Oranen, Raija: Valkea talo jokivarressa

Raija Oranen: Valkea talo jokivarressa
Gummerus, 2007
Luin ~ 30.8.2024

Kuvaus:

Johanna syntyy sotien jälkeen kainuulaisessa kirkonkylässä kirmailemaan ilkosillaan pitkin niittyjä saman pihan Lassin kanssa. Pelon ja puutteen aika on ohi. Osulaan ja Heikkisen kauppaan alkaa ilmestyä suklaakeksejä, lakritsiveneitä ja siivutettua lauantaimakkaraa.
Isin tyttö Johanna siirtyy kansakoulusta oppikouluun, ja pihan ja liiterien leikit vaihtuvat tansseihin ja haparoiviin suudelmiin. Kovat korsetit korvataan äidin vaatekaupan elastisilla housuliiveillä ja hiukset tupeerataan korkeiksi keoiksi.
Nuoruuden hauraan uneksinnan ja halukkaat leikit hajottaa maaltapako, joka ajaa perheen sisarukset eri suuntiin. Maailma erottaa myös lapsuuden ja nuoruuden ystävät, Johannan, Mirrin ja Annan, kahdeksi vuosikymmeneksi.
Kun he kohtaavat uudelleen, on käynnissä jälleen ankara myllerrys: pankkikriisi ja tuhoisa talouslama. Raija Oranen kertoo romaanissaan Valkea talo jokivarressa suurten ikäluokkien lapsuudesta ja nuoruudesta tarkkanäköisesti ja koskettavasti. Maaseudun kirkkaat päivät ja kuulaat kesäyöt vaihtuvat Helsingin katujen ja kapakoiden hälinään ja päättymättömään kaipaukseen, jonka kohteena on kadotettu koti, isän ja äidin rakentama valkea talo jokivarressa.
Esineet, tavat ja tarinat sitovat romaanin hauskasti ja satuttavan kauniisti kuvaamaansa aikaan. Oranen taituroi yksityiskohtien ja suurten linjojen välillä ja luo vahvan kertomuksen yhteiskunnan muutoksen suuresta kaaresta.

Kommentti:

Tämä oli todella mielenkiintoinen kuvaus sodanjälkeisesetä Suomesta. Moni asia on itsellekin tuttu, vaikka JOhanna olikin syntynyt v. 1948 ja itse olen vm 1964.
Hetkittäin sodanjälkeisten vuosikymmenien ilmiöiden kuvaus tuntui lähes luettelomaiselta, mutta ei se varsinaisesti häirinnyt lukukokemusta. Tämä on oikeastaan aikamoinen suomen sodanjälkeisen historian kertausteos ihmisten (ja etenkin nuorison) arkielämän näkökulmasta.
90-luvun pankkikriisin kuvaus olikin sitten lähes hyytävää.
Teksti on todella sujuvaa kerrontaa ja henkilöt mielenkiintoisia kaikessa arkisuudessaan, siksi halusinkin lukea pitkästä aikaa Raija Orasen kirjan.

(311 sivua.)

Bailey, Tessa: Kesä kalastajan kainalossa

Tessa Bailey: Kesä kalastajan kainalossa
It Happened One Summer, 2021
Suom. Aura Elometsä
Otava, 2024
Luin ~ 27.8.2024

Kuvaus:

TikTok-suosikkikirjailijan hittiromaani on riemukas ja kuuma kuin kesän ensimmäinen hellepäivä.
Piper Bellingerin isäpuoli saa miltei kolmikymppisen naisen holtittomasta pintaliitoelämästä tarpeekseen ja sulkee viimein rahahanat. Piper siskoineen joutuu vaihtamaan Hollywoodin humun vastuullisen aikuisuuden opiskeluun kalastajakylässä Tyynenmeren rannikolla, missä heidän edesmennyt isänsä piti kapakkaa.
Äreä, parrakas merikapteeni Brendan ei usko, että mokoma iloluontoinen seurapiiriperhonen pärjää pikkukylässä viikkoakaan. Eikä heillä ainakaan voi olla mitään yhteistä. Kun Piper ja Brendan kuitenkin törmäävät tämän tästä toisiinsa, heidän välisensä kemian välttelystä tulee kovin hankalaa.

Kommentti:

No tämäpä oli todellakin kuuma tarina. Enpä ole vähään aikaan lukenut niin suorasukaista seksin kuvailua kuin tässä oli, ja sitä myös riitti.
Tarina oli kyllä myös sympaattinen ja jonkinlaista kasvutarinaakin mahtui mukaan.

Jatko-osa on tulossa v. 2025, silloin päähenkilönä Piperin kiltimpi (?) sisko Hannah.

(363 sivua.)

Nicholls, David: Melkein perillä

David Nicholls: Melkein perillä
You Are Here, 2024
Suom. Oona Nyström
Otava, 2024
Luin ~ 25.8.2024

Kuvaus:

Free-kustannustoimittajana työskentelevä Marnie on eronnut ja jymähtänyt kotiinsa. Iltapäivät kaikuvat hiljaisuuttaan, ja elämä tuntuu valuvan hukkaan.
Maantiedon opettaja Michael on vetäytynyt omiin oloihinsa vaimonsa lähdön jälkeen. Hän tekee yksinäisiä kävelyretkiä nummilla ja välttelee ihmisiä.
Sitten muuttuneet reissusuunnitelmat ja perienglantilainen kolea sää puuttuvat peliin, ja nämä kaksi erakkoa päätyvät patikoimaan halki Englannin, rinnakkain, samalla kartalla. Voisiko pitkän matkan varrelta löytyä lohtua, toveruutta, kenties enemmänkin?
Suloisenhaikea kertomus ensikohtaamisista ja siitä, kuinka joskus täytyy eksyä löytääkseen perille.

Kommentti:

Olipa piristävä lukukokemus, pitkästä aikaa kävi niin, että kirjaa lukiessani hihittelin ja jopa nauroin ihan ääneen.
Hauska kerronta ja ilmeisen onnistunut käännöstyö yhdistyivät, joten tätä kirjaa oli kiva lukea.

Marnien ja Michaelin jutustelua ja reissaamista olisi lukenut pitempäänkin.

(395 sivua.)

Annola, Elina: Kunnes kukkivat puut

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut
Bazar Kustannus, 2022
Luin ~ 22.8.2024

Kuvaus:

Sitten kun oikea elämä alkaa.
Elina Annolan esikoisromaanissa Kunnes kukkivat puut nuori opettaja tavoittelee täyttä elämää heittäytymällä rohkeasti uuteen.
Tästä kesälomasta tulisi uusi, puhdas alku. Emilia saisi unelmiensa parisuhteen, auringonhehkuiset illat Helsingin rantakallioilla, ystävät. Töihin palattuaan hän kertoisi kaikesta opettajainhuoneessa, mutta nyt, nyt kesä poreilee suussa, hehkuu mandariininpunaisena hymynä huulilla, syttyy sähähtäen iloa rätiseviksi hetkiksi. Ja kesä jatkuu. Kesä.
Huolettoman lomatunnelman katkaisee äidin puhelinsoitto. Auri-täti on kuollut. Emilia tuskin muistaa omituista Auria, mutta hautajaismatka vie hänet takaisin juurilleen Pohjanmaalle, mummolan mansikkamaille ja Aurin elämään. Liian lähelle. Tapahtumiin, joita eivät edes valtoimenaan kukkivat omenapuut pysty muuttamaan kauniiksi muistoiksi.

Kommentti:

Vaikuttava tarina elämän raskaiden asioiden kaatumisesta päälle ja mielen murtumisesta. Ulospäin moni asia Emilian elämässä on hyvin, mutta jostain alkaa syvenevä vajoamisen kierre. Miten kaikki lopulta vaikuttaa kaikkeen, miten ihminen voikaan ajautua noidankehään, kun apua ei löydy. Vaikka lähellä on ihmisiä, kukaan ei lopulta näe toisen sisällä vellovaa kaaosta, ja tarjottu apukin voi kääntyä itseään - ja sen tarjoajaa - vastaan.

Pelottavan vaikuttava - ja osuva.

(332 sivua.)

Haahtela, Joel: Marijan rakkaus

Joel Haahtela: Marijan rakkaus
Otava, 2024
Luin ~ 20.8.2024

Kuvaus:

Ihmeellinen romaani rakkaudesta, vanhojen maalausten lohdusta sekä elämisen mahdottomuudesta. Suomalainen nuorukainen ja serbialainen Marija rakastuvat toisiinsa Prahassa kesällä 1996. Nainen katoaa 25 vuodeksi, kunnes he tapaavat sattumalta Triesten rautatieasemalla. Yhteinen matka jatkuu Roomaan, vanhan taiteen pariin ja kirjoittamisen oikkuihin. Kysymykset eivät jätä rauhaan. Miksi Marija katosi? Mitä kauan sitten todella tapahtui? Olivatko hotellihuoneen verhot sinikukalliset vai sittenkin valkeat, kuten Marija sanoo? Missä on muistojen alkulähde?

Kommentti:

Tämä tarina kertojan ja Marijan kohtaamisesta on kuin kaunis maalaus tai valokuva.
Lyhyt romanssi 25 vuotta sitten Prahassa ei ole lähtenyt kummastakaan, vaikka Marija aikoinaan katosikin jäljettömiin.
Prahaan liittyy itselläkin mukavia matkamuistikuvia pariltakin eri kerralta.
Kirjan tarinan ja eri henkilöiden myötä tulevat pohdinnat ihmisyyden monista puolista jäävät mieleen, tämä on kokoaan suurempi kirja.
Yksi sitaatti s. 106: " Duccion (taiteilja 1400-luvulla) aikaan ihminen oli monikko, mutta viimeiset viisisataa vuotta länsimainen filosofia ja humanismi olivat syöttäneet ihmiskunnan yksilön korkeaveisua, missä todennäköisesti piili modernin ahdistuksen perimmäinen syy. Siis pakonomainen ja hysteerinen tarve rakentaa jokaiselle oma identiteetti, joka tekisi ihmisestä ainutlaatuisen."
Sitaatti jatkuu: " Eikö ainutlaatuisuuden ajatukseen kätkeytynyt alku kaikenlaiselle syrjinnälle, erottelulle ja vihanpidolle? Se piirsi rajan minän ja muiden välille..."
Erityisesti mieleeni jäi päähenkilön isä, alkoholisoitunut ja erakoitunut valokuvaaja, "joka ei vastannut kiireisen ja kärsimättömän maailman odotuksiin. Isän pysyviin ominaisuuksiin kuuluivat myöhästyminen ja tulematta jättäminen, toisin sanoen näkymättömänä pysyminen.
Eivät varsinaisia myyntivaltteja pärjäämisen markkinoilla. "
Tämäkin kohta sai miettimään tätä nykymaailmaa; onko enää tilaa ihmisille, jotka eivät tahdo tai pysty samalla tavalla juoksemaan pärjäämisen oravanpyörässä, mutta saattavat silti nähdä ja kokea jotain paljon ainutlaatuisempaa?


(192 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Helleöitä ja entisiä heiloja

Anu Joenpolvi: Helleöitä ja entisiä heiloja
Karisto (Otava), 2024
Rantakylä-sarjan 4. osa
Luin ~ 17.8.2024

Kuvaus:

Nelli lupautuu hoitamaan kesälomallaan Pauli-enonsa kanoja, kissaa ja hevosvanhusta enon sairaalareissun ajan. Tutuiksi tulevat niin naapuritilan vilkkusilmäinen hevostallin omistaja kuin kahvila Äkkipyssäyksen ja korjaamon väkikin: emäntä Valma, karaokemestari Leevi ja rasvamontusta kömpivä mörökölli-Terho. Puhumattakaan värikkäästä joukosta Rantakylän touhutätejä ja avuliaita aatuja.
Helleyötään teltassa viettävä Nelli saa kesken uniensa jopa järisyttävän yllätysvieraan. Mutta kuka kumma on laittanut juhannusruusun tallin oveen?

Kommentti:

Tästä romantiikka-sarjasta pidän kyllä kovasti. Toki juonessa ei mitään suuria yllätyksiä ole tiedossa, mutta ei aina tarvitsekaan. Kuten edellisisssäkin osissa, tässä jonkin verran sivutaan aiempien tarinoiden henkilöitä, jos heidät sattuu muistamaan.

(316 sivua.)

Leppänen, Aino: Luk(i)ossa

Aino Leppänen: Luk(i)ossa
Myllylahti, 2024
Luin ~ 14.8.2024

Kuvaus:

Mikä ihmeen ”samaistuttava säeromaani omien piirien löytämisestä ja totuuksista, jotka ulkokuori niin helposti peittää”? Lue itse, kyllä se siitä selviää.

Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole.
Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti houkutella.
Vaiteliaan isän kanssa kaksin asuminen on aina ollut hyvin itsenäistä, mutta nyt edes kotona ei saa syrjäytyä rauhassa. Naapuritalossa tarvitaan välillä apua koiran kanssa, ja karvaturria hoitaessaan Joose tulee tutustuneeksi myös ystävälliseen naapuriin.
Mutta kun tapaa uusia ihmisiä, voiko arvatakaan, kuinka paljon yhteistä heidän kanssaan oikeastaan onkaan?

Kuvaus:

Hieno tarina Joosesta. Kirjan pääteema on koulukiusaaminen, ja sitähän on oikeastaan lähes jokainen kirjan henkilö kokenut jossain muodossa. Miksi tämä ilmiö on niin yleinen?

(237 sivua.)

Keegan, Claire: Kasvatti

Claire Keegan: Kasvatti
Foster, 2010/2022
Suom. Kristiina Rikman
Tammi (WSOY), 2024
Keltainen kirjasto nro 545
Luin ~ 11.8.2024

Kuvaus:

Köyhän irlantilaisperheen tyttö lähetetään kesäksi maatilalle tuntemattomien sijaisvanhempien hoiviin, eikä hän tiedä milloin kotiin pääsee takaisin. Ensimmäisen kerran hän saa osakseen rakkautta ja hoivaa, häntä kuunnellaan ja autetaan. Hyvien ihmisten keskuudessa on iloa ja onneakin, mutta myös tyhjyyttä ja surua, joka avautuu tytölle vähitellen. Keegan kuvaa henkilöitään äärimmäisellä herkkyydellä ja tarkkuudella. Kasvatti on moderni klassikko.

Kommentti:

Aivan uskomattoman upea kirja. Ensimmäiseltä sivulta tunnistin nähneeni kirjan pohjalta tehdyn elokuvan "Hiljainen tyttö".

"Kokoaan suurempi kertomus osattomuudesta, huolenpidosta ja sen puutteesta, pyyteettömästä rakkaudesta ja suuresta kaipauksesta". Tämä sitaatti kertoo kaiken olennaisen.

(83 sivua.)

Katouh, Zoulfa: Sitruunapuiden aika

Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika
As Long as the Lemon Trees Grow, 2022
Suom. Helene Bützov
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 9.9.2024

Kuvaus:

Ennen Syyrian sisällissotaa - vain vuotta aikaisemmin - Salama oli huoleton opiskelija, jolla oli äiti, isä, veli ja koti. Kun hänen veljensä vielä meni naimisiin Salaman parhaan ystävän Laylan kanssa, ei mikään olisi voinut olla paremmin.
Nyt Salama työskentelee vapaaehtoisena sairaalassa, hoitaa pahasti haavoittuneita päivästä toiseen ja pelastaa ne, jotka voi. Raskaana oleva Layla on kaikki, mitä hänen perheestään on jäljellä. Paine etsiä turvaa muualta on suuri, mutta niin ovat riskitkin. Ja voiko Salama jättää rakkaan kotimaansa - varsinkaan, kun hän tapaa Kenanin, syvämietteisen nuoren miehen, joka uskoo Syyrian tulevaisuuteen?

Sitruunapuiden aika on pakahduttavan kauniisti kirjoitettu tarina nuoruudesta sodan keskellä. Äärimmäiset tunteet vuorottelevat, kun ihmiset yrittävät selviytyä ja etsiä tietä valoisampaan tulevaisuuteen.

Kommentti:

Olipa kauniisti kirjoitettu, vaikuttava tarina. Salaman tarina tuo päivänvaloon asioita, joita nuorten ihmisten (eikä kenenkään) pitäisi koskaan joutua kokemaan. Ihana valoisa tulevaisuus muuttuuu pommituksien, kuoleman, väkivallan ja kidutuksen jokapäiväiseksi uhaksi.
Vain yhden vuoden farmasiaa opiskellut Salama joutuu tekemään jopa leikkauksia pommien raatelemille ihmisille ja näkemään ruhjoutuneita lapsia, jopa vauvoja, sairaalassa, jossa ei ole tarpeeksi lääkäreitä, hoitajia eikä lääkkeitä. Itse sairaala on todennäköinen seuraava iskujen kohde.

Tämä tarina tuo maailman nähtäväksi Syyrian tilanteen ja samahan toistuu maailman eri kulmilla. Miksi?

(571 sivua.)

Sparks, Nicholas: Viesti mereltä

Nicholas Sparks: Viesti mereltä
Message in a Bottle, 1998
Suom. Arja Kantele
WSOY, 1998
Luin ~ 2.8.2024

Kuvaus:

Theresa Osborne on Boston Timesin kolumnisti ja 36-vuotias eronnut yksinhuoltajaäiti. Kun hänen poikansa lähtee isänsä luokse, hyvä ystävä ja työtoveri Deanna houkuttelee Theresan kanssaan Cape Codiin. Aamulenkillään Theresa löytää rantahiekasta pullon ja sen sisältä kirjeen. ”Catherine, rakkaimpani, ikävöin sinua kulta…” alkaa kirje, ja sen pakahduttava sisältö saa Theresan itkemään.
Theresa ei pysty unohtamaan kirjettä eikä sen kirjoittajaa Garrettia, joka tuntuu hänen unelmiensa mieheltä. Deannan yllyttämänä Theresa julkaisee kirjeen kolumnissaan, ja käy ilmi ettei se ole ainoa.
Deanna saa aikaan myös sen, että Theresa matkustaa Wilmingtoniin, Pohjois-Carolinaan, ottamaan selvää salaperäisestä Garretista ja Catherinesta. Theresa ei aavista, että hänen löytämänsä viesti muuttaisi hänen elämänsä ikiajoiksi.
Viesti mereltä on kertomus rakkaudesta ja miehen muistoista, mutta myös sattumasta, toivosta ja valinnoista, jotka kuljettavat kohtaloa arvaamattomasti.

Kommentti:
Nicholas Sparksin varhaisempaa tuotantoa. Mietin lukieaasani, onkohan kyseessä kirjailijan varhaisempi tyyli vai vaikuttaako myös aikakausi näin paljon. Yli kaksikymmentä vuotta sitten kirjoitettu teos, jossa kiinnitti huomiota voimakas ulkonäkökeskeisyys.
Tarina sinänsä on kaunis ja riipaiseva.

(327 sivua.)

Harmel, Kristin: Unohdettujen nimien kirja

Kristin Harmel: Unohdettujen nimien kirja
The Book Lost of Names, 2020
Suom. Aila Herronen
Tammi (ESOY), 2023
Luin ~ 29.7.2024

Kuvaus:

Tositapahtumien innoittama historiallinen romaani Kristin Hannahin ja Heather Morrisin hengessä! Riipaiseva menestysteos, joka jää sydämeen asumaan.
Vuonna 1942 juutalainen Eva pakenee Pariisista ja liittyy salakuljettajien verkostoon, joka auttaa lapsia pakenemaan natsien hirmuvaltaa. Eva ja komea nuori väärentäjä Rémy valmistavat lapsille uusia henkilöpapereita. Lasten oikeat nimet he kätkevät unohdettujen nimien kirjaan. Vaara kuitenkin vaanii kaikkialla: pian vastarintasolu petetään ja Rémy katoaa.
Vuosikymmeniä myöhemmin Evalla on mahdollisuus yhdistää sodan erottamat perheet, mutta kykeneekö hän avaamaan vanhat haavat uudelleen? Lumoava romaani kuvaa riskejä, rohkeutta ja rakkautta keskellä kaikkein synkintä pahuutta.

Kommentti:

Todella mielenkiintoista uutta tietoa toisen maailmansodan ajalta, Ranskan vastarintaliikkeen toiminnasta. Tässä keskityttiin pienessä (kuvitteeellisessa) ranskalaiskylässä tapahtuvaan toimintaan, jossa laadittiin väärennettyjä asiakirjoja, joiden turvin erityisesti lapsia onnistuttiin salakuljettamaan natsien ulottuvilta.
Eva ei halua, että lasten alkuperäiset nimet kokonaan pyyhitään pois, joten hän kehitti koodin, jonka avulla lasten oikeat ja uudet nimet voitaisiin myöhemmin yhdistää, ja lapsilla olisi mahdollisuus löytää mahdollisesti pelastuneet vanhempansa tai muu sukunsa.
Vielä tappion lähestyessäkin natsit varastivat miljoonia kirjoja (ja muuta arvotavaraa), joten tämäkin koodi katosi aikoinaan.
Saksalaiset tuntevat häpeää ja syyllisyyttä toisen maailmansodan kauheuksista, mutta eiväthän he ainoita syyllisiä olleet.
On lohdullista lukea, että monet paikalliset myös auttoivat juutalaisia, kidutus- ja kuolemanpelon uhallakin.
Joukossa oli myös pettureita.

Toivottavasti Harmelin kirjoja suomennetaan lisää.

(352 sivua.)

James, Peter: Kuolema ei riitä

Peter James: Kuolema ei riitä
Not Dead Enough, 2007
Suom. Leena Mäntylä
Minerva Kustannus Oy, 2011
Luin ~ 23.7.2024

Kuvaus:

Roy Grace selvittää seurapiirirouvan raakaa murhaa, josta epäillään aviomiestä. Tällä on kuitenkin alibi.
Samana yönä kun Brian Bishop tappaa vaimonsa Brightonin kodissaan, hän on todistettavasti Lontoossa. Ainakin siltä tilanne näyttää rikosylikomisario Roy Gracen ryhtyessä tutkimaan seurapiirirouva Katie Bishopin raakaa murhaa. Grace joutuu toteamaan, että Bishop on jotenkin onnistunut tekemään mahdottoman tempun ja ollut kahdessa paikassa yhtä aikaa. Onko joku varastanut hänen henkilöllisyytensä vai onko Bishop yksinkertaisesti mestarivalehtelija?
Kun vielä kaksi muutakin naista löytyy murhattuina, on Brightonin poliisilla kiire saada tilanne hallintaan, ennen kuin huhut sarjamurhaajasta aiheuttavat yleistä paniikkia. Tutkimusten edetessä myös rikosylikomisarion oma elämä uhkaa suistua pahasti raiteiltaan.

Kommentti:

Koukuttava tarina, joka karmeudestaan huolimatta on todella hyvää viihdettä. Tämän olen tainnut nähdä telkkaristakin, mutta ei haitannut ollenkaan.

(497 sivua.)

Morris, Heather: Nousevan auringon sisaret

Heather Morris: Nousevan auringon sisaret
Sisters Under the Rising Sun, 2023
Suom. Kristiina Drews
Aula & Co, 2024
Luin ~ 20.7.2024

Kuvaus:

Heather Morrisin uutuusromaani on tositapahtumiin pohjautuva tarina naisista, jotka joutuivat japanilaisten pitämälle vankileirille Indonesiassa toisen maailmansodan aikana.
Australialainen sairaanhoitaja Nesta James ja englantilainen muusikko Noah Chambers sekä suuri joukko skotlantilaisia, kiinalaisia, uusiseelantilaisia ja singaporelaisia naisia päätyvät japanilaisten vankileirille pommikoneiden tuhottua laivan, jolla viimeisiä siviilejä yritettiin kuljettaa turvaan murtuneesta Singaporesta. Leirillä nälkä, väkivalta ja sairaudet olivat uhkana päivittäin, mutta Norahin ja Nestan johdolla naiset löytävät itsestään rohkeutta ja neuvokkuutta voittaa vastukset ja selviytyä hengissä. Pitääkseen vankien mielialaa yllä Norah perustaa kuoron, joka lopulta esittää klassista musiikkia a cappellana.
Nousevan auringon sisaret on naisten sotaromaani ja kertomus naisten sisaruudesta, urheudesta ja ystävyydestä synkimpinäkin hetkinä. Kirjan on suomentanut Kristiina Drews.

Kommentti:

Heather Morris kirjoittaa mielestäni todella taitavasti 2. maailmansodan ajan tapahtumista. Sama aihepiiri on hänen aiemmissakin kirjoissaan, kuten esim. Auschwitzin tatuoija. Tarinat pohjautuvat oikeiden ihmisten kokemuksiin, mutta tietenkin, koska tapahtumista on jo aikaa, kaikki eivät ole enää itse voineet tarinaansa kertoa. Aineistona on aina henkilöiden ja heidät tunteneiden ihmisten kertomaa sekä valokuvia.
Näissä fakta ja fiktio on mielestäni yhdistetty uskottavasti ja taitavasti.

(410 sivua.)

Magga, Inga: Puolikas

Inga Magga: Puolikas
Bealleoassi
Like Kustannus Oy (Otava), 2024
Luin ~ 18.7.2024

Kuvaus:

Koskettava perhetarina sotienjälkeisen Saamenmaan lapsista, nykypäivän kaupunkisaamelaisuudesta ja omista juurista.
Ibbá palaa Kutturaan, sukunsa kotipaikkaan, missä hän on viettänyt lomansa lapsuudesta lähtien. Saamenmaalla hänen sisintään kalvaa vierauden tunne, ja hän alkaa pohtia, miksi hän ei osaa puhua saamea – ja miksi vanhemmat välttelevät aihetta.
Vähä vähältä Ibbá selvittää sukunsa saloja, jotka juontuvat sotienjälkeisiin vuosiin, kun syrjäkylien saamelaislapset koottiin lukuvuoden ajaksi kouluasuntoloihin ja he joutuivat eroon perheistään. Ibbán täytyy kysyä itseltään, mikä merkitys saamelaisuudella ja saamen kielellä hänelle on.

Kommentti:

Hieno kirja nykypäivän saamelaisen näkökulmasta. Lasten koulutus, saamen kielen asema. Saamelainen identiteetti; onko se kiinni ayntymäpaikasta, asuinpaikasta, suvun vaiheista, kielestä?

Tähän kirjaan olisin ummikkona kaivannut pientä saamenkielisten sanojen sanastoa, sillä (ainakin) sukulaisuussanat menivät itseltäni välillä sekaisin, kun hypättiin nykyhetkeen aiemmista vaiheista. Välillä piti erikseen miettiä, kenen henkilön vaiheista ja esim. jälkeläisistä olikaan kysymys.

(283 sivua.)

Sparks, Nicholas: Paluu

Nicholas Sparks: Paluu
The Return, 2020
Suom. Ulla Selkälä
WSOY, 2023
Luin ~ 15.7.2024

Kuvaus:

Joskus eteenpäin pääsee vain kulkemalla lähtöruudun kautta.
Koskettava romaani loukkaantuneesta armeijan lääkäristä ja kahdesta arvoituksellisesta naisesta, jotka muuttavat hänen elämänsä.
Trevor Bensonin ei koskaan pitänyt palata takaisin kotiseudulleen Pohjois-Carolinaan. Mutta kun hänet passitetaan kranaatin vammauttamana Afganistanista kotiin, vaikuttaa isoisältä peritty mökki sopivan rauhalliselta paikalta toipua ja keskittyä hoitamaan mehiläispesiä. Tutustuessaan paikallisiin Trevor tulee kuitenkin imetyksi valheiden verkkoon. Sitä setviessään hän oppii rakkauden ja anteeksiannon todellisen merkityksen. Ja sen, että päästäksemme elämässä eteenpäin meidän on usein palattava sinne, mistä kaikki alkoi.

Kommentti:

Ensinnäkin, olipa mielenkiintoista lukea vaihteeksi mieskirjoittajan kirjoittama rakkausromaani. Toiseksi, en yhtään ihmettele, että Sparksin kirjoista on tehty elokuvia - jonkun niistä olen nähnytkin, ainakin Notebookin.
Todella kivaa lomalukemista. Hetkellisesti tuli välillä vaikutelma, että oliko kirja tarkoitettu parin erilaisen käyttäytymisterapiamuodon opaskirjaseksi, mutta onneksi ei liikaa kuitenkaan.
(Päivitän nämä lomakirjat nyt putkeen parin kuluneen viikon ajalta.)
(397 sivua.)

Grimaldi, Virginie: Suloisimmat hetket

Virginie Grimaldi: Suloisimmat hetket
Et que ne durent que les moments doux, 2020
Suom. Cristina Sandu
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2021
Luin ~ 12.7.2024

Kuvaus:

Hurmaava tarina äidinrakkaudesta ja perhesiteistä.
Kun kuopus muuttaa pois kotoa, Élisellä on edessä vanhemmuuden eläkepäivät. Hetken hapuilun jälkeen elämään löytyy uutta energiaa afrotanssikurssilta ja vapaaehtoistyöstä vauvaperheiden parissa.
Lili puolestaan on tuore äiti, joka synnytyksen jälkeen alkaa kirjoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan muistiin lastaan varten. Vauva-arki on täynnä suuria tunteita ja hymyilyttäviä huomioita elämän eri sävyistä.
Ranskan suosituimman viihdekirjailijan menestysromaani on kuin lämmin, myötätuntoinen halaus, jonka soisi kestävän pitkään. Tarina yhdistää ihastuttavalla ja lempeällä tavalla eri elämäntilanteissa olevien naisten kasvukivut.

Kommentti:

Hieno tarina, ja varsin lähelle tulivat molemmat äitiyden kipukohdat. Lili on saanut ensimmäisen lapsen, joka joutuu viettämään ensimmäisiä viikkoja tehohoidossa.
Élisen aikuiset lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja äitiys on jälleen muuttumassa toisenlaiseksi. Irtautuminen tekee kipeää niin kuin äitiyden alkutaivalkin.
Kirjassa oli vakavista aiheista huolimatta ihanasti huumoria.
Hämmentävästi minulla oli todella pitkään sellainen olo, että olen joskus lukenut tämän kirjan. En ole varma, olenko joskus mahdollisesti aloittanut ja jättänyt kesken, mutta ainakaan lukupäiväkirjassa tätä kirjaa ei ole.

(284 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Tunteita ja tuulenpuuskia

Anu Joenpolvi: Tunteita ja tuulenpuuskia
Karisto, 2023
Rantakylä-sarjan 3. osa
Luin ~ 10.7.2024

Kuvaus:

Riemastuttavia sattumuksia ja värikkäitä persoonia Rantakylän tutulla raitilla.
Sinkkuna viihtynyt Riittaliisa hullaantuu ystävänsä häissä sulhasen serkkuun ja järjestää itsensä Rantakylään tätinsä alivuokralaiseksi. Töitäkin löytyy paikkakunnan juhlapalvelusta. Ruskeasilmäinen hurmuri on kotoisin kylältä mutta tuntuu katselevan aivan muualle kuin toivorikkaan tulokkaan suuntaan.
Unelmien prinssin sijaan Riittaliisan elämän huippuhetkiä ja valitettavasti myös nolostuttavia kommelluksia todistamaan osuu kiusallisen usein avulias ritari Atte. Mutta ei kai Riittaliisaa kukaan sentään niin vain viekoittele kesäjuhlien eukonkantokisaan!

Kommentti:

Kivaa kesäromantiikkaa ilman aikahyppelyitä ja muita kommervenkkejä. Tykkään.
Myös sarjan edellisten osien henkilöt vilahtavat ohimennen tarinassa.

287 sivua.

Cook, Lorna: Ystävät, rakastavaiset, viholliset

Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset
The Girl from the Island, 2021
Suom. Nina Mäki-Kihniä
Bazar Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 8.7.2024

Kuvaus:

Rakkautta ja vastarintaa Guernseyn saarella.

Lorna Cookin Ystävät, rakastavaiset, viholliset on sydänjuuria myöten liikuttava tarina toisiinsa kietoutuvista kohtaloista ja taistelusta vapauden puolesta.
Guernseyn saaren sydämessä kohoaa jylhä kaksitorninen talo, Deux Tourelles. Kun taloa valmistellaan myyntikuntoon, sen sopukoista löytyy vihjeitä asukkaiden vaiheista toisen maailmansodan aikana. Keitä ovat valokuvassa hymyilevät nuoret? Kuka joutui keskitysleirille?
Vuonna 1940 Guernsey on pelon vallassa. Saksalaiset ovat miehittäneet saaren, eivätkä Le Royn sisarukset päässeet pakenemaan ajoissa. Natsiupseerit ovat ilmoittaneet majoittuvansa saaren rakennuksiin, ja pian Deux Tourellesinkin oveen koputetaan. Kun tulija astuu sisään, käy ilmi, että hän on ollut talossa ennenkin.
Ystävät, rakastavaiset, viholliset on suuri kahden aikatason lukuromaani perhesiteistä, äärimmäisistä uhrauksista ja rakkaudesta toisen maailmansodan dramaattisella näyttämöllä.

Kommentti:

Hieno romaani tärkeästä aiheesta. Miten monella eri tavalla ihmisten elämä rikkoutui toisen maailmansodan takia niin sodan aikana kuin vielä pitkään sen jälkeenkin. Kuinka paljon turhia kuolemia, surua, tuskaa, myös salattuja asioita. Niin paljon on jäänyt myös kertomatta, monestakin syystä. Saksalaisuus ja juutalaisuus on pitänyt salata vielä pitkään sodan jälkeenkin - ja kohta ei silminnäkijäkertomuksia enää olekaan.
Tämä tarina on hyvä lisä aiheesta, mutta omaa lukukokemusta haittasi melkoisesti kahden aikatason välillä hyppely. Parhaimmillaan aikatasot tuovat syvyyttä ja mielenkiintoa tarinaan, mutta tällä kertaa tarinan veto piti hakea aina hyppäyksen jälkeen uudelleen.
Juuri kun nykyhetken henkilöt alkoivat elää, hypättiin menneisyyteen ja sen ajan henkilöt piti viritellä uudestaan henkiin.
Aika kauan tätä kirjaa sitten lueskelinkin.

(464 sivua.)

Kinnunen, Tommi: Kaarna

Tommi Kinnunen: Kaarna
WSOY, 2024
Luin ~ 25.6.2024

Kuvaus:

Ihminen ei voi tulla entisekseen, jos ei tiedä, kuka on ollut.
He kiertävät poron etäältä. Se pysähtyy hetkeksi ja katselee heitä tuskaisin silmin, mutta laskeutuu sitten maahan ja koettaa pyöriä kutiavien jalkojensa päällä. Lainasta näyttää kuin se tanssisi yksin vääristynyttä, pelottavaa tanssia, jota se ei saa taukoamaan.

Laina on ollut jo vuosikausia muissa maailmoissa. Hän makaa sairaalassa, kun hänen kolme lastaan tulevat vierailulle. Sisarukset Martti, Eeva ja Marja pohtivat hautajaisjärjestelyjä ja riipivät muistikuvia yhteisestä menneisyydestään, kukin omanlaisiaan. Martti tekee kunnalla auraustöitä ja asuu yhä poikamiehenä kotikylällään, Eevalla ja Marjalla on etelässä vilkkaat elämänsä.
Martti toivoisi siskojen yöpyvän hänen luonaan, kun nyt kerrankin ovat pohjoiseen asti tulleet, mutta heillä on muita suunnitelmia. Vaikka sisaruksilla on aina ollut hyvät välit, on Martti kokenut olevansa kuin ylimääräinen, jakojäännös.
Lainan tarinassa Tommi Kinnunen kuljettaa lukijaansa 2000-luvulta kohti traagisia sotakokemuksia. Partisaanien hyökkäys kesällä 1944 muutti Lainan elämän peruuttamattomasti. Hän on kieltäytynyt muistamasta tapahtuneita ja samalla vienyt muistamisen ja toipumisen mahdollisuuden myös lapsiltaan. ”Vain miesten sodasta saa puhua, sillä naisten sota on äänetön ja kielletty.”
Äitinsä kuoleman lähestyessä Martti hakee yhteyttä sisaruksiinsa ja koettaa täyttää tarinan aukkokohtia, mutta onko jo liian myöhäistä?
Kaarna on tiheätunnelmainen ja vangitsevasti kirjoitettu romaani naisten sodasta, luopumisen vaikeudesta ja siitä, kuinka kuoleman läheisyys muuttaa ihmistä.

Kommentti:

Olipa taas huikea tarina. Samalla tämä on myös valtavan surullinen kertomus. Lukija niin sydämensä pohjasta toivoo, että Lainan tarina avautuisi myös hänen läheisilleen.
Kun yksi ihminen sulkee kokemansa traumat sisälleen, hän varmimmin siirtää ne traumat myös läheisilleen, mikä on todella surullista.
Tämähän pätee edelleen.
Kinnunen rakentaa tarinan nykyhetkestä hyppäys kerrallaan taaksepäin ja tämä ratkaisu toimii todella hyvin.

(204 sivua.)

O´Farrell, Maggie: Hamnet

Maggie O´Farrell: Hamnet
Hamnet, 2020
Suom. Arja Kantele
Kustantamo S&S, 2022
Luin ~ 24.6.2024

Kuvaus:

Palkitun Maggie O'Farrellin tunteita herättävä romaani tarjoilee todellisen lukuelämyksen. Kriitikoiden ja lukijoiden rakastama teos kertoo William Shakespearen perhetragediasta, 11-vuotiaan Hamnet-pojan menehtymisestä. Se on avioliiton muotokuva ja kuvaus menetyksiä kokeneesta perheestä – mutta eritoten se on herkkä tulkinta pojasta, jonka nimi elää kautta aikain kuuluisimman näytelmän nimessä.
Englanti 1580-luvulla: musta surma tekee tuhojaan. Nuori latinanopettaja rakastuu itseään hieman vanhempaan, eksentriseen neitoon. Agnes on villi ja vapaa, kulkee mailla ja mannuilla haukka hansikoidulla kädellään. Hänet tunnetaan parantajana sekä kasvien ja eläinten tuntijana, joka ymmärtää luontoa ehkä paremmin kuin ihmisiä ympärillään.
Agnesin suostuttua latinanopettajan puolisoksi pariskunta asettuu asumaan Stratford-upon-Avoniin miehen perheen kanssa. Agnesista kasvaa suojeleva perheenäiti sekä puolisonsa vakaa tukija ja kannustaja. Mutta samaan aikaan kun miehen ura Lontoon teatterimaailmassa lähtee nousukiitoon, perheen rakastettu nuori poika menehtyy äkillisen kuumeen nujertamana.
Hamnet on todellinen lukuelämys, koskettava avioliiton muotokuva, kertomus perheestä jota menetys raatelee, ja samalla herkkä tulkinta eräästä pojasta joka nuoresta iästään huolimatta on kaikkea muuta kuin unohdettu: eläähän hänen nimensä kaikkien aikojen tunnetuimman näytelmän nimessä.

Kommentti:

Tälle tarinalle ei tehnyt oikeutta se, että lukuaikaa oli vain pienissä pätkissä. Pidin kirjan kuvailevasta kielestä, jonka suomentaja oli mielestäni kääntänyt todella hyvin ja kauniisti! Etenkin Agnesin erityislaatuisuus nousee juuri tekstin avulla hienosti esiin.
Mielenkiintoinen fiktiivinen tarina oikeista henkilöistä.
Kirjailija jää kiinnostamaan, pitää tarkistaa, löytyykö muita suomennoksia.
Tämä teos on ilmestynyt suurena pandemiavuonna, se tuo tietenkin oman mausteensa tekstiin ja koko aiheeseen.
(382 sivua.)