Jaettu koti tietää yhteentörmäyksiä, mutta myös yllätyksiä, lämpöä ja lohtua. Jokaisella asukkaalla on omat salaisuutensa ja kipunsa, jotka vähitellen paljastuvat ja muuttavat muotoaan.
Ranskan suurimman viihdekirjailijan teosten koskettavat teemat, humoristiset sattumukset sekä oivaltavat huomiot elämästä tuovat hymyn huulille ja kyyneleen silmäkulmaan.

Kommentti:

Olipa jotenkin ihanan lämmin ja oivaltava tarina. Kevyissäkin kirjoissa voidaan käsitellä aika isojakin asioita. Onneksi Theo, yksi päähenkilöistä toi sopivasti särmää henkilöihin, niin ei tämä mennyt liian siirappiseksi. Tykkäsin. Näköjään minuun iskevät nyt ranskalaiset kertojat.

(297 sivua.)

Da Costa, Mélissa: Kaikki taivaan sini

Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini
Tout le bleu du ciel, 2019
Suom. Saana Rusi
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 18.5.2024

Kuvaus:

Ilmoitus: Nuori mies, elinaikaa kaksi vuotta nuoruusiän Alzheimerin takia, etsii matkakumppania viimeiseen suureen seikkailuun.
Parantumattomasti sairas Émile haluaa jättää taakseen sairaalat, perheen myötätunnon ja ystävänsä. Yllätyksekseen hän saa vastauksen ilmoitukseensa, ja kolme päivää myöhemmin matkailuauton kyytiin nousee Joanne selässä reppu, päässä leveälierinen hattu, vailla selityksen sanaa. Alkaa matka Ranskan kauneimman luonnon siimekseen, yllättäviin kohtaamisiin, syvälle elämän ja kuoleman kysymyksiin. Émilellä on kohtalonsa, Joannella oma tarinansa, ja yhdessä he oppivat auttamaan toisiaan. Kaikki taivaan sini on viisas ja tunteikas tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja toivosta.
Ihmeellinen matka elämän kauneuteen Coelhon hengessä.

Kommentti:

Tämä todellakin tempasi mukaansa, mikä ihmeellinen rakkaustarina.
Luin jokseenkin ahmimalla, mutta nautiskellen ja viimeisen luvun jätin tarkoituksella illalla viimeiseksi luettavakseni, koska tiesin, että tämän jälkeen ei heti voi eikä halua alkaa uutta tarinaa.
Ainoa pienenpieni miinus tulee toistuvista (ehkä aavistuksen kosiskelevista) viittauksista Paul Coelhoon, kun en itse ole mikään erityinen Coelhon fani. Toisaalta sille oli ihan perustelunsa, koska Coelho yhdisti kirjan joitakin henkilöitä.
Näin kaunista rakkaustarinaa en ole lukenut vähään aikaan, ja käännöstyö oli myös todella ammattitaitoista.
Toivottavasti Da Costaa suomennetaan pian lisää!

646 sivua.

Joenpolvi, Anu: Rakkautta ja raekuuroja

Anu Joenpolvi: Rakkautta ja raekuuroja
Karisto (Otava), 2022
Rantakylä-sarja, 2.osa
Luin ~ 15.5.2024

Kuvaus:

Vanhoja tuttuja ja uusia tulokkaita Rantakylän idyllisissä maisemissa.
Marleena saa määräaikaisen työn Haapasen leipomossa tuotekehittelijänä. Majapaikaksi sovitussa rivitaloasunnossa on tapahtunut vesivahinko, eikä Rantakylän kunnalla ole tarjota muuta kämppää kuin entinen opettajan asunto rapistuneen kyläkoulun yläkerrasta. Järkytyksekseen Marleena epäilee tuntevansa rakennuksen toisessa päässä majailevan nuorenmiehen.
Tuiki tuttu sen sijaan on lottovoiton saanut sinnikäs exä, jonka keltainen avoauto tuntuu pyörivän kylillä jatkuvasti. Solmuun menneet suhteet eivät näytä selkiytyvän ennen kuin muuan lehmä poikii!
Hurmaava jatko-osa huippusuositulle Poutaa ja perunankukkia -romaanille.

Kommentti:

Kyllä, tämä on hurmaava sarja. Henkilöt olivat aivan uusia, mutta edellisen osan päähenkilötkin vilahtivat sen verran sivujuonteena, että heidän kuulumisensa lämmittivät mieltä.
Tässä ei siis haittaa, vaikka osien lukemisen väliin jäisi aikaa, kun juoni on aina uusi. Se on myös tuttu, kuten kuuluukin olla. :)

Sarja on juuri sopivaa kesälukemista, ja kesälomahan mulla nyt on.
(270 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Poutaa ja perunankukkia

Anu Joenpolvi: Poutaa ja perunankukkia
Karisto (Otava), 2021
Rantakylä-sarja, 1.osa
Luin ~ 11.5.2024

Kuvaus:

Sydänlämpöistä ja kutkuttavaa, aitoa maalaisromantiikkaa - uusi Rantakylän maisemiin sijoittuva sarja alkaa.
Liina irtisanoutuu työpaikastaan, kun romanssi työnantajan kanssa lopahtaa. Hän muuttaa kesäksi lapsuutensa mummulaan raivaamaan pikkuista mökkiä ja villiintynyttä puutarhaa.
Tilapäistä työtäkin järjestyy, sillä osa kyläläisistä on Liinalle lapsuudesta tuttuja. Teinivuosien paras ystävä pitää kylällä pitopalvelua ja naapuritilan pojankoltiaisesta on kasvanut vilkkusilmäinen nuori isäntä. Onpa paikkakunnalla uutta vertakin: kirjaston yläkerrassa asustaa rautakaupassa autteleva pörrötukkainen Jyri.
Sanomattakin on selvää, että tällaisessa ympäristössä kaupungin vetovoima haalistuu.

Kommentti:
Kaivattua kevyttä vaihtelua.
Sarjan osat ovat ilmeisesti itsenäisiä tarinoita, mikä onkin kiva,nyt ei tarvitse pantata ensimmäisten osien lukemista jatkoja odotellessa.

(212 sivua.)

Vuori-Kemilä, Anne: Maahan viilletty raja

Anne Vuori-Kemilä: Maahan viilletty raja
Karisto (Otava), 2023
Luin ~ 8.5.2024

Kuvaus:

Köyhyyttä, häpeää, vahinkoraskauksia ja niukka leipä ahtaajana laivoissa – Reetan kohtalo on kova, ja hän joutuu luopumaan tyttärestään Signestä. Miten käy, kun Reeta vuosien jälkeen vaatii kasvattivanhempiinsa kiintyneen tyttärensä takaisin? Korjaantuuko rikottu rakkaus ja periytyykö kovaosaisuus sukupolvelta toiselle? Vai odottaako parempi elämä saksalaisten sotasairaalassa apusisarena työskentelevää nuorta Signeä?

Maahan viilletty raja on kuvaus myös entisajan satamatöistä, joissa naisen oli pärjätäkseen oltava kovasanainen, kovatöinen ja kovapintainen.>

Kommentti:

Valtavan hieno kirja.
Tarina on tosipohjainen ja pidin erityisesti siitä, miten kirjailija ei vain kertonut näiden naisten kohtalosta, vaan oli onnistunut herättämään nämä naiset eloon.
On todella tärkeää saada lukea myös tämäntapaisia tarinoita. Tällaisesta satamatyöläisten ammattiryhmästä en oikeastaan ole koskaan kuullut enkä edes tajunnut olevan olemassa.
Muistiin: Tämän kirjailijan teoksia haluan lukea lisää.

(332 sivua.)

Thompson, Kate: Kirjasto sodan keskellä

Kate Thompson: Kirjasto sodan keskellä
The Little Wartime Library, 2022
Suom. Tuulia Tipa
Bazar Kustannus Oy, 2023
Luin ~ 5.5.2024

Kuvaus:

Maailman palaessa kirjallisuuden liekki roihuaa kirkkaimpana.
Kate Thompsonin Kirjasto sodan keskellä on toisen maailmansodan aikaiseen Lontooseen sijoittuva romaani kätketystä kirjastosta, joka toi lohtua ihmisille
Lontoo vuonna 1944. Clara Button työskentelee Bethnal Greenin kirjastossa Lontoossa. Pommien tuhotessa kaupunkia rohkea Clara saa idean siirtää kirjaston kokoelmat maan alle keskeneräiselle metroasemalle. Aseman suojiin muodostuu maanalainen yhteisö, joka muun muassa teatteria ja kahvilaa ylläpitämällä tarjoaa turvaa ja rauhaa taivaalta putoavilta pommeilta.
Ilta toisensa jälkeen Clara ja hänen uskollinen kollegansa Ruby Monroe avaavat sitkeästi maanalaisen kirjaston ovet, sillä paikasta on tullut elintärkeä alueen asukkaille. Sodan pitkittyessä naisten sinnikkyys joutuu kuitenkin koetukselle. He joutuvat päättämään, kuinka kalliin hinnan he ovat valmiit maksamaan kirjojen ja heille rakkaiden ihmisten vuoksi.
Kate Thompsonin tositapahtumiin perustuva Kirjasto sodan keskellä on koskettava historiallinen romaani, joka saa lukijan sydämen sykkimään entistäkin enemmän kirjallisuuden voimalle.

Kommentti:

Tosi sympaattinen tarina, taas sitä oppi jotain uutta maailmasta ja sota-ajasta. Kirjan tapahtumapaikkana metroasema ja mielenkiintoisia, koskettavia kohtaloita kotirintamalla.
Muistiin: Tämän kirjailijan tekstiä haluan lukea lisää.

(494 sivua.)

Al Husaini, Sara: Huono tyttö

Sara Al Husaini: Huono tyttö
Like Kustannus Oy (Otava), 2023
Luin ~ 1.5.2024

Kuvaus:

Vuoden pakolaisnaisen omakohtainen esikoisromaani ravistelee ytimiä myöten.
Äiti saattaa pelosta tärisevän tyttärensä hääsviitin ovelle. Tätä varten tytärtä on kasvatettu pienestä pitäen, pidetty kääreessä kuin kallisarvoista makeista. Tätä varten hänet on tuotu Suomesta Irakiin.
Ei olisi kannattanut hylätä huivia, sisarukset sanovat. Hän on nyt aviomiehesi, sanoo äiti.
Huono tyttö on hämmästyttävän rehellinen ja todistusvoimainen kertomus naisen alistamisen ja vaientamisen historiasta. Uskon hylkäämisestä, pakkoavioliitosta, islamilaisesta siveyskulttuurista, vapauden hinnasta. Ja ennen kaikkea pelottomasta naisesta, joka tahtoo selviytyä ja muuttaa maailmaa

Kommentti:
Omakohtaisuudessaan todella tärkeä puheenvuoro naisten oikeuksista. Huivi ei ole vain pala kangasta.
(295 sivua.)

Harnesk, Tina: Lumeenkylväjät

Tina Harnesk: Lumeenkylväjät
ruots. Folk som sår i snö, 2022
Suom. Leena Virtanen
WSOY, 2024
Luin ~ 24.4.2024

Kuvaus:
Máriddjá saa tietää, ettei elä enää kauan. Omapäinen 85-vuotias hyväksyy kohtalonsa rauhallisella raivolla ja keskittyy olennaiseen: kukaan ei saa tietää syöpädiagnoosista, ei etenkään aviomies Biera, joka sairastaa dementiaa. Perinteisesti saamelaisperheissä nuoret polvet huolehtivat vanhemmista, mutta Máriddjá ja Biera eivät koskaan saaneet lapsia. Aikoinaan heidän perhepiiriinsä kuitenkin kuului pieni poika, jota he rakastivat. Missä poika on nyt? Máriddjálla on kiire saada asiat järjestykseen. Yhdessä Máriddjá ja hänen uusi uskottunsa, puhelinkojeaparaatista konemaisella äänellä vastaileva Sire, laativat suunnitelman.

Kommentti:

Hieno, koskettava kirja, joka valitettavasti kärsi siitä, että oma lukukeskittymiskykyni ja -aikani ovat kovin rajalliset.
Teksti oli kyllä jännä sekoitus huumoria ja surumielisyyttä. Kirjailijan kuvailut ikälopun pariskunnan olemuksista ja heidän lähes järjettömistä edesottamuksistaan sai kyllä välillä hekottelemaan hersyvästi. Huumori on tärkeää, myös surullisissa tarinoissa!
Kirjailijan esilletuomat teemat kuten saamelaisten pakkosiirto, lapsettomuus, sukuikävä, juurettomuus ym. oli mielestäni onnistuneesti kirjoitettu tarinaan, niitä ei tarvinnut erikseen alleviivata.
Suomennos oli todella onnistunut, tekstin sävyt huumoria myöten olivat oivaltavia.
Ihan pieni miinus tulee suomennoksen ajatusviivojen käytöstä. Ehkä sellaiset oli alkuperäisessä tekstissä, mutta suomen kielen kieliopillisesti olivat välillä mielestäni turhia.

(361 sivua.)

Jaswal, Balli Kaur: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut
The Unlikely Adventures of Shergill Sisters, 2019
Suom. Inka Parpola
Sitruuna Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 12.4.2024

Kuvaus:

Lämpimän humoristinen ja tunteellinen sukupolvitarina sisaruudesta, surusta joka yhdistää ja salaisuuksista jotka etäännyttävät.
Englannissa syntyneet punjabilaiset sisarukset Rajni, Jezmeen ja Shirina eivät varsinaisesti koskaan ole tunteneet sitä kuuluisaa sisarusten välistä rakkautta toisiaan kohtaan. Rajni, rehtori, on järjestelmällisyyden perikuva. Jezmeen, näyttelijä, pelkää ettei lyö läpi urallaan. Shirina, ”hyvä” sisar, elää täydellistä elämää varakkaassa avioliitossa.
Äidin viimeinen toive tuo heidät odottamattomasti yhteen ja lähettää vastahakoiset sisarukset pyhiinvaellusmatkalle Intiaan. Heitä ei tunnu yhdistävän mikään muu kuin valonarat salaisuudet. Kun yksi epätodennäköinen seikkailu johtaa toiseen, ei kestä kauaakaan kun sisarukset alkavat ymmärtää, että he saattavat tarvita toisiaan nyt enemmän kuin koskaan.


Kommentti:
Mukava tarina, jonka alkuun pääseminen kesti vähän turhan kauan.
- Toisaalta taidan olla nykyään kovin kärsimätön lukija.

(368 sivua.)


Kesken jäi: Katja Mäki: Itki toisenkin.
Odotin tätä kirjaa kovasti, koska pidin aiemmasta kirjasta kovin. Nyt en ollut varmaan oikeassa mielentilassa tätä, etenkin kun ärsyynnyin ennen 12:tta sivua "alkaa lukemaan" -toistosta. Sinnittelin vielä n. sivulle 80, mutta sitten noita alkaa tekemään-juttuja alkoi taas tulemaan ja mulla meni hermo.

Aihe sinänsä olisi ollut kiinnostava, mutta henkilöt eivät oikein alkaneet elää. Tai kirjoitustyyli oli liian kuvaileva ja verkkainen tämänhetkiselle meikäläiselle.

Viitala, Kaisa: Klaanin vieraana

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana
Karisto (Otava), 2024
Nummien kutsu-sarjan 1. osa
Luin ~ 3.4.2024

Kuvaus:

Koukuttavaa historiallista viihdettä 1700-luvun Skotlannista. Lumoava Nummien kutsu -sarja alkaa.
Kun arvostetun lontoolaisperheen tytär Agnes kohtaa tanssiaisissa ylämaalaispäällikkö Fingal MacTorrianin, hän päättää, että tapaaminen saa jäädä viimeiseksi. Agnesin on vaikea ymmärtää, mitä muut röyhkeässä vuoriston villissä näkevät – mieshän on jakobiittikapinallisia eli maanpetturi! Sitä paitsi Agnes on raajarikko, joten tuskin kukaan mies hänestä kiinnostuukaan.
Kohtalokkaan valheen vuoksi Agnes päätyy kuitenkin viettämään talvea Fingalin suvun linnassa, kaukana kotoa, ja huomaa olevansa keskellä mutkikasta valtataistelua klaanin herruudesta.

Kommentti:

Herkullista!
Tunnustan, että jännitti aloittaa tämä kirja, sillä ennakkoon kovin hehkutetut kirjat jäävät joskus hieman pettymyksiksi.
No, tämä tarina ei jättänyt kylmäksi, vaan oli todellakin lämmittävä lukukokemus.
Mitkä herkulliset henkilöhahmot, herkullinen juoni ja niin herkullisesti kirjoitettu.
Rrakastan kirjoja, joiden henkilöt ovat hengissä ja joista kirjoittaja selvästi pitää.
Täydellinen historiallinen romaani, jossa riitti ovelia juonenkäänteitä, rakkautta, romantiikkaa, vaarallisia tilanteita, myös kielellä (kielillä) ja murteella leikittelyä. Millie!
Varmin merkki hyvästä tarinasta on se, kun samaan aikaan haluaa ahmimalla kiirehtiä eteenpäin, mutta kuitenkin tekisi mieli vitkutella lukemista, että saisi viipyä tarinan parissa mahdollisimman pitkään.
Kyllä, tykkäsin!
Voi itku, että seuraavaa osaa pitää nyt odotella ensi vuoteen!
Todella poikkeuksellisesti ostin tämän kirjan itselleni, kun en malttanut kirjaston jonoa odottaa. Ehkäpä joskus saan tähän vielä signeerauksenkin :).

(460 sivua.)

Raunio, Katja: Viime ajat

Katja Raunio: Viime ajat
Kustannusosakeyhtiö Teos Oy, 2023
Luin ~ 29.3.2023

Kuvaus:

Nainen työskentelee asiakaspalvelijana erään museon kesänäyttelyssä. On pakko. Kun muut ympärillä pohtivat urakehitystä ja asuntomarkkinatilannetta, hän asuu rapistuvassa kimppakämpässä ja laskee, mistä rahat vuokraan ja ruokaan. Elämä on johtanut umpikujaan.
Asiakaspalvelijan tehtäviin kuuluu myös seurankipeiden miesten kohtaaminen, eikä kadullakaan saa kulkea rauhassa. Sentään yksi mahdollinen valopilkku naisen elämään mahtuu: sateisena iltana ulkotakkinsa lainaava nuori mies. Hänestä on vaan aika vaikea ottaa selkoa, vaikka hän onkin erittäin sanavalmis.
Vaihtelevasäinen kesä tuo päähenkilön ikkunan alle vielä ahdistelijankin. Ja tietenkin epäilys viriää – onko kaikki sittenkin omaa syytä?
Sanomalehdestä ohitetaan ulkomaan uutiset. Ja kuitenkin kaikkien mielessä pyörii kysymys, miten kenenkin pitäisi turvata selustansa näinä aikoina.
Viime ajat on piinallinen romaani arjen vallankäytöstä. Katja Raunion sinutteleva kerronta iskee päin kasvoja näyttäen maailman, joka on samanaikaisesti sadun kaltainen ja kivuliaan tosi.


Kommentti:

Tarina alkoi mielenkiintoisesti, sillä kiva ja omintakeinen kirjoitustyyli veti mukaansa. Kiinnostava aihe. Monimerkityksellinen loppu, joka jätti lukijan vähän leijumaan.

(117 sivua.)

Moyes, Jojo: Riikinkukon paratiisi

Jojo Moyes: Riikinkukon paratiisi
The Peacock Emporium, 2004
Suom. Riina Vuokko
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 23.3.2024

Kuvaus:

Athene Forster oli säkenöivä 60-luvun nuori: kaunis, hemmoteltu ja holtiton. Vanhemmat huokaisivat helpotuksesta, kun Athene asteli avioliiton satamaan, mutta pian juorut alkoivat taas levitä. Vuosikymmeniä myöhemmin Suzanna Peacock yrittää päästä sinuiksi äitinsä maineen kanssa. Perustettuaan Riikinkukon paratiisi -nimisen kahvilapuodin hän saa ystäviä ja kohtaa komean Alejandron. Äidin haamu kuitenkin häilyy Suzannan onnen yllä.

Kommentti:

Niin paljon kuin olenkin tykännyt Jojo Moyesin kirjoista, tähän tarinaan en oikein lopultakaan päässyt sisälle. Toki luin kirjaa lyhyissä pätkissä, mutta missään vaiheessa tarina ei imaissut mukaansa. Jotenkin kovin sekava tämä oli, jonkinlainen tiivistäminen ja karsiminen olisi mielestäni tehnyt tarinalle hyvää.
Tämähän onkin Moyesin varhaista tuotantoa, vaikka vasta nyt suomennettu.

(511 sivua.)

Saarela, Sara: Mun on pakko

Sara Saarela: Mun on pakko
Aikamedia Oy (Otava), 2011
Luin ~ 12.3.2024

Kuvaus:

Kukaan ei tiedä. Liisi on varma siitä, kunnes hänen paras kaverinsa Sussu saa selville hänen salaisuutensa ja uhkaa paljastaa sen.
Liisi arvaa, etteivät hänen pastori-isänsä ja sairaanhoitaja-äitinsä, eivät edes ystävät seurakunnassa, voi ymmärtää, ettei hänellä ole mitään ongelmaa: hän vain haluaa näyttää hyvältä! Ja silloin on pakko olla syömättä, pakko polttaa rasvaa... Pakko, kunnes tilanne riistäytyy käsistä. Sara Saarela käsittelee esikoisromaanissaan ajankohtaista aihetta, nuoren syömishäiriötä.

Kommentti:

Nuortenkirja.

(152 sivua.)

Kähkönen, Sirpa: 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia
Siltala (Otava), 2023
Luin ~ 8.3.2023

Kuvaus:

Kirjailija Sirpa Kähkösen äiti Riitta (s. 1941) kuoli maaliskuussa 2022 pitkään sairastettuaan. Eläessään hänen oli vaikea ottaa rakkautta vastaan. ”En sure kuolemaasi, suren elämääsi”, Sirpa Kähkönen kirjoittaa tietäen hyvin, että äiti ei pitäisi lauseesta ja toteaisi sen kuultuaan yksikantaan: ”Teeskentelet.”
Riitta oli atleettinen, kaunis ja lahjakas. Kuusitoistavuotiaana koettu liikenneonnettomuus muutti hänen elämänkulkunsa totaalisesti. Kirjassaan Kähkönen kuvaa 1950-luvun tytön elämää ja onnettomuuden jälkeistä dramaattista murrosta Riitta-äitinsä päiväkirjojen kautta.
36 uurnaa kertoo tanssilavoista, murtuneesta mielestä, liehuvista helmoista, 60-luvun äidistä, amfetamiinia sisältäneistä Mirapront-laihdutuspillereistä, ahdistuksesta, vihasta ja psykoosin hetkistä.
36 uurnaa on vuoden 2023 Finlandia-voittaja sekä Runeberg-palkintoehdokas 2024

Kommentti:

Tämä kirja sopi vallan mainiosti lopetettavaksi kansainvälisenä naistenpäivänä, 8.3.
Tätä kirjaa on vaikea analysoida nyt heti.
Tämä on kirja, jolle olisi pitänyt olla enemmän aikaa, mutta kirjaston laina-aika vilkutti punaista.

Pari otosta:
Mitä kaikkea sukujen ja perheiden sisällä kerrotaan ja koetaan. Monet asiat (traumat etenkin) periytyvät suvuissa.
Niitä olisi varmaan hyvä välillä avata ja miettiä, voisiko joistakin perinnöistä pystyä jopa luopumaan.
Ne siis pitäisi myös tunnistaa.

Tämä oli yhden perheen ja suvun tarina, mutta ajattelen, että suomalaisten tuon ajan hyvinkin yleinen perintö. Kokonaiset sukupolvet olivat osalisina 1900-luvun sotiin ja niiden välisiin ja jälkeisiin tapahtumiin. Tuskinpa monikaan (suku, perhe, henkilö) jäi saamatta erilaisia osumia niistä.

Onnettomuuden aiheuttaman aivovamman vaikutusta ihmisen elämään joudun pohtimaan vähän liiankin läheltä. Se on kipeä asia, koska sen vaikutuksia tai paranemista ei voi samalla tavalla arvioida kuin vaikkapa luunmurtuman. Ja se vaikuttaa ihmisen (ihmisten) elämään silloinkin, kun toipuminen sujuu hyvin.


(267 sivua)

Jäi kesken: Katja Kettu: Kätilö