Warelia, 2022
Luin ~ 16.8.2022
Kuvaus:
Vaikka elämä tuo tullessaan pimentoja, voi kuopan pohjalta selvittyään jatkaa eteenpäin - onnellisuus ei ole täydellisyyden synonyymi. Tyytyväisyys rakentuu asioiden tärkeysjärjestyksen oivaltamisesta ja hetkessä elämisen keveydestä.
Monet meistä on kasvatettu vaikenemaan vaikeista asioista. Vaikenemisen kulttuurin voi jokainen katkaista, mutta siihen tarvitaan tietoinen päätös.
Leila Haapaniemi avaa runokirjassaan ajatuksiaan ihmisyydestä, naiseudesta, melankoliasta, kasvamisesta ja ikääntymisestä sinne viimeiseen pisteeseen asti.
Kommentti:
Oivaltavia runoja, joita tekee mieli rauhassa maistella, pureskella ja antaa imeytyä.
Lainasin kirjan kirjastosta, mutta aion hankkia tämän myös itselleni, koska näitä tekstejä haluan lukea uudelleen.
Ihailen taitoa sanoittaa tiiviisti isojakin asioita, kykyä poimia oleellisia ajatuksia ja sanoja.
Lisänä tulee aimo annos tuttuja tuntemuksia ja kysymyksiä. Moni runo tuli hyvin lähelle.
Sitaatti:
" Meillä kaikilla on
nämä samat sanat.
Laitamme vain niitä
eri järjestykseen. "
(106 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti