Otava, 2024
Luin ~ 20.8.2024
Kuvaus:
Ihmeellinen romaani rakkaudesta, vanhojen maalausten lohdusta sekä elämisen mahdottomuudesta. Suomalainen nuorukainen ja serbialainen Marija rakastuvat toisiinsa Prahassa kesällä 1996. Nainen katoaa 25 vuodeksi, kunnes he tapaavat sattumalta Triesten rautatieasemalla. Yhteinen matka jatkuu Roomaan, vanhan taiteen pariin ja kirjoittamisen oikkuihin. Kysymykset eivät jätä rauhaan. Miksi Marija katosi? Mitä kauan sitten todella tapahtui? Olivatko hotellihuoneen verhot sinikukalliset vai sittenkin valkeat, kuten Marija sanoo? Missä on muistojen alkulähde?
Kommentti:
Tämä tarina kertojan ja Marijan kohtaamisesta on kuin kaunis maalaus tai valokuva.
Lyhyt romanssi 25 vuotta sitten Prahassa ei ole lähtenyt kummastakaan, vaikka Marija aikoinaan katosikin jäljettömiin.
Prahaan liittyy itselläkin mukavia matkamuistikuvia pariltakin eri kerralta.
Kirjan tarinan ja eri henkilöiden myötä tulevat pohdinnat ihmisyyden monista puolista jäävät mieleen, tämä on kokoaan suurempi kirja.
Yksi sitaatti s. 106: " Duccion (taiteilja 1400-luvulla) aikaan ihminen oli monikko, mutta viimeiset viisisataa vuotta länsimainen filosofia ja humanismi olivat syöttäneet ihmiskunnan yksilön korkeaveisua, missä todennäköisesti piili modernin ahdistuksen perimmäinen syy. Siis pakonomainen ja hysteerinen tarve rakentaa jokaiselle oma identiteetti, joka tekisi ihmisestä ainutlaatuisen."
Sitaatti jatkuu: " Eikö ainutlaatuisuuden ajatukseen kätkeytynyt alku kaikenlaiselle syrjinnälle, erottelulle ja vihanpidolle? Se piirsi rajan minän ja muiden välille..."
Erityisesti mieleeni jäi päähenkilön isä, alkoholisoitunut ja erakoitunut valokuvaaja, "joka ei vastannut kiireisen ja kärsimättömän maailman odotuksiin. Isän pysyviin ominaisuuksiin kuuluivat myöhästyminen ja tulematta jättäminen, toisin sanoen näkymättömänä pysyminen.
Eivät varsinaisia myyntivaltteja pärjäämisen markkinoilla. "
Tämäkin kohta sai miettimään tätä nykymaailmaa; onko enää tilaa ihmisille, jotka eivät tahdo tai pysty samalla tavalla juoksemaan pärjäämisen oravanpyörässä, mutta saattavat silti nähdä ja kokea jotain paljon ainutlaatuisempaa?
(192 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti