Otava, 2023
Luin ~ 19.11.2023
Kuvaus:
Herkkä historiallinen romaani sodan horjuttamista ihmisistä.
Jatkosota on loppunut, Ellen palaa kotiseudulleen auttamaan vanhan kartanon maatöissä. Rintamalla Ellen tunnettiin toisella nimellä, toisena henkilönä.
Kartanon ainoalta perilliseltä, hurjaluonteiselta Valdelta, Ellen ei voi kuitenkaan salata mitään. Heidän välillään vallitsee pelko ja kummallinen, herkkä luottamus.
Kartanon naapurissa asuu myös Lydia, jonka mies on haavoittanut sodassa mielensä. Ellen, Valde ja Lydia joutuvat kukin kohtaamaan sen, miten elää menetysten ja ahtaiden normien keskellä, miten tulla rakastetuksi vaikka maailma ja tunteet myrskyävät.
Kommentti:
Jatkoa teokselle Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen, mutta toimii hyvin itsenäisenäkin teoksena. Itse olin unohtanut edellisen kirjan ja henkilöiden taustat ja suhteet, mutta ne kerrottiin kyllä teoksessa riittävän kattavasti ja hienovaraisesti. Päällimmäinen ajatus tästä kirjasta on, että onpa kauniisti kerrottu tarina rikkinäisistä ihmisistä ja surullisesta ajanjaksosta. Se, että sota on ohi, ei tarkoita, että elämä muuttuisi kertaheitolla onnelliseksi.
Sodan arpia on kaikilla ja monenlaisia suruja ja traumoja on lähes sietämättömästi. Mutta pikku hiljaa elämä menee eteenpäin ja asiat järjestyvät. Eivät aina tietenkään parhain päin.
(268 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti