Holmström, Johanna: Sielujen saari

Johanna Holmström: Sielujen saari
Själarnas ö, 2017
Suom. Jaana Nikula
Otava, 2017
Luin ~ 22.2.2025

Kuvaus:

Terve vai hullu - missä raja kulkee? Väkevä tarina toisiinsa kietoutuvista naiskohtaloista synkkämaineisella saarella.
Kristina oli itsekin vielä lapsi tullessaan raskaaksi. Nyt hänen lapsensa ovat kuolleet, ja häntä tullaan noutamaan. Porvaristyttö Elli suljetaan Sielujen saarelle vuosia myöhemmin, kun hän on paennut suin päin vanhempiensa kodin ahdasta ilmapiiriä.
Rikas ja runsas tarina kertoo naisen osasta, terveyden ja hulluuden huterasta rajasta ja kaikesta siitä, mitä ihminen on valmis tekemään pysyäkseen vahvempien puolella rajaa.

Kommentti:

Sairaalasaari, josta ei käytännössä ole ulospääsyä. Ikiaikainen kysymys; kenen on vastuu ja häpeä, kun nuori tyttö raiskataan. Seuraukset ainakin on nainen (tyttö) joutunut karvaasti kantamaan, siitä kertoo Kristinan tarina.
Eristetylle saarelle päätyminen on ollut myös hoitohenkilökunnalle melkoinen kokemus.
Surullisia kohtaloita, monenlaisia.

(365 sivua.)

Kajanto, Maija: Kardemummajoulu

Maija Kajanto: Kardemummajoulu
WSOY, 2025
Luin ~ 14.2.2025

Kuvaus:

Kahvila Koivun joulu on odotusta täynnä.
Pyhävirran kylässä kahvila Koivu valmistautuu jouluun lumen ja kovien pakkasten keskellä. Krisse ja Tommi liimaavat paperitonttuja kotinsa ikkunoihin ja suunnittelevat kevättä ja uutta elämänvaihetta. Krisselle tuleva muutos on paitsi onnellinen myös kipeä, etenkin kun tuntuu, etteivät kaikki hänen perheestään jaa hänen onneaan.
Joulu tuo Pyhävirralle joukon vanhoja tuttuja ja paljon uusia suunnitelmia. Kunnan yhteistyökuvioiden myötä Pyhävirralle saapuu myös ihmisiä, joista osa aikoo löytää voimaeläimensä maaseudun rauhasta. Hääsuunnitelmat Krissen lähipiirissä sieppaavat koko kylän mukaansa, mutta miten käy, kun lumi ja pakkanen ovat sekoittaa tärkeän päivän?
Kun jouluaattoaamuna riisipuuro hautuu hellalla ja kardemumman tuoksu leijailee keittiöstä, on aika selvittää, voiko joulussa todella olla taikaa.
Kardemummajoulu on kuusentuoksuinen hyvän mielen joulukirja. Teos päättää suuren suosion saavuttaneen Kahvila Koivu -sarjan. Kirjasarjan aloitti Korvapuustikesä vuonna 2022.
Maija Kajanto on kirjailija ja viestinnän ammattilainen, joka ei osaa keittää riisipuuroa. Kardemummajoulu on hänen kahdeksas kirjansa.

Kommentti:

Ihana hyvänmielen joulukirja, joka sopi kyllä myös ystävänpäivänä luettavaksi :). Kiva päätös tälle sarjalle!

(265 sivua.)

Nguyên, Phan Quê Mai: Missä tuhka kukkii

Nguyên, Phan Quê Mai: Missä tuhka kukkii
Dust Child, 2023
Suom. Elina Salonen
Sitruuna Kustnnus Oy, 2024
Luin ~ 13.2.2025

Kuvaus:

Vietnam 1969. Sisarukset Trang ja Quynh lähtevät maaseutukylästään Saigoniin löytääkseen töitä.
He päätyvät yhteen kaupungin monista baareista, jossa he viihdyttävät amerikkalaissotilaita maksua vastaan. Sodan lähestyessä kaupunkia Trang tempautuu romanssiin amerikkalaisenhelikopterilentäjän kanssa.Vuosi 2016. Orpo Phong, mustan amerikkalaisen sotilaan ja tuntemattoman vietnamilaisen naisenpoika, päättää etsiä vanhempansa. Orpokodin eteen hylättyä Phongia on nimitelty koko hänen elämänsä ajan elämän tomuksi, äpäräksi, mustan Amerikan imperialistiksi, vihollisen lapseksi.
Hän toivoo voivansa jättää kurjan elämänsä Vietnamissa ja päästä Yhdysvaltoihin. Samoihin aikoihin amerikkalaisveteraani Dan palaa Vietnamiin vaimonsa kanssa. Hän haluaa kohdata menneisyyden salaisuudet ja toivoo löytävänsä vihdoinkin rauhan itsensä kanssa.
Menneisyys ja nykyhetki kietoutuvat yhteen tässä unohtumattomassa ja runollisessa tarinassa, jossa päähenkilöt joutuvat kohtaamaan sodan aikana tehtyjen päätöstensä seuraukset - päätösten, jotka pakottavat heidät tutkimaan sisimpäänsä ja löytämään yhteisen maaperän rotujen, sukupolvien, kulttuurien ja kielten yli.
Missä tuhka kukkii kertoo unohtumattoman ja syvällisen tarinan siitä, miten he, jotka perivät tragedian, voivat uudelleen määritellä kohtalonsa rakkauden, viisauden, myötätunnon, rohkeuden ja ilon avulla.

Kommentti:

Vaikuttava tarina, ja pidin kirjailjan sovinnollisesta kerronnasta. Sotaan (Vietnamin) ja sen kauheuksiin on aina syyllisiä, mutta joskus on myös tärkeää etsiä sovintoa ja yrittää korjata rikkimenneitä asioita. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä riitti ihan loppuun asti.
(380 sivua.)

Köngäs, Heidi: Tango Frisk

Heidi Köngäs: Tango Frisk
Otava, 2024
Luin ~ 9.2.2025

Kuvaus:

Ei ole muuta tasaista kuin maisema.
Kohtalokkaaksi kääntyvän avioliiton kuvaus Pohjanmaalta.
Jalmar Frisk, pitkä ja komea ruotsalaismies, saa töitä setänsä tehtaan konttorista Vaasan läheltä. Tansseissa hän kohtaa nuoren Alinan, karjakon Saarijärveltä. Heidän välilleen syntyy luja veto ilman yhteistä kieltä. Häät vietetään, ja lapsia syntyy ripeässä tahdissa kuusi.
Alina palvoo Jalmaria, joka tekee niin kuin tahtoo. Miehen sana on laki. Alina hoitaa nurkumatta kaiken, lapset, kodin, sairaan anopinkin. Sota tuo uusia murheita, kun pojat lähtevät rintamalle ja tytär lääkintälotaksi.
Tangon tahti kiihtyy ja taivuttaa Friskin perhettä kuin koivun larvaa aina uusiin asentoihin.

Kommentti:

En ole ihan varma, olenko lukenut Heidi Köngästä aikaisemmin, pitääpä tarkistaa.
Mielnkiintoinen ja arkisen suorapuheinen kuvaus erään perheen elämästä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Mihin johtaa jalat alta vievä ihastuminen Alinan, kun hän ihastuu ruotsalaiseen Jalmar Friskiin, joka ei koskaan vaivaudu kunnolla opettelemaan suomenkieltä, eikä myöskään opettamaan omalle perheelleen ruotsia.
Myös sota koskettaa Friskin perhettä ja sen jäseniä monin eri tavoin.

(400 sivua.)

Westman, Ina: Lähes elossa

Ina Westman: Lähes elossa WSOY, 2024
Luin ~ 4.2.2024

Kuvaus:
Miltä tuntuu, kun yhtäkkiä ei jaksa enää oikein mitään?
Kun Ina Westman neljä vuotta sitten sairastui koronaan, hän ei voinut kuvitellakaan, että sairastaisi sitä vielä neljän vuoden kuluttua. Eikä hän voinut kuvitella, että kestäisi pari vuotta, ennen kuin hän saisi oireilleen diagnoosin. Itse asiassa hän ei neljä vuotta sitten osannut kuvitella mitään siitä, mitä hänellä olisi edessään.
Lähes elossa ei ole toipumistarina, mutta ei myöskään sairauskertomus. Westman kertoo matkasta, joka hänen on täytynyt käydä työ- ja suoriteorientoituneesta perheenäidistä ihmiseksi, joka ei aamulla tiedä, jaksaako arkipäivässä sanan alkuosaa, arkea, mitään. Matka on ollut kiemurainen, mutta ei toivoton. Se on pitänyt sisällään jääkylmiä loiskahduksia, oikein ja väärin puhallettuja hengityksiä, oivalluksia, meditointia, kiroilua, kyllästymistä, uusia elämäntapoja ja ennen kaikkea irti päästämistä.
Westmanin kertojaääni ei ole lannistunut vaan vihainen, vimmainen, toiveikas ja itseironinen. Hän rakentaa kuvaa pitkäaikaissairaan elämästä tarkasti havainnoiden ja itseään säästelemättä. Tapauskertomus laajenee pohtimaan nykyelämämme perusteita laajemmin. Vaadimmeko itseltämme nykyään liian paljon? Riittäisikö jonkin päivän teemaksi pelkkä hengittely, sisään ulos? Riittäisikö joskus, että on lähes elossa?
Ina Westman on kirja-alan ammattilainen. Hän on aiemmin kirjoittanut kolme kaunokirjallista teosta, joista romaani Henkien saari (Kosmos, 2018) oli arvostelumenestys myös Saksassa. Westman asuu perheineen Helsingissä ja haaveilee elämästä, jossa voisi joogata vähemmän ja elää enemmän.

Kommentti:
Olipa hyvä kirja. Tämä on tärkeä aihe, ei vain Long covid-sairastuneiden vaan monien muidenkin sairauksien uuvuttamien vuoksi. Toivon Ina Westmanille kaikkea hyvää ja etenkin toipumista. Enkä vähiten siitä syystä, että haluaisin hänen voivan jatkaa kirjoittamista vielä monen teoksen verran.

(271 sivua.)

Clarke, Lucy: Vaellus

Lucy Clarke: Vaellus
The Hike, 2023
Suom. Kristiina Vaara
Otava, 2025
Luin ~ 1.2.2025

Kuvaus:

Neljä ystävystä.
Norjan villi luonto. Synkät salaisuudet. Katoaminen – vai murha? Lucy Clarke on koukuttavien lomatrillerien mestari.
Neljä englantilaisnaista jättää arjen murheet taakseen ja matkustaa vaeltamaan Norjan erämaahan. Huikaisevan kauniissa, levollisessa vuoristomaisemassa piilee kuitenkin jotain synkkää. Vuosi sitten siellä katosi nainen, ja vastauksia vaille jääneet kysymykset piinaavat yhä paikallisia.
Nyt naisten polku kiemurtelee kohti mysteerin syövereitä. Korven kätköissä odottaa myös joku, joka tekisi mitä vain pitääkseen salaisuudet haudattuna.
Lucy Clarke sai inspiraation teokseensa vaeltaessaan viisi päivää rinkka selässään Norjan karunkauniissa villissä luonnossa.

Kommentti:

Oikein hyvä. Sujuva kerronta, mielenkiintoiset henkilöt, yllätyskäänteitä juonessa. Ei liian kauhea kuitenkaan.

On aina välillä kiva päästä lukemaan ihkauusi kirja tuoreeltaan. Toivon lisää Lucy Clarken suomennoksia, kirjojahan on jo valmiina, mutta tämä on vasta toinen suomennettu, jos oikein muistan.

(379 sivua.)

Zidan, Irene: Isäni appelsiininkukkien maasta

Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta
WSOY, 2024
Luin ~ 29.1.2025

Kuvaus:
Vääryyden varjo on pitkä.
Syvästi inhimillinen romaani palestiinalaisten ja israelilaisten konfliktin ylisukupolvisista vaikutuksista.
Sodan leimahdus heittää toimittajana työskentelevän tyttären keskelle kiivasta identiteettikamppailua sekä julkisuudessa että henkilökohtaisessa elämässä. Alkaa matka kohti oman isän ja Lähi-idän konfliktin parempaa ymmärtämistä.
Isä on vastustanut nuorena miehittäjää ja joutunut vankilaan. Hän on jättänyt kotinsa, löytänyt Suomesta rakkauden ja perustanut perheen, mutta mieli on ollut rikottu, eikä kaikki ole ollut tyttären lapsuudessa todellakaan hyvin.
Jotkin asiat kulkevat sukupolvelta toiselle, mutta voisiko menneen kanssa löytää jo rauhan?
Isäni appelsiininkukkien maasta on romaani, jota lävistävät pakahduttava toiseuden ja epäoikeudenmukaisuuden tuntu mutta myös itsepintainen elämänusko ja kaiken voittava rakkaus.
Kommentti:

Hyvä kirja. Tämä on vaikea aihe käsitellä niin, ettei aina tulisi jotain sanomista puolueellisuudesta, sen tämä kirja myös osoitti.
(281 sivua.)

Launonen, Lari: Poikani, elä vielä ensi talvi

Lari Launonen: Poikani, elä vielä ensi talvi:
lyhyen elämän filosofia
Otava, 2024
Luin ~ 21.1.2025

Kuvaus:

Kuolemansairaan lapsen isä etsii elämän ja sen lopun merkitystä.
Huugo kuolee hieman ennen nelivuotispäiväänsä. Pojan lyhyt ja kivinen polku maan päällä pakottaa uskonnonfilosofiasta väitelleen isän vaikeiden kysymysten eteen.
Milloin elämä on enemmän taakka kuin lahja? Onko lisääntymisessä järkeä, jos tunnustamme ihmiselämään liittyvät riskit? Saako lapsen kärsimykselle etsiä tarkoitusta? Entä onko taivaassa vammaisuutta? Tunneviileä isä kipuilee myös surunsa pinnallisuuden kanssa.
Tarinallinen teos itkettää, naurattaa ja pistää lukijan ajattelemaan. Se sivuaa myös yhteiskunnallisia aiheita, kuten lapsettomuutta, eutanasiaa ja koronakriisin repimiä ihmissuhteita.

Kommentti:

Tosi tarina Huugosta, joka eli niin lyhyen elämän synnynnäisen geneettisen sairauden vuoksi. Huugon isä kertoo Huugon elämästä ja pohtii samalla omaa isyyttään, elämän tarkoitusta ja monia muita tärkeitä aiheita kiinnostavalla tavalla.
Ajattelemista jäi paljon.
Hieno kunnianosoitus, tai ehkä sittenkin rakkaudentunnustus Huugolle.

(317 sivua.)

Morrey, Beth: Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa

Beth Morrey: Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa
Em & Me, 2022
Suom. Pirjo Ruti
Bazar Kustannus Oy, 2023
Luin ~ 16.1.2025

Kuvaus:

Äiti, tytär ja salaisuuksien kahlitsema elämä.
Beth Morreyn sydäntälämmittävä romaani Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa kysyy, uskaltaako haaveisiin luottaa, jos niistä on kerran joutunut luopumaan.
Delphine Jonesin piti hankkia hyvä koulutus, matkustella pitkin maailmaa ja tehdä jotain merkittävää. Jossain vaiheessa kaikki meni kuitenkin pieleen. Nyt Delphine on kahvilassa työskentelevä yksinhuoltajaäiti, joka yrittää tulla toimeen niin taloudellisesti kuin muutenkin elämässä.
Delphine haluaisi hyvän kodin itselleen ja tyttärelleen Emille, mutta valoa ei ole juurikaan näkyvissä. Kaiken lisäksi Delphine huolehtii isästään, joka suree vaimoaan, Delphinen ranskalaista äitiä Jojoa. Elämästä tuntuvat kadonneen kaikki värit.
Sitten koittaa päivä, jolloin kaikki muuttuu. Mutta uskaltaako Delphine päästää irti menneisyydestä, salaisuudesta, joka voisi tuhota kaiken – ja alkaa luottaa unelmiinsa?
Beth Morreyn Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa on valoisa romaani oman tien löytymisestä, hyvästä musiikista, kahviloista sekä äideistä ja tyttäristä. Se tarjoaa lukijalleen balsamia kaikkiin huoliin.

Kommentti:

(446 sivua.)

Annola, Elina: Kaikki lokakuun taivaat

Elina Annola: Kaikki lokakuun taivaat
Bazar Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 13.1.2025

Kuvaus:
Mitä kaikkea pahaa voi saada aikaan haluamalla hyvää.
Elina Annolan Kaikki lokakuun taivaat -romaanissa alakoulun opettaja on valmis tekemään oppilaiden eteen kaikkensa, vaikka väkisin.
Kaisu Hänninen on hyvä opettaja. Hän osallistaa, huomioi ja rohkaisee, eikä hänellä ole vaikeuksia pitää lankoja käsissään toisin kuin joillakin kollegoilla. Hän on vastuussa oppimiskokemuksista, tärkeästä osasta lapsuutta. Toisten ihmisten lapsista. Ja lasten vuoksi on joustettava.
Kaisun kolmosluokalla on Alina, jonka isä on opettanut tappamaan nettipelin zombit ja jonka äidiltä on kadonnut rakkaus. On Sagal, pieni somalityttö, jonka äiti kolisuttelee huonekaluja öisin. Mikael, joka piirtää naaleja ja koiria ja jonka isä tietää tarkalleen, mikä on Mikaelin parhaaksi.
Elina Annolan toisen romaanin modernissa koulumaailmassa kommunikointi on moniääniseksi pirstaloitunutta, ja ihmiset satuttavat itsensä väärinymmärrysten teräviin säröihin etsiessään yhteyttä toisiinsa. Annola kertoo sisällämme märkivistä haavoista ja piilotetuista peloista, jotka vääntävät hyvätkin pyrkimykset vahingollisiksi teoiksi. Aggressioksi, joka purskahtaa ulos odottamatta.

Kommentti:

Olisin kaivannut harmaaseen kerrontaan hiukan valoisampia sävyjä edes kontrastiksi.

(400 sivua.)

Hannah, Kristin: Tomun ja tuulen maa

Kristin Hannah: Tomun ja tuulen maa
The Four Winds, 2021
Suom. Marja Helanen
WSOY, 2022
Luin ~ 1.1.2025

Kuvaus:

Texas 1921, Ensimmäinen maailmansota on päättynyt, talous on kääntynyt nousuun ja keskilännen vehnäpellot kukoistavat. Eristyksissä kasvanut Elsa Wolcottunelmoi omasta perheestä ja elämästä, jossa hänen valintojaan ei rajoittaisi perhe eikä neljätoistavuotiaana podettu reumakuume. Elsa tekee päätöksen, jolla on kauaskantoiset seuraukset: hän nai miehen, jota ei rakasta.
Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne on kääntynyt katastrofaaliseksi. Pellot ovat kuivuneet, tomumyrskyt riehuvat pitkin maata ja työttömyys on huipussaan. Maanviljelijät taistelevat säilyttääkseen maansa ja elinkeinonsa. Elsan on tehtävä tuskallinen päätös: jäädä vai lähteä. Voiko hän lähteä rakastamaltaan seudulta etsimään parempaa tulevaisuutta?

Kommentti:
Muistan joskus jo aloittaneeni tämän kirjan, mutta jostain syystä se on silloin jäänyt kesken. Ehkä uutuuskirjana laina-aika loppui?
Tällaisesta ajanjaksosta ja sen tapahtumista USA:ssa minulla ei ollut ennestään mitään tietoa, joten oli todella mielenkiintoinen lukukokemus kaikessa karuudessaan.
Urhea Elsa.

(533 sivua.)

Hunter, Cara: Murha perhepiirissä

Cara Hunter: Murha perhepiirissä
Murder in the Family, 2023
Suom. Johanna Laitila
Otava, 2024
Luin ~ 29.12.2024

Kuvaus:

Omintakeinen ja nerokas rikosmysteeri heittää haasteen kaikille dekkarifaneille. Osaatko sinä ratkaista rikoksen?
Guy Howard menetti isäpuolensa ollessaan 10-vuotias. Ruumis löytyi kotipihalta, ja vaikka Howardin sisaret olivat paikalla, kukaan ei nähnyt mitään. Kohuttu tapaus jäi selvittämättä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Howard ryhtyy tekemään tv-sarjaa, jossa käydään vielä kerran läpi kaikki todisteet rikospaikkakuvista ruumiinavausraportteihin.
True crime -sarjan lailla etenevässä jännärissä lukija saa tutkittavakseen saman materiaalin kuin dokumenttiryhmän asiantuntijatiimi. Jokainen tapahtumaan liittyvä ihminen haastatellaan vielä kerran – ja salaisuudet paljastuvat kameran edessä.

Kommentti:

Pohjatarina 20 vuotta sitten tapahtuneen murhan selvittelemisestä on hyvin mielenkiintoinen. Arvostan kirjailijan pyrkimystä uudistaa dekkarigenreä, mutta henkilökohtaisesti pidän kyllä enemmän perinteisestä tyylistä.
Tekstityyleinä vuorottelivat tv-sarjan käsikirjoitus, nettipalstan kommenttikenttä, asianosaisten sähköpostit ja tekstiviestit sekä tv-ohjelman lehtiesittely/ kritiikki. Osaa näistä keinoista oli jo Hunterin edellisessä, Adam Fawleyn tutkimuksista kertovassa kirjassa, mutta nyt tekstityylejä oli vielä lisätty eikä suorasanaista tekstiä ollut enää ollenkaan.
Tässä mahdollistui toki lukijan oma pohdiskelu murhaajan henkilöllisyydestä.
Juoni oli todella monipolvinen ja suorastaan ovela, mutta lopulta tarinasta jäi vähän halju maku, johtuen loppuratkaisusta, jota en nyt tässä tietenkään voi spoilata. :)

(447 sivua.)

James, Peter: Kuolema peittää jäljet

Peter James: Kuolema peittää jäljet
Dead Man´s Footsteps, 2008
Suom. Leena Mäntylä
Minerva Kustannus Oy, 2012
Roy Grace-sarjan 4. osa
Luin ~ 23.12.2024

Kuvaus:

Juonenkuljetuksen mestari Peter James on jälleen kirjoittanut kirjan, jota on vaikea laskea käsistään.
Epäonnistunut brightonilainen liikemies Ronnie Wilson on New Yorkissa matkalla liikeneuvotteluun, jonka hän toivoo pelastavan bisneksensä. Häntä odotetaan WTC-tornin 87. kerroksessa. Paha vain, että päivä sattuu olemaan syyskuun yhdestoista 2001. Ronnie on muutaman korttelin päässä World Trade Centeristä, kun helvetti pääsee irti. Kaaoksen keskellä Ronnie päättää kääntää tilanteen edukseen ja lavastaa kuolemansa. Jos Ronnie Wilsonia ei enää ole, valtavat velat voi muuttaa saataviksi.
Kuusi vuotta myöhemmin brightonilaisesta sadevesiviemäristä löytyy pitkälle maatunut naisen ruumis. Samaan aikaan toisaalla kaupungissa nuori nainen pakoilee henkensä edestä julmaa jäljittäjäänsä. Kun vielä Australiastakin löytyy murhattu nainen, jolla näyttää olevan yhteys samaan tapahtumavyyhteen, on rikostarkastaja Roy Gracella käsissään sotkuinen arvoitus, jonka palasia on kerättävä kokoon ympäri maailman.
Kuolema peittää jäljet on Peter Jamesin huippusuositun Roy Grace -sarjan neljäs osa

Kommentti:

Huikea juoni, suoranainen vyyhti, joka oli ihan uskottava.
Samaan aikaan karmiva ja mielenkiintoinen. Ihmettelen, miten kirjailija pystyy tällaiset juonenkäänteet pitämään uskottavina ja järkeenkäyvinä.
Ei haitannut, vaikka olenkin tämän jutun nähnyt tv-sarjana.

(475 sivua.)

Tätä ennen jäi kesken: Anni Kytömäki: Mirabilis

Hannah, Kristin: Sodan sisaret

Kristin Hannah: Sodan sisaret
The Women, 2024
Suom. Karoliina Tuominen
WSOY, 2024
Luin ~ 6.12.2024

Kuvaus:

Lyyrinen ja lumoava kunnianosoitus Vietnamin sodan sairaanhoitajille.
”Naisetkin voivat olla sankareita.” Kun 20-vuotias sairaanhoitajaopiskelija Frankie kuulee nämä sanat, hänen maailmansa mullistuu. Turvallista elämää konservatiivisten vanhempiensa siipien suojissa viettänyt nuori nainen päättää hetken mielijohteesta lähteä veljensä perässä Vietnamin sotaan. Sotasairaanhoitajan elämä on kuitenkin täynnä kaaosta ja kuolemaa, eikä poliittisesti jakautuneella kotirintamalla totisesti odota sankarin vastaanotto.
”Koskaan aiemmin ei ole kirjoitettu sotaromaania, joka kertoisi ihmisluonnosta näin sieluunkäyvästi.” – Delia Owens, Suon villin laulun kirjoittaja

Kommentti:

Tämä on valtavan hieno kirja, ehdottomasti yksi vuoden koskettavimmista lukukokemuksista.
Miten hienosti kirjailija kuvaakin sekä sotatoimien keskellä tapahtuvaa sairaanhoitajien työtä, mutta sitten vielä koskettavammin sotatraumoja. Miten Vietnamin veteraaneja kohdeltiin ja miten naisten osuus suorastaan kiellettiin. Ajan tapa oli vaieta ikävistä asioista, tai jopa suorastaan valehdella niistä. Miten ihminen voisi selvitä sotatraumoista, jos niistä ei ole sopivaa edes puhua?
Ajattelen, että tämä on ollut myös omien sotiemme veteraanien kohtalona, sekä koko kansakunnan trauma. Ymmärrän sitä, koska se on ollut ns. maan tapa, mutta kuinka paljon kärsimystä siitä onkaan aiheutunut.
Noihin aikoihin onneksi alettiin vähitellen tunnistaa ja ymmärtää traumaperäinen stressihäiriö, jolloin siihen on mahdollista saada myös apua.

(580 sivua.)

Rees, Tracy: Syreenilehto

Tracy Rees: Syreenilehto
Elopement, 2022
Suom. Anu Heino
Sitruuna Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 2.12.2024

Kuvaus:

Rikas perijätär. Sopimaton pari. Seurapiiriskandaali.
On vuosi 1897. Rowena Blythe on rikas, etuoikeutettu ja kaunis. Hänen 24. syntymäpäivänsä lähestyessä hänen odotetaan avioituvan oikeista piireistä. Rowenan vanhemmat tilaavat muotokuvan tyttärestään vahvistaakseen hänen mainettaan merkittävänä seurapiirikaunottarena.
Taidemaalarin nuori apulainen, Bartek, on erilainen kuin kukaan Rowenan aiemmin tapaama mies: villi, romanttinen ja boheemi. Seurapiireissä odotetaan Rowenan kihlausuutista, mutta hänen sydämensä sykkii Bartekille. Rowena tietää, että hänen vanhempansa eivät koskaan hyväksyisi Bartekia, joka heidän silmissään on vain rahaton muukalainen. Rowenan tunteet syvenevät, mutta hänellä ei ole ketään, kenelle uskoutua. Uskaltaako hän vaarantaa kaiken rakkauden vuoksi?
Tracy Rees on kutonut tarinaan värikkäiden hahmojen kudelman myöhäisviktoriaanista taustaa vasten, jossa naisten asema on ahdas, mutta jossa naisasialiike herättelee uudenlaista aikakautta.

Kommentti:

Joskus kevyt kehystarina onnistuu kertomaan mielenkiintoisella ja viisaalla tavalla tärkeistä asioista, mutta tämä ei nyt yltänyt siinä lajissa ihan parhaimmistoon.
Tarinan päähenkilöt olivat mielenkiintoisella tavalla erilaisia, myös eri yhteiskuntaluokista lähtöisin olevia. Kuitenkin minua häiritsi uskottavuusongelma esimerkiksi Rowena Blythen kohdalla. Loppua kohden pidin tarinasta kyllä enemmän, sillä olihan tässä todella mielenkiintoista naisasiaa 1800-luvun lopusta.
Saman kirjailijan Ruusutarha kertoo tätä aiemmista tapahtumista, joten se taitaa jäädä lukematta.


(432 sivua.)

Soudakova, Anna: Haikara levittää siipensä

Anna Soudakova: Haikara levittää siipensä
Kustannusosakeyhtiö Otava Oy, 2024
Luin ~ 22.11.2024

Kuvaus:

Haikea romaani diktatuurin erilleen repimistä valkovenäläisistä sisaruksista.
Andréi on Svetaa kymmenen vuotta vanhempi ja usein sisarelleen enemmän isä kuin veli. Kun köyhän pojan tulevaisuus hämärtyy koulun jälkeen, Andréi jättää taakseen Valko-Venäjän, Svetan sekä alakuloisen maan yli lentävät haikarat.
Aikuistuttuaan Sveta-sisar taistelee maan itsevaltaista hallitsijaa vastaan. Hän osallistuu mielenosoituksiin, joutuu vaikeuksiin ja kysyy kauas muuttaneelta veljeltään, miksi tämä käänsi kotimaalleen selän.
Haikara kantaa siivillään ikuista murhetta. Anna Soudakovan kolmas romaani soi upeasti kysyen mieltä mielettömyyteen, ymmärrystä ihmisten ja sisarusten välille.

Kommentti:

Tämä tarina Svetasta ja Andreista on silmiäavaava ja ymmärrystä lisäävä tarina erään lähialueen valtion historiasta ja nykypäivästä. Täytyy tunnustaa, että kovin huonosti itsekin tunnen vaikkapa Valko-Venäjän historiaa, enkä niin kovin hyvin nykytilannettakaan.
Uutisissa kerrotaan, miten jälleen kerran presidentinvaalit voittaa N.N., mutta mitä se uutinen todellisuudessa tarkoittaa maan kansalaisille. Vaikka maassa on oppositio ja se haluaa muutosta, jokin järjestelmässä sallii kuitenkin yksinvaltiuden ja epäoikeudenmukaisuuksien jatkumisen.
Jälleen valtavan hieno kirja Anna Soudakovalta.
Aiemmat teokset ovat Mitä männyt näkevät ja Varjele varjoani.

(335 sivua.)

Annola, Johanna: Valkenee kaukainen ranta

Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta
Siltala (Otava), 2024
Luin ~ 18.11. 2024

Kuvaus:

Ulrika ei voi saada takaisin pientä tytärtään, mutta muuten tulevaisuus on valmiiksi suunniteltu: mies arvokkaammassa virassa, Väinö-poika ylioppilas, Ulrika itse vihdoin Rouvasväenyhdistyksen jäsen. Olisi kahvikestejä, iltamia ja muodikkaita pukuja. Olisi keveitä naurahduksia ja hillittyjä keskusteluja, kaikki melkein Ulrikan ulottuvilla.
Sitten jotain odottamatonta tapahtuu, ja kaikki Ulrikan haaveet sortuvat. Kyetäkseen kouluttamaan poikansa Ulrika muuttaa kauas Hämeeseen johtamaan vaivaistaloa, jota asuttavat surkeat vanhukset, elämän kolhimat naiset ja synkästi tuijottavat miehet. Tässä rujossa maailmassa Ulrikan turvana on vain kylmä ylenkatse, jota hän tuntee hoitolaisiaan kohtaan.
Onko kuitenkin mahdollista rakentaa koko elämänsä ja maailmankuvansa uudelleen? Mitkä ovat naisen näköalat 1800-luvun turvattomassa yhteiskunnassa? Miten oma paikka lopulta määrittyy?
Valkenee kaukainen ranta on upea yhdistelmä kauniina soivaa kieltä, historiantutkijan varmuutta ja yleismaailmallisia teemoja.

Kommentti:

Olipa valtavan kiinnostava aihe ja todella taitavasti, mielenkiintoisesti ja uskottavasti kirjoitettu tarina.
Suosittelen vahvasti, jos yhtään kiinnostaa edellisen vuosisadanvaihteen aika Suomessa, tai naisen asema, tai vaivaistalot jne.

(354 sivua.)

Annola, Elina: Luopuneet

Elina Annola: Luopuneet
Kustannusosakeyhtiö Teos Oy, 2024
Luin ~ 14.11.2024

Kuvaus:

Anniina muuttaa Sisu-koiran, puolisonsa Leevin ja tämän tyttären kanssa kauniiseen, valoisaan kivitaloon Helsingissä ja ryhtyy haaveilemaan onnenapiloista ikkunalaudoilla sekä omasta lapsesta. Pian häntä alkavat kuitenkin kalvaa äidin sanat ja huoneiden kostea ilma.
Toisessa ajassa Vieno yrittää pitää perheensä talon valoisalla puolella, vaikka hänen vastuullaan on sodan vammauttama, työtä vieroksuva mies ja pieni Liisa-tytär. Elämän piti mennä toisin, heidän piti olla onnellisia. Mutta itsenäisyyspäivänä Vieno näyttää naapurin Forsmaneille, että hänenkin perheensä on herrasväkeä.
Luopuneissa liikutaan sukupolvien ja yhteiskunnallisten kerrosten välillä. Se on henkeä puristava romaani äidiksi kasvamisesta ja tyttärenä pysymisestä. Se piirtää sadan vuoden jänteellä unelmia kodista ja perheestä ja varjostaa ne arjen tummilla sävyillä.

Kommentti:

-
(330 sivua.)

Clarke, Lucy: Haaksirikkoutuneet

Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet
Castaways, 2021
Suom. Kristiina Vaara
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2024
Luin ~ 11.11.2024

Kuvaus:

Kaukainen saari. Seitsemän matkustajaa. Yksi tappaja. Lomatrillerien kuningattaren menestysteos viimein suomeksi!
Sisarukset Erin ja Lori riitelevät juuri ennen lentoa Fidžille, jossa heidän piti viettää unelmalomaa luksusresortissa. Vain Lori nousee koneeseen – ja katoaa lentokoneen mukana. Mysteerilennon ratkaisematon kohtalo jää piinaamaan Eriniä.
Eloonjääneet ovat jumissa pienellä autiosaarella keskellä eteläistä Tyyntämerta. Luonnon armoilla elävien selviytyjien väliset jännitteet kiristyvät, salaisuudet pulpahtavat pintaan ja joukko pienenee päivä päivältä. Paratiisin raunioissa selviytymisestään taisteleva ihminen on valmis tekemään mitä tahansa.
(takakansi)

Kommentti:

Olihan aika jännä tarina, mutta tykkäsin kyllä tosi paljon. Niin hyvin kirjoitettu tarina ja langanpäät tyylikkäästi sotkettu ja solmittu, että kiinnostus kyllä pysyi loppuun asti. Juonenkäänteissä oli sopivasti yllätyksiä, mutta ei kuitenkaan liian epäuskottavaa.
Yllättävää, että tätä bestsellerkirjailijaa ei ole tämän enempää suomennettu, nyt on tosin tulossa seuraava suomennos (Vaellus).


(400 sivua.)

Hotakainen, Kari: Helmi

Kari Hotakainen: Helmi
Kustannusosakeyhtiö Siltala (Otava), 2024
Pirkka-kirja
Luin ~ 9.11.2024

Kuvaus:

Lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan sieniretki muuttaa heidän koko elämänsä. Suppilovahveroiden sijaan he löytävät metsästä ihmisen, iäkkään naisen, joka ei aluksi muista edes omaa nimeään. Alkaa vauhdikas, töyssyinen ja monipolvinen matka, joka vie lukijan kohti elämän ydinkysymyksiä.
Hurmaavan omapäinen Helmi vetelee lankoja umpisolmuun ja mutkia suoriksi, Hanoi Rocks raikaa ja (dallas)pullakahveja juodaan - ja pian on yhden jos toisenkin elämä muuttunut ikiajoiksi.
Kari Hotakainen on kirjoittanut paljon, mutta tällaista ei koskaan aikaisemmin.

Kommentti:
-

(293 sivua.)

Arvola, Ingeborg: Jäämeren laulu

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu
Kniven i ilden (Norja), 2022
Suom. Aki Räsänen
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Ruijan rannalla-sarjan 1. osa
Luin ~ 5.11.2024

Kuvaus:

Vuosi 1859. Priita-Kaisa laittaa sukset jalkaansa ja lähtee kahden poikansa kanssa pitkälle matkalle Sodankylästä Norjaan. Päämääränä on Pykeija, jossa meren sanotaan kiehuvan turskasta. Priita-Kaisalla on kyky parantaa ihmisiä ja eläimiä, mutta kotona hän on joutunut kirkon kurinpidon kohteeksi suhteesta naimisissa olevaan mieheen.
Jäämeren laulu kertoo suomensukuisista kveeneistä, saamelaisista ja heidän karusta ympäristöstään. Teos antaa äänen niille, joiden rakkaus ei sopinut yhteiskunnan sääntöjen raameihin, ja niille, joiden elinkeino alistettiin lakien ja määräysten alle.
Ingeborg Arvolan (s.1974) palkittu romaani aloittaa kiehtovan, Arvolan isoisoisoäidistä kertovan Ruijan rannalla -sarjan.

Kommentti:

Todella mielenkiintoinen tarina saamelaisuudesta sekä yhteiskunnan sääntöjen ja alkuperäisasukkaiden välisistä ristiriidoista. Kulttuurista väärinkohtelua on valitettavasti tapahtunut niin Suomessa kuin muuallakin.
Ehdin jo ajatella, että olipa tarinalla hieman lattea loppuratkaisu, mutta tarina jatkuu.

(368 sivua.)

Oranen, Raija: Punaisten kukkien puutarha

Raija Oranen: Punaisten kukkien puutarha
Otava, 2024
Luin ~ 1.11.2024

Kuvaus:

Historiallinen romaani herättää henkiin Suomen varhaiset vuosikymmenet.
Edwin Alleénia siunataan neljällä vaimolla, kuudella lapsella ja riittävillä ansioilla. On iso talo Mikkelissä, huvila Saimaan rannalla, virka rataosapäällikkönä ja Telefooniyhdistyksen johtajana. Allénilla on jäsenyys kunnanvaltuustossa ja ystäviä herrojen klubilla, jossa käsitellään maan asiat. Suomen itsenäistyminen ja kolme sotaa pyyhkivät yli, mutta periksiantamattoman kunnallisneuvoksen sydämessä säilyy usko parempaan.
Raija Orasella on poikkeuksellinen kyky katsoa yhtä aikaa lähelle ja kauas. Alleénin koskettava tarina laajenee kertomukseksi yhden kansakunnan syntymisestä ja sitä hajottavista voimista.

Kommentti:

Mielenkiintoinen aihe ja ajankohta Suomen historiassa. Paljon historiallista tietoa ja oikeita henkilöitä.
Insinööri Alleén itse oli mielestäni pitemmän päälle hieman puiseva hahmo kirjan päähenkilöksi. Hänen lähipiirissään oli paljon mielenkiintoisia persoonallisuuksia, joista olisi voinut saada enemmänkin irti.

(509 sivua.)

Keyes, Marian: Peiton alla: tarinoita kirjailijaelämästä

Marian Keyes: Peiton alla: tarinoita kirjailijaelämästä
Under the Duvet, 2001
Suom. Liisa Laaksonen
Tammi, 2012
Luin ~ 17.10.2024

Kuvaus:
Muotia, miehiä, matkoja... kaikesta tästä Marian Keyesillä on terävää ja hauskaa sanottavaa.
Peiton alla on kokoelma rakastetun kirjailijan kolumneja ja lyhyitä kertomuksia, joissa liikutaan kenkiä intohimoisesti keräilevän säilytysongelmista järkyttävän rehelliseen kuvaukseen kirjailijan omasta alkoholismista.
Keyes-fania ilahduttaa erityisesti kirjailijauran alkuaikojen muistelu ja kertomukset siitä, kuinka hänen ensimmäiset kirjansa Naura, Claire, naura ja Lucy menee naimisiin ovat syntyneet.

Kommentti:

No, tästä kolumnikokoelmasta olisi saanut varmaan aika paljon enemmän irti 10 tai 20 vuotta sitten. Kyllä tuntuu aika vieraalta elämänmeno vuosituhannen vaihteessa.

(254 sivua.)

Hintsanen, Varpu: Epäonnistumisia

Varpu Hintsanen: Epäonnistumisia
WSOY, 2024
Luin ~ 14.10.2024

Kuvaus:

Uskallatko muuttaa suhtautumistasi epäonnistumisiin?
Omakohtainen, humoristinen ja oivaltava tietokirja epäonnistumisista ja muutoksen väistämättömyydestä.
Epäonnistumisen ja häpeän pelko syö rohkeutta muuttaa elämäämme. Mokille voi olla mahdotonta nauraa edes jälkikäteen, ja ne voivat lamauttaa yrittämästä uudelleen. Jos epäonnistumisen rima olisi lupa alittaa, olisiko meidän helpompaa irtautua urautuneesta arjesta, joka ei enää tunnu omalta? Voisiko avioero olla silloin vain yhden elämänvaiheen loppu, ja pystyisimmekö tyytymään siihen, ettei kukaan selviä vanhemmuudesta virheettömästi?
Tämä kirja on kirjoitettu epäonnistumisen pelosta huolimatta sinulle, joka haluat tarkastella tapaasi suhtautua elämään, tutustua vaikealta tuntuviin tunteisiin ja harjoitella niiden kanssa pärjäämistä ja opetella epäonnistumaan ja nauramaan mokillesi – oletpa elämänmuutoksen keskellä tai vasta sen kynnyksellä. Epäonnistumisista selviää, kun hyväksyy ne osaksi hyvää elämää, valjastaa avukseen huumorin ja itseironian ja kääntää häpeän vertaistuen voimalla jaetuksi iloksi.

Kommentti:

Tärkeä puheenvuoro aiheesta, josta varmasti jokaisella on kokemuksia. Ihan kaikkeen en itse pystynyt samaistumaan, mutta eihän tarvitsekaan.
Ajattelen, että musiikkia harrastaneena ja sitä ammatikseni tekevänä on saanut kyllä ihan riittämiin epäonnistumisen ja riittämättömyyden ja häpeänkin kokemuksia elämän aikana. Epämukavuusalueelle menemistä ja kokemuksista viisastumista on tullut myös harjoitettua - riittävästi, jos ei jo vähän liikaakin. On myös ok sanoa, ettei aina tarvitse hakea lisää epämukavuusalueita, vaan välillä saisi jo olla vähempäänkin tyytyväinen.
Kirja sisältää aimo annoksen tärkeää asiaa mielen hyvinvoinnista, kuten alan ammattilaiselta voi odottaakin. Kirjassa on ihanan henkilökohtainen, lämmin ja ymmärtäväinen asenne.
Sopi tähän syksyyn oikein hyvin tämän kirjan anti.

(281 sivua.)

Fortune, Carley: Joka ikinen kesä

Carley Fortune: Joka ikinen kesä
Every Summer After, 2022
Suom. Mari Hallivuori
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 2.10.2024

Kuvaus:

Joka ikinen kesä on nostalginen, kesää ja nuoruutta hehkuva tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja valinnoista, joita ei saa tekemättömiksi.
Menneeseen ei ole paluuta, ja sen Persephone Fraser tietää aivan liian hyvin. Kuusi nuoruuden kesää Percy ja Sam olivat erottamattomat, kunnes yksi virhe muutti kaiken, ja Percy menetti ainoan ihmisen, jota ilman hän ei uskonut voivansa elää.
Kymmenen vuotta myöhemmin unenomaisten kesien muisto on edelleen kipeä, eikä Percy halua antaa sydäntään kenellekään. Kunnes hänen on palattava järvelle Samin äidin hautajaisiin. Voiko menetetty yhteys syntyä uudelleen yhden viikonlopun aikana, vai onko asioita, joita ei voi koskaan antaa anteeksi?


Kommentti:

Puhdasoppinen kevytkenkäkirja, jossa arvattava loppu ja seksiä riittämiin. Ihan kiva kirja, jotenkin nostalginenkin nuoruusaikojen kuvauksien osalta.

(285 sivua.)

Napolitano, Ann: Kaunokaisia

Ann Napolitano: Kaunokaisia
Hello Beautiful, 2023
Suom. Minna Kujamäki
WSOY, 2024
Luin ~ 28.9.2024

Kuvaus:

Voiko rakkaus korjata rikkinäisen ihmisen?
Surun särkemän kodin kasvatti William Waters tutustuu kunnianhimoiseen Julia Padavanoon. Julia on vanhin neljästä keskenään hyvin läheisestä sisaresta, ja Williamin elämä mullistuu, kun hänestä tulee osa kaoottista ja rakastavaa chicagolaisperhettä. Mutta elämä yllättää. Mitä kaikkea perhesiteet kestävät, ja mikä saa ne murtumaan?
“Tässä mahtavassa perhesaagassa yksilölliset hahmot on kuvattu niin taidokkaasti, että he tulevat tutuiksi kuin parhaat ystävät - lukiessa tuntee kiitollisuutta, kun on päässyt heidän lähelleen. Napolitanon 1900-luvun lopun Chicagoon sijoittuva kunnianosoitus Pikku naisille saa lukemaan vitkastellen, koska kirjan ei halua loppuvan koskaan. Kun se loppuu, valmistaudu kyyneliin.” – Oprah Quarterly

Kommentti:

Niin hieno tarina perhesiteiden voimasta - ja siitä, mihin niiden puuttuminen voi pahimmillaan johtaa. Erehdyksistä, joita ihmiset tekevät ja joiden seurauksista he joskus maksavat lopun elämäänsä. Miten esimerkiksi William haluaa olla aiheuttamatta läheisilleen vahinkoa, ja miten tästä ratkaisusta seuraa uutta vahinkoa.
Vaikka juuri niin ei pitänyt käydä..
Toisaalta Williamin oma tausta on rikkinäinen, ja sen seurauksia hän itse kantaa läpi elämänsä.
Valtavan hieno tarina, jonka tietyt asiat osuivat omassakin elämässä juuri nyt hyvin lähelle. Tästä kirjasta uskon ammentavani monia hyviä asioita lähipiiriinkin, koska Napolitano kertoo tämän yhden perheen kautta niin yleisinhimilliisä asioita.
P.s. Suomennos on aivan huippu!

(479 sivua.)

Harmel, Kristin: Katoavien tähtien metsä

Kristin Harmel: Katoavien tähtien metsä
The Forest of Vanishing Stars, 2021
Suom. Aila Herronen
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 20.9.2024

Kuvaus:

Koskettava historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka auttaa juutalaispakolaisia henkensä kaupalla. Ihmeellinen kasvutarina kertoo toivosta, sisusta ja ihmisen tahdosta auttaa toista.
Vuosi 1942. Saksalaisperheestä lapsena kaapattu nuori Yona sinnittelee yksin armottomassa itäeurooppalaisessa erämaassa. Hänen sieppaajansa on kuollut, ja suojana ovat vain Yonan oppimat erätaidot. Kun metsään pakenee ryhmä natseilta täpärästi pelastuneita juutalaisia, ulkomaailman kauhuista järkyttynyt Yona päättää auttaa heitä – kohtalokkain seurauksin.

Kommentti:

Tositapahtumiin perustuva.
(345 sivua.)

French, Nicci: Vainajien päivä

Nicci French: Vainajien päivä
Day of the Dead, 2018
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon (WSOY), 2024
Viikonpäivämurhat, päätösosa
Luin ~ 17.9.2024

Kuvaus:

Frieda Kleinin lopullinen tilinteko.
Psykologin kaksintaistelu synkän vihollisensa kanssa huipentuu vihdoin - ja vain toinen voi selvitä siitä hengissä.
Pohjois-Lontoon vilkkaalla ostoskadulla kolaroi karannut auto, mutta kuljettajan paikalla istuva mies on murhattu viikkoa aiemmin.
Hampstead Heathissa roihuaa nuotio: liekeissä makaa seuraava uhri.
Syksyn lehtien putoillessa Lontoossa riehuu sarjamurhaaja, joka leikkii kissaa ja hiirtä poliisin kanssa. Kuolonuhrien määrä nousee vauhdilla, mutta tutkinta ei ota edistyäkseen.
Asialla ei olekaan mikään tavallinen tappaja, vaan jokainen uusi uhri on tarkoitettu viestiksi ainoastaan yhdelle naiselle - psykologi Frieda Kleinille.
Viesti on yksinkertainen: sinun vuorosi on pian...

Kommentti:

Vihdoin ilmestyi tämä päätösosa monta vuotta jatkuneeseen Viikonpäivämurhat-sarjaan.
Kyllä oli hyytävä ja hyvä päätös, kyseessähän on psykoterapeutti Frieda Kleinin ja sarjamurhaaja Dean Reeven kaksintaistelu, joka on jatkunut jo vuosia, alkaen tapauksesta, jonka päätteeksi Dean Reeve lavasti oman kuolemansa tappamalla kaksoisveljensä.
Matkan varrella Reeve on myös suojellut Frieda Kleinia murhayritykseltä, sekin tosin johtuen omasta pakkomielteestään itse tappaa Frieda Klein.
Välillä on ollut osia, joita en niin kovin hyvin enää muistakaan, mutta Reeven ja Kleinin välinen kissa ja hiiri-leikki, joka on vaatinut valtavan määrän (turhaan) kuolleita ihmisiä on kyllä ollut hyvin vaikuttava. Ja nyt se on siis lopulta ja lopullisesti ohi.

(331 sivua.)

Kajanto, Maija: Sitruunakevät

Maija Kajanto: Sitruunakevät
WSOY, 2024
Kahvila Koivu-sarjan 4. osa
Luin ~ 15.9.2024

Kuvaus:

Keväisessä kahvila Koivussa elämä tarjoaa välillä pelkkiä sitruunoita.
Kristiina Kivimaa ja Tommi ovat viettäneet vuoden Adrianmeren rannalla. Lähestyvä kevät tuo parin takaisin Keski-Suomeen, mutta kun Kristiina joutuu kokemaan suurimman mahdollisen menetyksen, ei asettuminen uudelleen vanhaan elämään tunnu helpolta.
Pyhävirran kylässä moni asia on muuttunut, kahvila Koivu on uusissa käsissä, vanhoista ystävistä osa on poissa ja Krissen voimat vähissä. Mutta kun menneisyydestä sukeltaa esiin outo perintö, täytyy Krissen kääriä hihat ja jatkaa eteenpäin. Tommin ja Krissen uusi koti nousee Pyhäjärven rantaan ja sinne on uskallettava kantaa huonekalujen lisäksi myös tunteet, toiveet ja ajatukset tulevaisuudesta.
Kun kevätaurinko sulattaa hanget ja ensimmäiset valkovuokot kukkivat ojien pientareilla, kahvila Koivussa tuoksuvat jälleen tuoreet korvapuustit.
Sitruunakevät on Kahvila Koivu -sarjan neljäs osa. Kirjasarjan avasi Korvapuustikesä heinäkuussa 2022.

Kommentti:

Tämä on todella sympaattinen sarja Krissestä ja Kahvila Koivusta. Mietin jo, miten tämä sarja voi jatkua mielenkiintoisena vielä neljännen ja viidennen osan verran, mutta kyllä vaan voi. Kyse ei todellakaan ole ...ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti -tarinasta. Toki sitäkin tässä tapahtuu, mutta todella elämänmakuisia sivujuonteita Krissen omassa ja hänen lähipiirinsä elämässä.
Aihe yllätti - ja kiinnosti - todella paljon.

(252 sivua.)

Quinn, Joanna: Valaanluuteatteri

Joanna Quinn: Valaanluuteatteri
The Whalebone Theater, 2022
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY, 2024
Luin ~ 13.9.2024

Kuvaus:

Suuri lukuromaani, jonka ei soisi koskaan päättyvän. Nuoren naisen lumoava kasvukertomus laajenee voimallisten tunteiden historialliseksi sukusaagaksi.
Valaanluuteatteri loihtii esiin kauan sitten kadotetun maailman. Pauhaavana myrsky-yönä rantautuu Dorsetin rannikolle valas. Sen luisen rintakehän suojiin 12-vuotias Cristabel perustaa teatterin. Hän on aina halunnut elämänsä olevan suuri Tarina, mutta saa surukseen huomata, että orvon tytön näkymät 1930-luvun Englannissa eivät ole hohdokkaat.
Sota syttyy Euroopassa eivätkä yhteiskunnan säännöt enää päde. Pelottomaksi varttunut Cristabel päätyy kuriiriksi natsien miehittämään Ranskaan, missä roolit vaihtuvat kuin Shakespearen näytelmissä. Repivän sodan jälkeen kukaan ei ole entisensä, mutta teatteri pysyy ja niin pysyy myös Cristabelin kyky rakastaa rajattomasti. Koko maailma on näyttämö, mutta jokaisen pitää itse kirjoittaa oma tarinansa.

Kommentti:

Valtavan hyvä lukuromaani, kirja, jonka (henkilöiden) parissa olisi todellakin viihtynyt pidempäänkin. Lukiessa ei ollut mitään syytä kiirehtiä eteenpäin, vaikka toki aina sota-ajasta kertovissa tarinoissa haluaisi vähintäänkin sen inhottavan sodan päättyvän.
Menneen maailman taitekohta, toinen maailmansota on kuvattu hienosti näiden kolmen sisaruksen, Christabelin, hänen sisarpuolensa Flossien ja tämän velipuolen Digbyn ja heidän lähipiirinsä kautta. Mikä muutos tuo ajanjakso onkaan ollut.

(560 sivua.)

Morrey, Beth: Missy Carmichaelin rakkaustarina

Beth Morrey: Missy Carmichaelin rakkaustarina
Saving Missy, 2020
Suom. Pirjo Ruti
Bazar Kustannus Oy, 2020
Luin ~ 5.9.2024

Kuvaus:

Sentimentaalisuuden karikot kiertävä romaani yksinäisyydestä, ystävyydestä ja uusista aluista
Beth Morreyn esikoisromaani Missy Carmichaelin rakkaustarina on syvästi liikuttava tarina siitä, miten tavallisista päivistä voi tulla erityisiä, jos vain avaa sydämensä uudelle mahdollisuudelle.
Tik-tak, tik-tak. Missyn elämänpiiri on käpristynyt yksinoloksi vanhassa talossa, jonka hiljaisuuden rikkoo vain kellon tikitys. Seuranaan hänellä on muistot rakkaista, eikä Missy mitään muuta seuraa usko ansaitsevansakaan.
Missy nukkuu, herää, syö, lukee lehdestä kuolleet, käy kävelyllä, ottaa sherryn. Kunnes sattumalta hän joutuu hetkeksi kasvotusten toisen ihmisen kanssa. Se riittää. Rutiinien rautainen kuori rikkoutuu, ja sisään hyökyy kaikenlaista uutta ja äänekästä, kuten kursailematonta kieltä käyttävä yksinhuoltajaäiti, Bob-niminen tyttökoira, supersankariasuissa viihtyvä miehenalku ja ruoanlaittoon panostava sisustussuunnittelija.
Beth Morreyn Missy Carmichaelin rakkaustarina kertoo, miten Missystä tuli Missy - ihminen, jonka elämässä liian moni asia on jäänyt sanomatta. Mutta uskaltaako sulkeutunut, vapiseva sydän avautua, rohkeneeko Missy tarttua tilaisuuteen alkaa jälleen elää?

Kommentti:

Kylläpä Missyn tarina on kerrottu lämpimällä sydämellä. Hienosti tarinassa tapahtuu asioita nykyhetkessä, ja kun Missy torjuu muutoksia, samalla keriytyy auki asioita hänen elämänsö aikaisemmista vaiheista, ja asioista, jotka nykyhetkeenkin vaikuttavat.

(416 sivua.)

Grimaldi, Virginie: Kirkkaimmat tähdet

Virginie Grimaldi: Kirkkaimmat tähdet
Il est grand temps de rallumer les étoiles, 2018
Suom. Susanna Tuomi-Giddings
Otava, 2022
Luin ~ 3.9.2024

Kuvaus:

Arjen haasteiden kanssa kamppaileva Anna löytää itsensä mahdottomasta tilanteesta: kaksi lasta, ei töitä ja uhkaavasti kasvava pino laskuja ja huolia.
Täydellinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin: matkailuauto. Mikä olisikaan parempi tapa karistaa arjen murheet kuin pakkautua tytärten kanssa viikoiksi matkailuautoon ja ajaa Ranskasta kohti Pohjois-Eurooppaa? Reissun aikana äiti ja tyttäret kohtaavat paitsi omat haasteensa myös joukon muita värikkäitä ja sympaattisia seikkailijoita.

Kommentti:

Romanttinen, mutta silti varsin painavia asioita sisältävä tarina. Oikeastaan romantiikka ei tässä edes ole se pääasia, vaan tapahtuu ikään kuin sivujuonteena, mutta tuoden silti oman arominsa tarinaan.
Äidin ja tyttärien Road Tripistä kertovat kaikki kolme vuorollaan ja tyylillään - ja se onkin hauska oivallus, sillä tarinaan saadaan varsin erilaisia näkökulmia kirjoittajasta riippuen.
Jokaisen taustatilanne ja matkan aikana tapahtuva muutos tulee myös kivalla tavalla esiin.
Lukijalle oli varattuna mielenkiintoisia yllätyksiä hauskan tilannekomiikan lisäksi. Tykkään kyllä todella paljon tämäntyyppisistä tarinoista, joissa vakaviakin aiheita käsitellään niitä liikaa alleviivaamatta. Lukija saa tavallaan poimia rannalta muistoksi pieniä koristeellisia kiviä, ja juuri sellaisia, jotka kutakin lukijaa sillä hetkellä eniten viehättää - tai koskettaa.
Tämä oli oikein sydämellinen tarina, jossa Suomikin mainitaan.

(331 sivua.)

Anttoora, Marjo: Jäkäläsydän

Marjo Anttoora: Jäkäläsydän
Warelia Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 2.9.2024

Kuvaus:

Meri ja kalliot, saaristo - mielenmaisema, josta Jäkäläsydämen runot nousevat. Anttooran runoissa luonnossa koettu hetki yhdistyy havaintoon itsestä, ihmisyydestä, parisuhteesta. Tankarunojen tiivis ja rajattu muoto tiivistää oivalluksen ja samalla muutamilla tavuilla sanoittaa laajoja näkymiä.
Runot piirtävät tarkkoja luontokuvia, joiden yksityiskohdissa on kauneutta, mutta myös ihmisenä olemisen kipua.

Kommentti:

Yöpöydällä on ollut kaksi runokirjaa, joita olen lukenut harvakseltaan ja vuorotellen.
Tässä oli todella paljon samaistuttavaa. Luonto, vuodenkierto ja perhe-elämän vaiheet, parisuhde. Tunnistan näissä paljon itseäni ja omia ajatuksiani, ja sen, miten luonto kulkee mukana ja hoitaa ja hoivaa.

Suosittelen, ja ehkä hankin tämän itselleni omaksi.

(105 sivua.)

Christie, Agatha: Lomahotellin murhat

Agatha Christie: Lomahotellin murhat
A Caribbean Mystery, 1964
Suom. Anna-Liisa Laine, 1965
WSOY, 2023 (1. painos ilmestynyt v. 1965)
Luin ~ 1.9.2024

Kuvaus:

Neiti Marple nauttii Karibian meren syvästä sinestä lomamatkallaan. Hotellin omistajapari huolehtii hänestä sydämellisesti, palvelijat hymyilevät herttaisesti, ja vieraat seurustelevat keskenään sivistyneesti.
Kaikesta huolimatta päivät paratiisisaarella ovat toistensa kaltaisia, kunnes pitkästyttäviä muistojaan kertoileva vanha majuri löydetään kuolleena. Nyt neiti Marple katuu sitä, ettei hän ollut kuunnellut tarkkaavaisemmin majuria etenkin silloin, kun tämä oli puhunut jostakin murhasta.

Kommentti:

Vanha kunnon Agatha Christie!
Herkule Poiroteja on katsottu viime vuosina monina eri versioina, mutta jostain syystä Miss Marplen televisioversiot on jääneet katsomatta.
Yhden Poirotin voisi myös lähiaikoina lukea vanhojen aikojen muistoksi, sillä aikoinaan ahmin niitä ihan urakalla.
Oikeastaan minua myös kiinnostaisi, miten H. Poirot vastaa senaikaista muistikuvaani, onhan se ollut hieman erilainen kuin David Suchet´n luoma hahmo.

(229 sivua.)

Kaskinen, Anna-Mari: Kanssasi enkeli

Anna-Mari Kaskinen: Kanssasi enkeli
Toivon ja rohkeuden sanoja
Kirjapaja, 2015
Luin ~ 1.9.2024

Kuvaus:

Suositun tekijän enkeliaiheiset runot puhuvat välittämisestä ja suojeluksesta. Ne kannustavat, lohduttavat ja toivottavat mielenrauhaa ja levollisuutta. Kirja, joka on matkakumppani niin hyvinä kuin vaikeina hetkinä. lauluteksteistään. Uudistettu painos 2009 ilmestyneestä teoksesta Enkeleiden maassa.

Kommentti:

Näitä runoja (ja laulutekstejä) luin silloin tällöin, ajatuksissani erityisesti omat tyttäret.

(48 sivua.)

Oranen, Raija: Valkea talo jokivarressa

Raija Oranen: Valkea talo jokivarressa
Gummerus, 2007
Luin ~ 30.8.2024

Kuvaus:

Johanna syntyy sotien jälkeen kainuulaisessa kirkonkylässä kirmailemaan ilkosillaan pitkin niittyjä saman pihan Lassin kanssa. Pelon ja puutteen aika on ohi. Osulaan ja Heikkisen kauppaan alkaa ilmestyä suklaakeksejä, lakritsiveneitä ja siivutettua lauantaimakkaraa.
Isin tyttö Johanna siirtyy kansakoulusta oppikouluun, ja pihan ja liiterien leikit vaihtuvat tansseihin ja haparoiviin suudelmiin. Kovat korsetit korvataan äidin vaatekaupan elastisilla housuliiveillä ja hiukset tupeerataan korkeiksi keoiksi.
Nuoruuden hauraan uneksinnan ja halukkaat leikit hajottaa maaltapako, joka ajaa perheen sisarukset eri suuntiin. Maailma erottaa myös lapsuuden ja nuoruuden ystävät, Johannan, Mirrin ja Annan, kahdeksi vuosikymmeneksi.
Kun he kohtaavat uudelleen, on käynnissä jälleen ankara myllerrys: pankkikriisi ja tuhoisa talouslama. Raija Oranen kertoo romaanissaan Valkea talo jokivarressa suurten ikäluokkien lapsuudesta ja nuoruudesta tarkkanäköisesti ja koskettavasti. Maaseudun kirkkaat päivät ja kuulaat kesäyöt vaihtuvat Helsingin katujen ja kapakoiden hälinään ja päättymättömään kaipaukseen, jonka kohteena on kadotettu koti, isän ja äidin rakentama valkea talo jokivarressa.
Esineet, tavat ja tarinat sitovat romaanin hauskasti ja satuttavan kauniisti kuvaamaansa aikaan. Oranen taituroi yksityiskohtien ja suurten linjojen välillä ja luo vahvan kertomuksen yhteiskunnan muutoksen suuresta kaaresta.

Kommentti:

Tämä oli todella mielenkiintoinen kuvaus sodanjälkeisesetä Suomesta. Moni asia on itsellekin tuttu, vaikka JOhanna olikin syntynyt v. 1948 ja itse olen vm 1964.
Hetkittäin sodanjälkeisten vuosikymmenien ilmiöiden kuvaus tuntui lähes luettelomaiselta, mutta ei se varsinaisesti häirinnyt lukukokemusta. Tämä on oikeastaan aikamoinen suomen sodanjälkeisen historian kertausteos ihmisten (ja etenkin nuorison) arkielämän näkökulmasta.
90-luvun pankkikriisin kuvaus olikin sitten lähes hyytävää.
Teksti on todella sujuvaa kerrontaa ja henkilöt mielenkiintoisia kaikessa arkisuudessaan, siksi halusinkin lukea pitkästä aikaa Raija Orasen kirjan.

(311 sivua.)

Bailey, Tessa: Kesä kalastajan kainalossa

Tessa Bailey: Kesä kalastajan kainalossa
It Happened One Summer, 2021
Suom. Aura Elometsä
Otava, 2024
Luin ~ 27.8.2024

Kuvaus:

TikTok-suosikkikirjailijan hittiromaani on riemukas ja kuuma kuin kesän ensimmäinen hellepäivä.
Piper Bellingerin isäpuoli saa miltei kolmikymppisen naisen holtittomasta pintaliitoelämästä tarpeekseen ja sulkee viimein rahahanat. Piper siskoineen joutuu vaihtamaan Hollywoodin humun vastuullisen aikuisuuden opiskeluun kalastajakylässä Tyynenmeren rannikolla, missä heidän edesmennyt isänsä piti kapakkaa.
Äreä, parrakas merikapteeni Brendan ei usko, että mokoma iloluontoinen seurapiiriperhonen pärjää pikkukylässä viikkoakaan. Eikä heillä ainakaan voi olla mitään yhteistä. Kun Piper ja Brendan kuitenkin törmäävät tämän tästä toisiinsa, heidän välisensä kemian välttelystä tulee kovin hankalaa.

Kommentti:

No tämäpä oli todellakin kuuma tarina. Enpä ole vähään aikaan lukenut niin suorasukaista seksin kuvailua kuin tässä oli, ja sitä myös riitti.
Tarina oli kyllä myös sympaattinen ja jonkinlaista kasvutarinaakin mahtui mukaan.

Jatko-osa on tulossa v. 2025, silloin päähenkilönä Piperin kiltimpi (?) sisko Hannah.

(363 sivua.)

Nicholls, David: Melkein perillä

David Nicholls: Melkein perillä
You Are Here, 2024
Suom. Oona Nyström
Otava, 2024
Luin ~ 25.8.2024

Kuvaus:

Free-kustannustoimittajana työskentelevä Marnie on eronnut ja jymähtänyt kotiinsa. Iltapäivät kaikuvat hiljaisuuttaan, ja elämä tuntuu valuvan hukkaan.
Maantiedon opettaja Michael on vetäytynyt omiin oloihinsa vaimonsa lähdön jälkeen. Hän tekee yksinäisiä kävelyretkiä nummilla ja välttelee ihmisiä.
Sitten muuttuneet reissusuunnitelmat ja perienglantilainen kolea sää puuttuvat peliin, ja nämä kaksi erakkoa päätyvät patikoimaan halki Englannin, rinnakkain, samalla kartalla. Voisiko pitkän matkan varrelta löytyä lohtua, toveruutta, kenties enemmänkin?
Suloisenhaikea kertomus ensikohtaamisista ja siitä, kuinka joskus täytyy eksyä löytääkseen perille.

Kommentti:

Olipa piristävä lukukokemus, pitkästä aikaa kävi niin, että kirjaa lukiessani hihittelin ja jopa nauroin ihan ääneen.
Hauska kerronta ja ilmeisen onnistunut käännöstyö yhdistyivät, joten tätä kirjaa oli kiva lukea.

Marnien ja Michaelin jutustelua ja reissaamista olisi lukenut pitempäänkin.

(395 sivua.)

Annola, Elina: Kunnes kukkivat puut

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut
Bazar Kustannus, 2022
Luin ~ 22.8.2024

Kuvaus:

Sitten kun oikea elämä alkaa.
Elina Annolan esikoisromaanissa Kunnes kukkivat puut nuori opettaja tavoittelee täyttä elämää heittäytymällä rohkeasti uuteen.
Tästä kesälomasta tulisi uusi, puhdas alku. Emilia saisi unelmiensa parisuhteen, auringonhehkuiset illat Helsingin rantakallioilla, ystävät. Töihin palattuaan hän kertoisi kaikesta opettajainhuoneessa, mutta nyt, nyt kesä poreilee suussa, hehkuu mandariininpunaisena hymynä huulilla, syttyy sähähtäen iloa rätiseviksi hetkiksi. Ja kesä jatkuu. Kesä.
Huolettoman lomatunnelman katkaisee äidin puhelinsoitto. Auri-täti on kuollut. Emilia tuskin muistaa omituista Auria, mutta hautajaismatka vie hänet takaisin juurilleen Pohjanmaalle, mummolan mansikkamaille ja Aurin elämään. Liian lähelle. Tapahtumiin, joita eivät edes valtoimenaan kukkivat omenapuut pysty muuttamaan kauniiksi muistoiksi.

Kommentti:

Vaikuttava tarina elämän raskaiden asioiden kaatumisesta päälle ja mielen murtumisesta. Ulospäin moni asia Emilian elämässä on hyvin, mutta jostain alkaa syvenevä vajoamisen kierre. Miten kaikki lopulta vaikuttaa kaikkeen, miten ihminen voikaan ajautua noidankehään, kun apua ei löydy. Vaikka lähellä on ihmisiä, kukaan ei lopulta näe toisen sisällä vellovaa kaaosta, ja tarjottu apukin voi kääntyä itseään - ja sen tarjoajaa - vastaan.

Pelottavan vaikuttava - ja osuva.

(332 sivua.)

Haahtela, Joel: Marijan rakkaus

Joel Haahtela: Marijan rakkaus
Otava, 2024
Luin ~ 20.8.2024

Kuvaus:

Ihmeellinen romaani rakkaudesta, vanhojen maalausten lohdusta sekä elämisen mahdottomuudesta. Suomalainen nuorukainen ja serbialainen Marija rakastuvat toisiinsa Prahassa kesällä 1996. Nainen katoaa 25 vuodeksi, kunnes he tapaavat sattumalta Triesten rautatieasemalla. Yhteinen matka jatkuu Roomaan, vanhan taiteen pariin ja kirjoittamisen oikkuihin. Kysymykset eivät jätä rauhaan. Miksi Marija katosi? Mitä kauan sitten todella tapahtui? Olivatko hotellihuoneen verhot sinikukalliset vai sittenkin valkeat, kuten Marija sanoo? Missä on muistojen alkulähde?

Kommentti:

Tämä tarina kertojan ja Marijan kohtaamisesta on kuin kaunis maalaus tai valokuva.
Lyhyt romanssi 25 vuotta sitten Prahassa ei ole lähtenyt kummastakaan, vaikka Marija aikoinaan katosikin jäljettömiin.
Prahaan liittyy itselläkin mukavia matkamuistikuvia pariltakin eri kerralta.
Kirjan tarinan ja eri henkilöiden myötä tulevat pohdinnat ihmisyyden monista puolista jäävät mieleen, tämä on kokoaan suurempi kirja.
Yksi sitaatti s. 106: " Duccion (taiteilja 1400-luvulla) aikaan ihminen oli monikko, mutta viimeiset viisisataa vuotta länsimainen filosofia ja humanismi olivat syöttäneet ihmiskunnan yksilön korkeaveisua, missä todennäköisesti piili modernin ahdistuksen perimmäinen syy. Siis pakonomainen ja hysteerinen tarve rakentaa jokaiselle oma identiteetti, joka tekisi ihmisestä ainutlaatuisen."
Sitaatti jatkuu: " Eikö ainutlaatuisuuden ajatukseen kätkeytynyt alku kaikenlaiselle syrjinnälle, erottelulle ja vihanpidolle? Se piirsi rajan minän ja muiden välille..."
Erityisesti mieleeni jäi päähenkilön isä, alkoholisoitunut ja erakoitunut valokuvaaja, "joka ei vastannut kiireisen ja kärsimättömän maailman odotuksiin. Isän pysyviin ominaisuuksiin kuuluivat myöhästyminen ja tulematta jättäminen, toisin sanoen näkymättömänä pysyminen.
Eivät varsinaisia myyntivaltteja pärjäämisen markkinoilla. "
Tämäkin kohta sai miettimään tätä nykymaailmaa; onko enää tilaa ihmisille, jotka eivät tahdo tai pysty samalla tavalla juoksemaan pärjäämisen oravanpyörässä, mutta saattavat silti nähdä ja kokea jotain paljon ainutlaatuisempaa?


(192 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Helleöitä ja entisiä heiloja

Anu Joenpolvi: Helleöitä ja entisiä heiloja
Karisto (Otava), 2024
Rantakylä-sarjan 4. osa
Luin ~ 17.8.2024

Kuvaus:

Nelli lupautuu hoitamaan kesälomallaan Pauli-enonsa kanoja, kissaa ja hevosvanhusta enon sairaalareissun ajan. Tutuiksi tulevat niin naapuritilan vilkkusilmäinen hevostallin omistaja kuin kahvila Äkkipyssäyksen ja korjaamon väkikin: emäntä Valma, karaokemestari Leevi ja rasvamontusta kömpivä mörökölli-Terho. Puhumattakaan värikkäästä joukosta Rantakylän touhutätejä ja avuliaita aatuja.
Helleyötään teltassa viettävä Nelli saa kesken uniensa jopa järisyttävän yllätysvieraan. Mutta kuka kumma on laittanut juhannusruusun tallin oveen?

Kommentti:

Tästä romantiikka-sarjasta pidän kyllä kovasti. Toki juonessa ei mitään suuria yllätyksiä ole tiedossa, mutta ei aina tarvitsekaan. Kuten edellisisssäkin osissa, tässä jonkin verran sivutaan aiempien tarinoiden henkilöitä, jos heidät sattuu muistamaan.

(316 sivua.)

Leppänen, Aino: Luk(i)ossa

Aino Leppänen: Luk(i)ossa
Myllylahti, 2024
Luin ~ 14.8.2024

Kuvaus:

Mikä ihmeen ”samaistuttava säeromaani omien piirien löytämisestä ja totuuksista, jotka ulkokuori niin helposti peittää”? Lue itse, kyllä se siitä selviää.

Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole.
Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti houkutella.
Vaiteliaan isän kanssa kaksin asuminen on aina ollut hyvin itsenäistä, mutta nyt edes kotona ei saa syrjäytyä rauhassa. Naapuritalossa tarvitaan välillä apua koiran kanssa, ja karvaturria hoitaessaan Joose tulee tutustuneeksi myös ystävälliseen naapuriin.
Mutta kun tapaa uusia ihmisiä, voiko arvatakaan, kuinka paljon yhteistä heidän kanssaan oikeastaan onkaan?

Kuvaus:

Hieno tarina Joosesta. Kirjan pääteema on koulukiusaaminen, ja sitähän on oikeastaan lähes jokainen kirjan henkilö kokenut jossain muodossa. Miksi tämä ilmiö on niin yleinen?

(237 sivua.)

Keegan, Claire: Kasvatti

Claire Keegan: Kasvatti
Foster, 2010/2022
Suom. Kristiina Rikman
Tammi (WSOY), 2024
Keltainen kirjasto nro 545
Luin ~ 11.8.2024

Kuvaus:

Köyhän irlantilaisperheen tyttö lähetetään kesäksi maatilalle tuntemattomien sijaisvanhempien hoiviin, eikä hän tiedä milloin kotiin pääsee takaisin. Ensimmäisen kerran hän saa osakseen rakkautta ja hoivaa, häntä kuunnellaan ja autetaan. Hyvien ihmisten keskuudessa on iloa ja onneakin, mutta myös tyhjyyttä ja surua, joka avautuu tytölle vähitellen. Keegan kuvaa henkilöitään äärimmäisellä herkkyydellä ja tarkkuudella. Kasvatti on moderni klassikko.

Kommentti:

Aivan uskomattoman upea kirja. Ensimmäiseltä sivulta tunnistin nähneeni kirjan pohjalta tehdyn elokuvan "Hiljainen tyttö".

"Kokoaan suurempi kertomus osattomuudesta, huolenpidosta ja sen puutteesta, pyyteettömästä rakkaudesta ja suuresta kaipauksesta". Tämä sitaatti kertoo kaiken olennaisen.

(83 sivua.)

Katouh, Zoulfa: Sitruunapuiden aika

Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika
As Long as the Lemon Trees Grow, 2022
Suom. Helene Bützov
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 9.9.2024

Kuvaus:

Ennen Syyrian sisällissotaa - vain vuotta aikaisemmin - Salama oli huoleton opiskelija, jolla oli äiti, isä, veli ja koti. Kun hänen veljensä vielä meni naimisiin Salaman parhaan ystävän Laylan kanssa, ei mikään olisi voinut olla paremmin.
Nyt Salama työskentelee vapaaehtoisena sairaalassa, hoitaa pahasti haavoittuneita päivästä toiseen ja pelastaa ne, jotka voi. Raskaana oleva Layla on kaikki, mitä hänen perheestään on jäljellä. Paine etsiä turvaa muualta on suuri, mutta niin ovat riskitkin. Ja voiko Salama jättää rakkaan kotimaansa - varsinkaan, kun hän tapaa Kenanin, syvämietteisen nuoren miehen, joka uskoo Syyrian tulevaisuuteen?

Sitruunapuiden aika on pakahduttavan kauniisti kirjoitettu tarina nuoruudesta sodan keskellä. Äärimmäiset tunteet vuorottelevat, kun ihmiset yrittävät selviytyä ja etsiä tietä valoisampaan tulevaisuuteen.

Kommentti:

Olipa kauniisti kirjoitettu, vaikuttava tarina. Salaman tarina tuo päivänvaloon asioita, joita nuorten ihmisten (eikä kenenkään) pitäisi koskaan joutua kokemaan. Ihana valoisa tulevaisuus muuttuuu pommituksien, kuoleman, väkivallan ja kidutuksen jokapäiväiseksi uhaksi.
Vain yhden vuoden farmasiaa opiskellut Salama joutuu tekemään jopa leikkauksia pommien raatelemille ihmisille ja näkemään ruhjoutuneita lapsia, jopa vauvoja, sairaalassa, jossa ei ole tarpeeksi lääkäreitä, hoitajia eikä lääkkeitä. Itse sairaala on todennäköinen seuraava iskujen kohde.

Tämä tarina tuo maailman nähtäväksi Syyrian tilanteen ja samahan toistuu maailman eri kulmilla. Miksi?

(571 sivua.)

Sparks, Nicholas: Viesti mereltä

Nicholas Sparks: Viesti mereltä
Message in a Bottle, 1998
Suom. Arja Kantele
WSOY, 1998
Luin ~ 2.8.2024

Kuvaus:

Theresa Osborne on Boston Timesin kolumnisti ja 36-vuotias eronnut yksinhuoltajaäiti. Kun hänen poikansa lähtee isänsä luokse, hyvä ystävä ja työtoveri Deanna houkuttelee Theresan kanssaan Cape Codiin. Aamulenkillään Theresa löytää rantahiekasta pullon ja sen sisältä kirjeen. ”Catherine, rakkaimpani, ikävöin sinua kulta…” alkaa kirje, ja sen pakahduttava sisältö saa Theresan itkemään.
Theresa ei pysty unohtamaan kirjettä eikä sen kirjoittajaa Garrettia, joka tuntuu hänen unelmiensa mieheltä. Deannan yllyttämänä Theresa julkaisee kirjeen kolumnissaan, ja käy ilmi ettei se ole ainoa.
Deanna saa aikaan myös sen, että Theresa matkustaa Wilmingtoniin, Pohjois-Carolinaan, ottamaan selvää salaperäisestä Garretista ja Catherinesta. Theresa ei aavista, että hänen löytämänsä viesti muuttaisi hänen elämänsä ikiajoiksi.
Viesti mereltä on kertomus rakkaudesta ja miehen muistoista, mutta myös sattumasta, toivosta ja valinnoista, jotka kuljettavat kohtaloa arvaamattomasti.

Kommentti:
Nicholas Sparksin varhaisempaa tuotantoa. Mietin lukieaasani, onkohan kyseessä kirjailijan varhaisempi tyyli vai vaikuttaako myös aikakausi näin paljon. Yli kaksikymmentä vuotta sitten kirjoitettu teos, jossa kiinnitti huomiota voimakas ulkonäkökeskeisyys.
Tarina sinänsä on kaunis ja riipaiseva.

(327 sivua.)