Honkasalo, Laura: Perillä kello kuusi

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi

Otava, 2015

Luin ~ 16.6.2015

Kuvaus: /

Kesä 1966 - maailma avautuu, rakkaus vapautuu. Kenenkään huomaamatta kahden helsinkiläisnaisen elämä muuttuu peruuttamattomasti.

Nelikymppinen Vuokko on viettänyt edustusrouvan elämää. Lasten aikuistuessa elämään hiipii tyhjyys. Kun hän kohtaa toistakymmentä vuotta nuoremman Martin, tyhjyydessä leimahtaa kipinä.

Aune on tehnyt itsensä korvaamattomaksi työpaikalla ja vaiennut tunteistaan. Ankara velvollisuudentunto on ollut papin tyttärelle itsestäänselvyys lapsuudesta asti. Kun Aune uskaltautuu muodikkaalle Kanarian-matkalle, elämään avautuu uusia näköaloja.
Kommentti:

Meni tovi, ennen kuin lämpenin kirjalle. Heti toisella sivulla oli mielestäni asiavirhe, josta en meinannut päästä yli. En ole koskaan kuullut Nurmijärven lasista, Nuutajärvestä kylläkin.
Kirjan alku lähti jotenkin hitaasti liikkeelle, harkitsin jopa lukemisen keskeyttämistä. Ehkäpä tarkkoja ajankuvausyksityiskohtia oli jotenkin liikaa, ne veivät huomion pois henkilöistä, vaikka toki auttoivat ajankuvassa ja henkilöidenkin esittelyä. Tuntui, että kerrottiin kauhean pitkään jostain yksittäisestä tilanteesta juonen kustannuksella. Kun sitten vielä hypättiin henkilöistä toisiin ja vielä ajassakin aika kauas, en ihan meinannut päästä juoneen mukaan.

Onneksi luin kuitenkin sitkeästi eteenpäin, koska olihan tämä mielenkiintoinen ja hieno kirja. Tykkäsin tosi paljon!!
Henkilöt todella heräsivät eloon (monessakin mielessä). Kun on itse 60-luvun lapsi, tämä toi mukavasti lapsuuden ajat mieleen asenteineen ja elämänmenoineen.
Oli tosi herkullista olla mukana etenkin Aunen elämänmuutoksessa sekä vanhan ja nuoren sukulaisen kohtaamisissa ja toisiinsa lähentymisessä. Vaikka kritiikki kohdistui erityisen paljon Aunen tiukkaan kristilliseen kasvatukseen, se oli kuitenkin taiten tehty eikä liian provosoivaa. Ja niin totta. (Olenhan vähän herkkä sille aiheelle :/ .)

Loppuratkaisu oli uskottava, joskin hieman surullinen, koska miesten osuus oli kyllä tällä kertaa kovin apea. Toki se oli varmaan tarkoituskin, kuvata aikakautta nimen omaan naisten ja naisasian näkökulmasta. Silti (haluamatta paljastaa juonta sen enempää) tuntui jännältä, että suurin muutos ja vapautus naisten elämässä liittyi kuitenkin ja jälleen miehiin...
Huomasin juuri, että olenpa lukenut nyt monta suomalaista naiskirjailijaa - ja hyviä!

P.s. Mulle ei selvinnyt, mihin kirjan nimi viittaa? Olenkohan lukenut vähän huolimattomasti..

Harman, Patricia: Hope Riverin kätilö

Patricia Harman: Hope Riverin kätilö

The Midwife of Hope River, 2012

Suom. Sari Karhulahti

Bazar, 2014

Luin ~ 11.6.2015

Kuvaus:

Amerikkalaisen kätilön tarina.

Elämä on kuljettanut Patience Murphyn maaseudulle, Hope Riverin kaivoskylään. 36-vuotias leski, jota poliisi etsii kahdessa osavatiossa, elää yksin Länsi-Virginian vuorilla, koska on liian vanha ja liian omapäinen kurtiseeraamaan.

Ystävänsä, opastajansa ja epävirallisen holhoojansa, rouva Kellyn kuoleman jälkeen Patiencesta on tullut kylän kätilö. Suuren laman aiheuttama köyhyys ja puute näkyvät kaikkialla, ja Patiencea pyydetään yhä useammin auttamaan vaikeissa synnytyksissä, koska perheillä ei ole rahaa lääkäriin. Rouva Kellyn kulunut Synnytysoppi-kirja apunaan Patience opettelee ammattia ja etsii paikkaansa kyläyhteisössä. Epäröityään pitkään hän ottaa apulaisekseen Bitsyn, värillisen tytön, joka osoittautuu korvaamattomaksi ystäväksi. Vahva mutta samalla haavoittuvainen Patience ponnistelee uuden elämän puolesta ja taistelee ennakkoluuloja, köyhyyttä ja oman menneisyytensä varjoja vastaan.


"Olen esittänyt liian monia rooleja liian lyhyessä ajassa; minulla on ollut liian monia nimiä ja olen asunut liian monissa paikoissa. Paluu takaisin alkuun auttaa."


"Syntymä ja kuolema, niin tiukasti yhteen punoutuneet. Rakkaus, syntymä, kuolema, minun trilogiani."

Kommentti:

Mistä johtuu, että jostain aiheesta tulee melkein muoti-ilmiö. Näitä kätilökirjoja tuntuu nyt riittävän.
Tämä kirja oli hyvä lukukokemus, pähenkilö oli riittävän mielenkiintoinen, hänen kohtalonsa alkoi aidosti kiinnostaa. Synnytysten kuvaamista oli juuri sopivasti, oikeastaan yllättävääkin, miten kirjailija sai joka kerta tuoreen näkökulman asiaan, vaikka synnytyksiä tosiaan kuvattiin melkoisen monta!

Yksi hyvän kirjan tuntomerkki on mielestäni se, että kirjan henkilöt (oikeat tai kuvitellut) jäävät mieleen pitkäksi aikaa eikä tee mieli aloittaa uutta kirjaa, ennen kuin edelliset ovat asettuneet hieman taka-alalle. Nytkin teki mieli odottaa pari päivää (vaikka kirjaston jono tikittää jo....!) ja silti oli tunne, ettei olisi halunnut vielä siirtyä uuteen tarinaan. Varsinkin, jos se seuraava kirja ei olisikaan kovin hyvä, harmittaisi, että edellisen tunnelma on hävinnyt.

Härkönen, Anna-Leena: Ihana nähä!

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! - ja muita kirjoituksia

Otava, 2015

Luin ~ 5.6.2015

Kuvaus:

Jäljittelemätöntä Anna-Leenaa, huumorin ja terävien sanojen voimaa.Taistelu latteutta ja laumasieluisuutta vastaan jatkuu. Mitä kaunistelluilla totuuksilla tarkoitetaan? Miksi suomalaisia aina haukutaan?

Syyllistäjät, tylyt asiakaspalvelijat ja Suurten Äitien Kerho saavat kyytiä Anna-Leena Härkösen uudessa kirjoituskokoelmassa. Entä miten rentoutua tai järjestää hyvät bileet? Ihana nähä! sisältää myös pornon puolustuspuheen sekä uskollisen ystävyyden määritelmän.
Ja tiedoksi kaikille: Nainen ei ole koskaan sopiva.

Kommentti:

Kevyt välipalakirja. Hauskoja juttuja, joista moneen huomasi kyllä samaistuvansa. Kai se on se sama syntymävuosikymmen, joka yhdistää. Kyllä muhun kolahtaa tällainen kepeä, pakinatyylinen asiaintilojen ruotiminen pieni v-mäinen pilke silmäkulmassa. Kun on sopivasti omakohtaisuuden tunnetta, niin ai, kun on maukasta :).

Clement, Jennifer: Varastettujen rukousten vuori

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori
Prayers for the Stolen, 2014
Suom. Terhi Kuusisto
Like, 2014
Luin ~ 15.5.2015

Kuvaus:

Tervetuloa vahvojen naisten valtakuntaan

Ladydi elää viinaanmenevän ja kleptomaniaan taipuvaisen äitinsä kanssa pienessä vuoristokylässä Meksikon luoteisosassa. Ladydin isä, lipeväkielinen naistenkaataja, on häipynyt niin kuin kylän muutkin miehet. Jotkut ovat töissä USA:ssa, toiset huumekartelleissa, ja jäljellä ovat vain naiset, lapset ja skorpionit. Naiset selviytyvät kukin omalla tavallaan. Ladydin äiti rukoilee ahkerasti mutta harhauttaakseen kuulijaa ei pyydä sitä, mitä oikeasti haluaa: eihän Jumala kuitenkaan toteuta hänen toiveitaan, mies kun on.

Kylässä äänet toimivat varoitussignaaleina. Auto tarkoittaa aseistettuja huumelordeja, jotka haluavat kaapata kylän kauneimmat tytöt. Säksättävä helikopteri puolestaan merkitsee sitä, että huumepelloille ruiskutettaviksi määrätyt myrkyt pudotetaan kyläläisten niskaan. Kun Ladydi palkataan rikkaaseen perheeseen Acapulcoon, hän saa totutella myös luksuselämään – ja yllättäen löytyvään rakkauteen.

Mexico Cityssä asuva yhdysvaltalainen Jennifer Clement on PEN Meksikon puheenjohtaja, prosaisti, runoilija ja tietokirjailija. Tätä kirjaa inspiroi työ meksikolaisten naisvankien parissa. Naiset piirtyvät kirjan sivuille elävinä, vahvoina hahmoina, jotka saavat voimaa toisistaan ja ennen kaikkea tilanteensa synnyttämästä mustasta huumorista.

Kommentti:
-

Nuotio, Eppu: Mutta minä rakastan sinua

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
Otava, 2015
Luin ~ 11.5.2015

Kuvaus:
Valloittava kuvaus keski-ikäisestä rakkaudesta täynnä kaipausta ja huumoria. Kun ei ole mitään menetettävää, ja kaikki.

Karin Kiurukorpi, viisikymppinen historianopettaja, toipuu avioerosta. Petetty ja jätetty on myös Lauri Eriksson, insinööri, jolle nainen on yhä mysteeri.

Karin ja Lauri osuvat sattumalta samaan asunto­näyttöön, ja Kohtalon sormi tarttuu heitä kauluksesta. Tunteikas tarina vie heitä toisiaan ja rakkautta kohti. Matkassa on monta mutkaa, joita aiheuttaa myös Kaari Pelkonen, Lauriin epätoivoisesti hullaantunut työkaveri.

Koittaako viimein päivä, jona Karin ja Lauri uskaltavat paljastaa toisilleen kaiken? Päivä, jolloin kaipaus on heidän yhteistä menneisyyttään?

Kommentti:
Voi kun tykkäsin tästä kirjasta. Kaunis ja aito, eikä suinkaan siirappia.

Perho, Anna: Pientä säätöä

Anna Perho: Pientä säätöä
Otava, 2015

Kuvaus:

Referaatti:
Raitistuuko viinamäen mies, kun 9-vuotias Anna alkaa käännyttää naapuriaan Jeesuksen ja arabiankielisen Raamatun avulla? Entä kannattaako ostaa belgialaiselta rikollisliigalta käytetty auto? Miten peittää ypäjäläisyytensä, kun on menossa jäätävän cooleille stadilaissynttäreille? Onko viisasta liftata New Yorkissa Helvetin Enkeleiden kyytiin?

Kirjassaan Pientä säätöä Perho avaa kasvutarinaansa piinallisen henkilökohtaisten anekdoottien kautta, jotka heittelevät lukijaa huutonaurun, vaivaantuneen epäuskon ja riemukkaiden oivallusten välissä. Rakastettavien tarinoiden sanoma on, että on ok epäonnistua - kunhan nousee nopeasti ja jatkaa pystypäin kohti uusia katastrofeja.

Kommentti :

En tunne Anna Perhoa, en ole nähnyt tv:ssä enkä kuullut radiossa enkä lukenut yhtäkään kolumnia. No, kirja oli ainakin kevyempi kuin edellinen lukemani.
Jostain syystä mieleeni tulee tapaus kaukaa yläkouluiästä. Olin Raumalla Suzuki-kurssilla. Opiskeltiin siis soitonopetuksen antamista Suzuki-metodilla. Itse en ollut sinne hakenut, pyytänyt, mutta menin, kun kotoa käskettiin. Mummulassa asuin ja menihän se siinä.. Kurssilla oli aikuisia ja yksi toinen nuoreksi luokiteltava henkilö. Kurssia varten piti ostaa nippu nuotteja, tai ne siis sai lunastaa sieltä opettajalta. Mulla oli rahaa mukana ja maksoin omat kirjani. Tämä toinen "nuori" pummasi multa rahaa sanoen, että maksaa ne mulle heti seuraavana päivänä takaisin. No eipä maksanut, ei ikinä. Oli tosi tylsää kinuta niitä rahoja, muuten en olisi edes kehdannut, mutta kun kotijoukot antoivat aika parmatuksen, miksi olin ventovieraalle lainannut (isohkon) summan. Hämärä mielikuva, että tyttö olisi maksanut jonkun ihan pienen osan, mutta ei missään tapauksessa koko hintaa. Oli kyllä niin tylsää, koko kurssi sai aika ikävän tunnelman sen jälkeen. Ja vieläkin sen muistan.
Jostain syystä tämä tulee mulle mieleen? En tiedä, miten se Anna Perhoon tai kirjaansa liittyy. Ehkä tytön nimi oli samantapainen.

No, kirja sitten. Lukihan sitä, kaikkihan nyt sen verran uteliaita on, että toisen noloja paljastuksia lukee.

Karon, Jan: Pappila meren rannalla

Jan Karon: Pappila meren rannalla
A New Song, 1999
suom. Leila Uosukainen
Aika Oy, Kristilliset kirjat, 2002
Luin ~ 4.5.2015

5. osa Pappila-sarjaa

Kuvaus :

Vastikään eläköitynyt pastori Tim löytää itsensä kauniin Whitecapin saarelta palvelemassa Johanneksen lehtokirkon omaperäistä seurakuntaa ja varsin persoonallista naapurustoaan. Kavanaghit avaavat uuden kotinsa ovat haavoitetuille sydämille, isänsä hylkäämälle kolmivuotiaalle sekä erittäin monipuoliselle kalaruualle.
Koti-ikävä, Dooleyn seikkailut auton ja tyttöjen maailmassa sekä Pauline Barlowen lähestyvät häät pitävät pariskuntaa puristuksessa, kunnes mereltä puhaltava myrsky saa Timin ja Cynthian juurtumaan uuteen kutsumukseensa.

Kommentti:

Ensin ajatus Pappilan väen siirtymisestä ihan uusiin maisemiin tuntui kyllä aika oudolta, mutta olipa hyvä juttu. Nauroin välillä ääneen ja välillä taas luin eteenpäin kyyneleet silmissä. Tämä on ehkä tähän mennessä paras osa - tai ainakin mulle jäi sellainen fiilis. Henkilöt on jo niin tuttuja, mutta tarinan käänteet onnistuvat kuitenkin yllättämään. Henkilöt ovat erittäin uskottavia.
Suoraan ja kursailematta kuvattu usko ja kristillisyys tuntuu todella hyvältä!

Karon, Jan: Pappilan väki saa aikaan

Jan Karon: Pappilan väki saa aikaan

Pappilan elämää IV

Out to Canaan, 1997

Suom. Leila Uosukainen

Aika Oy, 2002

Luin ~ 22.4.2015

Kuvaus:

Mitfordissa kuhistaan. Pastori Timin paljon puhuttu eläkeikä alkaa lähestyä, eikä pappila säästy muutosten tuulilta. Salaperäinen H. Tide tekee kiinteistökauppoja juuri pormestarinvaalien alla. Dooley kasvaa huimaa vauhtia ja etsii identiteettiään. Mihin nuori miljonääri lopulta päätyy, kun äiti löytää uuden onnen, sisaruksia etsitään ympäri maata ja Niittyhakaan on palkattu uusi harjoittelija?
Hoppy ja Olivia Harper Lace-tyttöineen, Winnie Ivey, Louella ja lukuisat muu Mitfordin elämää rikastuttavat asukit seikkailevat iki-ihanan Pappila-sarjan neljännessä osassa. (takakansiteksti)

Kommentti:

On niin kiva lukea tutuista henkilöistä. Tarinassa on juuri sopivassa suhteessa tuttut kerrontaa ja uusia yllättäviä käänteitä. Ihana sarja!

Sivonen, Henna-Kaisa: Mummoillen

Henna-Kaisa Sivonen: Mummoillen - Henkisen mummon käsikirja

Gummerus, 2015

Luin ~ 18.4.2015

Kuvaus:

"Mummous ei ole sidottu ikään, lastenlasten saamiseen tai edes sukupuoleen, se on mielentila. Nuorikin ihminen voi hakea mummotyylistä inspiraatiota pukeutumiseen, sisustukseen tai ruuanlaittoon. Jos mummous on toinen minäsi, tämä kirja on sinua varten! Ja vaikka mummous vasta kolkuttelisi ovella, esimerkiksi mummolahenkisen sisustustyylin voi päästää valloilleen mökillä tai keräilemällä vintage-esineitä."
Moderni mummo kierrättää, tekee kirpputorilöytöjä ja säilöö satoa talven varalle. Pukeutumisen lisäksi myös siivouksessa ja kuntoilussa siirrytään mummosarjaan. Teräsmummon arvonimen saa potkukelkkaa lykkimällä. Käytännöllisten ohjeiden ja vinkkien ohella kirjassa tavataan mummoilualojen asiantuntijoita ja eri mummotyyppejä: tunnetko jo joogaavan mummon, tarinoivan porvarisrouvan ja tarmokkaan työläismummon? "Kolmikymppiset hurahtivat mummoiluun. Henkisesti mummo. Eläkeläissielu. Näin kolmikymppiset kuvailevat itseään. Yhä useampi on vaihtanut baari-illat hölskytyskurkkuihin ja neulekerhoon." - MeNaiset

Kommentti:

Ihan kiva kirja, vaikka tuollainen mummoilu-nimitys onkin vähän ärsyttävä. Ehkä se johtuu siitä, että oon ollut oikeastaan aina aika mummo.
Tein isoäidinneliöpeittoja jo 80- ja 90-luvuilla. Sekä itselleni että kummitytölle :). Marjat, säilöntä, hillonkeitto,....
Räsymatoistakin tykkään ihan ilman mummoilua (ja oon aina tykännyt). Kaikenlainen kotikutoisuus on kulkenut ihan aina mukana, joten hmmm....
Mutta ihan kiva kirja lukea juu ja seuraavalle sukupolvelle se ehkä onkin eri juttu mummoilla.

Boyne, John: Leijuva poika

John Boyne: Leijuva poika
The Terrible Thing That Happened to Barnaby Brocket, 2012
Suom. Laura Beck
Bazar, 2014
Luin ~ 16.4.2015

Kuvaus:

"Häpeilemätön ja monin paikoin virkistävän hullunkurinen... Tarinassa on juuri sitä samaa mitä hitsiä tapahtuu seuraavaksi -tunnelmaa kuin Dahlin ja Ibbotsonin romaaneissa."
The Guardian

Billy Brocket syntyi tuiki tavalliseen perheeseen, tuiki tavallisille vanhemmille. Lakimiesäiti ja -isä välttävät herättämästä turhaa huomiota ja pyrkivät kaikessa kohtuuteen. Billyllä on sisko, veli ja uskollinen koira nimeltä Kapteeni Nemo. Perheellä on vain yksi ongelma: Billy uhmaa perustavanlaatuista luonnonlakia, painovoimaa. Hän leijuu, ellei käytä huomiota herättäviä hiekkapusseja painoina.
Kunnes eräänä päivänä vanhemmat kyllästyvät erilaiseen poikaan ja tekevät peruuttamattoman ratkaisun.

Leijuva poika kertoo kahdeksanvuotiaan pojan huimasta seikkailusta ilmojen ja mannerten halki. Tarina herättää pohtimaan outoutta ja rohkaisee hyväksymään erilaisuuden, ja se sopii kaikenikäisille lukijoille. Vauhdikkaan tarinan on kuvittanut arvostettu irlantilainen kirjailija ja kuvittaja Oliver Jeffers.

Kommentti:
Yhdyn täysin tuohon kommenttiin "tarina herättää pohtimaan outoutta ja rohkaisee hyväksymään erilaisuuden".
11-vuotias tytär luki tämän kirjan ensin, se toi mielenkiintoisen näkökulman omaankin lukemiseen.

Lehtinen, Tuija: Joka kimma sen tietää

Tuija Lehtinen: Joka kimma sen tietää
Otava, 1988
Luin ~ 11.4.2015

Kuvaus /Kaupunkilaistyttö Bambi joutuu muuttamaan maaseudulle. Armeijan leivistä eläkkelle jäänyt isä ryhtyy lammasfarmariksi, ja perhe joutuu mukautumaan päätöksen.
Bambin elämään astuvat pesis, kasvimaan kitkemiset, ihastumiset ja uudet ystävät.
Naapurissa asuvat Totti ja hänen ukkinsa heilauttelevat kapinallisuudellaan Bambin perheen elämänarvoja.
Vähitellen isän tyttö huomaa kenen seurassa voi olla oma itsensä, eikä tarvitse vetää vierasta roolia.

Kommentti:

Miksiköhän luin näin pian taas Tuija Lehtistä. Taisi olla joku nuortenkirjalukuhaaste, jonka vuoksi lainasin tämän kirjan jo aika kauan sitten. Nyt on uusinnat uusittu ja kirja piti joko palauttaa tai lukea heti.
Tästä kirjasta tykkäsin kyllä enemmän kuin siitä uudemmasta (Armon aika). Päähenkilö nuoruudessaan ja suoruudessaan on ihan sympaattinen ja aika uskottava. Kieli ja monet asiat nuorten elämästä kuulostivat hauskan tutuilta, onhan sitä itsekin vietetty nuoruutta 80-luvulla :).
Jotenkin kuitenkin taidan tykätä vähän toisentyyppisistä kirjoista nykyään enemmän. Lukuaika tuntuu niin arvokkaalta, että toivoisi joka kerta lukevansa tosi hyvän kirjan, kun kirjaan tarttuu..

Montgomery, L.M.: Sininen linna

L. M. Montgomery: Sininen linna

The Blue Castle, 1926

Suom. A.J. Salonen

Karisto Oy, 2010

Luin ~ 4.4.2015

Lehtinen, Tuija: Armon aika

Tuija Lehtinen: Armon aika
Otava, 2014
Luin ~ 30.3.2015

Kuvaus:
Mona Meri on asunut muusikkomiehensä kanssa ulkomailla. Kitkerän eron jälkeen hän palaa Suomeen ja aloittaa uuden vaiheen elämässään työskentelemällä enonsa apteekissa. Myös asunto löytyy enon hallitsemasta Kivitalosta. Valitettavasti samassa talossa majailee liuta kiusallisia sukulaisia, eikä apteekin asiakas- saati henkilökunta ole helpoimmasta päästä. Mona on päättänyt ottaa reilusti aikaa erosta toipumiseen, mutta kohtalo on toista mieltä.
Kommentti:
Olipa raskasta luettavaa näin kevyeksi kirjaksi. Jotenkin en ollenkaan päässyt tarinaan kunnolla mukaan. Enkä edes tykännyt päähenkilöstä kuin hetkittäin. Ei oikein ollut uskottavakaan. Vaikka välillä tykkään lukea hyvinkin kevyttä ja hömppää, niin tämä ei nyt yhtään iskenyt. Tuija Lehtisellä on kyllä parempiakin kirjoja - vai luinko vain väärään aikaan? Taidan olla aika kranttu.
Tekstissä vilahtelevat laulunsäkeetkin vaan ärsyttivät, tuntuivat jotenkin päälleliimatuilta - tai tehokeinoksi niitä oli liikaa..

Olsson, Linda: Kun mustarastas laulaa

Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa
I skymningen sjunger koltrasten, 2014
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus, 2014
Luin ~ 22.3.2015

Kuvaus:

Vahva kertomus kolmen yksinäisen keväästä ja kirjallisuuden voimasta.

Hiljaisuuteen eristäytynyt Elisabeth, antikvariaatistaan luopunut leskimies Otto ja nuori, herkkä sarjakuvapiirtäjä Elias asuvat samassa rapussa Etelä-Tukholmassa. He kaikki ovat ajautuneet elämässään merkityksettömyyden umpikujaan, mutta kevään edetessä valo tunkeutuu sisään.

Elias yrittää viedä hänelle erehdyksessä toimitetun paketin Elisabethille ja ihmettelee, kun uusi naapuri ei avaa ovea. Kirjojen kautta he kolme kuitenkin hiljalleen löytävät odottamattoman yhteyden, ensin toisiinsa ja lopulta myös itseensä. Heidän elämänkohtalonsa alkavat keriytyä auki ja solmiutua toisiinsa.

”Linda Olssonin teksti virtaa sivuilla kuin hiljainen, tyyni vesi. Romaanissaan Kun mustarastas laulaa hän kirjoittaa lempeästi siitä, kuinka synkinkin synkkyys ja tyhjyys voivat vastoin odotuksia olla hedelmällistä maaperää läheisyydelle ja ehkä jopa rakkaudelle.” – Norran
Kommentti:

No tämän kirjan lopusta pidin enemmän kuin edellisen (Moyes: Kerro minulle jotain hyvää) ja myös enemmän kuin Linda Olssonin edellisen lukemani kirjan lopusta :). Tämä kirja olisi ehkä pitänyt lukea kerralla alusta loppuun, tunnelma olisi säilynyt paremmin. No, koska kerralla läpi lukeminen ei useinkaan onnistu, näillä tauoilla edettiin.
Kirjailija todella keskittyi pieneen henkilögalleriaansa, mikä teki lukemisesta helppoa. Toisaalta mua kyllä jossain vaiheessa vähän häiritsi se, etteikö muka taloyhtiössä asunut tai liikkunut ketään muuta!?
Tarina oli kaunis (no okei, vähän lällyhkö, mut ehkä nyt kaipasin sellaista) ja tosiaan loppu juuri oikeanlainen. Sopi erityisen hyvin näin kevään korvalla luettavaksi :D.

Moyes, Jojo: Kerro minulle jotain hyvää

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
Me Before You, 2012
Suom. Heli Naski
Gummerus, 2015
Luin ~ 19.3.2015

Kuvaus :

Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä turvallista ja tuttua. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta ja vailla aiempaa kokemusta onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä.

Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata – tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin näytä olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou taas voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mitä eläminen oikeastaan on, on aika tehdä suuria valintoja.

Kerro minulle jotain hyvää on tässä päivässä tiukasti kiinni oleva, unohtumaton romaani. Sydäntäsärkevä ja epätavallinen rakkaustarina uppoaa suoraan lukijan sydämeen, taidolla, tunteella ja aitoudellaan. Sitä lukiessa ei säästy naurulta ja kyyneleiltä.

Kommentti:

Kiva kirja, hyvin kerrottu, piti otteessaan. Tunnistin tässä toki välillä aika kevyttä kerrontaa ( vrt. kirjailijan tausta), mutta enimmäkseen kirja vaikutti ihan hyvältä.

Mutta. Petyin loppuratkaisuun.

Ikola, Kaisa: Betty ja myrskyn vuodet

Kaisa Ikola: Betty ja myrskyn vuodet
Saga Egmont, 2020
ilm. blogikirjana 2014 täällä
Luin ~ 12.3.2015

Kuvaus:

Lämmin kesä ja ystävän häävalmistelut ilostuttavat Bettyn elämää. Ruth nauttii opistoelämästä ja perheen pienimmät kasvavat huolettomasti leikkien. Euroopasta kantautuu kuitenkin synkkiä uutisia ja pian myös Iso-Britannia ajautuu mukaan ensimmäisen maailmansodan taisteluihin. Yksi kerrallaan Fort Williamin miehet lähtevät rintamalle ja sodan pelko valtaa kotipuolet. Miten Betty ja Koivurannan väki selviävät myrskyn vuosista, joita piinaavat niin säännöstely, kulkutauti kuin jatkuvat suru-uutiset rintamalta? Entä miten elämä jatkuu sodan jälkeen?
Betty ja myrskyn vuodet on kuudes teos mukaansatempaavassa Betty-sarjassa, jossa on vaikutteita L. M. Montgomeryn, Louisa May Alcottin ja Mary Marckin klassikkoina tunnetuista tyttökirjoista.
Kommentti:

Saga Egmont julkaisee Betty-sarjan v. 2020 e-kirjoina.
Päivitän tiedot tänne, koska kirjojen kansikuvat vaihtuvat eikä niitä pysty enää blogien kautta lukemaan. Suosittelen vahvasti!
Luin aikoinaan 5 ensimmäistä, siihen mennessä ilmestynyttä osaa putkeen!

Ikola, Kaisa: Betty ja muutosten aika

Kaisa Ikola: Betty ja muutosten aika
Saga Egmont, 2020 (e-kirja)
ilm. netissä 2014
Betty-sarjan 4. osa
Luin ~ 9.3.2015 Betty-blogista.

Kuvaus:

Bettyn maine runoilijana on kiirinyt halki Brittien saaren ja nouseva kirjailijanura sekä jälkikasvu pitävät arjen kiireisenä. Koivurannan talon perhe-elämä on täynnä vilskettä. Bettyn ja Duncanin kasvatiksi kotiutunut Ruth tulee kylällä pian tunnetuksi tempauksistaan ja iloisesta luonteestaan. Elämä on täynnä iloa ja yllätyksiä mutta myös murheita mahtuu näihin Bettyn elinvuosiin, jotka ovat yhtä muutosten aikaa.
Betty ja muutosten aika on viides teos mukaansatempaavassa Betty-sarjassa, jossa on vaikutteita L. M. Montgomeryn, Louisa May Alcottin ja Mary Marckin klassikkoina tunnetuista tyttökirjoista.

Kommentti:

Saga Egmont julkaisee Betty-sarjan v. 2020 e-kirjoina.
Päivitän tiedot tänne, koska kirjojen kansikuvat vaihtuvat eikä niitä pysty enää blogien kautta lukemaan. Suosittelen vahvasti!
Luin aikoinaan 5 ensimmäistä, siihen mennessä ilmestynyttä osaa putkeen!

Ikola, Kaisa: Betty oppii elämää

Kaisa Ikola: Betty oppii elämää

Saga Egmont, 2020
Betty-sarjan 3. osa.
Luin ~ 6.3.2015

Tunnustan jääneeni pahasti (tai oikein hyvästi) koukkuun näihin Betty-tarinoihin. Onneksi kaksi seuraavaa osaa on olemassa, eikä tarvitse odottaa, kuten aikoinaan Bettyn ilmestyessä jakso kerrallaan :).
edit. 07/2020

Kuvaus:

Kuusikullan talo täyttyy kerta toisensa jälkeen iloisista juhlista, vaikka suurin osa Stewartin sisaruksista onkin nyt varttunut aikuisuuteen ja avioelämään. Betty ja Duncan aloittavat viimein yhteisen kotinsa suunnittelun. Bettystä on tullut nouseva kirjailijanalku ja Duncan tekee pitkää päivää kauppias-isänsä osakkaana. Pian heidän yhteiselonsa on kuitenkin kommelluksia täynnä, kun eräs pieni ystävä vuosien takaa tulee osaksi Bettyn ja Duncanin elämää.
Betty oppii elämää on kolmas teos mukaansatempaavassa Betty-sarjassa, jossa on vaikutteita L. M. Montgomeryn, Louisa May Alcottin ja Mary Marckin klassikkoina tunnetuista tyttökirjoista.

Kommentti:

Saga Egmont julkaisee Betty-sarjan v. 2020 e-kirjoina. Päivitän tiedot tänne, koska kirjojen kansikuvat vaihtuvat eikä niitä pysty enää blogien kautta lukemaan. Suosittelen vahvasti! Luin aikoinaan 5 ensimmäistä, siihen mennessä ilmestynyttä osaa putkeen!

Ikola, Kaisa: Betty maailmalla

Kaisa Ikola: Betty maailmalla

Saga Egmont, 2020
Betty-sarjan 2.osa
Luin ~ 3.3.2015 blogista

Edit 07/2020

Kuvaus:
Viimeinen lukuvuosi Edinburghin opettajaseminaarissa alkaa ja Betty ja Rosie muuttavat Isoäidin taloon. Elämä täyttyy taas opiskelusta, seurustelusta ja ennen kaikkea kirjoittamisesta. Ei aikaakaan, kun seminaari jo päättyy ja nuori opettajatar on valmis maailmalle. Palaako Ylämaan kasvatti takaisin kotiseudulleen? Entä miten käy aloittelevan kirjailijan uran ja selviääkö Betty rakkauden kiemuroissa?
Betty maailmalla on toinen teos mukaansatempaavassa Betty-sarjassa, jossa on vaikutteita L. M. Montgomeryn, Louisa May Alcottin ja Mary Marckin klassikkoina tunnetuista tyttökirjoista.

Kommentti:

Saga Egmont julkaisee Betty-sarjan v. 2020 e-kirjoina.
Päivitän tiedot tänne, koska kirjojen kansikuvat vaihtuvat eikä niitä pysty enää blogien kautta lukemaan. Suosittelen vahvasti!
Luin aikoinaan 5 ensimmäistä, siihen mennessä ilmestynyttä osaa putkeen!

Ikola, Kaisa: Betty

Kaisa Ikola (nyk. Viitala): Betty
Saga Egmont, 2020 (e-kirja)
Betty-sarjan 1.osa
Luin ~ 2.3.2015 blogista

(Alkuper. arvio: Vaikka tykkäänkin ensisijaisesti paperikirjoista, tämä kirja oli hauska kokemus. Siis kirja löytyy omasta blogistaan täältä, on aikoinaan ilmestynyt luku kerrallaan. Kyllä on hyvä, että luin Bettystä vasta nyt, olisi ollut kauheaa odottaa lukua kerrallaan ilmestyväksi. :)

Bettyn tarinaa on ilmestynyt jo useampi osa, joten nyt vaan jatkamaan seuraavaan osaan. )

Edit 07/2020

Betty-kirjat ilmestyvät v. 2020 e-kirjoina eivätkä ole enää luettavissa blogeissa.
Päivitän sarjan tiedot tänne blogiini, koska niitä ei enää löydy alkuperäisistä paikoista, e-julkaisuihin myös kirjojen kannet vaihtuvat ja tykkäsin sarjasta tosi paljon. Luin muistaakseni kaikki siihen asti ilmestyneet (5?) osaa peräjälkeen. Sarjassa on myös erillisiä välitarinoita, vähän niin kuin Downton Abbeyn jouluekstrat. :)

Kuvaus:

Beatrice Stewart eli Betty on rohkea ja päättäväinen nuori nainen 1900-luvun alun Skotlannissa. Ylämaan nummilla sijaitseva idyllinen Kuusikukkulan talo on täynnä vilskettä, kun verrattomat Stewartin sisarukset varttuvat yksi kerrallaan aikuiseen ikään.
Bettyä eivät puheet naimisiinmenosta hetkauta - hän haluaa opiskelemaan. Miten käy, kun voimakastahtoisena naisasianaisena tunnettu Betty matkustaa Edinburghin opistoon ja päätyy puhujalahjojensa ansiosta ratkomaan ystäviensä ja sukulaistensa rakkausmurheita?
Betty on ensimmäinen teos mukaansatempaavassa Betty-sarjassa, jossa on vaikutteita L. M. Montgomeryn, Louisa May Alcottin ja Mary Marckin klassikkoina tunnetuista tyttökirjoista.

Dodge, M. Mapes: Hopealuistimet

M. Mapes Dodge: Hopealuistimet

Hans Brinker or The Silver Skates

WSOY, ? painos, 1982

Luin ~ 26.2.2015



Suosittelin tätä klassikkokirjaa kuopukselle ja luin itsekin uudelleen.

Mathis, Ayana: Huonetta ja sukua

Ayana Mathis: Huonetta ja sukua
The Twelve Tribes of Hattie, 2012
Suom. Helene Bützow
WSOY, 2014
Luin ~ 25.2.2015

Kuvaus:
Viiltävä kertomus orjuuden ja rotusyrjinnän perinnöstä. Ayana Mathisin kiitetty esikoisromaani kulkee Toni Morrisonin jalanjäljissä.
Nuori ja optimistinen Hattie on paennut Yhdysvaltain etelävaltioissa rehottavaa rotuvihaa pohjoiseen, vapauden tyyssijaan, missä hän uskoo ja toivoo lastensa saavan elää amerikkalaista unelmaa. Sitkeä Hattie-äiti on peruskallio, jonka ympärille kietoutuu kaksitoista haurasta ihmiskohtaloa, mutta orjuus on jättänyt uhreilleen epäoikeudenmukaisen ja väkivaltaisen perinnön.Ayana Mathis maalaa mustien elämästä 1900-luvun USA:ssa synkeän kuvan, mutta muistuttaa, että ilo on ihmiselle välttämätöntä.

Heinonen, Henna Helmi: Miisa voittaa kultaa

Henna Helmi Heinonen: Miisa voittaa kultaa
Tammi, 2015
Luin ~ 9.2.2015

Jatkoa kirjalle Miisan kaksoisaxel.

Jännittävä jatko-osa hyvän vastaanoton saaneelle Miisan kaksoisaxelille.

Miisa lähtee kauden ensimmäisiin luistelukilpailuihin ilman suuria odotuksia, kun taas Miisan paras kaveri Katariina lataa itselleen paineita kilpailuista. Yllättäen Kata kuitenkin sortuu paineiden alla, Miisa voittaa sarjansa ja ystävyys joutuu koetukselle.

Miisaa askarruttaa myös se, että pikkusisko Minttu pääsee edistyneiden ryhmään paljon Miisaa aikaisemmin.

Ja onko Anton Miisan ystävä vai poikaystävä?

Campbell, Ross: Rakkaudesta murkkuun

Ross Campbell: Rakkaudesta murkkuun

How to Really Love Your Teenager, 1981

Suom. Tellervo Ihalainen

Karas-Sana Oy, 1982

Luin ~~ 6.2.2015

Kommentti:

Pitkään ja hartaasti kahlattu kirja on nyt luettuna. Hienoja ajatuksia nuorten kanssa toimimisesta, kristillisellä arvopohjalla. Jonkin verran kyllä häiritsi tieto kirjan ilmestymisajankohdasta 1980-luvulla, jolloin siis itse olen ollut nuori. Nyt kun asioita tarkastelee teini-ikäisten vanhempana.
Kuitenkin kirjassa oli paljon ajattomia asioita ja yllättävänkin samanoloisia ajatuksia "nykymenosta".

Päällimmäisenä jäi mieleen ajatus siitä, että on tärkeää, että nuori tietää vanhempiensa rakastavan häntä. Eipä sitä aina niin kauhean helppo ole ilmaista. Arjessa tulee välillä paljon törmäyksiä, ärsyyntymistä, äkkipikaisuutta. Ikävää palautetta tulee helposti mieleen, mutta missä muodossa ja missä tilanteessa sen kertoisi, jotta siitä olisi ennemmin hyötyä kuin haittaa.
Erilaiset luonteet kun törmäilevät, olisi aina hyvä selvittää asiat kunnolla. Tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta on todellisuudessa vaikeampaa kuin voisi kuvitellakaan. Arjessa tilanteet tulevat ja menevät niin nopeasti.

Luulin aina, että jos periaatteena on selvittää kaikki ikävät asiat "ennen kuin aurinko laskee", ei voi kovin pahoja hankauksia tulla. Mutta esikoisen kanssa taisteleminen on osoittanut, että illalla viimeksi palaveeraaminen oikeastaan vain pahentaa joitain tilanteita. Aamullakaan ennen töihin- ja kouluunlähtöä ei viitsisi (eikä oikeasti kannata!) aloittaa asioiden selvittelyä. Seuraavana päivänä se jo tuntuu vanhojen kaivelulta. Ole siinä sitten. Huoh.
Kun jokainen lapsikin on sitten vielä yksilö. Mikä toisen kanssa tuntuu toimivan, ei toiselle käy ollenkaan. Toinen huoh.
Kirja herätti ajatuksia, hyvä niin.

Karon, Jan: Rakkaus asuu pappilassa

Jan Karon: Rakkaus asuu pappilassa

These High, Green Hills, 1996

Suom. Outi M. Kättö

Aika Oy, Kristilliset Kirjat, 2001

Luin ~ 5.2.2015

Jatkoa Pappila-sarjalle, 3- osa.

Kuvaus:

Rakkaus asuu pappilassa on ihastuttavan Pappila-sarjan kolmas osa. Herran kappelin kirkkoherra Tim joutuu pohtimaan rakkauden monia säikeitä tukiessaan Dooley-pojan varttumista kohti aikuisuutta tutustuessaan kovia kokeneeseen Lace Turneriin ja ennen kaikkea rakentaessaan kestävää pohjaa elämänsä rakkaudelle.
Mitfordin hulvattomat asukit touhuavat askareidensa kanssa, päivittelevät naapuriensa tempauksia ja odottavat Toivokodin valmistumista. Jokin kuitenkin heittää varjon muuten niin aurinkoiseen kylään, ja pastori Tim joutuu tahtomattaan puuttumaan sen seurauksiin. Pappila-sarjan kirjat sopivat hyvän kirjan ystäville.


Kommentti:

Nyt kun tätä kirjasarjaa ajattelee, huomaan, että tämä olisi varmaan ollut tosi hyvä ääneenluettavaksi (miehen kanssa). Toisaalta nyt kun olen lukenut 3 osaa, niin voisihan tähän hypätä nytkin mukaan, mutta aika paljon olennaista henkilöistä jäisi pois.
Lämminhenkinen. Se on sana, joka tulee mieleen näistä Pappila-kirjoista. Kuivakkaa huumoria, inhimillisyyttä ja kaikesta maalaiskylämäisyydestään huolimatta (tai ehkä juuri siksi?) melkoisen mielenkiintoisia juonenkäänteitä!
Tätä sarjaa tekee mieli lukea harkitun rauhallisesti, ettei vain tarina loppuisi liian pian. :)

Jansson, Anna: Amorin kiehkurat

Anna Jansson: Amorin kiehkurat
Ödesgudinnan på Salong d'Amour, 2014
Suom. Vappu Vähälummukka
Gummerus, 2014
Luin ~ 28.1.2015

Kuvaus:

Salong d’Amour sijaitsee Visbyn keskustassa Gotlannissa. ”Miten voin auttaa?” kampaaja Angelika kysyy tuoliinsa istahtavalta asiakkaaltaan ja tarkoittaa: miten voin auttaa sinua elämässäsi? Hän koettaa saada ihmiset näkemään ympärillään rakkautta, ja moni löytääkin hänen avullaan uuden hiustyylin lisäksi uuden suunnan. Kampaamossa on kaksi tuolia, eikä koskaan ole sattumaa se, kuka viereen istuu – siitä Angelika ja hänen nuori kuriton apulaisensa Ricky pitävät huolen!

Miehensä menettäneen Angelikan omassa elämässä alkaa tapahtua, kun hän tapaa naamiaisissa salaperäisen mestarivarkaaksi pukeutuneen miehen ja rakastuu. Pian joku kaappaa Angelikan talon ja tapahtuu muutakin outoa. Onko Angelika rakastunut väärään mieheen? Entä kuka on merenkävijä Sinbad, jonka kanssa Angelika viestittelee internetissä?

Pirskahteleva huumori ja tarttuminen hetkeen tempaavat lukijan Angelikan seikkailuihin mukaan. Mikään inhimilliseen elämään kuuluva ei ole hänelle vierasta: murtautuminen asuntoon, samppanjan tarjoaminen kuolemansairaalle, teesihtikeskustelut tai yöllinen pyöräajelu uuden kullan kanssa. Lopussa on bonuksena ruokareseptejä!


Kommentti:

No jaa. En ole ennen lukenut Anna Janssonia, joten ihan nollasta lähdettiin. Kirja tempasi kyllä hyvin mukaansa. Välillä meno kyllä yltyi niinkin vauhdikkaaksi, ettei meinannut perässä pysyä. Loppuratkaisu (-ratkaisut) oli kuitenkin oikein hyvä. Kevythän tämä oli.
Kirjan taisi tehdä vähän levottomaksi melkoisen laaja henkilökaarti. Kun pidin välillä taukoa lukemisessa (koska elämä!), olin jo vähän unohtanut, kuka kukakin sivuhenkilöistä oli. Se taas häiritsi hiukan seuraamista, koska tässä nyt oli tätä parien yhteensaattamistarkoitusta mukana. Siis aina ei oikein tiennyt, kenen piti ihastua kehenkin ja miksi : ). Mutta kyllä siis tykkäsin, oli kiva välipala jotenkin hitaasti etenevien ja raskassoutuisten kirjojen väliin.

Kummu, Essi: Lasteni tarina

Essi Kummu: Lasteni tarina

Tammi, 2014

Luin ~ 22.1.2015

Kuvaus:

Uskallanko rakastaa omaa lastani?

Miksei jokaisella pikkulapsella olisi oikeus kuulla syntymänsä tarina? Äidin rohkea kertomus kivuliaasta rakkaudesta keskoskaksosiin.

Kun tytär kipuaa syliin ja kyselee vauva-ajastaan, äiti mykistyy, aihe on liian kipeä. Essi Kummun kaksoset syntyivät keskosina. Tämä kirja on omaelämäkerrallisiin kokemuksiin perustuva avoin kuvaus Ainon ja Kallen syntymän jälkeisestä ajasta sekä kuoleman läsnäolosta perheessä silloinkin, kun todelliset vaikeudet on jo voitettu. Teos on vaikeasta aiheestaan huolimatta lämmin ja solmun avaava kertomus rakkauden musertavasta voimasta.

Kommentti:

Kirja oli alkuun aika rankkaa tekstiä, kertojan oma ahdistus on niin käsinkosketeltavaa.
Sitten hieman hämmennyin, sillä kirjahan on enemmänkin kirjoittajan itsensä ja hänen perheensä ja sukunsa tarina kuin niinkään näiden pienten keskoskaksosten. Toki lasten syntymän jälkeinen aika keskososastoineen ja hätätilanteineen käydään läpi, mutta läpi tunkee ennen kaikkea suvun puhumattomuuden perinne (perintö), jonka käsittelystä loppujen lopuksi on kysymys.
Hieman minua häiritsi kirjan esittelytekstin "jokaisen lapsen oikeus kuulla syntymänsä tarina", sillä eihän tämä mitään lasten luettavaa ole. Mutta tärkeä kirja kirjoittajan itsensä prosessoidessa tapahtumaa ja selkeästi iso askel toipumisen tiellä. Kyllähän tällaisista traumoista tokenemiseen menee vuosia, mutta ihmeellistä on myöskin kirjoittamisen ja läpikäymisen teho.
Joskus aikanaan lapsillekin voi tästä asiasta varmaankin kertoa, eikä kaikkea rankinta ehkä tarvitse enää käydä läpikään... antaahan ajallinen etäisyyskin lopulta paljon anteeksi, kun toipuminen on alkanut. (Juttelen tässä nyt näin ympäripyöreästi, kun en halua liikaa paljastaakaan.)
Suosittelen.

Kyrö, Tuomas: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
WSOY, 2014
Luin ~ 17.1.2015

Kuvaus:

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -romaani pysyy sysisuomalaisten perusasioiden äärellä.
Elämän, kuoleman ja elementtirakentamisen. Mielensäpahoittaja kirjoittaa oman muistokirjoituksensa, koska kuka muu hänen elämänsä ja tekonsa tuntee?

Hautakivi hankitaan ajoissa, kun halvalla saa. Testamenttiinsa Mielensäpahoittaja kirjaa aineellisen ja henkisen perintönsä, joka ei ole sen pienempi kuin kokonaisen sukupolven kokoinen. Mielensäpahoittaja haluaa itse päättää kuka saa talon, kuka Voortti Eskortin ja kummalle miniälle kumpi emännän koruista.

Mutta samalla kun peräseinä lähestyy, vanha mies kurkistaa myös lähtöviivoille, syntymään ja lapsuuteen.
Mielensäpahoittaja myöntää jopa tehneensä virheitä elämässään. Laskutavasta riippuen yhden tai kaksi.

Druckerman, Pamela: Bébé päivä päivältä

Pamela Druckerman: Bébé päivä päivältä - 100 askelta ranskalaiseen vanhemmuuteen
Bébé Day by Day, 2013
Suom. Terhi Vartia
Siltala 2014
Luin ~ 31.12.2014

Kuvaus: Bébé päivä päivältä tiivistää ed. teoksen oivallukset helppolukuiseksi oppaaksi lasten vanhemmille ja hoitajille. Miten opettaa lapselle kärsivällisyyttä? Miten saada lapsi pitämään parsakaalista? Miten vauvan saa nukkumaan läpi yön? Miten olla pienten lasten vanhempi ja silti elää täyttä omaa elämää?

Ranskalaista kasvatusta käsittelevien, hyväksi havaittujen ohjeiden lisäksi kirjassa on suosikkireseptejä suoraan pariisilaisen crèchen eli päiväkodin ruokalistalta sekä nimekkään ranskalaiskuvittajan Margaux Motinin hurmaava kuvitus.

Bébé päivä päivältä on nokkela, ytimekäs ja järkevä kokoelma käytännön vinkkejä ja ohjeita, joiden avulla vanhemmat voivat löytää oman kasvatustapansa.

Jaatinen, Heidi: Kaksi viatonta päivää

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää
Gummerus, 2014
Luin ~ 27.12.2014

Kuvaus:

Kaksi päivää kaikki on hyvin. Entinen pomo lainaa Sistinjalle ja tämän perheelle mökkiään. Ilmassa on hyvää tuulta. Kalastellaan, syödään aamuauringossa perunoita ja tilliä suoraan kattilasta. Ake ei juo. Sistinja ei juo. Pullot pysyvät korkkaamattomina aitan rappusten pielessä, kirkkaan suora rivistö. Kaksi onnellista päivää. Sen jälkeen vielä kaksi, kolme. Sitten Sistinja ja Hertta-tyttö erotetaan. Seuraavat 300 päivää he viettävät kaukana toisistaan.

Sisse on kasvanut uneksien äidin maasta, jonne matkustetaan äidin tarakalla. Äitiä ei näy ja elämä pyryttää naamaan, mutta Sistinja oppii miten siitäkin selviää: on sullottava häpeä alimmaiseksi ja istuttava päälle. Tärkeimmät valinnat tekee sattuma. Tavattuaan Rennen Sistinja päättää tehdä lapsen, jonka kauneus sulattaa miehen sydämen kuin sokerin paistinpannulle. Hertta syntyy kotiin, jossa rauha on sukkahousun ohutta jäätä. Viltinpimeinä aamuina Sistinja tulee turpeaksi äidin rakkaudesta, aamun ensihenkosilla hän kaipaa tyttöään. Silti Hertta ei pysy hänen mielessään. Hertta haaveilee omenankukantuoksuisesta äidistä, mutta ei keksi, miltä tiskiltä sellainen tilataan.

Kaksi viatonta päivää kertoo äidistä ja tyttärestä ja elämänmittaisesta haasteesta päästäen lähelle, luottaa ja säilyä järjissään. Heidi Jaatisen pitelemätön kieli tavoittaa elämänkirjon eri sävyt: se kestää synkkien päivien painon ja vangitsee vauhkot hetket, joina samea päivä kirkastuu ja maailmanpyörästä vilkutetaan pilville ja naapureille.

Kommentti:
Tiivistämistä olisin kaivannut. Ajassa ja paikassa edestakaisin hyppiminen ja tekstin tyylin vaihtelu ei oikein ollut mun juttuni. Tuntui silti tärkeältä kahlata kirja läpi, mutta varsinaista vetoa tarinaan ei päässyt syntymään. Aihe sinänsä kiinnostaa paljonkin.

Hakalahti, Niina: Sydänystävä

Niina Hakalahti: Sydänystävä
Karisto, 2014
Luin ~8.12.2014

Kuvaus:
Kaisa ja Minna ovat olleet parhaita ystäviä lapsesta saakka. Nyt molemmat ovat äidinkielenopettajia, naimisissa ja teini-ikäisen pojan äitejä.
Ystävyys on aina ollut saumatonta, mutta yhteinen hiihtoloma nyrjäyttää jotain sijoiltaan. Minnasta alkaa tuntua, että Kaisa on aina askeleen edellä ja vaikuttaa ehkä jo liiankin paljon Minnan elämään. Mutta toisaalta Kaisan ideat ovat aina hyviä. Kuten se, että perheet ostaisivat yhteisen paritalon joen rannalta...

Parhaat päivänsä nähnyt avioliitto, tatuointia tahtova teini, dementoituva äiti ja kaikkeen ehtivä ystävä siinä Minnan elämän katastrofin ainekset.
Sydänystävä on tiivistunnelmainen romaani täynnä mainiota tilannekomiikkaa ja tunnistettavia tilanteita ruuhkavuosien keskellä kamppailevalle. Se on kiitetyn kirjailijan suvereenia, älykästä tekstiä ystävyydestä ja sen muutostarpeesta.

Kommentti:
Tykkäsin kirjasta. Aiheita oli aika paljonkin ympättynä kirjaan, jossa sivuja (vain) vähän yli 200. Olen juuri kuitenkin kahlannut läpi kirjoja, joissa on ollut liikaa sivuja (!?), joten mulle sopi kyllä tämä tyyli paremmin. Loppuvaiheessa kirjaan alkoi tulla jopa dekkarin/trillerin aineksia, sen verran vauhdikkaita käänteitä juonessa oli. Loppukin oli kohtuullisen uskottava. Mietin nimittäin vähän ennen loppuratkaisua, että minkähän loppuratkaisun kirjailija valitsee ja voiko se olla uskottava...
Jees.

--- Heidi Jaatisen: Kaksi viatonta päivää jäi kesken. Kahlasin melkein 100 sivua, mutta ei iskenyt. Luin just pari kirjaa puoliväkisin loppuun, nyt en halunnut enää.. Mutta ehkä palaan tähän kirjaan joskus myöhemmin. --

Järvelä, Jari: Särkyvää

Jari Järvelä: Särkyvää
Tammi, 2014
Luin ~ 1.12.2014

Kuvaus:

Kun on yrittänyt polttaa kotitalonsa, jossa vaimo ja lapset nukkuvat, on parasta hypätä lähimmän menopelin rattiin joka tässä tapauksessa löytyy vuoden 1987 Lada 1200L:stä ja painaa kaasu pohjaan.
Sen jälkeen luvassa on hillitöntä matkantekoa parhaaseen roadmovie-henkeen sekä muutamia kymmeniä ex-vaimon vittumainen naamanilme takaraivossa kirjoitettua blogimerkintöjä.

Lihava mies matkaa kohti Espanjaa takakontissaan pahvilaatikko, joka pitää sisällään koko hänen entisen elämänsä. Hän on päättänyt tehdä itsemurhan miehekkäimmällä mahdollisella tavalla: antautumalla härkien seivästettäväksi Pamplonan kapeilla kaduilla härkäjuoksussa.
Tanskan seutuvilla mies poimii kyytiin liftarin. Pikkuhiljaa nuoren rastapään ja jääräpäisen keski-ikäisen persun välille syntyy vahva side.
Mutta riittääkö ystävyyskään pelastamaan miehen hurjina mylvivien härkien edestä?

Karvinen, Kirsi: Tuleeko vielä kevät?

Kirsi Karvinen: Tuleeko vielä kevät?
KKJMK, 2013
Luin ~ 24.11.2014

Kuvaus:
Isä ja äiti olivat riidelleet taas kerran. Laura ja Antti olivat istuneet yhdessä portailla. Kylki kyljessä, sisko ja veli. Antin linkkuveitsellä he olivat kaivertaneet nimensä kaiteeseen. Kertomaan seuraavalle perheelle omaa tarinaansa. Kertomaan, että kerran hekin olivat olleet olemassa.

Kaksi ihmistä sanoo rakastuneena tahdon. Mutta kun toiveet jäävät täyttymättä ja pilvilinnat romahtavat alas, tuo sana vaatii paljon enemmän. Eteen tulee valintoja, jolloin tuo pieni sana punnitaan. Jokin särkee kauniiksi kiillotetun kuvan. Isä ja äiti ovat voimattomia elämänsä vastoinkäymisten edessä ja lapset kantavat tapahtumista suurimman taakan. Arjesta tulee epätoivoinen yritys pitää edes oma elämä kasassa. Säröt vievät heidät erilleen toisistaan.

Neljä perheenjäsentä, neljä erilaista tarinaa. Kuinka voisi luottaa, että elämä kantaa, että se ei hajoaisi enää palasiksi? Onko kaikki vain sattumaa vai olisiko sittenkin olemassa joku, joka saisi kaiken muuttumaan? Voiko meidän elämään vielä paistaa aurinko?

Kommentti:
Tärkeä aihe, ajankohtainen. Rikkinäinen perhe, jossa vanhemmat hukkaavat itsensä ja toisensa. Lapset saavat sen sitten taakakseen - kukin tavallaan. Hyvin tätä oli kuvattu, toki myös kärjistäen.
Hiukan kömpelösti kirjoitettu, sillä toistoa oli mielestäni aika paljon. Siis alleviivattiin jotain asiaa sanomalla se samassa kappaleessakin uudestaan - ja myöhemmin vielä uudestaan. Tämä vähän haittasi lukukokemusta. Kirjoitusvirheitäkin oli paikoitellen.

Jossain vaiheessa alettiin vihjata suureen muutokseen - ja kristillinen sanoma kirjasta löytyykin. Se oli mielestäni hyvin saatu kirjaan, selkeästi, muttei tuputtamalla. (Vaikka hiukkasen toistoa siinäkin oli.)

Ingelman-Sundberg, Catharina: Kakkua, kiitos!

Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos!
Kaffe med rån, 2012
Suom. Outi Menna
Schildts & Söderströms, 2014
Luin ~ 17.11.2014

Kuvaus: Veijarimainen romaani vanhusten napinasta joka muuttuu kapinaksi

Kaikki ei ole kohdallaan palvelutalo Timantissa. Märtha, Stina, Anna-Greta, Harava ja Nero epäilevät, että uusi johto vedättää heitä. Ruoka on huonoa eikä sitä ole riittävästi, ulkoilemaan ei pääse ja muutenkin on tylsää. Pienten illanistujaisten jälkeen heidät pannaan vielä lukkojen taakse. Martha alkaa uskoa, että ainoa keino päästä ulos tästä vankilasta on hankkiutua oikeaan vankilaan. Pieni rikos, taloudellinen vaikka, kevyt tuomio, mukavat oltavat telkien takana.
Suunnitelma on nerokas. Keinutuolikopla öljyää rollaattorinsa ja panee tuulemaan. Tietenkään kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan, mutta onneksi näillä rikollisilla on sydän paikallaan ja nauru herkässä.

Kommentti
Huh, olipa urakka. Tarina sinänsä kuulosti ihan hauskalta ja hulvattomalta. Minä vaan en päässyt kirjan imuun missään vaiheessa. Silti tulin lukeneeksi kirjaa sen verran pitkälle, että halusin lukea hamaan loppuun asti. Vaan olipa vaikeata. Jotenkin juoni oli epälooginen ja poukkoileva. Mietin jopa (kun luin ylistäviä arvioita), että onko suomennoksessa jokin mennyt pieleen, kun en vaan saanut huumorista irti mitään. Suoraan sanoen tylsä kirja oli tämä.
En voi oikein ymmärtää, miksi näin oli, koska sinänsä juonenkäänteissä olisi ollut paljonkin hauskoja aineksia.
- Ehkä edellinen kirja vaan oli liian hyvä?

Korhonen, Marja: Häivähdyksiä - erityinen elämäni

Marja Korhonen: Häivähdyksiä - erityinen elämäni

Myllylahti Oy, 2014

Luin ~ 11.11.2014

Kuvaus
Tämä kirja on kirjoitettu otsahiirellä kirjain kerrallaan. Itkien ja nauraen. Eläen.
Siten se kuuluu myös lukea.

Marja Korhonen oli 42-vuotias, kun hän sai aivorunkotukoksen. Käsittämättömän hoitovirheen seurauksena oli niin sanottu locked in -syndrooma eli neliraajahalvaus ja puhekyvyn menetys. Perheenäidistä, erityisopettajasta ja aktiiviurheilijasta tuli oman kehonsa vanki.

Vain silmiensä liikkeitä käyttäen Marja taisteli itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin omaan kotiin. Hänen valovoimainen luonteensa ja hersyvä huumorintajunsa saavat kirjan rivit ja niiden välit räiskähtelemään.
Häivähdyksiä on kertomus sisusta mahdottoman edessä, uskosta elämään, toivosta kärsimyksen rinnalla sekä rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana. Se kertoo hymysuin kyynelten läpi yhden ihmisen uskomattoman tarinan.


Kiitos Marja Korhoselle tästä kirjasta! Tämähän on aivan uskomaton selviytymistarina. Tosin tietysti myös surullinen tositarina hoitovirheestä ja laiminlyönneistä.
Ihan ensiksi tulee mieleen, että tämän kirjan on täytynyt olla tärkeä osa M.K.:n toipumisprosessia, henkisessä mielessä. Omasta kokemuksesta tiedän, miten käsittämättömän paljon voi helpottaa jonkin vuosia vaivanneen asian selvittely. Vaikkei saisi korvauksia eikä edes lopullista selvitystä asiasta, mutta jo asian selvittäminen ja purkaminen itsessään on todella puhdistava ja mielenrauhan antava kokemus.
Toiseksi tekee mieli kiittää Marja Korhosta siitä, että hän todennäköisesti kertoo myös jonkun muun (muiden) tarinan. Ei voi olla miettimättä, moniko vastaavassa tilanteessa ollut ei ole ollut riittävän sinnikäs saamaan tahtonsa ilmi, kun se Korhosenkin taustalla ja aiemmalla koulutuksella - sisusta nyt puhumattakaan - on ollut noin hankalaa.

Kirja on ihana. Siitä jää todella positiivinen fiilis, suorapuheisuudessaan se puhuttelee, mutta elämänilo ja -halu vie aina eteenpäin. Vaikka läpi harmaan kiven.

Fletcher, Susan: Irlantilainen tyttö

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Eve Green, 2004
Suom. Jonna Joskitt
Like Kustannus, 2010
Luin ~ 3.11.2014

Eve Green odottaa esikoistaan. Hän palaa muistoissaan omaan lapsuuteensa - valheiden, vihan ja pelon täyttämään kesään, joka opetti hänelle raskaalla tavalla kuinka elämästä voi selviytyä ilman rakkautta. Seitsemänvuotias Eve oli juuri menettänyt äitinsä, ja hänet oli lähetetty Walesiin isovanhempiensa luo. Kuunnellessaan tarinoita perheensä historiasta hän ymmärsi, ettei kaikki olekaan ollut hyvin. Nyt, vuosia myöhemmin, palapelin palaset vihdoin asettuvat paikoilleen.

Björk, Marja: Mustalaisäidin kehtolaulu

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu
Like Kustannus, 2014
Luin ~ 29.10.2014

Kuvaus:

Kodin hengetär vasten tahtoaan.
Maritan vanhemmat Väinö ja Sikri eivät ole kaikkein perinteisimpiä romaneja. Silti sekä romaniyhteisö että valtaväestö pitävät huolen siitä, että Maritan mahdollisuudet ovat tarkasti rajatut. Hän haluaisi kehittää itseään, osallistua ja olla hyödyllinen osa yhteiskuntaa, mutta tie nousee pystyyn aina uudestaan. Hänen tyttärensä Assi ei jaksa edes yrittää. Köyhyyden ja syrjäytymisen kierre tuntuu periytyvän vääjäämättä. Onko jokaisen sukupolven kohtalo etukäteen kirjoitettu?
Kommentti:
Mielenkiintoinen aihe.

Ruoho & Ilola: Usko, toivo ja raskaus

Aila Ruoho & Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus
- Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää
Atena Kustannus Oy, 2014

”Lestadiolaisuus on hengellinen koti, elämäntapa. Se on uskoa, toivoa ja raskautta.”
Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä suurperhe on ihanne ja ehkäisy tabu. Jokaisen lestadiolaisen avioparin tulee olla valmis ottamaan vastaan niin monta lasta kuin Luoja suo. Hengellinen opetus lupaa, että Jumala antaa voimaa lapsikatraan kanssa.
Hääpäivänään moni nainen unelmoi pullantuoksuisesta äitiydestä ja näkee tulevaisuuden onnellisena satuna. Heille tarjoillaan tarinoita vanhoillislestadiolaisista vanhemmista, jotka opiskelujen ja töiden ohella kasvattavat helposti yli kymmenpäisen perheensä.
Kiiltokuvalla on kuitenkin kääntöpuolensa, josta liike vaikenee. Kaikki vanhoillislestadiolaiset perheet eivät voi hyvin, ja osa voi todella huonosti. Ulospäin onnellinen suurperheen äiti saattaa epätoivoissaan rukoilla keskenmenoa.

Usko, toivo ja raskaus näyttää herätysliikkeen nurjan puolen, rankat ja ahdistavat elämänkohtalot, jotka pohjautuvat usein ehkäisykieltoon ja ahtaaseen seksuaalioppiin. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin liikkeen pahoinvoivat jäsenet, jotka eivät voi kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan yhteisön sisällä.

Kommentti:

Niin, kirja tosiaankin näyttää nurjan puolen, perusteellisesti.
En osannut odottaa näin tyhjentävää ja perusteellista nurjan puolen kuvausta, joten lukeminen oli aika raskasta.
Hyvää kirjassa oli se, että pani ajattelemaan - omakohtaisestikin miettimään. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin vähän surullinen olo niiden suurheellisten puolesta, jotka ovat kovia kokeneet - tuntui kuin olisi varta vasten lyöty (muutenkin jo) lyötyjä.
Minua häiritsi ainakin se, että osa kertomuksista oli ilmeisesti aika monen vujosikymmenen takaa. Se olisi selvemmin pitänyt tuoda ilmi, olihan silloin kasvatusilmapiiri muutenkin hyvin toisenlainen kuin nykyään. Isot perheet olivat arkipäivää ilman lestadiolaisuuttakin, vanhimmat lapset totisesti hoitivat pienempiään, keskimmäiset lapset voivat pienemmissäkin perheissä jäädä huomiotta/ väliinputoajiksi jne. Ja totta vie ongelmia on pieneissäkin perheissä.
Ylipäätään sitä, miten jokainen lapsi pitäisi erikseen huomioida, ei välttämättä monessakaan perheessä pystytä toteuttamaan. Syitä on monia. Vanhempien uupumus työelämästä, masennus, työttömyys, sairastelu..... Niin siis kirja oli toki kuvaus lestadiolaisuuden nurjasta puolesta, mutta olisin kyllä kaivannut jotain muutakin vastapainoksi. Otanta (kirjeitse haastatellut) oli sentään aika pieni.

Hislop, Victoria: Saari

Victoria Hislop: Saari
The Island, 2005
suom. Laura ja Olga Jänisniemi
Bazar, 2012
Luin ~ 19.10.2014

Kuvaus:

Victoria Hislopin Saari on historiallinen romaani kreetalaissuvun kirpeistä salaisuuksista.
Sofia, englantilaisen Alexis Fieldingin kreetalainen äiti, ei ole koskaan puhunut menneisyydestään. Hän suostuu paljastamaan vain kasvaneensa Kreetalla ennen Lontooseen muuttoa. Kun 25-vuotias Alexis päättää tutustua kreikkalaisiin juuriinsa ja selvittää äitinsä varjelemat salaisuudet, Sofia antaa tyttärelleen kirjeen vietäväksi vanhalle ystävälle. Suvun traaginen tarina alkaa paljastua.
Saari on viipyilevä ja tunnelmallinen tarina kreetalaissuvun vaiheista sodan, intohimon ja sairauden varjossa. Värikkäässä yhteisössä elää sinnikkyys ja toivo, joita raskaimmatkaan vastoinkäymiset eivät pysty horjuttamaan. -----

Härkönen, Anna-Leena: Kaikki oikein

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Otava, 2014
Luin ~ 4.10.2014

Kuvaus:
Riemastuttava romaani pariskunnasta, joka voittaa loton jättipotin ja joutuu rahapsykoosiin. Tuovatko miljoonat onnen?

Eevi Puttonen on pihien vanhempien tytär, joka on kärsinyt hysteerisestä penninvenytyksestä ja koulukiusaamisesta. Lottovoittajan revanssi maistuu makealta.

Eevi ja hänen miehensä Kari hankkivat hienon asunnon, sitten Eevi ostaa entiseltä kiusaajaltaan työpaikan alta ja alkaa matkustella leveästi. Kosmetologin työ saa jäädä, kun työnantaja ei ymmärrä Eevin lomailun tarvetta.

Lotto-onnella on myös kääntöpuolensa. Karille viina maistuu, ja Eevi alkaa nähdä kateelliset läheisensä hyväksi käyttäjinä. Keneen voi enää luottaa?

Havaste, Paula: Tuulen vihat

Paula Havaste: Tuulen vihat
Gummerus, 2014
Luin ~ 29.9.2014

Paimion tuvan tytär, Kertte, kasvaa äidittä. Rauni-ema meni tuulen vihoihin: hän kutsui kevättä liian aikaisin, talven tuuli tuli mustasukkaiseksi ja puri syvälle. Henkien tapoja ja loitsuja opetellessaan Kertte ymmärtää, että hänellä on pian käsissään avaimet niin hyvään kuin pahaan.

Kertte oppii, että ihmisessä on kaksi henkeä. Toinen painuu heti manalaan, mutta toinen ei jätä maailmaa kevyesti. Sitä pitää hyvitellä, palvella ja saunottaa. Kun tuulen vihat sitten saavat otteen isästäkin, Kertte tietää, että taloon on haettava markkinoilta vävy. Kertte ei voi henkiä saunottaa, eikä puistatuskohtauksia saavasta Sule-veljestäkään siihen ole. Mutta vaikka veli on heikko, kohtaustensa aikana tämä näkee kirkkaasti tulevaan. Päivää ennen kuin Kertte lähtee, Sule saa jälleen kohtauksen. Veljen sanat mykistävät koko tuvan.

Tuulen vihat on Paula Havasteen uuden 1100-luvulle sijoittuvan sarjan ensimmäinen osa. Se avaa suomalaiselle historialliselle romaanille uuden aikakauden. Havasteen lukijoiden rakastaman Kymmenen onnen Annan tavoin se sisältää paljon kansanperinnettä: taikoja, enteitä, loitsuja ja ennustuksia.

Kommentti

Olipa vaikea päästä alkuun. Luin alun kahteen kertaan, kun kolmen luvun jälkeen en muistanut oikeastaan mitään. Sitten tarina alkoi kyllä vetää. Tykkään näistä historiallisista romaaneista, tykkään myös Paula Havasteesta.
Silti en ole ihan varma, tykkäänkö täysin tästä muoti-ilmiöstä, jossa historiallisista henkilöistä tehdään kuvitteellisia romaanihahmoja. Tavallaan kivaa, tavallaan vähän kyseenalaista. Ilmiö sinänsä on mielenkiintoinen, mistä tämä buumi? Enni Mustosen Piikasarja (sivustakatsojan tarinat) esimerkiksi ja muitakin olen nyt bongannut.

Bradbury, Ray: Fahrenheit 451

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Fahrenheit 451, 1953

Suom. Juhani Koskinen

Kirjayhtymä,1975

Luin ~ 23.9.2014

Lukiolainen luki äidinkielentehtäväkseen tämän kirjan. Esseensä luettuani varasin kirjastosta tämän, halusin lukea uudelleen. Koskakohan olen kirjan ensimmäisen kerran lukenut? Joskus 80-luvulla varmaankin.
Harmi, kun en tietenkään enää muista, mitä aikoinaan ajattelin tästä teoksesta. Hassua lukea "vanhaa" science fictionia. Nythän on jo varmaankin tuo aikakausi, josta kirja kertoo. Ja onhan paljon toteutunutkin, kaikkialla ihmisiä ympäröivä roskaviihde esimerkiksi. Nykysomea katsellessa....
Samalla kirja on kuitenkin jollain tavalla vanhentunut. Maailmankuva on vaikuttanut ehkä modernilta vielä 30 vuotta sitten, mutta ei enää. Tästä voisi kyllä saada pohdintaa enemmänkin...

Delijani, Sahar: Jakarandapuun lapset

Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset
Children of the Jacaranda Tree, 2013
Suom. Laura Jänisniemi
WSOY, ... Luin 17.9.2014

Kuvaus:

Koskettava lukuromaani äitien ja tyttärien, isien ja poikien risteävistä kohtaloista vallankumouksen jälkeisessä Iranissa.
Neda-tyttö syntyy vankilassa ja viedään äidiltään sylivauvana.
Kolmivuotiaan Omidin vanhemmat pidätetään kesken perheen aterian.
Nuoren Sheidan isä katoaa jälkiä jättämättä.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Neda, Omid ja Sheida kokoavat yhteen lapsuutensa sirpaleita. Iranin verinen lähihistoria on jättänyt jälkensä heistä jokaiseen.
Jakarandapuun lapset on vaikuttava tarina äideistä ja tyttäristä, menetyksestä, rakkaudesta sekä toivosta, jota mikään määrä vääryyttä ei pysty sammuttamaan.

Bowen, James: Katukatti Bob - Kissa joka muutti elämäni

James Bowen: Katukatti Bob - Kissa joka muutti elämäni
A Street Cat Named Bob, 2012
Suom. Kimmo Paukku
WSOY, 2014
Luin ~ 13.9.2014

Kuvaus:
Hurmaava Bob-kissa löysi itselleen ystävän Lontoon kaduilta.

Sydäntä liikuttava tositarina ihmisen ja eläimen ystävyydestä ja toivon mahdollisuudesta.

Kun James Bowen eräänä iltana tuli kotiin tavanomaiselta katusoittokeikaltaan, hänen talonsa alakerran rappukäytävässä istui oranssinpunainen, huonossa kunnossa oleva kissa. Kissa lyöttäytyi Jamesin seuraan eikä halunnut lähteä mihinkään. James epäröi ottaa vastuuta kissasta, metadonihoidossa olevana entisenä huumeiden käyttäjänä hän hädin tuskin pystyi huolehtimaan itsestään. Mutta hoitaessaan kissaa James alkoi itsekin voida paremmin, ja fantastinen Bob muutti lopulta molempien elämän parempaan suuntaan.

Pättikangas, Eira: Olkileijona murisee

Eira Pättikangas: Olkileijona murisee
Karisto, 2012
Luin ~ 12.9.2014

Kuvaus:

Elina tekee ratkaisevan päätöksen: hän jättää Helsingin ja palaa juurilleen pohjalaiseen pikkukylään, josta on lähtenyt mielestään lopullisesti parikymppisenä. Elina ei elättele vaaleanpunaisia harhakuvitelmia asettuessaan vuosikausia autiona tönöttäneeseen kotimökkiinsä, josta puuttuvat kaikki mukavuudet. Tärkeintä on, että on katto pään päällä ja vakituinen työpaikka läheisessä tehtaassa. Mutta unelias kyläyhteisö tarjoaakin yllätyksen toisensa jälkeen, ja pian vellovat tunteiden ja juorujen aallot Koivuperän muutaman savun kylässä…

Raikas, 1990-luvulle ajoittuva viihderomaani on pohjalaiskertojan toivottua varhaistuotantoa, joka nyt ilmestyy uutena painoksena. Kurikassa asuva Eira Pättikangas on julkaissut neljätoista Pohjanmaalle sijoittuvaa romaania, joista Olkileijona murisee on ainoa nykyelämää kuvaava teos historiallisten romaanien joukossa.

Kommentti:

Mukavaa, kevyttä viihdettä leveällä pohojammaan murteella höystettynä. Tykkäsin kirjasta, tosin välillä oli vaikea ihan täysin hahmottaa, mitä vuosikymmentä oikeastaan eletään. Tuossa kuvauksessahan väitetään, että 1990-lukua, mutta kyllä tässä ennemminkin ollaan 1960-70-luvuilla.

Karon, Jan: Postia pappilasta

Jan Karon: Postia pappilasta
A Light in the Window, 1995
Suom. Leila Uosukainen
Aika Oy, 2001
Pappila keskellä elämää 2

Luin ~ 7.9.2014

Karon, Jan: Ovet auki pappilaan

Jan Karon: Ovet auki pappilaan
At Home in Mitford, 1994
Suom. Leila Uosukainen
Aika Oy, 2000

Luin ~ 1.9.2014

Kuvaus:
Lukijat ympäri maailmaa ovat rakastuneet Mitfordiin, viehättävään pikkukaupunkiin, jossa stressi ja kiireet unohtuvat. Herran kappelin kirkkoherra pastori Tim on piintynyt poikamies, joka kaipaa arkirutiineihinsa muutosta.
Kun se vihdoin astuu hänen elämäänsä, hän ei tiedä, mitä tekisi. Mersun kokoinen kulkukoira, pisamainen koulupoika ja taiteellinen naapuri hämmentävät varsin tasaiseen elämään tottunutta pastoria.
Ovet auki pappilaan johdattaa lukijan Mitfordin hulvattomien asukkaiden pariin. Jan Karonin taitava kerronta tempaa mukaansa. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2000 (Aika Oy).
1. osa Pappila-sarjasta

McLaughlin Emma & Nicola Kraus: Nanny

Emma McLaughlin & Nicola Kraus: Nanny - lastenhoitajan päiväkirja
The Nanny Diaries, 2002
Suom. Outi Knuuttila
Otava, 2003
Luin ~ 24.8.2014

Kuvaus:


Kuvaus

Manhattanin superrikkaitten elämästä lastenhoitajan näkökulmasta. Nanny hoitaa rouva ja herra X:n nelivuotiasta poikaa, nimeltään Grayer. Hän kuljettaa Grayeria kouluun, karatetunneille ja leikkitreffeille. Kun GRayer vihdoin tottuu Nannyn olemassaoloon alkaa pojan superrikas äiti juoksuttaa Nannya tuhansilla asioillaan.
Poikaa hoitaessaan Nanny saa enemmän kuin tarpeeksi: herra X:n rakastajattaren käynnit, perheen hirvittävät huviretket ja Grayerin oikuttelut. Tähän kaikkeen hän on hukkumaisillaan suurimman osan ajastaan.
Onneksi hänen elämässään on vielä pieni pilkahdus valoa, ystävät, perhe ja Harvardin Namupala...

Simsion, Graeme: Vaimotesti

Graeme Simsion: Vaimotesti
The Rosie Project, 2013
Suom. Inka Parpola
Otava, 2013

Luin ~ 20.8.2014

Kuvaus:

Ihmissuhteissaan kompuroiva genetiikan professori päättää etsiä vaimon tieteellisin menetelmin. Professori Don Tillman on menestynyt urallaan hyvin, mutta hänellä on toistuvia vaikeuksia ymmärtää tieteen ulkopuolista elämää - etenkin miesten ja naisten välisiä suhteita. Don on kuitenkin päätellyt, että parisuhteella olisi monia myönteisiä vaikutuksia hänen elämäänsä, ja päättää löytää itselleen soveltuvan vaimon. Luonnollisesti se tapahtuu tieteellisellä tutkimuslomakkeella.

Tielle osuu Rosie, joka kyselytutkimuksen valossa on täysin mahdoton vaihtoehto - mutta hänestäpä Don ei niin vain pääsekään eroon.

Kommentti:

Sympaattinen tarina. Olin lukenut parikin autismia käsittelevää kirjaa ja luulen, että sain siksi aika paljon enemmän irti tästä kirjasta ja sen humoristisista puolista.
Todella hyvin kuvattu päähenkilön Savant-piirteitä myöten.

Heinonen, Henna Helmi: Veljen vaimo

Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo
Arktinen Banaani, Bookwell, 2011
Luin ~ 13.8.2014

Kuvaus:

Veljen vaimo kertoo kolmekymppisistä Heidistä ja Marjasta sekä eläkepäivien tyhjentämästä Tuulikista. Naisten tiet risteävät Tuulikin talossa, johon poikien tuomat tyttäret luovat jälleen elämää.
Marja herää vieraan rintamamiestalon yläkerrassa tuoreen aviomiehensä vieressä. Hän haluaisi paeta, mutta ei lopulta lähde minnekään. Marjan ilmestyminen taloon aloittaa tapahtumaketjun, jossa kaikki muutkin joutuvat tarkastelemaan roolejaan, pohtimaan tunteitaan ja haaveitaan.Vähitellen Marja tutustuu talossa hyöriviin ihmisiin - samalla myös itseensä. Marja on aina mennyt muiden mukana ja tehnyt asioita muita varten. Tässä talossa, näiden ihmisten seurassa Marja saa rohkeutta elää omaa elämäänsä.

Veljen vaimo on sukutarina, rakkaustarina ja ennen kaikkea selviämistarina. Se on myös kertomus aikuiseksi kasvamisesta silloin kun jo ollaan aikuisia.

Henna Helmi Heinonen tunnetaan Minusta tulee kirjailija -blogistaan, joka on herättänyt kiinnostusta sekä kirjallisuusaiheisten keskustelujensa että suorasukaisten kannanottojensa ansiosta.

Kommentti:
Tykkään tällaisista kirjoista. Kirja pääsi yllättämään, koska se aluksi vaikutti aika kevyeltä. Kieli oli herkullista; on hauskaa, kun lukija saa oivaltaa tekstistä samalla kertaa useamman asian sanavalintojen kautta. Tämäkin on silti tosi vaikea laji. Sanoilla kikkailusta tulee helposti maneeri, jolloin sen teho kärsii. Tässä oltiin hetkellisesti siinä rajoilla, mutta niinpä vaan tarina kesti.
Jossain vaiheessa kirjaa vähän epäilin, että no tällainenkos tämä nyt oli. Juoni vaikutti jo aika tavanomaiselta. Mutta olipa hauska yllättyä iloisesti! Juonessa olikin ihan uusia, yllättäviä käänteitä varattuna. Silti tarina säilyi uskottavana. Ei ollut mitään liian "helppoa" happyendiä. Henkilöhahmotkin saivat syvyyttä kirjan edete

Ford, Jamie: Hotelli Panama

Jamie Ford: Hotelli Panama
Hotel on the Corner of Bitter and Sweet, 2009
Suom. Annukka Kolehmainen
Karisto, 2011
Lupaus-sarja
Luin ~ 8.8.2014 ??

s. 275: ...vaikeimpia valintoja ei tehty oikean ja väärän välillä vaan oikean ja sen, mikä on parasta.

Kuvaus:

Seattle 1942. Kiinalais- ja japanilaiskorttelin erottaa legendaarinen tapaamispaikka, Hotelli Panama. Sen kulmilla tapaavat salaa myös nuori Henry ja Keiko, kunnes kielletty rakkaus katkeaa traagisella tavalla, kun Keiko perheineen viedään keskitysleirille.
Neljänkymmenen vuoden kuluttua kohtalo johdattaa heidän polkunsa jälleen yhteen. Tätä liikuttavan kaunista, historiallisesti tarkkaa tarinaa kertoo vanha, leskeksi jäänyt Henry.
Kommentti:
Minusta olisi ollut parempi, jos etukäteen ei olisi kerrottu loppua :).

Mustonen, Enni: Lapsenpiika

Enni Mustonen: Lapsenpiika

(Syrjästäkatsojan tarinoita, 2. osa)
Otava, 2014
Luin ~ 6.8.2014

Kuvaus:
Loistavan vastaanoton saaneen sarjan toinen osa kertoo nuoren sipoolaisen Idan vaiheista kansallissäveltäjän perheessä. Vuonna 1898 Ida Eriksson pestataan lapsenpiiaksi Aino ja Jean Sibeliuksen perheeseen. Hän muuttaa maalta kivitaloon Helsinkiin ja kohtaa jälleen ensi-ihastuksensa Eliaksen.

Ida myötäelää emäntänsä rinnalla Janne-herran sävellystyön tuskat ja taiteelliset voitot mutta myös isännän viftireissut, muuton maalle Keravalle ja perheen osaksi tulevan suuren tragedian.Idan on aika varttua aikuiseksi naiseksi ja ottaa vastuu omasta elämästään.

Walls, Jeannette: Lasilinna

Jeannette Walls: Lasilinna
The Glass Castle, 2005
Suom. Raija Rintamäki
Bazar, 2014
Luin ~ 2.8.2014

Kuvaus:

"Meillä kaikilla on omat taakkamme, mutta minusta ne pitää opetella hyväksymään eikä vastustella niitä; pitää ymmärtää, että pahimpiinkin kokemuksiin kätkeytyy arvokas lahja, jos sen vaan suostuu ottamaan vastaan."
Jeannette Walls

Jeannette Wallsin vanhempien itsepäinen epäsovinnaisuus oli perheen kirous ja pelastus. Rex ja Rose Mary Wallsilla oli neljä lasta. Aluksi he elivät kuin kiertolaiset: siirtyivät Yhdysvaltain lounaisosan pienestä kaupungista toiseen ja leiriytyivät vuorilla. Rex oli karismaattinen ja kekseliäs mies, joka selvin päin ollessaan kertoi lapsilleen lumoavia tarinoita fysiikasta ja geologiasta ja siitä, miten elämää eletään täysillä ja pelotta. Rose Mary oli innokas taidemaalari ja kirjoittaja. Hänen innostuksensa taiteen tekemiseen oli niin palavaa, että ruoanlaitto ja lapsista huolehtiminen jäi toiselle sijalle.

Huolimatta kaoottisista kotioloista Jeannette Walls kuvaa vanhempiaan lämpimästi ja rakastavasti, ilman katkeruutta. Lasilinna on paitsi uskomaton ja epätavallinen elämäntarina myös hellä ja koskettava kuvaus ehdottomasta rakkaudesta perheessä, joka kaikista virheistään huolimatta antoi eväät toteuttaa rohkeasti omilla ehdoilla valittua elämäntietä.

Kirjan pohjalta on tekeillä elokuva, jonka pääosaa näyttelee Jennifer Lawrence.

Kommentti:
Olipa mielnkiintoinen tarina. Tykkäsin kirjoitustyylistä, kirjailija ei mitenkään syyllistänyt eikä tuntunut katkeralta, vaikka syytä olisi voinut olla. Lukekaa!