Der Vorleser, 1995
Suom. Oili Suominen
WSOY, 1998
Luin ~ 11.1.2020
Kuvaus: (takakansi)
Reinin tasangolla nuori koulupoika jättää hyvästit lapsuudelle rakastumalla keski-ikäiseen, tuntemattomaan naiseen. Seksuaalisen himon lisäksi poikaa ja naista yhdistää lukeminen, mutta ei tavanomaisessa merkityksessä.
Kiihkeä rakkaustarina syvenee kuvaukseksi kokonaisen sukupolven traumasta. Kaipaus ja häpeä, hellyys ja vastuu ovat tämän surumielisen romaanin teemoja.
Älykkäästi pohdiskeleva teos on juoneltaan yllätyksellinen ja jännittävä.
Kommentti:
Pienestä koostaan huolimatta tämä kirja on niin "painava", että ei oikein tiedä, mitä sanoisi. Paljon pohdittavaa.
Olen nähnyt tämän elokuvan muutama vuosi sitten ja ajattelin katsoa sen uudelleen, perheen kanssa.
Halusin kuitenkin lukea kirjan ennen elokuvan katsomista, koska muistan elokuvan jälkeen miettineeni, mitähän kaikkea sellaista kirjassa kerrotaan, mikä elokuvassa teknisistä syistä ja rajaamisen pakottamana on jätetty pois.
Koska muistin tarinan pääkohtia riittävän hyvin, kirjan lukeminen kyllä taustoitti asioita todella paljon.
Mielestäni kirja on hyvä juuri siksi, että itse keskitysleirejä ei tällä kertaa kuvata. Niitä kirjoja ja elokuvia löytyy todella paljon, mutta toisaalta kirjan tapahtumien ajankohtana sellaisia ei paljonkaan (sattuneista syistä) ollut. Tämän kirjan julkaisun aikaankin kirjoja oli vielä paljon vähemmän kuin nykyään. Mielestäni on ymmärrettävää, että niin suurien tragedioiden sanoittaminen on vienyt oman aikansa. On täytynyt saada etäisyyttä asioihin, ennen kuin niistä on pystytty kirjoittamaan. Toki on surullista, että osa tarinoista on saattanut siksi jäädä kertomattakin.
Nyt huomio kiinnittyy varsinaisten keskitysleirikuvausten sijasta muihin asioihin.
Tässä kirjassa tulee esiin monta näkökulmaa, vaikka kertojana onkin koko ajan sama henkilö, nuori saksalaispoika. Keskitysleirin vartijan osuus, mutta myös keskitysleirivangin anteeksiantamattomuus mietityttivät myös elokuvaa katsoessa.
Spoilausvaroitus!! Nyt siis tulee juonipaljastuksia, koska muuten ei näitä teemoja pysty tässä avaamaan.
Kirjan kipeitä teemoja ovat syyllisyys, syyttömyys ja erilaiset häpeät.
Voi olla vaikea käsittää, miten syvää häpeää voi aiheuttaa vaikkapa luku- ja kirjoitustaidottomuus, joka ei edes ole henkilön omaa syytä.
Miten joutuu piileskelemään, vaihtamaan työpaikkaa ja asuinpaikkaa aina, kun asia uhkaa tulla ilmi. Ihminen ei voi ihmissuhteissakaan olla täysin avoin.
Mielestäni kirjailija tuntuu syvästi ymmärtävän tämän pohtiessaan, miten paljon voimia asian salaaminen vie eri tilanteissa ja miten kohtalokasta se lopulta on.
Ratkaisu, jonka hän tekee päättäessään olla kertomatta huomiostaan, on samalla kunnioitettava ja tietenkin raivostuttava. Sitä en meinaa voida hyväksyä, että hän ei ota asiaa edes puheeksi asianomaisen henkilön kanssa vaan päättää asiasta itse. Hänellä kuitenkin olisi ainoana voinut olla mahdollisuus paitsi kertoa asiasta, myös mahdollisesti vakuuttaa asianomainen siitä, onko asialla niin suuri merkitys kuin tämä uskoo - vai ei.
Lukija on hyvin surumielinen ja ajatuksia herättävä kirja. Jos en olisi nähnyt tätä elokuvana, olisi tarinassa myös ollut todella vahvoja yllätyksiä, nyt toki osasin niitä odottaa, mutta se toi vain syvyyttä tarinaan. Tämä on todella mieleenpainuva lukukokemus ja saa ajattelemaan asioista hieman eri kantilta. Siis loistava kirja, jota voi suositella lämpimästi!
Odotan jo kovasti keskusteluja, joita tämän elokuvan katsominen aikaansaa perheen kesken.
Tästä elokuvasta Kate Winslet on saanut pääosa-Oscarin. ***** (227 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti