Ikola, Kaisa: Betty

Kaisa Ikola (nyk. Viitala): Betty
Saga Egmont, 2020 (e-kirja)
Betty-sarjan 1.osa
Luin ~ 2.3.2015 blogista

(Alkuper. arvio: Vaikka tykkäänkin ensisijaisesti paperikirjoista, tämä kirja oli hauska kokemus. Siis kirja löytyy omasta blogistaan täältä, on aikoinaan ilmestynyt luku kerrallaan. Kyllä on hyvä, että luin Bettystä vasta nyt, olisi ollut kauheaa odottaa lukua kerrallaan ilmestyväksi. :)

Bettyn tarinaa on ilmestynyt jo useampi osa, joten nyt vaan jatkamaan seuraavaan osaan. )

Edit 07/2020

Betty-kirjat ilmestyvät v. 2020 e-kirjoina eivätkä ole enää luettavissa blogeissa.
Päivitän sarjan tiedot tänne blogiini, koska niitä ei enää löydy alkuperäisistä paikoista, e-julkaisuihin myös kirjojen kannet vaihtuvat ja tykkäsin sarjasta tosi paljon. Luin muistaakseni kaikki siihen asti ilmestyneet (5?) osaa peräjälkeen. Sarjassa on myös erillisiä välitarinoita, vähän niin kuin Downton Abbeyn jouluekstrat. :)

Kuvaus:

Beatrice Stewart eli Betty on rohkea ja päättäväinen nuori nainen 1900-luvun alun Skotlannissa. Ylämaan nummilla sijaitseva idyllinen Kuusikukkulan talo on täynnä vilskettä, kun verrattomat Stewartin sisarukset varttuvat yksi kerrallaan aikuiseen ikään.
Bettyä eivät puheet naimisiinmenosta hetkauta - hän haluaa opiskelemaan. Miten käy, kun voimakastahtoisena naisasianaisena tunnettu Betty matkustaa Edinburghin opistoon ja päätyy puhujalahjojensa ansiosta ratkomaan ystäviensä ja sukulaistensa rakkausmurheita?
Betty on ensimmäinen teos mukaansatempaavassa Betty-sarjassa, jossa on vaikutteita L. M. Montgomeryn, Louisa May Alcottin ja Mary Marckin klassikkoina tunnetuista tyttökirjoista.

Dodge, M. Mapes: Hopealuistimet

M. Mapes Dodge: Hopealuistimet

Hans Brinker or The Silver Skates

WSOY, ? painos, 1982

Luin ~ 26.2.2015



Suosittelin tätä klassikkokirjaa kuopukselle ja luin itsekin uudelleen.

Mathis, Ayana: Huonetta ja sukua

Ayana Mathis: Huonetta ja sukua
The Twelve Tribes of Hattie, 2012
Suom. Helene Bützow
WSOY, 2014
Luin ~ 25.2.2015

Kuvaus:
Viiltävä kertomus orjuuden ja rotusyrjinnän perinnöstä. Ayana Mathisin kiitetty esikoisromaani kulkee Toni Morrisonin jalanjäljissä.
Nuori ja optimistinen Hattie on paennut Yhdysvaltain etelävaltioissa rehottavaa rotuvihaa pohjoiseen, vapauden tyyssijaan, missä hän uskoo ja toivoo lastensa saavan elää amerikkalaista unelmaa. Sitkeä Hattie-äiti on peruskallio, jonka ympärille kietoutuu kaksitoista haurasta ihmiskohtaloa, mutta orjuus on jättänyt uhreilleen epäoikeudenmukaisen ja väkivaltaisen perinnön.Ayana Mathis maalaa mustien elämästä 1900-luvun USA:ssa synkeän kuvan, mutta muistuttaa, että ilo on ihmiselle välttämätöntä.

Heinonen, Henna Helmi: Miisa voittaa kultaa

Henna Helmi Heinonen: Miisa voittaa kultaa
Tammi, 2015
Luin ~ 9.2.2015

Jatkoa kirjalle Miisan kaksoisaxel.

Jännittävä jatko-osa hyvän vastaanoton saaneelle Miisan kaksoisaxelille.

Miisa lähtee kauden ensimmäisiin luistelukilpailuihin ilman suuria odotuksia, kun taas Miisan paras kaveri Katariina lataa itselleen paineita kilpailuista. Yllättäen Kata kuitenkin sortuu paineiden alla, Miisa voittaa sarjansa ja ystävyys joutuu koetukselle.

Miisaa askarruttaa myös se, että pikkusisko Minttu pääsee edistyneiden ryhmään paljon Miisaa aikaisemmin.

Ja onko Anton Miisan ystävä vai poikaystävä?

Campbell, Ross: Rakkaudesta murkkuun

Ross Campbell: Rakkaudesta murkkuun

How to Really Love Your Teenager, 1981

Suom. Tellervo Ihalainen

Karas-Sana Oy, 1982

Luin ~~ 6.2.2015

Kommentti:

Pitkään ja hartaasti kahlattu kirja on nyt luettuna. Hienoja ajatuksia nuorten kanssa toimimisesta, kristillisellä arvopohjalla. Jonkin verran kyllä häiritsi tieto kirjan ilmestymisajankohdasta 1980-luvulla, jolloin siis itse olen ollut nuori. Nyt kun asioita tarkastelee teini-ikäisten vanhempana.
Kuitenkin kirjassa oli paljon ajattomia asioita ja yllättävänkin samanoloisia ajatuksia "nykymenosta".

Päällimmäisenä jäi mieleen ajatus siitä, että on tärkeää, että nuori tietää vanhempiensa rakastavan häntä. Eipä sitä aina niin kauhean helppo ole ilmaista. Arjessa tulee välillä paljon törmäyksiä, ärsyyntymistä, äkkipikaisuutta. Ikävää palautetta tulee helposti mieleen, mutta missä muodossa ja missä tilanteessa sen kertoisi, jotta siitä olisi ennemmin hyötyä kuin haittaa.
Erilaiset luonteet kun törmäilevät, olisi aina hyvä selvittää asiat kunnolla. Tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta on todellisuudessa vaikeampaa kuin voisi kuvitellakaan. Arjessa tilanteet tulevat ja menevät niin nopeasti.

Luulin aina, että jos periaatteena on selvittää kaikki ikävät asiat "ennen kuin aurinko laskee", ei voi kovin pahoja hankauksia tulla. Mutta esikoisen kanssa taisteleminen on osoittanut, että illalla viimeksi palaveeraaminen oikeastaan vain pahentaa joitain tilanteita. Aamullakaan ennen töihin- ja kouluunlähtöä ei viitsisi (eikä oikeasti kannata!) aloittaa asioiden selvittelyä. Seuraavana päivänä se jo tuntuu vanhojen kaivelulta. Ole siinä sitten. Huoh.
Kun jokainen lapsikin on sitten vielä yksilö. Mikä toisen kanssa tuntuu toimivan, ei toiselle käy ollenkaan. Toinen huoh.
Kirja herätti ajatuksia, hyvä niin.

Karon, Jan: Rakkaus asuu pappilassa

Jan Karon: Rakkaus asuu pappilassa

These High, Green Hills, 1996

Suom. Outi M. Kättö

Aika Oy, Kristilliset Kirjat, 2001

Luin ~ 5.2.2015

Jatkoa Pappila-sarjalle, 3- osa.

Kuvaus:

Rakkaus asuu pappilassa on ihastuttavan Pappila-sarjan kolmas osa. Herran kappelin kirkkoherra Tim joutuu pohtimaan rakkauden monia säikeitä tukiessaan Dooley-pojan varttumista kohti aikuisuutta tutustuessaan kovia kokeneeseen Lace Turneriin ja ennen kaikkea rakentaessaan kestävää pohjaa elämänsä rakkaudelle.
Mitfordin hulvattomat asukit touhuavat askareidensa kanssa, päivittelevät naapuriensa tempauksia ja odottavat Toivokodin valmistumista. Jokin kuitenkin heittää varjon muuten niin aurinkoiseen kylään, ja pastori Tim joutuu tahtomattaan puuttumaan sen seurauksiin. Pappila-sarjan kirjat sopivat hyvän kirjan ystäville.


Kommentti:

Nyt kun tätä kirjasarjaa ajattelee, huomaan, että tämä olisi varmaan ollut tosi hyvä ääneenluettavaksi (miehen kanssa). Toisaalta nyt kun olen lukenut 3 osaa, niin voisihan tähän hypätä nytkin mukaan, mutta aika paljon olennaista henkilöistä jäisi pois.
Lämminhenkinen. Se on sana, joka tulee mieleen näistä Pappila-kirjoista. Kuivakkaa huumoria, inhimillisyyttä ja kaikesta maalaiskylämäisyydestään huolimatta (tai ehkä juuri siksi?) melkoisen mielenkiintoisia juonenkäänteitä!
Tätä sarjaa tekee mieli lukea harkitun rauhallisesti, ettei vain tarina loppuisi liian pian. :)

Jansson, Anna: Amorin kiehkurat

Anna Jansson: Amorin kiehkurat
Ödesgudinnan på Salong d'Amour, 2014
Suom. Vappu Vähälummukka
Gummerus, 2014
Luin ~ 28.1.2015

Kuvaus:

Salong d’Amour sijaitsee Visbyn keskustassa Gotlannissa. ”Miten voin auttaa?” kampaaja Angelika kysyy tuoliinsa istahtavalta asiakkaaltaan ja tarkoittaa: miten voin auttaa sinua elämässäsi? Hän koettaa saada ihmiset näkemään ympärillään rakkautta, ja moni löytääkin hänen avullaan uuden hiustyylin lisäksi uuden suunnan. Kampaamossa on kaksi tuolia, eikä koskaan ole sattumaa se, kuka viereen istuu – siitä Angelika ja hänen nuori kuriton apulaisensa Ricky pitävät huolen!

Miehensä menettäneen Angelikan omassa elämässä alkaa tapahtua, kun hän tapaa naamiaisissa salaperäisen mestarivarkaaksi pukeutuneen miehen ja rakastuu. Pian joku kaappaa Angelikan talon ja tapahtuu muutakin outoa. Onko Angelika rakastunut väärään mieheen? Entä kuka on merenkävijä Sinbad, jonka kanssa Angelika viestittelee internetissä?

Pirskahteleva huumori ja tarttuminen hetkeen tempaavat lukijan Angelikan seikkailuihin mukaan. Mikään inhimilliseen elämään kuuluva ei ole hänelle vierasta: murtautuminen asuntoon, samppanjan tarjoaminen kuolemansairaalle, teesihtikeskustelut tai yöllinen pyöräajelu uuden kullan kanssa. Lopussa on bonuksena ruokareseptejä!


Kommentti:

No jaa. En ole ennen lukenut Anna Janssonia, joten ihan nollasta lähdettiin. Kirja tempasi kyllä hyvin mukaansa. Välillä meno kyllä yltyi niinkin vauhdikkaaksi, ettei meinannut perässä pysyä. Loppuratkaisu (-ratkaisut) oli kuitenkin oikein hyvä. Kevythän tämä oli.
Kirjan taisi tehdä vähän levottomaksi melkoisen laaja henkilökaarti. Kun pidin välillä taukoa lukemisessa (koska elämä!), olin jo vähän unohtanut, kuka kukakin sivuhenkilöistä oli. Se taas häiritsi hiukan seuraamista, koska tässä nyt oli tätä parien yhteensaattamistarkoitusta mukana. Siis aina ei oikein tiennyt, kenen piti ihastua kehenkin ja miksi : ). Mutta kyllä siis tykkäsin, oli kiva välipala jotenkin hitaasti etenevien ja raskassoutuisten kirjojen väliin.

Kummu, Essi: Lasteni tarina

Essi Kummu: Lasteni tarina

Tammi, 2014

Luin ~ 22.1.2015

Kuvaus:

Uskallanko rakastaa omaa lastani?

Miksei jokaisella pikkulapsella olisi oikeus kuulla syntymänsä tarina? Äidin rohkea kertomus kivuliaasta rakkaudesta keskoskaksosiin.

Kun tytär kipuaa syliin ja kyselee vauva-ajastaan, äiti mykistyy, aihe on liian kipeä. Essi Kummun kaksoset syntyivät keskosina. Tämä kirja on omaelämäkerrallisiin kokemuksiin perustuva avoin kuvaus Ainon ja Kallen syntymän jälkeisestä ajasta sekä kuoleman läsnäolosta perheessä silloinkin, kun todelliset vaikeudet on jo voitettu. Teos on vaikeasta aiheestaan huolimatta lämmin ja solmun avaava kertomus rakkauden musertavasta voimasta.

Kommentti:

Kirja oli alkuun aika rankkaa tekstiä, kertojan oma ahdistus on niin käsinkosketeltavaa.
Sitten hieman hämmennyin, sillä kirjahan on enemmänkin kirjoittajan itsensä ja hänen perheensä ja sukunsa tarina kuin niinkään näiden pienten keskoskaksosten. Toki lasten syntymän jälkeinen aika keskososastoineen ja hätätilanteineen käydään läpi, mutta läpi tunkee ennen kaikkea suvun puhumattomuuden perinne (perintö), jonka käsittelystä loppujen lopuksi on kysymys.
Hieman minua häiritsi kirjan esittelytekstin "jokaisen lapsen oikeus kuulla syntymänsä tarina", sillä eihän tämä mitään lasten luettavaa ole. Mutta tärkeä kirja kirjoittajan itsensä prosessoidessa tapahtumaa ja selkeästi iso askel toipumisen tiellä. Kyllähän tällaisista traumoista tokenemiseen menee vuosia, mutta ihmeellistä on myöskin kirjoittamisen ja läpikäymisen teho.
Joskus aikanaan lapsillekin voi tästä asiasta varmaankin kertoa, eikä kaikkea rankinta ehkä tarvitse enää käydä läpikään... antaahan ajallinen etäisyyskin lopulta paljon anteeksi, kun toipuminen on alkanut. (Juttelen tässä nyt näin ympäripyöreästi, kun en halua liikaa paljastaakaan.)
Suosittelen.

Kyrö, Tuomas: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
WSOY, 2014
Luin ~ 17.1.2015

Kuvaus:

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -romaani pysyy sysisuomalaisten perusasioiden äärellä.
Elämän, kuoleman ja elementtirakentamisen. Mielensäpahoittaja kirjoittaa oman muistokirjoituksensa, koska kuka muu hänen elämänsä ja tekonsa tuntee?

Hautakivi hankitaan ajoissa, kun halvalla saa. Testamenttiinsa Mielensäpahoittaja kirjaa aineellisen ja henkisen perintönsä, joka ei ole sen pienempi kuin kokonaisen sukupolven kokoinen. Mielensäpahoittaja haluaa itse päättää kuka saa talon, kuka Voortti Eskortin ja kummalle miniälle kumpi emännän koruista.

Mutta samalla kun peräseinä lähestyy, vanha mies kurkistaa myös lähtöviivoille, syntymään ja lapsuuteen.
Mielensäpahoittaja myöntää jopa tehneensä virheitä elämässään. Laskutavasta riippuen yhden tai kaksi.

Druckerman, Pamela: Bébé päivä päivältä

Pamela Druckerman: Bébé päivä päivältä - 100 askelta ranskalaiseen vanhemmuuteen
Bébé Day by Day, 2013
Suom. Terhi Vartia
Siltala 2014
Luin ~ 31.12.2014

Kuvaus: Bébé päivä päivältä tiivistää ed. teoksen oivallukset helppolukuiseksi oppaaksi lasten vanhemmille ja hoitajille. Miten opettaa lapselle kärsivällisyyttä? Miten saada lapsi pitämään parsakaalista? Miten vauvan saa nukkumaan läpi yön? Miten olla pienten lasten vanhempi ja silti elää täyttä omaa elämää?

Ranskalaista kasvatusta käsittelevien, hyväksi havaittujen ohjeiden lisäksi kirjassa on suosikkireseptejä suoraan pariisilaisen crèchen eli päiväkodin ruokalistalta sekä nimekkään ranskalaiskuvittajan Margaux Motinin hurmaava kuvitus.

Bébé päivä päivältä on nokkela, ytimekäs ja järkevä kokoelma käytännön vinkkejä ja ohjeita, joiden avulla vanhemmat voivat löytää oman kasvatustapansa.

Jaatinen, Heidi: Kaksi viatonta päivää

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää
Gummerus, 2014
Luin ~ 27.12.2014

Kuvaus:

Kaksi päivää kaikki on hyvin. Entinen pomo lainaa Sistinjalle ja tämän perheelle mökkiään. Ilmassa on hyvää tuulta. Kalastellaan, syödään aamuauringossa perunoita ja tilliä suoraan kattilasta. Ake ei juo. Sistinja ei juo. Pullot pysyvät korkkaamattomina aitan rappusten pielessä, kirkkaan suora rivistö. Kaksi onnellista päivää. Sen jälkeen vielä kaksi, kolme. Sitten Sistinja ja Hertta-tyttö erotetaan. Seuraavat 300 päivää he viettävät kaukana toisistaan.

Sisse on kasvanut uneksien äidin maasta, jonne matkustetaan äidin tarakalla. Äitiä ei näy ja elämä pyryttää naamaan, mutta Sistinja oppii miten siitäkin selviää: on sullottava häpeä alimmaiseksi ja istuttava päälle. Tärkeimmät valinnat tekee sattuma. Tavattuaan Rennen Sistinja päättää tehdä lapsen, jonka kauneus sulattaa miehen sydämen kuin sokerin paistinpannulle. Hertta syntyy kotiin, jossa rauha on sukkahousun ohutta jäätä. Viltinpimeinä aamuina Sistinja tulee turpeaksi äidin rakkaudesta, aamun ensihenkosilla hän kaipaa tyttöään. Silti Hertta ei pysy hänen mielessään. Hertta haaveilee omenankukantuoksuisesta äidistä, mutta ei keksi, miltä tiskiltä sellainen tilataan.

Kaksi viatonta päivää kertoo äidistä ja tyttärestä ja elämänmittaisesta haasteesta päästäen lähelle, luottaa ja säilyä järjissään. Heidi Jaatisen pitelemätön kieli tavoittaa elämänkirjon eri sävyt: se kestää synkkien päivien painon ja vangitsee vauhkot hetket, joina samea päivä kirkastuu ja maailmanpyörästä vilkutetaan pilville ja naapureille.

Kommentti:
Tiivistämistä olisin kaivannut. Ajassa ja paikassa edestakaisin hyppiminen ja tekstin tyylin vaihtelu ei oikein ollut mun juttuni. Tuntui silti tärkeältä kahlata kirja läpi, mutta varsinaista vetoa tarinaan ei päässyt syntymään. Aihe sinänsä kiinnostaa paljonkin.

Hakalahti, Niina: Sydänystävä

Niina Hakalahti: Sydänystävä
Karisto, 2014
Luin ~8.12.2014

Kuvaus:
Kaisa ja Minna ovat olleet parhaita ystäviä lapsesta saakka. Nyt molemmat ovat äidinkielenopettajia, naimisissa ja teini-ikäisen pojan äitejä.
Ystävyys on aina ollut saumatonta, mutta yhteinen hiihtoloma nyrjäyttää jotain sijoiltaan. Minnasta alkaa tuntua, että Kaisa on aina askeleen edellä ja vaikuttaa ehkä jo liiankin paljon Minnan elämään. Mutta toisaalta Kaisan ideat ovat aina hyviä. Kuten se, että perheet ostaisivat yhteisen paritalon joen rannalta...

Parhaat päivänsä nähnyt avioliitto, tatuointia tahtova teini, dementoituva äiti ja kaikkeen ehtivä ystävä siinä Minnan elämän katastrofin ainekset.
Sydänystävä on tiivistunnelmainen romaani täynnä mainiota tilannekomiikkaa ja tunnistettavia tilanteita ruuhkavuosien keskellä kamppailevalle. Se on kiitetyn kirjailijan suvereenia, älykästä tekstiä ystävyydestä ja sen muutostarpeesta.

Kommentti:
Tykkäsin kirjasta. Aiheita oli aika paljonkin ympättynä kirjaan, jossa sivuja (vain) vähän yli 200. Olen juuri kuitenkin kahlannut läpi kirjoja, joissa on ollut liikaa sivuja (!?), joten mulle sopi kyllä tämä tyyli paremmin. Loppuvaiheessa kirjaan alkoi tulla jopa dekkarin/trillerin aineksia, sen verran vauhdikkaita käänteitä juonessa oli. Loppukin oli kohtuullisen uskottava. Mietin nimittäin vähän ennen loppuratkaisua, että minkähän loppuratkaisun kirjailija valitsee ja voiko se olla uskottava...
Jees.

--- Heidi Jaatisen: Kaksi viatonta päivää jäi kesken. Kahlasin melkein 100 sivua, mutta ei iskenyt. Luin just pari kirjaa puoliväkisin loppuun, nyt en halunnut enää.. Mutta ehkä palaan tähän kirjaan joskus myöhemmin. --

Järvelä, Jari: Särkyvää

Jari Järvelä: Särkyvää
Tammi, 2014
Luin ~ 1.12.2014

Kuvaus:

Kun on yrittänyt polttaa kotitalonsa, jossa vaimo ja lapset nukkuvat, on parasta hypätä lähimmän menopelin rattiin joka tässä tapauksessa löytyy vuoden 1987 Lada 1200L:stä ja painaa kaasu pohjaan.
Sen jälkeen luvassa on hillitöntä matkantekoa parhaaseen roadmovie-henkeen sekä muutamia kymmeniä ex-vaimon vittumainen naamanilme takaraivossa kirjoitettua blogimerkintöjä.

Lihava mies matkaa kohti Espanjaa takakontissaan pahvilaatikko, joka pitää sisällään koko hänen entisen elämänsä. Hän on päättänyt tehdä itsemurhan miehekkäimmällä mahdollisella tavalla: antautumalla härkien seivästettäväksi Pamplonan kapeilla kaduilla härkäjuoksussa.
Tanskan seutuvilla mies poimii kyytiin liftarin. Pikkuhiljaa nuoren rastapään ja jääräpäisen keski-ikäisen persun välille syntyy vahva side.
Mutta riittääkö ystävyyskään pelastamaan miehen hurjina mylvivien härkien edestä?

Karvinen, Kirsi: Tuleeko vielä kevät?

Kirsi Karvinen: Tuleeko vielä kevät?
KKJMK, 2013
Luin ~ 24.11.2014

Kuvaus:
Isä ja äiti olivat riidelleet taas kerran. Laura ja Antti olivat istuneet yhdessä portailla. Kylki kyljessä, sisko ja veli. Antin linkkuveitsellä he olivat kaivertaneet nimensä kaiteeseen. Kertomaan seuraavalle perheelle omaa tarinaansa. Kertomaan, että kerran hekin olivat olleet olemassa.

Kaksi ihmistä sanoo rakastuneena tahdon. Mutta kun toiveet jäävät täyttymättä ja pilvilinnat romahtavat alas, tuo sana vaatii paljon enemmän. Eteen tulee valintoja, jolloin tuo pieni sana punnitaan. Jokin särkee kauniiksi kiillotetun kuvan. Isä ja äiti ovat voimattomia elämänsä vastoinkäymisten edessä ja lapset kantavat tapahtumista suurimman taakan. Arjesta tulee epätoivoinen yritys pitää edes oma elämä kasassa. Säröt vievät heidät erilleen toisistaan.

Neljä perheenjäsentä, neljä erilaista tarinaa. Kuinka voisi luottaa, että elämä kantaa, että se ei hajoaisi enää palasiksi? Onko kaikki vain sattumaa vai olisiko sittenkin olemassa joku, joka saisi kaiken muuttumaan? Voiko meidän elämään vielä paistaa aurinko?

Kommentti:
Tärkeä aihe, ajankohtainen. Rikkinäinen perhe, jossa vanhemmat hukkaavat itsensä ja toisensa. Lapset saavat sen sitten taakakseen - kukin tavallaan. Hyvin tätä oli kuvattu, toki myös kärjistäen.
Hiukan kömpelösti kirjoitettu, sillä toistoa oli mielestäni aika paljon. Siis alleviivattiin jotain asiaa sanomalla se samassa kappaleessakin uudestaan - ja myöhemmin vielä uudestaan. Tämä vähän haittasi lukukokemusta. Kirjoitusvirheitäkin oli paikoitellen.

Jossain vaiheessa alettiin vihjata suureen muutokseen - ja kristillinen sanoma kirjasta löytyykin. Se oli mielestäni hyvin saatu kirjaan, selkeästi, muttei tuputtamalla. (Vaikka hiukkasen toistoa siinäkin oli.)

Ingelman-Sundberg, Catharina: Kakkua, kiitos!

Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos!
Kaffe med rån, 2012
Suom. Outi Menna
Schildts & Söderströms, 2014
Luin ~ 17.11.2014

Kuvaus: Veijarimainen romaani vanhusten napinasta joka muuttuu kapinaksi

Kaikki ei ole kohdallaan palvelutalo Timantissa. Märtha, Stina, Anna-Greta, Harava ja Nero epäilevät, että uusi johto vedättää heitä. Ruoka on huonoa eikä sitä ole riittävästi, ulkoilemaan ei pääse ja muutenkin on tylsää. Pienten illanistujaisten jälkeen heidät pannaan vielä lukkojen taakse. Martha alkaa uskoa, että ainoa keino päästä ulos tästä vankilasta on hankkiutua oikeaan vankilaan. Pieni rikos, taloudellinen vaikka, kevyt tuomio, mukavat oltavat telkien takana.
Suunnitelma on nerokas. Keinutuolikopla öljyää rollaattorinsa ja panee tuulemaan. Tietenkään kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan, mutta onneksi näillä rikollisilla on sydän paikallaan ja nauru herkässä.

Kommentti
Huh, olipa urakka. Tarina sinänsä kuulosti ihan hauskalta ja hulvattomalta. Minä vaan en päässyt kirjan imuun missään vaiheessa. Silti tulin lukeneeksi kirjaa sen verran pitkälle, että halusin lukea hamaan loppuun asti. Vaan olipa vaikeata. Jotenkin juoni oli epälooginen ja poukkoileva. Mietin jopa (kun luin ylistäviä arvioita), että onko suomennoksessa jokin mennyt pieleen, kun en vaan saanut huumorista irti mitään. Suoraan sanoen tylsä kirja oli tämä.
En voi oikein ymmärtää, miksi näin oli, koska sinänsä juonenkäänteissä olisi ollut paljonkin hauskoja aineksia.
- Ehkä edellinen kirja vaan oli liian hyvä?

Korhonen, Marja: Häivähdyksiä - erityinen elämäni

Marja Korhonen: Häivähdyksiä - erityinen elämäni

Myllylahti Oy, 2014

Luin ~ 11.11.2014

Kuvaus
Tämä kirja on kirjoitettu otsahiirellä kirjain kerrallaan. Itkien ja nauraen. Eläen.
Siten se kuuluu myös lukea.

Marja Korhonen oli 42-vuotias, kun hän sai aivorunkotukoksen. Käsittämättömän hoitovirheen seurauksena oli niin sanottu locked in -syndrooma eli neliraajahalvaus ja puhekyvyn menetys. Perheenäidistä, erityisopettajasta ja aktiiviurheilijasta tuli oman kehonsa vanki.

Vain silmiensä liikkeitä käyttäen Marja taisteli itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin omaan kotiin. Hänen valovoimainen luonteensa ja hersyvä huumorintajunsa saavat kirjan rivit ja niiden välit räiskähtelemään.
Häivähdyksiä on kertomus sisusta mahdottoman edessä, uskosta elämään, toivosta kärsimyksen rinnalla sekä rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana. Se kertoo hymysuin kyynelten läpi yhden ihmisen uskomattoman tarinan.


Kiitos Marja Korhoselle tästä kirjasta! Tämähän on aivan uskomaton selviytymistarina. Tosin tietysti myös surullinen tositarina hoitovirheestä ja laiminlyönneistä.
Ihan ensiksi tulee mieleen, että tämän kirjan on täytynyt olla tärkeä osa M.K.:n toipumisprosessia, henkisessä mielessä. Omasta kokemuksesta tiedän, miten käsittämättömän paljon voi helpottaa jonkin vuosia vaivanneen asian selvittely. Vaikkei saisi korvauksia eikä edes lopullista selvitystä asiasta, mutta jo asian selvittäminen ja purkaminen itsessään on todella puhdistava ja mielenrauhan antava kokemus.
Toiseksi tekee mieli kiittää Marja Korhosta siitä, että hän todennäköisesti kertoo myös jonkun muun (muiden) tarinan. Ei voi olla miettimättä, moniko vastaavassa tilanteessa ollut ei ole ollut riittävän sinnikäs saamaan tahtonsa ilmi, kun se Korhosenkin taustalla ja aiemmalla koulutuksella - sisusta nyt puhumattakaan - on ollut noin hankalaa.

Kirja on ihana. Siitä jää todella positiivinen fiilis, suorapuheisuudessaan se puhuttelee, mutta elämänilo ja -halu vie aina eteenpäin. Vaikka läpi harmaan kiven.

Fletcher, Susan: Irlantilainen tyttö

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Eve Green, 2004
Suom. Jonna Joskitt
Like Kustannus, 2010
Luin ~ 3.11.2014

Eve Green odottaa esikoistaan. Hän palaa muistoissaan omaan lapsuuteensa - valheiden, vihan ja pelon täyttämään kesään, joka opetti hänelle raskaalla tavalla kuinka elämästä voi selviytyä ilman rakkautta. Seitsemänvuotias Eve oli juuri menettänyt äitinsä, ja hänet oli lähetetty Walesiin isovanhempiensa luo. Kuunnellessaan tarinoita perheensä historiasta hän ymmärsi, ettei kaikki olekaan ollut hyvin. Nyt, vuosia myöhemmin, palapelin palaset vihdoin asettuvat paikoilleen.

Björk, Marja: Mustalaisäidin kehtolaulu

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu
Like Kustannus, 2014
Luin ~ 29.10.2014

Kuvaus:

Kodin hengetär vasten tahtoaan.
Maritan vanhemmat Väinö ja Sikri eivät ole kaikkein perinteisimpiä romaneja. Silti sekä romaniyhteisö että valtaväestö pitävät huolen siitä, että Maritan mahdollisuudet ovat tarkasti rajatut. Hän haluaisi kehittää itseään, osallistua ja olla hyödyllinen osa yhteiskuntaa, mutta tie nousee pystyyn aina uudestaan. Hänen tyttärensä Assi ei jaksa edes yrittää. Köyhyyden ja syrjäytymisen kierre tuntuu periytyvän vääjäämättä. Onko jokaisen sukupolven kohtalo etukäteen kirjoitettu?
Kommentti:
Mielenkiintoinen aihe.

Ruoho & Ilola: Usko, toivo ja raskaus

Aila Ruoho & Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus
- Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää
Atena Kustannus Oy, 2014

”Lestadiolaisuus on hengellinen koti, elämäntapa. Se on uskoa, toivoa ja raskautta.”
Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä suurperhe on ihanne ja ehkäisy tabu. Jokaisen lestadiolaisen avioparin tulee olla valmis ottamaan vastaan niin monta lasta kuin Luoja suo. Hengellinen opetus lupaa, että Jumala antaa voimaa lapsikatraan kanssa.
Hääpäivänään moni nainen unelmoi pullantuoksuisesta äitiydestä ja näkee tulevaisuuden onnellisena satuna. Heille tarjoillaan tarinoita vanhoillislestadiolaisista vanhemmista, jotka opiskelujen ja töiden ohella kasvattavat helposti yli kymmenpäisen perheensä.
Kiiltokuvalla on kuitenkin kääntöpuolensa, josta liike vaikenee. Kaikki vanhoillislestadiolaiset perheet eivät voi hyvin, ja osa voi todella huonosti. Ulospäin onnellinen suurperheen äiti saattaa epätoivoissaan rukoilla keskenmenoa.

Usko, toivo ja raskaus näyttää herätysliikkeen nurjan puolen, rankat ja ahdistavat elämänkohtalot, jotka pohjautuvat usein ehkäisykieltoon ja ahtaaseen seksuaalioppiin. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin liikkeen pahoinvoivat jäsenet, jotka eivät voi kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan yhteisön sisällä.

Kommentti:

Niin, kirja tosiaankin näyttää nurjan puolen, perusteellisesti.
En osannut odottaa näin tyhjentävää ja perusteellista nurjan puolen kuvausta, joten lukeminen oli aika raskasta.
Hyvää kirjassa oli se, että pani ajattelemaan - omakohtaisestikin miettimään. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin vähän surullinen olo niiden suurheellisten puolesta, jotka ovat kovia kokeneet - tuntui kuin olisi varta vasten lyöty (muutenkin jo) lyötyjä.
Minua häiritsi ainakin se, että osa kertomuksista oli ilmeisesti aika monen vujosikymmenen takaa. Se olisi selvemmin pitänyt tuoda ilmi, olihan silloin kasvatusilmapiiri muutenkin hyvin toisenlainen kuin nykyään. Isot perheet olivat arkipäivää ilman lestadiolaisuuttakin, vanhimmat lapset totisesti hoitivat pienempiään, keskimmäiset lapset voivat pienemmissäkin perheissä jäädä huomiotta/ väliinputoajiksi jne. Ja totta vie ongelmia on pieneissäkin perheissä.
Ylipäätään sitä, miten jokainen lapsi pitäisi erikseen huomioida, ei välttämättä monessakaan perheessä pystytä toteuttamaan. Syitä on monia. Vanhempien uupumus työelämästä, masennus, työttömyys, sairastelu..... Niin siis kirja oli toki kuvaus lestadiolaisuuden nurjasta puolesta, mutta olisin kyllä kaivannut jotain muutakin vastapainoksi. Otanta (kirjeitse haastatellut) oli sentään aika pieni.

Hislop, Victoria: Saari

Victoria Hislop: Saari
The Island, 2005
suom. Laura ja Olga Jänisniemi
Bazar, 2012
Luin ~ 19.10.2014

Kuvaus:

Victoria Hislopin Saari on historiallinen romaani kreetalaissuvun kirpeistä salaisuuksista.
Sofia, englantilaisen Alexis Fieldingin kreetalainen äiti, ei ole koskaan puhunut menneisyydestään. Hän suostuu paljastamaan vain kasvaneensa Kreetalla ennen Lontooseen muuttoa. Kun 25-vuotias Alexis päättää tutustua kreikkalaisiin juuriinsa ja selvittää äitinsä varjelemat salaisuudet, Sofia antaa tyttärelleen kirjeen vietäväksi vanhalle ystävälle. Suvun traaginen tarina alkaa paljastua.
Saari on viipyilevä ja tunnelmallinen tarina kreetalaissuvun vaiheista sodan, intohimon ja sairauden varjossa. Värikkäässä yhteisössä elää sinnikkyys ja toivo, joita raskaimmatkaan vastoinkäymiset eivät pysty horjuttamaan. -----