Lucy Diamond: Uusien alkujen talo
The House of New Beginnings, 2017
Suom. Eeva Parviainen
Otava, 2022
Luin ~ 28.3.2023
Kuvaus:
Brightonin hurmaavassa rantakaupungissa sijaitsevaan taloon muuttaa kolme erilaista naista: Toimittajan uraa kohti hapuilevan Georgien tuo Brightoniin hänen rakastettunsa työ. Menneisyyden tragediaa pakeneva Charlotte haluaa vetäytyä uuden asuinpaikkansa suojiin. Ihmissuhdekriisin nujertama Rosa vaihtaa lontoolaiselämänsä paikallisen ravintolan keittiössä raatamiseen, vaikka haaveissa siintää oma ravintola.
Kun samaan vanhaan merenrantataloon vuokralaisiksi päätyneet naiset löytävät tuen ja turvan toisistaan, alkaa jokaisen elämässä kääntyä uusi lehti.
Kommentti:
Ihan ok, ei mitenkään erityisen mieleenpainuva. Mukavaa välipalalukemista kuitenkin.
(479 sivua.)
tiistai 28. maaliskuuta 2023
maanantai 20. maaliskuuta 2023
Pättikangas, Eira: Savilinnun sukua
Eira Pättikangas: Savilinnun sukua
Karisto Oy, 2007
Luin ~ 19.3.2023
Kuvaus:
Apteekkarin järjestämä leikkimielinen kilpailu osoittautuu Alliisan vaatimattoman elämän onnenpotkuksi, joka vie hänet lopulta yksinäisen kulkukauppiaan tupaan ja leskimiehen vaimoksi. Kun läheisessä Ala-Nietuassa kortteeraa tamperelaisia insinöörismiehiä, jotka rakentavat ruukinpatruunan jokilaivaan moottoria, Alliisa pääsee emännän avuksi keittiöön. Ja vuosien avioliiton jälkeen Alliisa alkaa odottaa lasta.
Pieni Sanni-tyttönen jää kuitenkin varhain orvoksi, ja vain Ala-Nietuan isännän merkillinen oikku pelastaa Sannin joutumasta huutolaistytöksi pitäjän kurjimpaan tölliin. Vuosien myötä Sannista kasvaa poikkeuksellisen itsenäinen nainen, joka on valmis ottamaan vastaan elämän tuomat haasteet - ilkeiden puheiden ja yksinäisyyden uhallakin. Mutta Sanninkin sydämessä häivähtää joskus outo haikeus.
Kommentti:
Tässä oli taas tuttua Eira Pättikangasta, pohjanmaan murretta, huumoria ja ripaus tasa-arvoasiaa kaupanpäälle.
Oikeastaan haluaisin säästellä näitä kirjoja myöhemminkin luettavaksi, mutta kaksi seuraavaa on kyllä jo kirjastosta lainassa, sillä sota-aika Pättikankaan kertomana kiinnostaa kyllä kovasti.
(277 sivua.)
Karisto Oy, 2007
Luin ~ 19.3.2023
Kuvaus:
Apteekkarin järjestämä leikkimielinen kilpailu osoittautuu Alliisan vaatimattoman elämän onnenpotkuksi, joka vie hänet lopulta yksinäisen kulkukauppiaan tupaan ja leskimiehen vaimoksi. Kun läheisessä Ala-Nietuassa kortteeraa tamperelaisia insinöörismiehiä, jotka rakentavat ruukinpatruunan jokilaivaan moottoria, Alliisa pääsee emännän avuksi keittiöön. Ja vuosien avioliiton jälkeen Alliisa alkaa odottaa lasta.
Pieni Sanni-tyttönen jää kuitenkin varhain orvoksi, ja vain Ala-Nietuan isännän merkillinen oikku pelastaa Sannin joutumasta huutolaistytöksi pitäjän kurjimpaan tölliin. Vuosien myötä Sannista kasvaa poikkeuksellisen itsenäinen nainen, joka on valmis ottamaan vastaan elämän tuomat haasteet - ilkeiden puheiden ja yksinäisyyden uhallakin. Mutta Sanninkin sydämessä häivähtää joskus outo haikeus.
Kommentti:
Tässä oli taas tuttua Eira Pättikangasta, pohjanmaan murretta, huumoria ja ripaus tasa-arvoasiaa kaupanpäälle.
Oikeastaan haluaisin säästellä näitä kirjoja myöhemminkin luettavaksi, mutta kaksi seuraavaa on kyllä jo kirjastosta lainassa, sillä sota-aika Pättikankaan kertomana kiinnostaa kyllä kovasti.
(277 sivua.)
tiistai 14. maaliskuuta 2023
Marttinen, Annamari: Elämä jota en odottanut
Annamari Marttinen: Elämä jota en odottanut
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 14.3.2023
Kuvaus:
Pakahduttava kolmiodraama.
Lapsettomuus, ero, tutustuminen entisen miehen nykyiseen puolisoon. Rakastetun tekijän uutuus kuvaa ihmissuhteiden verkkoa eläytyvästi ja viisaasti.
Senja on eronnut tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen. Hänen ex-miehensä Sami on löytänyt uuden ja nuoremman puolison Nooran. Kun Noora astelee Senjan vaateliikkeeseen, syntyy kiusallisesta kohtaamisesta hauras ystävyys. Kestääkö se, kun selviää, että Noora on raskaana?
Herkkävireisen ja tarkkanäköisen kerronnan taituri Annamari Marttinen näyttää romaanissaan, kuinka yllättävää elämä toisinaan on. Elämä jota en odottanut seuraa myötätuntoisesti kolmen ihmisen kipuilua uuden edessä. Voivatko asiat koskaan olla hyvin, kun kaikki uusi tuntuu vaikealta ja epävarmalta?
Kommentti
Hieno kuvaus, mutta tuoreeltaan en osaa oikein sanoa mitään. Ehkä vähän hämmentävä loppuratkaisu.
Kirjan nimi on hienosti monimerkityksinen.
(286 sivua.)
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 14.3.2023
Kuvaus:
Pakahduttava kolmiodraama.
Lapsettomuus, ero, tutustuminen entisen miehen nykyiseen puolisoon. Rakastetun tekijän uutuus kuvaa ihmissuhteiden verkkoa eläytyvästi ja viisaasti.
Senja on eronnut tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen. Hänen ex-miehensä Sami on löytänyt uuden ja nuoremman puolison Nooran. Kun Noora astelee Senjan vaateliikkeeseen, syntyy kiusallisesta kohtaamisesta hauras ystävyys. Kestääkö se, kun selviää, että Noora on raskaana?
Herkkävireisen ja tarkkanäköisen kerronnan taituri Annamari Marttinen näyttää romaanissaan, kuinka yllättävää elämä toisinaan on. Elämä jota en odottanut seuraa myötätuntoisesti kolmen ihmisen kipuilua uuden edessä. Voivatko asiat koskaan olla hyvin, kun kaikki uusi tuntuu vaikealta ja epävarmalta?
Kommentti
Hieno kuvaus, mutta tuoreeltaan en osaa oikein sanoa mitään. Ehkä vähän hämmentävä loppuratkaisu.
Kirjan nimi on hienosti monimerkityksinen.
(286 sivua.)
Tunnisteet:
2000-luku,
lapsettomuus,
lukupäiväkirja2023,
nykyaika,
suomalainen
keskiviikko 8. maaliskuuta 2023
Pättikangas, Eira: Punainen silkkinauha
Eira Pättikangas: Punainen silkkinauha
Karisto, 2005
Luin ~7.3.2023
Kuvaus:
Nälkävuosien aikaan Leena joutuu äitinsä Sannan kanssa kanssa jättämään tutun kosken rannan ja lähtemään tien päälle, kun färijäri-Sampaksi kutsuttu isä on tuomittu rahanväärennöksen vuoksi Siperiaan. Ensimmäinen turva löytyy Ojantaan talon saunasta, jossa he saavat asua työtään vastaan. Leena saa vasta siellä tietää isänsä rikoksesta. Kauan eivät Leena ja äiti saa Ojantaan talon pihaa kulkea, kun taas on lähdettävä.
Leena ja Sanna päätyvät Hopsin taloon Iisakki-kauppiaan apulaisiksi. Iisakki suosii koulunkäyntiä ja niin Leenakin pääsee opintielle. Vähitellen äiti ja tytär kotiutuvat pysyvästi kauppiaan taloon. Muitakin kauppamiehiä kylillä liikkuu. Laukkuryssiä on paljon ja vähitellen neitoikään kasvaneen Leenan mieltä alkaa kiinnittää eräs Antrei, vaikka monet kyläläiset eivät heidän lähentymistään suopeasti katsokaan.
Äidin ja tyttären elämää 1800-luvun Pohjanmaalla kuvataan tarkasti ja myötäeläen. Lisäsäväyksen romaaniin tuo kieli: pohjanmaalaisten ja karjalaisten murteet tuovat dialogeihin elävyyttä.
Kommentti:
Lämmöllä ja huumorilla kerrottu tarina köyhästä Leenasta ja hänen äidistään sekä 1800-luvun Suomesta.
Ihailen Eira Pättikankaan taitoa kertoa henkilöistään lämmöllä ja myötätunnolla. Mukana on huumoria ja hippunen romantiikkaakin, tai ainakin arkipäivän rakkautta.
(263 sivua.)
Karisto, 2005
Luin ~7.3.2023
Kuvaus:
Nälkävuosien aikaan Leena joutuu äitinsä Sannan kanssa kanssa jättämään tutun kosken rannan ja lähtemään tien päälle, kun färijäri-Sampaksi kutsuttu isä on tuomittu rahanväärennöksen vuoksi Siperiaan. Ensimmäinen turva löytyy Ojantaan talon saunasta, jossa he saavat asua työtään vastaan. Leena saa vasta siellä tietää isänsä rikoksesta. Kauan eivät Leena ja äiti saa Ojantaan talon pihaa kulkea, kun taas on lähdettävä.
Leena ja Sanna päätyvät Hopsin taloon Iisakki-kauppiaan apulaisiksi. Iisakki suosii koulunkäyntiä ja niin Leenakin pääsee opintielle. Vähitellen äiti ja tytär kotiutuvat pysyvästi kauppiaan taloon. Muitakin kauppamiehiä kylillä liikkuu. Laukkuryssiä on paljon ja vähitellen neitoikään kasvaneen Leenan mieltä alkaa kiinnittää eräs Antrei, vaikka monet kyläläiset eivät heidän lähentymistään suopeasti katsokaan.
Äidin ja tyttären elämää 1800-luvun Pohjanmaalla kuvataan tarkasti ja myötäeläen. Lisäsäväyksen romaaniin tuo kieli: pohjanmaalaisten ja karjalaisten murteet tuovat dialogeihin elävyyttä.
Kommentti:
Lämmöllä ja huumorilla kerrottu tarina köyhästä Leenasta ja hänen äidistään sekä 1800-luvun Suomesta.
Ihailen Eira Pättikankaan taitoa kertoa henkilöistään lämmöllä ja myötätunnolla. Mukana on huumoria ja hippunen romantiikkaakin, tai ainakin arkipäivän rakkautta.
(263 sivua.)
Tunnisteet:
1800-luku,
historia,
lukupäiväkirja2023,
murre,
suomalainen
torstai 2. maaliskuuta 2023
Erlandsson, Karin: Sininen lanka
Karin Erlandsson: Sininen lanka: Mitä tiedän neulomisesta
Det blå garnet: En bok om att sticka
Schildts & Söderströms, 2022
Luin ~ 2.3.2023
Kuvaus:
Kirjailija Karin Erlandsson oli teini-ikäinen, kun hän päätti toteuttaa haaveensa ja neuloa itselleen puseron. Kotoa löytyneistä jämälangoista syntyi ilman ohjeita ja mallia kaunis raidallinen neule, jota ihasteltiin ja jota Karin käytti paljon. Mikä suuri ilo ja tyydytyksen tunne! Syvä ja elämänmittainen rakkaus oli syntynyt.
Karin on neulonut vuosien mittaan satoja neuleita, puseroita, sukkia, myssyjä, lapasia itselleen ja rakkailleen. Mutta mitä kaikkea teemme, kun neulomme? Millaisen näkymättömän historian ketjuun liitymme, kun istumme käsitöiden ääressä? Ja onko neulomisella jotakin tekemistä kirjoittamisen kanssa?
Kommentti:
Kiva pieni kirja neulomisesta ja langoista. Hauska paketti omakohtaisia ja yleisiä asioita, sopivasti pilke silmäkulmassa kirjoitettuna. Muutama hauska tiedonmuru oman rakkaan harrastuksen sanaston alkuperästä jäi mieleen, sellaisia kuin Raglan, Cardigan ja Kitchener stitch.
(188 sivua.)
Det blå garnet: En bok om att sticka
Schildts & Söderströms, 2022
Luin ~ 2.3.2023
Kuvaus:
Kirjailija Karin Erlandsson oli teini-ikäinen, kun hän päätti toteuttaa haaveensa ja neuloa itselleen puseron. Kotoa löytyneistä jämälangoista syntyi ilman ohjeita ja mallia kaunis raidallinen neule, jota ihasteltiin ja jota Karin käytti paljon. Mikä suuri ilo ja tyydytyksen tunne! Syvä ja elämänmittainen rakkaus oli syntynyt.
Karin on neulonut vuosien mittaan satoja neuleita, puseroita, sukkia, myssyjä, lapasia itselleen ja rakkailleen. Mutta mitä kaikkea teemme, kun neulomme? Millaisen näkymättömän historian ketjuun liitymme, kun istumme käsitöiden ääressä? Ja onko neulomisella jotakin tekemistä kirjoittamisen kanssa?
Kommentti:
Kiva pieni kirja neulomisesta ja langoista. Hauska paketti omakohtaisia ja yleisiä asioita, sopivasti pilke silmäkulmassa kirjoitettuna. Muutama hauska tiedonmuru oman rakkaan harrastuksen sanaston alkuperästä jäi mieleen, sellaisia kuin Raglan, Cardigan ja Kitchener stitch.
(188 sivua.)
keskiviikko 1. maaliskuuta 2023
Pättikangas, Eira: Puhelinpylväiden varjossa valtatie
Eira Pättikangas: Puhelinpylväiden varjossa valtatie
Karisto Oy, 2003
Luin ~ 1.3.2023
Kuvaus:
Hanna on ollut Ylä-Kaipian talossa kasvattina vanhempiensa kuolemasta saakka. Ellei olisi erästä Vesteriä ja luoman mutkassa seisovaa vanhempien entistä kotimökkiä, joka Hannan on määrä saada haltuunsa täysi-ikäisenä, tyttö nujertuisi arjen harmauden alle. Mutta sitten Seinäjoelta tupsahtaa elämäniloinen Olga-täti, joka vie Hannan juuri liikennöimään ruvenneella linjurilla apulaiseksi kahvilaansa. Siellä elämä tempaa Hannan mukaansa: hän käy elokuvissa, leikkauttaa tukkansa, lyhentää helmojaan ja tutustuu pirssiä ajavaan Villeen. Maailma uusine ilmiöineen tulvii Hannan tietoisuuteen uutukaisen radion ja pirtun salakuljetukseen sekaantuneiden kotikylän poikien puheiden välityksellä. Mutta pohjimmaisena kaihertaa kuitenkin ikävä luoman varessa olevaan mökkiin...
Hanna tarina sijoittuu murroksen aikaan, jolloin teollinen yhteiskunta alkaa pikku hiljaa muotoutua. Taustalla sykkii vahva pohjalainen henki, jonka mestarillinen kuvaaja kirjailija on.
Kommentti:
Parasta flunssatoipilasluettavaa. Murre ja sujuva tarina!
(304 sivua.)
Luin ~ 1.3.2023
Kuvaus:
Hanna on ollut Ylä-Kaipian talossa kasvattina vanhempiensa kuolemasta saakka. Ellei olisi erästä Vesteriä ja luoman mutkassa seisovaa vanhempien entistä kotimökkiä, joka Hannan on määrä saada haltuunsa täysi-ikäisenä, tyttö nujertuisi arjen harmauden alle. Mutta sitten Seinäjoelta tupsahtaa elämäniloinen Olga-täti, joka vie Hannan juuri liikennöimään ruvenneella linjurilla apulaiseksi kahvilaansa. Siellä elämä tempaa Hannan mukaansa: hän käy elokuvissa, leikkauttaa tukkansa, lyhentää helmojaan ja tutustuu pirssiä ajavaan Villeen. Maailma uusine ilmiöineen tulvii Hannan tietoisuuteen uutukaisen radion ja pirtun salakuljetukseen sekaantuneiden kotikylän poikien puheiden välityksellä. Mutta pohjimmaisena kaihertaa kuitenkin ikävä luoman varessa olevaan mökkiin...
Hanna tarina sijoittuu murroksen aikaan, jolloin teollinen yhteiskunta alkaa pikku hiljaa muotoutua. Taustalla sykkii vahva pohjalainen henki, jonka mestarillinen kuvaaja kirjailija on.
Kommentti:
Parasta flunssatoipilasluettavaa. Murre ja sujuva tarina!
(304 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
lukupäiväkirja2023,
murre,
suomalainen
tiistai 28. helmikuuta 2023
Suviala, Emilia: Jaettu
Emilia Suviala: Jaettu
Tammi, 2023
Luin ~ 28.2.2023
Kuvaus:
Viihdyttävä esikoisromaani perheen dynamiikasta ja siitä, miten helppoa ihmisten on olla kohtaamatta toisiaan. Mitä tapahtuu, jos teknologia soluttautuu kolmanneksi pyöräksi parisuhteeseen?
Brooklynissa asuvan Merin arki nyrjähtää, kun avuksi saapuu sukulaistyttö Helmi. Nuoren au pairin huoleton käytös ahdistaa järjestelmällistä Meriä, mutta uhmaikäinen Hope leimautuu nopeasti hoitajaansa. Vaikka paluu freelancetoimittajan töihin tuo vaihtelua kotiäidin elämään, Merin tyytymättömyys ei katoa. Hänen on vaikea löytää paikkaansa uudessa kotimaassa. Tilannetta ei helpota, että urakeskeinen aviomies Jacob on aina töissä, kaupallistamassa kuluttajien mielihaluja mainostoimistossa. Pettynyt Meri ajautuu etsimään nautintoa yllättävästä lähteestä.
Kommentti:
(447 sivua.)
Tammi, 2023
Luin ~ 28.2.2023
Kuvaus:
Viihdyttävä esikoisromaani perheen dynamiikasta ja siitä, miten helppoa ihmisten on olla kohtaamatta toisiaan. Mitä tapahtuu, jos teknologia soluttautuu kolmanneksi pyöräksi parisuhteeseen?
Brooklynissa asuvan Merin arki nyrjähtää, kun avuksi saapuu sukulaistyttö Helmi. Nuoren au pairin huoleton käytös ahdistaa järjestelmällistä Meriä, mutta uhmaikäinen Hope leimautuu nopeasti hoitajaansa. Vaikka paluu freelancetoimittajan töihin tuo vaihtelua kotiäidin elämään, Merin tyytymättömyys ei katoa. Hänen on vaikea löytää paikkaansa uudessa kotimaassa. Tilannetta ei helpota, että urakeskeinen aviomies Jacob on aina töissä, kaupallistamassa kuluttajien mielihaluja mainostoimistossa. Pettynyt Meri ajautuu etsimään nautintoa yllättävästä lähteestä.
Kommentti:
(447 sivua.)
sunnuntai 26. helmikuuta 2023
Ernaux, Annie: Isästä; Äidistä
Annie Ernaux: Isästä; Äidistä
La place, 1983
Une femme, 1987
Suom. Lotta Toivanen
Gummerus, 2022
Luin ~ 26.2.2023
Kuvaus:
Annie Ernaux'n isä eteni maatyöläisestä kauppiaaksi mutta ei sietänyt tyttären sosiaalista nousua sivistyneistöön. Eleettömän armottomassa teoksessaan Isästä Ernaux pyrkii lähestymään tuota työteliästä ja tunnekylmää miestä - sekä häpeää, jota tämä tunsi lapsuusvuosiensa köyhyydestä.
Äidistä puolestaan on tilinteko tiiviistä mutta vaikeasta äiti-tytärsuhteesta, jossa molemmat häpeävät toisiaan. Kun kirjailijan äiti kuolee Alzheimerin tautiin, hän kaivautuu menneeseen ja yrittää koota kuvaa naisesta, jolla oli elämä myös äitiyden ulkopuolella.
Kaksi voimallista teosta on julkaistu Ranskassa itsenäisinä, mutta suomeksi ne saadaan yksissä kansissa.
Kommentti:
Halusin lukea tuoreimman Nobel-kirjailijan (v. 2022) teoksen.
(152 sivua.)
La place, 1983
Une femme, 1987
Suom. Lotta Toivanen
Gummerus, 2022
Luin ~ 26.2.2023
Kuvaus:
Annie Ernaux'n isä eteni maatyöläisestä kauppiaaksi mutta ei sietänyt tyttären sosiaalista nousua sivistyneistöön. Eleettömän armottomassa teoksessaan Isästä Ernaux pyrkii lähestymään tuota työteliästä ja tunnekylmää miestä - sekä häpeää, jota tämä tunsi lapsuusvuosiensa köyhyydestä.
Äidistä puolestaan on tilinteko tiiviistä mutta vaikeasta äiti-tytärsuhteesta, jossa molemmat häpeävät toisiaan. Kun kirjailijan äiti kuolee Alzheimerin tautiin, hän kaivautuu menneeseen ja yrittää koota kuvaa naisesta, jolla oli elämä myös äitiyden ulkopuolella.
Kaksi voimallista teosta on julkaistu Ranskassa itsenäisinä, mutta suomeksi ne saadaan yksissä kansissa.
Kommentti:
Halusin lukea tuoreimman Nobel-kirjailijan (v. 2022) teoksen.
(152 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
elämäkerta,
lukupäiväkirja2023,
Nobel-kirjailija,
ranska,
tosi henkilö
lauantai 25. helmikuuta 2023
Räinä, Jenni: Suo muistaa
Jenni Räinä: Suo muistaa
Gummerus, 2022
Luin ~ 25.2.2023
Kuvaus:
Päivänpolttava romaani suosta ja ihmisestä luonnon osana.
Pohjoisen pitäjän vanha koulu on ollut pitkään hylättynä. Aapasuo koulun takana on kuulunut maisemaan jo kauan ennen kuin ihminen piirsi kunnalle rajat. Suo ei ole ojituksesta huolimatta taipunut metsäksi, mutta se on muuttunut. Juho ostaa koulun ja perustaa tilalle ekoyhteisön, jonka päämääränä on ennallistaa suo.
Valokuvaajana maailmalla työskennellyt Hellä palaa tekemään kuolinsiivousta vaarinsa taloon. Kylä on tyhjentynyt asukkaista. Ihmisen kädenjälki sen sijaan on koventunut seudulla, ja lapsuusmuistojen maisema on kadonnut.
Juho ja Hellä etsivät paikkaansa muuttuneessa luonnossa. Se vetää heitä toisiaan kohti - ja pois.
Mihin riittää halu tehdä hyvää? Entä mitä on vielä mahdollista saada takaisin?
Kommentti:
Hieno, viisas teos ihmisistä ja luonnosta.
(261 sivua.)
Gummerus, 2022
Luin ~ 25.2.2023
Kuvaus:
Päivänpolttava romaani suosta ja ihmisestä luonnon osana.
Pohjoisen pitäjän vanha koulu on ollut pitkään hylättynä. Aapasuo koulun takana on kuulunut maisemaan jo kauan ennen kuin ihminen piirsi kunnalle rajat. Suo ei ole ojituksesta huolimatta taipunut metsäksi, mutta se on muuttunut. Juho ostaa koulun ja perustaa tilalle ekoyhteisön, jonka päämääränä on ennallistaa suo.
Valokuvaajana maailmalla työskennellyt Hellä palaa tekemään kuolinsiivousta vaarinsa taloon. Kylä on tyhjentynyt asukkaista. Ihmisen kädenjälki sen sijaan on koventunut seudulla, ja lapsuusmuistojen maisema on kadonnut.
Juho ja Hellä etsivät paikkaansa muuttuneessa luonnossa. Se vetää heitä toisiaan kohti - ja pois.
Mihin riittää halu tehdä hyvää? Entä mitä on vielä mahdollista saada takaisin?
Kommentti:
Hieno, viisas teos ihmisistä ja luonnosta.
(261 sivua.)
torstai 23. helmikuuta 2023
French, Nicci: Lauantain sielumessu
Nicci French: Lauantain sielumessu
Saturday Requiem, 2016
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon (Docendo / WSOY)
Viikonpäivä-sarjan 6. osa, Frieda Klein-sarja
Luin ~ 22.2.2023
Kuvaus:
Nuori nainen pidätettiin perheensä murhasta, poliisi piti tapausta selvitettynä ja nainen suljettiin vankimielisairaalaan.
Kolmetoista vuotta myöhemmin psykoterapeutti Frieda Klein saa pyynnön arvioida naisen tilaa. Nainen on huonossa jamassa ja porautuessaan syvemmälle tapaukseen hän toteaa, että asiat eivät ole niin kuin on väitetty.
Seuraa lisää rikoksia, ja jälleen Frieda on vastoin tahtoaan sekaantumassa tutkintaan.
Kommentti:
Aloin lukea tätä dekkarisarjaa (muistaakseni), kun vasta ensimmäinen osa oli julkaistu suomeksi, joten olen joutunut jo useasti odottamaan seuraavan osan suomentamista. Tällä kertaa kyllä odotuksesta tulee todella piinaava, sen verran pahaan kohtaan tässä kirjassa jäätiin.
Ennenkin olen hieman hämmästellyt sitä, miten varomattomasti Frieda Klein liikkuu kyselemässä kauheista murhista, mutta toki pitää muistaa, että kyseessä on fiktio. :)
Jännite säilyy kyllä yllättävän hyvin, vaikka ajattelin, että varjossa lymyilevä Dean Reeve ei näin pitkään voisi olla uskottava, mutta onpas vaan!
Ero rikollisten ja kunnon kansalaisten välillä tuntuu olevan todella häilyvä.
Tällä kertaa oikeastaan toivoisin, että tämän kirjan tapausta selviteltäisiin ainakin vähän vielä seuraavassakin osassa, sen verran hämmentäviä asioita ilmeni. Ja tietysti Hannahin kohtalo jäi kaivelemaan.
Kysymys kuuluu: voiko Frieda Klein oikeasti selvitä hengissä koko sarjan ajan?
(351 sivua.)
Saturday Requiem, 2016
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon (Docendo / WSOY)
Viikonpäivä-sarjan 6. osa, Frieda Klein-sarja
Luin ~ 22.2.2023
Kuvaus:
Nuori nainen pidätettiin perheensä murhasta, poliisi piti tapausta selvitettynä ja nainen suljettiin vankimielisairaalaan.
Kolmetoista vuotta myöhemmin psykoterapeutti Frieda Klein saa pyynnön arvioida naisen tilaa. Nainen on huonossa jamassa ja porautuessaan syvemmälle tapaukseen hän toteaa, että asiat eivät ole niin kuin on väitetty.
Seuraa lisää rikoksia, ja jälleen Frieda on vastoin tahtoaan sekaantumassa tutkintaan.
Kommentti:
Aloin lukea tätä dekkarisarjaa (muistaakseni), kun vasta ensimmäinen osa oli julkaistu suomeksi, joten olen joutunut jo useasti odottamaan seuraavan osan suomentamista. Tällä kertaa kyllä odotuksesta tulee todella piinaava, sen verran pahaan kohtaan tässä kirjassa jäätiin.
Ennenkin olen hieman hämmästellyt sitä, miten varomattomasti Frieda Klein liikkuu kyselemässä kauheista murhista, mutta toki pitää muistaa, että kyseessä on fiktio. :)
Jännite säilyy kyllä yllättävän hyvin, vaikka ajattelin, että varjossa lymyilevä Dean Reeve ei näin pitkään voisi olla uskottava, mutta onpas vaan!
Ero rikollisten ja kunnon kansalaisten välillä tuntuu olevan todella häilyvä.
Tällä kertaa oikeastaan toivoisin, että tämän kirjan tapausta selviteltäisiin ainakin vähän vielä seuraavassakin osassa, sen verran hämmentäviä asioita ilmeni. Ja tietysti Hannahin kohtalo jäi kaivelemaan.
Kysymys kuuluu: voiko Frieda Klein oikeasti selvitä hengissä koko sarjan ajan?
(351 sivua.)
Tunnisteet:
6.osa,
dekkari,
lukupäiväkirja2023,
murha,
sarja
tiistai 7. helmikuuta 2023
Save, Laura: Paljain jaloin
Laura Save: Paljain jaloin
WSOY, 2013
Luin ~ 7.2.2023
Kuvaus:
Laura, tuore äiti ja vaimo, saa puhelun lääkäriltä magneettikuvauksensa tuloksista. Diagnoosi on tyly. Polven kierukkavammaepäily muuttuu osteosarkoomaksi, reisiluuhun pesiytyneeksi luusyöväksi, ja keuhkoissa piilee mahdollisesti etäispesäkkeitä. Lauralla, nuorella lääketieteen opiskelijalla, on edessään toisenlaisten opintojen aika.
Mitä seuraavaksi tapahtuu? Pitääkö jalka amputoida? Kuinka käy Otso-pojan ja Sofia-puolison? Entä koko parisuhteen? Voiko kaikki sittenkin olla vain yhtä suurta väärinkäsitystä ja kääntyä vielä valoisaksi? Vaikka kello pysähtyy ja arki muuttuu vuoristoradaksi, syövänkin kanssa voi silti elää. Päivän kerrallaan.
Paljain jaloin on elämästään kertaheitolla ulos temmatun ihmisen vimmainen, osittain muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin pohjautuva teos, joka kääntyy lohdulliseksi kertomukseksi vaivihkaa ohikiitävien päivien merkityksestä.
Kommentti:
(380 sivua.)
WSOY, 2013
Luin ~ 7.2.2023
Kuvaus:
Laura, tuore äiti ja vaimo, saa puhelun lääkäriltä magneettikuvauksensa tuloksista. Diagnoosi on tyly. Polven kierukkavammaepäily muuttuu osteosarkoomaksi, reisiluuhun pesiytyneeksi luusyöväksi, ja keuhkoissa piilee mahdollisesti etäispesäkkeitä. Lauralla, nuorella lääketieteen opiskelijalla, on edessään toisenlaisten opintojen aika.
Mitä seuraavaksi tapahtuu? Pitääkö jalka amputoida? Kuinka käy Otso-pojan ja Sofia-puolison? Entä koko parisuhteen? Voiko kaikki sittenkin olla vain yhtä suurta väärinkäsitystä ja kääntyä vielä valoisaksi? Vaikka kello pysähtyy ja arki muuttuu vuoristoradaksi, syövänkin kanssa voi silti elää. Päivän kerrallaan.
Paljain jaloin on elämästään kertaheitolla ulos temmatun ihmisen vimmainen, osittain muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin pohjautuva teos, joka kääntyy lohdulliseksi kertomukseksi vaivihkaa ohikiitävien päivien merkityksestä.
Kommentti:
(380 sivua.)
Tunnisteet:
autofiktio,
elämäkerta,
lukupäiväkirja2023,
sateenkaari,
suomalainen,
tosi
keskiviikko 1. helmikuuta 2023
Kapari-Jatta, Jaana: Pollomuhku ja Posityyhtynen
Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
GGP Media GmbH, 2008
Luin ~ 1.2.2023
Kuvaus:
Jaana Kapari-Jatta vastaa niihin moniin kysymyksiin, joita hänelle on vuosien mittaan esitetty. Millaista seitsenosaisen maailmanmenestyssarjan suomentaminen on ollut? Miten ovat syntyneet omaperäiset sanakäännökset kuten hevoskotka, Pollomuhku, Posityyhtynen, huispaus, ankeuttaja ja monet muut kihelmöivän kekseliäät suomenkieliset sanat? J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjojen suomennosten myötä Jaana Kapari-Jatta on jättänyt lähtemättömän jäljen suomalaisten sydämiin. Kirjat ovat ilahduttaneet, itkettäneet ja yhdistäneet kaikenikäisiä suomalaisia lukijoita, ja monessa perheessä kirjoja on luettu myös ääneen.
Kommentti:
Olipa mielenkiintoinen kurkistus taitavan suomentajan työhön ja Harry Potter-kirjojen kääntämiseen.
Oma Potter-historia on sellainen, että muistan kyllä, kun 1990-luvulla alkoi ilmestyä näitä Pottereita. Esikoinen luki, koska luki niin paljon muutenkin. Kuopus hurahti ja on sekä lukenut suomeksi, että kuunnellut englanniksi (jos oikein muistan) koko sarjan. Sittemmin on kahden nuorimman kanssa käyty Potter-elokuvien studiolla UK:ssa ja elokuvista olen paitsi nähnyt pätkiä sieltä ja täältä, myös kerran katsonut kaikki elokuvat peräkkäin noin viikon kuluessa. (Ei siis oikeaoppista elokuvamaratonia, mutta mukavan tiivis tahti kuitenkin.)
Olen siis varsin paljon altistunut aiheelle, vaikken olekaan kirjoja itse lukenut. Arvostan valtavasti J.K.Rowlingia, joka velhotarinallaan on altistanut miljoonat ihmiset kirjoille, tarinoille, elokuville. Aivan mahtavaa!
Oma lukunsa on sitten tämän fantastisen ja kielellisesti nerokkaan velhomaailman kääntäminen eri kielille.
Jaana Kapari-Jatta kertoo todella mielenkiintoisesti kääntäjän työstä paitsi Potterien kohdalla, yleensäkin suomentamisesta sellaisena, miten hän sitä tekee.
Kannattaa lukea!
(164 sivua.)
GGP Media GmbH, 2008
Luin ~ 1.2.2023
Kuvaus:
Jaana Kapari-Jatta vastaa niihin moniin kysymyksiin, joita hänelle on vuosien mittaan esitetty. Millaista seitsenosaisen maailmanmenestyssarjan suomentaminen on ollut? Miten ovat syntyneet omaperäiset sanakäännökset kuten hevoskotka, Pollomuhku, Posityyhtynen, huispaus, ankeuttaja ja monet muut kihelmöivän kekseliäät suomenkieliset sanat? J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjojen suomennosten myötä Jaana Kapari-Jatta on jättänyt lähtemättömän jäljen suomalaisten sydämiin. Kirjat ovat ilahduttaneet, itkettäneet ja yhdistäneet kaikenikäisiä suomalaisia lukijoita, ja monessa perheessä kirjoja on luettu myös ääneen.
Kommentti:
Olipa mielenkiintoinen kurkistus taitavan suomentajan työhön ja Harry Potter-kirjojen kääntämiseen.
Oma Potter-historia on sellainen, että muistan kyllä, kun 1990-luvulla alkoi ilmestyä näitä Pottereita. Esikoinen luki, koska luki niin paljon muutenkin. Kuopus hurahti ja on sekä lukenut suomeksi, että kuunnellut englanniksi (jos oikein muistan) koko sarjan. Sittemmin on kahden nuorimman kanssa käyty Potter-elokuvien studiolla UK:ssa ja elokuvista olen paitsi nähnyt pätkiä sieltä ja täältä, myös kerran katsonut kaikki elokuvat peräkkäin noin viikon kuluessa. (Ei siis oikeaoppista elokuvamaratonia, mutta mukavan tiivis tahti kuitenkin.)
Olen siis varsin paljon altistunut aiheelle, vaikken olekaan kirjoja itse lukenut. Arvostan valtavasti J.K.Rowlingia, joka velhotarinallaan on altistanut miljoonat ihmiset kirjoille, tarinoille, elokuville. Aivan mahtavaa!
Oma lukunsa on sitten tämän fantastisen ja kielellisesti nerokkaan velhomaailman kääntäminen eri kielille.
Jaana Kapari-Jatta kertoo todella mielenkiintoisesti kääntäjän työstä paitsi Potterien kohdalla, yleensäkin suomentamisesta sellaisena, miten hän sitä tekee.
Kannattaa lukea!
(164 sivua.)
tiistai 31. tammikuuta 2023
Omaheimo, Raisa: Ratkaisuja läskeille
Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille
S&S, 2022
Luin ~ 31.1.2023
Kuvaus:
Raisa Omaheimon kantaaottava teos Ratkaisuja läskeille tarjoaa pistävän osuvia pohdintoja, ajatuksia herättelevää kuvausta ja tärkeää tietoa kehonormatiivisuudesta ja lihavuudesta.
Miksi läskinä eläminen on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua? Entä millä tavalla normista poikkeava keho rajoittaa? Millaista on, kun edes hammaslääkärillä ei voi käydä saamatta laihdutusohjeita? Miksi painoindeksi pitäisi poistaa maailmasta? Miltä tuntuu, kun syömistä kommentoidaan ja siihen puututaan? Miksei läskeille ole tuoleja eikä läskin housuissa taskuja? Miksi elokuvan läskin pitää olla joko koominen sivuhenkilö tai epätoivoinen luuseri? Millaista on elää, kun maailma opettaa, että omaa olemusta on syytä selitellä, häivyttää ja hävetä?
Ratkaisuja läskeille on kokoelma kirjoituksia, joita ryydittävät raivo ja huumori. Omaheimo kuljettaa teksteissään rinnakkain omakohtaisia havaintoja ja tutkimustietoa kehonormatiivisuudesta, lihavuuden representaatioista ja rakenteista niiden takana.
Kommentti:
Päällimmäiseksi kirjasta jäi mieleen kiukku. Ymmärrän turhautumisen aiheeseen liittyen, mutta oli aika raskasta luettavaa.
Lopuksi jäin kaipaamaan jonkinlaista yhteenvetoa liittyen muihinkin kehon epätäydellisyyksiin. Kukapa meistä ei olisi joskus kuullut kehoonsa liittyviä kommentteja, kyllä niitä saavat kuulla laihat, lyhyet ja pitkätkin, muista ominaisuuksista puhumattakaan. Mikä tahansa hieman erityinen ominaisuus ihmisellä on, hän saa kuulla toistuvia kommentteja siitä. Jonkun toisen mielestä ne ovat viattomia pikku huomioita, mutta kun kerta toisensa jälkeen saat kommentin vaikkapa hoikkuudesta, ohkaisuudesta ja sitten suorastaan laihuudesta, ei sekään ole kivaa kuultavaa. Tunnettu tosiasia on, että tällaiset aiheuttavat (siis muillakin kuin läskeillä) syömishäiriöitä, itsetunto-ongelmia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa jne.
Keskustelua kehorauhasta, kehopositiivisuudesta ja ylipäätään erilaisten kehojen kirjosta kaipaisin lisää.
(188 sivua.)
S&S, 2022
Luin ~ 31.1.2023
Kuvaus:
Raisa Omaheimon kantaaottava teos Ratkaisuja läskeille tarjoaa pistävän osuvia pohdintoja, ajatuksia herättelevää kuvausta ja tärkeää tietoa kehonormatiivisuudesta ja lihavuudesta.
Miksi läskinä eläminen on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua? Entä millä tavalla normista poikkeava keho rajoittaa? Millaista on, kun edes hammaslääkärillä ei voi käydä saamatta laihdutusohjeita? Miksi painoindeksi pitäisi poistaa maailmasta? Miltä tuntuu, kun syömistä kommentoidaan ja siihen puututaan? Miksei läskeille ole tuoleja eikä läskin housuissa taskuja? Miksi elokuvan läskin pitää olla joko koominen sivuhenkilö tai epätoivoinen luuseri? Millaista on elää, kun maailma opettaa, että omaa olemusta on syytä selitellä, häivyttää ja hävetä?
Ratkaisuja läskeille on kokoelma kirjoituksia, joita ryydittävät raivo ja huumori. Omaheimo kuljettaa teksteissään rinnakkain omakohtaisia havaintoja ja tutkimustietoa kehonormatiivisuudesta, lihavuuden representaatioista ja rakenteista niiden takana.
Kommentti:
Päällimmäiseksi kirjasta jäi mieleen kiukku. Ymmärrän turhautumisen aiheeseen liittyen, mutta oli aika raskasta luettavaa.
Lopuksi jäin kaipaamaan jonkinlaista yhteenvetoa liittyen muihinkin kehon epätäydellisyyksiin. Kukapa meistä ei olisi joskus kuullut kehoonsa liittyviä kommentteja, kyllä niitä saavat kuulla laihat, lyhyet ja pitkätkin, muista ominaisuuksista puhumattakaan. Mikä tahansa hieman erityinen ominaisuus ihmisellä on, hän saa kuulla toistuvia kommentteja siitä. Jonkun toisen mielestä ne ovat viattomia pikku huomioita, mutta kun kerta toisensa jälkeen saat kommentin vaikkapa hoikkuudesta, ohkaisuudesta ja sitten suorastaan laihuudesta, ei sekään ole kivaa kuultavaa. Tunnettu tosiasia on, että tällaiset aiheuttavat (siis muillakin kuin läskeillä) syömishäiriöitä, itsetunto-ongelmia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa jne.
Keskustelua kehorauhasta, kehopositiivisuudesta ja ylipäätään erilaisten kehojen kirjosta kaipaisin lisää.
(188 sivua.)
maanantai 30. tammikuuta 2023
Shoultz, Nadja von: Surun ja ilon vuosikymmenet
Nadja von Schoultz: Surun ja ilon vuosikymmenet
Weilin + Göös, 1987
Luin ~ 30.1.2023
Kuvaus:
Jatkoa kirjalle Kuohuvat vuodet.
Nadja muuttaa Pietarista Viipuriin marraskuussa 1923. Hän asuu ankaran isoäitinsä luona ja käy työssä ompelimossa. Aikanaan koittaa itsenäinen elämä. Vastoinkäymisiä riittää silti edelleen joka elämänvaiheessa, sotakin syttyy ja evakkomatka pienten lasten kanssa suuntautuu Suomeen. On monta mutkaa matkassa.
Kommentti:
JOs oli edellinen, lapsuudesta kertova osa Nadjan elämästä riipaisevaa luettavaa, niin ei se kovin seesteisenä jatkunut lapsuuden jälkeenkään. Nuori Nadja ei saa kovin kummoista turvaa sukulaisiltaan, vaikka pääseekin lapsiorjuudesta Ukrainasta. Tarina jatkuu evakkomatkalle ja sodan ajan elämän kuvauksena. Kertomus avasi silmiä monella tavalla ja kiitollisuus tämänhetkisistä olosuhteista Suomessa kyllä lisääntyi. Voi kunpa muistaisimme, miten hyvät oltavat meillä nykyään onkaan!
(399 sivua.)
Weilin + Göös, 1987
Luin ~ 30.1.2023
Kuvaus:
Jatkoa kirjalle Kuohuvat vuodet.
Nadja muuttaa Pietarista Viipuriin marraskuussa 1923. Hän asuu ankaran isoäitinsä luona ja käy työssä ompelimossa. Aikanaan koittaa itsenäinen elämä. Vastoinkäymisiä riittää silti edelleen joka elämänvaiheessa, sotakin syttyy ja evakkomatka pienten lasten kanssa suuntautuu Suomeen. On monta mutkaa matkassa.
Kommentti:
JOs oli edellinen, lapsuudesta kertova osa Nadjan elämästä riipaisevaa luettavaa, niin ei se kovin seesteisenä jatkunut lapsuuden jälkeenkään. Nuori Nadja ei saa kovin kummoista turvaa sukulaisiltaan, vaikka pääseekin lapsiorjuudesta Ukrainasta. Tarina jatkuu evakkomatkalle ja sodan ajan elämän kuvauksena. Kertomus avasi silmiä monella tavalla ja kiitollisuus tämänhetkisistä olosuhteista Suomessa kyllä lisääntyi. Voi kunpa muistaisimme, miten hyvät oltavat meillä nykyään onkaan!
(399 sivua.)
Tunnisteet:
2.osa,
autofiktio,
elämäkerta,
lukupäiväkirja2023,
sarja,
sota-aika,
suomalainen
tiistai 24. tammikuuta 2023
Schoultz, Nadja von: Kuohuvat vuodet
Nadja von Schoultz: Kuohuvat vuodet - Nuoruuteni vallankumouksen pyörteissä
Weilin + Göös, 1984
Luin ~ 23.1.2023
Kuvaus:
Erikoislaatuinen muistelmateos Venäjän vallankumouksen ajalta. Suomalaisvenäläinen perhe muuttaa isän ammatin vuoksi monesti. Isän työ on Ukrainassa, kun koko perhe sairastuu lavantautiin.
Heräämisestä sairaana tilapäisessä sairasmajassa pienellä ukrainalaisella paikkakunnalla alkaa todella uskomaton vaihe Nadjan elämässä, kun hänellä ei ole mitään tietoa äitinsä kohtalosta ja lopulta hänet toimitetaan paikalliseen maalaisperheeseen apulaiseksi (lue: orjaksi). Kommentti:
Todella erityinen elämäkerta sata vuotta sitten tapahtuneista asioista, jotka nostavat tukan pystyyn. Pieni tyttö joutuu vanhempiensa kuoltua käytännössä orjaksi Ukrainan maaseudulle. Ihmeellisintä on, että uusia käänteitä tapahtuu Nadjan elämässä vielä monta kertaa. On käsittämätöntä, miten terävät muistikuvat kirjoittajalla on kokemistaan asioista.
(599 sivua.)
Weilin + Göös, 1984
Luin ~ 23.1.2023
Kuvaus:
Erikoislaatuinen muistelmateos Venäjän vallankumouksen ajalta. Suomalaisvenäläinen perhe muuttaa isän ammatin vuoksi monesti. Isän työ on Ukrainassa, kun koko perhe sairastuu lavantautiin.
Heräämisestä sairaana tilapäisessä sairasmajassa pienellä ukrainalaisella paikkakunnalla alkaa todella uskomaton vaihe Nadjan elämässä, kun hänellä ei ole mitään tietoa äitinsä kohtalosta ja lopulta hänet toimitetaan paikalliseen maalaisperheeseen apulaiseksi (lue: orjaksi). Kommentti:
Todella erityinen elämäkerta sata vuotta sitten tapahtuneista asioista, jotka nostavat tukan pystyyn. Pieni tyttö joutuu vanhempiensa kuoltua käytännössä orjaksi Ukrainan maaseudulle. Ihmeellisintä on, että uusia käänteitä tapahtuu Nadjan elämässä vielä monta kertaa. On käsittämätöntä, miten terävät muistikuvat kirjoittajalla on kokemistaan asioista.
(599 sivua.)
Tunnisteet:
1.osa,
1900-luku,
autofiktio,
elämäkerta,
lukupäiväkirja2023,
sarja,
tosi,
tosi henkilö,
venäjä
tiistai 10. tammikuuta 2023
Moyes, Jojo: Hopealahti
Jojo Moyes: Hopealahti
Silver Bay, 2007
Suom. Heli Naski
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 10.1.2023
Kuvaus:
Vastustamaton rakkaustarina nostalgisessa rantakaupungissa.
Liza McCullen on menneisyytensä vanki. Hopealahden koskemattomat rannat ja tiivis yhteisö tarjoavat vapautta ja turvallisuutta - ainakin hänen tyttärelleen Hannahille.
Mike Dormer on Hopealahdessa tekemässä bisnestä: merenrantakaupungin on aika astua nykyaikaan. Jäykkätapaisen Miken intensiivinen katse herättää Lizassa levottomuutta. Sitä paitsi miehen suunnitelmat tuhoaisivat niin sukuyrityksen kuin luonnontilaisen lahdenpohjukan, joka antaa suojan Lizan rakastamille valaille.
Mike taas hämmentyy ränsistyneen Hopealahden hotellin omalaatuisesta väestä ja heidän väitetystä omistusoikeudestaan vesialueisiin - sekä arvoituksellisesta Lizasta.
Yllättäen vaakalaudalla on myös Lizan vakaumus siitä, ettei hän ansaitse rakkautta.
Kommentti
Kiva, että näitä Jojo Moyesin aikaisempiakin kirjoja suomennetaan. Ympäristöteema. (409 sivua.)
Silver Bay, 2007
Suom. Heli Naski
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 10.1.2023
Kuvaus:
Vastustamaton rakkaustarina nostalgisessa rantakaupungissa.
Liza McCullen on menneisyytensä vanki. Hopealahden koskemattomat rannat ja tiivis yhteisö tarjoavat vapautta ja turvallisuutta - ainakin hänen tyttärelleen Hannahille.
Mike Dormer on Hopealahdessa tekemässä bisnestä: merenrantakaupungin on aika astua nykyaikaan. Jäykkätapaisen Miken intensiivinen katse herättää Lizassa levottomuutta. Sitä paitsi miehen suunnitelmat tuhoaisivat niin sukuyrityksen kuin luonnontilaisen lahdenpohjukan, joka antaa suojan Lizan rakastamille valaille.
Mike taas hämmentyy ränsistyneen Hopealahden hotellin omalaatuisesta väestä ja heidän väitetystä omistusoikeudestaan vesialueisiin - sekä arvoituksellisesta Lizasta.
Yllättäen vaakalaudalla on myös Lizan vakaumus siitä, ettei hän ansaitse rakkautta.
Kommentti
Kiva, että näitä Jojo Moyesin aikaisempiakin kirjoja suomennetaan. Ympäristöteema. (409 sivua.)
keskiviikko 21. joulukuuta 2022
Fagerlund, Jenny: 24 pientä ihmettä
Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä
24 goda gärningar, 2019
Suom. Antti Saarilahti
Gummerus Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 21.12.2022
Kuvaus:
Joulun täydellinen viihderomaani.
Emma menetti miehensä jouluaattona kaksi vuotta sitten. Joulunaika muistuttaa häntä yhä onnettomuudesta ja nostaa kipeät muistot pintaan.
Eräänä marraskuun iltana Emma törmää vanhaan mieheen, joka on eksynyt lumituiskussa. Hän saattaa miehen kotiin, ja pieni teko laittaa alulle jotakin suurempaa. Emma päättää tehdä 24 hyvää tekoa ennen joulua – yhden joka päivä.
Yksinäiset illat vaihtuvat pieniin onnen hetkiin, ja hyvät teot muuttavat myös Emmaa itseään. Miltä Emman elämä näyttää, kun jouluaatto viimein koittaa?
24 pientä ihmettä on lämminhenkinen ja viisas kertomus siitä, miten yksinäiseltä joulu voi tuntua ja miten merkityksellisiä pienet asiat voivat olla. Romanttinen joulutarina on ylistys rakkauden monille eri muodoille.
Kommentti:
Kiva pieni välipalatarina näin joulun alla. Niin kevyt, että piti erikseen päättää lukea loppuun, etenkin kun tämä oli pokkariversio, eli tosi pientä pränttiä. . Aikaisemmin olen kyllä paljonkin lukenut kevyttä kirjallisuutta, mutta jostain syystä nykyään olen paljon kriittisempi. Ehkä sitä vain tekee mieli valita tarkemmin, mihin elinaikansa käyttää. Onneksi todella mielenkiintoisia, astetta realistisempia tarinoita löytyy myös.
Tämä on tämän vuoden 90. luettu kirja! Blogiajan enkka!
(269 sivua.)
24 goda gärningar, 2019
Suom. Antti Saarilahti
Gummerus Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 21.12.2022
Kuvaus:
Joulun täydellinen viihderomaani.
Emma menetti miehensä jouluaattona kaksi vuotta sitten. Joulunaika muistuttaa häntä yhä onnettomuudesta ja nostaa kipeät muistot pintaan.
Eräänä marraskuun iltana Emma törmää vanhaan mieheen, joka on eksynyt lumituiskussa. Hän saattaa miehen kotiin, ja pieni teko laittaa alulle jotakin suurempaa. Emma päättää tehdä 24 hyvää tekoa ennen joulua – yhden joka päivä.
Yksinäiset illat vaihtuvat pieniin onnen hetkiin, ja hyvät teot muuttavat myös Emmaa itseään. Miltä Emman elämä näyttää, kun jouluaatto viimein koittaa?
24 pientä ihmettä on lämminhenkinen ja viisas kertomus siitä, miten yksinäiseltä joulu voi tuntua ja miten merkityksellisiä pienet asiat voivat olla. Romanttinen joulutarina on ylistys rakkauden monille eri muodoille.
Kommentti:
Kiva pieni välipalatarina näin joulun alla. Niin kevyt, että piti erikseen päättää lukea loppuun, etenkin kun tämä oli pokkariversio, eli tosi pientä pränttiä. . Aikaisemmin olen kyllä paljonkin lukenut kevyttä kirjallisuutta, mutta jostain syystä nykyään olen paljon kriittisempi. Ehkä sitä vain tekee mieli valita tarkemmin, mihin elinaikansa käyttää. Onneksi todella mielenkiintoisia, astetta realistisempia tarinoita löytyy myös.
Tämä on tämän vuoden 90. luettu kirja! Blogiajan enkka!
(269 sivua.)
lauantai 17. joulukuuta 2022
Crippa, Luca & Onnis, Maurizio: Tyttö Kiovasta
Luca Crippa & Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta
La Bambina di Kiev, 2022
Suom. Katja Kärkkäinen
Like Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 16.12.2022
Kuvaus:
Pienen tytön painajainen Ukrainan sodan keskellä. 10-vuotias Alisa asuu Kiovassa. Uutiset televisiossa muuttuvat päivä päivältä pelottavammiksi, mutta kukaan ei halua uskoa, että Venäjä olisi todella hyökkäämässä pääkaupunkiin. Ei edes tytön isoisä, joka on tarpeeksi vanha muistaakseen kertomukset toisesta maailmansodasta. Perhe keskustelee tästä kaikesta illalla 23.2.2022. Sitten valtava jyrinä kiirii halki yön.
Alisan perheen tarina kertoo tuhansista muistakin perheistä. Se kertoo pelosta, pommeista ja pakolaisista, jotka matkustavat satoja kilometrejä puhelinnumero käden ihoon kirjoitettuna. Mutta pohjimmiltaan se kertoo toivosta, joka ei anna periksi julmuuksien ja kuoleman edessä.
Kommentti:
Sydäntäsärkevä kertomus, koska kaikki tämä on totta vuonna 2022.
(254 sivua.)
La Bambina di Kiev, 2022
Suom. Katja Kärkkäinen
Like Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 16.12.2022
Kuvaus:
Pienen tytön painajainen Ukrainan sodan keskellä. 10-vuotias Alisa asuu Kiovassa. Uutiset televisiossa muuttuvat päivä päivältä pelottavammiksi, mutta kukaan ei halua uskoa, että Venäjä olisi todella hyökkäämässä pääkaupunkiin. Ei edes tytön isoisä, joka on tarpeeksi vanha muistaakseen kertomukset toisesta maailmansodasta. Perhe keskustelee tästä kaikesta illalla 23.2.2022. Sitten valtava jyrinä kiirii halki yön.
Alisan perheen tarina kertoo tuhansista muistakin perheistä. Se kertoo pelosta, pommeista ja pakolaisista, jotka matkustavat satoja kilometrejä puhelinnumero käden ihoon kirjoitettuna. Mutta pohjimmiltaan se kertoo toivosta, joka ei anna periksi julmuuksien ja kuoleman edessä.
Kommentti:
Sydäntäsärkevä kertomus, koska kaikki tämä on totta vuonna 2022.
(254 sivua.)
perjantai 9. joulukuuta 2022
Smirnoff, Karin: Sitten menin kotiin
Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin
Sen for jag hem, 2020
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.12.2022
Kuvaus:
Karin Smirnoffin kuohuttavan romaanisarjan ihmiskuvaus on yhtä armotonta kuin pohjoisen karu luonto. Sarjan päätösosa solmii Jana Kipon elämän langat yhteen.
Jana Kippo on jäänyt yksin. Hän päättää vaihtaa kotiseutunsa Tukholmaan, mutta hyytävä pohjoinen ei ole valmis päästämään tytärtään pakoon. Noutaako routa omansa? Vai löytääkö Jana kotiin? Sisukkaan naisen taistelu läpi väkivallan, vähättelyn ja villin luonnon saavuttaa vihdoin päätepisteensä edellisten osien Lähdin veljen luo ja Viedään äiti pohjoiseen huipennuksessa.
Smirnoffin niukka ja laadukas kieli sekä omaperäinen tyyli ovat keränneet laajalti kiitosta.
Kommentti:
En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä minua erityisesti viehättää tässä Karin Smirnoffin trilogiassa. Janakipon tarina ja tajunnanvirtamainen, omintakeinen kerronta kylläkin sopivat yhteen saumattomasti ja suorastaan herkullisesti. Jotenkin viehättää tämä lakoninen tyyli kertoa aika järisyttäviäkin asioita.
Isot tunteet eivät aina tarvitse suuria sanoja.
Janakippoa jokatapauksessa jää vähän ikävä.
Osuvia oivalluksia tipahtelee tekstissä lähes huomaamatta.
Tähän nyt yksi sitaatti, jotta muistan, s. 192:
"Täällä kylällä näyttää olevan paljon kesämökkejä sanoin stigin päätettyä tarinansa.
Niinhän se menee hän sanoi. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Ja tulevat takaisin kun aurinko paistaa. "
(320 sivua.)
Sen for jag hem, 2020
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.12.2022
Kuvaus:
Karin Smirnoffin kuohuttavan romaanisarjan ihmiskuvaus on yhtä armotonta kuin pohjoisen karu luonto. Sarjan päätösosa solmii Jana Kipon elämän langat yhteen.
Jana Kippo on jäänyt yksin. Hän päättää vaihtaa kotiseutunsa Tukholmaan, mutta hyytävä pohjoinen ei ole valmis päästämään tytärtään pakoon. Noutaako routa omansa? Vai löytääkö Jana kotiin? Sisukkaan naisen taistelu läpi väkivallan, vähättelyn ja villin luonnon saavuttaa vihdoin päätepisteensä edellisten osien Lähdin veljen luo ja Viedään äiti pohjoiseen huipennuksessa.
Smirnoffin niukka ja laadukas kieli sekä omaperäinen tyyli ovat keränneet laajalti kiitosta.
Kommentti:
En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä minua erityisesti viehättää tässä Karin Smirnoffin trilogiassa. Janakipon tarina ja tajunnanvirtamainen, omintakeinen kerronta kylläkin sopivat yhteen saumattomasti ja suorastaan herkullisesti. Jotenkin viehättää tämä lakoninen tyyli kertoa aika järisyttäviäkin asioita.
Isot tunteet eivät aina tarvitse suuria sanoja.
Janakippoa jokatapauksessa jää vähän ikävä.
Osuvia oivalluksia tipahtelee tekstissä lähes huomaamatta.
Tähän nyt yksi sitaatti, jotta muistan, s. 192:
"Täällä kylällä näyttää olevan paljon kesämökkejä sanoin stigin päätettyä tarinansa.
Niinhän se menee hän sanoi. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Ja tulevat takaisin kun aurinko paistaa. "
(320 sivua.)
Tunnisteet:
3.osa,
alkoholismi,
hyväksikäyttö,
lukupäiväkirja2022,
päätösosa,
ruotsi,
trilogia
sunnuntai 4. joulukuuta 2022
Englund, Anna: Lautapalttoo
Anna Englund: Lautapalttoo
Kustannusosakeyhtiö Siltala (Otava), 2022
Luin ~ 3.12.2022
Kuvaus:
Vuonna 1931 Pihlajassa Elena on arkkuverstaan perinteenjatkaja, miniä ja vaimo. Kuolema on arkinen työtoveri ja elämä soljuu tutuissa uomissaan. Kun arkkua saapuu ostamaan erikoinen nainen Helsingistä, kaikki järjestykset menevät sekaisin.
Rakkaus on voima, joka muuttaa ihmistä, mutta mitä jää jäljelle, kun elämän raamit ovat rikki ja viimeisetkin kulissit poissa?
Esikoisromaanissaan Lautapalttoo Anna Englund kuvaa elävästi 1930-luvun Pohjanmaata ja Helsinkiä sekä ajan sykettä, ihmiselämien kirjoa ja tapoja käsitellä kuolemaa. Kaiken keskellä kasvaa rakkaus.
Kommentti:
(200 sivua.)
Kustannusosakeyhtiö Siltala (Otava), 2022
Luin ~ 3.12.2022
Kuvaus:
Vuonna 1931 Pihlajassa Elena on arkkuverstaan perinteenjatkaja, miniä ja vaimo. Kuolema on arkinen työtoveri ja elämä soljuu tutuissa uomissaan. Kun arkkua saapuu ostamaan erikoinen nainen Helsingistä, kaikki järjestykset menevät sekaisin.
Rakkaus on voima, joka muuttaa ihmistä, mutta mitä jää jäljelle, kun elämän raamit ovat rikki ja viimeisetkin kulissit poissa?
Esikoisromaanissaan Lautapalttoo Anna Englund kuvaa elävästi 1930-luvun Pohjanmaata ja Helsinkiä sekä ajan sykettä, ihmiselämien kirjoa ja tapoja käsitellä kuolemaa. Kaiken keskellä kasvaa rakkaus.
Kommentti:
(200 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
esikoisteos,
lukupäiväkirja2022,
suomalainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



















