Oranen, Raija: Valkea talo jokivarressa

Raija Oranen: Valkea talo jokivarressa
Gummerus, 2007
Luin ~ 30.8.2024

Kuvaus:

Johanna syntyy sotien jälkeen kainuulaisessa kirkonkylässä kirmailemaan ilkosillaan pitkin niittyjä saman pihan Lassin kanssa. Pelon ja puutteen aika on ohi. Osulaan ja Heikkisen kauppaan alkaa ilmestyä suklaakeksejä, lakritsiveneitä ja siivutettua lauantaimakkaraa.
Isin tyttö Johanna siirtyy kansakoulusta oppikouluun, ja pihan ja liiterien leikit vaihtuvat tansseihin ja haparoiviin suudelmiin. Kovat korsetit korvataan äidin vaatekaupan elastisilla housuliiveillä ja hiukset tupeerataan korkeiksi keoiksi.
Nuoruuden hauraan uneksinnan ja halukkaat leikit hajottaa maaltapako, joka ajaa perheen sisarukset eri suuntiin. Maailma erottaa myös lapsuuden ja nuoruuden ystävät, Johannan, Mirrin ja Annan, kahdeksi vuosikymmeneksi.
Kun he kohtaavat uudelleen, on käynnissä jälleen ankara myllerrys: pankkikriisi ja tuhoisa talouslama. Raija Oranen kertoo romaanissaan Valkea talo jokivarressa suurten ikäluokkien lapsuudesta ja nuoruudesta tarkkanäköisesti ja koskettavasti. Maaseudun kirkkaat päivät ja kuulaat kesäyöt vaihtuvat Helsingin katujen ja kapakoiden hälinään ja päättymättömään kaipaukseen, jonka kohteena on kadotettu koti, isän ja äidin rakentama valkea talo jokivarressa.
Esineet, tavat ja tarinat sitovat romaanin hauskasti ja satuttavan kauniisti kuvaamaansa aikaan. Oranen taituroi yksityiskohtien ja suurten linjojen välillä ja luo vahvan kertomuksen yhteiskunnan muutoksen suuresta kaaresta.

Kommentti:

Tämä oli todella mielenkiintoinen kuvaus sodanjälkeisesetä Suomesta. Moni asia on itsellekin tuttu, vaikka JOhanna olikin syntynyt v. 1948 ja itse olen vm 1964.
Hetkittäin sodanjälkeisten vuosikymmenien ilmiöiden kuvaus tuntui lähes luettelomaiselta, mutta ei se varsinaisesti häirinnyt lukukokemusta. Tämä on oikeastaan aikamoinen suomen sodanjälkeisen historian kertausteos ihmisten (ja etenkin nuorison) arkielämän näkökulmasta.
90-luvun pankkikriisin kuvaus olikin sitten lähes hyytävää.
Teksti on todella sujuvaa kerrontaa ja henkilöt mielenkiintoisia kaikessa arkisuudessaan, siksi halusinkin lukea pitkästä aikaa Raija Orasen kirjan.

(311 sivua.)

Bailey, Tessa: Kesä kalastajan kainalossa

Tessa Bailey: Kesä kalastajan kainalossa
It Happened One Summer, 2021
Suom. Aura Elometsä
Otava, 2024
Luin ~ 27.8.2024

Kuvaus:

TikTok-suosikkikirjailijan hittiromaani on riemukas ja kuuma kuin kesän ensimmäinen hellepäivä.
Piper Bellingerin isäpuoli saa miltei kolmikymppisen naisen holtittomasta pintaliitoelämästä tarpeekseen ja sulkee viimein rahahanat. Piper siskoineen joutuu vaihtamaan Hollywoodin humun vastuullisen aikuisuuden opiskeluun kalastajakylässä Tyynenmeren rannikolla, missä heidän edesmennyt isänsä piti kapakkaa.
Äreä, parrakas merikapteeni Brendan ei usko, että mokoma iloluontoinen seurapiiriperhonen pärjää pikkukylässä viikkoakaan. Eikä heillä ainakaan voi olla mitään yhteistä. Kun Piper ja Brendan kuitenkin törmäävät tämän tästä toisiinsa, heidän välisensä kemian välttelystä tulee kovin hankalaa.

Kommentti:

No tämäpä oli todellakin kuuma tarina. Enpä ole vähään aikaan lukenut niin suorasukaista seksin kuvailua kuin tässä oli, ja sitä myös riitti.
Tarina oli kyllä myös sympaattinen ja jonkinlaista kasvutarinaakin mahtui mukaan.

Jatko-osa on tulossa v. 2025, silloin päähenkilönä Piperin kiltimpi (?) sisko Hannah.

(363 sivua.)

Nicholls, David: Melkein perillä

David Nicholls: Melkein perillä
You Are Here, 2024
Suom. Oona Nyström
Otava, 2024
Luin ~ 25.8.2024

Kuvaus:

Free-kustannustoimittajana työskentelevä Marnie on eronnut ja jymähtänyt kotiinsa. Iltapäivät kaikuvat hiljaisuuttaan, ja elämä tuntuu valuvan hukkaan.
Maantiedon opettaja Michael on vetäytynyt omiin oloihinsa vaimonsa lähdön jälkeen. Hän tekee yksinäisiä kävelyretkiä nummilla ja välttelee ihmisiä.
Sitten muuttuneet reissusuunnitelmat ja perienglantilainen kolea sää puuttuvat peliin, ja nämä kaksi erakkoa päätyvät patikoimaan halki Englannin, rinnakkain, samalla kartalla. Voisiko pitkän matkan varrelta löytyä lohtua, toveruutta, kenties enemmänkin?
Suloisenhaikea kertomus ensikohtaamisista ja siitä, kuinka joskus täytyy eksyä löytääkseen perille.

Kommentti:

Olipa piristävä lukukokemus, pitkästä aikaa kävi niin, että kirjaa lukiessani hihittelin ja jopa nauroin ihan ääneen.
Hauska kerronta ja ilmeisen onnistunut käännöstyö yhdistyivät, joten tätä kirjaa oli kiva lukea.

Marnien ja Michaelin jutustelua ja reissaamista olisi lukenut pitempäänkin.

(395 sivua.)

Annola, Elina: Kunnes kukkivat puut

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut
Bazar Kustannus, 2022
Luin ~ 22.8.2024

Kuvaus:

Sitten kun oikea elämä alkaa.
Elina Annolan esikoisromaanissa Kunnes kukkivat puut nuori opettaja tavoittelee täyttä elämää heittäytymällä rohkeasti uuteen.
Tästä kesälomasta tulisi uusi, puhdas alku. Emilia saisi unelmiensa parisuhteen, auringonhehkuiset illat Helsingin rantakallioilla, ystävät. Töihin palattuaan hän kertoisi kaikesta opettajainhuoneessa, mutta nyt, nyt kesä poreilee suussa, hehkuu mandariininpunaisena hymynä huulilla, syttyy sähähtäen iloa rätiseviksi hetkiksi. Ja kesä jatkuu. Kesä.
Huolettoman lomatunnelman katkaisee äidin puhelinsoitto. Auri-täti on kuollut. Emilia tuskin muistaa omituista Auria, mutta hautajaismatka vie hänet takaisin juurilleen Pohjanmaalle, mummolan mansikkamaille ja Aurin elämään. Liian lähelle. Tapahtumiin, joita eivät edes valtoimenaan kukkivat omenapuut pysty muuttamaan kauniiksi muistoiksi.

Kommentti:

Vaikuttava tarina elämän raskaiden asioiden kaatumisesta päälle ja mielen murtumisesta. Ulospäin moni asia Emilian elämässä on hyvin, mutta jostain alkaa syvenevä vajoamisen kierre. Miten kaikki lopulta vaikuttaa kaikkeen, miten ihminen voikaan ajautua noidankehään, kun apua ei löydy. Vaikka lähellä on ihmisiä, kukaan ei lopulta näe toisen sisällä vellovaa kaaosta, ja tarjottu apukin voi kääntyä itseään - ja sen tarjoajaa - vastaan.

Pelottavan vaikuttava - ja osuva.

(332 sivua.)

Haahtela, Joel: Marijan rakkaus

Joel Haahtela: Marijan rakkaus
Otava, 2024
Luin ~ 20.8.2024

Kuvaus:

Ihmeellinen romaani rakkaudesta, vanhojen maalausten lohdusta sekä elämisen mahdottomuudesta. Suomalainen nuorukainen ja serbialainen Marija rakastuvat toisiinsa Prahassa kesällä 1996. Nainen katoaa 25 vuodeksi, kunnes he tapaavat sattumalta Triesten rautatieasemalla. Yhteinen matka jatkuu Roomaan, vanhan taiteen pariin ja kirjoittamisen oikkuihin. Kysymykset eivät jätä rauhaan. Miksi Marija katosi? Mitä kauan sitten todella tapahtui? Olivatko hotellihuoneen verhot sinikukalliset vai sittenkin valkeat, kuten Marija sanoo? Missä on muistojen alkulähde?

Kommentti:

Tämä tarina kertojan ja Marijan kohtaamisesta on kuin kaunis maalaus tai valokuva.
Lyhyt romanssi 25 vuotta sitten Prahassa ei ole lähtenyt kummastakaan, vaikka Marija aikoinaan katosikin jäljettömiin.
Prahaan liittyy itselläkin mukavia matkamuistikuvia pariltakin eri kerralta.
Kirjan tarinan ja eri henkilöiden myötä tulevat pohdinnat ihmisyyden monista puolista jäävät mieleen, tämä on kokoaan suurempi kirja.
Yksi sitaatti s. 106: " Duccion (taiteilja 1400-luvulla) aikaan ihminen oli monikko, mutta viimeiset viisisataa vuotta länsimainen filosofia ja humanismi olivat syöttäneet ihmiskunnan yksilön korkeaveisua, missä todennäköisesti piili modernin ahdistuksen perimmäinen syy. Siis pakonomainen ja hysteerinen tarve rakentaa jokaiselle oma identiteetti, joka tekisi ihmisestä ainutlaatuisen."
Sitaatti jatkuu: " Eikö ainutlaatuisuuden ajatukseen kätkeytynyt alku kaikenlaiselle syrjinnälle, erottelulle ja vihanpidolle? Se piirsi rajan minän ja muiden välille..."
Erityisesti mieleeni jäi päähenkilön isä, alkoholisoitunut ja erakoitunut valokuvaaja, "joka ei vastannut kiireisen ja kärsimättömän maailman odotuksiin. Isän pysyviin ominaisuuksiin kuuluivat myöhästyminen ja tulematta jättäminen, toisin sanoen näkymättömänä pysyminen.
Eivät varsinaisia myyntivaltteja pärjäämisen markkinoilla. "
Tämäkin kohta sai miettimään tätä nykymaailmaa; onko enää tilaa ihmisille, jotka eivät tahdo tai pysty samalla tavalla juoksemaan pärjäämisen oravanpyörässä, mutta saattavat silti nähdä ja kokea jotain paljon ainutlaatuisempaa?


(192 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Helleöitä ja entisiä heiloja

Anu Joenpolvi: Helleöitä ja entisiä heiloja
Karisto (Otava), 2024
Rantakylä-sarjan 4. osa
Luin ~ 17.8.2024

Kuvaus:

Nelli lupautuu hoitamaan kesälomallaan Pauli-enonsa kanoja, kissaa ja hevosvanhusta enon sairaalareissun ajan. Tutuiksi tulevat niin naapuritilan vilkkusilmäinen hevostallin omistaja kuin kahvila Äkkipyssäyksen ja korjaamon väkikin: emäntä Valma, karaokemestari Leevi ja rasvamontusta kömpivä mörökölli-Terho. Puhumattakaan värikkäästä joukosta Rantakylän touhutätejä ja avuliaita aatuja.
Helleyötään teltassa viettävä Nelli saa kesken uniensa jopa järisyttävän yllätysvieraan. Mutta kuka kumma on laittanut juhannusruusun tallin oveen?

Kommentti:

Tästä romantiikka-sarjasta pidän kyllä kovasti. Toki juonessa ei mitään suuria yllätyksiä ole tiedossa, mutta ei aina tarvitsekaan. Kuten edellisisssäkin osissa, tässä jonkin verran sivutaan aiempien tarinoiden henkilöitä, jos heidät sattuu muistamaan.

(316 sivua.)

Leppänen, Aino: Luk(i)ossa

Aino Leppänen: Luk(i)ossa
Myllylahti, 2024
Luin ~ 14.8.2024

Kuvaus:

Mikä ihmeen ”samaistuttava säeromaani omien piirien löytämisestä ja totuuksista, jotka ulkokuori niin helposti peittää”? Lue itse, kyllä se siitä selviää.

Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole.
Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti houkutella.
Vaiteliaan isän kanssa kaksin asuminen on aina ollut hyvin itsenäistä, mutta nyt edes kotona ei saa syrjäytyä rauhassa. Naapuritalossa tarvitaan välillä apua koiran kanssa, ja karvaturria hoitaessaan Joose tulee tutustuneeksi myös ystävälliseen naapuriin.
Mutta kun tapaa uusia ihmisiä, voiko arvatakaan, kuinka paljon yhteistä heidän kanssaan oikeastaan onkaan?

Kuvaus:

Hieno tarina Joosesta. Kirjan pääteema on koulukiusaaminen, ja sitähän on oikeastaan lähes jokainen kirjan henkilö kokenut jossain muodossa. Miksi tämä ilmiö on niin yleinen?

(237 sivua.)

Keegan, Claire: Kasvatti

Claire Keegan: Kasvatti
Foster, 2010/2022
Suom. Kristiina Rikman
Tammi (WSOY), 2024
Keltainen kirjasto nro 545
Luin ~ 11.8.2024

Kuvaus:

Köyhän irlantilaisperheen tyttö lähetetään kesäksi maatilalle tuntemattomien sijaisvanhempien hoiviin, eikä hän tiedä milloin kotiin pääsee takaisin. Ensimmäisen kerran hän saa osakseen rakkautta ja hoivaa, häntä kuunnellaan ja autetaan. Hyvien ihmisten keskuudessa on iloa ja onneakin, mutta myös tyhjyyttä ja surua, joka avautuu tytölle vähitellen. Keegan kuvaa henkilöitään äärimmäisellä herkkyydellä ja tarkkuudella. Kasvatti on moderni klassikko.

Kommentti:

Aivan uskomattoman upea kirja. Ensimmäiseltä sivulta tunnistin nähneeni kirjan pohjalta tehdyn elokuvan "Hiljainen tyttö".

"Kokoaan suurempi kertomus osattomuudesta, huolenpidosta ja sen puutteesta, pyyteettömästä rakkaudesta ja suuresta kaipauksesta". Tämä sitaatti kertoo kaiken olennaisen.

(83 sivua.)

Katouh, Zoulfa: Sitruunapuiden aika

Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika
As Long as the Lemon Trees Grow, 2022
Suom. Helene Bützov
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 9.9.2024

Kuvaus:

Ennen Syyrian sisällissotaa - vain vuotta aikaisemmin - Salama oli huoleton opiskelija, jolla oli äiti, isä, veli ja koti. Kun hänen veljensä vielä meni naimisiin Salaman parhaan ystävän Laylan kanssa, ei mikään olisi voinut olla paremmin.
Nyt Salama työskentelee vapaaehtoisena sairaalassa, hoitaa pahasti haavoittuneita päivästä toiseen ja pelastaa ne, jotka voi. Raskaana oleva Layla on kaikki, mitä hänen perheestään on jäljellä. Paine etsiä turvaa muualta on suuri, mutta niin ovat riskitkin. Ja voiko Salama jättää rakkaan kotimaansa - varsinkaan, kun hän tapaa Kenanin, syvämietteisen nuoren miehen, joka uskoo Syyrian tulevaisuuteen?

Sitruunapuiden aika on pakahduttavan kauniisti kirjoitettu tarina nuoruudesta sodan keskellä. Äärimmäiset tunteet vuorottelevat, kun ihmiset yrittävät selviytyä ja etsiä tietä valoisampaan tulevaisuuteen.

Kommentti:

Olipa kauniisti kirjoitettu, vaikuttava tarina. Salaman tarina tuo päivänvaloon asioita, joita nuorten ihmisten (eikä kenenkään) pitäisi koskaan joutua kokemaan. Ihana valoisa tulevaisuus muuttuuu pommituksien, kuoleman, väkivallan ja kidutuksen jokapäiväiseksi uhaksi.
Vain yhden vuoden farmasiaa opiskellut Salama joutuu tekemään jopa leikkauksia pommien raatelemille ihmisille ja näkemään ruhjoutuneita lapsia, jopa vauvoja, sairaalassa, jossa ei ole tarpeeksi lääkäreitä, hoitajia eikä lääkkeitä. Itse sairaala on todennäköinen seuraava iskujen kohde.

Tämä tarina tuo maailman nähtäväksi Syyrian tilanteen ja samahan toistuu maailman eri kulmilla. Miksi?

(571 sivua.)

Sparks, Nicholas: Viesti mereltä

Nicholas Sparks: Viesti mereltä
Message in a Bottle, 1998
Suom. Arja Kantele
WSOY, 1998
Luin ~ 2.8.2024

Kuvaus:

Theresa Osborne on Boston Timesin kolumnisti ja 36-vuotias eronnut yksinhuoltajaäiti. Kun hänen poikansa lähtee isänsä luokse, hyvä ystävä ja työtoveri Deanna houkuttelee Theresan kanssaan Cape Codiin. Aamulenkillään Theresa löytää rantahiekasta pullon ja sen sisältä kirjeen. ”Catherine, rakkaimpani, ikävöin sinua kulta…” alkaa kirje, ja sen pakahduttava sisältö saa Theresan itkemään.
Theresa ei pysty unohtamaan kirjettä eikä sen kirjoittajaa Garrettia, joka tuntuu hänen unelmiensa mieheltä. Deannan yllyttämänä Theresa julkaisee kirjeen kolumnissaan, ja käy ilmi ettei se ole ainoa.
Deanna saa aikaan myös sen, että Theresa matkustaa Wilmingtoniin, Pohjois-Carolinaan, ottamaan selvää salaperäisestä Garretista ja Catherinesta. Theresa ei aavista, että hänen löytämänsä viesti muuttaisi hänen elämänsä ikiajoiksi.
Viesti mereltä on kertomus rakkaudesta ja miehen muistoista, mutta myös sattumasta, toivosta ja valinnoista, jotka kuljettavat kohtaloa arvaamattomasti.

Kommentti:
Nicholas Sparksin varhaisempaa tuotantoa. Mietin lukieaasani, onkohan kyseessä kirjailijan varhaisempi tyyli vai vaikuttaako myös aikakausi näin paljon. Yli kaksikymmentä vuotta sitten kirjoitettu teos, jossa kiinnitti huomiota voimakas ulkonäkökeskeisyys.
Tarina sinänsä on kaunis ja riipaiseva.

(327 sivua.)