Gummerus, 2020
Luin ~ 24.5.2020
Kuvaus: (kustantajan)
Kirjoittamisen kanssa kamppaileva newyorkilaiskirjailija Ernest Gray palaa isänsä kuoleman jälkeen synnyinseudulleen Alabamaan. Paahteisen auringon alla pienen kaupungin pinnan alle lakaistut salaisuudet palaavat vainoamaan hänen mieltään. Mitä kaupungissa tapahtui neljä vuosikymmentä sitten? Mihin päättyivät nuoruuden viattomuuden päivät?
Syvän maan juuret vie lukijan menneiden vuosikymmenten Yhdysvaltoihin. Se on kertomus kirjailijasta, joka etsii suurta tarinaa, ja perheestä, jota valheet pitävät kasassa. Romaani, jonka lukemista ei voi lopettaa kesken.
Hyvä esittely täällä:
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/syvan-maan-juuret/
Kommentti:
Kirjassa on kaksi aikatasoa. Lukujaksot ovat aika lyhyitä ja tämä hyppely häiritsi omaa lukemista. Olen niitä lukijoita, jotka eivät vaan tykkää aikatasoissa pomppimisesta, joten eihän se kirjailijan vika ole. (Tosin juuri edellisessä lukemassani kirjassa tämä toimi!)
Tuntui, ettei ehtinyt kunnolla tutustua kirjan henkilöihin, kun taas hypättiin toiseen aikaan. Menin myöskin henkilöissä välissä sekaisin enkä lopulta jaksanut kauheasti painaa niitä mieleenkään. Olisi pitänyt suorastaan tehdä muistiinpanoja.
Ymmärrän toki kirjailijan ratkaisun, näin saatiin tarinaa vähä vähältä avattua ja olihan se jännittävää, kun aina uusia kuvioita paljastui tapahtumista ja ihmisistä.
Kirja myös käsitteli tärkeitä, isojakin asioita, mutta jotenkin en tästä mitään kovin uutta sanottavaa löytänyt. Harper Leen "Kuin surmaisin satakielen" tuli vahvimmin mieleen.
Omaa lukukokemustani latistivat melko yllättävät kirjoitusvirheet. Tiedän toki olevani niistä liiankin tarkka.
Jotenkin minulle jäi vaikutelma, että kirjassa oli valtavasti aineksia ja juoni ja sen paljastukset oli hiottu niin taitavasti, että tulos jäi vähän liiankin puhtaaksi.
Lopulta kaikkein hämmentävintä oli ehkä se, miten aikoinaan tapahtuneita murhia selvittävän päähenkilön oma osuus menneisyydessä ohitettiin lopulta aika kevyesti.
Tätä voisi käsitellä vähän lisääkin, mutta en halua tehdä taaskaan juonipaljastuksia, koska sellaiset kyllä vesittäisivät kirjan idean aika pahasti.
Jos en olisi jo lukenut tämäntyyppisiä kirjoja jo monia aiemmin, olisin ollut ehkä vaikuttuneempi.
(Edit. muokkasin kommenttiosiota vähäsen 28.5.-20)
(472 sivua.)
1 kommentti:
Minullakin meni henkilöt sekaisin ja piti useamman kohdalla palata takaisin ja tarkistaa kenestä olikaan kyse. Tässä käsiteltiin niin monia asioita samassa tarinassa, että iski vähän ähky. Tavallaan silti tykkäsin tarinasta, etenkin 1930-luvulle ajoittuvista osuuksista. Minäkin hämmästelin, että Ernestin osuus tapahtumien kulusta ohitettin lähes täysin, loppui vähän erikoisesti.
Lähetä kommentti