Enni Mustonen: Verenpisara ikkunalla
Otava, 1998
Luin ~ 31.12.2013
Koskivuori -sarjan 1. osa
Helteisenä kesänä 1917 pienen etelähämäläisen pitäjän syrjäiseen kyläkouluun tulee opettajaksi nuori Saara Kavenius. Hän asettuu asumaan Koskivuoreen, patruuna Forsbergin kartanoon. Kartanon herrasväkeä serveeraa Vappu, torpparin tytär.
Saara ja Vappu ystävystyvät, mutta ystävyys joutuu heti koetukselle. Saara rakastuu kartanon nuoreen herraan, Vappu punaiseen agitaattoriin.
Ja kun vuoden 1918 tapahtumat nielaisevat pyörteisiinsä myös Koskivuoren, naiset joutuvat valitsemaan puolensa. Vappu ja Saara taistelevat kansalaissotansa eri leireissä, mutta yhteisen päämäärän, rauhan ja elämän puolesta.
tiistai 31. joulukuuta 2013
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Hiltunen, Pekka: ISO
Pekka Hiltunen: ISO
WSOY, 2013
Luin ~ 29.12.2013
Kuvaus:
"Muistan tarkasti jokaisen ulkonäöstä saamani kohteliaisuuden. Niitä on kuusi.
"Annilla on kaksi korkeakoulututkintoa muttei työtä. Anni ei ihaile itseään peilistä eikä kanna painoaan ylpeydellä. Mutta että häntä saisi solvata, työntää syrjään tai paheksua? Se ei taida nyt käydä päinsä.
Anni ryhtyy taistoon. Hän on hyvä puhumaan ja hänen yleisönsä on rajaton, sillä hän keksii sen itse, sängyssään tai Painonhallinta 1 -ryhmän tapaamiseen kävellen.
ISO on väkevä romaani lihavuudesta, häpeästä ja terveystiedosta. Elääkö Anni kuplassa vai onko hän harvinaisen tervejärkinen ihminen?
WSOY, 2013
Luin ~ 29.12.2013
Kuvaus:
"Muistan tarkasti jokaisen ulkonäöstä saamani kohteliaisuuden. Niitä on kuusi.
"Annilla on kaksi korkeakoulututkintoa muttei työtä. Anni ei ihaile itseään peilistä eikä kanna painoaan ylpeydellä. Mutta että häntä saisi solvata, työntää syrjään tai paheksua? Se ei taida nyt käydä päinsä.
Anni ryhtyy taistoon. Hän on hyvä puhumaan ja hänen yleisönsä on rajaton, sillä hän keksii sen itse, sängyssään tai Painonhallinta 1 -ryhmän tapaamiseen kävellen.
ISO on väkevä romaani lihavuudesta, häpeästä ja terveystiedosta. Elääkö Anni kuplassa vai onko hän harvinaisen tervejärkinen ihminen?
torstai 26. joulukuuta 2013
Tyler, Anne: Jää hyvästi
Anne Tyler: Jää hyvästi
The Beginner's Goodbye, 2012
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Otava, 2013
Luin ~ 26.12.2013
Kuvaus: Aaron on elänyt määrätietoisen sisarensa varjossa, vasta Dorothyyn tutustuminen vapautti hänet elämään omaa elämäänsä. Avioliitto on ollut rauhaisa ja onnellinen. Kun Dorothy menehtyy tapaturmaisesti pian selvittämättä jääneen riidan jälkeen, Aaronin maailma hajoaa.
Sitten Aaron törmää Dorothyyn kadulla, ja luulee tulleensa lopullisesti hulluksi. "Tapaamisia" tapahtuu kuitenkin lisää. Lopulta niistä kasvaa hidas, lempeä luopumisprosessi.
The Beginner's Goodbye, 2012
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Otava, 2013
Luin ~ 26.12.2013
Kuvaus: Aaron on elänyt määrätietoisen sisarensa varjossa, vasta Dorothyyn tutustuminen vapautti hänet elämään omaa elämäänsä. Avioliitto on ollut rauhaisa ja onnellinen. Kun Dorothy menehtyy tapaturmaisesti pian selvittämättä jääneen riidan jälkeen, Aaronin maailma hajoaa.
Sitten Aaron törmää Dorothyyn kadulla, ja luulee tulleensa lopullisesti hulluksi. "Tapaamisia" tapahtuu kuitenkin lisää. Lopulta niistä kasvaa hidas, lempeä luopumisprosessi.
keskiviikko 25. joulukuuta 2013
Onkeli, Kreetta: Poika, joka menetti muistinsa
Kreetta Onkeli: Poika, joka menetti muistinsa
Otava, 2013
Luin ~ 24.12.2013
Arto herää puistosta ja tajuaa, että ei muista mitään. Hän ei muista kuka on eikä missä koti on. Taskussa on vain lappu: “Arto, tule viideksi kotiin. Jälkiruuaksi mansikkajäätelöä! Halit, äiti.”
Missä äiti on ja mitä oikein on tapahtunut, sitä Arto ei muista. Arto suuntaa kulkunsa kohti kaupungin keskustaa löytääkseen jotain tunnistettavaa. Hän törmää ikäiseensä poikaan Kimoon, jonka mukaan hän lyöttäytyy. Kimon matkassa Arto tutustuu erilaisiin poikiin, aikuisiin, koteihin ja Helsingin kaupunginosiin. Hän joutuu pinteeseen, mutta selviää.
Finlandia Junior 2013
Otava, 2013
Luin ~ 24.12.2013
Arto herää puistosta ja tajuaa, että ei muista mitään. Hän ei muista kuka on eikä missä koti on. Taskussa on vain lappu: “Arto, tule viideksi kotiin. Jälkiruuaksi mansikkajäätelöä! Halit, äiti.”
Missä äiti on ja mitä oikein on tapahtunut, sitä Arto ei muista. Arto suuntaa kulkunsa kohti kaupungin keskustaa löytääkseen jotain tunnistettavaa. Hän törmää ikäiseensä poikaan Kimoon, jonka mukaan hän lyöttäytyy. Kimon matkassa Arto tutustuu erilaisiin poikiin, aikuisiin, koteihin ja Helsingin kaupunginosiin. Hän joutuu pinteeseen, mutta selviää.
Finlandia Junior 2013
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Backman Fredrik: Mies, joka rakasti järjestystä
Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä
:)
En man som heter Ove, 2012
Atena Kustannus Oy, 2013
Takakansi- ja muut esittelytekstit eivät tee oikeuttaa Ovelle. Ruotsalaisversio mielensäpahoittajasta. Sympaattinen. Suosittelen vaikkapa joululomalukemiseksi. Olen iloinen, että tällainen kirja on kirjoitettu ja osasin lukea sen.
:)
En man som heter Ove, 2012
Atena Kustannus Oy, 2013
Takakansi- ja muut esittelytekstit eivät tee oikeuttaa Ovelle. Ruotsalaisversio mielensäpahoittajasta. Sympaattinen. Suosittelen vaikkapa joululomalukemiseksi. Olen iloinen, että tällainen kirja on kirjoitettu ja osasin lukea sen.
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Dorrestein, Renate: Lainaa vain
Renate Dorrestein: Lainaa vain
Hollanninkielinen alkuteos:
is er hoop, 2009
Suomennos: Sanna van Leeuwen
WSOY, 2011
Luin ~ 11.12.2013
Kuvaus:
"Kun Igor on syönyt oman puolikkaansa omenapiirakasta, hän istuutuu television ääreen. Melkein huomaamattaan hän hengittää syvään pari miljoonaa kertaa, ja niin kuluu kahdeksan vuotta.
"Nettie on 48-vuotias ja hänellä on poninhäntä, mutta ei omaa elämää. Hän elää aivovaurion saaneen tyttärenpoikansa kanssa, sillä hänen tyttärestään ei pidemmän päälle ollut äidiksi. Nettien ja Igorin kadulla leijailevat roskat ja surinamelaisen pomtajerin tuoksu.
Eräänä päivänä onni potkaisee: Igor saa töitä. Sitten Igor tapaa kodittoman Lisan. He löytävät vauvan ja ottavat sen mukaansa. Tietämättä, että vauva ei ole Lisan, Nettie ottaa kaikki kotiinsa: mikä tilaisuus hyvittää kaikki vanhat virheet!
Lainaa vain on heti hauska, kohta vaikuttava ja yhtä mittaa oivaltava. Se on hitaasti jännittävä ja äkkiä vakava - kakkutaikinan kevyttä komediaa perheyhteisön hurjimmista tragedioista, mustanhauska kertomus rakkauden kesästä, epätäydellisistä ihmisistä ja historiasta, joka näyttää toistuvan.
Annelin lukuvinkeissä.
Hollanninkielinen alkuteos:
is er hoop, 2009
Suomennos: Sanna van Leeuwen
WSOY, 2011
Luin ~ 11.12.2013
Kuvaus:
"Kun Igor on syönyt oman puolikkaansa omenapiirakasta, hän istuutuu television ääreen. Melkein huomaamattaan hän hengittää syvään pari miljoonaa kertaa, ja niin kuluu kahdeksan vuotta.
"Nettie on 48-vuotias ja hänellä on poninhäntä, mutta ei omaa elämää. Hän elää aivovaurion saaneen tyttärenpoikansa kanssa, sillä hänen tyttärestään ei pidemmän päälle ollut äidiksi. Nettien ja Igorin kadulla leijailevat roskat ja surinamelaisen pomtajerin tuoksu.
Eräänä päivänä onni potkaisee: Igor saa töitä. Sitten Igor tapaa kodittoman Lisan. He löytävät vauvan ja ottavat sen mukaansa. Tietämättä, että vauva ei ole Lisan, Nettie ottaa kaikki kotiinsa: mikä tilaisuus hyvittää kaikki vanhat virheet!
Lainaa vain on heti hauska, kohta vaikuttava ja yhtä mittaa oivaltava. Se on hitaasti jännittävä ja äkkiä vakava - kakkutaikinan kevyttä komediaa perheyhteisön hurjimmista tragedioista, mustanhauska kertomus rakkauden kesästä, epätäydellisistä ihmisistä ja historiasta, joka näyttää toistuvan.
Annelin lukuvinkeissä.
maanantai 9. joulukuuta 2013
Woolfolk Cross, Donna: Paavi Johanna
Donna Woolfolk Cross: Paavi Johanna
Pope Joan, 1996
Suom. Eva Siikarla
WSOY, 2003
Luin ~ 8.12.2013
Kuvaus...
Nainen paavina. Uskomaton ajatus, ikiaikainen tarina vai peitelty historiallinen totuus? Paavi Johanna on länsimaiden historian kiistelty hahmo, pelkäksi legendaksi väitetty. Mutta legendojen takaa löytyy usein historiallinen henkilö, jollaisesta Donna Woolfolk Crossin kiehtova romaani kertoo.
Johanna syntyy Frankinmaalla v. 814 keskelle pimeintä keskiaikaa, jolloin tytöllä ei ole arvoa - hän ei saa edes oppia lukemaan eikä kirjoittamaan. Mutta isoveli opettaa Johannaa salaa. Sekasorron ja viikinkihyökkäysten aikana hän ottaa kuolleen veljensä henkilöllisyyden. Fuldan luostarissa - jossa hänet tunnetaan lahjakkaana veli Johannes Anglicuksena - Johanna syventää opintojaan ja uudet tehtävät vievät hänet Roomaan, lopulta sen pyhimmälle paikalle, paavinistuimelle. Munkin valepuvun kätkössä elää intohimoinen nainen, jonka nuoruuden rakastetunkin tie johtaa Roomaan.
(takakansiteksti)
Näin Wikipedia Paavi Johannasta.
Pope Joan, 1996
Suom. Eva Siikarla
WSOY, 2003
Luin ~ 8.12.2013
Kuvaus...
Nainen paavina. Uskomaton ajatus, ikiaikainen tarina vai peitelty historiallinen totuus? Paavi Johanna on länsimaiden historian kiistelty hahmo, pelkäksi legendaksi väitetty. Mutta legendojen takaa löytyy usein historiallinen henkilö, jollaisesta Donna Woolfolk Crossin kiehtova romaani kertoo.
Johanna syntyy Frankinmaalla v. 814 keskelle pimeintä keskiaikaa, jolloin tytöllä ei ole arvoa - hän ei saa edes oppia lukemaan eikä kirjoittamaan. Mutta isoveli opettaa Johannaa salaa. Sekasorron ja viikinkihyökkäysten aikana hän ottaa kuolleen veljensä henkilöllisyyden. Fuldan luostarissa - jossa hänet tunnetaan lahjakkaana veli Johannes Anglicuksena - Johanna syventää opintojaan ja uudet tehtävät vievät hänet Roomaan, lopulta sen pyhimmälle paikalle, paavinistuimelle. Munkin valepuvun kätkössä elää intohimoinen nainen, jonka nuoruuden rakastetunkin tie johtaa Roomaan.
(takakansiteksti)
Näin Wikipedia Paavi Johannasta.
Tunnisteet:
elokuvanakin,
kuva,
kuvaus,
lukupäiväkirja2013,
nähtyleffana
tiistai 3. joulukuuta 2013
Tiainen, Marja-Leena: Khao Lakin sydämet
Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet
Tammi, 2013
Luin 2.12.2013
Kuvaus:
Tsunami erottaa -- ja yhdistää.
Viisitoistavuotias helsinkiläistyttö Emma lentää isoäitinsä kanssa Thaimaahan, Khao Lakiin. Mutta ei ensimmäistä kertaa, sillä kuusivuotiaana, tapaninpäivänä 2004 hän menetti koko perheensä tuhoisassa luonnonkatastrofissa.
Tällä reissulla Emma ja isoäiti eivät aio vain loikoilla auringossa, sillä heillä on tehtävä: Operaatio Hengenpelastaja. He aikovat etsiä käsiinsä sen paikallisen miehen, joka aikoinaan pelasti Emman vesimassoista, hiuksista vetämällä.
Paikan päällä Emman muistot vuosien takaa tulvahtavat mieleen. Hienovaraisesti ja latautuneesti kirjoitetuissa takaumissa kerrotaan siitä miltä tuntuu, kun ihminen joutuu äärimmäisen eteen. Tunteet ovat pelissä myös kun Emma tapaa Lukaksen, mukavan ruotsalaisen pojan, joka hänkin on tsunamin selviytyjiä. Kohtalotoverit ymmärtävät toisiaan, ja romantiikkaa on pian ilmassa.
Tammi, 2013
Luin 2.12.2013
Kuvaus:
Tsunami erottaa -- ja yhdistää.
Viisitoistavuotias helsinkiläistyttö Emma lentää isoäitinsä kanssa Thaimaahan, Khao Lakiin. Mutta ei ensimmäistä kertaa, sillä kuusivuotiaana, tapaninpäivänä 2004 hän menetti koko perheensä tuhoisassa luonnonkatastrofissa.
Tällä reissulla Emma ja isoäiti eivät aio vain loikoilla auringossa, sillä heillä on tehtävä: Operaatio Hengenpelastaja. He aikovat etsiä käsiinsä sen paikallisen miehen, joka aikoinaan pelasti Emman vesimassoista, hiuksista vetämällä.
Paikan päällä Emman muistot vuosien takaa tulvahtavat mieleen. Hienovaraisesti ja latautuneesti kirjoitetuissa takaumissa kerrotaan siitä miltä tuntuu, kun ihminen joutuu äärimmäisen eteen. Tunteet ovat pelissä myös kun Emma tapaa Lukaksen, mukavan ruotsalaisen pojan, joka hänkin on tsunamin selviytyjiä. Kohtalotoverit ymmärtävät toisiaan, ja romantiikkaa on pian ilmassa.
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Lundberg, Ulla-Lena: Linnunsiivin Siperiaan
Ulla-Lena Lundberg: Linnunsiivin Siperiaan
Alkuteos: Sibirien - Ett självporträtt med vingar
Gummerus, 1994
Luin ~ 1.12.2013
Kuvaus:
Alkuteos: Sibirien - Ett självporträtt med vingar
Gummerus, 1994
Luin ~ 1.12.2013
Kuvaus:
maanantai 25. marraskuuta 2013
MacMahon, Kathleen: Näin se päättyy
Kathleen MacMahon: Näin se päättyy
Unohtumaton rakkaustarina
This Is How It Ends , 2012
Bazar, 2013
Luin ~ 25.11.2013
Kuvaus: Näin se päättyy sijoittuu Irlantiin syksyllä ja talvella 2008. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka kohtaavat toisensa, kun koko maailma tuntuu tarkkailevan Barack Obaman dramaattista valintaa presidentiksi ja maailmantalouden katastrofaalista syöksykierrettä.
Bruno on keski-ikäinen amerikkalainen pankkiiri, joka on tullut Irlantiin etsimään sukujuuriaan menetettyään työnsä.
Addie on työtön irlantilainen arkkitehti, jonka elämä tuntuu olevan pelkkää alamäkeä. Mutta sitten hän tapaa Brunon.
Näin se päättyy on kertomus kansallisuudesta ja identiteetistä, optimismin voimasta epätoivon edessä, ajan vääjäämättömästä kulusta. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka löytävät ilon ja onnen silloin kun he sitä vähiten odottavat.
Unohtumaton rakkaustarina
This Is How It Ends , 2012
Bazar, 2013
Luin ~ 25.11.2013
Kuvaus: Näin se päättyy sijoittuu Irlantiin syksyllä ja talvella 2008. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka kohtaavat toisensa, kun koko maailma tuntuu tarkkailevan Barack Obaman dramaattista valintaa presidentiksi ja maailmantalouden katastrofaalista syöksykierrettä.
Bruno on keski-ikäinen amerikkalainen pankkiiri, joka on tullut Irlantiin etsimään sukujuuriaan menetettyään työnsä.
Addie on työtön irlantilainen arkkitehti, jonka elämä tuntuu olevan pelkkää alamäkeä. Mutta sitten hän tapaa Brunon.
Näin se päättyy on kertomus kansallisuudesta ja identiteetistä, optimismin voimasta epätoivon edessä, ajan vääjäämättömästä kulusta. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka löytävät ilon ja onnen silloin kun he sitä vähiten odottavat.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Ivey, Eowyn: Lumilapsi
Eowyn Ivey: Lumilapsi
The Snow Child, 2012
Suomennos Marja Helanen
Bazar, 2013
Luin ~ 20.11.2013
Kuvaus: Alaska on julma paikka asua ja elää. Sen tietävät Jack ja Mabel, lapsettomuuttaan sureva uudisasukaspariskunta. He ovat ajautumassa erilleen - Jack raataa maatilalla perheen elatuksen vuoksi ja Mabel taistelee yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan. Ensilumen sataessa pitkän ja kylmän syksyn jälkeen hetkellinen ilo ja toivo saa heidät rakentamaan lumesta lapsen. Aamulla lumilapsi on poissa, mutta puiden lomassa näkyy pieniä jalanjälkiä ja vilahdus nutusta.
Pariskunnan pihapiirissä alkaa liikkua metsän lapselta vaikuttava pieni tyttö. Hän kutsuu itseään Fainaksi. Faina elää yksin keskellä Alaskan villiä luontoa ja metsästää rinnallaan punainen kettu. Kun Jack ja Mabel oppivat ymmärtämään Fainaa, joka putkahtaa pariskunnan elämään kuin suoraan sadusta, he alkavat rakastaa tätä kuin omaa lastaan. Mutta kesyttömässä Alaskassa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Totuus Fainasta muuttaa lopulta heidät kaikki.
The Snow Child, 2012
Suomennos Marja Helanen
Bazar, 2013
Luin ~ 20.11.2013
Kuvaus: Alaska on julma paikka asua ja elää. Sen tietävät Jack ja Mabel, lapsettomuuttaan sureva uudisasukaspariskunta. He ovat ajautumassa erilleen - Jack raataa maatilalla perheen elatuksen vuoksi ja Mabel taistelee yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan. Ensilumen sataessa pitkän ja kylmän syksyn jälkeen hetkellinen ilo ja toivo saa heidät rakentamaan lumesta lapsen. Aamulla lumilapsi on poissa, mutta puiden lomassa näkyy pieniä jalanjälkiä ja vilahdus nutusta.
Pariskunnan pihapiirissä alkaa liikkua metsän lapselta vaikuttava pieni tyttö. Hän kutsuu itseään Fainaksi. Faina elää yksin keskellä Alaskan villiä luontoa ja metsästää rinnallaan punainen kettu. Kun Jack ja Mabel oppivat ymmärtämään Fainaa, joka putkahtaa pariskunnan elämään kuin suoraan sadusta, he alkavat rakastaa tätä kuin omaa lastaan. Mutta kesyttömässä Alaskassa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Totuus Fainasta muuttaa lopulta heidät kaikki.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Gummerus, 2013
Luin ~ 14.11.2013
Tykkäsin.
Esittelyteksti:
Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.
9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.
Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.
Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella.
----------------------------------------------
Kaunis kirja. Meinasin siirtää lukemisen myöhempään, mutta sainkin sen yllättävän nopeasti kirjastosta lainaksi. Kirja oli ehkä hieman kepeämpi kuin etukäteen oletin. Mutta keveys ei tehnyt siitä mitenkään kevyttä luettavaa, tyyli toimi kerronnassa todella hyvin. Tästä olisi voinut saada hyvinkin raskassoutuista luettavaa. Tykkäsin siitä, miten kiihkottomasti ja melkeinpä lempeästi kirjoittaja kohtelee aihetta, kuitenkaan mitenkään siloittelematta. Tausta on itsellekin tuttua pienen matkan päästä, siksi se kosketti erityisesti.
Vaikka kirjan aiheena ja viitekehyksenä on erityisesti lestadiolainen liike, Viljan kokeman totaalisen uupumisen ja ilottomuuden, melkeinpä toivottomuuden voi tuntea omakseen moni muukin nuori pari ja perhe.
Laulu- ym. lainaukset olivat sen verran tuttuja, että kirjaa oli todella helppo lukea. Barbileikit ehkä vähän hyppäsivät eri maailmaan, mutta jotenkin ymmärsin niiden pointtina olevan sen, miten jo lapset - todellakin! - imevät niin paljon asioita ympäriltään. Vaikkeivät sitä itsekään aina ymmärrä. Siksi monet asiat ovatkin meissä niin syvällä sitten aikuisina.
Kirjassa käsiteltiin onneksi myös lestadiolaisuuden hyviä puolia. Loppuratkaisu ei (onneksi) yllättänyt..
Gummerus, 2013
Luin ~ 14.11.2013
Tykkäsin.
Esittelyteksti:
Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.
9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.
Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.
Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella.
----------------------------------------------
Kaunis kirja. Meinasin siirtää lukemisen myöhempään, mutta sainkin sen yllättävän nopeasti kirjastosta lainaksi. Kirja oli ehkä hieman kepeämpi kuin etukäteen oletin. Mutta keveys ei tehnyt siitä mitenkään kevyttä luettavaa, tyyli toimi kerronnassa todella hyvin. Tästä olisi voinut saada hyvinkin raskassoutuista luettavaa. Tykkäsin siitä, miten kiihkottomasti ja melkeinpä lempeästi kirjoittaja kohtelee aihetta, kuitenkaan mitenkään siloittelematta. Tausta on itsellekin tuttua pienen matkan päästä, siksi se kosketti erityisesti.
Vaikka kirjan aiheena ja viitekehyksenä on erityisesti lestadiolainen liike, Viljan kokeman totaalisen uupumisen ja ilottomuuden, melkeinpä toivottomuuden voi tuntea omakseen moni muukin nuori pari ja perhe.
Laulu- ym. lainaukset olivat sen verran tuttuja, että kirjaa oli todella helppo lukea. Barbileikit ehkä vähän hyppäsivät eri maailmaan, mutta jotenkin ymmärsin niiden pointtina olevan sen, miten jo lapset - todellakin! - imevät niin paljon asioita ympäriltään. Vaikkeivät sitä itsekään aina ymmärrä. Siksi monet asiat ovatkin meissä niin syvällä sitten aikuisina.
Kirjassa käsiteltiin onneksi myös lestadiolaisuuden hyviä puolia. Loppuratkaisu ei (onneksi) yllättänyt..
lauantai 9. marraskuuta 2013
Mustonen, Enni: Paimentyttö
Enni Mustonen: Paimentyttö
Avausosa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan
Otava 2013
Luin 09.11.2013
Lyhyt esittelyteksti:
Ida Eriksson, kolmetoistavuotias paimentyttö Sipoon Karhusaaresta, päätyy dramaattisten vaiheiden jälkeen Björkuddeniin Topeliusten pikkupiiaksi. Idan lähtökohdat ovat kaukana vireän kulttuurisuvun elämänmenosta, mutta vähitellen hän saa tutustua vanhenevaan, vatsavaivoista kärsivään kirjailijaan ja oppii ylittämään kieli- ja säätyrajoja.
-------------------------------------------
Olen tottunut pitämään Enni Mustosta hyvinkin kevyen sortin kirjailijana. Tämä ei kuitenkaan ollut mitään kevyttä hömppää, mikä oli positiivinen yllätys.
Asia, joka aina askarruttaa, kun kirjoitetaan oikesta historiallisista hekilöistä - miten paljon tässä oikeasti noudatetaan Topeliuksen elämän kulkua, mikä kaikki on sepitelmää... Olihan lähdeteoksina kuitenkin liuta lähisuvun muistelmia. Kiva, että sarja jatkuu
Kommentti jatkukoon paremmalla ajalla...........................................
Avausosa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan
Otava 2013
Luin 09.11.2013
Lyhyt esittelyteksti:
Ida Eriksson, kolmetoistavuotias paimentyttö Sipoon Karhusaaresta, päätyy dramaattisten vaiheiden jälkeen Björkuddeniin Topeliusten pikkupiiaksi. Idan lähtökohdat ovat kaukana vireän kulttuurisuvun elämänmenosta, mutta vähitellen hän saa tutustua vanhenevaan, vatsavaivoista kärsivään kirjailijaan ja oppii ylittämään kieli- ja säätyrajoja.
-------------------------------------------
Olen tottunut pitämään Enni Mustosta hyvinkin kevyen sortin kirjailijana. Tämä ei kuitenkaan ollut mitään kevyttä hömppää, mikä oli positiivinen yllätys.
Asia, joka aina askarruttaa, kun kirjoitetaan oikesta historiallisista hekilöistä - miten paljon tässä oikeasti noudatetaan Topeliuksen elämän kulkua, mikä kaikki on sepitelmää... Olihan lähdeteoksina kuitenkin liuta lähisuvun muistelmia. Kiva, että sarja jatkuu
Kommentti jatkukoon paremmalla ajalla...........................................
Tunnisteet:
1.osa,
kuvaus,
lukupäiväkirja2013,
sarja,
suomalainen,
uutuus
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Desai, Kishwar: Postimyyntilapset
Kishwar Desai: Postimyyntilapset
Origins of Love, 2012
LIKE-kustannus 2013
Luin ~ 03.11.2013
Esittely:
...Lasten tehtailua Intiassa
Vastasyntynyt vauva on hylätty delhiläiseen sairaalaan, vaikka ennen syntymäänsä hän oli kovin toivottu. Intialaisen sijaissynnyttäjän synnyttämä länsimainen tyttö on nimittäin yllättäen vakavasti sairas.
Lontoossa nuori pariskunta haluaa epätoivoisesti vauvaa. Kun Kate saa taas uuden keskenmenon, hän ja hänen miehensä Ben alkavat etsiä sijaissynnyttäjää. Heidän katseensa kääntyvät Intiaan, koska Benin isoisä oli nuorena asunut siellä.
Kaikkien kohtalot kietoutuvat intialaiseen sijaissynnyttäjäklinikkaan, jossa työskentelee myös sosiaalityöntekijä Simran Singh. Oikeudenmukaisuutensa ajama Simran on valmis uhmaamaan vaaroja löytääkseen totuuden Intiassa kukoistavan sijaissynnyttäjäteollisuuden takana.
Kishwar Desai on intialaissyntyinen, nykyisin Lontoossa asuva kirjailija ja toimittaja. Hän voitti arvostetun Costa-palkinnon esikoisestaan Pimeyden lapset, jossa esiteltiin mieleenpainuva päähenkilö Simran Singh. Kirjasta on tekeillä elokuva. Esikoisensa julkaisun aikoihin Kishwar Desai kävi Suomessa vierailulla kahdesti – Helsingissä ja Messilän kirjailijakokouksessa – ja hurmasi valovoimaisuudellaan niin lukijat kuin mediankin.
Omat jutut:
Tykkäsin kyllä kirjasta, ihan jo aiheen tärkeyden ja mielenkiintoisuuden vuoksi. Hyvin eri kanteilta ja monipuolisesti oli sijaiskohtu- ja hedelmällisyyskeinotteluasiaa käsitelty. Jonkin verran lukemista haittasi hyppiminen ajankohdasta toiseen, en totta puhuen aina pysynyt ihan kärryillä, kun oli aika 9 kk sitten, välillä nykyhetki ja taas 8 kk sitten. Että siis 8 kk aiemmin mistä ajankohdasta.... mutta kyllähän se sitten alkoi selvitä. Samoin intialaisten nimien kanssa kävi vähän nolosti, en meinannut oikein muistaa, kenestä oli kysymys. Varsinkin, kun lukemiseen tuli taukoa pari päivää, niin kesti kyllä jonkin aikaa aina selvitellä, että kuka ja milloin.... Kaiken kaikkiaan hyvä ja tärkeä kirja.
Origins of Love, 2012
LIKE-kustannus 2013
Luin ~ 03.11.2013
Esittely:
...Lasten tehtailua Intiassa
Vastasyntynyt vauva on hylätty delhiläiseen sairaalaan, vaikka ennen syntymäänsä hän oli kovin toivottu. Intialaisen sijaissynnyttäjän synnyttämä länsimainen tyttö on nimittäin yllättäen vakavasti sairas.
Lontoossa nuori pariskunta haluaa epätoivoisesti vauvaa. Kun Kate saa taas uuden keskenmenon, hän ja hänen miehensä Ben alkavat etsiä sijaissynnyttäjää. Heidän katseensa kääntyvät Intiaan, koska Benin isoisä oli nuorena asunut siellä.
Kaikkien kohtalot kietoutuvat intialaiseen sijaissynnyttäjäklinikkaan, jossa työskentelee myös sosiaalityöntekijä Simran Singh. Oikeudenmukaisuutensa ajama Simran on valmis uhmaamaan vaaroja löytääkseen totuuden Intiassa kukoistavan sijaissynnyttäjäteollisuuden takana.
Kishwar Desai on intialaissyntyinen, nykyisin Lontoossa asuva kirjailija ja toimittaja. Hän voitti arvostetun Costa-palkinnon esikoisestaan Pimeyden lapset, jossa esiteltiin mieleenpainuva päähenkilö Simran Singh. Kirjasta on tekeillä elokuva. Esikoisensa julkaisun aikoihin Kishwar Desai kävi Suomessa vierailulla kahdesti – Helsingissä ja Messilän kirjailijakokouksessa – ja hurmasi valovoimaisuudellaan niin lukijat kuin mediankin.
Omat jutut:
Tykkäsin kyllä kirjasta, ihan jo aiheen tärkeyden ja mielenkiintoisuuden vuoksi. Hyvin eri kanteilta ja monipuolisesti oli sijaiskohtu- ja hedelmällisyyskeinotteluasiaa käsitelty. Jonkin verran lukemista haittasi hyppiminen ajankohdasta toiseen, en totta puhuen aina pysynyt ihan kärryillä, kun oli aika 9 kk sitten, välillä nykyhetki ja taas 8 kk sitten. Että siis 8 kk aiemmin mistä ajankohdasta.... mutta kyllähän se sitten alkoi selvitä. Samoin intialaisten nimien kanssa kävi vähän nolosti, en meinannut oikein muistaa, kenestä oli kysymys. Varsinkin, kun lukemiseen tuli taukoa pari päivää, niin kesti kyllä jonkin aikaa aina selvitellä, että kuka ja milloin.... Kaiken kaikkiaan hyvä ja tärkeä kirja.
lauantai 26. lokakuuta 2013
Nieminen, Veera: Avioliittosimulaattori
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tammi 2013
Luin ~ 26.10.2013
Esittely Tammen sivulta, allekirjoitan lisäkommentit. Kirjasta jää tosiaan mieleen sana "hykerryttävä":
Vuoden hykerryttävin rakkausromaani! Tarina suuresta salamarakkaudesta ja maa-Jussin tuoreesta morsiamesta, joka rikkoo neljän miehen vaiteliaan kotirauhan.
Vilkas itäsuomalainen Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa pojan kotitilalle Länsi-Suomeen. Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja veljensä kanssa. Mutta Aino vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain!
Kun morsian saapuu kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja mutisee "Uggoloi". Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä!
Unto näyttää melkein hymyilevältä. Se päästää jopa äänen, jota täällä päin varmaan kutsutaan naurahdukseksi. Meillä päin se tulkittaisiin niin, että äijä meinaa tukehtua.
Yhdenpäivänkirja
Ihana lauantaipäivä; pitkä aamulukutuokio sängyssä, hyvä kirja kohta puolessä välissä... päivän mittaan hykerryttäviä hetkosia kirjan parissa ja äsken luin viimeiset sivut. Vaikka tarkoitus oli säästää vähän huomisellekin :). Tykkäsin. Oli raikas ja reipas kirja, kevyttä toki, mutta sitäpä välillä tarvitaan. Omassa tyylilajissaan hauska ja kivasti kirjoitettu, hykerryttäviä tilanteita riitti juuri sopivasti. Ei mitään suuria yllätyksiä, mutta eipä niitä kaivannutkaan.
Tarkkanäköistä tekstiä, kirjoittaja raapaisee välillä vähän syvemmältäkin, mutta ei liian osoittelevasti. Vaikka on tullut luettua tällaista kevyttä kirjallisuutta varsin paljon ennenkin, tämä oli jotenkin raikkaasti omanlainen.
Kun kirja saa lukijan hykertelemään ja välillä suorastaan nauramaan ääneen, se on hyvä kirja.
Tammi 2013
Luin ~ 26.10.2013
Esittely Tammen sivulta, allekirjoitan lisäkommentit. Kirjasta jää tosiaan mieleen sana "hykerryttävä":
Vuoden hykerryttävin rakkausromaani! Tarina suuresta salamarakkaudesta ja maa-Jussin tuoreesta morsiamesta, joka rikkoo neljän miehen vaiteliaan kotirauhan.
Vilkas itäsuomalainen Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa pojan kotitilalle Länsi-Suomeen. Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja veljensä kanssa. Mutta Aino vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain!
Kun morsian saapuu kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja mutisee "Uggoloi". Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä!
Unto näyttää melkein hymyilevältä. Se päästää jopa äänen, jota täällä päin varmaan kutsutaan naurahdukseksi. Meillä päin se tulkittaisiin niin, että äijä meinaa tukehtua.
Yhdenpäivänkirja
Ihana lauantaipäivä; pitkä aamulukutuokio sängyssä, hyvä kirja kohta puolessä välissä... päivän mittaan hykerryttäviä hetkosia kirjan parissa ja äsken luin viimeiset sivut. Vaikka tarkoitus oli säästää vähän huomisellekin :). Tykkäsin. Oli raikas ja reipas kirja, kevyttä toki, mutta sitäpä välillä tarvitaan. Omassa tyylilajissaan hauska ja kivasti kirjoitettu, hykerryttäviä tilanteita riitti juuri sopivasti. Ei mitään suuria yllätyksiä, mutta eipä niitä kaivannutkaan.
Tarkkanäköistä tekstiä, kirjoittaja raapaisee välillä vähän syvemmältäkin, mutta ei liian osoittelevasti. Vaikka on tullut luettua tällaista kevyttä kirjallisuutta varsin paljon ennenkin, tämä oli jotenkin raikkaasti omanlainen.
Kun kirja saa lukijan hykertelemään ja välillä suorastaan nauramaan ääneen, se on hyvä kirja.
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Munro, Alice: Sanansaattaja
Alice Munro: Sanansaattaja
The View from Castle Rock, 2006
Gummerus 2008
Luin ~ 23.10.2013
Mielenkiintoinen yhteensattuma. En ole koskaan ennen lukenut Alice Munroa (kun en oikein ole novellien ystävä), mutta jonkun blogistin sivulauseesta jäi nimi mieleen ja lainasin taannoin tämän kirjan. Se oli siis mulla lainassa, kun kuulin, että Alice Munro on saanut tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Olipa hyvä syy tarttua kirjaan seuraavaksi.
Luin kirjaa aika kauan, se oli myös mukana syyslomamatkalla. Tästä ehkä vähän johtuu hiukan hajanainen muistikuva eri osista. Esittely:
Nobelpalkinto 2013
Alice Munron uudessa kokoelmassa on kaksi toisiaan lähestyvää kerronnan linjaa, jotka on tarkoitettu virtaamaan pitkin samaa uomaa - näin kirjailija itse uutta kirjaansa luonnehtii.
Ensimmäisessä osassa Munro kertoo tarinoita oman sukunsa vaiheista, 1700-luvun Skotlannista 1900-luvun Kanadaan. Yllättävän monet hänen esi-isistään ovat jättäneet jälkeensä kirjallista materiaalia, ja mitä historialliset lähteet eivät kerro, siinä apuun tulee kirjailijan kyky kuvitella ja kertoa.Toisen osan minämuotoisissa tarinoissa Munro tutkii oman elämänsä vaiheita fiktion keinoin. Ensirakkaus kukoistaa omenapuun alla, köyhän perheen tytär menee piiaksi vauraaseen taloon, nuori tyttö karkaa collegeen ja avioliittoon, kuusikymppinen nainen löytää rinnastaan kyhmyn... Molemmissa osissa Munro kuvaa sukupolvien ketjua eri aikoina, eri näkökulmista.Sanansaattaja osoittaa jälleen Munron kyvyn kuvata henkilöhahmojaan myötätuntoisesti ja tarkasti niin, että ne jäävät lukijan mieleen elämään. Kerronnasta huokuu elämänkokemuksen rikkaus ja ymmärryksen syvyys.
Keltainen kirjasto nro 387.
Syyslomalla kuopus luki ääneen kirjan: Alexander MacCall Smith: Akimbo ja käärmeet
Tykkäsin! Kuopuksen suosikkisarja, vink-vink.
The View from Castle Rock, 2006
Gummerus 2008
Luin ~ 23.10.2013
Mielenkiintoinen yhteensattuma. En ole koskaan ennen lukenut Alice Munroa (kun en oikein ole novellien ystävä), mutta jonkun blogistin sivulauseesta jäi nimi mieleen ja lainasin taannoin tämän kirjan. Se oli siis mulla lainassa, kun kuulin, että Alice Munro on saanut tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Olipa hyvä syy tarttua kirjaan seuraavaksi.
Luin kirjaa aika kauan, se oli myös mukana syyslomamatkalla. Tästä ehkä vähän johtuu hiukan hajanainen muistikuva eri osista. Esittely:
Nobelpalkinto 2013
Alice Munron uudessa kokoelmassa on kaksi toisiaan lähestyvää kerronnan linjaa, jotka on tarkoitettu virtaamaan pitkin samaa uomaa - näin kirjailija itse uutta kirjaansa luonnehtii.
Ensimmäisessä osassa Munro kertoo tarinoita oman sukunsa vaiheista, 1700-luvun Skotlannista 1900-luvun Kanadaan. Yllättävän monet hänen esi-isistään ovat jättäneet jälkeensä kirjallista materiaalia, ja mitä historialliset lähteet eivät kerro, siinä apuun tulee kirjailijan kyky kuvitella ja kertoa.Toisen osan minämuotoisissa tarinoissa Munro tutkii oman elämänsä vaiheita fiktion keinoin. Ensirakkaus kukoistaa omenapuun alla, köyhän perheen tytär menee piiaksi vauraaseen taloon, nuori tyttö karkaa collegeen ja avioliittoon, kuusikymppinen nainen löytää rinnastaan kyhmyn... Molemmissa osissa Munro kuvaa sukupolvien ketjua eri aikoina, eri näkökulmista.Sanansaattaja osoittaa jälleen Munron kyvyn kuvata henkilöhahmojaan myötätuntoisesti ja tarkasti niin, että ne jäävät lukijan mieleen elämään. Kerronnasta huokuu elämänkokemuksen rikkaus ja ymmärryksen syvyys.
Keltainen kirjasto nro 387.
Syyslomalla kuopus luki ääneen kirjan: Alexander MacCall Smith: Akimbo ja käärmeet
Tykkäsin! Kuopuksen suosikkisarja, vink-vink.
Tunnisteet:
Keltainen kirjasto,
kuvaus,
lukupäiväkirja2013,
Nobel-kirjailija
perjantai 11. lokakuuta 2013
Ballantyne, Lisa: Syyllinen
Lisa Ballantyne: Syyllinen
On asioita, joita ei voi koskaan antaa anteeksi.
The Gilty One, 2012
Minerva Kustannus Oy, 2013
Luin ~10.10.2013
Takakansikuvaus:
8-vuotias Ben Stokes löydetään kuolleena leikkikentältä, ja 11-vuotiasta Sebastian Crollia syytetään toverinsa murhasta. Poikien on nähty nahistelevan aiemmin samana päivänä, ja Sebastianin vaatteista löytyy verijälkiä, joten tilanne ei näytä hyvältä syyttömyyttään vakuuttelevan ja hätääntyneen pikkupojan kannalta.
Daniel Hunter on kokenut puolustusasianajaja, joka on tottunut hoitamaan toivottomilta tuntuvia tapauksia. Sebastianiin tutustuessaan hän saa pian todeta, että tällä oikeustapauksella on lähtemätön vaikutus hänen omaankin elämäänsä.
Sebastiania puolustaessaan Daniel joutuu vastatusten omien kipeiden lapsuusmuistojensa kanssa. Hän muistaa turvattomuuden ja hylkäämiset, mutta myös Minnien, kasvatusäidin, jonka rakkaus pelasti hänet. Minnien ansiosta useaan kertaan huostaan otetusta huumeäidin lapsesta ja sopeutumattomasta nuorisorikollisen alusta tuli teräväpäinen koululainen ja opiskelija - ja lopulta juristi.
Danielin elämää varjostaa kuitenkin syyllisyys, sillä opiskeluvuosinaan Daniel katkaisi välit kasvatusäitiinsä lopullisesti. Mutta mikä oli niin suuri rikos, että Daniel ei suostunut tapamaan Minnietä edes tämän kuolinvuoteella? Samastuminen murhasta syytettyyn lapseen saa Danielin kaivautumaan omaan, kipeään menneisyyteensä, jossa kaikki tuntuvat kantavan syyllisyyden taakkaa. Onko lopulta kukaan syytön?
Mestariteos, jonka tarina ja henkilöt pitävät lukijan herpaantumatta otteessaan viimeiselle sivulle saakka - ja vielä pitkään sen jälkeenkin.
Tykkäsin kirjasta todella. Kirjassa kulkee kaksi tarinaa päällekkäin. Etenkin asianajajan oman lapsuuden kuvaus vie mukanaan - välillä melkein harmittaa, kun palataan nykyhetkeen. Silti Sebastianinkin tarina kiinnostaa ja moni asia peilautuu näissä toisiinsa. Vaikka kirjassa on aika paljon surullisia ja pahojakin asioita, päällimäiseksi ei jää mitenkään toivoton tai paha olo. Toivottavasti kirjailijalta tulee lisää luettavaa!
On asioita, joita ei voi koskaan antaa anteeksi.
The Gilty One, 2012
Minerva Kustannus Oy, 2013
Luin ~10.10.2013
Takakansikuvaus:
8-vuotias Ben Stokes löydetään kuolleena leikkikentältä, ja 11-vuotiasta Sebastian Crollia syytetään toverinsa murhasta. Poikien on nähty nahistelevan aiemmin samana päivänä, ja Sebastianin vaatteista löytyy verijälkiä, joten tilanne ei näytä hyvältä syyttömyyttään vakuuttelevan ja hätääntyneen pikkupojan kannalta.
Daniel Hunter on kokenut puolustusasianajaja, joka on tottunut hoitamaan toivottomilta tuntuvia tapauksia. Sebastianiin tutustuessaan hän saa pian todeta, että tällä oikeustapauksella on lähtemätön vaikutus hänen omaankin elämäänsä.
Sebastiania puolustaessaan Daniel joutuu vastatusten omien kipeiden lapsuusmuistojensa kanssa. Hän muistaa turvattomuuden ja hylkäämiset, mutta myös Minnien, kasvatusäidin, jonka rakkaus pelasti hänet. Minnien ansiosta useaan kertaan huostaan otetusta huumeäidin lapsesta ja sopeutumattomasta nuorisorikollisen alusta tuli teräväpäinen koululainen ja opiskelija - ja lopulta juristi.
Danielin elämää varjostaa kuitenkin syyllisyys, sillä opiskeluvuosinaan Daniel katkaisi välit kasvatusäitiinsä lopullisesti. Mutta mikä oli niin suuri rikos, että Daniel ei suostunut tapamaan Minnietä edes tämän kuolinvuoteella? Samastuminen murhasta syytettyyn lapseen saa Danielin kaivautumaan omaan, kipeään menneisyyteensä, jossa kaikki tuntuvat kantavan syyllisyyden taakkaa. Onko lopulta kukaan syytön?
Mestariteos, jonka tarina ja henkilöt pitävät lukijan herpaantumatta otteessaan viimeiselle sivulle saakka - ja vielä pitkään sen jälkeenkin.
Tykkäsin kirjasta todella. Kirjassa kulkee kaksi tarinaa päällekkäin. Etenkin asianajajan oman lapsuuden kuvaus vie mukanaan - välillä melkein harmittaa, kun palataan nykyhetkeen. Silti Sebastianinkin tarina kiinnostaa ja moni asia peilautuu näissä toisiinsa. Vaikka kirjassa on aika paljon surullisia ja pahojakin asioita, päällimäiseksi ei jää mitenkään toivoton tai paha olo. Toivottavasti kirjailijalta tulee lisää luettavaa!
Tunnisteet:
kuvaus,
lukupäiväkirja2013,
pika-arvio,
Suosittelen
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Utrio, Kaari: Haukka, minun rakkaani
Kaari Utrio: Haukka,minun rakkaani
Tammi, 1990
Luin ~25.9.2013
Tämän olen varmaan aikaisemminkin lukenut. Tykkään näistä historiaan sijoittuvista tarinoista, vaikka aika kevyitä ovatkin.
Takakansiteksti:
Blanka, ruotsalainen ylimysnainen, rikkaudestaan ja korkeasta asemastaan huolimatta alistettu ja hyväksikäytetty.
Daniel Tulikilpi, äärettömän ja salaperäisen Itämaan upporikas turkisruhtinass, mies joka noudattaa vain omaa mieltään.
Rouva Blankan ja herra Danielin tiet kohtaavat Roslagenin Lännanjärven petollisella jäällä. Kohtalo heittää heidät myrskyihin ja vaaroihin maailmassa, jossa vain voimakkaat selviytyvät. Mutta rouva Blanka ei ole voimakas...
Ja kaiken yllä kaartelee jalo metsästyshaukka, rouva Blankan vapautta janoava sielu.
Tammi, 1990
Luin ~25.9.2013
Tämän olen varmaan aikaisemminkin lukenut. Tykkään näistä historiaan sijoittuvista tarinoista, vaikka aika kevyitä ovatkin.
Takakansiteksti:
Blanka, ruotsalainen ylimysnainen, rikkaudestaan ja korkeasta asemastaan huolimatta alistettu ja hyväksikäytetty.
Daniel Tulikilpi, äärettömän ja salaperäisen Itämaan upporikas turkisruhtinass, mies joka noudattaa vain omaa mieltään.
Rouva Blankan ja herra Danielin tiet kohtaavat Roslagenin Lännanjärven petollisella jäällä. Kohtalo heittää heidät myrskyihin ja vaaroihin maailmassa, jossa vain voimakkaat selviytyvät. Mutta rouva Blanka ei ole voimakas...
Ja kaiken yllä kaartelee jalo metsästyshaukka, rouva Blankan vapautta janoava sielu.
maanantai 16. syyskuuta 2013
Utrio, Kaari: Seuraneiti
Kaari Utrio: Seuraneiti
Amanita 2013
Luin ~ 15.9.2013
Takakansikuvaus: Kiltti ja hiljainen mamselli Linda Melin ahkeroi köyhän kappalaisen pappilassa Ylä-Savossa ja Kajaanissa. Tulevaisuus on tiedossa: naimisiin jonkun papinapulaisen kanssa ja loppuelämä samaa askaretta.
Mutta elämä muuttuu, kun Linda saa kutsun sukulaisten luo pääkaupunkiin. Seurapiirien suosikki Victor Waldau vie savolaisen papintyttären ylhäisen kehän ytimeen. Linda liitää ylellisestä talosta toiseen, herättää ihailua ja ilkeää kateutta. Menoa seuraa huolestuneena serkku Claes Carleson, Poppelin kauppahuoneen perillinen.
Linda Melinilla on Helsingin piireissä puolellaan voittamaton etu: hänen kauneutensa häikäisee pilvisen päivän. Mutta onko kauneus lopulta etu vai taakka?
Kaari Utrion epookkiromaanin myötä lukija pääsee 1830-luvun Suomen suuriruhtinaskunnan pikkukaupunkien kamareista aristokratian saleihin ja salonkeihin ja oivaltaa Linda Melinin tavoin, mikä elämässä kuitenkin on tärkeintä.
Kevyttä Kaari Utriota.
Amanita 2013
Luin ~ 15.9.2013
Takakansikuvaus: Kiltti ja hiljainen mamselli Linda Melin ahkeroi köyhän kappalaisen pappilassa Ylä-Savossa ja Kajaanissa. Tulevaisuus on tiedossa: naimisiin jonkun papinapulaisen kanssa ja loppuelämä samaa askaretta.
Mutta elämä muuttuu, kun Linda saa kutsun sukulaisten luo pääkaupunkiin. Seurapiirien suosikki Victor Waldau vie savolaisen papintyttären ylhäisen kehän ytimeen. Linda liitää ylellisestä talosta toiseen, herättää ihailua ja ilkeää kateutta. Menoa seuraa huolestuneena serkku Claes Carleson, Poppelin kauppahuoneen perillinen.
Linda Melinilla on Helsingin piireissä puolellaan voittamaton etu: hänen kauneutensa häikäisee pilvisen päivän. Mutta onko kauneus lopulta etu vai taakka?
Kaari Utrion epookkiromaanin myötä lukija pääsee 1830-luvun Suomen suuriruhtinaskunnan pikkukaupunkien kamareista aristokratian saleihin ja salonkeihin ja oivaltaa Linda Melinin tavoin, mikä elämässä kuitenkin on tärkeintä.
Kevyttä Kaari Utriota.
maanantai 9. syyskuuta 2013
Eilenberger, Wolfram: Minun kolmikieliset kaksoseni
Wolfram Eilenberger: Minun kolmikieliset kaksoseni
Siltala 2013
Luin ~ 9.9.2013
Kuvaus:
Edellisessä kirjassaan Minun suomalainen vaimoni Wolfram Eilenberger tarkasteli Suomea ja suomalaisuutta. Nyt perhe on muuttanut Kanadaan, vaimo "tekee uraa" ja Eilenberger koettaa selviytyä koti-isänä. Siinä olisi saksalais-suomalaisen perheen filosofi-isälle jo ihan tarpeeksi tekemistä, mutta päivästä toiseen hänen tielleen osuu vielä lisää hankaluuksia. Miksei hän koskaan saa rehellistä vastausta kysyessään pohjoisamerikkalaisilta naapureiltaan heidän vointiaan? Miksi suomalaiset lapset kulkevat yksin mutta pohjoisamerikkalaisia lapsia saatetaan kouluun ja muutenkin paapotaan? Ja toteutuuko hänen amerikkalainen unelmansa ylipäätään koskaan?Suomalaisen vaimon reaktiot ovat sitten asia erikseen. Vaimon suoruus ja maalaisjärkevä teeskentelemättömyys aiheuttavat pariskunnalle monenlaista kitkaa ympäristön kanssa. Miksi ihmeessä vaimon pitäisi koko ajan hymyillä teennäisesti kaikille?Wolfram Eilenbergerin maanläheinen huumori päästää lähelle ja koukuttaa lukijan täydellä sydämellä mukaan kolmikielisen perheen kokemuksiin kahdella mantereella.
Siltala 2013
Luin ~ 9.9.2013
Kuvaus:
Edellisessä kirjassaan Minun suomalainen vaimoni Wolfram Eilenberger tarkasteli Suomea ja suomalaisuutta. Nyt perhe on muuttanut Kanadaan, vaimo "tekee uraa" ja Eilenberger koettaa selviytyä koti-isänä. Siinä olisi saksalais-suomalaisen perheen filosofi-isälle jo ihan tarpeeksi tekemistä, mutta päivästä toiseen hänen tielleen osuu vielä lisää hankaluuksia. Miksei hän koskaan saa rehellistä vastausta kysyessään pohjoisamerikkalaisilta naapureiltaan heidän vointiaan? Miksi suomalaiset lapset kulkevat yksin mutta pohjoisamerikkalaisia lapsia saatetaan kouluun ja muutenkin paapotaan? Ja toteutuuko hänen amerikkalainen unelmansa ylipäätään koskaan?Suomalaisen vaimon reaktiot ovat sitten asia erikseen. Vaimon suoruus ja maalaisjärkevä teeskentelemättömyys aiheuttavat pariskunnalle monenlaista kitkaa ympäristön kanssa. Miksi ihmeessä vaimon pitäisi koko ajan hymyillä teennäisesti kaikille?Wolfram Eilenbergerin maanläheinen huumori päästää lähelle ja koukuttaa lukijan täydellä sydämellä mukaan kolmikielisen perheen kokemuksiin kahdella mantereella.
maanantai 2. syyskuuta 2013
Feldt, Felicia: Näkymätön tytär
Felicia Feldt: Näkymätön tytär - Kasvatusguru Anna Wahlgrenin varjossa
Felicia försvann, 2011
Otava 2013
Luin ~ 1.9.2013
Lyhyt esittely Adlibriksessä:
Kasvatusasiantuntijan perheessä ei eletty kasvatusoppaiden mukaan. Felicia Feldt kertoo jatkuvista muutoista ja vaihtuvista isäpuolista, äidin alkoholismista, yksinäisyydestään ja syntipukin asemastaan, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta ja äidin miestuttavien ahdisteluista.
Kirja ei ole ensisijaisesti tirkistelykirja - se antaa myös lohtua vastaavia vaikeuksia kokeneelle. Lapsuuden turvattomuus ja kaltoinkohtelu heijastuvat pitkälle, mutta aina on toivoa. Feldtille aika ja pitkät terapiat ovat antaneet tapahtumiin etäisyyttä.
Felicia försvann, 2011
Otava 2013
Luin ~ 1.9.2013
Lyhyt esittely Adlibriksessä:
Kasvatusasiantuntijan perheessä ei eletty kasvatusoppaiden mukaan. Felicia Feldt kertoo jatkuvista muutoista ja vaihtuvista isäpuolista, äidin alkoholismista, yksinäisyydestään ja syntipukin asemastaan, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta ja äidin miestuttavien ahdisteluista.
Kirja ei ole ensisijaisesti tirkistelykirja - se antaa myös lohtua vastaavia vaikeuksia kokeneelle. Lapsuuden turvattomuus ja kaltoinkohtelu heijastuvat pitkälle, mutta aina on toivoa. Feldtille aika ja pitkät terapiat ovat antaneet tapahtumiin etäisyyttä.
torstai 29. elokuuta 2013
Lundberg, Ulla-Lena: Mitä sydän halajaa
Ulla-Lena Lundberg: Mitä sydän halajaa
Allt man kan önska sig, 1995
Gummerus 1995
Luin ~ 29.08.2013
Jatkoa kirjoille Leo ja Suureen maailmaan
Kyllä on herkullista tekstiä jälleen kerran. Viisautta, huumoria. Esittelyä ehkä myöhemmin.
Ahvenanmaan talonpoikaispurjehdusta käsittelevät romaanit Leo ja Suureen maailmaan saavat nyt upean päätöksensä. Trilogian kolmannessa osassa eletään nykyaikaa. Suuret autolautat lipuvat taukoamatta Ahvenenmaan ohi. Ne pyrkivät tarjoamaan matkustajille mitä ikinä sydän halajaa: laivojen valtavissa sisätiloissa vellovat suuruudenhullut unelmat ja kyltymättömät toiveet.
Romaanin kertojana on Leonora Eskilsson, sosiaaliantropologi, jonka suvun vaiheet nivoutuivat kuunari Leon kohtaloon. Hänen lisäkseen lukija kohtaa trilogian edellisistä osista tuttuja myyttisiä ja todellisia Granbodan asukkaita.
Romaanin yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset ainekset kietoutuvat likeisesti yhteen, niin kuin Ulla-Lena Lundbergilla aina. Tuloksena on loistelias analyysi ahvenenmaalaisesta yhteiskunnasta, joka päältä katsoen näyttää muuttuneen perusteellisesti. Mutta syvemmin tarkastellessa modernissa lauttakaudessa ja talonpoikaspurjehduksen kukoistusajassa on merkittäviä yhtäläisyyksiä, minkä kertoja pitävästi, nautittavasti ja mukaansatempaavasti todistaa.
Allt man kan önska sig, 1995
Gummerus 1995
Luin ~ 29.08.2013
Jatkoa kirjoille Leo ja Suureen maailmaan
Kyllä on herkullista tekstiä jälleen kerran. Viisautta, huumoria. Esittelyä ehkä myöhemmin.
Ahvenanmaan talonpoikaispurjehdusta käsittelevät romaanit Leo ja Suureen maailmaan saavat nyt upean päätöksensä. Trilogian kolmannessa osassa eletään nykyaikaa. Suuret autolautat lipuvat taukoamatta Ahvenenmaan ohi. Ne pyrkivät tarjoamaan matkustajille mitä ikinä sydän halajaa: laivojen valtavissa sisätiloissa vellovat suuruudenhullut unelmat ja kyltymättömät toiveet.
Romaanin kertojana on Leonora Eskilsson, sosiaaliantropologi, jonka suvun vaiheet nivoutuivat kuunari Leon kohtaloon. Hänen lisäkseen lukija kohtaa trilogian edellisistä osista tuttuja myyttisiä ja todellisia Granbodan asukkaita.
Romaanin yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset ainekset kietoutuvat likeisesti yhteen, niin kuin Ulla-Lena Lundbergilla aina. Tuloksena on loistelias analyysi ahvenenmaalaisesta yhteiskunnasta, joka päältä katsoen näyttää muuttuneen perusteellisesti. Mutta syvemmin tarkastellessa modernissa lauttakaudessa ja talonpoikaspurjehduksen kukoistusajassa on merkittäviä yhtäläisyyksiä, minkä kertoja pitävästi, nautittavasti ja mukaansatempaavasti todistaa.
tiistai 20. elokuuta 2013
Barnett, Kristine: Ihmeellinen mieli
Kristine Barnett: Ihmeellinen mieli - Poikani tarina
The Spark
A Mother's Story of Nurturing Genius
Otava 2013
Luin ~ 20.08.2013
Wau. Tykkäsin kirjasta. Mielenkiintoisesti kerrottu. Kirjan kirjoittaja, ihmelapsen äiti on myös melkoinen tehopakkaus.
Otavan lyhyt esittelyteksti:
Kristine Barnettin pojalla on valokuvamuisti ja korkeampi älykkyysosamäärä kuin Einsteinilla, ja hän on matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakas. Kun Jacobin autismi todettiin hänen ollessaan kaksivuotias, äidille sanottiin, ettei poika koskaan opi solmimaan kengännauhojaan.
Yhdeksänvuotiaana Jacob alkoi kehittää astrofysiikan teoriaa, josta hänelle povataan Nobelin palkintoa, ja 12-vuotiaana hän alkoi saada palkkaa kvanttifysiikan tutkijana. Tämä on ollut mahdollista, koska äiti uhmasi puolisoaan ja asiantuntijoita ja uskoi pojan erityislahjoihin.
The Spark
A Mother's Story of Nurturing Genius
Otava 2013
Luin ~ 20.08.2013
Wau. Tykkäsin kirjasta. Mielenkiintoisesti kerrottu. Kirjan kirjoittaja, ihmelapsen äiti on myös melkoinen tehopakkaus.
Otavan lyhyt esittelyteksti:
Kristine Barnettin pojalla on valokuvamuisti ja korkeampi älykkyysosamäärä kuin Einsteinilla, ja hän on matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakas. Kun Jacobin autismi todettiin hänen ollessaan kaksivuotias, äidille sanottiin, ettei poika koskaan opi solmimaan kengännauhojaan.
Yhdeksänvuotiaana Jacob alkoi kehittää astrofysiikan teoriaa, josta hänelle povataan Nobelin palkintoa, ja 12-vuotiaana hän alkoi saada palkkaa kvanttifysiikan tutkijana. Tämä on ollut mahdollista, koska äiti uhmasi puolisoaan ja asiantuntijoita ja uskoi pojan erityislahjoihin.
perjantai 9. elokuuta 2013
Dorrestein, Renate: Hyvä äitipuoli
Renate Dorrestein: Hyvä äitipuoli
De stiefmoeder
WSOY 2013
Luin ~9.8.2013
WSOY
Kuvaus WSOY:n sivulta: ”Aitoa Dorresteinia: koskettavaa, terävää ja hauskaa.” Margriet
Axel ja Claire ovat pyörittäneet kolmen hengen uusperhettään tyytyväisinä jo toistakymmentä vuotta. Sitten Axel löytää aborttiklinikan kuitin ja luulee Clairen toimineen häpeämättömästi hänen selkänsä takana – ja tavallaan hän onkin. Alkaa luulojen ja väärinkäsitysten huikea sirkus, jossa äitipuoli ei kaiketi koskaan voi selvitä hymyssä suin ja jota 16-vuotias tytärpuoli käyttää siekailematta hyväkseen.
Älykkäitä huomioita, pienen ihmisen salaisimpia ajatuksia ja rohkeasta liioittelusta syntyvää kerronnan iloa – sitä on Alankomaiden tunnetuimman kirjailijan kerrontataidon näyte. Renate Dorrestein kirjoittaa rankoista aiheista, ja aina yhtä hauskasti, viisaasti ja kunnioittaen.
-------------------- Annelin lukuvinkeistä tämän kirjan bongasin, kirjailijan nimi oli entuudestaan tuttu. Olen jokseenkin samaa mieltä Annelin kanssa :).
De stiefmoeder
WSOY 2013
Luin ~9.8.2013
WSOY
Kuvaus WSOY:n sivulta: ”Aitoa Dorresteinia: koskettavaa, terävää ja hauskaa.” Margriet
Axel ja Claire ovat pyörittäneet kolmen hengen uusperhettään tyytyväisinä jo toistakymmentä vuotta. Sitten Axel löytää aborttiklinikan kuitin ja luulee Clairen toimineen häpeämättömästi hänen selkänsä takana – ja tavallaan hän onkin. Alkaa luulojen ja väärinkäsitysten huikea sirkus, jossa äitipuoli ei kaiketi koskaan voi selvitä hymyssä suin ja jota 16-vuotias tytärpuoli käyttää siekailematta hyväkseen.
Älykkäitä huomioita, pienen ihmisen salaisimpia ajatuksia ja rohkeasta liioittelusta syntyvää kerronnan iloa – sitä on Alankomaiden tunnetuimman kirjailijan kerrontataidon näyte. Renate Dorrestein kirjoittaa rankoista aiheista, ja aina yhtä hauskasti, viisaasti ja kunnioittaen.
-------------------- Annelin lukuvinkeistä tämän kirjan bongasin, kirjailijan nimi oli entuudestaan tuttu. Olen jokseenkin samaa mieltä Annelin kanssa :).
torstai 1. elokuuta 2013
Worth, Jennifer: Hakekaa kätilö!
Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!
Call the Midwife - A True Story of the East End in the 1950s
Otava 2012
Luin ~01.08.2013
Lyhyt esittely:
Kuvaus: Jennifer Worth kertoo muistelmissaan lämpöisesti ja maanläheisesti ajastaan kätilönä ja aluesairaanhoitajana nunnien äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon East Endissä. Kulmilla melskaavat jengit ja kotikäynneillä slummialueiden ahtaissa asunnoissa vaanivat monet taudit, mutta valoa elämään tuovat yhteisöllisyys, ihmisten ystävällisyys sekä monta lasta synnyttäneiden äitien sinnikkyys alkeellisissa oloissa. Myös sattumuksista kätilötovereiden kanssa syntyy nautittavaa tarinointia.
Täällä perusteellinen ja hieno arvio kirjasta. Allekirjoitan :).
Call the Midwife - A True Story of the East End in the 1950s
Otava 2012
Luin ~01.08.2013
Lyhyt esittely:
Kuvaus: Jennifer Worth kertoo muistelmissaan lämpöisesti ja maanläheisesti ajastaan kätilönä ja aluesairaanhoitajana nunnien äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon East Endissä. Kulmilla melskaavat jengit ja kotikäynneillä slummialueiden ahtaissa asunnoissa vaanivat monet taudit, mutta valoa elämään tuovat yhteisöllisyys, ihmisten ystävällisyys sekä monta lasta synnyttäneiden äitien sinnikkyys alkeellisissa oloissa. Myös sattumuksista kätilötovereiden kanssa syntyy nautittavaa tarinointia.
Täällä perusteellinen ja hieno arvio kirjasta. Allekirjoitan :).
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Lundberg, Ulla-Lena: Suureen maailmaan
Ulla-Lena Lundberg: Suureen maailmaan
Stora världen, 1991
Gummerus 1991
Luin ~28.7.2013
Trilogian toinen osa. Itsenäinen jatko kirjaan Leo.
Takakansiteksti: Romaanillaan Leo Ulla-Lena Lundberg aloitti suuren merenkulkijaeepoksensa. Hän kuvasi siinä dramaattisesti ja vaikuttavasti Ahvenenmaan talonpoikaispurjehduksen kukoistuskautta, joka ajoittui 1800-luvun jälkipuoliskolle.
Romaani Suureen maailmaan alkaa siitä mihin Leo loppuu, mutta nyt aika on toinen. Kylä ei enää ole kaiken ehdoton keskus. Nyt liikkuvat ahvenanmaalaiset laaoille vesillä ja purjehtivat suurilla nelimastoisilla parkeillaan Kap Hornin ympäri noutaessaan Australiasta vehnälastia Eurooppaan. Eletään yhden aikakauden loppua, muuan loistelias jakso on kääntymässä kohti tuhoaa. Samanaikaisesti Ahvenanmaan elinkeinoelämä muuttuu, eikä merenkulku ole enää ainoa tie edetä maailmassa.
Mutta Lundbergin eepoksen eloisuus ei niinkään johdu yhteiskuntakuvauksesta kuin yksittäisistä Grandbodan asukkaista. Tässäkin teoksessa vilisee jännittäviä ihmiskohtaloita ja kuolemattomia henkilökuvia, sellaisia kuin juureton Leonard, rovasti Isidor, Eskilsin vävy Ragnar, merikapteeni Richard ja kaikkien ihailema ”Simonsin täti” Elise.
Romaani Suureen maailmaan on yhtä vaikuttava kuin Leo, ja samalla jännittävästi erilainen.
Stora världen, 1991
Gummerus 1991
Luin ~28.7.2013
Trilogian toinen osa. Itsenäinen jatko kirjaan Leo.
Takakansiteksti: Romaanillaan Leo Ulla-Lena Lundberg aloitti suuren merenkulkijaeepoksensa. Hän kuvasi siinä dramaattisesti ja vaikuttavasti Ahvenenmaan talonpoikaispurjehduksen kukoistuskautta, joka ajoittui 1800-luvun jälkipuoliskolle.
Romaani Suureen maailmaan alkaa siitä mihin Leo loppuu, mutta nyt aika on toinen. Kylä ei enää ole kaiken ehdoton keskus. Nyt liikkuvat ahvenanmaalaiset laaoille vesillä ja purjehtivat suurilla nelimastoisilla parkeillaan Kap Hornin ympäri noutaessaan Australiasta vehnälastia Eurooppaan. Eletään yhden aikakauden loppua, muuan loistelias jakso on kääntymässä kohti tuhoaa. Samanaikaisesti Ahvenanmaan elinkeinoelämä muuttuu, eikä merenkulku ole enää ainoa tie edetä maailmassa.
Mutta Lundbergin eepoksen eloisuus ei niinkään johdu yhteiskuntakuvauksesta kuin yksittäisistä Grandbodan asukkaista. Tässäkin teoksessa vilisee jännittäviä ihmiskohtaloita ja kuolemattomia henkilökuvia, sellaisia kuin juureton Leonard, rovasti Isidor, Eskilsin vävy Ragnar, merikapteeni Richard ja kaikkien ihailema ”Simonsin täti” Elise.
Romaani Suureen maailmaan on yhtä vaikuttava kuin Leo, ja samalla jännittävästi erilainen.
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Lundberg, Lotta: Klovnin kyyneleet
Lotta Lundberg: Klovnin kyyneleet
Skynda, kom och se (2006)
Gummerus 2008
Luettu ~12.7.2013 br>
Luna Parkin huvipuisto, New York, 1932. Sirkuskääpiöt Glauer ja Ka ovat saaneet tarpeekseen narrin elämästä. He palaavat Glauerin kotimaahan Saksaan, haaveenaan perustaa oma teatteriseurue. Mukaan liittyy maailman pienin kuplettilaulaja Verner sekä pahasisuinen musta tanssityttö Nelly.
Hitler-nimiseen mieheen hullantuneessa maassa teatteria ei kuitenkaan suvaita, kääpiöistä nyt puhumattakaan. Unelma parrasvaloissa paistattelusta vaihtuu Berliinin kellariloukoissa lymyilyyn.
Seurue saa viime hetkellä kutsun Gröna Lundin huvipuistoon Tukholmaan. Ensi-illan lähestyessä pahaenteiset varjot alkavat kerääntyä kääpiöiden oman tivolikylän, Lilliputian, ympärille. (takakansiteksti) ------
Skynda, kom och se (2006)
Gummerus 2008
Luettu ~12.7.2013 br>
Luna Parkin huvipuisto, New York, 1932. Sirkuskääpiöt Glauer ja Ka ovat saaneet tarpeekseen narrin elämästä. He palaavat Glauerin kotimaahan Saksaan, haaveenaan perustaa oma teatteriseurue. Mukaan liittyy maailman pienin kuplettilaulaja Verner sekä pahasisuinen musta tanssityttö Nelly.
Hitler-nimiseen mieheen hullantuneessa maassa teatteria ei kuitenkaan suvaita, kääpiöistä nyt puhumattakaan. Unelma parrasvaloissa paistattelusta vaihtuu Berliinin kellariloukoissa lymyilyyn.
Seurue saa viime hetkellä kutsun Gröna Lundin huvipuistoon Tukholmaan. Ensi-illan lähestyessä pahaenteiset varjot alkavat kerääntyä kääpiöiden oman tivolikylän, Lilliputian, ympärille. (takakansiteksti) ------
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Parkin, Gaile: Kigalin kakkukauppa muuttaa
Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa muuttaa
When Hoopoes go to Heaven
Tammi 2013
Luin ~ 9.6.2013
Itsenäinen jatko-osa kirjaan Kigalin kakkukauppa
Esittely: Kigalin kakkukauppa hurmaa jälleen!
Benedict Tungarazan isoäidin Angelin kakut lakkaavat käymästä kaupaksi, kun perhe joutuu muuttamaan isoisän työn perässä Ruandasta Swazimaahan. Isovanhemmilla on täysi työ elättää viittä orvoksi jäänyttä lastenlastaan, ja Benedict koettaa kovasti keksiä, kuinka kakkukauppa saataisiin elpymään. Pulma ei vain meinaa ratketa, ja koulunkäyntikin tuntuu raskaalta. Mutta eläinrakas, valoisa Benedict ei lannistu. Eräänä päivänä hän saa idean, jonka ansiosta Angelin kakku-uunille on taas käyttöä. Uuden ystävän Nomsan myötä elämä maistuu entistä paremmalta.
Kigalin kakkukaupan itsenäinen jatko-osa on värikkäästi kuorrutettu, täyteläinen romaani Afrikasta ja aikuiseksi kasvamisen vaikeudesta. Viisaasti kirjoittava Parkin annostelee sielunruokaa isolla kauhalla.
Oli kyllä oikeasti itsenäinen osa, kertojaäänikin oli vaihtunut. Ihan tarkkaan en enää muistakaan, ketkä Tungarazan perheeseen kuuluivat edellisessä tarinassa, mutta pääpiirteittäin kuitenkin. Nyt ei pääosassa siis ollutkaan enää upeita juhlakakkuja rakentava ja myyvä Mama Angel, vaan hänen lapsenlapsensa Benedict. Mama ja Papa Tungaraza ovat joutuneet ottamaan huoltaakseen 5 lastenlastaan, sillä näiden vanhemmat ovat kaikki kuolleet... näin ymmärsin, HIViin.
Vasta kymmenvuotias Benedict on kiltti ja sympaattinen nuorimies, joka ottaa todella vakavasti asemansa perheen vanhimpana ( ! ) poikana. Hän miettii mielessään syntyjä syviä, huomioi kaikenlaisia asioita ympäristöstään ja hiljaisella tavallaan saa asioita muuttumaan. Uskomaton, ihana poika!
Elämä ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista, mutta kirjan sävy on valoisa ja luottavainen. Hieno lukukokemus taas, kirjasta jää hyvä mieli.
When Hoopoes go to Heaven
Tammi 2013
Luin ~ 9.6.2013
Itsenäinen jatko-osa kirjaan Kigalin kakkukauppa
Esittely: Kigalin kakkukauppa hurmaa jälleen!
Benedict Tungarazan isoäidin Angelin kakut lakkaavat käymästä kaupaksi, kun perhe joutuu muuttamaan isoisän työn perässä Ruandasta Swazimaahan. Isovanhemmilla on täysi työ elättää viittä orvoksi jäänyttä lastenlastaan, ja Benedict koettaa kovasti keksiä, kuinka kakkukauppa saataisiin elpymään. Pulma ei vain meinaa ratketa, ja koulunkäyntikin tuntuu raskaalta. Mutta eläinrakas, valoisa Benedict ei lannistu. Eräänä päivänä hän saa idean, jonka ansiosta Angelin kakku-uunille on taas käyttöä. Uuden ystävän Nomsan myötä elämä maistuu entistä paremmalta.
Kigalin kakkukaupan itsenäinen jatko-osa on värikkäästi kuorrutettu, täyteläinen romaani Afrikasta ja aikuiseksi kasvamisen vaikeudesta. Viisaasti kirjoittava Parkin annostelee sielunruokaa isolla kauhalla.
Oli kyllä oikeasti itsenäinen osa, kertojaäänikin oli vaihtunut. Ihan tarkkaan en enää muistakaan, ketkä Tungarazan perheeseen kuuluivat edellisessä tarinassa, mutta pääpiirteittäin kuitenkin. Nyt ei pääosassa siis ollutkaan enää upeita juhlakakkuja rakentava ja myyvä Mama Angel, vaan hänen lapsenlapsensa Benedict. Mama ja Papa Tungaraza ovat joutuneet ottamaan huoltaakseen 5 lastenlastaan, sillä näiden vanhemmat ovat kaikki kuolleet... näin ymmärsin, HIViin.
Vasta kymmenvuotias Benedict on kiltti ja sympaattinen nuorimies, joka ottaa todella vakavasti asemansa perheen vanhimpana ( ! ) poikana. Hän miettii mielessään syntyjä syviä, huomioi kaikenlaisia asioita ympäristöstään ja hiljaisella tavallaan saa asioita muuttumaan. Uskomaton, ihana poika!
Elämä ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista, mutta kirjan sävy on valoisa ja luottavainen. Hieno lukukokemus taas, kirjasta jää hyvä mieli.
Tunnisteet:
ajatuksia,
kuvaus,
lukupäiväkirja2013,
Suosittelen
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret
Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret
Translated from the English translation Message from an Unknown Chinese Mother - Stories of Loss and Love
Atena Kustannus Oy / Otava 2013
Luin ~3.6.2013 ----------------
Kustantajan esittely:
Kiinan äidit ja tyttäret, jotka eivät koskaan saaneet elää yhdessä
Tuhannet ja taas tuhannet kiinalaisnaiset ovat joutuneet luopumaan tyttäristään. He ovat jättäneet lapsen asemalaiturille, antaneet tämän adoptoitavaksi tai hylänneet orpokotiin tai sairaalan portaille. Joidenkin naisten kohtalo on ollut alistua ikivanhoihin tapoihin: kun vastasyntynyt ei ole suvun odottama poika, lapsi nostetaan vesiammeeseen – ja jätetään sinne. ”Tyttövauva ei ole edes lapsi”, saneli syrjäseutujen perinne tyttärien kohtalon vielä parikymmentä vuotta sitten.
Kiinalaissyntyinen toimittaja-kirjailija Xinran kertoo kymmenen kiinalaisnaisen elämäntarinat – ja omansa. Naiset ovat kohdanneet niin yhden lapsen politiikan, naisia kahlitsevat perinteet kuin äärimmäisen köyhyydenkin. Xinranin oman unelman pienen orpotytön kasvattamisesta murskasi yhteiskunnan painostus. Lapsistaan luopuneet äidit ovat itsekin Kiinan kadotettuja tyttäriä: heidän sydämessään on jatkuva suru ja tuska, heidän ajatuksensa ovat kiinnittyneet lapseen, jota he eivät koskaan saaneet tuntea.
Kiinan kadotetut tyttäret on henkilökohtainen ja ajankohtainen, surun täyttämä kirja, mutta herättää myös toivon muutoksesta. Lisäksi se on viesti tuhansille ulkomaille adoptoiduille kiinalaistytöille. Millainen on voinut olla heidän biologisen äitinsä tarina? Miksi hän joutui luopumaan omasta lapsestaan?
----------------------
Oli mielenkiintoinen kirja. Hyvä muistutus siitä, miten kummallisissa kulttuureissa ihmiset ovat eläneet ja elävät. Kummallisissa nimen omaan siinä mielessä, että erilaisten perimmäistapojen, poliittisten ideologioiden, kulttuuristen vaatimusten ja ties mistä syistä ihmiset joutuvat tekemään todella radikaaleja ratkaisuja täysin luonnonvastaisesti.
Eikö ihmisellä luonnostaan ole tarve ja halu lisääntyä ja sen jälkeen huolehtia jälkeläisistään?
Kuitenkin niin monista syistä ihminen voi joutua toimimaan tuota luonnon säätämää jrjestystä vastaan.
Joskus kaipaisin ehkä itse tasapuolisuuden vuoksi sen huomioimista, että lapsensa luovuttanut äiti ja lapsi, joka on luovutettu, jäävät ikuisesti vajaaseen tilaan. Suurimpana ja päällimmäisenä on kaipaus toisen luo. Sitten tietysti lapsen puolelta kysymys, miksi? Miksi äiti antoi minut pois? Tuttua on varmaan myös viha. Lopuksi kuitenkin tämän viha-rakkaus-asetelman välissä on muutakin.
Eivät kaikki äidit ja lapset (tyttäret) todellakaan rakasta toisiaan tai tule edes keskenään kovin hyvin toimeen. Äiti, joka kasvattaa lapsen, joutuu myös kieltämään ja olemaan ikävä. Lapsi kritisoi, uhmaa, vastustaa, ehkä joskus hylkääkin. Harvoin tietenkään ihan totaalisesti, mutta sitäkin tapahtuu. Ja joka tapauksessa arki voi olla melkoisen rajua tastelua. Sitä eivät toisistaan erotetut äidit ja tyttäret saa eivätkä joudu koskaan kokemaan, siksi ihannointi tai viha saattaa jäädä päällimmäisiksi tunteiksi. Ja siksihän tietysti luopuminen onkin niin katkeraa. Kun joutuu luopumaan normaaln yhteiselämän kaikenkirjavasta sekamelskasta. Toisesta on jäljellä vain muisto tai pelkkä kaipaus.
Translated from the English translation Message from an Unknown Chinese Mother - Stories of Loss and Love
Atena Kustannus Oy / Otava 2013
Luin ~3.6.2013 ----------------
Kustantajan esittely:
Kiinan äidit ja tyttäret, jotka eivät koskaan saaneet elää yhdessä
Tuhannet ja taas tuhannet kiinalaisnaiset ovat joutuneet luopumaan tyttäristään. He ovat jättäneet lapsen asemalaiturille, antaneet tämän adoptoitavaksi tai hylänneet orpokotiin tai sairaalan portaille. Joidenkin naisten kohtalo on ollut alistua ikivanhoihin tapoihin: kun vastasyntynyt ei ole suvun odottama poika, lapsi nostetaan vesiammeeseen – ja jätetään sinne. ”Tyttövauva ei ole edes lapsi”, saneli syrjäseutujen perinne tyttärien kohtalon vielä parikymmentä vuotta sitten.
Kiinalaissyntyinen toimittaja-kirjailija Xinran kertoo kymmenen kiinalaisnaisen elämäntarinat – ja omansa. Naiset ovat kohdanneet niin yhden lapsen politiikan, naisia kahlitsevat perinteet kuin äärimmäisen köyhyydenkin. Xinranin oman unelman pienen orpotytön kasvattamisesta murskasi yhteiskunnan painostus. Lapsistaan luopuneet äidit ovat itsekin Kiinan kadotettuja tyttäriä: heidän sydämessään on jatkuva suru ja tuska, heidän ajatuksensa ovat kiinnittyneet lapseen, jota he eivät koskaan saaneet tuntea.
Kiinan kadotetut tyttäret on henkilökohtainen ja ajankohtainen, surun täyttämä kirja, mutta herättää myös toivon muutoksesta. Lisäksi se on viesti tuhansille ulkomaille adoptoiduille kiinalaistytöille. Millainen on voinut olla heidän biologisen äitinsä tarina? Miksi hän joutui luopumaan omasta lapsestaan?
----------------------
Oli mielenkiintoinen kirja. Hyvä muistutus siitä, miten kummallisissa kulttuureissa ihmiset ovat eläneet ja elävät. Kummallisissa nimen omaan siinä mielessä, että erilaisten perimmäistapojen, poliittisten ideologioiden, kulttuuristen vaatimusten ja ties mistä syistä ihmiset joutuvat tekemään todella radikaaleja ratkaisuja täysin luonnonvastaisesti.
Eikö ihmisellä luonnostaan ole tarve ja halu lisääntyä ja sen jälkeen huolehtia jälkeläisistään?
Kuitenkin niin monista syistä ihminen voi joutua toimimaan tuota luonnon säätämää jrjestystä vastaan.
Joskus kaipaisin ehkä itse tasapuolisuuden vuoksi sen huomioimista, että lapsensa luovuttanut äiti ja lapsi, joka on luovutettu, jäävät ikuisesti vajaaseen tilaan. Suurimpana ja päällimmäisenä on kaipaus toisen luo. Sitten tietysti lapsen puolelta kysymys, miksi? Miksi äiti antoi minut pois? Tuttua on varmaan myös viha. Lopuksi kuitenkin tämän viha-rakkaus-asetelman välissä on muutakin.
Eivät kaikki äidit ja lapset (tyttäret) todellakaan rakasta toisiaan tai tule edes keskenään kovin hyvin toimeen. Äiti, joka kasvattaa lapsen, joutuu myös kieltämään ja olemaan ikävä. Lapsi kritisoi, uhmaa, vastustaa, ehkä joskus hylkääkin. Harvoin tietenkään ihan totaalisesti, mutta sitäkin tapahtuu. Ja joka tapauksessa arki voi olla melkoisen rajua tastelua. Sitä eivät toisistaan erotetut äidit ja tyttäret saa eivätkä joudu koskaan kokemaan, siksi ihannointi tai viha saattaa jäädä päällimmäisiksi tunteiksi. Ja siksihän tietysti luopuminen onkin niin katkeraa. Kun joutuu luopumaan normaaln yhteiselämän kaikenkirjavasta sekamelskasta. Toisesta on jäljellä vain muisto tai pelkkä kaipaus.
maanantai 27. toukokuuta 2013
Hiekkapelto, Kati: Kolibri
Kati Hiekkapelto: Kolibri
Otava 2013
Luin ~27.5.2013
Pitkästä aikaa dekkari! Sehän imi heti mukaansa, melkein ei voinut laskea käsistään..
Otavan esittely: Jugoslavian unkarilainen Anna Fekete aloittaa rikostutkijana pohjoissuomalaisessa merenrantakaupungissa. Nuori maahanmuuttaja on täysin suomalaistunut, mutta kokee itsensä muukalaiseksi, ehkä eniten itselleen. Asiaa ei helpota että hän saa työparikseen keski-ikäisen Eskon, joka ei vaivaudu peittelemään rasistisia ennakkoluulojaan.
Annan työ rikostutkijana ehtii tuskin alkaa, kun hän joutuu keskelle koko maata kuohuttavaa murhatutkintaa. Lenkkipolulla surmatun nuoren naisen hallusta löytyy atsteekkijumalaa esittävä riipus, ja pian tapahtuu toinen samanlainen murha. Merkit viittaavat sarjamurhaajaan. Saako Anna Kolibrin kiinni ennen kuin uhreja tulee lisää?
Päänvaivaa tuottaa myös kurdityttö Dijar. Tyttö on ottanut yhteyttä poliisiin kunniaväkivallan pelossa, mutta pyörtänyt kuulusteluissa puheensa. Tytön vaietessa Annan on etsittävä todisteita muualta.
Mielenkiintoiset henkilöt, heti alkoi tapahtua. Yllättävän hyvin kirjan eri juonikuvioissa pysyi mukana. Jännitettä syntyi, mutta ei onneksi sentään kauhua. Hyvä loppuratkaisukin, jota ei nyt auta paljastaa... :). Tai oikeastaan loppuratkaisuT.
Otava 2013
Luin ~27.5.2013
Pitkästä aikaa dekkari! Sehän imi heti mukaansa, melkein ei voinut laskea käsistään..
Otavan esittely: Jugoslavian unkarilainen Anna Fekete aloittaa rikostutkijana pohjoissuomalaisessa merenrantakaupungissa. Nuori maahanmuuttaja on täysin suomalaistunut, mutta kokee itsensä muukalaiseksi, ehkä eniten itselleen. Asiaa ei helpota että hän saa työparikseen keski-ikäisen Eskon, joka ei vaivaudu peittelemään rasistisia ennakkoluulojaan.
Annan työ rikostutkijana ehtii tuskin alkaa, kun hän joutuu keskelle koko maata kuohuttavaa murhatutkintaa. Lenkkipolulla surmatun nuoren naisen hallusta löytyy atsteekkijumalaa esittävä riipus, ja pian tapahtuu toinen samanlainen murha. Merkit viittaavat sarjamurhaajaan. Saako Anna Kolibrin kiinni ennen kuin uhreja tulee lisää?
Päänvaivaa tuottaa myös kurdityttö Dijar. Tyttö on ottanut yhteyttä poliisiin kunniaväkivallan pelossa, mutta pyörtänyt kuulusteluissa puheensa. Tytön vaietessa Annan on etsittävä todisteita muualta.
Mielenkiintoiset henkilöt, heti alkoi tapahtua. Yllättävän hyvin kirjan eri juonikuvioissa pysyi mukana. Jännitettä syntyi, mutta ei onneksi sentään kauhua. Hyvä loppuratkaisukin, jota ei nyt auta paljastaa... :). Tai oikeastaan loppuratkaisuT.
perjantai 24. toukokuuta 2013
Irving, John: Minä olen monta
John Irving: Minä olen monta
In One Person, 2012
Tammi 2013
Luin 12.-24.5.2013
Onpa pitkä aika siitä, kun olen viimeksi lukenut John Irvingiä. Tätä uutta kirjaa toki mainostettiin sen verran, ettei sen ilmestymistä voinut olla huomaamatta, joten laitoin sen tietysti kirjaston varaukseen. Arvasin, että opusta ei lueta kahdessa päivässä (600 sivua + Irving!), joten onneksi aloitin aika pian kirjan lukemisen.
Onneksi luin jossain vaiheessa jonkun kirjablogista luonnehdinnan "kirjailija jaarittelee". Sitähän hän tekee. Kirjan alkuosassa se ja ylenmääräinen sulkumerkkien käyttö suorastaan ärsytti. Mutta kun luin tuon jaarittelukommentin, aloin itsekin suhtautua siihen enemmän huumorin kannalta, rennommin. Oikeastaan oli lopulta vallan hauskaa antaa kirjailijan rupatella "lämpimikseen" ja suorastaan toistaa itseään ja nauttia vain siitä, ettei hyvä kirja lopu kesken.
En voi todellakaan väittää olevani tämän aihepiirin lämpimimpiä ystäviä, mutta tykkäsin silti kirjasta. Tietysti kirjasta olisi saanut vielä enemmän irti, jos tuntisi englanninkielistä klassikkokirjallisuutta ja etenkin Shakespearen tuotantoa ja näytelmiä paremmin. Shakespeare ja Ibsenin näytelmät roolihahmoineen olivat aika paljon esillä ja niiden merkitykset tuntiessaan olisi varmaan oivaltanut henkilöistä vielä jotain lisää, mutta kyllä näinkin asiaa ja ajatuksia riitti ihan kotitarpeiksi.
Takakannesta:
Minä olen monta on kuin Garpin maailma toisesta näkökulmasta, vuosikymmenien kokemuksia rikkaampana. Billy Abbott käy koulua 50-luvulla Uudessa-Englannissa, harrastaa teatteria ja rakastuu sekä luokkatoveriinsa että sukupuolensa vaihtaneeseen kirjastonhoitajaan neiti Frostiin. Neiti Frost opettaa kiusatulle Billylle painia ja neuvoo häntä seuraamaan omaa, biseksuaalista tietään.
Minä olen monta seuraa Billyn elämää teinipojasta seitsemänkymppiseksi kirjailijaksi, joka muistuttaa sekä Irvingiä itseään että Irvingin kenties tunnetuinta romaanisankaria T. S. Garpia. Billy Abbottin elämän varrella kohtaamat henkilöt kulkevat historian käänteiden ja erityisesti 1980-luvun AIDS-epidemian läpi liikuttavalla ja merkityksellisellä tavalla.
In One Person, 2012
Tammi 2013
Luin 12.-24.5.2013
Onpa pitkä aika siitä, kun olen viimeksi lukenut John Irvingiä. Tätä uutta kirjaa toki mainostettiin sen verran, ettei sen ilmestymistä voinut olla huomaamatta, joten laitoin sen tietysti kirjaston varaukseen. Arvasin, että opusta ei lueta kahdessa päivässä (600 sivua + Irving!), joten onneksi aloitin aika pian kirjan lukemisen.
Onneksi luin jossain vaiheessa jonkun kirjablogista luonnehdinnan "kirjailija jaarittelee". Sitähän hän tekee. Kirjan alkuosassa se ja ylenmääräinen sulkumerkkien käyttö suorastaan ärsytti. Mutta kun luin tuon jaarittelukommentin, aloin itsekin suhtautua siihen enemmän huumorin kannalta, rennommin. Oikeastaan oli lopulta vallan hauskaa antaa kirjailijan rupatella "lämpimikseen" ja suorastaan toistaa itseään ja nauttia vain siitä, ettei hyvä kirja lopu kesken.
En voi todellakaan väittää olevani tämän aihepiirin lämpimimpiä ystäviä, mutta tykkäsin silti kirjasta. Tietysti kirjasta olisi saanut vielä enemmän irti, jos tuntisi englanninkielistä klassikkokirjallisuutta ja etenkin Shakespearen tuotantoa ja näytelmiä paremmin. Shakespeare ja Ibsenin näytelmät roolihahmoineen olivat aika paljon esillä ja niiden merkitykset tuntiessaan olisi varmaan oivaltanut henkilöistä vielä jotain lisää, mutta kyllä näinkin asiaa ja ajatuksia riitti ihan kotitarpeiksi.
Takakannesta:
Minä olen monta on kuin Garpin maailma toisesta näkökulmasta, vuosikymmenien kokemuksia rikkaampana. Billy Abbott käy koulua 50-luvulla Uudessa-Englannissa, harrastaa teatteria ja rakastuu sekä luokkatoveriinsa että sukupuolensa vaihtaneeseen kirjastonhoitajaan neiti Frostiin. Neiti Frost opettaa kiusatulle Billylle painia ja neuvoo häntä seuraamaan omaa, biseksuaalista tietään.
Minä olen monta seuraa Billyn elämää teinipojasta seitsemänkymppiseksi kirjailijaksi, joka muistuttaa sekä Irvingiä itseään että Irvingin kenties tunnetuinta romaanisankaria T. S. Garpia. Billy Abbottin elämän varrella kohtaamat henkilöt kulkevat historian käänteiden ja erityisesti 1980-luvun AIDS-epidemian läpi liikuttavalla ja merkityksellisellä tavalla.
torstai 9. toukokuuta 2013
Kaunisto, Milja: Synnintekijä
Milja Kaunisto: Synnintekijä
Gummerus 2013
Luin ~9.5.2013
Kun Olavi Maununpoika, vastavihitty pappi ja Turun piispa Maunu Tavastin ottopoika, lähestyy Pariisia, hän haistaa ensimmäiseksi kaupungin löyhkän. On vuosi 1425, sydäntalvi, ja Itämaan kirkasotsaiselle nuorukaiselle avautuu uusi maailma houkutuksineen ja hirvittävyyksineen. Sorbonnen yliopiston oppilaana hän muuntaa nimensä komeaan latinankieliseen asuun, hänestä tulee Olaus Magnus. Olauksen huomio kiinnittyy Sorbonnen kirkkaimpaan älyyn, Miracle de Servièresiin, ja he ystävystyvät. Miracle kutsuu Olauksen perintölinnaansa etelä-Ranskaan, ja tämä lähtee, vaikka aavistaa, että siitä tulee hänen hurskaan elämänsä taitekohta. Kesä maaseudulla on löytöretki yltäkylläisyyteen ja kiellettyyn intohimoon. Kun Olaukselle selviää Miraclen häpeällinen menneisyys, joutuu koetukselle myös hänen oma minuutensa. Milja Kaunisto kuljettaa tarinaa hengästyttävällä otteella. Kerronta on täyteläistä ja eläytyvää, kieli runsasta ja häpeilemätöntä. Olavi Maununpoika oli Sorbonnen yliopiston ainoa suomalainen rehtori, Jeanne d’Arcin aikalainen ja Turun piispa. Synnintekijä kertoo hänen oppivuosistaan Pariisissa, mutta pääosaan nousee myös rietas ja armoton keskiajan Eurooppa. Romaani saa jatkoa Kauniston seuraavissa teoksissa, jotka kertovat Olavi Maununpojan myöhemmistä elämänvaiheista.
Gummeruksen sivulta.
Monessa paikassa törmäsin tähän esikoiskirjaan. Aihepiiri vaikutti kiinnostavalta, kyllä tykkään historiallisista romaaneista.
Lukiessa oli kyllä välillä aika ristiriitainen olo.
Kuten joku muukin lukija, itse en voinut olla ihmettelemättä, miksi näin "raflaavaan" kirjaan oli valittu päähenkilöksi oikea historiallinen henkilö, Olavi Maununpoika. Tämä häiritsi välillä lukemista, kun juonenkäänteet äityivät hurjimmilleen.
Tarina oli kyllä oikein hyvä ja kirja piti hyvin mielenkiinnon yllä, kun siihen ensin pääsi sisälle ja tajusi, tai alkoi vähitelleen aavistaa, miten alkukäänteet oikein liittyivät toisiinsa. Ihan varmasti haluan lukea lisää, sillä kuulemma jatkoa on luvassa.
Ihan kaikki historialliset yksityiskohdat eivät täysin vakuuttaneet, jotenkin tuli sellainen olo, että taiteellista vapautta oli käytetty aika vapaasti. Ehkä tuo historiallisen henkilön valinta ohjasi ajattelemaan myös yksityiskohtia hieman epäilevästi.
Gummerus 2013
Luin ~9.5.2013
Kun Olavi Maununpoika, vastavihitty pappi ja Turun piispa Maunu Tavastin ottopoika, lähestyy Pariisia, hän haistaa ensimmäiseksi kaupungin löyhkän. On vuosi 1425, sydäntalvi, ja Itämaan kirkasotsaiselle nuorukaiselle avautuu uusi maailma houkutuksineen ja hirvittävyyksineen. Sorbonnen yliopiston oppilaana hän muuntaa nimensä komeaan latinankieliseen asuun, hänestä tulee Olaus Magnus. Olauksen huomio kiinnittyy Sorbonnen kirkkaimpaan älyyn, Miracle de Servièresiin, ja he ystävystyvät. Miracle kutsuu Olauksen perintölinnaansa etelä-Ranskaan, ja tämä lähtee, vaikka aavistaa, että siitä tulee hänen hurskaan elämänsä taitekohta. Kesä maaseudulla on löytöretki yltäkylläisyyteen ja kiellettyyn intohimoon. Kun Olaukselle selviää Miraclen häpeällinen menneisyys, joutuu koetukselle myös hänen oma minuutensa. Milja Kaunisto kuljettaa tarinaa hengästyttävällä otteella. Kerronta on täyteläistä ja eläytyvää, kieli runsasta ja häpeilemätöntä. Olavi Maununpoika oli Sorbonnen yliopiston ainoa suomalainen rehtori, Jeanne d’Arcin aikalainen ja Turun piispa. Synnintekijä kertoo hänen oppivuosistaan Pariisissa, mutta pääosaan nousee myös rietas ja armoton keskiajan Eurooppa. Romaani saa jatkoa Kauniston seuraavissa teoksissa, jotka kertovat Olavi Maununpojan myöhemmistä elämänvaiheista.
Gummeruksen sivulta.
Monessa paikassa törmäsin tähän esikoiskirjaan. Aihepiiri vaikutti kiinnostavalta, kyllä tykkään historiallisista romaaneista.
Lukiessa oli kyllä välillä aika ristiriitainen olo.
Kuten joku muukin lukija, itse en voinut olla ihmettelemättä, miksi näin "raflaavaan" kirjaan oli valittu päähenkilöksi oikea historiallinen henkilö, Olavi Maununpoika. Tämä häiritsi välillä lukemista, kun juonenkäänteet äityivät hurjimmilleen.
Tarina oli kyllä oikein hyvä ja kirja piti hyvin mielenkiinnon yllä, kun siihen ensin pääsi sisälle ja tajusi, tai alkoi vähitelleen aavistaa, miten alkukäänteet oikein liittyivät toisiinsa. Ihan varmasti haluan lukea lisää, sillä kuulemma jatkoa on luvassa.
Ihan kaikki historialliset yksityiskohdat eivät täysin vakuuttaneet, jotenkin tuli sellainen olo, että taiteellista vapautta oli käytetty aika vapaasti. Ehkä tuo historiallisen henkilön valinta ohjasi ajattelemaan myös yksityiskohtia hieman epäilevästi.
lauantai 4. toukokuuta 2013
Tervo, Jari: Jarrusukka
Jari Tervo: Jarrusukka
Kirjan ja ruusun päivän kaupanpäälliskirja v. 2013
Luin ~4.5.2013
Mistä voi liisata vauvan? Koulun joulujuhlaan tarvitaan seimeen oikea vauva ja sattuman oikusta sijaisope sellaisen saa hankituksi.
Olipa outo tarina. Lukiessani oli aika vahvasti sitä mieltä, että en tykkää koko tarinasta, oli se sen verran vauhdikas juoneltaan. Mutta täytyy nostaa hattua Tervolle, joka saikin jutun käännettyä ihan kelpo loppuratkaisuun. Ei tästä nyt kauheasti voi kertoa paljastamatta juonta, joten lukekaa itse. Vähän alle 120 sivua, ei sitä kauaa lue. Onhan tuo aika haastavaa saada kokonainen tarina noin pieneen tilaan. JOnkin verran tekstistä kyllä oli kuultavinaan viimeistelemättömyys, jopa pienoiset ajatushaksahdukset.
Hauska idea kerrassaan tämä kaupanpäälliskirja. Itse taisin ostaa yhden Tove Janssonin muumikirjan saadakseni tämän.
Viime vuonna teemakirjana oli Tuomas Kyrön Miniä.
Kirjan ja ruusun päivän kaupanpäälliskirja v. 2013
Luin ~4.5.2013
Mistä voi liisata vauvan? Koulun joulujuhlaan tarvitaan seimeen oikea vauva ja sattuman oikusta sijaisope sellaisen saa hankituksi.
Olipa outo tarina. Lukiessani oli aika vahvasti sitä mieltä, että en tykkää koko tarinasta, oli se sen verran vauhdikas juoneltaan. Mutta täytyy nostaa hattua Tervolle, joka saikin jutun käännettyä ihan kelpo loppuratkaisuun. Ei tästä nyt kauheasti voi kertoa paljastamatta juonta, joten lukekaa itse. Vähän alle 120 sivua, ei sitä kauaa lue. Onhan tuo aika haastavaa saada kokonainen tarina noin pieneen tilaan. JOnkin verran tekstistä kyllä oli kuultavinaan viimeistelemättömyys, jopa pienoiset ajatushaksahdukset.
Hauska idea kerrassaan tämä kaupanpäälliskirja. Itse taisin ostaa yhden Tove Janssonin muumikirjan saadakseni tämän.
Viime vuonna teemakirjana oli Tuomas Kyrön Miniä.
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Delacourt, Grégoire: Onnen koukkuja
Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja
WSOY 2013
La liste des mes envies 2012
Luin ~29.4.2013
Keski-ikäinen lankakauppias Jocelyne voittaa lotossa yli 18 miljoonaa euroa. Hän ei halua käyttää voittoaan eikä ainakaan kertoa siitä kenellekään. Hän on tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on eikä halua muuttaa sitä. Joku kuitenkin tekee ratkaisun.
Ovela kirja, juoniratkaisu on mielenkiintoisen yllättävä. En vain päässyt irti siitä tunteesta, että mieskirjoittaja ei oikein päässyt Jocelynen olemukseen täysin. JOitakin pieniä lipsahduksia tapahtui, jolloin mieleen aina palautui, "niin tää on miehen kirjoittama". Lisäksi blogimaailman ja internetin mukaan ottaminen tuntui hieman päälleliimatulta. Hauskaa tavallaan, että tämä nykyilmiö alkaa nousta kirjoihin mukaan, mutta ihan täysin luontevasti se ei tässä mielestäni tapahtunut.
Kiva lukukokemus.
WSOY 2013
La liste des mes envies 2012
Luin ~29.4.2013
Keski-ikäinen lankakauppias Jocelyne voittaa lotossa yli 18 miljoonaa euroa. Hän ei halua käyttää voittoaan eikä ainakaan kertoa siitä kenellekään. Hän on tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on eikä halua muuttaa sitä. Joku kuitenkin tekee ratkaisun.
Ovela kirja, juoniratkaisu on mielenkiintoisen yllättävä. En vain päässyt irti siitä tunteesta, että mieskirjoittaja ei oikein päässyt Jocelynen olemukseen täysin. JOitakin pieniä lipsahduksia tapahtui, jolloin mieleen aina palautui, "niin tää on miehen kirjoittama". Lisäksi blogimaailman ja internetin mukaan ottaminen tuntui hieman päälleliimatulta. Hauskaa tavallaan, että tämä nykyilmiö alkaa nousta kirjoihin mukaan, mutta ihan täysin luontevasti se ei tässä mielestäni tapahtunut.
Kiva lukukokemus.
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Härkönen, Anna-Leena: Palele porvari!
Anna-Leena Härkönen: Palele porvari!
ja muita kirjoituksia
Otava 2007
Kirjoitukset ovat ilmestyneet Anna- ja Image-lehdissä v. 2004-2006
-
Anna-Leena Härkönen kommentoi riemukkaan epäkorrektiin tapaansa tämän hetken ilmiöitä. (takakansi)
Luin ~26.4.2013
Nauratti. Oli niin osuvia ja nasevia kirjoituksia.
ja muita kirjoituksia
Otava 2007
Kirjoitukset ovat ilmestyneet Anna- ja Image-lehdissä v. 2004-2006
-
Anna-Leena Härkönen kommentoi riemukkaan epäkorrektiin tapaansa tämän hetken ilmiöitä. (takakansi)
Luin ~26.4.2013
Nauratti. Oli niin osuvia ja nasevia kirjoituksia.
torstai 25. huhtikuuta 2013
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Lessing, Doris: Vanhan päällikön maa
Doris Lessing: Vanhan päällikön maa
Collected African Stories Vol. 1, This was the Old Chief's Country 1951
Gummerus 1985
Luin ~12.4.2013 ----
Collected African Stories Vol. 1, This was the Old Chief's Country 1951
Gummerus 1985
Luin ~12.4.2013 ----
torstai 4. huhtikuuta 2013
McKinley, Tamara: Tuulenkukat
Tamara McKinley: Tuulenkukat
Windflowers
WSOY 2003
Luin ~4.4.2013 ----
Windflowers
WSOY 2003
Luin ~4.4.2013 ----
lauantai 30. maaliskuuta 2013
Köngäs, Heidi: Jokin sinusta
Heidi Köngäs: Jokin sinusta
Otava 2008
Luin ~30.3.2013
Soili oli jättänyt Margan jo vauvana sisarelleen, jolla oli mies ja koti, muttei lasta. Marga kasvoi, eikä koskaan kaivannut Soilia. Niin hän luuli.
Vasta Soilin kuoltua Marga matkustaa Los Angelesiin ja etsii elämänsä puuttuvua paloja.
Jokin sinusta on täynnä vääriä valintoja ja kesken jääneitä rakkauksia. Se on myös haikean koominen kertomus suomalaisperheestä, joka muuttaa 60-luvun alussa työn perässä Ruotsiin ja päätyy sanomalehteen otsikolla En finne igen.
Hassua, miten kirjan takakansikuvaus tuntuu tällä kertaa aika vieraalta. Ehkä tarina liippaa sen verran läheltä omia taustoja, että samastuin ihan eri asioihin ja henkilöihin kuin takakansitekstin kirjoittaja? Koin Margan tuntemukset hyvin omikseni, samoin Mirjan.
Kyllä tähänkin pitäisi palata tuonnempana, nyt vaan innostaisi lukea pinossa odottavia kirjoja eikä yrittää arvioida niitä. Saa nähdä, milloin maltan istua kirjoittamaan....
Otava 2008
Luin ~30.3.2013
Soili oli jättänyt Margan jo vauvana sisarelleen, jolla oli mies ja koti, muttei lasta. Marga kasvoi, eikä koskaan kaivannut Soilia. Niin hän luuli.
Vasta Soilin kuoltua Marga matkustaa Los Angelesiin ja etsii elämänsä puuttuvua paloja.
Jokin sinusta on täynnä vääriä valintoja ja kesken jääneitä rakkauksia. Se on myös haikean koominen kertomus suomalaisperheestä, joka muuttaa 60-luvun alussa työn perässä Ruotsiin ja päätyy sanomalehteen otsikolla En finne igen.
Hassua, miten kirjan takakansikuvaus tuntuu tällä kertaa aika vieraalta. Ehkä tarina liippaa sen verran läheltä omia taustoja, että samastuin ihan eri asioihin ja henkilöihin kuin takakansitekstin kirjoittaja? Koin Margan tuntemukset hyvin omikseni, samoin Mirjan.
Kyllä tähänkin pitäisi palata tuonnempana, nyt vaan innostaisi lukea pinossa odottavia kirjoja eikä yrittää arvioida niitä. Saa nähdä, milloin maltan istua kirjoittamaan....
torstai 28. maaliskuuta 2013
Björk, Marja: Poika
Marja Björk: Poika
Like 2013
Luettu ~27.3.2013
----
Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika. Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan. Naiseksi kasvaminen, pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, seurustela. Muiden nuorten ilon aiheet ja arki ovat Makkelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin.
Poika perustuu Marja Björkin oman pojan kokemuksiin.
Palaan asiaan ajan kanssa. Hyvä kirja!
Like 2013
Luettu ~27.3.2013
----
Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika. Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan. Naiseksi kasvaminen, pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, seurustela. Muiden nuorten ilon aiheet ja arki ovat Makkelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin.
Poika perustuu Marja Björkin oman pojan kokemuksiin.
Palaan asiaan ajan kanssa. Hyvä kirja!
tiistai 26. maaliskuuta 2013
McCleen, Grace: Ihana maa
Grace McCleen: Ihana maa
The Land of Decoration
Otava 2013
Luin ~26.3. 2013
Kymmenvuotiaan Judithin pakopaikka on pienoismaailma, jonka hän on askarrellut huoneensa lattialle. Sinne hän pakenee koulukiusaamista ja ongelmallista suhdetta isäänsä. Isä piinaa lähiseutujen ihmisiä käännytysyrityksillään, ja siksi Judithkin joutuu koulussa pilkan kohteeksi.
Kun Neil-niminen poika ottaa Judithin silmätikukseen, tyttö tekee pienoismaailmaansa Neiliä muistuttavan nuken. Mielikuvitusleikkien ja todellisuuden sekoittuessa seurauksia on monia, vaarallisiakin.
The Land of Decoration
Otava 2013
Luin ~26.3. 2013
Kymmenvuotiaan Judithin pakopaikka on pienoismaailma, jonka hän on askarrellut huoneensa lattialle. Sinne hän pakenee koulukiusaamista ja ongelmallista suhdetta isäänsä. Isä piinaa lähiseutujen ihmisiä käännytysyrityksillään, ja siksi Judithkin joutuu koulussa pilkan kohteeksi.
Kun Neil-niminen poika ottaa Judithin silmätikukseen, tyttö tekee pienoismaailmaansa Neiliä muistuttavan nuken. Mielikuvitusleikkien ja todellisuuden sekoittuessa seurauksia on monia, vaarallisiakin.
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Lundberg, Ulla-Lena: Kökarin Anna
Ulla-Lena Lundberg: Kökarin Anna
Ingens Anna
Gummerus 1985
Luin ~20.3.2013
Kommentti:
Jatkoa kirjalle Kuninkaan Anna. Hieno tarina, kerta kaikkiaan. Voisin vaikka hankki näitä kirjoja itselleni, sillä ainahan¨ensimmäisellä lukukerralla keskittyy tarinan juoneen. Lundbergin kirjoissa on aina monia tasoja, joista yhdellä lukukerralla saa vain kalpeita otteita huomion kiinnittyessä juoneen ja henkilöihin melko pinnallisesti. Niin paljon kuitenkin olisi muistiin merkittävää ja pinnan alta löydettävää.
Saaristolaisnaisen tarina on aivan mahtavan hieno kertomus ihmisenä olemisesta.
Ingens Anna
Gummerus 1985
Luin ~20.3.2013
Kommentti:
Jatkoa kirjalle Kuninkaan Anna. Hieno tarina, kerta kaikkiaan. Voisin vaikka hankki näitä kirjoja itselleni, sillä ainahan¨ensimmäisellä lukukerralla keskittyy tarinan juoneen. Lundbergin kirjoissa on aina monia tasoja, joista yhdellä lukukerralla saa vain kalpeita otteita huomion kiinnittyessä juoneen ja henkilöihin melko pinnallisesti. Niin paljon kuitenkin olisi muistiin merkittävää ja pinnan alta löydettävää.
Saaristolaisnaisen tarina on aivan mahtavan hieno kertomus ihmisenä olemisesta.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Lundberg, Ulla-Lena: Kuninkaan Anna
Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna
alkup. Kungens Anna
Gummerus 1983
Luettu ~17.3.2013
alkup. Kungens Anna
Gummerus 1983
Luettu ~17.3.2013
tiistai 12. maaliskuuta 2013
McKinley, Tamara: Perintöosa
Tamara McKinley: Perintöosa
Legacy 2009
WSOY 2011
Luin ~ 12.3.2013
Trilogian kolmas, päätösosa.
Mielestäni tarina pysyi hyvin koossa loppuun asti. Ihan oli kelpo loppu, tyylikäskin, vaikka aavistuksen kevyempään suuntaan tuntui lipuvan tässä viimeisessä osassa.. Ehkä olisi kannattanut malttaa vähän odottaa ennen viimeisen osan lukemista. Pari pientä yllätystä odotti vielä tässä osassa, tai no niitä tarkkaavainen lukija osasi kyllä aavistaakin tuleviksi. Tykkäsin tästä sarjasta ja luen ihan varmasti Tamara McKinleytä lisääkin. Hyvää (kesä)lomalukemista taatusti!
Legacy 2009
WSOY 2011
Luin ~ 12.3.2013
Trilogian kolmas, päätösosa.
Mielestäni tarina pysyi hyvin koossa loppuun asti. Ihan oli kelpo loppu, tyylikäskin, vaikka aavistuksen kevyempään suuntaan tuntui lipuvan tässä viimeisessä osassa.. Ehkä olisi kannattanut malttaa vähän odottaa ennen viimeisen osan lukemista. Pari pientä yllätystä odotti vielä tässä osassa, tai no niitä tarkkaavainen lukija osasi kyllä aavistaakin tuleviksi. Tykkäsin tästä sarjasta ja luen ihan varmasti Tamara McKinleytä lisääkin. Hyvää (kesä)lomalukemista taatusti!
perjantai 8. maaliskuuta 2013
McKinley, Tamara: Pelottomien maa
Tamara McKInley: Pelottomien maa
A Kingdom for the Brave
WSOY 2010
Luin ~ 7.3.2013
Trilogian toinen osa.
Romaani Autralian uudisraivaajista, jotka taistelevat kotinsa ja naisensa herruudesta, alkuasukkaista, jotka taistelevat hengestään, naisista karun maan armoilla ja vääryyttä kokeneista vangeista, joissa kytee kapina.
Tapahtuma-aika: 1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku.
Tarinaa riittää monella eri taholla ja tasolla, mielenkiintoisesti eri henkilöiden kohtalot yhtyvät ja eroavat. Yllättävänkin hyvin tarina pysyy koossa, vaikka tapahtumapaikat vaihtelevat niinkin paljon. Mielenkiintoa ja vauhdikkaita juonenkäänteitä riittää lukijan iloksi.
Hienosti kirjailija mielestäni kuvaa monia eri näkökantoja. Autralian aboriginaalien erilainen suhtautuminen, kahden kulttuurin välissä häilyminen on kuvattu hyvin ymmärtäväisesti. Onhan se outoa, että valkoisille tulokkaille lahjoitetaan suurvaltojen nimissä maata viljeltäväksi, vaikkei se heidän omaansa voisi oikeastaan ollakaan. Uudisraivaajista suurin osa on vankeja tai entisiä vankeja. Sotilaiden osuus.. Mikä sotku.
Tarina jatkuu vielä, saa nähdä, olisko kannattanut sittenkin malttaa lukea jatko-osa vasta vähän myöhemmin, mutta kun se nyt kirjaston hyllystä löytyi, niin enhän malttanut olla sitä lainaamatta :).
A Kingdom for the Brave
WSOY 2010
Luin ~ 7.3.2013
Trilogian toinen osa.
Romaani Autralian uudisraivaajista, jotka taistelevat kotinsa ja naisensa herruudesta, alkuasukkaista, jotka taistelevat hengestään, naisista karun maan armoilla ja vääryyttä kokeneista vangeista, joissa kytee kapina.
Tapahtuma-aika: 1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku.
Tarinaa riittää monella eri taholla ja tasolla, mielenkiintoisesti eri henkilöiden kohtalot yhtyvät ja eroavat. Yllättävänkin hyvin tarina pysyy koossa, vaikka tapahtumapaikat vaihtelevat niinkin paljon. Mielenkiintoa ja vauhdikkaita juonenkäänteitä riittää lukijan iloksi.
Hienosti kirjailija mielestäni kuvaa monia eri näkökantoja. Autralian aboriginaalien erilainen suhtautuminen, kahden kulttuurin välissä häilyminen on kuvattu hyvin ymmärtäväisesti. Onhan se outoa, että valkoisille tulokkaille lahjoitetaan suurvaltojen nimissä maata viljeltäväksi, vaikkei se heidän omaansa voisi oikeastaan ollakaan. Uudisraivaajista suurin osa on vankeja tai entisiä vankeja. Sotilaiden osuus.. Mikä sotku.
Tarina jatkuu vielä, saa nähdä, olisko kannattanut sittenkin malttaa lukea jatko-osa vasta vähän myöhemmin, mutta kun se nyt kirjaston hyllystä löytyi, niin enhän malttanut olla sitä lainaamatta :).
maanantai 4. maaliskuuta 2013
McKinley, Tamara: Merten taa
Tamara McKinley: Merten taa
Lands Beyond the Sea
WSOY 2009
Luin Äkäslompolossa ~3.3.2013
Trilogian ensimmäinen osa. Mielenkiintoinen uusi kirjailijatuttavuus.
Lands Beyond the Sea
WSOY 2009
Luin Äkäslompolossa ~3.3.2013
Trilogian ensimmäinen osa. Mielenkiintoinen uusi kirjailijatuttavuus.
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Lundberg, Ulla-Lena: Sade
Ulla-Lena Lundberg: Sade
Regn
Gummerus 1997
Luin ~ 17.2. 2013
Lue vaikkapa täältä.
Myös täällä Ulla-Lena Lundbergista mielenkiintoinen teksti.
Tykkään niin lukea Lundbergia. Tarinat sinänsä ovat jo mielenkiintoisia, mutta juonen ohessa kulkevat syvemmät oivallukset. Niiden löytäminen on suuri asia. Lisää tästä kirjasta varmaankin myöhemmin..
Regn
Gummerus 1997
Luin ~ 17.2. 2013
Lue vaikkapa täältä.
Myös täällä Ulla-Lena Lundbergista mielenkiintoinen teksti.
Tykkään niin lukea Lundbergia. Tarinat sinänsä ovat jo mielenkiintoisia, mutta juonen ohessa kulkevat syvemmät oivallukset. Niiden löytäminen on suuri asia. Lisää tästä kirjasta varmaankin myöhemmin..
perjantai 15. helmikuuta 2013
Köngäs, Heidi: Luvattu
Heidi Köngäs: Luvattu
Otava 2000
Luin ~ 15.2.2013
"Tyttö odottaa sulhastaan saapuvaksi kaukaiselta työmaalta. Mutta vastoin tahtoaan hänen sisällään palaa tuli, jota muut eivät näe: toisen miehen silmät ovat tulleet uniin, toisen miehen kosketus ei unohdu.
Kuulas ja kiihkeä romaani nuoren naisen luvattomasta rakkaudesta, syyllisyydestä, intohimon autuudesta. Ikiaikainen tarina, joka soi kuin suomalainen kansanlaulu, väkevänä ja kaipausta täynnä. " Kirjan takakannesta.
Kuulosti kivalta, kevyehköltä tarinalta, mutta pääsi yllättämään. Ei mitään kevyttä ja tarinassa riitti yllätyksiä, vaikkei paksu kirja ollutkaan. Onpahan mielenkiintoinen kirjailijatuttavuus, eka lukemani Köngäksen kirja oli Finlandiaehdokas Dora, Dora.
Haluan ehdottomasti lukea lisää.
Otava 2000
Luin ~ 15.2.2013
"Tyttö odottaa sulhastaan saapuvaksi kaukaiselta työmaalta. Mutta vastoin tahtoaan hänen sisällään palaa tuli, jota muut eivät näe: toisen miehen silmät ovat tulleet uniin, toisen miehen kosketus ei unohdu.
Kuulas ja kiihkeä romaani nuoren naisen luvattomasta rakkaudesta, syyllisyydestä, intohimon autuudesta. Ikiaikainen tarina, joka soi kuin suomalainen kansanlaulu, väkevänä ja kaipausta täynnä. " Kirjan takakannesta.
Kuulosti kivalta, kevyehköltä tarinalta, mutta pääsi yllättämään. Ei mitään kevyttä ja tarinassa riitti yllätyksiä, vaikkei paksu kirja ollutkaan. Onpahan mielenkiintoinen kirjailijatuttavuus, eka lukemani Köngäksen kirja oli Finlandiaehdokas Dora, Dora.
Haluan ehdottomasti lukea lisää.
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Nousiainen, Inka: Karkkiautomaatti
Inka Nousiainen: Karkkiautomaatti
Otava 2003
Luin ~13.2.2013
------
"Lapsena Vilja kuvitteli, että onni olisi lupa syödä niin monta Susette-vanukasta kuin haluaa. Mutta eihän niitä sitten myöhemmin enää tehnyt mieli. Mitä tehdä, kun asiat ovat vain melkein, kun Oikea Elämä tuntuu olevan jossain toisaalla.
Inka Nousiainen kertoo elävästi ja ironisesti tämän päivän (2003) nuorten aikuisten hapuilevasta arjesta ja rakkaudesta.
Tykkäsin.
Otava 2003
Luin ~13.2.2013
------
"Lapsena Vilja kuvitteli, että onni olisi lupa syödä niin monta Susette-vanukasta kuin haluaa. Mutta eihän niitä sitten myöhemmin enää tehnyt mieli. Mitä tehdä, kun asiat ovat vain melkein, kun Oikea Elämä tuntuu olevan jossain toisaalla.
Inka Nousiainen kertoo elävästi ja ironisesti tämän päivän (2003) nuorten aikuisten hapuilevasta arjesta ja rakkaudesta.
Tykkäsin.
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Mankell, Henning: Likainen enkeli
Henning Mankell: Likainen enkeli
alkup. Minnet av en smutsig ängel
Otava 2011
Luin ~10.2.2013
Tositapahtumiin perustuva romaani salaperäisestä ruotsalaisnaisesta, joka piti ilotaloa 1900-luvun alun Afrikassa.
Ensivaikutelma on, että loppu oli ihan tyylikäs, mutta tarina sinänsä jotenkin aika ohut. Tuntui, että mahdollisuuksia olisi ollut jotensakin vähän värikkäämpään ja elävämpään tarinaan, kuin mitä kirjaan oli syntynyt. Pitkään mua häiritsi etenkin tunne siitä, että naispäähenkilön takana oli mieskirjoittaja. En oikein tiedä, mistä se häiritsevä tunne johtui, mutta onneksi tunne sentään laimeni loppua kohti. Tavallaan hyvä tarina, valkoinen nainen siirtomaavalta-ajan Afrikassa - huomioi rotusorron, mutta ratkoo asioita vain rahalla. Tarina olisi voinut olla hyvinkin koskettava, mutta silti se jostain syystä jäi kovin etäiseksi.
Ehkä minä vain odotin Mankellilta enemmän.
alkup. Minnet av en smutsig ängel
Otava 2011
Luin ~10.2.2013
Tositapahtumiin perustuva romaani salaperäisestä ruotsalaisnaisesta, joka piti ilotaloa 1900-luvun alun Afrikassa.
Ensivaikutelma on, että loppu oli ihan tyylikäs, mutta tarina sinänsä jotenkin aika ohut. Tuntui, että mahdollisuuksia olisi ollut jotensakin vähän värikkäämpään ja elävämpään tarinaan, kuin mitä kirjaan oli syntynyt. Pitkään mua häiritsi etenkin tunne siitä, että naispäähenkilön takana oli mieskirjoittaja. En oikein tiedä, mistä se häiritsevä tunne johtui, mutta onneksi tunne sentään laimeni loppua kohti. Tavallaan hyvä tarina, valkoinen nainen siirtomaavalta-ajan Afrikassa - huomioi rotusorron, mutta ratkoo asioita vain rahalla. Tarina olisi voinut olla hyvinkin koskettava, mutta silti se jostain syystä jäi kovin etäiseksi.
Ehkä minä vain odotin Mankellilta enemmän.
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Drakulic, Slavenka: Aivan kuin minua ei olisi
Slavenka Drakulic: Aivan kuin minua ei olisi
alkup. Kao da me nema
Suom. Seija Uusikoski
Otava 1999
Luin ~5.2.2013
"Kaunistelematon kertomus sodan raakuuden musertaman naisen valinnasta. S.:n tarina Balkanin sodan vankileiriltä antaa kielen sotien nimettömien naisten kokemuksille, ihmisarvon riistolle ja ruumiin häpäisylle. Mutta mistä uneksii lapsi, joka hamuaa maitoa S.:n rinnoilta? Vain S. voi päättää, määräävätkö senkin kohtalon isien julmuudet."
----- Mitäpä tällaisesta kirjasta voi sanoa. Ihminen voi olla toiselle niin paha.
Balkanin tilanne on kummallinen. Muistan vielä, että oli Jugoslavia. Ihmiset elivät yhdessä. Sitten naapurit olivatkin toistensa vihollisia. Raakuus oli käsittämätöntä. Mistä se kumpusi? Joku varmaan tietää, mutta silti.., miksi?!
Mielessä pyörii, miten tuollaista kokeneet ihmiset voivat koskaan unohtaa. Kumpikaan osapuoli. Monet eivät haluakaan unohtaa, tai jos haluavat, eivät silti voi. Monet ehkä näennäisesti unohtavat ja jatkavat elämäänsä, mutta mitä on kuitenkin rikki heidän sisällään. Epätietoisuus sukulaisista? Koskaan ei ehkä varmistu, minne lähimmätkin omaiset ovat päätyneet.
Keskuudessamme elää näiden tapahtumien jäljiltä rikkinäisiä ihmisiä. Mahtaa tämä meidän elämämme tuntua heistä joskus suorastaan kornilta. Mitä kaikkea he ovat kokeneet? Kertoisivatko he, jos joku kysyisi? Tahtoisivatko he palata? Voisivatko he palata? Onko siellä mitään, minne tai miksi palata? Kokonainen suuri alue, kansat, perinteet. Kaikki hajallaan ympäri maailmaa ja osa toisaalta palanneena, mutta entinen ei kuitenkaan koskaan enää palaa.
Tietysti kammottavinta tämän kirjan aihepiiriin liittyen on se, miten naisia (ihmisiä) nöyryytetään raiskaamalla. Mitä ovat ne lapset, jotka syntyvät raiskausten seurauksena? Millaisina he kasvavat? Olisiko parempi lapselle päästä aloittamaan "puhtaalta pöydältä", vaikkapa adoptoituna, mutta omasta perinnöstään ja kulttuuristaan poissa?
Kyllä, kirja herätti kysymyksiä. Mutta ei se silti ollut liian ahdistava, vaikka sitä etukäteen vähän pelkäsinkin.
Kirjailija käytti henkilöistä vain isoa alkukirjainta. Mielenkiintoinen, uskottavuutta vahvistava valinta mielestäni.
Ainoa, mitä voi toivoa, ettei koskaan syttyisi sotaa. Ja että ne loputkin lakkaisivat. Silti se tuntuu niin toivottomalta.
alkup. Kao da me nema
Suom. Seija Uusikoski
Otava 1999
Luin ~5.2.2013
"Kaunistelematon kertomus sodan raakuuden musertaman naisen valinnasta. S.:n tarina Balkanin sodan vankileiriltä antaa kielen sotien nimettömien naisten kokemuksille, ihmisarvon riistolle ja ruumiin häpäisylle. Mutta mistä uneksii lapsi, joka hamuaa maitoa S.:n rinnoilta? Vain S. voi päättää, määräävätkö senkin kohtalon isien julmuudet."
----- Mitäpä tällaisesta kirjasta voi sanoa. Ihminen voi olla toiselle niin paha.
Balkanin tilanne on kummallinen. Muistan vielä, että oli Jugoslavia. Ihmiset elivät yhdessä. Sitten naapurit olivatkin toistensa vihollisia. Raakuus oli käsittämätöntä. Mistä se kumpusi? Joku varmaan tietää, mutta silti.., miksi?!
Mielessä pyörii, miten tuollaista kokeneet ihmiset voivat koskaan unohtaa. Kumpikaan osapuoli. Monet eivät haluakaan unohtaa, tai jos haluavat, eivät silti voi. Monet ehkä näennäisesti unohtavat ja jatkavat elämäänsä, mutta mitä on kuitenkin rikki heidän sisällään. Epätietoisuus sukulaisista? Koskaan ei ehkä varmistu, minne lähimmätkin omaiset ovat päätyneet.
Keskuudessamme elää näiden tapahtumien jäljiltä rikkinäisiä ihmisiä. Mahtaa tämä meidän elämämme tuntua heistä joskus suorastaan kornilta. Mitä kaikkea he ovat kokeneet? Kertoisivatko he, jos joku kysyisi? Tahtoisivatko he palata? Voisivatko he palata? Onko siellä mitään, minne tai miksi palata? Kokonainen suuri alue, kansat, perinteet. Kaikki hajallaan ympäri maailmaa ja osa toisaalta palanneena, mutta entinen ei kuitenkaan koskaan enää palaa.
Tietysti kammottavinta tämän kirjan aihepiiriin liittyen on se, miten naisia (ihmisiä) nöyryytetään raiskaamalla. Mitä ovat ne lapset, jotka syntyvät raiskausten seurauksena? Millaisina he kasvavat? Olisiko parempi lapselle päästä aloittamaan "puhtaalta pöydältä", vaikkapa adoptoituna, mutta omasta perinnöstään ja kulttuuristaan poissa?
Kyllä, kirja herätti kysymyksiä. Mutta ei se silti ollut liian ahdistava, vaikka sitä etukäteen vähän pelkäsinkin.
Kirjailija käytti henkilöistä vain isoa alkukirjainta. Mielenkiintoinen, uskottavuutta vahvistava valinta mielestäni.
Ainoa, mitä voi toivoa, ettei koskaan syttyisi sotaa. Ja että ne loputkin lakkaisivat. Silti se tuntuu niin toivottomalta.
perjantai 1. helmikuuta 2013
Mustonen, Enni: Kultarikko
Enni Mustonen: Kultarikko
Otava 2012
Luin ~1.2.2013
Trilogian Pohjatuulen tarinoita kolmas osa. Ensimmäisen osan tulin ostaneeksi vähän vahingossa kirjakerhosta, mutta tykkäsin siitä kovasti. Toinen osa (Jääleinikki) ei ihan niin hyvä ollut, jotenkin hyppäsi paljon kevyempään suuntaan kuin alkuosa tarinaa. Tämäkin oli sitä kevyttä Enni Mustosta. Lainasin kirjan VIPpinä (= vain viikon laina-aika kirjastosta), joten tuli luettua vähän semmoisena nopeana välipalana. Kiva on lukea välillä jotain kevyempääkin. - Ensimmäisen osan päähenkilön sveitsiläissyntyinen tyttärentytär Heidi palaa isoäitinsä ja äitinsä kotiseudulle Suomen Lappiin ja hotellialan koulutuksesta onkin kovasti apua pienen aloittelevan, vaikeuksiin joutuneen mökkikylän vauhtiin saattamisessa. Romantiikkaa unohtamatta ;).
Otava 2012
Luin ~1.2.2013
Trilogian Pohjatuulen tarinoita kolmas osa. Ensimmäisen osan tulin ostaneeksi vähän vahingossa kirjakerhosta, mutta tykkäsin siitä kovasti. Toinen osa (Jääleinikki) ei ihan niin hyvä ollut, jotenkin hyppäsi paljon kevyempään suuntaan kuin alkuosa tarinaa. Tämäkin oli sitä kevyttä Enni Mustosta. Lainasin kirjan VIPpinä (= vain viikon laina-aika kirjastosta), joten tuli luettua vähän semmoisena nopeana välipalana. Kiva on lukea välillä jotain kevyempääkin. - Ensimmäisen osan päähenkilön sveitsiläissyntyinen tyttärentytär Heidi palaa isoäitinsä ja äitinsä kotiseudulle Suomen Lappiin ja hotellialan koulutuksesta onkin kovasti apua pienen aloittelevan, vaikeuksiin joutuneen mökkikylän vauhtiin saattamisessa. Romantiikkaa unohtamatta ;).
torstai 24. tammikuuta 2013
See, Lisa: Kiinalainen verkko
Lisa See: Kiinalainen verkko
Otava 1999
Flower Net Luin ~ 24.1.2013
...
Otava 1999
Flower Net Luin ~ 24.1.2013
...
torstai 10. tammikuuta 2013
Lundberg, Ulla-Lena: Leo
Ulla-Lena Lundberg: Leo
Gummerus 1989
Luin ~ 9.1.2013
Kuvaus:
Kun 14-vuotias Erik Petter perii isältään raskaasti tappiollisen tilan, meri on hänen ainoa mahdollisuutensa. Ensimmäisen laivan mastot kohoavat kylänväen epäluuloista huolimatta, ja uudenkarhea alus lasketaan rohkeasti vesille. Vähitellen Erikistä kasvaa menestyvä laivanvarustaja, kylän mahtimies. Aluksista uljain on kuunari Leo, joka tuo vaurautta omistajalleen ja koko kylälle. Mutta menestyksestä joudutaan maksamaan kallis hinta, eivätkä kaikki merelle lähtijät koskaan palaa.
Elämä on ankaraa myös niille, jotka jäävät rannalle odottamaan kuunarien paluuta. Silti vaikeidenkin aikojen yli kantaa kyläläisten suunnaton elämänhalu ja toivo valoisasta tulevaisuudesta. Usko meren tuomaan vaurauteen on vahva. Maailma kuitenkin muuttuu merenkulkijoiden ympärillä, ja kuunarien loiston aika on lyhyt.
Kommenttini:
Ahvenanmaalaista merenkulkua 1800-luvun lopussa ja pikkuisen 1900-luvun puolellakin. Pieni Granbodan kyläyhteisö, pieniä taloja ja suuria merenkulkuasioita.
Kertojana Leander, joka kuvaa pienen kyläyhteisön tapahtumia, etenkin Erik Petter Simonsin osuutta.
Juohevaa kerrontaa, joka uppoaa meikäläiseen. Melkein kuulen sen ahvenanmaalaismurteen korvissani. Tykkään Lundbergin kirjoituksen poljennosta ja kuvailevuudesta. Hän kuvaa elävästi, ystävällisesti ja suorastaan hellästi henkilöitään, vaikkei jätä negatiivisiakaan puolia mainitsematta.
Sitaatti:
Kirjan lopussa kuvaus jo hyvin vanhasta Erik Petteristä: Ukon muisti lähtee omille teilleen ja vie mennessään päätökset ja teot, perheenjäsenet ja tuttavat. Nykyisin hän tapaa tielläkin vain vieraita ihmisiä, vieraat ihmiset ovat muuttaneet taloon, jota hän pitää omana kotinaan; vieras vanha eukko makaa hänen sängyssään. Navetassa ja tallissa on vieraat elukat tuttujen tilalla. ..
Samoin kuvaus nuoremman polven edustajan papintoimesta. Hauskaa, hekotuttavaa. Tai kuvaus hurjasta myrskystä laivalla. Olen jo ainakin kahdesti kertonut siitä ja innostun joka kerta itsekin, niin elävästi se oli kerrottu.
Kirjaan on kaksi itsenäistä jatko-osaa. Laitetaanpa lähiaikoina kirjastosta lainattavien listaan se seuraava :).
Gummerus 1989
Luin ~ 9.1.2013
Kuvaus:
Kun 14-vuotias Erik Petter perii isältään raskaasti tappiollisen tilan, meri on hänen ainoa mahdollisuutensa. Ensimmäisen laivan mastot kohoavat kylänväen epäluuloista huolimatta, ja uudenkarhea alus lasketaan rohkeasti vesille. Vähitellen Erikistä kasvaa menestyvä laivanvarustaja, kylän mahtimies. Aluksista uljain on kuunari Leo, joka tuo vaurautta omistajalleen ja koko kylälle. Mutta menestyksestä joudutaan maksamaan kallis hinta, eivätkä kaikki merelle lähtijät koskaan palaa.
Elämä on ankaraa myös niille, jotka jäävät rannalle odottamaan kuunarien paluuta. Silti vaikeidenkin aikojen yli kantaa kyläläisten suunnaton elämänhalu ja toivo valoisasta tulevaisuudesta. Usko meren tuomaan vaurauteen on vahva. Maailma kuitenkin muuttuu merenkulkijoiden ympärillä, ja kuunarien loiston aika on lyhyt.
Kommenttini:
Ahvenanmaalaista merenkulkua 1800-luvun lopussa ja pikkuisen 1900-luvun puolellakin. Pieni Granbodan kyläyhteisö, pieniä taloja ja suuria merenkulkuasioita.
Kertojana Leander, joka kuvaa pienen kyläyhteisön tapahtumia, etenkin Erik Petter Simonsin osuutta.
Juohevaa kerrontaa, joka uppoaa meikäläiseen. Melkein kuulen sen ahvenanmaalaismurteen korvissani. Tykkään Lundbergin kirjoituksen poljennosta ja kuvailevuudesta. Hän kuvaa elävästi, ystävällisesti ja suorastaan hellästi henkilöitään, vaikkei jätä negatiivisiakaan puolia mainitsematta.
Sitaatti:
Kirjan lopussa kuvaus jo hyvin vanhasta Erik Petteristä: Ukon muisti lähtee omille teilleen ja vie mennessään päätökset ja teot, perheenjäsenet ja tuttavat. Nykyisin hän tapaa tielläkin vain vieraita ihmisiä, vieraat ihmiset ovat muuttaneet taloon, jota hän pitää omana kotinaan; vieras vanha eukko makaa hänen sängyssään. Navetassa ja tallissa on vieraat elukat tuttujen tilalla. ..
Samoin kuvaus nuoremman polven edustajan papintoimesta. Hauskaa, hekotuttavaa. Tai kuvaus hurjasta myrskystä laivalla. Olen jo ainakin kahdesti kertonut siitä ja innostun joka kerta itsekin, niin elävästi se oli kerrottu.
Kirjaan on kaksi itsenäistä jatko-osaa. Laitetaanpa lähiaikoina kirjastosta lainattavien listaan se seuraava :).
Tunnisteet:
1.osa,
historia,
kirja-arvio2013,
kuvaus kommentti,
lukupäiväkirja2013,
suomalainen
lauantai 5. tammikuuta 2013
Smith, Deborah: Risteävien polkujen kahvila
Deborah Smith: Risteävien polkujen kahvila
Karisto 2007
The Crossroads Café
Luin 5.1.2013
Kevyempää lomalukemista.. .... Helppo lukukirja. Jouheva teksti, riittävän mielenkiintoiset henkilöhahmot, rakkautta ja romantiikkaa... Jossain vaiheessa tosin tuli tunne, että juonta oli vähän liikaakin venytetty, jotta saataisiin mahdollisimman paljon sivuja.
Kovin on traagiset tunnelmat: Toinen päähenkilö on menettänyt vaimonsa ja pienen poikansa WTC -tornien tuhossa ja syyttää vielä asiasta itseään. Mies haluaa kuolla, mutta ei ihan saa tehdyksi itsemurhaa. Juo sen sijaan itseään hengiltä pienessä maalaiskylässä jossain kaukana vuorien takana.
Toinen päähenkilö puolestaan on Hollywood-unelmaa elävä kaunotar, joka ei koskaan usko edes vanhenevansa. Kauniit kasvot ovat pääsylippu kaikkeen ihanaan. Kunnes tapahtuu onnettomuus ja nainen menettää kasvonsa ja kauneutensa tulipalossa.
Lopun voikin sitten lukija arvata, mutta toki kaikenlaisia koukeroita mahtuu matkalle.
Kuvassa mukana kylän väki, etunenässä pienen kahvilan emäntä, joka on Hollywood-kaunottarelle etäistä sukua ja haluaa pelastaa tämän eristyneisyydestä ja masennuksesta isoäidinaikaisten keksien ja ystävällisyyden avulla.
Tosiaankin vähän sellainen tarkoituksellinen pitkittämisen tunne tuli välillä mieleen, mutta koska joululomalla oli aikaa lukea vähän pitemmänkin kaavan mukaan, se ei kauheasti haitannut. Välillä myös mietin, että onko nykytyyli se, että mies ja nainen päätyvät ihan ensin sänkyyn ja alkavat vasta sitten seurustella. Tässäkin oli ties minkälaisia ongelmia olevinaan, mutta jokaöinen rakastelu jatkui silti melkein keskeytyksettä. Hmmmm...
Tekee kyllä mieli vilkaista, ovatko kirjailijan muut kirjat yhtä pitkiä....jaksaisikohan niitä lukea? Juoni sinänsä ihan ok.
Karisto 2007
The Crossroads Café
Luin 5.1.2013
Kevyempää lomalukemista.. .... Helppo lukukirja. Jouheva teksti, riittävän mielenkiintoiset henkilöhahmot, rakkautta ja romantiikkaa... Jossain vaiheessa tosin tuli tunne, että juonta oli vähän liikaakin venytetty, jotta saataisiin mahdollisimman paljon sivuja.
Kovin on traagiset tunnelmat: Toinen päähenkilö on menettänyt vaimonsa ja pienen poikansa WTC -tornien tuhossa ja syyttää vielä asiasta itseään. Mies haluaa kuolla, mutta ei ihan saa tehdyksi itsemurhaa. Juo sen sijaan itseään hengiltä pienessä maalaiskylässä jossain kaukana vuorien takana.
Toinen päähenkilö puolestaan on Hollywood-unelmaa elävä kaunotar, joka ei koskaan usko edes vanhenevansa. Kauniit kasvot ovat pääsylippu kaikkeen ihanaan. Kunnes tapahtuu onnettomuus ja nainen menettää kasvonsa ja kauneutensa tulipalossa.
Lopun voikin sitten lukija arvata, mutta toki kaikenlaisia koukeroita mahtuu matkalle.
Kuvassa mukana kylän väki, etunenässä pienen kahvilan emäntä, joka on Hollywood-kaunottarelle etäistä sukua ja haluaa pelastaa tämän eristyneisyydestä ja masennuksesta isoäidinaikaisten keksien ja ystävällisyyden avulla.
Tosiaankin vähän sellainen tarkoituksellinen pitkittämisen tunne tuli välillä mieleen, mutta koska joululomalla oli aikaa lukea vähän pitemmänkin kaavan mukaan, se ei kauheasti haitannut. Välillä myös mietin, että onko nykytyyli se, että mies ja nainen päätyvät ihan ensin sänkyyn ja alkavat vasta sitten seurustella. Tässäkin oli ties minkälaisia ongelmia olevinaan, mutta jokaöinen rakastelu jatkui silti melkein keskeytyksettä. Hmmmm...
Tekee kyllä mieli vilkaista, ovatko kirjailijan muut kirjat yhtä pitkiä....jaksaisikohan niitä lukea? Juoni sinänsä ihan ok.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)