Kinnunen, Tommi: Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
WSOY, 2014
Luin ~ 25.6.2014
>

Kuvaus:
Jokainen valitsee omat ovensa ja kulkee läpi keittiöiden ja kuistien.

Hienovaraisen tarkkanäköinen romaani ihmisistä, jotka rakentavat unelmansa luvattomiin harjakorkeuksiin.
Nuori pitäjänkätilö Maria herättää ympäristössään epäilystä. Hankalia synnytyksiä kunnialla hoitava nainen saa viimein tahtomaansa arvostusta, mutta ei huomaa jääneensä oman kaipuunsa vangiksi.

Aviottomana syntynyt Lahja-tytär tahtoo kerätä elämäänsä kaiken sen, minkä äiti omastaan painolastina hylkäsi. Sodan polttamaan pohjoiseen palaava pakolainen kaipaa avioliitossaan kosketusta, kun taas sotasankari Onni etsii kaupungeista lyhyeksi jääviä, kiellettyjä onnenhetkiä.
Vuosikymmeniä myöhemmin Kaarina sisustaa appensa unelmista tyhjenneen talon ja tahtoo purkaa sitä, mitä toiset ovat äänettömäksi rakentaneet.

Pulkkinen, Riikka: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Otava, 2014
Luin ~ 18.6.2014

Kuvaus:

Saniee, Parinoush: Kohtalon kirja

Parinoush Saniee: Kohtalon kirja
Persiankielinen alkuteos: Sahme man, 2003
Suom. englanninkielisestä käännöksestä The Book of Fate
Suom. Anna Lönnroth
Tammi, 2014

Luin ~ 13.6.2014

Kuvaus:

Kielletystä kirjasta bestselleriksi.

Iranilaisnaisen tarina kielletystä rakkaudesta, pakkoavioliitosta ja yhteisön julmuudesta - sekä ystävyydestä, intohimosta ja toivosta. Massoumeh, teheranilainen koulutyttö, tapaa miehen ja rakastuu. Massoumehin perhe löytää miehen lähettämät rakkauskirjeet ja syyttää tyttöä perheen häpäisemisestä. Veli pahoinpitelee Massoumehin, ja vanhemmat järjestävät liiton tuntemattoman miehen kanssa. Aviomies on vastarintaliikkeen jäsen, ja Massoumehille koittaa pelon aika. Mutta naapurissa asuu nainen, joka saa Massoumehin uskomaan, että kukaan ei voi välttää kohtaloaan.

Kommentti:

Vaikuttava kirja, ei ollenkaan niin kevyt kuin jostain syystä luulin. Vakavaa asiaa, elämän mittainen tarina, joka valotti upeasti irakilaisen naisen elämää usean vuosikymmenen ajalta. Suosittelen luettavaksi!!
Kirjan alussa on nimiluettelo kirjan henkilöistä, mutta pysyin kyllä yllättävänkin hyvin selvillä henkilöistä, vieraankuuloisista nimistä ja suuresta henkilömäärästä huolimatta.

Goolrick, Robert: Luotettava vaimo

Robert Goolrick: Luotettava vaimo
A Reliable Wife, 2009
Suom. Leena Perttula
Karisto, 2011
Luin ~ 1.6. 2014

Kuvaus:

Omaperäinen murhaballadi 1900-luvun alun Amerikasta

Pikkukaupungin pohatta, varakas Ralph Truitt hakee lehti-ilmoituksella luotettavaa, vaatimatonta vaimoihmistä – puhtaasti käytännön syistä, sillä rakkauden suhteen hänellä ei enää tässä iässä ole odotuksia. Nuori ja kaunis Catherine Land vastaa ilmoitukseen ja saapuu junalla lumimyrskyn keskellä – laukussaan arsenikkipullo ja mielessään miehen miljoonat. Mutta ennen kuin sopiva tilaisuus koittaa, herra Truittista paljastuu puolia, jotka vaikuttavat petolliseen naiseen äärimmäisen hämmentävällä tavalla.

Kommentti:
No jaa. Ihan hyvä alku ja toinenkin osuus, mutta viimeinen kolmannes oli vaan jotenkin aika tylsä. En millään meinannut jaksaa lukea loppuun asti, vaikka toki loppuratkaisu kiinnostikin. Ajankuva ei saanut mua oikein mukaansa. Piti erikseen aina muistutella, että tämä sijoittuu kovin kaukaiseen ajanjaksoon. En tiedä, oliko kieli liian nykypäiväistä vai mistä se johtui, etten meinannut saada ajankohdasta kiinni.

Pättikangas, Eira: Liian kaukana Amerikan ranta

Eira Pättikangas: Liian kaukana Amerikan ranta
Karisto, 1995
Luin ~ 18.5.2014

Kuvaus:

Einhorn, Stefan: Aidosti kiltti

Stefan Einhorn: Aidosti kiltti
Konsten att vara snäll, 2005
Suom. Sirpa Kähkönen
Otava, 2008
Luin ~ 17.5.2014

Kuvaus:

Tämän kirjan lukeminen tekee onnelliseksi

Kiltteyden käsite liitetään usein tyhmyyteen, naiiviuteen ja yksinkertaisuuteen. Tunnettu ruotsalainen lääkäri ja kirjailija Stefan Einhorn antaa sanalle toisen sisällön. Kiltti ihminen on kaikkea muuta kuin tyhmä, päinvastoin: hän on ymmärtänyt, että toisia auttamalla auttaa samalla itseään.
Kiltteys on kuitenkin ominaisuus, jota tulee hallita harkiten. Väärä, alistuva kiltteys voi olla suorastaan vaarallista. Sen sijaan aito, positiivinen kiltteys on älykkyyden muoto ja ehkä tärkein yksittäinen menestystekijä ihmisen elämässä.
Stefan Einhorn pohtii kiltteyden, etiikan ja hyvyyden käsitteitä ja kertoo myös niistä sudenkuopista, jotka estävät ihmistä olemasta kiltti. Tieteellisiin tutkimuksiin ja kokemusperäisiin havaintoihin nojautuen hän todistaa, että kiltteys todella kannattaa. Hän antaa myös joukon konkreettisia ohjeita arkipäivän kiltteyden lisäämiseksi.
”Einhorn osoittaa todeksi suuren viisauden: miten vapauttavaa onkaan luopua katkeruudesta ja vanhoista riidoista ja elää täysi­painoista elämää.” – Aftonbladet.
Professori Stefan Einhorn (s. 1955) on syöpälääkäri ja -tutkija sekä Karoliinisen instituutin eettisen neuvoston puheenjohtaja. Hän on kirjoittanut useita yleistajuisia teoksia lääketieteen alalta ja osallistuu usein radio- ja televisiokeskusteluihin.

Chang, Jung: Villijoutsenet: kolmen kiinattaren tarina

Jung Chang: Villijoutsenet: kolmen kiinattaren tarina
alkuper. Wild Swans
Three Daughters of China, 1991
Suom. Kaarina Turtia
Otava, 1993
Luin ~ 4.5.2014

Lainasin esittelyn täältä.

Jung Changin Villijoutsenet. Kolmen kiinattaren tarina on ravisuttavaa luettavaa. Se lihallistaa maailmanhistoriaa.

1900-luku oli maailmanhistorian verisin ja julmin. Yksi aate oli pahin: kommunismi. Sosialistiset maat kattoivat pahimmillaan valtaosan maapallosta ja suuren osan väestöstä. Neuvostoliitto ja sen satelliitit, Kiina ja aasialaiset versiot punatotalitarismista, afrikkalaiset kokeilut... Uhriluku kohoaa kymmeniin, jopa satoihin miljooniin. Kommunismi alisti ja tuhosi ihmiselämiä, repi perheitä ja pakotti katastrofaalisiin pöhköyksiin ja tyhmyyden ylistykseen.

Jung Chang läpivalaisee Kiinan kipeää 1900-lukua oman sukunsa kautta. 1900-luvun alun Kiina oli siirtomaavaltojen alistama entinen suurvalta, jossa vallitsivat feodaaliset tavat ja kulttuuri, joka muun muassa sitoi naisten jalat ja jaloista rikottiin luut, etteivät ne kasvaisi. Japanin miehitystä vastustamaan nousivat niin kommunistit kuin kansallismieliset. Yhteisen vihollisen lisäksi he kamppailivat keskenään. Kansallismieliset hävisivät ja pakenivat Taiwaniin. Lopulta toisen maailmansodan jälkeen kommunistit saivat haltuunsa koko monikulttuurisen maan. Alkoivat puhdistukset ja Maon henkilökultin rakennus. Maolaiset vihasivat koulutusta ja sivistystä. Mao usutti kansanryhmät toistensa kimppuun. Luotiin mielivaltainen luokkayhteiskunta, jossa jokaisen asema oli sidoksissa esi-isien asemaan menneisyydessä ja sen perusteella leimattiin loppuelämäksi. Kaikki vanha tuhottiin kulttuurivallankumouksen nimissä ja ihmisiä lähetettiin pakkotöihin järjettömiin projekteihin. Talouselämä rampautettiin pistämällä koko kansa tuottamaan samaa ja jättämällä kaikki muu työ tekemättä.

Kirjassa on karmaisevia kohtia. Historiattomuus rehottaa Maon Kiinassa. Jung Chang kuitenkin alkaa epäillä ettei kaikki ole kuten väitetään. Hänen silmänsä vähitellen aukeavat järjestelmän järjettömyydelle. Hänet pelastaa pääsy opiskelemaan englantia ja vaihtoon Iso-Britanniaan. Tätä kirjaa hän alkoi kirjoittamaan vasta kymmenen vuoden maanpaon jälkeen, kun oma äiti pääsi vierailemaan Iso-Britanniassa ja kertoi suvun tarinan. Siihen asti tapahtuneesta oli vaiettu.

Suosittelen kirjaa kaikille. Etenkin nuorille.

Kaaberböl, Lene & Friis, Agnete: Poika matkalaukussa

Lene Kaaberboel - Agnete Friis: Poika matkalaukussa
Drengen i kufferten, 2008
Suom. Aino Ahonen

Bookwell Oy, JUva 2013
Luin ~ 14.4. 2014

Kuvaus:

Punaisen Ristin sairaanhoitajana työskennellyt Nina Borg on tottunut näkemään ympärillään kurjuutta ja kuolemaa. Myös hänen nykyisessä kotikaupungissaan Kööpenhaminassa elää suuri joukko laittomia maahanmuuttajia, joille hygieeniset asuintilat, fyysinen turvallisuus ja perusterveydenhuolto ovat saavuttamatonta ylellisyyttä. Tässä alamaailmassa lasten katoaminen on arkipäivää, eikä ole ketään joka välittäisi heidän kohtalostaan edes sen verran, että kyselisi heidän peräänsä. Paitsi Nina, joka ei ole rankoista kokemuksistaan huolimatta muuttunut välinpitämättömäksi – jokaisella lapsella on väliä.

Kun Nina päätyy vastahakoisesti tekemään palveluksen ystävättärelleen ja löytää rautatieaseman matkatavarasäilöstä pienen pojan henkihieverissä, matkalaukkuun sullottuna, hän ei voi jättää asiaa sikseen. Alkaa hengenvaarallinen kissa ja hiiri -leikki, jonka tuoksinassa Nina ja nimetön poika joutuvat kohtaamaan yhteiskunnan eliittiin kuuluvien ihmisten kulissientakaisen armottomuuden ja julmuuden.

Kaaberbølen ja Friisin Poika Matkalaukussa voitti vuonna 2008 maineikkaan Harald Mogensen -palkinnon, joka myönnetään Tanskan parhaalle rikosromaanille. Se oli ehdolla myös parhaan pohjoismaisen rikosromaanin Lasiavain-palkinnon saajaksi.

Kommentti:
Kirja osui silmään VIP-tiskiltä ja mulla olisi ollut heti kaksi syytä olla ottamatta kirjaa:
1) VIP (= liian kiire lukea) ja
2) aiheena lapsi kirjassa, jonka määritelmänä oli "trilleri".
Lainasinpa kuitenkin. Tykkäsin. Yritän nykyään lukea "liian" jänniä kirjoja hiukan hitaammin, eli pidän taukoja. Se ei tietysti tee oikeutta kirjan imulle, mutta siedän paremmin jännitystä ja kyllä lukukokemus siitä vähän paraneekin. Hyvälle kirjalle on hyvä antaa tilaa - ihan ajallisestikin.

Hiukan jäi loppuratkaisu mietityttämään, taidankin selata viimeiset sivut uudelleen ...

Gavalda, Anna: Lempi ei ole leikin asia

Anna Gavalda: Lempi ei ole leikin asia
Billie, 2013 Suom. Lotta Toivanen
Gummerus, 2014
Luin: ~ 12.4. 2014

Kuvaus:

”Billie, minun Billieni, tämä rikkinäisen lapsuuden elänyt prinsessa, joka tarpoo elämän polkuja toisessa kädessään haulikko ja toisessa Musset’n näytelmä Ei lempi leikin vuoksi, on ihanin asia, joka minulle on tapahtunut sitten aloitettuani kirjoittamisen.”
– Anna Gavalda uusimmasta kirjastaan

Billiestä tuli Billie, koska hänen hulttioäitinsä oli hulluna Michael Jacksoniin (”Billie Jean is not my lover / She’s just a girl…”). Franckista tuli Franck, koska hänen äitinsä ja isoäitinsä jumaloivat pop-laulaja Frank Alamoa (”Biche, oh ma biche…”). Vaikeista oloista ponnistava Billie ja lahjakas mutta ulkopuolinen Franck saavat kovin erilaiset eväät elämään. Sattuman oikusta he kuitenkin kohtaavat ja löytävät toinen toistaan tukien tien vaikeuksista voittoon, oppien matkan varrella yhtä sun toista.

Anna Gavaldan Lempi ei ole leikin asia on kannustushuuto päähänpotkituille, ylistyslaulu Pariisille ja vinkeä puheenvuoro keskusteluun sateenkaariavioliitoista. Ennen kaikkea se on kielellä iloitteleva tarina tosiystävyydestä ja rakkaudesta ja siitä, kuinka häilyvä niiden välinen raja lopulta on.

”Anna Gavaldallekaan lempi ei ole leikin asia. Eikä ystävyys, tunteet tai kiukunpuuskat. Eikä kirjoitustyyli. [Gavaldalla] on jäljittelemätön tapa leikkiä sanoilla, keinutella lauseita. Yhtä aikaa raivoisa ja romanttinen.”

Kommentti:
Anna Gavaldan romaani kahdesta luuserista, näkymättömästä taistelijasta, on kannustushuuto päähänpotkituille ja ylistyslaulu kaikki rajat rikkovalle ystävyydelle.

Teki vähän tiukkaa päästä mukaan kirjoitustyyliin ja kirjoittajan rytmiin. Loppua kohti se onnistui toki paremmin, mutta hiukan ulkokohtaiseksi tarina mulle jäi lopulta.

Stedman, M. L.: Valo valtameren yllä

M.L. Stedman: Valo valtameren yllä
The Light Between Oceans, 2012
Suom. Leena Perttula
Karisto, 2013
Luin ~5.4. 2014

Kuvaus:
"Ensimmäisestä maailmansodasta kotiutunut majakanvartija Tom ja hänen nuori vaimonsa Isabel asuvat kaksin täysin eristyksissä olevalla saarella Australian rannikolla. Vastavihityn parin onnea varjostaa ainoastaan kipeä epäonni lapsen saannissa. Rajun myrskyn jälkeen ja jälleen yhden pitkälle edenneen raskauden keskeydyttyä rantaan ajautuu pirstaleinen vene, miehen ruumis, naisen villatakki - ja pieni tyttövauva, joka on elossa. Tom ja Isabel pelastavat pienokaisen ja sokaistuvat sen hoivaamisen antamasta ilosta niin, että päätyvät ristiriitaiseen ja seurauksiltaan arvaamattomaan ratkaisuun.
He vaikenevat haaksirikosta ja väittävät vauvaa omakseen. Tytöstä tulee heidän elämänsä valo, ja hän kasvaa vanhempiensa mittaamattoman rakkauden suojassa. Parin vuoden kuluttua salaisuus - ja koko perheen elämä - särkyy.
Alkaa järjen ja tunteen taistelu, joka koettelee äidinrakkauden ja oikean ja väärän rajoja ennennäkemättömällä tavalla."

Kommentti:
Todella koskettava tarina Tomista ja Isabelista, jotka asuvat kaukana eristyksissä majakkasaarella. Eräänä päivänä heidän elämänsä muuttuu, eikä koskaan palaa entiselleen. Viisas, syvä(llinen) kirja, joka oli upeasti laadittu. Mielenkiinto säilyi viimeiselle sivulle asti, eikä tarinassa oltu mielestäni oikaistu mitenkään helpolla tavalla. Mahtavaa, kun tällaisia kirjoja kirjoitetaan.
Hyvä kirjavinkki täällä. Tämän kirjan juonta ei kannata kertoa etukäteen.

Farah, Nura: Aavikon tyttäret

Nura Farah: Aavikon tyttäret
Otava, 2014
Luin ~ 31.3. 2014

Kuvaus:
Khadijan elämä on tiukoin langoin sidottu somaliperinteisiin, mutta rohkeudellaan hän pystyy vaikuttamaan omaan onneensa.Miehensä ja poikansa menettänyt hooyo Fatima pitää kovaa kuria tyttärelleen Khadijalle, jolla on haaveilijan sielu. Khadija ihailee runonlaulajia, mutta tyttönä hänellä ei ole lupaa runoilla. Äitinsä kieltoja uhmaten hän kuitenkin osallistuu runon laulukilpailuun, ja hänen taitonsa puhkeavat kukkaan.
Kun Khadija joutuu kamelivarkaiden kynsiin ja päätyy toiseen leiriin ja naimisiin, menee kauan ennen kuin hän hyväksyy vaimon tehtävät ja uskaltaa ottaa vastaan rakkauden. Etenkin kun miehen ensimmäinen vaimo tekee kaikkensa vaikeuttaakseen Khadijan elämää.

Kommentti:
Ensimmäinen somalialaisen suomeksi kirjoittama romaani!

Hyvä tarina, vaikkakin hiukan kömpelösti kirjoitettu, ainakin osittain. Toistoa oli jonkin verran, tarina vähän juuttui paikoilleen välillä. Toisaalta tekstin erilainen rytmi sopi tarinaan ja antoi sille ehkä lisää autenttisuutta.

Harrison, Sue: Veli Tuuli

Sue Harrison: Veli Tuuli
Brother Wind, 1994
Suom. Kaijamari Sivill
WSOY, 1998
Itsenäinen jatko-osa kirjoihin Äiti Maa, isä Taivas sekä Sisar Kuu
Luin ~ 25.3. 2014

Romaanisarja kertoo amerikkalaisten alkuperäisheimojen ihmisistä ja elämästä esihistoriallisella jääkaudella 9000 vuotta sitten.

Heinonen, Henna Helmi: Miisan kaksoisaxel

Henna Helmi Heinonen: Miisan kaksoisaxel
Tammi, 2014
Luin ~ 14.3.2014

Kuvaus:
"Miisan kaksoisaxel on jokaisen taitoluistelijan toivekirja, mutta se avaa myös meille faneille uusia näkökulmia vaativan ja ihanan lajin sisälle. Suosittelen lämpimästi!" Leena Lehtolainen

Elämä on pelkkää luistelua! Seitsemäsluokkalainen Miisa on harrastanut luistelua pienestä pitäen. Uuden Miisa-kirjasarjan päähenkilö joutuu lujille niin jäähallilla kuin sen ulkopuolellakin.
Miisalta sujuvat jo muut kaksoishypyt, mutta vaikein, kaksoisaxel, ei ota onnistuakseen. Hyppy pitäisi oppia, jotta voisi edes haaveilla Suomen mestaruudesta. Miisasta tuntuu siltä, että kaikki muut ovat parempia ja samoin tuntuu ajattelevan valmentaja. Edes paras ystävä ei tunnu ymmärtävän Miisaa, vanhemmista puhumattakaan.
Yläkoulussa vastaan ovat tulleet uudet haasteet, kuten Anton-niminen poika, joka on oudon kiinnostunut Miisasta ja hänen harrastuksestaan. Miisa huomaa hämmentyneenä pohtivansa olisiko parempi lopettaa taitoluistelu kokonaan.
.
Kommentti:
Hyvä kirja, koska vaikka se olikin taitoluistelumaailmaan sijoitettu, samoja miettimisenaiheita toki liittyy moniin muihinkin (nyky)lasten ja -nuorten harrastuksiin.

Harrison, Sue: Sisar Kuu

Sue Harrison: Sisar Kuu
My Sister the Moon, 1992
Suom. Kaijamari Sivill
WSOY, 1996
Luin ~ 13.3.2014

Jatkoa kirjalle Äiti Maa, isä Taivas

Raevaara, Tiina: Laukaisu

Tiina Raevaara: Laukaisu
Paasilinna, 2014
Luin ~ 06.03.2014

Kuvaus:
Perhesurma on rikoksista ehkäpä vaikeimmin ymmärrettävä teko. Miksi kukaan haluaisi tuhota läheisiään, saati omia lapsiaan? Silti joku tekee niin, Suomessakin, vaikka onneksi melko harvoin.
Tiina Raevaara tutkii romaanissaan ilmiötä kaunokirjallisuuden keinoin. Romaanikerronta vie samaan aikaan lähelle kohdettaan, mutta auttaa myös etäännyttämisessä - onhan tarinassa kuitenkin kyse vain tarinasta, ei oikeasta, pakahduttavasta uutisesta.

"Aihe on vaivannut minua kauan", Raevaara kertoo. "Mietin, kuinka pienistä asioista ihmisen sortumisessa oikeastaan onkaan kyse. Olin pitkään sitä mieltä, etten voi enkä halua kirjoittaa noin raskaasta aiheesta. Lopulta tarina kuitenkin suorastaan vyöryi päälleni, ja kirjoitin kirjan ensimmäisen version kahdessa viikossa." Yhteen päivään voi mahtua koko elämä. Laukaus kuvaa juuri sellaista päivää, päivää, jolloin Pauliinan ja Kerkon perhe-elämä suistui kohti tuntematonta.

Harrison, Sue: Äiti Maa, isä Taivas

Sue Harrison: Äiti Maa, isä Taivas
Mother Earth, Father Sky, 1990
Suom. Kaijamari Sivill
WSOY, 1995

Luin ~ 27.2.3014

Kuvaus:
Heiniä ja marjoja keräämässä ollut nuori Chagak katselee avuttomana ja kauhuissaan, kun muukalaiset tappavat hänen kylänsä ihmiset. Haudattuaan läheisensä Chagak pakkaa ik-veneensä ja lähtee vielä elossa olevan pikkuveljensä kanssa kotisaareltaan kohti valaanpyytäjien, isoisänsä saarta. Chagak ohjaa ikinsä autiolta näyttävälle rannalle levätäkseen hetken. Saaren ainoa asukas Shuganan, vanha shamaani, ottaa tulijat ystävällisesti vastaan. Mutta vielä samana kesänä saarta lähestyy toinenkin vene. Ikyakista nousee lyhyiden heimoon kuuluva mies, jonka saapuminen tietää vaikeuksia. Tuskallisissa kokemuksissaan Chagakilla on tukenaan Shuganan ja hyvien henkien kuiskaukset, ja hänestä kasvaa rohkea ja viisas nuori nainen miesten hallitsemaan yhteisöön. Chagak harjaantuu tuntemaan luonnon voimat ja vihollisensa, hän oppii kestämään menetyksensä ja lopulta myös rakastumaan.
Romaanin tapahtumat sijoittuvat Aleuttien saarille noin vuoteen 7000 eKr. Äiti maa, isä taivas on ensimmäinen kirja trilogiaan, joka kuvaa uskottavasti ja tutkitusti muinaisten amerikkalaisten alkuperäisheimojen vaellusta.

Palviainen, Jukka-Pekka: Perjantai on hyvä päivä lähteä

Jukka-Pekka Palviainen: Perjantai on hyvä päivä lähteä
Karisto 2014
, Luin ~ 25.2.2014

Kuvaus:
Lotan isä on pakomatkalla, ja Lotalle tulee pakottava tarve löytää hänet. Lotta tapaa puistossa mukavan pojan, joka saattaisi olla sopivaa matkaseuraa. Perjantai on hyvä päivä lähteä. Kaksikko matkaa halki Suomen vihjeiden perässä, näkee monenlaista ja tutustuu varovasti toisiinsa. Kun isä viimein löytyy, on Lotta monta kokemusta rikkaampi − ja sekä isä että tytär voivat lopettaa pakenemisen.
Perjantai on hyvä päivä lähteä on komea kirjallinen road trip, kahden nuoren herkkä ja hauska kohtaaminen. Samalla se on elämänmakuinen tarina nuoruudesta ja itsensä etsimisestä. Jukka-Pekka Palviainen hallitsee tiheän tyylin – myös rivien välit ovat täynnä asiaa.

Graham, Janice: Valoa ikkunassa

Janice Graham: Valoa ikkunassa
Sarah's Window, 2001
Suomentanut Marja Helanen-Ahtola
Otava, 2002
Luin 17.2.2014

Kuvaus:
Rakkaus on kuin luonnonvoima, raju ja taltuttamaton. Sarah Bryden viettää hiljaista elämää Flint Hillsin pikkukaupungissa. Päivisin hän työskentelee paikallisessa kahvilassa, öisin hän istuu ullakkohuoneessaan luonnoslehtiö polvillaan ja ikuistaa preerian luonnon villiä kauneutta.
Rauhaa ja hiljaisuutta hakee myös John Wilde, joka muuttaa paikkakunnalle vaimonsa ja adoptoidun vauvansa kanssa. Hauraan pojan hoivaaminen on ollut hyvin koettelevaa, mutta yllättäen juuri Sarah saa yhteyden lapseen. Samalla hänestä tulee kuin itsestään osa Johnin elämää.
Sarah ja John haluavat kantaa vastuunsa ja tehdä oikein, mutta tunteita ei käy enää kiistäminen. Tapahtumavyöry pyyhkäisee altaan kaiken, mikä on tuntunut varmalta ja turvalliselta. ”Tulilintu on epätavallisuudessaan ja monikerroksisuudessaan vaikuttava ja uusia kysymyksiä herättävä rakkausromaani.

Boyne, John: Kuudes mies

John Boyne: Kuudes mies
Alkuteos The Absolutist, 2011
Bazar, 2013

Luin ~ 9.2.2014

Kuvaus:
"Kirja, jossa on mittaamattoman suurta surua, kuten Graham Greenen kirjassa Jutun loppu. John Boyne kuvaa erittäin hyvin tuskallisen salaisuuden tuhoavaa voimaa."
Kirjailija John Irving

On syyskuu 1919. Kaksikymmenvuotias Tristan Sadler matkustaa Lontoosta junalla Norwichiin toimittaakseen joitakin kirjeitä Marian Bancroftille. Tristan taisteli Marianin veljen Willin rinnalla ensimmäisessä maailmansodassa, kunnes vuonna 1917 Will päätti jättää sotatantereet ja julistautui aseistakieltäytyjäksi. Will teloitettiin petturina, mikä tuotti Bancroftin perheelle suurta häpeää. Kirjeet eivät kuitenkaan ole todellinen syy Tristanin vierailulle. Hän kantaa sielussaan suurta salaisuutta, jonka hän mielellään paljastaisi Marianille. Jos vain löytäisi siihen tarpeeksi rohkeutta. Kulkiessaan sodasta toipuvan kaupungin kaduilla Tristan kertoo Marianille hänen ja Willin ystävyydestä, joka kantoi Aldershotin harjoittelukentiltä Pohjois-Ranskan taisteluhautoihin. Hän kertoo läheisen ystävyyden synnyttämistä onnenhetkistä ja itsensä löytämisestä sekä lopulta epätoivon ja tuskan täyttämistä ajanjaksoista.

Kommentti:
Hyvä kirja. Lukukokemuksena hieno ja ajattelemisen aihetta antava.
Välillä tuntuu kyllä siltä, että tätä sateenkaariaihetta tulee vähän turhankin monesta tuutista.

Rämö, Satu &Lahti, Katja: Vuoden mutsi

Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi
Avain, 2012
Luin ~ 3.2.2014

Kuvaus:

Vuoden mutsin missio on ilahduttaa ja tsempata äitiä matkalla kahdesta viivasta yhteen kynttilään. Vauvavuodesta jää varmemmin henkiin, kun pidentää naurulla ikää.Keskinkertaiset äidit Katja ja Satu laittavat omat kokemuksensa jakoon roisilla huumorilla kuorrutettuna. Osittain tekijöiden suosittuihin blogeihin perustuvassa kirjassa on ajanvietettä imetysmaratoneille ja tilaa omille merkinnöille, jotta siitä ekasta vuodesta jäisi edes jotain käteen.
Käsissäsi on vähän erilainen äitiyskirja. Koemme tarpeelliseksi hieman selvittää sen taustoja, ettet järkyty ja/tai pety. Paljon.
Me kirjoittajat, Katja ja Satu, ehdimme elää kolmikymppisiksi ilman lapsihaaveita, töitä paiskien ja vapaa-ajasta nauttien. Elämä meni hallitusti juuri siihen suuntaan kuin sitä ohjasimme. Asiat olivat järjestelykysymyksiä. Äitiyden myötä meille kävi kuin talonmiehelle jäisellä peltikatolla.
Kun synnytyslaitoksella syliin lykättiin kolme ja puoli kiloa vastuuta ja saman verran ohjekirjasia, koimme olevamme ulkopuolisia omassa elämässämme. Vauvamaahanmuuttajia. Emme ymmärtäneet maan tavoista, kielestä ja kulttuurista mitää.
Niinpä teimme tämän kirjan!
Kommentti:
Kyllähän kirja on hyvä, jos sitä lukiessa nauraa vedet silmissä.
Oon silti sen verran vanhanaikainen, että pisti kyllä miettimään, ovatko nykyäidit tosiaan noin ulalla vauvoista ja lapsista. Hiukkasen jopa huolestuttavaa, siis ihan tulevien sukupolvien kannalta. Joskus jotkut aikaisemmat kokemukset vois olla kyllä ihan avuksi, niin ei kaikkien tarvitsisi alkaa ihan nollasta ja oppia tyystin kaikkea vasta kantapään kautta.
Lupaan, etten ala enempää paasata asiasta, mutta jos lapsia välillä hoidettaisiin kotonakin ja sisaruksetkin näkisivät vähän eri-ikäisiä muksuja, niin siitä voisi olla apua..