Lundberg, Ulla-Lena: Suureen maailmaan

Ulla-Lena Lundberg: Suureen maailmaan
Stora världen, 1991 Gummerus 1991
Luin ~28.7.2013
Trilogian toinen osa. Itsenäinen jatko kirjaan Leo.

Takakansiteksti:
Romaanillaan Leo Ulla-Lena Lundberg aloitti suuren merenkulkijaeepoksensa. Hän kuvasi siinä dramaattisesti ja vaikuttavasti Ahvenenmaan talonpoikaispurjehduksen kukoistuskautta, joka ajoittui 1800-luvun jälkipuoliskolle.
Romaani Suureen maailmaan alkaa siitä mihin Leo loppuu, mutta nyt aika on toinen. Kylä ei enää ole kaiken ehdoton keskus. Nyt liikkuvat ahvenanmaalaiset laajoilla vesillä ja purjehtivat suurilla nelimastoisilla parkeillaan Kap Hornin ympäri noutaessaan Australiasta vehnälastia Eurooppaan. Eletään yhden aikakauden loppua, muuan loistelias jakso on kääntymässä kohti tuhoaa. Samanaikaisesti Ahvenanmaan elinkeinoelämä muuttuu, eikä merenkulku ole enää ainoa tie edetä maailmassa.
Lundbergin eepoksen eloisuus ei niinkään johdu yhteiskuntakuvauksesta kuin yksittäisistä Grandbodan asukkaista. Tässäkin teoksessa vilisee jännittäviä ihmiskohtaloita ja kuolemattomia henkilökuvia, sellaisia kuin juureton Leonard, rovasti Isidor, Eskilsin vävy Ragnar, merikapteeni Richard ja kaikkien ihailema ”Simonsin täti” Elise.

Romaani Suureen maailmaan on yhtä vaikuttava kuin Leo, ja samalla jännittävästi erilainen.

Kommentti:
Ulla-Lena Lundberg on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani. Miten erilaisista aiheista hän on kirjoittanutkaan.

Lundberg, Lotta: Klovnin kyyneleet

Lotta Lundberg: Klovnin kyyneleet
Skynda, kom och se (2006)
Gummerus 2008
Luettu ~12.7.2013 br>

Kuvaus:
Coney Islandin huvipuisto, 1932. Sirkuskääpiöt Glauer ja Ka kyllästyvät ihmisten tuijotukseen ja purjehtivat takaisin vanhalle mantereelle paremman elämän toivossa.
Hitler-nimistä miestä palvovassa maassa ei kuitenkaan ole sijaa friikeille. Glauerin ja Kan kamppailu ihmisarvoisesta elämästä muuttuu kamppailuksi elämästä ja kuolemasta.
SS:n mustasaappaisia kuolemanpartioita Berliinin kellariloukoissa piileksivä, Glauerin kokoon haalima kääpiöjoukko saa viime hetkellä kutsun Gröna Lundin huvipuistoon Tukholmaan. Keskikesän vehreydessä Gröna Lund on kuin taivas maan päällä, taivas jota isännöi limonaatia tarjoileva leppoisa tivolinjohtaja. Kääpiöille on luvassa oma kaupunki, Liliputia, sekä aivan oikea teatteriesitys. Kun kääpiöiden teatteriesityksen ensi-ilta lähenee, varjot Gröna Lundissa alkavat pidentyä. Ei kai kukaan oikeasti kuvitellut, että kääpiöt olisivat tavallisia ihmisiä?
Klovnin kyyneleet häikäisee tarkalla ajankuvallaan, oivaltavalla kielellään ja vahvalla tarinallaan. Romaani luotaa hienovaraisesti hyvää ja pahaa, joka asuu jokaisessa ihmisessä rinta rinnan, koosta, rodusta ja aikakaudesta riippumatta.

Parkin, Gaile: Kigalin kakkukauppa muuttaa

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa muuttaa
When Hoopoes go to Heaven
Tammi 2013
Luin ~ 9.6.2013

Itsenäinen jatko-osa kirjaan Kigalin kakkukauppa

Esittely: Kigalin kakkukauppa hurmaa jälleen!

Kuvaus:
Benedict Tungarazan isoäidin Angelin kakut lakkaavat käymästä kaupaksi, kun perhe joutuu muuttamaan isoisän työn perässä Ruandasta Swazimaahan. Isovanhemmilla on täysi työ elättää viittä orvoksi jäänyttä lastenlastaan, ja Benedict koettaa kovasti keksiä, kuinka kakkukauppa saataisiin elpymään. Pulma ei vain meinaa ratketa, ja koulunkäyntikin tuntuu raskaalta. Mutta eläinrakas, valoisa Benedict ei lannistu. Eräänä päivänä hän saa idean, jonka ansiosta Angelin kakku-uunille on taas käyttöä. Uuden ystävän Nomsan myötä elämä maistuu entistä paremmalta.

Kigalin kakkukaupan itsenäinen jatko-osa on värikkäästi kuorrutettu, täyteläinen romaani Afrikasta ja aikuiseksi kasvamisen vaikeudesta. Viisaasti kirjoittava Parkin annostelee sielunruokaa isolla kauhalla.



Kommentti:
Oli kyllä oikeasti itsenäinen osa, kertojaäänikin oli vaihtunut. Ihan tarkkaan en enää muistakaan, ketkä Tungarazan perheeseen kuuluivat edellisessä tarinassa, mutta pääpiirteittäin kuitenkin. Nyt ei pääosassa siis ollutkaan enää upeita juhlakakkuja rakentava ja myyvä Mama Angel, vaan hänen lapsenlapsensa Benedict. Mama ja Papa Tungaraza ovat joutuneet ottamaan huoltaakseen 5 lastenlastaan, sillä näiden vanhemmat ovat kaikki kuolleet... näin ymmärsin, HIViin.

Vasta kymmenvuotias Benedict on kiltti ja sympaattinen nuorimies, joka ottaa todella vakavasti asemansa perheen vanhimpana ( ! ) poikana. Hän miettii mielessään syntyjä syviä, huomioi kaikenlaisia asioita ympäristöstään ja hiljaisella tavallaan saa asioita muuttumaan. Uskomaton, ihana poika!

Elämä ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista, mutta kirjan sävy on valoisa ja luottavainen. Hieno lukukokemus taas, kirjasta jää hyvä mieli.

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret
Translated from the English translation Message from an Unknown Chinese Mother - Stories of Loss and Love
Atena Kustannus Oy / Otava 2013
Luin ~3.6.2013 ----------------

Kustantajan esittely:
Kiinan äidit ja tyttäret, jotka eivät koskaan saaneet elää yhdessä

Tuhannet ja taas tuhannet kiinalaisnaiset ovat joutuneet luopumaan tyttäristään. He ovat jättäneet lapsen asemalaiturille, antaneet tämän adoptoitavaksi tai hylänneet orpokotiin tai sairaalan portaille. Joidenkin naisten kohtalo on ollut alistua ikivanhoihin tapoihin: kun vastasyntynyt ei ole suvun odottama poika, lapsi nostetaan vesiammeeseen – ja jätetään sinne. ”Tyttövauva ei ole edes lapsi”, saneli syrjäseutujen perinne tyttärien kohtalon vielä parikymmentä vuotta sitten.

Kiinalaissyntyinen toimittaja-kirjailija Xinran kertoo kymmenen kiinalaisnaisen elämäntarinat – ja omansa. Naiset ovat kohdanneet niin yhden lapsen politiikan, naisia kahlitsevat perinteet kuin äärimmäisen köyhyydenkin. Xinranin oman unelman pienen orpotytön kasvattamisesta murskasi yhteiskunnan painostus. Lapsistaan luopuneet äidit ovat itsekin Kiinan kadotettuja tyttäriä: heidän sydämessään on jatkuva suru ja tuska, heidän ajatuksensa ovat kiinnittyneet lapseen, jota he eivät koskaan saaneet tuntea.

Kiinan kadotetut tyttäret on henkilökohtainen ja ajankohtainen, surun täyttämä kirja, mutta herättää myös toivon muutoksesta. Lisäksi se on viesti tuhansille ulkomaille adoptoiduille kiinalaistytöille. Millainen on voinut olla heidän biologisen äitinsä tarina? Miksi hän joutui luopumaan omasta lapsestaan?
----------------------
Kommentti:
Oli mielenkiintoinen kirja. Hyvä muistutus siitä, miten kummallisissa kulttuureissa ihmiset ovat eläneet ja elävät. Kummallisissa nimen omaan siinä mielessä, että erilaisten perimmäistapojen, poliittisten ideologioiden, kulttuuristen vaatimusten ja ties mistä syistä ihmiset joutuvat tekemään todella radikaaleja ratkaisuja täysin luonnonvastaisesti.
Eikö ihmisellä luonnostaan ole tarve ja halu lisääntyä ja sen jälkeen huolehtia jälkeläisistään?

Kuitenkin niin monista syistä ihminen voi joutua toimimaan tuota luonnon säätämää jrjestystä vastaan.

Joskus kaipaisin ehkä itse tasapuolisuuden vuoksi sen huomioimista, että lapsensa luovuttanut äiti ja lapsi, joka on luovutettu, jäävät ikuisesti vajaaseen tilaan. Suurimpana ja päällimmäisenä on kaipaus toisen luo. Sitten tietysti lapsen puolelta kysymys, miksi? Miksi äiti antoi minut pois? Tuttua on varmaan myös viha. Lopuksi kuitenkin tämän viha-rakkaus-asetelman välissä on muutakin.

Eivät kaikki äidit ja lapset (tyttäret) todellakaan rakasta toisiaan tai tule edes keskenään kovin hyvin toimeen. Äiti, joka kasvattaa lapsen, joutuu myös kieltämään ja olemaan ikävä. Lapsi kritisoi, uhmaa, vastustaa, ehkä joskus hylkääkin. Harvoin tietenkään ihan totaalisesti, mutta sitäkin tapahtuu. Ja joka tapauksessa arki voi olla melkoisen rajua tastelua. Sitä eivät toisistaan erotetut äidit ja tyttäret saa eivätkä joudu koskaan kokemaan, siksi ihannointi tai viha saattaa jäädä päällimmäisiksi tunteiksi. Ja siksihän tietysti luopuminen onkin niin katkeraa. Kun joutuu luopumaan normaaln yhteiselämän kaikenkirjavasta sekamelskasta. Toisesta on jäljellä vain muisto tai pelkkä kaipaus.

Hiekkapelto, Kati: Kolibri

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Otava 2013

Luin ~27.5.2013

Pitkästä aikaa dekkari! Sehän imi heti mukaansa, melkein ei voinut laskea käsistään..

Otavan esittely: Jugoslavian unkarilainen Anna Fekete aloittaa rikostutkijana pohjoissuomalaisessa merenrantakaupungissa. Nuori maahanmuuttaja on täysin suomalaistunut, mutta kokee itsensä muukalaiseksi, ehkä eniten itselleen. Asiaa ei helpota että hän saa työparikseen keski-ikäisen Eskon, joka ei vaivaudu peittelemään rasistisia ennakkoluulojaan.
Annan työ rikostutkijana ehtii tuskin alkaa, kun hän joutuu keskelle koko maata kuohuttavaa murhatutkintaa. Lenkkipolulla surmatun nuoren naisen hallusta löytyy atsteekkijumalaa esittävä riipus, ja pian tapahtuu toinen samanlainen murha. Merkit viittaavat sarjamurhaajaan. Saako Anna Kolibrin kiinni ennen kuin uhreja tulee lisää?
Päänvaivaa tuottaa myös kurdityttö Dijar. Tyttö on ottanut yhteyttä poliisiin kunniaväkivallan pelossa, mutta pyörtänyt kuulusteluissa puheensa. Tytön vaietessa Annan on etsittävä todisteita muualta.
Mielenkiintoiset henkilöt, heti alkoi tapahtua. Yllättävän hyvin kirjan eri juonikuvioissa pysyi mukana. Jännitettä syntyi, mutta ei onneksi sentään kauhua. Hyvä loppuratkaisukin, jota ei nyt auta paljastaa... :). Tai oikeastaan loppuratkaisuT.

Irving, John: Minä olen monta

John Irving: Minä olen monta

In One Person, 2012

Tammi 2013

Luin 12.-24.5.2013

Onpa pitkä aika siitä, kun olen viimeksi lukenut John Irvingiä. Tätä uutta kirjaa toki mainostettiin sen verran, ettei sen ilmestymistä voinut olla huomaamatta, joten laitoin sen tietysti kirjaston varaukseen. Arvasin, että opusta ei lueta kahdessa päivässä (600 sivua + Irving!), joten onneksi aloitin aika pian kirjan lukemisen.

Onneksi luin jossain vaiheessa jonkun kirjablogista luonnehdinnan "kirjailija jaarittelee". Sitähän hän tekee. Kirjan alkuosassa se ja ylenmääräinen sulkumerkkien käyttö suorastaan ärsytti. Mutta kun luin tuon jaarittelukommentin, aloin itsekin suhtautua siihen enemmän huumorin kannalta, rennommin. Oikeastaan oli lopulta vallan hauskaa antaa kirjailijan rupatella "lämpimikseen" ja suorastaan toistaa itseään ja nauttia vain siitä, ettei hyvä kirja lopu kesken.
En voi todellakaan väittää olevani tämän aihepiirin lämpimimpiä ystäviä, mutta tykkäsin silti kirjasta. Tietysti kirjasta olisi saanut vielä enemmän irti, jos tuntisi englanninkielistä klassikkokirjallisuutta ja etenkin Shakespearen tuotantoa ja näytelmiä paremmin. Shakespeare ja Ibsenin näytelmät roolihahmoineen olivat aika paljon esillä ja niiden merkitykset tuntiessaan olisi varmaan oivaltanut henkilöistä vielä jotain lisää, mutta kyllä näinkin asiaa ja ajatuksia riitti ihan kotitarpeiksi.

Takakannesta:
Minä olen monta on kuin Garpin maailma toisesta näkökulmasta, vuosikymmenien kokemuksia rikkaampana. Billy Abbott käy koulua 50-luvulla Uudessa-Englannissa, harrastaa teatteria ja rakastuu sekä luokkatoveriinsa että sukupuolensa vaihtaneeseen kirjastonhoitajaan neiti Frostiin. Neiti Frost opettaa kiusatulle Billylle painia ja neuvoo häntä seuraamaan omaa, biseksuaalista tietään.

Minä olen monta seuraa Billyn elämää teinipojasta seitsemänkymppiseksi kirjailijaksi, joka muistuttaa sekä Irvingiä itseään että Irvingin kenties tunnetuinta romaanisankaria T. S. Garpia. Billy Abbottin elämän varrella kohtaamat henkilöt kulkevat historian käänteiden ja erityisesti 1980-luvun AIDS-epidemian läpi liikuttavalla ja merkityksellisellä tavalla.

Kaunisto, Milja: Synnintekijä

Milja Kaunisto: Synnintekijä

Gummerus 2013

Luin ~9.5.2013


Kun Olavi Maununpoika, vastavihitty pappi ja Turun piispa Maunu Tavastin ottopoika, lähestyy Pariisia, hän haistaa ensimmäiseksi kaupungin löyhkän. On vuosi 1425, sydäntalvi, ja Itämaan kirkasotsaiselle nuorukaiselle avautuu uusi maailma houkutuksineen ja hirvittävyyksineen. Sorbonnen yliopiston oppilaana hän muuntaa nimensä komeaan latinankieliseen asuun, hänestä tulee Olaus Magnus. Olauksen huomio kiinnittyy Sorbonnen kirkkaimpaan älyyn, Miracle de Servièresiin, ja he ystävystyvät. Miracle kutsuu Olauksen perintölinnaansa etelä-Ranskaan, ja tämä lähtee, vaikka aavistaa, että siitä tulee hänen hurskaan elämänsä taitekohta. Kesä maaseudulla on löytöretki yltäkylläisyyteen ja kiellettyyn intohimoon. Kun Olaukselle selviää Miraclen häpeällinen menneisyys, joutuu koetukselle myös hänen oma minuutensa. Milja Kaunisto kuljettaa tarinaa hengästyttävällä otteella. Kerronta on täyteläistä ja eläytyvää, kieli runsasta ja häpeilemätöntä. Olavi Maununpoika oli Sorbonnen yliopiston ainoa suomalainen rehtori, Jeanne d’Arcin aikalainen ja Turun piispa. Synnintekijä kertoo hänen oppivuosistaan Pariisissa, mutta pääosaan nousee myös rietas ja armoton keskiajan Eurooppa. Romaani saa jatkoa Kauniston seuraavissa teoksissa, jotka kertovat Olavi Maununpojan myöhemmistä elämänvaiheista.
Gummeruksen sivulta.

Monessa paikassa törmäsin tähän esikoiskirjaan. Aihepiiri vaikutti kiinnostavalta, kyllä tykkään historiallisista romaaneista.
Lukiessa oli kyllä välillä aika ristiriitainen olo.
Kuten joku muukin lukija, itse en voinut olla ihmettelemättä, miksi näin "raflaavaan" kirjaan oli valittu päähenkilöksi oikea historiallinen henkilö, Olavi Maununpoika. Tämä häiritsi välillä lukemista, kun juonenkäänteet äityivät hurjimmilleen.
Tarina oli kyllä oikein hyvä ja kirja piti hyvin mielenkiinnon yllä, kun siihen ensin pääsi sisälle ja tajusi, tai alkoi vähitelleen aavistaa, miten alkukäänteet oikein liittyivät toisiinsa. Ihan varmasti haluan lukea lisää, sillä kuulemma jatkoa on luvassa.
Ihan kaikki historialliset yksityiskohdat eivät täysin vakuuttaneet, jotenkin tuli sellainen olo, että taiteellista vapautta oli käytetty aika vapaasti. Ehkä tuo historiallisen henkilön valinta ohjasi ajattelemaan myös yksityiskohtia hieman epäilevästi.

Tervo, Jari: Jarrusukka

Jari Tervo: Jarrusukka

Kirjan ja ruusun päivän kaupanpäälliskirja v. 2013

Luin ~4.5.2013


Mistä voi liisata vauvan? Koulun joulujuhlaan tarvitaan seimeen oikea vauva ja sattuman oikusta sijaisope sellaisen saa hankituksi.

Olipa outo tarina. Lukiessani oli aika vahvasti sitä mieltä, että en tykkää koko tarinasta, oli se sen verran vauhdikas juoneltaan. Mutta täytyy nostaa hattua Tervolle, joka saikin jutun käännettyä ihan kelpo loppuratkaisuun. Ei tästä nyt kauheasti voi kertoa paljastamatta juonta, joten lukekaa itse. Vähän alle 120 sivua, ei sitä kauaa lue. Onhan tuo aika haastavaa saada kokonainen tarina noin pieneen tilaan. JOnkin verran tekstistä kyllä oli kuultavinaan viimeistelemättömyys, jopa pienoiset ajatushaksahdukset.

Hauska idea kerrassaan tämä kaupanpäälliskirja. Itse taisin ostaa yhden Tove Janssonin muumikirjan saadakseni tämän.

Viime vuonna teemakirjana oli Tuomas Kyrön Miniä.

Delacourt, Grégoire: Onnen koukkuja

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja
WSOY 2013
La liste des mes envies 2012
Luin ~29.4.2013
Kuvaus:
Keski-ikäinen lankakauppias Jocelyne voittaa lotossa yli 18 miljoonaa euroa. Hän ei halua käyttää voittoaan eikä ainakaan kertoa siitä kenellekään. Hän on tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on eikä halua muuttaa sitä. Joku kuitenkin tekee ratkaisun.

Kommentti: Ovela kirja, juoniratkaisu on mielenkiintoisen yllättävä. En vain päässyt irti siitä tunteesta, että mieskirjoittaja ei oikein päässyt Jocelynen olemukseen täysin. JOitakin pieniä lipsahduksia tapahtui, jolloin mieleen aina palautui, "niin tää on miehen kirjoittama". Lisäksi blogimaailman ja internetin mukaan ottaminen tuntui hieman päälleliimatulta. Hauskaa tavallaan, että tämä nykyilmiö alkaa nousta kirjoihin mukaan, mutta ihan täysin luontevasti se ei tässä mielestäni tapahtunut.
Kiva lukukokemus.

Härkönen, Anna-Leena: Palele porvari!

Anna-Leena Härkönen: Palele porvari!
ja muita kirjoituksia
Otava 2007
Kirjoitukset ovat ilmestyneet Anna- ja Image-lehdissä v. 2004-2006
-
Anna-Leena Härkönen kommentoi riemukkaan epäkorrektiin tapaansa tämän hetken ilmiöitä. (takakansi)
Luin ~26.4.2013

Nauratti. Oli niin osuvia ja nasevia kirjoituksia.

Grémillon, Hèléne: Uskottuni

Hèléne Grémillon: Uskottuni

Le Confident

Otava 2012

Luin ~24.4.2013

Lessing, Doris: Vanhan päällikön maa

Doris Lessing: Vanhan päällikön maa

Collected African Stories Vol. 1, This was the Old Chief's Country 1951

Gummerus 1985

Luin ~12.4.2013 ----

McKinley, Tamara: Tuulenkukat

Tamara McKinley: Tuulenkukat

Windflowers

WSOY 2003

Luin ~4.4.2013 ----

Köngäs, Heidi: Jokin sinusta

Heidi Köngäs: Jokin sinusta
Otava 2008
Luin ~30.3.2013

Kuvaus:
Soili oli jättänyt Margan jo vauvana sisarelleen, jolla oli mies ja koti, muttei lasta. Marga kasvoi, eikä koskaan kaivannut Soilia. Niin hän luuli.
Vasta Soilin kuoltua Marga matkustaa Los Angelesiin ja etsii elämänsä puuttuvua paloja.

Jokin sinusta on täynnä vääriä valintoja ja kesken jääneitä rakkauksia. Se on myös haikean koominen kertomus suomalaisperheestä, joka muuttaa 60-luvun alussa työn perässä Ruotsiin ja päätyy sanomalehteen otsikolla En finne igen.

Kommentti:
Hassua, miten kirjan takakansikuvaus tuntuu tällä kertaa aika vieraalta. Ehkä tarina liippaa sen verran läheltä omia taustoja, että samastuin ihan eri asioihin ja henkilöihin kuin takakansitekstin kirjoittaja? Koin Margan tuntemukset hyvin omikseni, samoin Mirjan.

Björk, Marja: Poika

Marja Björk: Poika
Like 2013
Luettu ~27.3.2013

Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika. Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan.
Naiseksi kasvaminen, pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, seurustela. Muiden nuorten ilon aiheet ja arki ovat Makkelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin.
Poika perustuu Marja Björkin oman pojan kokemuksiin.

Kommentti:
Hyvä kirja!

McCleen, Grace: Ihana maa

Grace McCleen: Ihana maa

The Land of Decoration
Otava 2013
Luin ~26.3. 2013

Kuvaus:

Kymmenvuotiaan Jehovan todistajan Judithin pakopaikka on pienoismaailma, jonka hän on askarrellut huoneensa lattialle. Sinne hän pakenee koulukiusaamista ja ongelmallista suhdetta isäänsä. Isä piinaa lähiseutujen ihmisiä käännytysyrityksillään, ja siksi Judithkin joutuu koulussa pilkan kohteeksi.
Kun Neil-niminen poika ottaa Judithin silmätikukseen, tyttö tekee pienoismaailmaansa Neiliä muistuttavan nuken. Mielikuvitusleikkien ja todellisuuden sekoittuessa seurauksia on monia, vaarallisiakin.

Lundberg, Ulla-Lena: Kökarin Anna

Ulla-Lena Lundberg: Kökarin Anna

Ingens Anna

Gummerus 1985

Luin ~20.3.2013

Kommentti:
Jatkoa kirjalle Kuninkaan Anna. Hieno tarina, kerta kaikkiaan. Voisin vaikka hankki näitä kirjoja itselleni, sillä ainahan¨ensimmäisellä lukukerralla keskittyy tarinan juoneen. Lundbergin kirjoissa on aina monia tasoja, joista yhdellä lukukerralla saa vain kalpeita otteita huomion kiinnittyessä juoneen ja henkilöihin melko pinnallisesti. Niin paljon kuitenkin olisi muistiin merkittävää ja pinnan alta löydettävää.
Saaristolaisnaisen tarina on aivan mahtavan hieno kertomus ihmisenä olemisesta.

Lundberg, Ulla-Lena: Kuninkaan Anna

Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna

alkup. Kungens Anna

Gummerus 1983

Luettu ~17.3.2013

McKinley, Tamara: Perintöosa

Tamara McKinley: Perintöosa

Legacy 2009

WSOY 2011

Luin ~ 12.3.2013

Trilogian kolmas, päätösosa.
Mielestäni tarina pysyi hyvin koossa loppuun asti. Ihan oli kelpo loppu, tyylikäskin, vaikka aavistuksen kevyempään suuntaan tuntui lipuvan tässä viimeisessä osassa.. Ehkä olisi kannattanut malttaa vähän odottaa ennen viimeisen osan lukemista. Pari pientä yllätystä odotti vielä tässä osassa, tai no niitä tarkkaavainen lukija osasi kyllä aavistaakin tuleviksi. Tykkäsin tästä sarjasta ja luen ihan varmasti Tamara McKinleytä lisääkin. Hyvää (kesä)lomalukemista taatusti!

McKinley, Tamara: Pelottomien maa

Tamara McKInley: Pelottomien maa

A Kingdom for the Brave

WSOY 2010

Luin ~ 7.3.2013

Trilogian toinen osa.
Romaani Autralian uudisraivaajista, jotka taistelevat kotinsa ja naisensa herruudesta, alkuasukkaista, jotka taistelevat hengestään, naisista karun maan armoilla ja vääryyttä kokeneista vangeista, joissa kytee kapina.
Tapahtuma-aika: 1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku.

Tarinaa riittää monella eri taholla ja tasolla, mielenkiintoisesti eri henkilöiden kohtalot yhtyvät ja eroavat. Yllättävänkin hyvin tarina pysyy koossa, vaikka tapahtumapaikat vaihtelevat niinkin paljon. Mielenkiintoa ja vauhdikkaita juonenkäänteitä riittää lukijan iloksi.
Hienosti kirjailija mielestäni kuvaa monia eri näkökantoja. Autralian aboriginaalien erilainen suhtautuminen, kahden kulttuurin välissä häilyminen on kuvattu hyvin ymmärtäväisesti. Onhan se outoa, että valkoisille tulokkaille lahjoitetaan suurvaltojen nimissä maata viljeltäväksi, vaikkei se heidän omaansa voisi oikeastaan ollakaan. Uudisraivaajista suurin osa on vankeja tai entisiä vankeja. Sotilaiden osuus.. Mikä sotku.

Tarina jatkuu vielä, saa nähdä, olisko kannattanut sittenkin malttaa lukea jatko-osa vasta vähän myöhemmin, mutta kun se nyt kirjaston hyllystä löytyi, niin enhän malttanut olla sitä lainaamatta :).