Giffin, Emily: Vauvanpitävä

 Emily Giffin: Vauvanpitävä

Baby Proof, 2006

Suom. Inka Parpola

WSOY Lista, 2008

Luin 07/2021

Kuvaus:

Ensin rakastutaan palavasti ja mennään naimisiin. Sitten saadaan lapsia. Eikö se ole kaikkien naisten haaveissa?
Ei ainakaan Claudia Parrin. Hän uskoo, ettei koskaan löydä miestä, joka jakaisi hänen ideaalinsa lapsettomasta avioliitosta. Sitten hän kohtaa hurmaavan Benin, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta: mies ei halua tulla isäksi. Pari rakastuu ja menee naimisiin. Elämä kuitenkin yllättää, ja eräänä päivänä toinen heistä muuttaa mieltään. Toiseen heistä iskee vauvakuume.

Vauvanpitävä on tarina siitä, mitä täydelliselle pariskunnalle tapahtuu, kun kumppanukset yhtäkkiä haluavatkin täysin erilaisia asioita. Kompromissin tekeminen ei tunnu mahdolliselta asiassa, joka muuttaisi koko loppuelämän kulun. On päätettävä, mikä elämässä on tärkeintä, ja yritettävä tavoitella sitä. On myös pohdittava, mitä voimme – ja mitä emme voi – tehdä rakkaudesta toiseen ihmiseen.

Kommentti:

(307 sivua.)

Hietamies, Eve: Teräsmiehen morsian

 Eve Hietamies: Teräsmiehen morsian

Otava, 1995

Luin ~ 12.7.2021

Kuvaus:

Iiris ja Isto asuvat Itä-Helsingissä ja yrittävät totutella toisiinsa ja toisen sukuun, olla perhe, yhteiskunnan tukipilari. Mutta ”miksi aina minä” on kysymys, joka kivistää kun pitäisi leikkiä tosissaan kotia.

Onko elämä vai asuntolaina, lauma muksuja ja keski-iän kyllästyminen? Vai onko jossain kuitenkin bileet joihin et vain saanut kutsua?

Eve Hietamies kertoo rakastamisen vaikeudesta tässä ja nyt, rivitalossa, markettien, parkkipaikkojen ja metroasemien maailmassa. Hän kirjoittaa vetävästi ja näkee tutut tilanteet humoristisesti.

Kommentti:

Tuulahdus kaukaiselta 1990-luvulta. Ajalta, jolloin karkumatkalta lähetetiin postikortteja ja soitettiin, jos huvitti, lankapuhelimiin.

Tarina ei silti ole vanhentunut, vaan enemmänkin ajaton. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset, syrjäänjääminen, sukulaisten keskinäiset kaunat ja muut tutut kuviot, ja tietenkin se, miten ne vaikuttavat aina seuraaviin sukupolviin.

Joskus tuntuu, että nykyaikana analysoidaan perhetaustoja ja esim. nuorten ongelmia sillä oletuksella, että ihmiset tekevät aina tahallaan toistensa elämän vaikeaksi. Toki monet niin tekevätkin, mutta miksi me lopulta  toistamme edellisten sukupolvien virheitä? Ymmärtääkseni ainakin joskus siksi, että emmehän me sen taitavampia tai tietävämpiä kasvamisen tai kasvattamisen suhteen ole kuin edellisetkään polvet. Kaikkien meidän täytyy opetella ja oppia elämään ihan ensimmäistä kertaa...

(186 sivua.)

Giffin, Emily: Rakkauden pudotuspeli

 Emily Giffin: Rakkauden pudotuspeli

Something Blue, 2005

Suom. Inka Parpola

WS Bookwell Oy, 2008

Luin ~ 10.7.2021

Kuvaus:

Kaunis ja seksikäs Darcy Rhone on tottunut saamaan haluamansa: onhan elämä sitä lumotumpaa, mitä kauniimpi nainen on. Darcyn täydellinen maailma kuitenkin romahtaa, kun hänen paras ystävänsä Rachel varastaa hänen sulhasensa. Rachel on aina ollut kunnollinen ja tunnollinen, mutta ulkonäöltään ikuinen kakkonen.
Itsekeskeisen Darcyn yllätykseksi hän ei saa sympatioita puolelleen. Hän huomaa karkottaneensa luotaan kaikki läheisensä ja olevansa ensimmäistä kertaa elämässään täysin yksin – ja raskaana. Hän yrittää toipua tilanteesta matkustamalla lapsuudenystävänsä luo Lontooseen. Siellä narsistinen ja materialistinen Darcy päättää ryhtyä kehittämään itseään: tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on täydellisen aviomiehen etsiminen.
”Voisiko asia, jonka ei ikinä haluaisi tapahtuvan, olla juuri sitä, minkä pitäisikin tapahtua?” kysyy Rakkauden pudotuspeli. Se on itsenäinen jatko-osa Giffinin menestyneelle esikoisromaanille Rakkaus lainassa (2007).

Kommentti:

No tokihan tämä oli todella kevyt kirja, mutta tykkäsin tästä yllättävän paljon.  Keveyshän oli ensimmäisen osan perusteella odotettavissakin ja toki muistin edellisen kirjan tapahtumat melko hyvin, mutta tässäpä olikin jujuna se, että kertoja oli vaihtunut. 

Tällä kertaa äänessä on häpeämättömän kevytmielinen ja itsekeskeinen Darcy, eikä Rachel, kuten ensimmäisessä osassa.

Välillä kieltämättä mietitytti, että jaksaako niin itsekeskeistä kerrontaa kovin pitkään lukeakaan, mutta tavallaan äärimmäinen narsistisuus toi kirjaan myös aimo annoksen huumoria.

Päähenkilön kuvaus oli todella taitavasti kirjoitettu ja lopulta aloinkin suorastaan pitää Darcystä.  

Pitänee lukea vielä kolmaskin kirja!

(312 sivua.)

French, Nicci: Keskiviikkoa odottaessa

 Nicci French: Keskiviikkoa odottaessa

Waiting for Wednesday, 2013

Suom. Raimo Salokangas

Blue Moon Kirjat Oy, 2021

Luin ~ 4.7.2021

Kuvaus:

Viikonpäivä-sarjan kolmannessa kirjassa psykoterapeutti Frieda Kleinia alkaa vaivata muuan seikka mahdollisen potilaan puheissa. Se johdattaa hänen kadonneiden nuorten naisten jäljille, etsimään vaarallista ja varovaista saalistajaa, jonka olemassaolosta poliisikaan ei tiedä. 

Samaan aikaan poliisi tutkii mukavan perheenäidin murhaa. Friedan veljentytär tuntee perheen pojan, ja tahtomattaan Frieda kietoutuu tähänkin tutkintaan. 

Taustalla vaanii vanha haamu, joka pitää huolen, että Frieda ei pääse unohtamaan häntä.

Kommentti:

Koukuttava, hyvä sarja.  Seuraavaa viikonpäivää odotellessa.

Jälleen jännitys tiivistyy, kun Frieda ystävineen joutuu hengenvaaraan päätyessään kaivelemaan vähän liiankin vaarallisia johtolankoja. Toki tähän perustelutkin löytyvät, Frieda kun ei oikein kaikkien poliisien suosiossa ole, ja Karlssoninkin ystävyyden rajoja on venytetty aika äärimmilleen. Mutta kuka oikeasti lähtee kaivelemaan jonkun monimurhaajaksi epäilemänsä.....

Sarjan alusta lähtien olen miettinyt, pitäisikö henkilöistä tehdä nimiluettelo, koska jostain syystä numet eivät meinaa jäädä mieleen. Toki tuttu perusporukka alkaa olla hallussa, mutta muuten nimilista olisi voinut kyllä olla hyvä apu, etenkin kun seuraavan osan suomennosta joutuu taas vähän odottelemaan.

(446 sivua.)

Shafak, Elif: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

 Elif Shafak: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

10 Minutes 38 Seconds in this Strange World, 2019

Suom. Maria Erämaja

Gummerus Kustannus Oy, 2021

Luin ~ 27.6.2021

Kuvaus: (takakannesta)

Brutaalin kaunis tarina elämänvoimasta

Roskapöntössä Istanbulin laitamilla lepää juuri murhatun prostituoidun, Tequila-Leilan, ruumis. Ennen kuin hänen tietoisuutensa 10 minuutin 38 sekunnin päästä hiipuu lopullisesti, Leila käy läpi koko elämänsä kirjoa. Huumaavia makuja, tuoksuja, värejä. Perhettä, joka hylkäsi hänet, ja muita hyljeksittyjä, joista tuli hänen uusi perheensä ja kantava voimansa. Taustalla kuohuneita Turkin lähihistorian käännekohtia. Sitä, kuinka ystävyys voi tuoda toivoa suurimmankin epätoivon keskelle.

Turkin luetuimman naiskirjailijan, moniarvoisuuden ja ihmisoikeuksien sanansaattaja Elif Shafakin romaani on yhteiskuntakriittinen ja syvästi humaani tarina ystävyydestä ja elämänvoimasta. Teos antaa äänen niille, joilla sitä ei yleensä ole: kaltoinkohdelluille, marginaaliin kadotetuille, konservatiivisen yhteiskunnan tukahduttamille ja muille toisten tarinoiden sivuhenkilöille. Teos valittiin Booker-palkintoehdokkaaksi.

FILI - Kirjallisuuden vientikeskus on tukenut tämän kirjan kääntämistä.

Kommentti:

(359 sivua.)

Holmberg, Niillas: Halla Helle

 Niillas Holmberg: Halla Helle

Gummerus, 2021

Luin ~ 24.6.2021

Kuvaus:

Palkitun saamelaisrunoilijan tenhoava esikoisromaani

Papin poika Samu jättää etelän taakseen ja muuttaa Saamenmaalle. Merkillisen vahva voima vetää häntä Utsjoelle: Suomen puhutuin saamelainen Elle Hallala, taiteilijanimeltään Halla Helle.

Elle hylkää taiteen teon ja erakoituu tunturiin viettämään esi-isiensä mukaista elämää. Hän lähettää Samulle runomuotoon kirjoitettuja unia. Freud ja Jung apunaan Samu alkaa tulkita unia auttaakseen Elleä. Välittyykö tulkinnoista vain hänen oma halunsa saada Elle lähelleen, ja mitä toisen kulttuurista on omaksuttava ymmärtääkseen sen symboleja?

Yhteiskunnallinen Halla Helle on sykähdyttävä esikoisromaani. Se kuvaa viisaasti niin yksilön kuin yhteisön ristiriitoja.

Kommentti:

Runoja, unia, psykologiaa. Mielenkiintoinen, myös haastava luettava. 

Vahva kannanotto Suomen alkuperäiskansan, saamelaisten kohteluun viime vuosisatoina ja -kymmeninä. Viivähdys Lapin maisemissa.

(455 sivua.)

Cronin, A. J. : Sisärengas

 A.J. Cronin: Sisärengas

The Citadel, 1937

Suom. Helvi Vasara

Otava, 9. painos 1984

Luin ~ 21.6.2021

Kuvaus:

Lääkärinammatti on köyhälle, vaatimattomista oloista peräisin olevalle Andrew Mansonille kutsumus. Valmistuttuaan hän on täynnä intoa ja väkevyyttä, vilpitöntä halua auttaa ihmisiä kaikkien kykyjensä mukaan. Hänen ensimmäinen työpaikkansa on pienessä takapajuisessa englantilaisessa kaivoskaupungissa. 

Sitten hänen tiensä johtaa hiukan vauraampaan kaivoskaupunkiin ja lopulta Lontooseen, jossa hän onnistuu pääsemään "sisärenkaaseen", niiden muotilääkäreiden joukkoon, joiden mainetta hienot potilaat levittävät ja joille varallisuus ja maallinen hyvä ovat itsestään selviä asioita.

Sisärengas on syvällinen, kaunistelematon kuvaus nuoren miehen tiestä, kuvaus ihmisen ponnisteluista päämääriensä saavuttamiseksi, vaikeista valinnoista ihanteiden ja ympäristön hyväksymien arvojen välillä.... , mutta myös oikean tien löytymisestä.

Kommentti:

Kyllä, oikea ikivihreä kirja ja mielenkiintoinen ajankuvaus lääkärinammatista. Vanhahtava kieli (suomennos), johon totutteleminen toki vei hetken, sopi todella hyvin tähän kirjaan. 

Tämän takia kannattaa aina välillä lukea jokin klassikkokirja; Ainakin hetkeksi omakin maailmankuva   avartuu ja saa perspektiiviä tämän hetken asioihin.

(445 sivua.)

O´Leary, Beth: Vaihtokauppa

 Beth O´Leary: Vaihtokauppa

The Switch, 2020

Suom. Taina Wallin

WSOY, 2021

Luin ~ 7.6.2021

Kuvaus:

Tosirakkaus ei katso ikää eikä asuinpaikkaa.

Vaihtamalla paranee! Hittikirja Kimppakämpän tekijän raikas uutuus on iloinen sekoitus rakkautta, ystävyyttä ja maisemanvaihdoksia!

Burnoutin partaalla sinnitellyt Leena Cotton romahtaa töissä ja joutuu lomalle. Hänen isoäitinsä Eileen haluaisi treffeille, mutta yorkshireläiskylästä ei löydy miestä, jolla olisi omat hampaat ja vaatekomerossa muutakin kuin tweediä. He päättävät tehdä vaihtokaupat kahdeksi kuukaudeksi: Leena osallistuu kylätalkoisiin kumisaappaissa, ja Eileen muuttaa Lontoon trendikaupunginosaan ja kirjautuu deittisovellukseen.

Vaihtokauppa muistuttaa, että rakkauden voi löytää oudosta paikasta tai aivan nenän edestä. Teos singahti Britanniassa suoraan bestseller-listalle. Beth O'Leary on kerännyt runsaasti faneja myös Suomessa Kimppakämppä-romaanillaan.

Kommentti:

Kevyt, hauska tarina ja hyvä niin.

(400 sivua.)

Giffin, Emily: Rakkaus lainassa

 Emily Giffin: Rakkaus lainassa

Something Borrowed, 2004

Suom. Inka Parpola

WS Bookwell Oy, 2007

Luin ~ 2.6.2021

Kuvaus:

Rachel White on nuori, New Yorkin Manhattanilla asuva ja työskentelevä asianajaja. Hän on aina ollut kunnollinen kaikissa rooleissaan, mutta tilanne muuttuu, kun Rachelin pitkäaikaisin ystävä Darcy järjestää juhlat hänen 30-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi. Illan lopussa Rachel päätyy samaan sänkyyn Darcyn kihlatun Dexin kanssa.

Rachel luulee ensin voivansa vain unohtaa tuon yön, mutta tajuaa pian, että hänellä on todellisia tunteita Dexiä kohtaan. Syyskuiset häät lähestyvät uhkaavasti, ja Rachelin on punnittava tunteitaan ja tarpeitaan niin ystävyydessä kuin rakkaudessakin. Hänen on myös kohdattava se tosiseikka, ettei hän ole koskaan todella uskonut omaan onneensa - ja myönnettävä, että tilanteesta ei pääse eteenpäin muuten kuin valintojen ja riskien kautta.

Kommentti:

Täysiverinen rakkausromaani ja hyvä niin. Tätä tarvittiin :).

Oli kyllä lähes koko ajan tunne, että tarina on jo tuttu, mutta en ole ihan varma, olenkon nähnyt tätä elokuvana. Olisin ehkä vähän tyytymätön loppuratkaisuun, mutta kas, tarinalla onkin vielä itsenäinen jatko-osa. Ehkäpä luen senkin, sillä' tämä sopii oikein hyvin kesälukemiseksi.

(334 sivua.)

Catozzella, Giuseppe: Et kai vain pelkää?

 Giuseppe Catozzella: Et kai vain pelkää?

Non dirmi che hai paura, 2014

Suom. Taru Nyström

Like Kustannus Oy, 2014

Luin ~ 31.5.2021

Kuvaus:

Koskettava tarina tytöstä, joka kuoli unelmansa tähden

Somalialainen juoksija Samia Yusuf Omar joutuu tyytymään kykyjään heikompiin tuloksiin, sillä hunnutettuna on vaikea juosta. Pekingin olympialaisissa hän jää viimeiseksi mutta nousee muslimityttöjen ja -naisten idoliksi maailman joka kolkassa ja päättää pärjätä seuraavissa kisoissa paremmin. Lontoon olympialaisten alla hän lähtee uhkarohkealle venematkalle kohti Italiaa ja kunnollisia harjoitusmahdollisuuksia, mutta vanhan ja huonokuntoisen paatin moottori rikkoontuu matkalla ja uimataidoton Samia hukkuu yrittäessään päästä italialaiseen laivaan.

Giuseppe Catozzella on toimittaja. Kirja perustuu tositapahtumiin, ja Catozzella on haastatellut Samian läheisiä kirjaa varten. Catozzella on perehtynyt tarinaan huolellisesti ja kirjaa Samian elämän köyhästä mutta onnellisesta lapsuudesta viimeisten sivujen järkyttävään hukkumiskohtaukseen. Myös suomalaiset sanomalehdet kirjoittivat näkyvästi vain 21-vuotiaana kuolleen Samian tragediasta. Samian sisar asuu Suomessa. Kirja ilmestyy Helsingin kirjamessuille, joiden teemamaa on ensi syksynä Italia.

Kommentti:

Hieman kömpelösti kirjoitettu, mutta surullinen ja erittäin tärkeä kirja elämän käsittämättömästä epäreiluudesta. 

Ei vaan voi ymmärtää, miksi maailmassa on paikkoja, joissa kukaan ei ole turvassa. Jos synnyt sotaakäyvään maahan, et voi edes lähteä maasta, koska sinulla ei ole passia. Mitä ihmiset voivat toivoa tai unelmoida, kun mikään ei toimi. Paitsi mielivalta.

Samialla oli unelma, mutta onneksi hän ei itse edes tainnut tajuta, miten epärealistinen se oli. Toki hän olisi voinut alkaa elää edes normaalia elämää, jos hänen Matkansa olisi onnistunut.

(247 sivua.)

Sasaki, Fumio: Hyvästit tavaroille

 Fumio Sasaki: Hyvästit tavaroille - vapauttava minimalismi

BOKUTACHINI, MOU MONO WA KITSUYOU NAI, 2015

Viisas Elämä Oy, 2021

suom. Artturi Nurmi

Luin ~ 27.5.2021

Kuvaus:

Haluatko eroon turhasta tavarasta?
Näin oivallat, miten vähemmän voi todellakin antaa paljon enemmän.

Fumio Sasaki on tavallinen nuorimies, jolla oli taipumusta stressata ja verrata itseään muihin – kunnes hän päätti hankkiutua eroon kaikesta turhasta ja säästää vain aivan välttämättömän. Vaikutukset olivat hämmästyttävät: tavaroiden ostamisen ja kotinsa siivoamisen sijaan hän kokee elävänsä nyt antoisampaa elämää kuin koskaan. Fumion tarina on havahduttava esimerkki siitä, miten puhdistavaa ja yksinkertaista materiasta luopuminen voi olla, ja siihen kirja antaa täsmälliset vinkit: Jos et ole käyttänyt jotain tavaraa vuoteen, hankkiudu siitä eroon. Jos tarvitset jotain, pyydä sitä lainaan. Säilytä sinulle rakkaat valokuvat. Tässä nöyrässä näkemyksessä aidosta onnesta minimalismi näyttäytyy ainutlaatuisena rikkautena, joka on jokaisen ulottuvilla.

Fumio Sasaki on kolmekymppinen japanilaiskirjailija, joka asuu 20 neliön asunnossa Tokiossa. Hän omistaa kolme paitaa, neljät housut, neljät sukat, eikä juuri paljon muuta. Tässä myyntimenestykseksi nousseessa kirjassaan hän pohtii minimalismin filosofiaa ja saa lukijansa arvioimaan uudelleen, mitä omistaminen merkitsee.

Kommentti:

Kirjassa oli kyllä paljon mielenkiintoisia ajatuksia, vaikka en olekaan ryhtymässä itse minimalistiksi - ainakaan vielä.

Ajatus ja toive vähemmistä tavaroista ja vähemmästä siivottavasta kiehtoo minua välillä paljonkin.

Ehkä parhaiten tästä kirjasta jäi mieleeni kohta, jossa hän kertoo, miten tavarat kuiskailevat meille. No niinhän kaikki ne tavarat, joita omistamme, kutsuvat meitä käyttämään niitä, huolehtimaan niistä, ja jos ei muuta, niin pesemään tai pyyhkimään pölyt kun ne seisovat käyttämättöminä.

Eli vähemmän tavaraa = enemmän aikaa tärkeille asioille. Monessakin mielessä.

(229 sivua.)

Nuotio, Eppu: Maggie ja minä

 Eppu Nuotio: Maggie ja minä

Gummerus, 2020

Luin ~ 27.5.2021

Kuvaus:

Eppu Nuotion hurmaavaa rakkausromaani on täynnä elämänjanoa ja suuria tunteita

Hannalla on perhe ja hän viihtyy työssään Kansallisteatterin puvustossa. Silti hän kaipaa jotakin. Kun Hanna tapaa lukupiirissä Ulrikan, naiset ystävystyvät, ja Hanna saa elämäänsä uutta virtaa ja kiehtovia tuttavuuksia.

Romaanin toisessa aikatasossa eletään 1900-luvun alkua. Taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin avioliitto natisee liitoksissaan, kun hän maalaa kalliolla alasti tanssivaa Maggie Gripenbergiä.

Vennyn ja Maggien tarina ei jätä Hannaa rauhaan. Hänkin kaipaa onnea, ja varmuuden siitä, että joku kannattelee vaikeiden aikojen yli.

Kommentti:

Hannan tarina on kiinnostava kuvaus tästä ajasta ja arjesta. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta kaikki on myös vähän harmaata. Niin tuttua.

Kirjassa pohditaan Hannan elämän eri puolia; perhettä, parisuhdetta, työtä jne. ja vaikka kirja on kevyehkö, se laittaa miettimään myös vähän syvempiä syntyjä. 

Uusi lukipiirituttavuus Ulrika on mielenkiintoinen henkilö, joka saa Hannan vähän heräämään arkisesta nuutumuksestaan, ja osoittautuu kuitenkin ihan inhimilliseksi hänkin Hannan (alku-) ihannoimisesta huolimatta.

Venny ja Maggie-hyppäys jäi itselleni jotenkin aika etäiseksi ja enemmänkin minua harmitti, kun Hannan tarina välillä katkesi.

Lukupiiriläisten WApp-viestittely oli ehkä hieman kankeaa, mutta toimi kyllä tarinan eteenpäinviejänä varsin hyvin.

(233 sivua.)

Moyes, Jojo: Yömusiikkia

 Jojo Moyes: Yömusiikkia

Night Music, 2008

Suom. Heli Naski

Gummerus, 2021

Luin ~ 18.5.2021

Kuvaus:

Äidinrakkautta ja surumielisiä säveliä Moyesin tapaan

Isabel Delancey on aina pitänyt elämäntyyliään itsestäänselvyytenä. Kun hänen aviomiehensä yllättäen kuolee ja hän jää yksin velkakasan ja kahden lapsen kanssa, Isabel joutuu luopumaan elämäntyylistään ja kodistaan ja muuttamaan rapistuvaan hökkeliin maaseudulle.

Perheen uusi koti meinaa luhistua ja Isabelin viimeisetkin säästötkin huveta, joten hänen ei auta kuin pyytää apua naapureiltaan – tietämättä, että jo hänen pelkkä läsnäolonsa on nostattanut pintaan pitkäaikaisia kaunoja ja pakkomielteitä.

Isabel taistelee saadakseen tehtyä rapistuvasta talosta kodin ja tulee löytäneeksi selviytymisvaiston, josta hänelle ei ollut aavistustakaan. Hän oppii myös, että sydämessä voi alkaa soida uusi laulu.

Kommentti:

Tämä on taas taattua Jojo Moyesia. Kiva, että suomennetaan näitä Kerro minulle jotain hyvää -kirjaa edeltäneitäkin Moyeseja, ettei tarvitse vain odottaa, että hän ehtii kirjoittaa uusia.

Yömusiikkia on utkuttava ja kimurantti yhdistelmä juonittelua ja romantiikkaa. Lopulta pakka ehkä pikkuisen hajosi käsiin, kun oli niin monta juonenkäännettä ohjattavana. Kelpo rakkaustarina tämä oli. 

(421 sivua.)

Kytömäki, Anni: Margarita

 Anni Kytömäki: Margarita

Gummerus, 2020

Luin ~ 14.5.2021

Kuvaus:

Vuoden 2020 Finlandia-voittaja on taidokas ja lumoava romaani maan ja veden hiljaisista.

Kun helmenpyytäjä avaa simpukan, se kuolee. Kun ihmisen kuoreen kajotaan, seuraukset voivat olla yhtä tuhoisat.

Senni hieroo kylpylän vieraita kuten isäkin aikoinaan, mutta haaveilee lähtevänsä kauas pois. Mikko on sotamies, joka pysyy asemapaikallaan, vaikka pelkää viimeisen taistelun lähestyvän. Antti tutkii metsiä ja päättää, mikä alue liitetään kansalliseen menestystarinaan ja mikä säästetään. Jokainen heistä noudattaa annettuja määräyksiä, ja sen jälkeen kaikki on toisin.

1950-luvulla Suomen metsiin ja ihmisiin kohdistettiin vaatimuksia, joilla tavoiteltiin hyvää. Margarita näyttää menestystarinan kääntöpuolen ja sen, mitä valtiollisen velvollisuuden täyttäminen voi yksilön kannalta tarkoittaa. Romaani havainnollistaa monien ajankohtaisten aiheiden juuria: Finlandia-ehdokkaana olleen Kultarinnan (2014) lailla Margarita kuvaa metsien ja ihmisten harvoin muistettua historiaa.

Kommentti:

Palaan arvioon myöhemmin. Hieno kirja, ensimmäinen lukemani Kytömäki.

(581 sivua.)

Bergstrand, Mikael: Kolmella jaollinen mies

 Mikael Bergstrand: Kolmella jaollinen mies

Ingemar Modigs uppvaknande, ...

Suom. Riie Heikkilä

Atena Kustannus Oy, 2021

Luin ~ 8.5.2021

Kuvaus:

Elämänmyönteinen romaani epätavallisesta ystävyydestä, joka antaa toisen mahdollisuuden sekä neuroottiselle miehelle että 11-vuotiaalle pakolaistytölle.

Kuusikymppinen Ingemar Modig herää joka aamu ennen herätyskelloa, koska muuten joku varmasti kuolee. Pakkoajatusten keskellä hänet pitävät järjissään siivoaminen - kolmen Elvis-levyn verran päivässä - ja tapetissa olevien koivujen laskeminen - 33 kappaletta.

Tarkkuutta vaativa elämä järkkyy, kun Ingemar vedetään yllättäen lasten jalkapallopelin tuomariksi. Syyriasta tullut Dalia pelaa poikien joukossa jalkapalloa kuin tuulispää, ja yhtä sujuvasti hän pujottelee Ingemarin omituisuuksien ohi suoraan tämän sydämeen. Yhdessä he pystyvät päästämään irti vanhoista ja uusista suruista.

Kun paikallislehden turhautunut toimittaja yrittää pelastaa uransa vihapuhetta lietsomalla, Ingemar ei voi enää vetäytyä syrjään. Tärkeitä ihmisiä pitää auttaa, vaikka se tarkoittaisi, että seinätapetissa on yllättäen 34 koivua.

Kommentti:

Kiva aihe ja mielenkiintoiset ja sympaattisetkin henkilöt, mutta kerronta vain oli jotenkin kankeaa. Toki kertojana olikin  enimmäkseen ahdistuneisuushäiriöinen henkilö, joten teksti tavallaan kuvasi hänen sielunmaisemaansa, mutta  tarina ei myöskään oikein päässyt lentoon sen vuoksi. Henkilöt olivat kuitenkin sen verran sympaattisia, että luin kirjan loppuun, vaikka tarina välillä junnasikin kovin hitaasti.

Joissain kohdissa tuntui, että kirja olisi sopinut nuortenkirjaksi vähän turhankin selkokielisen kerrontansa vuoksi, mutta toisaalta olisi kuitenkin ollut sellaiseksi vähän liian pitkä ja -piimäinen. Välillä mietin, johtuiko kankea kerronta suomennoksesta, mutta mistäpä sen voisi tietää. Kirja käsitteli kyllä monia kiinnostavia, tärkeitä ja koskettaviakin  aiheita. Loppujen lopuksi sympaattinen tarina, jossa oli vähän yllätyksiä myös lopussa, ja siksi olen ihan tyytyväinen, että vaikeuksista huolimatta sain luettua kirjan loppuun.

(357 sivua.)

French, Nicci: Tiistai taakse jäänyt

Nicci French: Tiistai taakse jäänyt

Tuesday´s Gone, 2012

Suom. Raimo Salokangas

Blue Moon Kirjat Oy, 2020

Luin ~ 3.5.2021

Kuvaus:

Sosiaalityöntekijä törmää pitkälle hajonneeseen ruumiiseen vakavasti häiriintyneen naisen asunnossa. Poliisi kutsuu apuun psykoterapeutti Frieda Kleinin, jotta naisen puheita voitaisiin tulkita. Vähitellen päästään mutkikkaan huijausketjun jäljille. Uhreja ja murhamotiiveja on useita, ja poliisi tarvitsee Friedaa arvioimaan, kuka puhuu totta, kuka valehtelee ja kuka jättää mitäkin kertomatta. Kuka murhasi huijarin ja kuka tämä oli? Sen selvittämiseen tarvitaan sekä poliisityötä että Frieda Kleinin osaamista. Ja vastustajat ovat vaarallisempia kuin kukaan arvaa.

 – Tiistai taakse jäänyt on toinen osa Nicci Frenchin viikonpäiväsarjaa, jonka ensimmäinen osa, Murheellinen maanantai, ilmestyi keväällä 2020.

Kommentti:

Suht tuoreessa muistissa oli vielä ykkösosa. Nyt muistin olla tarkkana heti alusta lähtien, enkä mennyt henkilöissä sekaisin, vaikka henkilöitä on paljon ja erilaisia juoniketjuja on oikeastaan useampiakin.

Tarina on hyytävä ja jatkoa seuraa. Tämä sarja koukuttaa alkuun päästyä varsin hyvin. Toki herää kysymys, miten poliisia auttava psykoterapeutti voikin joutua omin päin asioita selvitellessään niin vaarallisiin tilanteisiin....
Mutta siis, suosittelen kyllä tätä sarjaa ainakin näiden kahden ensimmäisen osan perusteella. Kolmas osa on tietenkin jo kirjastossa varauksessa ja neljättä osaa kai suomennetaan parhaillaan.

(399 sivua.)

Wingate, Lisa: Ennen kuin olimme sinun

 Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun

Before We Were Yours, 2017

Suom. Hilla Hautajoki

Sitruuna Kustannus Oy, 2020

Luin ~ 21.4.2021

Kuvaus:

Memphis, Tennessee, 1939. Kaksitoistavuotiaaan Rill Fossin koti on asuntovene Mississippijoella. Eräänä myrsky-yönä isä lähtee viemään äitiä sairaalaan, ja Rill joutuu vastuuseen nuoremmista sisaruksistaan. Vanhempien poissa ollessa veneeseen tunkeutuu vieraita ihmisiä, jotka pakottavat lapset mukaansa ja lupaavat viedä heidät vanhempiensa luokse. Karmea totuus valkenee

Aiken, Etelä-Carolina, nykyhetki. Avery Stafford vierailee senaattori-isänsä kanssa hoivakodissa ja tapaa siellä vanhan naisen, joka väittää tuntevansa hänet. Kohtaaminen jää vaivaamaan Averya, ja hän ryhtyy penkomaan suvun menneisyyttä selvittääkseen kuka nainen on. Mitä Amerikassa tapahtuikaan vuosien 1920 ja 1950 välissä? Onko hänen perheensä sekaantunut laittomaan lapsikauppaan?

Kirja perustuu yhteen Amerikan suurimpaan skandaaliin. Memphisissä toimivan adoptiojärjestön ja orpokodin johtaja Georgia Tann kidnappasi ja myi köyhien perheiden lapsia varakkaille perheille ympäri maata. Lisa Wingaten sydäntäsärkevä mutta samalla toiveikas ja kaunis tarina muistuttaa meitä siitä, että mihin tahansa polkumme elämässä johtaakaan, sydän ei unohda kotia.

Kommentti:

Aivan järkyttävä tarina, etenkin, koska tällaista on oikeasti tapahtunut. Valtavan hyvin kirjoitettu kirja, kunhan vain pysyi kärryillä, kuka kertoi ja miltä ajalta kerronta oli, koska välillä elettiin nykyhetkeä ja välillä tarina aukeni vuosien takaa. 

(473 sivua.)

Kanto, Anneli: Rottien pyhimys

 Anneli Kanto: Rottien pyhimys

Gummerus, 2021

Luin ~ 15.4.2021

Kuvaus:

Vereväkielinen romaani Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaamisesta 1500-luvulla.

Keitä olivat maalarit, jotka koristivat Suomen keskiaikaisia kirkkoja pyhimysten ja Raamatun kertomusten kuvin? Miten he maalasivat, mitä he tavoittelivat, mitä ajattelivat?

Hattulan kirkon maalaaminen on valtava urakka. Jotta työ valmistuisi ajoissa, maalareiden on pakko pestata ryhmäänsä omituisena pidetty tyttö, Pelliina, koska hän osaa piirtää. Kirkko, työtoveruus ja kesä mullistavat kaikkien elämän.

Hersyväjuoninen tarina perustuu sekä tunnettuun että kuviteltuun historiaan ja kuvaa kiehtovasti keskiaikaisen kirkon maalaamista sekä kyläyhteisön silmäätekeviä ja rahvasta.

Kommentti:

Veikkaan, että ensi kesänä Hattulan kirkolla riittää pyhiinvaeltajia. Kyllä tämä kirja sai aikaan halun ajella Hattulaan katsomaan kirjassa kuvattuja maalauksia oikein lähempääkin. Mieskin luki tämän kirjan parissa päivässä, joten sieltäkin tulee vahva suositus ja kiinnostus kirkkoreissailuun. 

Vaikka tarina kirkon maalareista onkin mielikuvitusta, kuvat ovat ihan oikeita ja aika mielenkiintoisia, kuten itse kirkkokin. Meillähän täällä Sastamalassa riittää kirkkoja, keskiaikaisiakin on peräti kaksi kappaletta, ja kesällä niitä näkee Ahvenanmaalla lisääkin. Hattulan kirkko on kiinnostava, koska se on muurattu tiilistä eikä harmaasta kivestä, kuten lähes kaikki muut tuolta ajalta olevat.

Hyvä tarina, ja  tykkäsin erityisen paljon kirjan reipaasta kielestä. 

Edit. Jännä, miten välillä kirjan arvon alkaa tajuta vasta vähitellen. Tässäkin etenkin Pelliinan kokemukset ja kasvutarina alkoivat elää vahvemmin mielessä vasta kun olin jo palauttanut kirjan kirjastoon. Sen verran mielenkiintoisia ajatuksia ja teräviä sekä ajattomia huomioita ihmiselämästä ja taiteesta ja taiteen tekemisestä kirja sisältää, että voisin vakavasti harkita sen hankkimista omaankin hyllyyn. (19.4.)

(405 sivua.)

Gladwell, Jenny: Sydämeni lahja

 Jenny Gladwell: Sydämeni lahja

A Gift in December, 2019

Otava, 2020

Suom. Aura Nurmi

Luin ~ 11.4.2021

Kuvaus:

Palaa luokseni vielä joskus. Palaa luokseni. Edes vielä kerran. Lumoava, lämmin ja ihanan romanttinen lukukokemus on täydellistä luettavaa Jojo Moyesin faneille.
Sydänsuruinen toimittaja Jane lähetetään Norjaan raportoimaan Lontoon asukkaille lahjoitettavasta joulukuusesta. Ylellinen retki odottaa, ja matkaseuraa pitää hurmaava seikkailija Philip Donnelly. Ehkä tämä on juuri sitä, mitä Jane tarvitsee.
Mutta syvällä talvisen metsän sydämessä Jane löytää jotain pysäyttävää: piilotetun nipun sodanaikaisia rakkauskirjeitä. Viimeinen kirje päättyy kiihkeään pyyntöön, joka ei koskaan saanut vastausta. Vain Jane voi viedä tarinan päätökseen - ja löytää samalla myös oman onnellisen loppunsa.

Kommentti:

Kevyt. Vähän liiankin kevyt aluksi. Meinasin jättää keskenkin, kun somejulkkisten kuvaräpsytysten, henkilöiden asukokonaisuuksien ja hienojen hotellien ylellisyyksien kuvaaminen meinasi alkaa  ärsyttää liikaa. 

Katsoimme talvella Atlantic Crossing-sarjan, jossa kuvattiin Norjan kuningasperheen ja etenkin kruununprinsessa Märthan elämää toisen maailmansodan aikana. Tässä kirjassa oli viittauksia kuninkaan liikkeisiin samoina aikoina, joten se herätti kuitenkin kiinnostuksen. Tarina ei kovinkaan paljon lopulta kosketellut kuningasperheen liikkeitä, joten se siitä. Tarinan mielenkiintoinen yllätysmomentti taas paljastettiin kovin myöhäisessä vaiheessa, joten kirjan keveys jäi kyllä päällimmäiseksi fiilikseksi, vaikka muutakin tässä vähän yritettiin varma tuoda esille. Ei tämä mielestäni yllä Jojo Moyesin kerronnan tasalle, mutta makuasioitahan nämä ovat :).

Saattoi sekin vaikuttaa, että odottelin pieneen operaatioon pääsyä, eivätkä ajatukset olleet enää muutenkaan niin skarppina.

(302 sivua.)

Chishugi, Leah: Pitkä matka paratiisiin

 Leah Chishugi: Pitkä matka paratiisiin - Pako Ruandan kansanmurhan keskeltä

A Long Way From Paradise - Surviving the Rwandan Genocide, 2020

Suom. Anu Nyyssönen

Like Kustannus Oy, 2011

Luin ~ 6.4.2021

Kuvaus: 

Leah Chishugi (s.1974) selvisi hengissä Ruandan kansanmurhasta. Hän varttui itäisessä Kongossa, mutta muutti 16-vuotiaana Ruandan pääkaupunkiin Kigaliin. Chishugi löysi töitä mallina, meni naimisiin ja synnytti pojan. Vuonna 1994 hutu-kapinalliset vangitsivat hänet. Hän haavoittui ja hänen isänsä tapettiin. Chishugi jäi virumaan henkitoreissaan ruumiskasaan, josta hän kuitenkin onnistui karkaamaan viimeisillä voimillaan. Hän onnistui pakenemaan Ugandan kautta Etelä-Afrikkaan ja lopulta Isoon-Britanniaan, josta sai turvapaikan.

Englantiin saapumisensa jälkeen Leah Chishugi löysi elämänsä tarkoituksen toisten auttamisesta. Hän perusti Everything is a Benefit -hyväntekeväisyysjärjestön, jonka tavoitteena on tukea Kongon itäosissa asuvia naisia ja lapsia.

Kommentti:

Katsoimme tv:stä (Netflix?) Black Earth Rising-sarjaa, joka kertoi Ruandan kansanmurhasta pelastuneesta ja siihen osallistuneista. Sattumalta minulla oli lainassa tämä kirja, joten otin kirjan lukeakseni ja tutustuakseni aiheeseen. Koskettava selviytymistarina.  Tuntuu niin käsittämättömältä, että näitä kansanmurhia on tapahtunut ja tapahtuu nytkin eri puolilla maapalloa. Miten paljon pahaa ihmiset tekevät toisilleen. Miksei niitä saada loppumaan.

Ja toki mietityttää oma paikka. Mitä voisimme tehdä? Mitä meidän pitäisi tehdä? Tuntuu pahalta sulkea silmät, ja kuitenkaan maailmaan pahuutta ei oikein jaksa ottaa vastaan, vaan oma elämä ja sen (sinänsä pienet, mutta myös suuret) ongelmat vievät huomion ja ajan. 

Kyllä tekee mieli aina välillä muistuttaa itselleen, miten hyvin meidän asiamme nyt ovat. 

Ai niin; vähän oudoksutti, miksiköhän kirjan nimi oli käännetty "matka paratiisiin", kun se englanniksi on From Paradise eli paratiisista. 

(356 sivua.)

Smirnoff, Karin: Lähdin veljen luo

 Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

Jag for ner till bror, 2018

Suom. Outi Menna

Luin ~ 3.4.2021

Kuvaus:

Miten menee kysyin veljeltä. Siinähän se hän sanoi. Melko hyvin. Kännäystä on kyllä ikävä. Pelottavaa olla koko ajan selvin päin. Kaikki näyttää harmaalta. Ennen seassa oli sentään myös vähän mustaa.

Raa'an kaunis, pikumustan huumorin puhkoma romaani taiteilija Jana Kiposta, jolla on tuhat syytä olla katkera eikä aikomustakaan vatvoa, kuka pilasi kenenkin elämän. Naiseuden tabuja murjova sukutarina oli Ruotsissa valtaisa yleisömenestys, jonka epätavallinen kerronta ja polveileva juoni vievät sinne, missä väkivalta on tuhoisinta ja rakkaus väkevintä. Kotiin.

"Jana on niin cool, koska hän osaa mitä vain. Paitsi jättää pimeyden taakseen. Piinkova antisankaritar, jonka kujanjuoksua ei melkein uskaltaisi seurata."

Kommentti:

Jatkoa odotellessa. Mielenkiintoinen, hieman yllätyksellinen kerronta ja juonikin. Tykkäsin hurjasti tästä kirjoitustyylistä, joka oli samalla napakan kuvailevaa ja korutonta. Rankasta aiheesta huolimatta teksti sai välillä hykertelemään, mitä ei viime aikoina muuten ole useinkaan tapahtunut. 

Harmi, että seuraava osa ilmestyy suomeksi vasta 2022.

(294 sivua)

trio, Kaari: Rautalilja

 Kaari Utrio: Rautalilja

Tammi, 2021 (uusintapainos, ed. Amanita, 1979)

Luin ~ 23.3.2021

Kuvaus:

Lumoava lukuelämys – suuria tunteita 1800-luvun ruukkimaisemista

Rakastetun Kaari Utrion Rautalilja on kutkuttavan kiehtova kuvaus 1800-luvun kyläyhteisöstä, jonka ahneus ja intohimo saavat hetkessä sekaisin.

Elämä Peurajoen ruukinkylässä ajautuu hetkessä kaaokseen, kun kartanoon saapuu uusi ruukinherra häikäilemättömine vaimoineen. Ruukinherra haluaa maasta irti nopeammin rautaa, mikä miellyttää kovasti hänen huvituksia ja hepeniä rakastavaa rouvaansa. Tehokkuuden nimissä syrjään joutavat monet, kuten hyväntahtoinen vanha ruukinpatruuna ja armelias pastori lapsineen – kunnes kylään ilmestyy karismaattinen muukalainen.

Mutta onko äveriäs merikapteeni Robert Winterbeck kunniallinen merikapteeni vai epärehellinen merirosvo? Entä mitkä ovat hänen todelliset aikeensa kauniin Paulinan suhteen?

Kaari Urtrion huikean jännittävä Rautalilja on jälleen saatavana yli neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Kommentti:

Olipa erikoista lukea näin vanha Utrion kirja. Tämä on sitä kevyttä osastoa, eikä nouse kirjailijan  huikeimpien teosten joukkoon. Välipala.

(298 sivua.)

Härkönen, Anna-Leena: Olis niin kiva

 Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva

Otava, 2021

Luin ~ 22.3.2021

Kuvaus:

Miten suhtautua ystäviin, jotka tekevät jatkuvasti ohareita? Onko nuorison vapaamielisyys jo ahdasmielistä? Mistä tunnet sä molopään?

Anna-Leena Härkönen vastaa näihin ja moniin muihin kysymyksiin rehellisen riemastuttavalla tyylillään. Hän ottaa tarkan katseensa kohteeksi myös virushysterian, dna-testit, etuilevan Jeesuksen, kaamosmasennuksen sekä repliikit, jotka voivat kääntää kohtalon suunnan.
Kirjassa annetaan lisäksi elämänohjeita tuoreelle ylioppilaalle: ”Jos rakastuu, kannattaa iskeä kimppuun ennen kuin joku muu ehtii. Ellei tyrkytä itseään, jää ilman.”
Vastustamattomassa kirjoituskokoelmassa katsotaan totuutta suoraan silmiin.

Kommentti:

(141 sivua.)

Colgan, Jenny: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

 Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

Engl. The Little Beach Street Bakery, 2014

Suom. Paula Takio

Gummerus, 2020

Luin ~ 14.3.2021

Kuvaus:

Konkurssin ja kipeän eron jälkeen Polly Waterford päättää muuttaa kauas pois entisen elämänsä raunioilta. Sattumalta hän löytää Cornwallissa sijaitsevalta vuorovesisaarelta rapistuneen asunnon, jonka ikkunoista näkyy vain aava meri ja harmaa taivas. Täydellinen paikka hänen nykyiseen mielentilaansa, Polly toteaa ja tekee vuokrasopimuksen.

Piristääkseen itseään Polly antautuu lempipuuhansa pauloihin: leipomaan leipää. Rentouttavasta harrastuksesta kasvaa uusi ura, kun hän päätyy avaamaan vanhan saaristolaisleipomon uudelleen. Polly löytää myös uutta valoa elämäänsä aivan arvaamattomasta paikasta.

Kommentti:

Lukumoodissa on nyt aika paljon toivomisen varaa, kun en oikein jaksa keskittyä. Ajattelin ottaa  välipalaksi vähän kevyttä hömppää, mutta kirjavalinta ei oikein onnistunut, sillä tätä oli kyllä hämmentävän raskasta lukea. Keskenkin olisin voinut jättää, mutta luinpa nyt loppuun kuitenkin, sillä mielestäni aiheessa ja miljöössä sinänsä oli ihan aineksia.  Käännös ei ollut mielestäni osunut ihan nappiin, jotkut ilmaisut erottuivat teksistä ja jättivät lukijan  miettimään, mitenköhän jokin asia oli alun perin mahdettu sanoa. 

Hämmentävää. Vai olenko itse muuttunut niin, että en vain jaksa keskittyä tällaisiin kirjoihin enää, onhan sekin mahdollista...

Olin jo katsonut kirjailijan muita teoksia valmiiksi, mutta tuskinpa niitä tulee lainattua. Tämän tyylilajin luottokirjailijoita on kuitenkin jo useita. 

(406 sivua.)

Jaku, Eddie: Maailman onnellisin mies

 Eddie Jaku: Maailman onnellisin mies

alkuper. The Happiest Man on Earth, 2020

Suom. Aki Räsänen

Aula Kustannus Oy, 2021

Luin ~ 1.3.2021

Kuvaus:

Holokaustista selviytyneen Eddie Jakun kertomus on tarina koettelemuksista, onnellisuudesta ja toivosta.

Eddie Jaku on holokaustiselviytyjä, josta tuli kirjailija 100-vuotiaana. Esikoiskirjassaan Maailman onnellisin mies Jaku kertoo elämäntarinansa, joka johtaa ylemmän keskiluokan saksalaiskodista kolmen keskitysleirin ja usean pakomatkan kautta Sydneyyn.

Maatessaan Auschwitzissa lankkupedillä kymmenen muun vangin kanssa Jaku ei uskonut selviävänsä edes tulevasta kylmästä yöstä. Hän päätti, että jos selviäisi, hän eläisi jokaisen päivän täysillä. Tämä on hänen tarinansa.

Jakun muistelmat sädehtivät toivoa, joka voi löytyä myös maailman tummimmissa hetkissä. Maailman onnellisin mies on paitsi pysäyttävä kuvaus yhdestä ihmiskunnan synkimmästä ajanjaksosta myös syvällisen viisas ja lohdullinen elämänopas onnellisuudesta.

"Kun elämäni synkimmät hetket olivat takanani, vannoin olevani tyytyväinen ja hymyileväni lopun elämääni, sillä kun ihminen hymyilee, maailma hymyilee hänen kanssaan."
- Eddie Jaku

Kommentti:

Vaikuttava kirja, tietenkin.

Pari sitaattia, jotka haluan muistaa tästä kirjasta, koska ne ovat juuri nyt ajankohtaisia. s. 107:

" Ihailen yhä ihmisruumista ja kaikkea sitä, mihin se pystyy. Olen hienomekaanikko ja olen vuosien ajan valmistanut mitä monimutkaisempia ja hienosyisimpiä laitteita, mutta en pystyisi tekemään ihmisruumiin kaltaista konetta. Sen parempaa konetta ei ole. Se muuttaa polttoaineen elämäksi, osaa korjata itsensä ja selviää kaikesta, mistä sen täytyy selvitä. 

Sen vuoksi sydämeni nykyään särkyy, kun näen miten jotkut ihmiset kohtelevat kehoaan ja pilaavat tämän ihmeellisen koneen, jonka olemme kaikki omaksemme saaneet (polttamalla tupakkaa, juomalla alkoholia ja myrkyttämällä sen huumeilla). He tuhoavat parhaan koneen maan päällä ja se on hirveää tuhlausta.

... Se piti minut hengissä."

Ja vielä toinen sitaatti s. 152:

"Olin jo varhain elämässäni oppinut, että olemme kaikki osa suurempaa yhteisöä ja että työnämme on auttaa kaikkia elämään vapaata ja turvallista elämää.

....

Sama pätee kaikkeen työhön, jota teemme. Oletko sinä opettaja? Teet nuorten ihmisten elämästä rikkaampaa joka päivä! Oletko kokki? Jokainen valmistamasi ateria tuottaa maailmalle suurta iloa! Et ehkä rakasta työtäsi tai joudut tekemään sitä vaikeiden ihmisten kanssa, mutta työsi on ailti tärkeää, sillä rakennat omalta pieneltä osaltasi yhteistä maailmaamme tekemällä sitä. Emme saa koskaan unohtaa sitä. Tämänpäiväiset ponnistuksesi vaikuttavat ihmisiin, joita et koskaan tule tuntemaan. Voit itse valita, onko vaikutuksesi myönteinen vai kielteinen. Voit tehdä valintoja joka päivä, joka minuutti, ja toimia joko parantaaksesi tai huonontaaksesi vieraiden ihmisten elämää. 

Valitseminen on helppoa, sinun on se tehtävä."

(178 sivua.)

Loukola, Kirsti: Buharan satakieli

 Kirsti Loukola: Buharan satakieli

Skripent Oy, 2020

Luin ~ 22.2.2021

Kuvaus:

Unohdettujen suomalaisten tarina

Venäjän sotilaat kaappasivat 1700-luvulla Suomesta yli 20 000 lasta ja nuorta. Suuri osa pojista joutui sotilaiksi, maaorjuuteen tai Pietarin kaupungin rakennustyömaille. Tytöt päätyivät sotaväen piioiksi tai heitä myytiin orjatoreilla jopa kaukana Persiassa. Vain muutama pääsi koskaan palaamaan kotiin. Nykyaikana samantapaisia kohtaloita on ihmiskaupan uhreilla.

Seuraamme Liisan ja Pertun matkaa Etelä-Pohjanmaalta Volgan reittiä Keski-Aasiaan, jossa Tsingis-kaanin perilliset siihen aikaan hallitsivat. Buharan satakieli perustuu osin historiallisiin lähteisiin, mutta päähenkilöitä ei löydy kirkonkirjoista.

Tarinan pohjalta kehitetään kansainvälistä TV-sarjaa.

Kommentti:

Jatkoa Kiljukotka-kirjalle. Tosiperäinen ja ainakin itselleni aivan uutta historiantietoa. Tarina on mielenkiintoinen, mutta toden ja fiktion yhdistäminen ei toiminut tässä ehkä ihan niin hyvin kuin Kiljukotkassa. 

Aihehan on hankala, koska tuskinpa tästä aiheesta paljonkaan materiaalia on löydettävissä.

(396 sivua.)

Monta kirjaa aloitettu ja kesken jäänyt. On ollut jotenkin levoton mieli.

French, Nicci: Murheellinen maanantai

 Nicci French: Murheellinen maanantai

Blue Monday, 2011

Blue Moon Kirjat Oy, 2020

Suom. Raimo Salokangas

Luin ~ 3.2.2021

Kuvaus:

Murheellinen maanantai on ensimmäinen kirja kiehtovassa viikonpäivä-sarjassa, jonka päähenkilö on psykoterapeutti Frieda Klein. Sarjan toinen, Tiistai taakse jäänyt, ilmestyy syksyllä 2020. Kahdeksanosaisen sarjan päättää teos, jossa viimein kohdataan Tuomion päivä.

Viisivuotias tyttö siepataan Lontoossa koulumatkalla, ja hän katoaa jäljettömiin. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin siepataan viisivuotias poika.
Frieda Klein on arvostettu psykoterapeutti, joka pitää tiukasti kiinni yksityisyydestään, vaeltelee öisen Lontoon kaduilla. Yksinäinen hän ei silti ole. Hiljattain kadonneen pojan tapaus tuo hänen elämäänsä lisäksi rikosylikomisario Malcolm Karlssonin. Yllättäen siihen tupsahtaa myös ukrainalainen rakennusmies Josef. Vastaanotolla ongelmiaan purkaa ahdistunut Adam Dekker, omaa poikaa kiihkeästi haluava keski-ikäinen mies. Keskustelut Adamin kanssa herättävät Friedassa ajatuksia, jotka saavat hänet ottamaan yhteyttä poliisiin, ja hän kietoutuu tapahtumaketjuun, jossa normaali poliisipäättely ei riitä, vaan tarvitaan Friedan luovaa ajattelua, ammattitaitoa ja peräänantamattomuutta ennen kuin yllätyksellinen kuvio aukenee.

Kommentti:

Vähältä piti, ettei jäänyt hitaan alun vuoksi kesken koko kirja. Minulla oli jo lähes 100 sivua luettuna ja olin ehkä vähän sekaisin henkilöistä eikä tarina vieläkään oikein ollut käynnistynyt. Jonkun kirjaesittelystä sitten luin, että kannattaa jatkaa, ja kohta jo alkoikin tapahtua. Suosittelen kirjaa, mutta tosiaan kannattaa varautua siihen, että tapahtumat käynnistyvät kovin hitaasti.

Tämä on siis dekkarisarjan ensimmäinen osa ja nyt jo ajattelin kirjata muistiin kirjan päähenkilöt ja heidän keskinäiset suhteensa, koska jostain syystä ne eivät (pää-päähenkilöitä lukuunottamatta) oikein jäänet mieleeni. 

Aion siis lukea sarjan seuraavatkin osat, koska tähän jäi nyt sen verran aukkoja, että toivon niiden ehkä jossain myöhemmässä osassa palaavan käsittelyyn.

(330 sivua.)