Olsson, Linda: Kun mustarastas laulaa

Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa
I skymningen sjunger koltrasten, 2014
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus, 2014
Luin ~ 22.3.2015

Kuvaus:

Vahva kertomus kolmen yksinäisen keväästä ja kirjallisuuden voimasta.

Hiljaisuuteen eristäytynyt Elisabeth, antikvariaatistaan luopunut leskimies Otto ja nuori, herkkä sarjakuvapiirtäjä Elias asuvat samassa rapussa Etelä-Tukholmassa. He kaikki ovat ajautuneet elämässään merkityksettömyyden umpikujaan, mutta kevään edetessä valo tunkeutuu sisään.

Elias yrittää viedä hänelle erehdyksessä toimitetun paketin Elisabethille ja ihmettelee, kun uusi naapuri ei avaa ovea. Kirjojen kautta he kolme kuitenkin hiljalleen löytävät odottamattoman yhteyden, ensin toisiinsa ja lopulta myös itseensä. Heidän elämänkohtalonsa alkavat keriytyä auki ja solmiutua toisiinsa.

”Linda Olssonin teksti virtaa sivuilla kuin hiljainen, tyyni vesi. Romaanissaan Kun mustarastas laulaa hän kirjoittaa lempeästi siitä, kuinka synkinkin synkkyys ja tyhjyys voivat vastoin odotuksia olla hedelmällistä maaperää läheisyydelle ja ehkä jopa rakkaudelle.” – Norran
Kommentti:

No tämän kirjan lopusta pidin enemmän kuin edellisen (Moyes: Kerro minulle jotain hyvää) ja myös enemmän kuin Linda Olssonin edellisen lukemani kirjan lopusta :). Tämä kirja olisi ehkä pitänyt lukea kerralla alusta loppuun, tunnelma olisi säilynyt paremmin. No, koska kerralla läpi lukeminen ei useinkaan onnistu, näillä tauoilla edettiin.
Kirjailija todella keskittyi pieneen henkilögalleriaansa, mikä teki lukemisesta helppoa. Toisaalta mua kyllä jossain vaiheessa vähän häiritsi se, etteikö muka taloyhtiössä asunut tai liikkunut ketään muuta!?
Tarina oli kaunis (no okei, vähän lällyhkö, mut ehkä nyt kaipasin sellaista) ja tosiaan loppu juuri oikeanlainen. Sopi erityisen hyvin näin kevään korvalla luettavaksi :D.

Moyes, Jojo: Kerro minulle jotain hyvää

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
Me Before You, 2012
Suom. Heli Naski
Gummerus, 2015
Luin ~ 19.3.2015

Kuvaus :

Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä turvallista ja tuttua. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta ja vailla aiempaa kokemusta onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä.

Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata – tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin näytä olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou taas voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mitä eläminen oikeastaan on, on aika tehdä suuria valintoja.

Kerro minulle jotain hyvää on tässä päivässä tiukasti kiinni oleva, unohtumaton romaani. Sydäntäsärkevä ja epätavallinen rakkaustarina uppoaa suoraan lukijan sydämeen, taidolla, tunteella ja aitoudellaan. Sitä lukiessa ei säästy naurulta ja kyyneleiltä.

Kommentti:

Kiva kirja, hyvin kerrottu, piti otteessaan. Tunnistin tässä toki välillä aika kevyttä kerrontaa ( vrt. kirjailijan tausta), mutta enimmäkseen kirja vaikutti ihan hyvältä.

Mutta. Petyin loppuratkaisuun.

Ikola, Kaisa: Betty ja myrskyn vuodet

Kaisa Ikola: Betty ja myrskyn vuodet
Saga Egmont, 2020
ilm. blogikirjana 2014 täällä
Luin ~ 12.3.2015

Kuvaus:

Lämmin kesä ja ystävän häävalmistelut ilostuttavat Bettyn elämää. Ruth nauttii opistoelämästä ja perheen pienimmät kasvavat huolettomasti leikkien. Euroopasta kantautuu kuitenkin synkkiä uutisia ja pian myös Iso-Britannia ajautuu mukaan ensimmäisen maailmansodan taisteluihin. Yksi kerrallaan Fort Williamin miehet lähtevät rintamalle ja sodan pelko valtaa kotipuolet. Miten Betty ja Koivurannan väki selviävät myrskyn vuosista, joita piinaavat niin säännöstely, kulkutauti kuin jatkuvat suru-uutiset rintamalta? Entä miten elämä jatkuu sodan jälkeen?
Betty ja myrskyn vuodet on kuudes teos mukaansatempaavassa Betty-sarjassa, jossa on vaikutteita L. M. Montgomeryn, Louisa May Alcottin ja Mary Marckin klassikkoina tunnetuista tyttökirjoista.
Kommentti:

Saga Egmont julkaisee Betty-sarjan v. 2020 e-kirjoina.
Päivitän tiedot tänne, koska kirjojen kansikuvat vaihtuvat eikä niitä pysty enää blogien kautta lukemaan. Suosittelen vahvasti!
Luin aikoinaan 5 ensimmäistä, siihen mennessä ilmestynyttä osaa putkeen!

Ikola, Kaisa: Betty ja muutosten aika

Kaisa Ikola: Betty ja muutosten aika
Saga Egmont, 2020 (e-kirja)
ilm. netissä 2014
Betty-sarjan 4. osa
Luin ~ 9.3.2015 Betty-blogista.

Kuvaus:

Bettyn maine runoilijana on kiirinyt halki Brittien saaren ja nouseva kirjailijanura sekä jälkikasvu pitävät arjen kiireisenä. Koivurannan talon perhe-elämä on täynnä vilskettä. Bettyn ja Duncanin kasvatiksi kotiutunut Ruth tulee kylällä pian tunnetuksi tempauksistaan ja iloisesta luonteestaan. Elämä on täynnä iloa ja yllätyksiä mutta myös murheita mahtuu näihin Bettyn elinvuosiin, jotka ovat yhtä muutosten aikaa.
Betty ja muutosten aika on viides teos mukaansatempaavassa Betty-sarjassa, jossa on vaikutteita L. M. Montgomeryn, Louisa May Alcottin ja Mary Marckin klassikkoina tunnetuista tyttökirjoista.

Kommentti:

Saga Egmont julkaisee Betty-sarjan v. 2020 e-kirjoina.
Päivitän tiedot tänne, koska kirjojen kansikuvat vaihtuvat eikä niitä pysty enää blogien kautta lukemaan. Suosittelen vahvasti!
Luin aikoinaan 5 ensimmäistä, siihen mennessä ilmestynyttä osaa putkeen!

Ikola, Kaisa: Betty oppii elämää

Kaisa Ikola: Betty oppii elämää

Saga Egmont, 2020
Betty-sarjan 3. osa.
Luin ~ 6.3.2015

Tunnustan jääneeni pahasti (tai oikein hyvästi) koukkuun näihin Betty-tarinoihin. Onneksi kaksi seuraavaa osaa on olemassa, eikä tarvitse odottaa, kuten aikoinaan Bettyn ilmestyessä jakso kerrallaan :).
edit. 07/2020

Kuvaus:

Kuusikullan talo täyttyy kerta toisensa jälkeen iloisista juhlista, vaikka suurin osa Stewartin sisaruksista onkin nyt varttunut aikuisuuteen ja avioelämään. Betty ja Duncan aloittavat viimein yhteisen kotinsa suunnittelun. Bettystä on tullut nouseva kirjailijanalku ja Duncan tekee pitkää päivää kauppias-isänsä osakkaana. Pian heidän yhteiselonsa on kuitenkin kommelluksia täynnä, kun eräs pieni ystävä vuosien takaa tulee osaksi Bettyn ja Duncanin elämää.
Betty oppii elämää on kolmas teos mukaansatempaavassa Betty-sarjassa, jossa on vaikutteita L. M. Montgomeryn, Louisa May Alcottin ja Mary Marckin klassikkoina tunnetuista tyttökirjoista.

Kommentti:

Saga Egmont julkaisee Betty-sarjan v. 2020 e-kirjoina. Päivitän tiedot tänne, koska kirjojen kansikuvat vaihtuvat eikä niitä pysty enää blogien kautta lukemaan. Suosittelen vahvasti! Luin aikoinaan 5 ensimmäistä, siihen mennessä ilmestynyttä osaa putkeen!

Ikola, Kaisa: Betty maailmalla

Kaisa Ikola: Betty maailmalla

Saga Egmont, 2020
Betty-sarjan 2.osa
Luin ~ 3.3.2015 blogista

Edit 07/2020

Kuvaus:
Viimeinen lukuvuosi Edinburghin opettajaseminaarissa alkaa ja Betty ja Rosie muuttavat Isoäidin taloon. Elämä täyttyy taas opiskelusta, seurustelusta ja ennen kaikkea kirjoittamisesta. Ei aikaakaan, kun seminaari jo päättyy ja nuori opettajatar on valmis maailmalle. Palaako Ylämaan kasvatti takaisin kotiseudulleen? Entä miten käy aloittelevan kirjailijan uran ja selviääkö Betty rakkauden kiemuroissa?
Betty maailmalla on toinen teos mukaansatempaavassa Betty-sarjassa, jossa on vaikutteita L. M. Montgomeryn, Louisa May Alcottin ja Mary Marckin klassikkoina tunnetuista tyttökirjoista.

Kommentti:

Saga Egmont julkaisee Betty-sarjan v. 2020 e-kirjoina.
Päivitän tiedot tänne, koska kirjojen kansikuvat vaihtuvat eikä niitä pysty enää blogien kautta lukemaan. Suosittelen vahvasti!
Luin aikoinaan 5 ensimmäistä, siihen mennessä ilmestynyttä osaa putkeen!

Ikola, Kaisa: Betty

Kaisa Ikola (nyk. Viitala): Betty
Saga Egmont, 2020 (e-kirja)
Betty-sarjan 1.osa
Luin ~ 2.3.2015 blogista

(Alkuper. arvio: Vaikka tykkäänkin ensisijaisesti paperikirjoista, tämä kirja oli hauska kokemus. Siis kirja löytyy omasta blogistaan täältä, on aikoinaan ilmestynyt luku kerrallaan. Kyllä on hyvä, että luin Bettystä vasta nyt, olisi ollut kauheaa odottaa lukua kerrallaan ilmestyväksi. :)

Bettyn tarinaa on ilmestynyt jo useampi osa, joten nyt vaan jatkamaan seuraavaan osaan. )

Edit 07/2020

Betty-kirjat ilmestyvät v. 2020 e-kirjoina eivätkä ole enää luettavissa blogeissa.
Päivitän sarjan tiedot tänne blogiini, koska niitä ei enää löydy alkuperäisistä paikoista, e-julkaisuihin myös kirjojen kannet vaihtuvat ja tykkäsin sarjasta tosi paljon. Luin muistaakseni kaikki siihen asti ilmestyneet (5?) osaa peräjälkeen. Sarjassa on myös erillisiä välitarinoita, vähän niin kuin Downton Abbeyn jouluekstrat. :)

Kuvaus:

Beatrice Stewart eli Betty on rohkea ja päättäväinen nuori nainen 1900-luvun alun Skotlannissa. Ylämaan nummilla sijaitseva idyllinen Kuusikukkulan talo on täynnä vilskettä, kun verrattomat Stewartin sisarukset varttuvat yksi kerrallaan aikuiseen ikään.
Bettyä eivät puheet naimisiinmenosta hetkauta - hän haluaa opiskelemaan. Miten käy, kun voimakastahtoisena naisasianaisena tunnettu Betty matkustaa Edinburghin opistoon ja päätyy puhujalahjojensa ansiosta ratkomaan ystäviensä ja sukulaistensa rakkausmurheita?
Betty on ensimmäinen teos mukaansatempaavassa Betty-sarjassa, jossa on vaikutteita L. M. Montgomeryn, Louisa May Alcottin ja Mary Marckin klassikkoina tunnetuista tyttökirjoista.

Dodge, M. Mapes: Hopealuistimet

M. Mapes Dodge: Hopealuistimet

Hans Brinker or The Silver Skates

WSOY, ? painos, 1982

Luin ~ 26.2.2015



Suosittelin tätä klassikkokirjaa kuopukselle ja luin itsekin uudelleen.

Mathis, Ayana: Huonetta ja sukua

Ayana Mathis: Huonetta ja sukua
The Twelve Tribes of Hattie, 2012
Suom. Helene Bützow
WSOY, 2014
Luin ~ 25.2.2015

Kuvaus:
Viiltävä kertomus orjuuden ja rotusyrjinnän perinnöstä. Ayana Mathisin kiitetty esikoisromaani kulkee Toni Morrisonin jalanjäljissä.
Nuori ja optimistinen Hattie on paennut Yhdysvaltain etelävaltioissa rehottavaa rotuvihaa pohjoiseen, vapauden tyyssijaan, missä hän uskoo ja toivoo lastensa saavan elää amerikkalaista unelmaa. Sitkeä Hattie-äiti on peruskallio, jonka ympärille kietoutuu kaksitoista haurasta ihmiskohtaloa, mutta orjuus on jättänyt uhreilleen epäoikeudenmukaisen ja väkivaltaisen perinnön.Ayana Mathis maalaa mustien elämästä 1900-luvun USA:ssa synkeän kuvan, mutta muistuttaa, että ilo on ihmiselle välttämätöntä.

Heinonen, Henna Helmi: Miisa voittaa kultaa

Henna Helmi Heinonen: Miisa voittaa kultaa
Tammi, 2015
Luin ~ 9.2.2015

Jatkoa kirjalle Miisan kaksoisaxel.

Jännittävä jatko-osa hyvän vastaanoton saaneelle Miisan kaksoisaxelille.

Miisa lähtee kauden ensimmäisiin luistelukilpailuihin ilman suuria odotuksia, kun taas Miisan paras kaveri Katariina lataa itselleen paineita kilpailuista. Yllättäen Kata kuitenkin sortuu paineiden alla, Miisa voittaa sarjansa ja ystävyys joutuu koetukselle.

Miisaa askarruttaa myös se, että pikkusisko Minttu pääsee edistyneiden ryhmään paljon Miisaa aikaisemmin.

Ja onko Anton Miisan ystävä vai poikaystävä?

Campbell, Ross: Rakkaudesta murkkuun

Ross Campbell: Rakkaudesta murkkuun

How to Really Love Your Teenager, 1981

Suom. Tellervo Ihalainen

Karas-Sana Oy, 1982

Luin ~~ 6.2.2015

Kommentti:

Pitkään ja hartaasti kahlattu kirja on nyt luettuna. Hienoja ajatuksia nuorten kanssa toimimisesta, kristillisellä arvopohjalla. Jonkin verran kyllä häiritsi tieto kirjan ilmestymisajankohdasta 1980-luvulla, jolloin siis itse olen ollut nuori. Nyt kun asioita tarkastelee teini-ikäisten vanhempana.
Kuitenkin kirjassa oli paljon ajattomia asioita ja yllättävänkin samanoloisia ajatuksia "nykymenosta".

Päällimmäisenä jäi mieleen ajatus siitä, että on tärkeää, että nuori tietää vanhempiensa rakastavan häntä. Eipä sitä aina niin kauhean helppo ole ilmaista. Arjessa tulee välillä paljon törmäyksiä, ärsyyntymistä, äkkipikaisuutta. Ikävää palautetta tulee helposti mieleen, mutta missä muodossa ja missä tilanteessa sen kertoisi, jotta siitä olisi ennemmin hyötyä kuin haittaa.
Erilaiset luonteet kun törmäilevät, olisi aina hyvä selvittää asiat kunnolla. Tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta on todellisuudessa vaikeampaa kuin voisi kuvitellakaan. Arjessa tilanteet tulevat ja menevät niin nopeasti.

Luulin aina, että jos periaatteena on selvittää kaikki ikävät asiat "ennen kuin aurinko laskee", ei voi kovin pahoja hankauksia tulla. Mutta esikoisen kanssa taisteleminen on osoittanut, että illalla viimeksi palaveeraaminen oikeastaan vain pahentaa joitain tilanteita. Aamullakaan ennen töihin- ja kouluunlähtöä ei viitsisi (eikä oikeasti kannata!) aloittaa asioiden selvittelyä. Seuraavana päivänä se jo tuntuu vanhojen kaivelulta. Ole siinä sitten. Huoh.
Kun jokainen lapsikin on sitten vielä yksilö. Mikä toisen kanssa tuntuu toimivan, ei toiselle käy ollenkaan. Toinen huoh.
Kirja herätti ajatuksia, hyvä niin.

Karon, Jan: Rakkaus asuu pappilassa

Jan Karon: Rakkaus asuu pappilassa

These High, Green Hills, 1996

Suom. Outi M. Kättö

Aika Oy, Kristilliset Kirjat, 2001

Luin ~ 5.2.2015

Jatkoa Pappila-sarjalle, 3- osa.

Kuvaus:

Rakkaus asuu pappilassa on ihastuttavan Pappila-sarjan kolmas osa. Herran kappelin kirkkoherra Tim joutuu pohtimaan rakkauden monia säikeitä tukiessaan Dooley-pojan varttumista kohti aikuisuutta tutustuessaan kovia kokeneeseen Lace Turneriin ja ennen kaikkea rakentaessaan kestävää pohjaa elämänsä rakkaudelle.
Mitfordin hulvattomat asukit touhuavat askareidensa kanssa, päivittelevät naapuriensa tempauksia ja odottavat Toivokodin valmistumista. Jokin kuitenkin heittää varjon muuten niin aurinkoiseen kylään, ja pastori Tim joutuu tahtomattaan puuttumaan sen seurauksiin. Pappila-sarjan kirjat sopivat hyvän kirjan ystäville.


Kommentti:

Nyt kun tätä kirjasarjaa ajattelee, huomaan, että tämä olisi varmaan ollut tosi hyvä ääneenluettavaksi (miehen kanssa). Toisaalta nyt kun olen lukenut 3 osaa, niin voisihan tähän hypätä nytkin mukaan, mutta aika paljon olennaista henkilöistä jäisi pois.
Lämminhenkinen. Se on sana, joka tulee mieleen näistä Pappila-kirjoista. Kuivakkaa huumoria, inhimillisyyttä ja kaikesta maalaiskylämäisyydestään huolimatta (tai ehkä juuri siksi?) melkoisen mielenkiintoisia juonenkäänteitä!
Tätä sarjaa tekee mieli lukea harkitun rauhallisesti, ettei vain tarina loppuisi liian pian. :)

Jansson, Anna: Amorin kiehkurat

Anna Jansson: Amorin kiehkurat
Ödesgudinnan på Salong d'Amour, 2014
Suom. Vappu Vähälummukka
Gummerus, 2014
Luin ~ 28.1.2015

Kuvaus:

Salong d’Amour sijaitsee Visbyn keskustassa Gotlannissa. ”Miten voin auttaa?” kampaaja Angelika kysyy tuoliinsa istahtavalta asiakkaaltaan ja tarkoittaa: miten voin auttaa sinua elämässäsi? Hän koettaa saada ihmiset näkemään ympärillään rakkautta, ja moni löytääkin hänen avullaan uuden hiustyylin lisäksi uuden suunnan. Kampaamossa on kaksi tuolia, eikä koskaan ole sattumaa se, kuka viereen istuu – siitä Angelika ja hänen nuori kuriton apulaisensa Ricky pitävät huolen!

Miehensä menettäneen Angelikan omassa elämässä alkaa tapahtua, kun hän tapaa naamiaisissa salaperäisen mestarivarkaaksi pukeutuneen miehen ja rakastuu. Pian joku kaappaa Angelikan talon ja tapahtuu muutakin outoa. Onko Angelika rakastunut väärään mieheen? Entä kuka on merenkävijä Sinbad, jonka kanssa Angelika viestittelee internetissä?

Pirskahteleva huumori ja tarttuminen hetkeen tempaavat lukijan Angelikan seikkailuihin mukaan. Mikään inhimilliseen elämään kuuluva ei ole hänelle vierasta: murtautuminen asuntoon, samppanjan tarjoaminen kuolemansairaalle, teesihtikeskustelut tai yöllinen pyöräajelu uuden kullan kanssa. Lopussa on bonuksena ruokareseptejä!


Kommentti:

No jaa. En ole ennen lukenut Anna Janssonia, joten ihan nollasta lähdettiin. Kirja tempasi kyllä hyvin mukaansa. Välillä meno kyllä yltyi niinkin vauhdikkaaksi, ettei meinannut perässä pysyä. Loppuratkaisu (-ratkaisut) oli kuitenkin oikein hyvä. Kevythän tämä oli.
Kirjan taisi tehdä vähän levottomaksi melkoisen laaja henkilökaarti. Kun pidin välillä taukoa lukemisessa (koska elämä!), olin jo vähän unohtanut, kuka kukakin sivuhenkilöistä oli. Se taas häiritsi hiukan seuraamista, koska tässä nyt oli tätä parien yhteensaattamistarkoitusta mukana. Siis aina ei oikein tiennyt, kenen piti ihastua kehenkin ja miksi : ). Mutta kyllä siis tykkäsin, oli kiva välipala jotenkin hitaasti etenevien ja raskassoutuisten kirjojen väliin.

Kummu, Essi: Lasteni tarina

Essi Kummu: Lasteni tarina

Tammi, 2014

Luin ~ 22.1.2015

Kuvaus:

Uskallanko rakastaa omaa lastani?

Miksei jokaisella pikkulapsella olisi oikeus kuulla syntymänsä tarina? Äidin rohkea kertomus kivuliaasta rakkaudesta keskoskaksosiin.

Kun tytär kipuaa syliin ja kyselee vauva-ajastaan, äiti mykistyy, aihe on liian kipeä. Essi Kummun kaksoset syntyivät keskosina. Tämä kirja on omaelämäkerrallisiin kokemuksiin perustuva avoin kuvaus Ainon ja Kallen syntymän jälkeisestä ajasta sekä kuoleman läsnäolosta perheessä silloinkin, kun todelliset vaikeudet on jo voitettu. Teos on vaikeasta aiheestaan huolimatta lämmin ja solmun avaava kertomus rakkauden musertavasta voimasta.

Kommentti:

Kirja oli alkuun aika rankkaa tekstiä, kertojan oma ahdistus on niin käsinkosketeltavaa.
Sitten hieman hämmennyin, sillä kirjahan on enemmänkin kirjoittajan itsensä ja hänen perheensä ja sukunsa tarina kuin niinkään näiden pienten keskoskaksosten. Toki lasten syntymän jälkeinen aika keskososastoineen ja hätätilanteineen käydään läpi, mutta läpi tunkee ennen kaikkea suvun puhumattomuuden perinne (perintö), jonka käsittelystä loppujen lopuksi on kysymys.
Hieman minua häiritsi kirjan esittelytekstin "jokaisen lapsen oikeus kuulla syntymänsä tarina", sillä eihän tämä mitään lasten luettavaa ole. Mutta tärkeä kirja kirjoittajan itsensä prosessoidessa tapahtumaa ja selkeästi iso askel toipumisen tiellä. Kyllähän tällaisista traumoista tokenemiseen menee vuosia, mutta ihmeellistä on myöskin kirjoittamisen ja läpikäymisen teho.
Joskus aikanaan lapsillekin voi tästä asiasta varmaankin kertoa, eikä kaikkea rankinta ehkä tarvitse enää käydä läpikään... antaahan ajallinen etäisyyskin lopulta paljon anteeksi, kun toipuminen on alkanut. (Juttelen tässä nyt näin ympäripyöreästi, kun en halua liikaa paljastaakaan.)
Suosittelen.

Kyrö, Tuomas: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
WSOY, 2014
Luin ~ 17.1.2015

Kuvaus:

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -romaani pysyy sysisuomalaisten perusasioiden äärellä.
Elämän, kuoleman ja elementtirakentamisen. Mielensäpahoittaja kirjoittaa oman muistokirjoituksensa, koska kuka muu hänen elämänsä ja tekonsa tuntee?

Hautakivi hankitaan ajoissa, kun halvalla saa. Testamenttiinsa Mielensäpahoittaja kirjaa aineellisen ja henkisen perintönsä, joka ei ole sen pienempi kuin kokonaisen sukupolven kokoinen. Mielensäpahoittaja haluaa itse päättää kuka saa talon, kuka Voortti Eskortin ja kummalle miniälle kumpi emännän koruista.

Mutta samalla kun peräseinä lähestyy, vanha mies kurkistaa myös lähtöviivoille, syntymään ja lapsuuteen.
Mielensäpahoittaja myöntää jopa tehneensä virheitä elämässään. Laskutavasta riippuen yhden tai kaksi.

Druckerman, Pamela: Bébé päivä päivältä

Pamela Druckerman: Bébé päivä päivältä - 100 askelta ranskalaiseen vanhemmuuteen
Bébé Day by Day, 2013
Suom. Terhi Vartia
Siltala 2014
Luin ~ 31.12.2014

Kuvaus: Bébé päivä päivältä tiivistää ed. teoksen oivallukset helppolukuiseksi oppaaksi lasten vanhemmille ja hoitajille. Miten opettaa lapselle kärsivällisyyttä? Miten saada lapsi pitämään parsakaalista? Miten vauvan saa nukkumaan läpi yön? Miten olla pienten lasten vanhempi ja silti elää täyttä omaa elämää?

Ranskalaista kasvatusta käsittelevien, hyväksi havaittujen ohjeiden lisäksi kirjassa on suosikkireseptejä suoraan pariisilaisen crèchen eli päiväkodin ruokalistalta sekä nimekkään ranskalaiskuvittajan Margaux Motinin hurmaava kuvitus.

Bébé päivä päivältä on nokkela, ytimekäs ja järkevä kokoelma käytännön vinkkejä ja ohjeita, joiden avulla vanhemmat voivat löytää oman kasvatustapansa.

Jaatinen, Heidi: Kaksi viatonta päivää

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää
Gummerus, 2014
Luin ~ 27.12.2014

Kuvaus:

Kaksi päivää kaikki on hyvin. Entinen pomo lainaa Sistinjalle ja tämän perheelle mökkiään. Ilmassa on hyvää tuulta. Kalastellaan, syödään aamuauringossa perunoita ja tilliä suoraan kattilasta. Ake ei juo. Sistinja ei juo. Pullot pysyvät korkkaamattomina aitan rappusten pielessä, kirkkaan suora rivistö. Kaksi onnellista päivää. Sen jälkeen vielä kaksi, kolme. Sitten Sistinja ja Hertta-tyttö erotetaan. Seuraavat 300 päivää he viettävät kaukana toisistaan.

Sisse on kasvanut uneksien äidin maasta, jonne matkustetaan äidin tarakalla. Äitiä ei näy ja elämä pyryttää naamaan, mutta Sistinja oppii miten siitäkin selviää: on sullottava häpeä alimmaiseksi ja istuttava päälle. Tärkeimmät valinnat tekee sattuma. Tavattuaan Rennen Sistinja päättää tehdä lapsen, jonka kauneus sulattaa miehen sydämen kuin sokerin paistinpannulle. Hertta syntyy kotiin, jossa rauha on sukkahousun ohutta jäätä. Viltinpimeinä aamuina Sistinja tulee turpeaksi äidin rakkaudesta, aamun ensihenkosilla hän kaipaa tyttöään. Silti Hertta ei pysy hänen mielessään. Hertta haaveilee omenankukantuoksuisesta äidistä, mutta ei keksi, miltä tiskiltä sellainen tilataan.

Kaksi viatonta päivää kertoo äidistä ja tyttärestä ja elämänmittaisesta haasteesta päästäen lähelle, luottaa ja säilyä järjissään. Heidi Jaatisen pitelemätön kieli tavoittaa elämänkirjon eri sävyt: se kestää synkkien päivien painon ja vangitsee vauhkot hetket, joina samea päivä kirkastuu ja maailmanpyörästä vilkutetaan pilville ja naapureille.

Kommentti:
Tiivistämistä olisin kaivannut. Ajassa ja paikassa edestakaisin hyppiminen ja tekstin tyylin vaihtelu ei oikein ollut mun juttuni. Tuntui silti tärkeältä kahlata kirja läpi, mutta varsinaista vetoa tarinaan ei päässyt syntymään. Aihe sinänsä kiinnostaa paljonkin.

Hakalahti, Niina: Sydänystävä

Niina Hakalahti: Sydänystävä
Karisto, 2014
Luin ~8.12.2014

Kuvaus:
Kaisa ja Minna ovat olleet parhaita ystäviä lapsesta saakka. Nyt molemmat ovat äidinkielenopettajia, naimisissa ja teini-ikäisen pojan äitejä.
Ystävyys on aina ollut saumatonta, mutta yhteinen hiihtoloma nyrjäyttää jotain sijoiltaan. Minnasta alkaa tuntua, että Kaisa on aina askeleen edellä ja vaikuttaa ehkä jo liiankin paljon Minnan elämään. Mutta toisaalta Kaisan ideat ovat aina hyviä. Kuten se, että perheet ostaisivat yhteisen paritalon joen rannalta...

Parhaat päivänsä nähnyt avioliitto, tatuointia tahtova teini, dementoituva äiti ja kaikkeen ehtivä ystävä siinä Minnan elämän katastrofin ainekset.
Sydänystävä on tiivistunnelmainen romaani täynnä mainiota tilannekomiikkaa ja tunnistettavia tilanteita ruuhkavuosien keskellä kamppailevalle. Se on kiitetyn kirjailijan suvereenia, älykästä tekstiä ystävyydestä ja sen muutostarpeesta.

Kommentti:
Tykkäsin kirjasta. Aiheita oli aika paljonkin ympättynä kirjaan, jossa sivuja (vain) vähän yli 200. Olen juuri kuitenkin kahlannut läpi kirjoja, joissa on ollut liikaa sivuja (!?), joten mulle sopi kyllä tämä tyyli paremmin. Loppuvaiheessa kirjaan alkoi tulla jopa dekkarin/trillerin aineksia, sen verran vauhdikkaita käänteitä juonessa oli. Loppukin oli kohtuullisen uskottava. Mietin nimittäin vähän ennen loppuratkaisua, että minkähän loppuratkaisun kirjailija valitsee ja voiko se olla uskottava...
Jees.

--- Heidi Jaatisen: Kaksi viatonta päivää jäi kesken. Kahlasin melkein 100 sivua, mutta ei iskenyt. Luin just pari kirjaa puoliväkisin loppuun, nyt en halunnut enää.. Mutta ehkä palaan tähän kirjaan joskus myöhemmin. --

Järvelä, Jari: Särkyvää

Jari Järvelä: Särkyvää
Tammi, 2014
Luin ~ 1.12.2014

Kuvaus:

Kun on yrittänyt polttaa kotitalonsa, jossa vaimo ja lapset nukkuvat, on parasta hypätä lähimmän menopelin rattiin joka tässä tapauksessa löytyy vuoden 1987 Lada 1200L:stä ja painaa kaasu pohjaan.
Sen jälkeen luvassa on hillitöntä matkantekoa parhaaseen roadmovie-henkeen sekä muutamia kymmeniä ex-vaimon vittumainen naamanilme takaraivossa kirjoitettua blogimerkintöjä.

Lihava mies matkaa kohti Espanjaa takakontissaan pahvilaatikko, joka pitää sisällään koko hänen entisen elämänsä. Hän on päättänyt tehdä itsemurhan miehekkäimmällä mahdollisella tavalla: antautumalla härkien seivästettäväksi Pamplonan kapeilla kaduilla härkäjuoksussa.
Tanskan seutuvilla mies poimii kyytiin liftarin. Pikkuhiljaa nuoren rastapään ja jääräpäisen keski-ikäisen persun välille syntyy vahva side.
Mutta riittääkö ystävyyskään pelastamaan miehen hurjina mylvivien härkien edestä?

Karvinen, Kirsi: Tuleeko vielä kevät?

Kirsi Karvinen: Tuleeko vielä kevät?
KKJMK, 2013
Luin ~ 24.11.2014

Kuvaus:
Isä ja äiti olivat riidelleet taas kerran. Laura ja Antti olivat istuneet yhdessä portailla. Kylki kyljessä, sisko ja veli. Antin linkkuveitsellä he olivat kaivertaneet nimensä kaiteeseen. Kertomaan seuraavalle perheelle omaa tarinaansa. Kertomaan, että kerran hekin olivat olleet olemassa.

Kaksi ihmistä sanoo rakastuneena tahdon. Mutta kun toiveet jäävät täyttymättä ja pilvilinnat romahtavat alas, tuo sana vaatii paljon enemmän. Eteen tulee valintoja, jolloin tuo pieni sana punnitaan. Jokin särkee kauniiksi kiillotetun kuvan. Isä ja äiti ovat voimattomia elämänsä vastoinkäymisten edessä ja lapset kantavat tapahtumista suurimman taakan. Arjesta tulee epätoivoinen yritys pitää edes oma elämä kasassa. Säröt vievät heidät erilleen toisistaan.

Neljä perheenjäsentä, neljä erilaista tarinaa. Kuinka voisi luottaa, että elämä kantaa, että se ei hajoaisi enää palasiksi? Onko kaikki vain sattumaa vai olisiko sittenkin olemassa joku, joka saisi kaiken muuttumaan? Voiko meidän elämään vielä paistaa aurinko?

Kommentti:
Tärkeä aihe, ajankohtainen. Rikkinäinen perhe, jossa vanhemmat hukkaavat itsensä ja toisensa. Lapset saavat sen sitten taakakseen - kukin tavallaan. Hyvin tätä oli kuvattu, toki myös kärjistäen.
Hiukan kömpelösti kirjoitettu, sillä toistoa oli mielestäni aika paljon. Siis alleviivattiin jotain asiaa sanomalla se samassa kappaleessakin uudestaan - ja myöhemmin vielä uudestaan. Tämä vähän haittasi lukukokemusta. Kirjoitusvirheitäkin oli paikoitellen.

Jossain vaiheessa alettiin vihjata suureen muutokseen - ja kristillinen sanoma kirjasta löytyykin. Se oli mielestäni hyvin saatu kirjaan, selkeästi, muttei tuputtamalla. (Vaikka hiukkasen toistoa siinäkin oli.)

Ingelman-Sundberg, Catharina: Kakkua, kiitos!

Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos!
Kaffe med rån, 2012
Suom. Outi Menna
Schildts & Söderströms, 2014
Luin ~ 17.11.2014

Kuvaus: Veijarimainen romaani vanhusten napinasta joka muuttuu kapinaksi

Kaikki ei ole kohdallaan palvelutalo Timantissa. Märtha, Stina, Anna-Greta, Harava ja Nero epäilevät, että uusi johto vedättää heitä. Ruoka on huonoa eikä sitä ole riittävästi, ulkoilemaan ei pääse ja muutenkin on tylsää. Pienten illanistujaisten jälkeen heidät pannaan vielä lukkojen taakse. Martha alkaa uskoa, että ainoa keino päästä ulos tästä vankilasta on hankkiutua oikeaan vankilaan. Pieni rikos, taloudellinen vaikka, kevyt tuomio, mukavat oltavat telkien takana.
Suunnitelma on nerokas. Keinutuolikopla öljyää rollaattorinsa ja panee tuulemaan. Tietenkään kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan, mutta onneksi näillä rikollisilla on sydän paikallaan ja nauru herkässä.

Kommentti
Huh, olipa urakka. Tarina sinänsä kuulosti ihan hauskalta ja hulvattomalta. Minä vaan en päässyt kirjan imuun missään vaiheessa. Silti tulin lukeneeksi kirjaa sen verran pitkälle, että halusin lukea hamaan loppuun asti. Vaan olipa vaikeata. Jotenkin juoni oli epälooginen ja poukkoileva. Mietin jopa (kun luin ylistäviä arvioita), että onko suomennoksessa jokin mennyt pieleen, kun en vaan saanut huumorista irti mitään. Suoraan sanoen tylsä kirja oli tämä.
En voi oikein ymmärtää, miksi näin oli, koska sinänsä juonenkäänteissä olisi ollut paljonkin hauskoja aineksia.
- Ehkä edellinen kirja vaan oli liian hyvä?

Korhonen, Marja: Häivähdyksiä - erityinen elämäni

Marja Korhonen: Häivähdyksiä - erityinen elämäni

Myllylahti Oy, 2014

Luin ~ 11.11.2014

Kuvaus
Tämä kirja on kirjoitettu otsahiirellä kirjain kerrallaan. Itkien ja nauraen. Eläen.
Siten se kuuluu myös lukea.

Marja Korhonen oli 42-vuotias, kun hän sai aivorunkotukoksen. Käsittämättömän hoitovirheen seurauksena oli niin sanottu locked in -syndrooma eli neliraajahalvaus ja puhekyvyn menetys. Perheenäidistä, erityisopettajasta ja aktiiviurheilijasta tuli oman kehonsa vanki.

Vain silmiensä liikkeitä käyttäen Marja taisteli itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin omaan kotiin. Hänen valovoimainen luonteensa ja hersyvä huumorintajunsa saavat kirjan rivit ja niiden välit räiskähtelemään.
Häivähdyksiä on kertomus sisusta mahdottoman edessä, uskosta elämään, toivosta kärsimyksen rinnalla sekä rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana. Se kertoo hymysuin kyynelten läpi yhden ihmisen uskomattoman tarinan.


Kiitos Marja Korhoselle tästä kirjasta! Tämähän on aivan uskomaton selviytymistarina. Tosin tietysti myös surullinen tositarina hoitovirheestä ja laiminlyönneistä.
Ihan ensiksi tulee mieleen, että tämän kirjan on täytynyt olla tärkeä osa M.K.:n toipumisprosessia, henkisessä mielessä. Omasta kokemuksesta tiedän, miten käsittämättömän paljon voi helpottaa jonkin vuosia vaivanneen asian selvittely. Vaikkei saisi korvauksia eikä edes lopullista selvitystä asiasta, mutta jo asian selvittäminen ja purkaminen itsessään on todella puhdistava ja mielenrauhan antava kokemus.
Toiseksi tekee mieli kiittää Marja Korhosta siitä, että hän todennäköisesti kertoo myös jonkun muun (muiden) tarinan. Ei voi olla miettimättä, moniko vastaavassa tilanteessa ollut ei ole ollut riittävän sinnikäs saamaan tahtonsa ilmi, kun se Korhosenkin taustalla ja aiemmalla koulutuksella - sisusta nyt puhumattakaan - on ollut noin hankalaa.

Kirja on ihana. Siitä jää todella positiivinen fiilis, suorapuheisuudessaan se puhuttelee, mutta elämänilo ja -halu vie aina eteenpäin. Vaikka läpi harmaan kiven.

Fletcher, Susan: Irlantilainen tyttö

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Eve Green, 2004
Suom. Jonna Joskitt
Like Kustannus, 2010
Luin ~ 3.11.2014

Eve Green odottaa esikoistaan. Hän palaa muistoissaan omaan lapsuuteensa - valheiden, vihan ja pelon täyttämään kesään, joka opetti hänelle raskaalla tavalla kuinka elämästä voi selviytyä ilman rakkautta. Seitsemänvuotias Eve oli juuri menettänyt äitinsä, ja hänet oli lähetetty Walesiin isovanhempiensa luo. Kuunnellessaan tarinoita perheensä historiasta hän ymmärsi, ettei kaikki olekaan ollut hyvin. Nyt, vuosia myöhemmin, palapelin palaset vihdoin asettuvat paikoilleen.

Björk, Marja: Mustalaisäidin kehtolaulu

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu
Like Kustannus, 2014
Luin ~ 29.10.2014

Kuvaus:

Kodin hengetär vasten tahtoaan.
Maritan vanhemmat Väinö ja Sikri eivät ole kaikkein perinteisimpiä romaneja. Silti sekä romaniyhteisö että valtaväestö pitävät huolen siitä, että Maritan mahdollisuudet ovat tarkasti rajatut. Hän haluaisi kehittää itseään, osallistua ja olla hyödyllinen osa yhteiskuntaa, mutta tie nousee pystyyn aina uudestaan. Hänen tyttärensä Assi ei jaksa edes yrittää. Köyhyyden ja syrjäytymisen kierre tuntuu periytyvän vääjäämättä. Onko jokaisen sukupolven kohtalo etukäteen kirjoitettu?
Kommentti:
Mielenkiintoinen aihe.

Ruoho & Ilola: Usko, toivo ja raskaus

Aila Ruoho & Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus
- Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää
Atena Kustannus Oy, 2014

”Lestadiolaisuus on hengellinen koti, elämäntapa. Se on uskoa, toivoa ja raskautta.”
Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä suurperhe on ihanne ja ehkäisy tabu. Jokaisen lestadiolaisen avioparin tulee olla valmis ottamaan vastaan niin monta lasta kuin Luoja suo. Hengellinen opetus lupaa, että Jumala antaa voimaa lapsikatraan kanssa.
Hääpäivänään moni nainen unelmoi pullantuoksuisesta äitiydestä ja näkee tulevaisuuden onnellisena satuna. Heille tarjoillaan tarinoita vanhoillislestadiolaisista vanhemmista, jotka opiskelujen ja töiden ohella kasvattavat helposti yli kymmenpäisen perheensä.
Kiiltokuvalla on kuitenkin kääntöpuolensa, josta liike vaikenee. Kaikki vanhoillislestadiolaiset perheet eivät voi hyvin, ja osa voi todella huonosti. Ulospäin onnellinen suurperheen äiti saattaa epätoivoissaan rukoilla keskenmenoa.

Usko, toivo ja raskaus näyttää herätysliikkeen nurjan puolen, rankat ja ahdistavat elämänkohtalot, jotka pohjautuvat usein ehkäisykieltoon ja ahtaaseen seksuaalioppiin. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin liikkeen pahoinvoivat jäsenet, jotka eivät voi kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan yhteisön sisällä.

Kommentti:

Niin, kirja tosiaankin näyttää nurjan puolen, perusteellisesti.
En osannut odottaa näin tyhjentävää ja perusteellista nurjan puolen kuvausta, joten lukeminen oli aika raskasta.
Hyvää kirjassa oli se, että pani ajattelemaan - omakohtaisestikin miettimään. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin vähän surullinen olo niiden suurheellisten puolesta, jotka ovat kovia kokeneet - tuntui kuin olisi varta vasten lyöty (muutenkin jo) lyötyjä.
Minua häiritsi ainakin se, että osa kertomuksista oli ilmeisesti aika monen vujosikymmenen takaa. Se olisi selvemmin pitänyt tuoda ilmi, olihan silloin kasvatusilmapiiri muutenkin hyvin toisenlainen kuin nykyään. Isot perheet olivat arkipäivää ilman lestadiolaisuuttakin, vanhimmat lapset totisesti hoitivat pienempiään, keskimmäiset lapset voivat pienemmissäkin perheissä jäädä huomiotta/ väliinputoajiksi jne. Ja totta vie ongelmia on pieneissäkin perheissä.
Ylipäätään sitä, miten jokainen lapsi pitäisi erikseen huomioida, ei välttämättä monessakaan perheessä pystytä toteuttamaan. Syitä on monia. Vanhempien uupumus työelämästä, masennus, työttömyys, sairastelu..... Niin siis kirja oli toki kuvaus lestadiolaisuuden nurjasta puolesta, mutta olisin kyllä kaivannut jotain muutakin vastapainoksi. Otanta (kirjeitse haastatellut) oli sentään aika pieni.

Hislop, Victoria: Saari

Victoria Hislop: Saari
The Island, 2005
suom. Laura ja Olga Jänisniemi
Bazar, 2012
Luin ~ 19.10.2014

Kuvaus:

Victoria Hislopin Saari on historiallinen romaani kreetalaissuvun kirpeistä salaisuuksista.
Sofia, englantilaisen Alexis Fieldingin kreetalainen äiti, ei ole koskaan puhunut menneisyydestään. Hän suostuu paljastamaan vain kasvaneensa Kreetalla ennen Lontooseen muuttoa. Kun 25-vuotias Alexis päättää tutustua kreikkalaisiin juuriinsa ja selvittää äitinsä varjelemat salaisuudet, Sofia antaa tyttärelleen kirjeen vietäväksi vanhalle ystävälle. Suvun traaginen tarina alkaa paljastua.
Saari on viipyilevä ja tunnelmallinen tarina kreetalaissuvun vaiheista sodan, intohimon ja sairauden varjossa. Värikkäässä yhteisössä elää sinnikkyys ja toivo, joita raskaimmatkaan vastoinkäymiset eivät pysty horjuttamaan. -----

Härkönen, Anna-Leena: Kaikki oikein

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Otava, 2014
Luin ~ 4.10.2014

Kuvaus:
Riemastuttava romaani pariskunnasta, joka voittaa loton jättipotin ja joutuu rahapsykoosiin. Tuovatko miljoonat onnen?

Eevi Puttonen on pihien vanhempien tytär, joka on kärsinyt hysteerisestä penninvenytyksestä ja koulukiusaamisesta. Lottovoittajan revanssi maistuu makealta.

Eevi ja hänen miehensä Kari hankkivat hienon asunnon, sitten Eevi ostaa entiseltä kiusaajaltaan työpaikan alta ja alkaa matkustella leveästi. Kosmetologin työ saa jäädä, kun työnantaja ei ymmärrä Eevin lomailun tarvetta.

Lotto-onnella on myös kääntöpuolensa. Karille viina maistuu, ja Eevi alkaa nähdä kateelliset läheisensä hyväksi käyttäjinä. Keneen voi enää luottaa?

Havaste, Paula: Tuulen vihat

Paula Havaste: Tuulen vihat
Gummerus, 2014
Luin ~ 29.9.2014

Paimion tuvan tytär, Kertte, kasvaa äidittä. Rauni-ema meni tuulen vihoihin: hän kutsui kevättä liian aikaisin, talven tuuli tuli mustasukkaiseksi ja puri syvälle. Henkien tapoja ja loitsuja opetellessaan Kertte ymmärtää, että hänellä on pian käsissään avaimet niin hyvään kuin pahaan.

Kertte oppii, että ihmisessä on kaksi henkeä. Toinen painuu heti manalaan, mutta toinen ei jätä maailmaa kevyesti. Sitä pitää hyvitellä, palvella ja saunottaa. Kun tuulen vihat sitten saavat otteen isästäkin, Kertte tietää, että taloon on haettava markkinoilta vävy. Kertte ei voi henkiä saunottaa, eikä puistatuskohtauksia saavasta Sule-veljestäkään siihen ole. Mutta vaikka veli on heikko, kohtaustensa aikana tämä näkee kirkkaasti tulevaan. Päivää ennen kuin Kertte lähtee, Sule saa jälleen kohtauksen. Veljen sanat mykistävät koko tuvan.

Tuulen vihat on Paula Havasteen uuden 1100-luvulle sijoittuvan sarjan ensimmäinen osa. Se avaa suomalaiselle historialliselle romaanille uuden aikakauden. Havasteen lukijoiden rakastaman Kymmenen onnen Annan tavoin se sisältää paljon kansanperinnettä: taikoja, enteitä, loitsuja ja ennustuksia.

Kommentti

Olipa vaikea päästä alkuun. Luin alun kahteen kertaan, kun kolmen luvun jälkeen en muistanut oikeastaan mitään. Sitten tarina alkoi kyllä vetää. Tykkään näistä historiallisista romaaneista, tykkään myös Paula Havasteesta.
Silti en ole ihan varma, tykkäänkö täysin tästä muoti-ilmiöstä, jossa historiallisista henkilöistä tehdään kuvitteellisia romaanihahmoja. Tavallaan kivaa, tavallaan vähän kyseenalaista. Ilmiö sinänsä on mielenkiintoinen, mistä tämä buumi? Enni Mustosen Piikasarja (sivustakatsojan tarinat) esimerkiksi ja muitakin olen nyt bongannut.

Bradbury, Ray: Fahrenheit 451

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Fahrenheit 451, 1953

Suom. Juhani Koskinen

Kirjayhtymä,1975

Luin ~ 23.9.2014

Lukiolainen luki äidinkielentehtäväkseen tämän kirjan. Esseensä luettuani varasin kirjastosta tämän, halusin lukea uudelleen. Koskakohan olen kirjan ensimmäisen kerran lukenut? Joskus 80-luvulla varmaankin.
Harmi, kun en tietenkään enää muista, mitä aikoinaan ajattelin tästä teoksesta. Hassua lukea "vanhaa" science fictionia. Nythän on jo varmaankin tuo aikakausi, josta kirja kertoo. Ja onhan paljon toteutunutkin, kaikkialla ihmisiä ympäröivä roskaviihde esimerkiksi. Nykysomea katsellessa....
Samalla kirja on kuitenkin jollain tavalla vanhentunut. Maailmankuva on vaikuttanut ehkä modernilta vielä 30 vuotta sitten, mutta ei enää. Tästä voisi kyllä saada pohdintaa enemmänkin...

Delijani, Sahar: Jakarandapuun lapset

Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset
Children of the Jacaranda Tree, 2013
Suom. Laura Jänisniemi
WSOY, ... Luin 17.9.2014

Kuvaus:

Koskettava lukuromaani äitien ja tyttärien, isien ja poikien risteävistä kohtaloista vallankumouksen jälkeisessä Iranissa.
Neda-tyttö syntyy vankilassa ja viedään äidiltään sylivauvana.
Kolmivuotiaan Omidin vanhemmat pidätetään kesken perheen aterian.
Nuoren Sheidan isä katoaa jälkiä jättämättä.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Neda, Omid ja Sheida kokoavat yhteen lapsuutensa sirpaleita. Iranin verinen lähihistoria on jättänyt jälkensä heistä jokaiseen.
Jakarandapuun lapset on vaikuttava tarina äideistä ja tyttäristä, menetyksestä, rakkaudesta sekä toivosta, jota mikään määrä vääryyttä ei pysty sammuttamaan.

Bowen, James: Katukatti Bob - Kissa joka muutti elämäni

James Bowen: Katukatti Bob - Kissa joka muutti elämäni
A Street Cat Named Bob, 2012
Suom. Kimmo Paukku
WSOY, 2014
Luin ~ 13.9.2014

Kuvaus:
Hurmaava Bob-kissa löysi itselleen ystävän Lontoon kaduilta.

Sydäntä liikuttava tositarina ihmisen ja eläimen ystävyydestä ja toivon mahdollisuudesta.

Kun James Bowen eräänä iltana tuli kotiin tavanomaiselta katusoittokeikaltaan, hänen talonsa alakerran rappukäytävässä istui oranssinpunainen, huonossa kunnossa oleva kissa. Kissa lyöttäytyi Jamesin seuraan eikä halunnut lähteä mihinkään. James epäröi ottaa vastuuta kissasta, metadonihoidossa olevana entisenä huumeiden käyttäjänä hän hädin tuskin pystyi huolehtimaan itsestään. Mutta hoitaessaan kissaa James alkoi itsekin voida paremmin, ja fantastinen Bob muutti lopulta molempien elämän parempaan suuntaan.

Pättikangas, Eira: Olkileijona murisee

Eira Pättikangas: Olkileijona murisee
Karisto, 2012
Luin ~ 12.9.2014

Kuvaus:

Elina tekee ratkaisevan päätöksen: hän jättää Helsingin ja palaa juurilleen pohjalaiseen pikkukylään, josta on lähtenyt mielestään lopullisesti parikymppisenä. Elina ei elättele vaaleanpunaisia harhakuvitelmia asettuessaan vuosikausia autiona tönöttäneeseen kotimökkiinsä, josta puuttuvat kaikki mukavuudet. Tärkeintä on, että on katto pään päällä ja vakituinen työpaikka läheisessä tehtaassa. Mutta unelias kyläyhteisö tarjoaakin yllätyksen toisensa jälkeen, ja pian vellovat tunteiden ja juorujen aallot Koivuperän muutaman savun kylässä…

Raikas, 1990-luvulle ajoittuva viihderomaani on pohjalaiskertojan toivottua varhaistuotantoa, joka nyt ilmestyy uutena painoksena. Kurikassa asuva Eira Pättikangas on julkaissut neljätoista Pohjanmaalle sijoittuvaa romaania, joista Olkileijona murisee on ainoa nykyelämää kuvaava teos historiallisten romaanien joukossa.

Kommentti:

Mukavaa, kevyttä viihdettä leveällä pohojammaan murteella höystettynä. Tykkäsin kirjasta, tosin välillä oli vaikea ihan täysin hahmottaa, mitä vuosikymmentä oikeastaan eletään. Tuossa kuvauksessahan väitetään, että 1990-lukua, mutta kyllä tässä ennemminkin ollaan 1960-70-luvuilla.

Karon, Jan: Postia pappilasta

Jan Karon: Postia pappilasta
A Light in the Window, 1995
Suom. Leila Uosukainen
Aika Oy, 2001
Pappila keskellä elämää 2

Luin ~ 7.9.2014

Karon, Jan: Ovet auki pappilaan

Jan Karon: Ovet auki pappilaan
At Home in Mitford, 1994
Suom. Leila Uosukainen
Aika Oy, 2000

Luin ~ 1.9.2014

Kuvaus:
Lukijat ympäri maailmaa ovat rakastuneet Mitfordiin, viehättävään pikkukaupunkiin, jossa stressi ja kiireet unohtuvat. Herran kappelin kirkkoherra pastori Tim on piintynyt poikamies, joka kaipaa arkirutiineihinsa muutosta.
Kun se vihdoin astuu hänen elämäänsä, hän ei tiedä, mitä tekisi. Mersun kokoinen kulkukoira, pisamainen koulupoika ja taiteellinen naapuri hämmentävät varsin tasaiseen elämään tottunutta pastoria.
Ovet auki pappilaan johdattaa lukijan Mitfordin hulvattomien asukkaiden pariin. Jan Karonin taitava kerronta tempaa mukaansa. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2000 (Aika Oy).
1. osa Pappila-sarjasta

McLaughlin Emma & Nicola Kraus: Nanny

Emma McLaughlin & Nicola Kraus: Nanny - lastenhoitajan päiväkirja
The Nanny Diaries, 2002
Suom. Outi Knuuttila
Otava, 2003
Luin ~ 24.8.2014

Kuvaus:


Kuvaus

Manhattanin superrikkaitten elämästä lastenhoitajan näkökulmasta. Nanny hoitaa rouva ja herra X:n nelivuotiasta poikaa, nimeltään Grayer. Hän kuljettaa Grayeria kouluun, karatetunneille ja leikkitreffeille. Kun GRayer vihdoin tottuu Nannyn olemassaoloon alkaa pojan superrikas äiti juoksuttaa Nannya tuhansilla asioillaan.
Poikaa hoitaessaan Nanny saa enemmän kuin tarpeeksi: herra X:n rakastajattaren käynnit, perheen hirvittävät huviretket ja Grayerin oikuttelut. Tähän kaikkeen hän on hukkumaisillaan suurimman osan ajastaan.
Onneksi hänen elämässään on vielä pieni pilkahdus valoa, ystävät, perhe ja Harvardin Namupala...

Simsion, Graeme: Vaimotesti

Graeme Simsion: Vaimotesti
The Rosie Project, 2013
Suom. Inka Parpola
Otava, 2013

Luin ~ 20.8.2014

Kuvaus:

Ihmissuhteissaan kompuroiva genetiikan professori päättää etsiä vaimon tieteellisin menetelmin. Professori Don Tillman on menestynyt urallaan hyvin, mutta hänellä on toistuvia vaikeuksia ymmärtää tieteen ulkopuolista elämää - etenkin miesten ja naisten välisiä suhteita. Don on kuitenkin päätellyt, että parisuhteella olisi monia myönteisiä vaikutuksia hänen elämäänsä, ja päättää löytää itselleen soveltuvan vaimon. Luonnollisesti se tapahtuu tieteellisellä tutkimuslomakkeella.

Tielle osuu Rosie, joka kyselytutkimuksen valossa on täysin mahdoton vaihtoehto - mutta hänestäpä Don ei niin vain pääsekään eroon.

Kommentti:

Sympaattinen tarina. Olin lukenut parikin autismia käsittelevää kirjaa ja luulen, että sain siksi aika paljon enemmän irti tästä kirjasta ja sen humoristisista puolista.
Todella hyvin kuvattu päähenkilön Savant-piirteitä myöten.

Heinonen, Henna Helmi: Veljen vaimo

Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo
Arktinen Banaani, Bookwell, 2011
Luin ~ 13.8.2014

Kuvaus:

Veljen vaimo kertoo kolmekymppisistä Heidistä ja Marjasta sekä eläkepäivien tyhjentämästä Tuulikista. Naisten tiet risteävät Tuulikin talossa, johon poikien tuomat tyttäret luovat jälleen elämää.
Marja herää vieraan rintamamiestalon yläkerrassa tuoreen aviomiehensä vieressä. Hän haluaisi paeta, mutta ei lopulta lähde minnekään. Marjan ilmestyminen taloon aloittaa tapahtumaketjun, jossa kaikki muutkin joutuvat tarkastelemaan roolejaan, pohtimaan tunteitaan ja haaveitaan.Vähitellen Marja tutustuu talossa hyöriviin ihmisiin - samalla myös itseensä. Marja on aina mennyt muiden mukana ja tehnyt asioita muita varten. Tässä talossa, näiden ihmisten seurassa Marja saa rohkeutta elää omaa elämäänsä.

Veljen vaimo on sukutarina, rakkaustarina ja ennen kaikkea selviämistarina. Se on myös kertomus aikuiseksi kasvamisesta silloin kun jo ollaan aikuisia.

Henna Helmi Heinonen tunnetaan Minusta tulee kirjailija -blogistaan, joka on herättänyt kiinnostusta sekä kirjallisuusaiheisten keskustelujensa että suorasukaisten kannanottojensa ansiosta.

Kommentti:
Tykkään tällaisista kirjoista. Kirja pääsi yllättämään, koska se aluksi vaikutti aika kevyeltä. Kieli oli herkullista; on hauskaa, kun lukija saa oivaltaa tekstistä samalla kertaa useamman asian sanavalintojen kautta. Tämäkin on silti tosi vaikea laji. Sanoilla kikkailusta tulee helposti maneeri, jolloin sen teho kärsii. Tässä oltiin hetkellisesti siinä rajoilla, mutta niinpä vaan tarina kesti.
Jossain vaiheessa kirjaa vähän epäilin, että no tällainenkos tämä nyt oli. Juoni vaikutti jo aika tavanomaiselta. Mutta olipa hauska yllättyä iloisesti! Juonessa olikin ihan uusia, yllättäviä käänteitä varattuna. Silti tarina säilyi uskottavana. Ei ollut mitään liian "helppoa" happyendiä. Henkilöhahmotkin saivat syvyyttä kirjan edete

Ford, Jamie: Hotelli Panama

Jamie Ford: Hotelli Panama
Hotel on the Corner of Bitter and Sweet, 2009
Suom. Annukka Kolehmainen
Karisto, 2011
Lupaus-sarja
Luin ~ 8.8.2014 ??

s. 275: ...vaikeimpia valintoja ei tehty oikean ja väärän välillä vaan oikean ja sen, mikä on parasta.

Kuvaus:

Seattle 1942. Kiinalais- ja japanilaiskorttelin erottaa legendaarinen tapaamispaikka, Hotelli Panama. Sen kulmilla tapaavat salaa myös nuori Henry ja Keiko, kunnes kielletty rakkaus katkeaa traagisella tavalla, kun Keiko perheineen viedään keskitysleirille.
Neljänkymmenen vuoden kuluttua kohtalo johdattaa heidän polkunsa jälleen yhteen. Tätä liikuttavan kaunista, historiallisesti tarkkaa tarinaa kertoo vanha, leskeksi jäänyt Henry.
Kommentti:
Minusta olisi ollut parempi, jos etukäteen ei olisi kerrottu loppua :).

Mustonen, Enni: Lapsenpiika

Enni Mustonen: Lapsenpiika

(Syrjästäkatsojan tarinoita, 2. osa)
Otava, 2014
Luin ~ 6.8.2014

Kuvaus:
Loistavan vastaanoton saaneen sarjan toinen osa kertoo nuoren sipoolaisen Idan vaiheista kansallissäveltäjän perheessä. Vuonna 1898 Ida Eriksson pestataan lapsenpiiaksi Aino ja Jean Sibeliuksen perheeseen. Hän muuttaa maalta kivitaloon Helsinkiin ja kohtaa jälleen ensi-ihastuksensa Eliaksen.

Ida myötäelää emäntänsä rinnalla Janne-herran sävellystyön tuskat ja taiteelliset voitot mutta myös isännän viftireissut, muuton maalle Keravalle ja perheen osaksi tulevan suuren tragedian.Idan on aika varttua aikuiseksi naiseksi ja ottaa vastuu omasta elämästään.

Walls, Jeannette: Lasilinna

Jeannette Walls: Lasilinna
The Glass Castle, 2005
Suom. Raija Rintamäki
Bazar, 2014
Luin ~ 2.8.2014

Kuvaus:

"Meillä kaikilla on omat taakkamme, mutta minusta ne pitää opetella hyväksymään eikä vastustella niitä; pitää ymmärtää, että pahimpiinkin kokemuksiin kätkeytyy arvokas lahja, jos sen vaan suostuu ottamaan vastaan."
Jeannette Walls

Jeannette Wallsin vanhempien itsepäinen epäsovinnaisuus oli perheen kirous ja pelastus. Rex ja Rose Mary Wallsilla oli neljä lasta. Aluksi he elivät kuin kiertolaiset: siirtyivät Yhdysvaltain lounaisosan pienestä kaupungista toiseen ja leiriytyivät vuorilla. Rex oli karismaattinen ja kekseliäs mies, joka selvin päin ollessaan kertoi lapsilleen lumoavia tarinoita fysiikasta ja geologiasta ja siitä, miten elämää eletään täysillä ja pelotta. Rose Mary oli innokas taidemaalari ja kirjoittaja. Hänen innostuksensa taiteen tekemiseen oli niin palavaa, että ruoanlaitto ja lapsista huolehtiminen jäi toiselle sijalle.

Huolimatta kaoottisista kotioloista Jeannette Walls kuvaa vanhempiaan lämpimästi ja rakastavasti, ilman katkeruutta. Lasilinna on paitsi uskomaton ja epätavallinen elämäntarina myös hellä ja koskettava kuvaus ehdottomasta rakkaudesta perheessä, joka kaikista virheistään huolimatta antoi eväät toteuttaa rohkeasti omilla ehdoilla valittua elämäntietä.

Kirjan pohjalta on tekeillä elokuva, jonka pääosaa näyttelee Jennifer Lawrence.

Kommentti:
Olipa mielnkiintoinen tarina. Tykkäsin kirjoitustyylistä, kirjailija ei mitenkään syyllistänyt eikä tuntunut katkeralta, vaikka syytä olisi voinut olla. Lukekaa!

Helttunen & Uusi-Hallila: Laatunovelleja

Anne Helttunen, Tuula Uusi-Hallila: Laatunovelleja

WSOY, 1998

Luin ~ 30.7.2014 (Åland - koti)

Samartin, Cecilia: La Peregrina

Cecilia Samartin: La Peregrina
La Peregrina, ?
Suom. Ulla Lempinen
Bazar Kustannus ? 2013
Luin ~ 23.7.2014 (Åland)

Kuvaus:

La Peregrina on itsenäinen jatko-osa Cecilia Samartinin menestysromaanille Senor Peregrino, ja Peregrino-trilogian toinen osa. Kirja vie lukijat mieleenpainuvalle matkalle kauniiseen ja dramaattiseen Espanjaan. Nuori ja kaunis meksikolaisnainen Jamilet on jättänyt kotimaansa Meksikon ja muuttanut paremman elämän toivossa Los Angelesiin. Hän haluaa päästä eroon verenpunaisesta syntymämerkistään, joka varjostaa hänen elämäänsä.
Uudessa kotimaassaan Jamilet on ystävystynyt vanhan ja karismaattisen herra Peregrinon kanssa. Miehestä on tullut tytölle läheinen, melkein kuin isoisä. Tarinat miehen menneisyydestä ovat herättäneet Jamiletin uteliaisuuden. Mitä herra Peregrinolle ja tämän suurelle rakkaudelle lopulta tapahtui?

Vuosikymmeniä aikaisemmin pienessä espanjalaiskylässä asui Rosa-niminen nuori tyttö. Eräänä päivänä kylän torilla tapahtuu jotain, mikä saa tytön pakenemaan kotikaupungistaan ja liittymään mustalaisten joukkoon. Häpeä ja syyllisyys estävät häntä palaamasta kotiinsa. Rosa otetaan mustalaisyhteisöön avosylin vastaan, ja pian tytön erityislahjat huomataan. La Peregrina on lumoava tarina kahdesta kauniista naisesta, joilla on molemmilla suuri salaisuus kannettavanaan. Salaisuus, jonka merkitys on arjen ymmärrystä suurempi.

Kommentti:
Hyvin solmittuja umpisolmuja juonenkäänteissä. Aluksi piti vähän pinnistellä, että mitäs siinä edellisessä osassa tapahtuikaan, mutta hyvin tarina nivoutui ja selvensi ekasta kirjasta jääneitä kysymysmerkkejä.
Ja tarina jatkuu....

Omar, Qais Akbar: Yhdeksän tornin linnake

Qais Omar Akbar: Yhdeksän tornin linnake - Afgaanipojan tarina
A Fort of Nine Towers - An Afghan Family Story
Suom. Sami Heino
Otava, 2013
Luin ~ 20.7.2014 (Åland)

Kuvaus:
Vielä 1980-luvun lopulla Kabul on kuin suuri puutarha, jossa 7-vuotias Qais Akbar Omar lennättää leijoja isoisänsä katolla. Kun Afganistan ajautuu sisällissotaan, mikään ei ole entisellään.
Omarin suurperhe muuttaa pois kotoaan rikkaan ystävän taloon ikivanhan linnakkeen suojiin. Sotatilan pitkittyessä perhe päättää paeta maasta. Automatka Afganistanin halki on pitkä ja vaarallinen, mutta reitin varrelle osuu uskomattomia onnenpotkuja ja ikimuistoisia kohtaamisia. Suurimman vaikutuksen Omariin tekee kuuromykkä matonkutojatar, joka muuttaa hänen elämänsä.
Kun Omar on teini-ikäinen, sisällissota vaihtuu talibanien terrorisoimaan arkeen. Omar oppii hiljaista vastarintaa ja keksii keinon, jolla turvaa perheensä ja naapuruston toimeentulon.
Värikkään afgaanikulttuurin kyllästämä Yhdeksän tornin linnake on elämän voimaa todistava menestysteos.

Kommentti:
Tästä tykkäsin.

Lelic, Simon: Tuomio

Simon Lelic: Tuomio
The Child Who, 2012
Suom. Terhi Kuusisto
Like Kustannus Oy, 2013
Luin ~ 13.7.2014 (Åland)

Kuvaus:

Simon Lelic avaa rankalla tavalla oven murhanhimoisten lasten - joita Englannissa tuntuu riittävän tosielämässäkin - maailmaan. Sen jälkeen kun 12-vuotias Daniel Blake tappaa 11-vuotiaan Felicity Forbesin tuskallisella tavalla, hänen kotikaupunkinsa asukkaat muuttuvat laumaksi ulvovia lynkkaajia.
Kostonhimoisille naapureille ei riitä Danielin vainoaminen ja pahoinpitely. Niinpä he ottavat seuraavaksi silmätikukseen ja raivonsa kohteeksi hänen puolustusasianajajansa Leo Curticen. Leo näkee tapauksessa mahdollisuuden edetä urallaan mutta alkaa myös tuntea empatiaa kauhistunutta poikaa kohtaan.

Hän joutuu käytännössä yksin selvittämään Danielin taustat. Niistä paljastuu puistattavia seikkoja, jotka saavat pojan teon jopa ymmärrettäväksi ja joita voisi käyttää puolustuksessa. Jopa Leon vaimo vihjaa, ettei poika kenties edes ansaitse puolustajaa.

Lopulta hän luopuu ihanteistaan painostuksen ja vainon edessä - kunnes hänen 15-vuotias tyttärensä katoaa. Ja juuri kun uskoo Lelicin sanoneen sanottavansa yhteiskunnan hysteerisestä pelosta väkivaltaisia lapsia kohtaan, hän lisää aiheeseen viimeisen, pirullisen käänteen. Sen jälkeen kirja on luettava yhtä kyytiä loppuun.
Kommentti:
Ovela oli juoni, tykkäsin tästäkin.

Boyne, John: Tarkoin vartioitu talo

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo
The House on Special Purpose, 2009
Suom. Laura Beck
Bookwell Oy, 2011 Bazar
Luin ~ 10.7.2014

Kuvaus:

"Ihmeellinen, monikerroksinen tarina, joka on kirjoitettu ajatuksella ja hellyydellä - - valloittava."
The Irish Examiner, Irlanti

Venäjä, 1915. Kuusitoistavuotias maalaispoika Georgi Daniilovits Jatšmenev pelastaa Venäjän suuriruhtinaan varmalta kuolemalta, ja hänen elämänsä mullistuu. Poika palkataan tsaari Nikolai II:n pojan henkivartijaksi ja hän pääsee asumaan Pietarin Talvipalatsiin. Pian Romanovien valta alkaa horjua ja kansan viha kuohahtaa verenpunaisena.
Lontoo, 1980. Kahdeksankymmentävuotias Georgi on tyytyväinen elämäänsä Lontoossa eikä halua edes muistella nuoruuttaan Venäjällä. Hänen kuolemansairaan vaimonsa Zojan viimeinen toive kuitenkin on päästä vielä kerran edes lähelle lapsuutensa maisemia, joten pariskunta matkustaa Suomeen. Suomessa Zoja onnistuu puhumaan Georgin ympäri, ja he jatkavat matkaa Pietariin. Georgi ei voi enää vältellä menneisyyden aaveita, ja muistot noista verisistä vuosista hyökyvät hänen mieleensä.
Tarkoin vartioitu talo on jälleen yksi osoitus John Boynen mestarillisista tarinankertojan taidoista. Venäjän kansannousua ja Romanovien 300 vuotta kestäneen valtakauden dramaattista loppua kuvataan nuoren Georgin näkökulmasta yksityiskohtaisesti, mieleenpainuvasti ja uskottavasti.

Rasi-Koskinen, Marisha: Katariina

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina
avain, 2011
Luin ~ 3.7.2014

Kuvaus: Linkki-vinkki

Kinnunen, Tommi: Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
WSOY, 2014
Luin ~ 25.6.2014
>

Kuvaus:
Jokainen valitsee omat ovensa ja kulkee läpi keittiöiden ja kuistien.

Hienovaraisen tarkkanäköinen romaani ihmisistä, jotka rakentavat unelmansa luvattomiin harjakorkeuksiin.
Nuori pitäjänkätilö Maria herättää ympäristössään epäilystä. Hankalia synnytyksiä kunnialla hoitava nainen saa viimein tahtomaansa arvostusta, mutta ei huomaa jääneensä oman kaipuunsa vangiksi.

Aviottomana syntynyt Lahja-tytär tahtoo kerätä elämäänsä kaiken sen, minkä äiti omastaan painolastina hylkäsi. Sodan polttamaan pohjoiseen palaava pakolainen kaipaa avioliitossaan kosketusta, kun taas sotasankari Onni etsii kaupungeista lyhyeksi jääviä, kiellettyjä onnenhetkiä.
Vuosikymmeniä myöhemmin Kaarina sisustaa appensa unelmista tyhjenneen talon ja tahtoo purkaa sitä, mitä toiset ovat äänettömäksi rakentaneet.

Pulkkinen, Riikka: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Otava, 2014
Luin ~ 18.6.2014

Kuvaus:

Saniee, Parinoush: Kohtalon kirja

Parinoush Saniee: Kohtalon kirja
Persiankielinen alkuteos: Sahme man, 2003
Suom. englanninkielisestä käännöksestä The Book of Fate
Suom. Anna Lönnroth
Tammi, 2014

Luin ~ 13.6.2014

Kuvaus:

Kielletystä kirjasta bestselleriksi.

Iranilaisnaisen tarina kielletystä rakkaudesta, pakkoavioliitosta ja yhteisön julmuudesta - sekä ystävyydestä, intohimosta ja toivosta. Massoumeh, teheranilainen koulutyttö, tapaa miehen ja rakastuu. Massoumehin perhe löytää miehen lähettämät rakkauskirjeet ja syyttää tyttöä perheen häpäisemisestä. Veli pahoinpitelee Massoumehin, ja vanhemmat järjestävät liiton tuntemattoman miehen kanssa. Aviomies on vastarintaliikkeen jäsen, ja Massoumehille koittaa pelon aika. Mutta naapurissa asuu nainen, joka saa Massoumehin uskomaan, että kukaan ei voi välttää kohtaloaan.

Kommentti:

Vaikuttava kirja, ei ollenkaan niin kevyt kuin jostain syystä luulin. Vakavaa asiaa, elämän mittainen tarina, joka valotti upeasti irakilaisen naisen elämää usean vuosikymmenen ajalta. Suosittelen luettavaksi!!
Kirjan alussa on nimiluettelo kirjan henkilöistä, mutta pysyin kyllä yllättävänkin hyvin selvillä henkilöistä, vieraankuuloisista nimistä ja suuresta henkilömäärästä huolimatta.

Goolrick, Robert: Luotettava vaimo

Robert Goolrick: Luotettava vaimo
A Reliable Wife, 2009
Suom. Leena Perttula
Karisto, 2011
Luin ~ 1.6. 2014

Kuvaus:

Omaperäinen murhaballadi 1900-luvun alun Amerikasta

Pikkukaupungin pohatta, varakas Ralph Truitt hakee lehti-ilmoituksella luotettavaa, vaatimatonta vaimoihmistä – puhtaasti käytännön syistä, sillä rakkauden suhteen hänellä ei enää tässä iässä ole odotuksia. Nuori ja kaunis Catherine Land vastaa ilmoitukseen ja saapuu junalla lumimyrskyn keskellä – laukussaan arsenikkipullo ja mielessään miehen miljoonat. Mutta ennen kuin sopiva tilaisuus koittaa, herra Truittista paljastuu puolia, jotka vaikuttavat petolliseen naiseen äärimmäisen hämmentävällä tavalla.

Kommentti:
No jaa. Ihan hyvä alku ja toinenkin osuus, mutta viimeinen kolmannes oli vaan jotenkin aika tylsä. En millään meinannut jaksaa lukea loppuun asti, vaikka toki loppuratkaisu kiinnostikin. Ajankuva ei saanut mua oikein mukaansa. Piti erikseen aina muistutella, että tämä sijoittuu kovin kaukaiseen ajanjaksoon. En tiedä, oliko kieli liian nykypäiväistä vai mistä se johtui, etten meinannut saada ajankohdasta kiinni.

Pättikangas, Eira: Liian kaukana Amerikan ranta

Eira Pättikangas: Liian kaukana Amerikan ranta
Karisto, 1995
Luin ~ 18.5.2014

Kuvaus:

Einhorn, Stefan: Aidosti kiltti

Stefan Einhorn: Aidosti kiltti
Konsten att vara snäll, 2005
Suom. Sirpa Kähkönen
Otava, 2008
Luin ~ 17.5.2014

Kuvaus:

Tämän kirjan lukeminen tekee onnelliseksi

Kiltteyden käsite liitetään usein tyhmyyteen, naiiviuteen ja yksinkertaisuuteen. Tunnettu ruotsalainen lääkäri ja kirjailija Stefan Einhorn antaa sanalle toisen sisällön. Kiltti ihminen on kaikkea muuta kuin tyhmä, päinvastoin: hän on ymmärtänyt, että toisia auttamalla auttaa samalla itseään.
Kiltteys on kuitenkin ominaisuus, jota tulee hallita harkiten. Väärä, alistuva kiltteys voi olla suorastaan vaarallista. Sen sijaan aito, positiivinen kiltteys on älykkyyden muoto ja ehkä tärkein yksittäinen menestystekijä ihmisen elämässä.
Stefan Einhorn pohtii kiltteyden, etiikan ja hyvyyden käsitteitä ja kertoo myös niistä sudenkuopista, jotka estävät ihmistä olemasta kiltti. Tieteellisiin tutkimuksiin ja kokemusperäisiin havaintoihin nojautuen hän todistaa, että kiltteys todella kannattaa. Hän antaa myös joukon konkreettisia ohjeita arkipäivän kiltteyden lisäämiseksi.
”Einhorn osoittaa todeksi suuren viisauden: miten vapauttavaa onkaan luopua katkeruudesta ja vanhoista riidoista ja elää täysi­painoista elämää.” – Aftonbladet.
Professori Stefan Einhorn (s. 1955) on syöpälääkäri ja -tutkija sekä Karoliinisen instituutin eettisen neuvoston puheenjohtaja. Hän on kirjoittanut useita yleistajuisia teoksia lääketieteen alalta ja osallistuu usein radio- ja televisiokeskusteluihin.

Chang, Jung: Villijoutsenet: kolmen kiinattaren tarina

Jung Chang: Villijoutsenet: kolmen kiinattaren tarina
alkuper. Wild Swans
Three Daughters of China, 1991
Suom. Kaarina Turtia
Otava, 1993
Luin ~ 4.5.2014

Lainasin esittelyn täältä.

Jung Changin Villijoutsenet. Kolmen kiinattaren tarina on ravisuttavaa luettavaa. Se lihallistaa maailmanhistoriaa.

1900-luku oli maailmanhistorian verisin ja julmin. Yksi aate oli pahin: kommunismi. Sosialistiset maat kattoivat pahimmillaan valtaosan maapallosta ja suuren osan väestöstä. Neuvostoliitto ja sen satelliitit, Kiina ja aasialaiset versiot punatotalitarismista, afrikkalaiset kokeilut... Uhriluku kohoaa kymmeniin, jopa satoihin miljooniin. Kommunismi alisti ja tuhosi ihmiselämiä, repi perheitä ja pakotti katastrofaalisiin pöhköyksiin ja tyhmyyden ylistykseen.

Jung Chang läpivalaisee Kiinan kipeää 1900-lukua oman sukunsa kautta. 1900-luvun alun Kiina oli siirtomaavaltojen alistama entinen suurvalta, jossa vallitsivat feodaaliset tavat ja kulttuuri, joka muun muassa sitoi naisten jalat ja jaloista rikottiin luut, etteivät ne kasvaisi. Japanin miehitystä vastustamaan nousivat niin kommunistit kuin kansallismieliset. Yhteisen vihollisen lisäksi he kamppailivat keskenään. Kansallismieliset hävisivät ja pakenivat Taiwaniin. Lopulta toisen maailmansodan jälkeen kommunistit saivat haltuunsa koko monikulttuurisen maan. Alkoivat puhdistukset ja Maon henkilökultin rakennus. Maolaiset vihasivat koulutusta ja sivistystä. Mao usutti kansanryhmät toistensa kimppuun. Luotiin mielivaltainen luokkayhteiskunta, jossa jokaisen asema oli sidoksissa esi-isien asemaan menneisyydessä ja sen perusteella leimattiin loppuelämäksi. Kaikki vanha tuhottiin kulttuurivallankumouksen nimissä ja ihmisiä lähetettiin pakkotöihin järjettömiin projekteihin. Talouselämä rampautettiin pistämällä koko kansa tuottamaan samaa ja jättämällä kaikki muu työ tekemättä.

Kirjassa on karmaisevia kohtia. Historiattomuus rehottaa Maon Kiinassa. Jung Chang kuitenkin alkaa epäillä ettei kaikki ole kuten väitetään. Hänen silmänsä vähitellen aukeavat järjestelmän järjettömyydelle. Hänet pelastaa pääsy opiskelemaan englantia ja vaihtoon Iso-Britanniaan. Tätä kirjaa hän alkoi kirjoittamaan vasta kymmenen vuoden maanpaon jälkeen, kun oma äiti pääsi vierailemaan Iso-Britanniassa ja kertoi suvun tarinan. Siihen asti tapahtuneesta oli vaiettu.

Suosittelen kirjaa kaikille. Etenkin nuorille.