WSOY, 2022
Luin ~ 4.9.2022
Kuvaus:
Koskettava esikoisromaani lapsen menettämisestä, pohjattomasta surusta ja tuulen pieksemästä majakkasaaresta.
Majakkasaaren viima piiskaa tarinan henkilöistä suojaukset pois kerros kerrokselta, kunnes jäljellä on vain se mikä on totta.
Elina ja Markus ovat menettäneet lapsensa. Markus ei tavoita surun läpi puolisoaan, vaikka hän on siinä, aivan vieressä. Elina haluaa saareen asumaan, sillä hän ei kestä nähdä kaupungissa lapsia ja lastenvaunuja. Mutta menetystä ei pääse pakoon. Naapuritalossa asustaa 10-vuotias Milja ja tämän ailahtelevainen, häpeämätöntä elämänhalua tihkuva äiti Stella.
Eräänä yönä Elina tulee kuin väkisin imaistuksi äidin ja tyttären suhteeseen ja salaisuuksiin.
Kommentti:
Kaunis ja kuulas, karu, mutta samalla myös lähes runollinen kuvaus lapsen menettämisen aiheuttamasta kaikennielevästä surusta. Myös siitä, miten yksinäistä suru on. Toipuminen voi kuitenkin alkaa pienistä asioista. Luonto hoitaa.
(266 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti