Linturinne, Ulla: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen

Ulla Linturinne: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen
Myllylahti, 2024
Luin ~ 28.9.2025

Kuvaus:

Kirpeän herkullisten havaintojen sävyttämä feelgood-romaani oman paikan löytämisestä muuttuneessa elämäntilanteessa. Minkä ikäiseksi on lupa tuntea itsensä, jos viilettää arkuntekokurssille sähköpotkulaudalla?
Raisa on kipakka punatukkainen sinkku, joka elämänsä taitekohdassa huomaa, että hänellä on kaikkea muuta paitsi mies ja ruumisarkku. Joten tuumasta toimeen, pitäähän nuorille sovinistityökavereillekin näyttää, mihin nainen pystyy.
Kumppanin löytäminen ei ole kuitenkaan helppoa näillä ikävuosilla. Helpompaa on työstää puuta, hioa ajan harmaannuttamia arkkulautoja ja katkoa mökkirannan kaisloja arkun pohjalle. Silti kuin varkain Raisan pidätellyt tunteet kohtaavat kaikupohjaa ja vievät lopulta mennessään. Mutta käykö menneisyyden muistojen karsiminen ex-miehestä ja kuluttavasta ystävyyssuhteesta yhtä näppärästi kuin autotallin siivous arkkuvarastoksi? Entä mitä tapahtuu, kun arkku on valmis?

Kommentti:

Oikein hauska hieman iäkkäämmän väen chick lit-tarina. Päähenkilö Raisa jää eläkkeelle ja mitä sitten? Kovin yllättäen tuntuu tuo eläke ja vapaus koittavan ja jonkinlaista paniikkia on ilmassa, koska mitään suunnitelmaa tai tekemistä ei elämässä ole kaiken ajan vieneen työn lisäksi.
Nokkelaa sanailua ja tilannehuumoria, myös huomioita ikärasismista ja parisuhteen etsimisen/löytämisen vaikeudesta etenkin naisten näkökulmasta.


(240 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Suukkoja ja sudenkorentoja

Anu Joenpolvi: Suukkoja ja sudenkorentoja
Karisto, 2025
Rantakylä-sarja, 5. osa
Luin ~ 27.9.2025

Kuvaus:

Uusia tuttavuuksia ja vanhoja arvoituksia Rantakylässä - rakastettu sarja jatkuu.
Talvikki muuttaa Rantakylään saatuaan töitä hoivakoti Syyspihlajasta. Hänen miesystävänsä Arttu on tuntunut ihmeen etäiseltä, mutta eiköhän välimatka tuo suhteeseen uutta kipinää.
Kylässä on aikoinaan asunut Talvikin sukua, myös nuori Hilja-tyttö, joka katosi 1930-luvulla. Mitä Hiljalle mahtoi tapahtua? Ja miksi metsään unohtunut autiotalo tuntuu vetävän Talvikkia luokseen?
Tulokkaalla riittää muutakin ihmeteltävää, kuten yllättävä esiintyminen tahitilaistanssiryhmänsä kanssa. Ja sitten on vielä se ruskeasilmäinen haitarinsoittaja, jonka saunamökiltä Talvikki sattuu heräämään juhannusaamuna.

Kommentti:

Varsin mukava ja viihdyttävä romanttinen tarina ilman suurempia yllätyksiä.
Muutamia edellisistä osista tuttuja nimiä vilahti tarinassa, mutta muuten ihan itsenäisiä tarinoita nämä ovat.
(336 sivua.)

Kajanto, Maija: Pyykkipäivä

Maija Kajanto: Pyykkipäivä
WSOY, 2025
Puistokadun pesula-sarja, 1. osa
Luin ~ 18.9.2025

Kuvaus:

Tervetuloa Puistokadun pesulaan!
Kolmekymppinen Inka Hakaniemi palaa Australiasta kotikaupunkiinsa. Vuosista ulkomailla on jäänyt käteen sydänsuruja sekä huomattavan tyhjä pankkitili. Vanhempien yläkerrassa asuminen vaihtuu kuitenkin itsenäisyyteen, kun Inka päättää avata 50-luvun tyyliin sisustetun pesulan kaupungin keskustan tuntumaan.
Kun kesäaurinko paistaa Puistokadun pesulan portaille ja pyykkikoneet pyörittävät kesäasukkaiden lakanoita, Inka tuntee olevansa uuden edessä. Pesula kerää hiljalleen ympärilleen oman asiakaskuntansa ja vakiokävijänsä, fiftarimusiikki raikaa taustalla, ja Inka tutustuu oman ikäisiinsä itsenäisiin naisiin. Niinpä kun eräänä päivänä menneisyys Australiasta seisahtaa pesulan ovelle, Inka on valmis tarttumaan myös oman elämänsä tahranpoistoprojektiin.

Kommentti:

Kevyttä ja silti tosi asiaa. Ihmissuhteista, sisaruudesta, lapsuuden malleista, kulttuurieroista, ikäeroista. Mukava kokoelma erilaisia henkilöitä.
Eräs juonenkäänne jäi kyllä jonkin verran vaivaamaan. Mielestäni päähenkilön asiakaspalvelijana tekemä omatoiminen asioihin puuttuminen oli vähintään kyseenalainen, mutta asia noussee esiin jatkossa.
Isoäidinneliöpeitoista: kannattaa oikeasti varmistaa, onko peitto virkattu puuvillasta vai onko se villaa tai villasekoitetta. Villalangalle 60 * on liian kuuma :D.
(347 sivua.)

Kyrö, Tuomas: Aleksi Suomesta

Tuomas Kyrö: Aleksi Suomesta
WSOY, 2023
Luin ~ 15.9.2025

Kuvaus:

Helmikuu 2022. Aleksi istuu autossaan talvisessa Oulussa ja miettii itsemurhaa. Venäjä hyökkää Ukrainaan. Sotilas ei tapa itseään, mutta sotilas voi kuolla kunniakkaasti taistelukentällä. Aleksi myy kihlasormukset ja lähtee.
Aleksi taistelee Ukrainan Foreign Legionin joukoissa Irpinissä, Itä-Ukrainassa, Mustallamerellä. Hän menee kaikkiin tuliin ensimmäisenä: koska hänellä ei ole mitään hävittävää, hän on ylivoimainen. Siksi hän on yhä elossa.
Tuomas Kyrö matkusti Kiovaan haastattelemaan suomalaista soturia, jonka elämäntarina on hämmästyttävä, hengästyttävä ja koskettava. Koulussa kiusattu suomalaisen äidin ja senegalilaisen isän poika päättää näyttää kaikille ja lähtee 18-vuotiaana Ranskan muukalaislegioonaan. Hän palvelee Afganistanissa ja useissa Afrikan maissa ja käy välillä suorittamassa asepalveluksen Suomessa. Tänään 33-vuotias Aleksi on kovapintainen sotilas, mutta hän on myös se pikkupoika, jonka paras muisto on isoisän tilalla tehdyt maatyöt. Silloin kun kaikki oli hyvin, alle kouluikäisenä.

Kommentti:

Olen vaikuttunut.
Tuomas Kyrö kirjoittaa suurella lämmöllä tarinan Aleksista. Onko ammattisotilas kylmä tappaja? Tämän perusteella ei todellakaan.
Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle, enkä halua oikeastaan edes liikaa avata omia oivalluksiani. Sain itse lukea kirjan ilman liikoja taustatietoja ja Aleksin tarina sai aueta vähitellen juuri siinä järjestyksessä kuin se oli tähän kirjaan kirjoitettu. Aleksin haastattelujen lisäksi puheenvuoro on annettu hänen äidilleen, isoisälleen, inttikaverilleen ja tsekkiläiselle sotilasveljelleen.
Kaikki nämä tuovat oman lisätietonsa ja -sävynsä inhimilliseen tarinaan, joka kertoo myös kääntöpuolista ja elämän muista osa-alueista kirjoittajan tutustuessa päähenkilöön myös sotatilanteiden välissä.

(288 sivua kuvat.)

Tapio, Jaana: Näin on hyvä

Jaana Tapio: Näin on hyvä
S&S Kustannus, 2025
Puutalorakkautta, 1.osa
Luin ~ 10.9.2025

Kuvaus:

Voisiko urbaanin naisen onni sittenkin löytyä heinäpeltojen keskeltä?
Ränsistynyt maalaistalo ei varsinaisesti ole mikään unelmaperintö, mutta juuri nyt Anna on siitä kiitollinen: kun avomies karkaa reppureissulle etsimään itseään, ei freelance-graafikolla ole enää varaa maksaa vuokraa Helsingissä. Väliaikaisratkaisuksi kelpaa isotädin tyhjilleen jäänyt vanha talo Peräpohjalla. Kaipa sitä kaupunkilaistyttö yhden kesän kestää heinäpeltojen keskellä!
Uusi elämä ei lähde käyntiin kommelluksitta, mutta kesän mittaan Anna saa huomata että maalla on yllättävän mukavaa. Lähitienoon asukkaat ovat ystävällisiä ja kasvimaan kitkeminen kerrassaan rentouttavaa. Ja saattaapa sitä yllättäen innostua myös vanhan talon kunnostamisesta - etenkin kun apuna on naapurin komea puuseppä.
Jännitystä maalaiskesään tuovat talon siivouksen yhteydessä löytyneet vanhat kirjeet ja päiväkirjat. Kuka oli Annan isotädille 1940-luvulla lemmekkäästi kirjoitellut mies? Entä mihin traagiseen tapahtumaan rivien välissä viitataan? Anna alkaa selvittää Aino-tädin salaisuutta. Saattaisiko siinä sivussa selvitä myös hänen oman elämänsä suunta?

Kommentti:

1980-luvulla luettiin kirjoja, jossa maalaistytöt lähtivät kaupunkiin kokeilemaan siipiään. Anni Polvaa ja Helena Räsästä.
Nyt tämä tarina menee niinpäin, että kaupunkilaistytöt tai nuoret naiset palaavat Rantakylään (Anu Joenpolvi), Jylhäsalmelle (Kirsi Pehkonen), Pyhävirralle (Maija Kajanto), Peräpohjaan, tms. ja kokeilevat siipiään maalaiselämän parissa.
Toimii.
Hyvin kirjoitettu hyvän mielen tarina.
Kyllä luen lisää Jaana Tapiota, heti kun sitä ilmestyy.

(265 sivua)

Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä
Of Mice and Men, 1937
Suom. Jouko Linturi
Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2002
Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi v. 1963
keltainen kirjasto nro 51
Luin ~ 7.9.2025

Kuvaus:

Hiiriä ja ihmisiä kuvaa koskettavasti särkyviä unelmia, ystävyyttä ja erilaisuuden pelkoa 1930-luvun lamavuosien Yhdysvalloissa. Vastuu ja vapaus, kiintymys ja henkilökohtainen onni asettuvat vastakkain Steinbeckin pienessä mestariteoksessa.
George ja Lennie ovat elämän heittelemiä sekatyömiehiä, jotka vaeltavat työn toivossa karjatilalta toiselle. Työtä löytyy silloin tällöin, mutta hidas ja erilainen Lennie onnistuu aina sotkemaan asiat, ja miehet joutuvat taas tien päälle. George kantaa raskasta vastuuta uskollisesta Lenniestä ja haaveilee vapaammasta elämästä. Silti heidän suhdettaan leimaa lämmin ystävyys ja yhteenkuuluvuuden tunne. George suojelee ja auttaa jättiläismäistä, lempeää Lennietä, joka rakastaa hiiriä ja muita pieniä eläimiä. Niitä Lennie aina hoivailee, mutta pienet otukset eivät selviä suurissa kourissa, ja murhenäytelmä seuraa vääjäämättä toistaan. Neuvokas George ja yksinkertainen Lennie tavoittelevat työtä ja itsenäisyyttä vaelluksellaan halki Kalifornian.
Kun miehet pääsevät Soledadin karjatilalle töihin, tuntuu hetken verran kuin unelmat voisivat toteutua. He voisivat päästä elämässä eteenpäin ja kenties hankkia oman pienen tilan, josta erityisesti Lennie haaveilee. Mutta Soledadin väki on omalla tavallaan yksinäistä ja onnetonta, ja Lennie ei osaa tulkita heidän käytöstään oikein. Tilanhoitajan poika Curley asettuu Lennietä vastaan, ja katastrofi on valmis, kun Curleyn turhamainen vaimo ei harkitse tekojaan. Georgen osa on kantaa ystävyyden raskas taakka loppuun saakka.

Kommentti:

Lyhykäisyydessään todella väkevä ja vaikuttava tarina.
Lukija aavistaa melko pian, että Lennie tulee yksinkertaisuudessaan toimimaan tavalla, joka tuon yhteisen unelman kaataa. Väistämätön odottaa koko ajan kulman takana.
On hienoa, miten taitavasti mestarikirjailija avaa lukijalle tuon väistämättömän lähestymisen ja saa toivomaan, ettei niin kuitenkaan kävisi. Miten pienet asiat johtavat seuraaviin käänteisiin. Nyt työpaikaksi valikoituneella maatilalla voisi olla ihan hyvä paikka saada omaan maatilaan tarvittava raha kasaan, jopa jakaa se muiden kanssa. Kuitenkin Lennie ajautuu vääjäämättä tilanteeseen, josta ei ole enää paluuta.
Tosin on pakko miettiä, miten lempeä Lennie oikeasti on, kun ei kykene väkeviä voimiaan ja äkillistä hermostumistaan yhtään hillitsemään.
Tästä nyt voi sanoa, että todellakin pieni suuri kirja.

(134 sivua.)

Jousimo, Pirjo: Kun rakkaus ei riitä

Pirjo Jousimo: Kun rakkaus ei riitä
Momentum Kirjat, 2024
Luin ~ 5.9.2024

Kuvaus:

”Minä toivoin perheeseemme kikkaratukkaista ja vilkasta lasta. Lopulta saimme kaukaa Afrikasta pojan, joka täytti toiveeni moninkertaisesti.”
Pohjimmiltaan valoisan pojanvesselin elämä muuttuu vaikeaksi kaikenlaisten paineiden alla. Kun yhteiskunnalta saatu apu ei riitä, mukaan astuvat huumeet.
Pirjo Jousimon päiväkirjamerkinnöistä koostuva teos maalaa kuvan hänen lapsensa elämästä ja kuolemasta äidin kokemusten kautta. Se on kertomus juurettomuudesta, huostaanotosta ja luopumisen vaikeudesta. Traagisesta lopustaan huolimatta se on myös väkevä kuvaus rakkaudesta.

Kommentti:

Surullinen adoptiotarina. Adoptioäidin päiväkirja, jonka merkinnät alkavat jo ennen adoptiota ja kertovat pienen etiopialaissyntyisen pojan tarinan. Elämän alkuajan traumat yhdistettynä persoonallisiin ongelmiin ovat surullista luettavaa. Joskus vaan apu tai edes rakkaus ei riitä.
Antoi paljon ajattelemisen aihetta.

(197 sivua.)

Ahern, Cecelia: Tuhansin eri tavoin

Cecelia Ahern: Tuhansin eri tavoin
In a Thousand Different Ways, 2023
Suom. Maija Heikinheimo
Gummerus Kustannus Oy, 2025
Luin ~ 3.9.2025

Kuvaus:

Kahdeksanvuotias Alice alkaa nähdä ihmisten ympärillä värillistä hehkua, jonka sävyt vaihtelevat ihmisen luonteen ja tunteiden mukaan. Alicen manipuloivan äidin ominaissävyt ovat pelottavan sinisiä, suojelevan isoveljen Hugh’n vaaleanpunaisia, aggressiivisen pikkuveljen Ollien värit puolestaan vaihtelevat kiivaasti.
Alice pitää ominaisuuttaan ennemmin kirouksena kuin lahjana. Koulunkäynti takkuaa, ja kun hänen äitinsä sairastuu, joutuu aikuistumassa oleva Alice ottamaan harteilleen myös omaishoitajan vastuut. Milloin hän oikein pääsee aloittamaan oman elämänsä – ja kenen kanssa?

Kommentti:

Tästä tarinasta pidin. Olipa mielenkiintoinen näkökulma! Olen lukenut Cecelia Ahernia ennenkin, ja taas yllätyin. Todella luotettava tarinankertoja, joka löytää (näköjään!) yhä uusia näkökulmia.
Alicen elämä ei todellakaan ole helppoa. Kotiolot ovat vaikeat, isä on lähtenyt eikä äiti ole vastuullinen aikuinen. Isoveli Hugh kyllä suojelee nuorempia sisaruksia, mutta omalla kohdallaan tähtää koko ajan siihen, miten päästä elämään omaa elämäänsä ilman manipuloivan äidin vaikutuspiiriin jäämistä. Pikkuveli Ollie imee itseensä äidin arvaamattomat mielentilat ja päätyy pienestä pitäen hankaluuksiin. Alice ottaa vastuuta pikkuveljestään aivan liian varhain, ja sillä on hintansa.
Erikoinen kyky (Alicen omasta mielestä lähinnä kirous) nähdä ihmiset ja heidän mielentilansa väreinä ei ainakaan helpota Alicen elämää, ja se vaikuttaa ihan kaikkeen. Alice päätyy vuosiksi välttelemään ihmiskontakteja, mutta sehän ei auta hänen sopeutumistaan. Äidin omaishoitajaksi jääminen aiheuttaa omat ongelmansa, mutta on siinä elämänvaiheessa valonpilkahduksensakin.
Vähitellen Alice löytää oman polkunsa ja hänen tielleen osuu myös ihmisiä, jotka ymmärtävät ja pystyvät häntä auttamaan ja rakastamaan.
Tämä tarina teki vaikutuksen, ja jätti paljon pohdittavaa.
P.S. Minulta jäi mainitsematta termi synestesia, joka avaa varsin mielenkiintoisia näkymiä moniin tämän ajan ilmiöihin ja ihmisten ongelmiin. Entä jos..

(380 sivua.)

Hall, Clare Leslie: Missä maa murtuu

Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu
Broken Country, 2025
Suom. Outi Järvinen
Gummerus Kustannus Oy, 2025
Luin ~ 1.9.2025

Kuvaus:

Etelä-Englanti vuonna 1968. Beth ja hänen aviomiehensä Frank pyörittävät lammastilaa ja elävät rauhallista elämää luonnon keskellä. Kunnes eräänä päivänä Bethin nuoruudenrakastettu Gabriel ilmestyy heidän mailleen.
Gabrielin paluun myötä syvälle haudatut salaisuudet paljastuvat, ja lopulta tilanne kärjistyy niin, että joku menettää henkensä. Odottaessaan oikeudenkäyntiä Beth joutuu valitsemaan, nojautuuko hän menneeseen vai tarrautuuko hauraaseen nykyhetkeen.

Kommentti:

Tämä oli haikean traaginen rakkaustarina.
Ruth on naimisissa maanviljelijän, maailman kilteimmän ihmisen, Frankin kanssa. Takana Ruthilla on kuitenkin ensirakkaus Gabriel Wolfen kanssa. Kun yhteinen elämä Gabrielin kanssa ei ole mahdollista, Frank pelastaa Ruthin, monellakin tapaa. Heillä on kuitenkin yhteinen traaginen suru, heidän poikansa Bobby on kuollut 2 vuotta sitten, vain yhdeksänvuotiaana.
Miten kaikki oikein liittyykään kaikkeen, miten näiden kolmen ihmisen ja heidän lähipiirinsä kohtalot muovautuvat vanhojen salaisuuksien vuoksii. Miten menneisyys kummittelee vielä nykyhetkessäkin. Siitä tämä tarina kertoo.
Lukijan ei tarvitse olla kummoinenkaan Sherlock aavistaakseen salaisuuksien laadun, mutta tarina on riittävän kiinnostava ja hyvin kirjoitettu, jotta se kyllä piti otteessaan ja jaksoi kiinnostaa alusta loppuun.

(374 sivua.)