Keyes, Marian: Peiton alla: tarinoita kirjailijaelämästä

Marian Keyes: Peiton alla: tarinoita kirjailijaelämästä
Under the Duvet, 2001
Suom. Liisa Laaksonen
Tammi, 2012
Luin ~ 17.10.2024

Kuvaus:
Muotia, miehiä, matkoja... kaikesta tästä Marian Keyesillä on terävää ja hauskaa sanottavaa.
Peiton alla on kokoelma rakastetun kirjailijan kolumneja ja lyhyitä kertomuksia, joissa liikutaan kenkiä intohimoisesti keräilevän säilytysongelmista järkyttävän rehelliseen kuvaukseen kirjailijan omasta alkoholismista.
Keyes-fania ilahduttaa erityisesti kirjailijauran alkuaikojen muistelu ja kertomukset siitä, kuinka hänen ensimmäiset kirjansa Naura, Claire, naura ja Lucy menee naimisiin ovat syntyneet.

Kommentti:

No, tästä kolumnikokoelmasta olisi saanut varmaan aika paljon enemmän irti 10 tai 20 vuotta sitten. Kyllä tuntuu aika vieraalta elämänmeno vuosituhannen vaihteessa.

(254 sivua.)

Hintsanen, Varpu: Epäonnistumisia

Varpu Hintsanen: Epäonnistumisia
WSOY, 2024
Luin ~ 14.10.2024

Kuvaus:

Uskallatko muuttaa suhtautumistasi epäonnistumisiin?
Omakohtainen, humoristinen ja oivaltava tietokirja epäonnistumisista ja muutoksen väistämättömyydestä.
Epäonnistumisen ja häpeän pelko syö rohkeutta muuttaa elämäämme. Mokille voi olla mahdotonta nauraa edes jälkikäteen, ja ne voivat lamauttaa yrittämästä uudelleen. Jos epäonnistumisen rima olisi lupa alittaa, olisiko meidän helpompaa irtautua urautuneesta arjesta, joka ei enää tunnu omalta? Voisiko avioero olla silloin vain yhden elämänvaiheen loppu, ja pystyisimmekö tyytymään siihen, ettei kukaan selviä vanhemmuudesta virheettömästi?
Tämä kirja on kirjoitettu epäonnistumisen pelosta huolimatta sinulle, joka haluat tarkastella tapaasi suhtautua elämään, tutustua vaikealta tuntuviin tunteisiin ja harjoitella niiden kanssa pärjäämistä ja opetella epäonnistumaan ja nauramaan mokillesi – oletpa elämänmuutoksen keskellä tai vasta sen kynnyksellä. Epäonnistumisista selviää, kun hyväksyy ne osaksi hyvää elämää, valjastaa avukseen huumorin ja itseironian ja kääntää häpeän vertaistuen voimalla jaetuksi iloksi.

Kommentti:

Tärkeä puheenvuoro aiheesta, josta varmasti jokaisella on kokemuksia. Ihan kaikkeen en itse pystynyt samaistumaan, mutta eihän tarvitsekaan.
Ajattelen, että musiikkia harrastaneena ja sitä ammatikseni tekevänä on saanut kyllä ihan riittämiin epäonnistumisen ja riittämättömyyden ja häpeänkin kokemuksia elämän aikana. Epämukavuusalueelle menemistä ja kokemuksista viisastumista on tullut myös harjoitettua - riittävästi, jos ei jo vähän liikaakin. On myös ok sanoa, ettei aina tarvitse hakea lisää epämukavuusalueita, vaan välillä saisi jo olla vähempäänkin tyytyväinen.
Kirja sisältää aimo annoksen tärkeää asiaa mielen hyvinvoinnista, kuten alan ammattilaiselta voi odottaakin. Kirjassa on ihanan henkilökohtainen, lämmin ja ymmärtäväinen asenne.
Sopi tähän syksyyn oikein hyvin tämän kirjan anti.

(281 sivua.)

Fortune, Carley: Joka ikinen kesä

Carley Fortune: Joka ikinen kesä
Every Summer After, 2022
Suom. Mari Hallivuori
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 2.10.2024

Kuvaus:

Joka ikinen kesä on nostalginen, kesää ja nuoruutta hehkuva tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja valinnoista, joita ei saa tekemättömiksi.
Menneeseen ei ole paluuta, ja sen Persephone Fraser tietää aivan liian hyvin. Kuusi nuoruuden kesää Percy ja Sam olivat erottamattomat, kunnes yksi virhe muutti kaiken, ja Percy menetti ainoan ihmisen, jota ilman hän ei uskonut voivansa elää.
Kymmenen vuotta myöhemmin unenomaisten kesien muisto on edelleen kipeä, eikä Percy halua antaa sydäntään kenellekään. Kunnes hänen on palattava järvelle Samin äidin hautajaisiin. Voiko menetetty yhteys syntyä uudelleen yhden viikonlopun aikana, vai onko asioita, joita ei voi koskaan antaa anteeksi?


Kommentti:

Puhdasoppinen kevytkenkäkirja, jossa arvattava loppu ja seksiä riittämiin. Ihan kiva kirja, jotenkin nostalginenkin nuoruusaikojen kuvauksien osalta.

(285 sivua.)

Napolitano, Ann: Kaunokaisia

Ann Napolitano: Kaunokaisia
Hello Beautiful, 2023
Suom. Minna Kujamäki
WSOY, 2024
Luin ~ 28.9.2024

Kuvaus:

Voiko rakkaus korjata rikkinäisen ihmisen?
Surun särkemän kodin kasvatti William Waters tutustuu kunnianhimoiseen Julia Padavanoon. Julia on vanhin neljästä keskenään hyvin läheisestä sisaresta, ja Williamin elämä mullistuu, kun hänestä tulee osa kaoottista ja rakastavaa chicagolaisperhettä. Mutta elämä yllättää. Mitä kaikkea perhesiteet kestävät, ja mikä saa ne murtumaan?
“Tässä mahtavassa perhesaagassa yksilölliset hahmot on kuvattu niin taidokkaasti, että he tulevat tutuiksi kuin parhaat ystävät - lukiessa tuntee kiitollisuutta, kun on päässyt heidän lähelleen. Napolitanon 1900-luvun lopun Chicagoon sijoittuva kunnianosoitus Pikku naisille saa lukemaan vitkastellen, koska kirjan ei halua loppuvan koskaan. Kun se loppuu, valmistaudu kyyneliin.” – Oprah Quarterly

Kommentti:

Niin hieno tarina perhesiteiden voimasta - ja siitä, mihin niiden puuttuminen voi pahimmillaan johtaa. Erehdyksistä, joita ihmiset tekevät ja joiden seurauksista he joskus maksavat lopun elämäänsä. Miten esimerkiksi William haluaa olla aiheuttamatta läheisilleen vahinkoa, ja miten tästä ratkaisusta seuraa uutta vahinkoa.
Vaikka juuri niin ei pitänyt käydä..
Toisaalta Williamin oma tausta on rikkinäinen, ja sen seurauksia hän itse kantaa läpi elämänsä.
Valtavan hieno tarina, jonka tietyt asiat osuivat omassakin elämässä juuri nyt hyvin lähelle. Tästä kirjasta uskon ammentavani monia hyviä asioita lähipiiriinkin, koska Napolitano kertoo tämän yhden perheen kautta niin yleisinhimilliisä asioita.
P.s. Suomennos on aivan huippu!

(479 sivua.)

Harmel, Kristin: Katoavien tähtien metsä

Kristin Harmel: Katoavien tähtien metsä
The Forest of Vanishing Stars, 2021
Suom. Aila Herronen
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 20.9.2024

Kuvaus:

Koskettava historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka auttaa juutalaispakolaisia henkensä kaupalla. Ihmeellinen kasvutarina kertoo toivosta, sisusta ja ihmisen tahdosta auttaa toista.
Vuosi 1942. Saksalaisperheestä lapsena kaapattu nuori Yona sinnittelee yksin armottomassa itäeurooppalaisessa erämaassa. Hänen sieppaajansa on kuollut, ja suojana ovat vain Yonan oppimat erätaidot. Kun metsään pakenee ryhmä natseilta täpärästi pelastuneita juutalaisia, ulkomaailman kauhuista järkyttynyt Yona päättää auttaa heitä – kohtalokkain seurauksin.

Kommentti:

Tositapahtumiin perustuva.
(345 sivua.)

French, Nicci: Vainajien päivä

Nicci French: Vainajien päivä
Day of the Dead, 2018
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon (WSOY), 2024
Viikonpäivämurhat, päätösosa
Luin ~ 17.9.2024

Kuvaus:

Frieda Kleinin lopullinen tilinteko.
Psykologin kaksintaistelu synkän vihollisensa kanssa huipentuu vihdoin - ja vain toinen voi selvitä siitä hengissä.
Pohjois-Lontoon vilkkaalla ostoskadulla kolaroi karannut auto, mutta kuljettajan paikalla istuva mies on murhattu viikkoa aiemmin.
Hampstead Heathissa roihuaa nuotio: liekeissä makaa seuraava uhri.
Syksyn lehtien putoillessa Lontoossa riehuu sarjamurhaaja, joka leikkii kissaa ja hiirtä poliisin kanssa. Kuolonuhrien määrä nousee vauhdilla, mutta tutkinta ei ota edistyäkseen.
Asialla ei olekaan mikään tavallinen tappaja, vaan jokainen uusi uhri on tarkoitettu viestiksi ainoastaan yhdelle naiselle - psykologi Frieda Kleinille.
Viesti on yksinkertainen: sinun vuorosi on pian...

Kommentti:

Vihdoin ilmestyi tämä päätösosa monta vuotta jatkuneeseen Viikonpäivämurhat-sarjaan.
Kyllä oli hyytävä ja hyvä päätös, kyseessähän on psykoterapeutti Frieda Kleinin ja sarjamurhaaja Dean Reeven kaksintaistelu, joka on jatkunut jo vuosia, alkaen tapauksesta, jonka päätteeksi Dean Reeve lavasti oman kuolemansa tappamalla kaksoisveljensä.
Matkan varrella Reeve on myös suojellut Frieda Kleinia murhayritykseltä, sekin tosin johtuen omasta pakkomielteestään itse tappaa Frieda Klein.
Välillä on ollut osia, joita en niin kovin hyvin enää muistakaan, mutta Reeven ja Kleinin välinen kissa ja hiiri-leikki, joka on vaatinut valtavan määrän (turhaan) kuolleita ihmisiä on kyllä ollut hyvin vaikuttava. Ja nyt se on siis lopulta ja lopullisesti ohi.

(331 sivua.)

Kajanto, Maija: Sitruunakevät

Maija Kajanto: Sitruunakevät
WSOY, 2024
Kahvila Koivu-sarjan 4. osa
Luin ~ 15.9.2024

Kuvaus:

Keväisessä kahvila Koivussa elämä tarjoaa välillä pelkkiä sitruunoita.
Kristiina Kivimaa ja Tommi ovat viettäneet vuoden Adrianmeren rannalla. Lähestyvä kevät tuo parin takaisin Keski-Suomeen, mutta kun Kristiina joutuu kokemaan suurimman mahdollisen menetyksen, ei asettuminen uudelleen vanhaan elämään tunnu helpolta.
Pyhävirran kylässä moni asia on muuttunut, kahvila Koivu on uusissa käsissä, vanhoista ystävistä osa on poissa ja Krissen voimat vähissä. Mutta kun menneisyydestä sukeltaa esiin outo perintö, täytyy Krissen kääriä hihat ja jatkaa eteenpäin. Tommin ja Krissen uusi koti nousee Pyhäjärven rantaan ja sinne on uskallettava kantaa huonekalujen lisäksi myös tunteet, toiveet ja ajatukset tulevaisuudesta.
Kun kevätaurinko sulattaa hanget ja ensimmäiset valkovuokot kukkivat ojien pientareilla, kahvila Koivussa tuoksuvat jälleen tuoreet korvapuustit.
Sitruunakevät on Kahvila Koivu -sarjan neljäs osa. Kirjasarjan avasi Korvapuustikesä heinäkuussa 2022.

Kommentti:

Tämä on todella sympaattinen sarja Krissestä ja Kahvila Koivusta. Mietin jo, miten tämä sarja voi jatkua mielenkiintoisena vielä neljännen ja viidennen osan verran, mutta kyllä vaan voi. Kyse ei todellakaan ole ...ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti -tarinasta. Toki sitäkin tässä tapahtuu, mutta todella elämänmakuisia sivujuonteita Krissen omassa ja hänen lähipiirinsä elämässä.
Aihe yllätti - ja kiinnosti - todella paljon.

(252 sivua.)

Quinn, Joanna: Valaanluuteatteri

Joanna Quinn: Valaanluuteatteri
The Whalebone Theater, 2022
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY, 2024
Luin ~ 13.9.2024

Kuvaus:

Suuri lukuromaani, jonka ei soisi koskaan päättyvän. Nuoren naisen lumoava kasvukertomus laajenee voimallisten tunteiden historialliseksi sukusaagaksi.
Valaanluuteatteri loihtii esiin kauan sitten kadotetun maailman. Pauhaavana myrsky-yönä rantautuu Dorsetin rannikolle valas. Sen luisen rintakehän suojiin 12-vuotias Cristabel perustaa teatterin. Hän on aina halunnut elämänsä olevan suuri Tarina, mutta saa surukseen huomata, että orvon tytön näkymät 1930-luvun Englannissa eivät ole hohdokkaat.
Sota syttyy Euroopassa eivätkä yhteiskunnan säännöt enää päde. Pelottomaksi varttunut Cristabel päätyy kuriiriksi natsien miehittämään Ranskaan, missä roolit vaihtuvat kuin Shakespearen näytelmissä. Repivän sodan jälkeen kukaan ei ole entisensä, mutta teatteri pysyy ja niin pysyy myös Cristabelin kyky rakastaa rajattomasti. Koko maailma on näyttämö, mutta jokaisen pitää itse kirjoittaa oma tarinansa.

Kommentti:

Valtavan hyvä lukuromaani, kirja, jonka (henkilöiden) parissa olisi todellakin viihtynyt pidempäänkin. Lukiessa ei ollut mitään syytä kiirehtiä eteenpäin, vaikka toki aina sota-ajasta kertovissa tarinoissa haluaisi vähintäänkin sen inhottavan sodan päättyvän.
Menneen maailman taitekohta, toinen maailmansota on kuvattu hienosti näiden kolmen sisaruksen, Christabelin, hänen sisarpuolensa Flossien ja tämän velipuolen Digbyn ja heidän lähipiirinsä kautta. Mikä muutos tuo ajanjakso onkaan ollut.

(560 sivua.)

Morrey, Beth: Missy Carmichaelin rakkaustarina

Beth Morrey: Missy Carmichaelin rakkaustarina
Saving Missy, 2020
Suom. Pirjo Ruti
Bazar Kustannus Oy, 2020
Luin ~ 5.9.2024

Kuvaus:

Sentimentaalisuuden karikot kiertävä romaani yksinäisyydestä, ystävyydestä ja uusista aluista
Beth Morreyn esikoisromaani Missy Carmichaelin rakkaustarina on syvästi liikuttava tarina siitä, miten tavallisista päivistä voi tulla erityisiä, jos vain avaa sydämensä uudelle mahdollisuudelle.
Tik-tak, tik-tak. Missyn elämänpiiri on käpristynyt yksinoloksi vanhassa talossa, jonka hiljaisuuden rikkoo vain kellon tikitys. Seuranaan hänellä on muistot rakkaista, eikä Missy mitään muuta seuraa usko ansaitsevansakaan.
Missy nukkuu, herää, syö, lukee lehdestä kuolleet, käy kävelyllä, ottaa sherryn. Kunnes sattumalta hän joutuu hetkeksi kasvotusten toisen ihmisen kanssa. Se riittää. Rutiinien rautainen kuori rikkoutuu, ja sisään hyökyy kaikenlaista uutta ja äänekästä, kuten kursailematonta kieltä käyttävä yksinhuoltajaäiti, Bob-niminen tyttökoira, supersankariasuissa viihtyvä miehenalku ja ruoanlaittoon panostava sisustussuunnittelija.
Beth Morreyn Missy Carmichaelin rakkaustarina kertoo, miten Missystä tuli Missy - ihminen, jonka elämässä liian moni asia on jäänyt sanomatta. Mutta uskaltaako sulkeutunut, vapiseva sydän avautua, rohkeneeko Missy tarttua tilaisuuteen alkaa jälleen elää?

Kommentti:

Kylläpä Missyn tarina on kerrottu lämpimällä sydämellä. Hienosti tarinassa tapahtuu asioita nykyhetkessä, ja kun Missy torjuu muutoksia, samalla keriytyy auki asioita hänen elämänsö aikaisemmista vaiheista, ja asioista, jotka nykyhetkeenkin vaikuttavat.

(416 sivua.)

Grimaldi, Virginie: Kirkkaimmat tähdet

Virginie Grimaldi: Kirkkaimmat tähdet
Il est grand temps de rallumer les étoiles, 2018
Suom. Susanna Tuomi-Giddings
Otava, 2022
Luin ~ 3.9.2024

Kuvaus:

Arjen haasteiden kanssa kamppaileva Anna löytää itsensä mahdottomasta tilanteesta: kaksi lasta, ei töitä ja uhkaavasti kasvava pino laskuja ja huolia.
Täydellinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin: matkailuauto. Mikä olisikaan parempi tapa karistaa arjen murheet kuin pakkautua tytärten kanssa viikoiksi matkailuautoon ja ajaa Ranskasta kohti Pohjois-Eurooppaa? Reissun aikana äiti ja tyttäret kohtaavat paitsi omat haasteensa myös joukon muita värikkäitä ja sympaattisia seikkailijoita.

Kommentti:

Romanttinen, mutta silti varsin painavia asioita sisältävä tarina. Oikeastaan romantiikka ei tässä edes ole se pääasia, vaan tapahtuu ikään kuin sivujuonteena, mutta tuoden silti oman arominsa tarinaan.
Äidin ja tyttärien Road Tripistä kertovat kaikki kolme vuorollaan ja tyylillään - ja se onkin hauska oivallus, sillä tarinaan saadaan varsin erilaisia näkökulmia kirjoittajasta riippuen.
Jokaisen taustatilanne ja matkan aikana tapahtuva muutos tulee myös kivalla tavalla esiin.
Lukijalle oli varattuna mielenkiintoisia yllätyksiä hauskan tilannekomiikan lisäksi. Tykkään kyllä todella paljon tämäntyyppisistä tarinoista, joissa vakaviakin aiheita käsitellään niitä liikaa alleviivaamatta. Lukija saa tavallaan poimia rannalta muistoksi pieniä koristeellisia kiviä, ja juuri sellaisia, jotka kutakin lukijaa sillä hetkellä eniten viehättää - tai koskettaa.
Tämä oli oikein sydämellinen tarina, jossa Suomikin mainitaan.

(331 sivua.)

Anttoora, Marjo: Jäkäläsydän

Marjo Anttoora: Jäkäläsydän
Warelia Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 2.9.2024

Kuvaus:

Meri ja kalliot, saaristo - mielenmaisema, josta Jäkäläsydämen runot nousevat. Anttooran runoissa luonnossa koettu hetki yhdistyy havaintoon itsestä, ihmisyydestä, parisuhteesta. Tankarunojen tiivis ja rajattu muoto tiivistää oivalluksen ja samalla muutamilla tavuilla sanoittaa laajoja näkymiä.
Runot piirtävät tarkkoja luontokuvia, joiden yksityiskohdissa on kauneutta, mutta myös ihmisenä olemisen kipua.

Kommentti:

Yöpöydällä on ollut kaksi runokirjaa, joita olen lukenut harvakseltaan ja vuorotellen.
Tässä oli todella paljon samaistuttavaa. Luonto, vuodenkierto ja perhe-elämän vaiheet, parisuhde. Tunnistan näissä paljon itseäni ja omia ajatuksiani, ja sen, miten luonto kulkee mukana ja hoitaa ja hoivaa.

Suosittelen, ja ehkä hankin tämän itselleni omaksi.

(105 sivua.)

Christie, Agatha: Lomahotellin murhat

Agatha Christie: Lomahotellin murhat
A Caribbean Mystery, 1964
Suom. Anna-Liisa Laine, 1965
WSOY, 2023 (1. painos ilmestynyt v. 1965)
Luin ~ 1.9.2024

Kuvaus:

Neiti Marple nauttii Karibian meren syvästä sinestä lomamatkallaan. Hotellin omistajapari huolehtii hänestä sydämellisesti, palvelijat hymyilevät herttaisesti, ja vieraat seurustelevat keskenään sivistyneesti.
Kaikesta huolimatta päivät paratiisisaarella ovat toistensa kaltaisia, kunnes pitkästyttäviä muistojaan kertoileva vanha majuri löydetään kuolleena. Nyt neiti Marple katuu sitä, ettei hän ollut kuunnellut tarkkaavaisemmin majuria etenkin silloin, kun tämä oli puhunut jostakin murhasta.

Kommentti:

Vanha kunnon Agatha Christie!
Herkule Poiroteja on katsottu viime vuosina monina eri versioina, mutta jostain syystä Miss Marplen televisioversiot on jääneet katsomatta.
Yhden Poirotin voisi myös lähiaikoina lukea vanhojen aikojen muistoksi, sillä aikoinaan ahmin niitä ihan urakalla.
Oikeastaan minua myös kiinnostaisi, miten H. Poirot vastaa senaikaista muistikuvaani, onhan se ollut hieman erilainen kuin David Suchet´n luoma hahmo.

(229 sivua.)

Kaskinen, Anna-Mari: Kanssasi enkeli

Anna-Mari Kaskinen: Kanssasi enkeli
Toivon ja rohkeuden sanoja
Kirjapaja, 2015
Luin ~ 1.9.2024

Kuvaus:

Suositun tekijän enkeliaiheiset runot puhuvat välittämisestä ja suojeluksesta. Ne kannustavat, lohduttavat ja toivottavat mielenrauhaa ja levollisuutta. Kirja, joka on matkakumppani niin hyvinä kuin vaikeina hetkinä. lauluteksteistään. Uudistettu painos 2009 ilmestyneestä teoksesta Enkeleiden maassa.

Kommentti:

Näitä runoja (ja laulutekstejä) luin silloin tällöin, ajatuksissani erityisesti omat tyttäret.

(48 sivua.)

Oranen, Raija: Valkea talo jokivarressa

Raija Oranen: Valkea talo jokivarressa
Gummerus, 2007
Luin ~ 30.8.2024

Kuvaus:

Johanna syntyy sotien jälkeen kainuulaisessa kirkonkylässä kirmailemaan ilkosillaan pitkin niittyjä saman pihan Lassin kanssa. Pelon ja puutteen aika on ohi. Osulaan ja Heikkisen kauppaan alkaa ilmestyä suklaakeksejä, lakritsiveneitä ja siivutettua lauantaimakkaraa.
Isin tyttö Johanna siirtyy kansakoulusta oppikouluun, ja pihan ja liiterien leikit vaihtuvat tansseihin ja haparoiviin suudelmiin. Kovat korsetit korvataan äidin vaatekaupan elastisilla housuliiveillä ja hiukset tupeerataan korkeiksi keoiksi.
Nuoruuden hauraan uneksinnan ja halukkaat leikit hajottaa maaltapako, joka ajaa perheen sisarukset eri suuntiin. Maailma erottaa myös lapsuuden ja nuoruuden ystävät, Johannan, Mirrin ja Annan, kahdeksi vuosikymmeneksi.
Kun he kohtaavat uudelleen, on käynnissä jälleen ankara myllerrys: pankkikriisi ja tuhoisa talouslama. Raija Oranen kertoo romaanissaan Valkea talo jokivarressa suurten ikäluokkien lapsuudesta ja nuoruudesta tarkkanäköisesti ja koskettavasti. Maaseudun kirkkaat päivät ja kuulaat kesäyöt vaihtuvat Helsingin katujen ja kapakoiden hälinään ja päättymättömään kaipaukseen, jonka kohteena on kadotettu koti, isän ja äidin rakentama valkea talo jokivarressa.
Esineet, tavat ja tarinat sitovat romaanin hauskasti ja satuttavan kauniisti kuvaamaansa aikaan. Oranen taituroi yksityiskohtien ja suurten linjojen välillä ja luo vahvan kertomuksen yhteiskunnan muutoksen suuresta kaaresta.

Kommentti:

Tämä oli todella mielenkiintoinen kuvaus sodanjälkeisesetä Suomesta. Moni asia on itsellekin tuttu, vaikka JOhanna olikin syntynyt v. 1948 ja itse olen vm 1964.
Hetkittäin sodanjälkeisten vuosikymmenien ilmiöiden kuvaus tuntui lähes luettelomaiselta, mutta ei se varsinaisesti häirinnyt lukukokemusta. Tämä on oikeastaan aikamoinen suomen sodanjälkeisen historian kertausteos ihmisten (ja etenkin nuorison) arkielämän näkökulmasta.
90-luvun pankkikriisin kuvaus olikin sitten lähes hyytävää.
Teksti on todella sujuvaa kerrontaa ja henkilöt mielenkiintoisia kaikessa arkisuudessaan, siksi halusinkin lukea pitkästä aikaa Raija Orasen kirjan.

(311 sivua.)

Bailey, Tessa: Kesä kalastajan kainalossa

Tessa Bailey: Kesä kalastajan kainalossa
It Happened One Summer, 2021
Suom. Aura Elometsä
Otava, 2024
Luin ~ 27.8.2024

Kuvaus:

TikTok-suosikkikirjailijan hittiromaani on riemukas ja kuuma kuin kesän ensimmäinen hellepäivä.
Piper Bellingerin isäpuoli saa miltei kolmikymppisen naisen holtittomasta pintaliitoelämästä tarpeekseen ja sulkee viimein rahahanat. Piper siskoineen joutuu vaihtamaan Hollywoodin humun vastuullisen aikuisuuden opiskeluun kalastajakylässä Tyynenmeren rannikolla, missä heidän edesmennyt isänsä piti kapakkaa.
Äreä, parrakas merikapteeni Brendan ei usko, että mokoma iloluontoinen seurapiiriperhonen pärjää pikkukylässä viikkoakaan. Eikä heillä ainakaan voi olla mitään yhteistä. Kun Piper ja Brendan kuitenkin törmäävät tämän tästä toisiinsa, heidän välisensä kemian välttelystä tulee kovin hankalaa.

Kommentti:

No tämäpä oli todellakin kuuma tarina. Enpä ole vähään aikaan lukenut niin suorasukaista seksin kuvailua kuin tässä oli, ja sitä myös riitti.
Tarina oli kyllä myös sympaattinen ja jonkinlaista kasvutarinaakin mahtui mukaan.

Jatko-osa on tulossa v. 2025, silloin päähenkilönä Piperin kiltimpi (?) sisko Hannah.

(363 sivua.)

Nicholls, David: Melkein perillä

David Nicholls: Melkein perillä
You Are Here, 2024
Suom. Oona Nyström
Otava, 2024
Luin ~ 25.8.2024

Kuvaus:

Free-kustannustoimittajana työskentelevä Marnie on eronnut ja jymähtänyt kotiinsa. Iltapäivät kaikuvat hiljaisuuttaan, ja elämä tuntuu valuvan hukkaan.
Maantiedon opettaja Michael on vetäytynyt omiin oloihinsa vaimonsa lähdön jälkeen. Hän tekee yksinäisiä kävelyretkiä nummilla ja välttelee ihmisiä.
Sitten muuttuneet reissusuunnitelmat ja perienglantilainen kolea sää puuttuvat peliin, ja nämä kaksi erakkoa päätyvät patikoimaan halki Englannin, rinnakkain, samalla kartalla. Voisiko pitkän matkan varrelta löytyä lohtua, toveruutta, kenties enemmänkin?
Suloisenhaikea kertomus ensikohtaamisista ja siitä, kuinka joskus täytyy eksyä löytääkseen perille.

Kommentti:

Olipa piristävä lukukokemus, pitkästä aikaa kävi niin, että kirjaa lukiessani hihittelin ja jopa nauroin ihan ääneen.
Hauska kerronta ja ilmeisen onnistunut käännöstyö yhdistyivät, joten tätä kirjaa oli kiva lukea.

Marnien ja Michaelin jutustelua ja reissaamista olisi lukenut pitempäänkin.

(395 sivua.)

Annola, Elina: Kunnes kukkivat puut

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut
Bazar Kustannus, 2022
Luin ~ 22.8.2024

Kuvaus:

Sitten kun oikea elämä alkaa.
Elina Annolan esikoisromaanissa Kunnes kukkivat puut nuori opettaja tavoittelee täyttä elämää heittäytymällä rohkeasti uuteen.
Tästä kesälomasta tulisi uusi, puhdas alku. Emilia saisi unelmiensa parisuhteen, auringonhehkuiset illat Helsingin rantakallioilla, ystävät. Töihin palattuaan hän kertoisi kaikesta opettajainhuoneessa, mutta nyt, nyt kesä poreilee suussa, hehkuu mandariininpunaisena hymynä huulilla, syttyy sähähtäen iloa rätiseviksi hetkiksi. Ja kesä jatkuu. Kesä.
Huolettoman lomatunnelman katkaisee äidin puhelinsoitto. Auri-täti on kuollut. Emilia tuskin muistaa omituista Auria, mutta hautajaismatka vie hänet takaisin juurilleen Pohjanmaalle, mummolan mansikkamaille ja Aurin elämään. Liian lähelle. Tapahtumiin, joita eivät edes valtoimenaan kukkivat omenapuut pysty muuttamaan kauniiksi muistoiksi.

Kommentti:

Vaikuttava tarina elämän raskaiden asioiden kaatumisesta päälle ja mielen murtumisesta. Ulospäin moni asia Emilian elämässä on hyvin, mutta jostain alkaa syvenevä vajoamisen kierre. Miten kaikki lopulta vaikuttaa kaikkeen, miten ihminen voikaan ajautua noidankehään, kun apua ei löydy. Vaikka lähellä on ihmisiä, kukaan ei lopulta näe toisen sisällä vellovaa kaaosta, ja tarjottu apukin voi kääntyä itseään - ja sen tarjoajaa - vastaan.

Pelottavan vaikuttava - ja osuva.

(332 sivua.)

Haahtela, Joel: Marijan rakkaus

Joel Haahtela: Marijan rakkaus
Otava, 2024
Luin ~ 20.8.2024

Kuvaus:

Ihmeellinen romaani rakkaudesta, vanhojen maalausten lohdusta sekä elämisen mahdottomuudesta. Suomalainen nuorukainen ja serbialainen Marija rakastuvat toisiinsa Prahassa kesällä 1996. Nainen katoaa 25 vuodeksi, kunnes he tapaavat sattumalta Triesten rautatieasemalla. Yhteinen matka jatkuu Roomaan, vanhan taiteen pariin ja kirjoittamisen oikkuihin. Kysymykset eivät jätä rauhaan. Miksi Marija katosi? Mitä kauan sitten todella tapahtui? Olivatko hotellihuoneen verhot sinikukalliset vai sittenkin valkeat, kuten Marija sanoo? Missä on muistojen alkulähde?

Kommentti:

Tämä tarina kertojan ja Marijan kohtaamisesta on kuin kaunis maalaus tai valokuva.
Lyhyt romanssi 25 vuotta sitten Prahassa ei ole lähtenyt kummastakaan, vaikka Marija aikoinaan katosikin jäljettömiin.
Prahaan liittyy itselläkin mukavia matkamuistikuvia pariltakin eri kerralta.
Kirjan tarinan ja eri henkilöiden myötä tulevat pohdinnat ihmisyyden monista puolista jäävät mieleen, tämä on kokoaan suurempi kirja.
Yksi sitaatti s. 106: " Duccion (taiteilja 1400-luvulla) aikaan ihminen oli monikko, mutta viimeiset viisisataa vuotta länsimainen filosofia ja humanismi olivat syöttäneet ihmiskunnan yksilön korkeaveisua, missä todennäköisesti piili modernin ahdistuksen perimmäinen syy. Siis pakonomainen ja hysteerinen tarve rakentaa jokaiselle oma identiteetti, joka tekisi ihmisestä ainutlaatuisen."
Sitaatti jatkuu: " Eikö ainutlaatuisuuden ajatukseen kätkeytynyt alku kaikenlaiselle syrjinnälle, erottelulle ja vihanpidolle? Se piirsi rajan minän ja muiden välille..."
Erityisesti mieleeni jäi päähenkilön isä, alkoholisoitunut ja erakoitunut valokuvaaja, "joka ei vastannut kiireisen ja kärsimättömän maailman odotuksiin. Isän pysyviin ominaisuuksiin kuuluivat myöhästyminen ja tulematta jättäminen, toisin sanoen näkymättömänä pysyminen.
Eivät varsinaisia myyntivaltteja pärjäämisen markkinoilla. "
Tämäkin kohta sai miettimään tätä nykymaailmaa; onko enää tilaa ihmisille, jotka eivät tahdo tai pysty samalla tavalla juoksemaan pärjäämisen oravanpyörässä, mutta saattavat silti nähdä ja kokea jotain paljon ainutlaatuisempaa?


(192 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Helleöitä ja entisiä heiloja

Anu Joenpolvi: Helleöitä ja entisiä heiloja
Karisto (Otava), 2024
Rantakylä-sarjan 4. osa
Luin ~ 17.8.2024

Kuvaus:

Nelli lupautuu hoitamaan kesälomallaan Pauli-enonsa kanoja, kissaa ja hevosvanhusta enon sairaalareissun ajan. Tutuiksi tulevat niin naapuritilan vilkkusilmäinen hevostallin omistaja kuin kahvila Äkkipyssäyksen ja korjaamon väkikin: emäntä Valma, karaokemestari Leevi ja rasvamontusta kömpivä mörökölli-Terho. Puhumattakaan värikkäästä joukosta Rantakylän touhutätejä ja avuliaita aatuja.
Helleyötään teltassa viettävä Nelli saa kesken uniensa jopa järisyttävän yllätysvieraan. Mutta kuka kumma on laittanut juhannusruusun tallin oveen?

Kommentti:

Tästä romantiikka-sarjasta pidän kyllä kovasti. Toki juonessa ei mitään suuria yllätyksiä ole tiedossa, mutta ei aina tarvitsekaan. Kuten edellisisssäkin osissa, tässä jonkin verran sivutaan aiempien tarinoiden henkilöitä, jos heidät sattuu muistamaan.

(316 sivua.)

Leppänen, Aino: Luk(i)ossa

Aino Leppänen: Luk(i)ossa
Myllylahti, 2024
Luin ~ 14.8.2024

Kuvaus:

Mikä ihmeen ”samaistuttava säeromaani omien piirien löytämisestä ja totuuksista, jotka ulkokuori niin helposti peittää”? Lue itse, kyllä se siitä selviää.

Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole.
Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti houkutella.
Vaiteliaan isän kanssa kaksin asuminen on aina ollut hyvin itsenäistä, mutta nyt edes kotona ei saa syrjäytyä rauhassa. Naapuritalossa tarvitaan välillä apua koiran kanssa, ja karvaturria hoitaessaan Joose tulee tutustuneeksi myös ystävälliseen naapuriin.
Mutta kun tapaa uusia ihmisiä, voiko arvatakaan, kuinka paljon yhteistä heidän kanssaan oikeastaan onkaan?

Kuvaus:

Hieno tarina Joosesta. Kirjan pääteema on koulukiusaaminen, ja sitähän on oikeastaan lähes jokainen kirjan henkilö kokenut jossain muodossa. Miksi tämä ilmiö on niin yleinen?

(237 sivua.)