Turunen, Saara: Hyeenan päivät

Saara Turunen: Hyeenan päivät
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 17.6.2024

Kuvaus:

Onko mahdollista saada lapsi ja säilyttää silti itsensä?
”En ollut suostunut uskomaan, että elämä ilman lasta olisi tyhjää, olin vakuutellut itselleni, ettei niin ollut, mutta nyt joudun myöntämään, että ehkä sittenkin niin on. Elämässäni on aukko, siitä puuttuu jotakin.”

Hyeenan päivät on tarkka ja suorasukainen tarina lapsettomuudesta ja lisääntymisen ristiriitaisuudesta. Se kuvaa elämän yllätyksellisyyttä, ruumiiseen liittyvää häpeää sekä ajankulun väistämättömyyttä.
Raikas ja omaperäinen teos johdattaa pohtimaan ihmiselämän lihallista ulottuvuutta, se kysyy, ovatko taiteilijuus ja lapsen saaminen yhteensovitettavissa ja mitä jälkeläiset oikeastaan merkitsevät. Ja toisaalta miksi mielikuvat äitiydestä herättävät niin usein vastenmielisyyttä, vaikka lasta kuitenkin toivoisi? Onko mahdollista antautua äitiydelle ja säilyttää samalla itsensä?


Kommentti:

Vaikuttava teos vaikuttavasta ja tärkeästä aiheesta. Kirjailijan toteavan asiallinen tyyli sopi tähän paikoin raastavaan aiheeseen mielestäni hyvin. En ole Turusta aiemmin lukenut, mutta varmasti luen lisää.
Näistäkin ihmisyyteen (ja etenkin naiseuteen) liittyvistä aiheista on tärkeää kirjoittaa, silti se on yllättävän harvinaista.

(281 sivua.)

Saarela, Sara: Etten päästäisi irti

Sara Saarela: Etten päästäisi irti
Aikamedia Oy (Otava) 2023
Luin ~ 11.6.2024

Kuvaus:

Keskity. Selviät tästä niin kuin aina kaikesta. Niin kuin aina kaikesta. Kaikesta. Aina.
Etten päästäisi irti kuvaa helluntaiseurakunnassa pastorina työskentelevän kolmikymppisen Hannan mielenmaisemaa. Elämä ei päästä helpolla, mutta Hanna on tottunut pärjäämään samanlaisella sitkeydellä kuin muutkin eteläpohjalaisen sukunsa naiset. Toisessa, 1960-luvun aikatasossa puolestaan seurataan lapualaisen naisevankelista Marken julistustaivalta, seurakunnan ongelmien ratkomista ja uhrauksia.
Teoksessa pohditaan kutsumusta ja sen hintaa, uskollisuutta Jumalalle, vahvuutta ja herkkyyttä, naiseutta, uupumusta ja yksinäisyyden kokemusta. Voiko kivusta kasvaa jotain hyvää?
”Tämän suvun miähet ne on kaikki kualleet nuarena ja naiset on pitkäikääsiä eli älä tuudittauru siihen, että voisit purottautua kyyttistä.”

Kommentti:

(246 sivua.)

Saraste, Petri: Isäni vaiettu sotavankeus

Petri Saraste: Isäni vaiettu sotavankeus
Otava, 2024
Luin ~ 5.6.2024

Kuvaus:

Pysäyttävä selviytymistarina sotavankeudesta ja sen jäljistä.

Rovaniemeläisperheen pojat joutuivat sotaan, missä heistä yksi kuoli, toinen haavoittui ja kolmas joutui venäläisten sotavangiksi suurhyökkäyksessä kesällä 1944. Elinaikanaan Kauko Saraste vaikeni vankeudestaan. Vasta löydettyään myöhemmin isänsä kirjoittaman kertomuksen sotavankeusajasta Petri Saraste ymmärsi, millaisen helvetin hänen isänsä oli käynyt lävitse.
Unohdettujen suomalaisten sotavankien tarina on ajankohtainen myös Ukrainan sodan takia. Sotakirjeenvaihtajana Ukrainassa toiminut Petri Saraste kokee, ettei mikään ole muuttunut vuosikymmenten saatossa. Venäjän synkkä historia ihmisoikeuksien polkijana jatkuu.

Kommentti:

Tämäkin kirja on osoitus siitä, miten yhden ihmisen kerrottu tarina on samalla monen kertomus. Tätä puolta sodista ei ole paljon kerrottu, ja siihenhän on syynsä. Sarasteen isäkin vaikeni asiasta lähes koko elämänsä ajan.
On kuitenkin tärkeää kuulla sodan eri puolista, ja tietenkin ihmisten olisi (ollut) tärkeää saada käsitellä näitäkin traumoja. Se ei ollut tuolloin tapana.

(236 sivua + kuvasivut.)

Virolainen, Atte: Lääkäri Atte - Selviytymisopas elämään

Atte Virolainen ja Margareeta Häkkinen: Lääkäri Atte -
Selviytymisopas elämään
Otava, 2024
Luin ~ 2.6.2024

Kuvaus:

Suositun somelääkärin vetävä tietokirja huumeista ja rikollisuuden maailmasta. Nuori Atte oli häirikkö, jota koulu ei kiinnostanut ja jota valtaosa aikuisista piti toivottomana tapauksena. Nyt hän kertoo, miten hän onnistui kääntämään elämänsä suunnan ja opiskelemaan ensin palomieheksi ja sitten lääkäriksi. Vankilalääkärinä työskentelevä Atte alkoi Tiktok-tilinsä suosion myötä saada valtavasti yhteydenottoja nuorilta ympäri Suomea. Kirjassa hän jakaa elämäntaitoa, jota on kerännyt pelastajana, opiskellessaan Venäjällä ja työssä vankien kanssa. Hän kertoo myös eri päihteistä ja niiden haittavaikutuksista. Asiantuntijana toimii Aten lisäksi lääketieteen tohtori Margareeta Häkkinen.

Kommentti:


(239 sivua.)

Vuori, Katariina: Parasta ennen

Katariina Vuori: Parasta ennen
Otava, 2024
Luin ~ 26.5.2024

Kuvaus:

Hurmaavan hauska ja sopivan vinksahtanut romaani naisesta, jonka on löydettävä mies ennen 50-vuotissyntymäpäiväänsä.
Armi on 49-vuotias sinkkuelämäänsä tyytyväinen arkeologi. Kun hän kuulee, että saadakseen leskeneläkettä on avioiduttava ennen kuin täyttää 50 vuotta, alkavat maailma ja miehet näyttäytyä eri vinkkelistä.
Mutta entä jos suossa uinuvan kivikautisen ruuhen tutkimus ja rämeellä tarpominen houkuttelevat enemmän kuin parisuhteen kiikkerille pitkospuille astuminen?
Muinaisjäänteiden kaivelu saa lisäkierroksia, kun oululaiseen Terwahovi-museoon saapuu kaksi kesäharjoittelijaa. Orastavalta romanssiltakaan ei voi välttyä, mutta loppuuko aika kesken?

Kommentti:

Olipa mielenkiintoinen, vaikkakin hieman eriskummallinen aihe. Tekstinä tämä oli humoristista ja mukavaa sanailua. Kyllä todellakin naurahtelin aina välillä, sen verran osuvia huomiota ja vinkeitä näkökulmia tämä sisälsi nykyihmisen elosta. Loppupuolella tekstissä oli ehkä vähän toistoakin, mutta kyllä tämä oli oikein mukava lukukokemus.
Luonnossa liikuttiin ja arkeologia oli jotenkin mukavan luontevasti, asiantuntevasti, mutta silti kansantajuisesti mukana tarinassa
(267 sivua.)

O´Leary, Beth: Hukkareissu

Beth O´Leary: Hukkareissu
The No-Show, 2022
Suom. Heli Naski
WSOY, 2022
Luin ~ 24.5.2024

Kuvaus:

Kolme naista, kolmet treffit ja mies, joka ei koskaan saavu paikalle...
Siobhan, Miranda ja Jane ovat kovin erilaisia naisia, mutta jotain yhteistäkin heillä on: kaikkien ystävänpäivätreffit menivät pilalle, kun toinen osapuoli ei ilmaantunutkaan paikalle. Ja mikä vielä kummallisempaa, kaikille teki oharit yksi ja sama mies - Joseph Carter. Mutta mitäpä olisi elämä ilman anteeksiantoa ja toisia mahdollisuuksia. Kolmen naisen ja yhden miehen yhtälössä lopputulos ei vain voi miellyttää kaikkia. Kuka löytää rakkauden ja kenen sydän särkyy?

Kommentti:

Mielenkiintoinen alkuasetelma, mutta kappas, kaikki ei olekaan ihan sitä, miltä se näyttää.
Lukijalle on varattu melkoisia yllätyksiä, ja suhdesotkuromantiikan lisäksi tässä pohditaan ihmissuhdeasioita myös hieman pintaa syvemmältä. Siitä plussaa.
Tykkäsin kirjasta ja juonen yllätyksellisyydestä, vaikka olihan tämä myös hieman sekava.
Kirjan nimi olisi suomeksi voinut olla Oharit.

Tarina ajoittuu osittain koronapandemia-aikaan.

(362 sivua.)

Grimaldi, Virginie: Saman katon alla

Virginie Grimaldi: Saman katon alla
Il nous restera ca, 2022
Suom. Susanna Tuomi-Giddings
Otava, 2024
Luin ~ 20.5.2024

Kuvaus:

Sydämellinen tarina kimppakämpästä ja yllättävän ystävyyden voimasta.
Odottamaton kohtaaminen tuo yhteen kolme rikkinäistä ihmistä. Leskeksi jääneen seitsemänkymppisen Jeannen luo päätyvät asumaan autossaan majaillut 18-vuotias kondiittoriopiskelija Théo sekä vastikään eronnut kolmekymppinen Iris.
Jaettu koti tietää yhteentörmäyksiä, mutta myös yllätyksiä, lämpöä ja lohtua. Jokaisella asukkaalla on omat salaisuutensa ja kipunsa, jotka vähitellen paljastuvat ja muuttavat muotoaan.
Ranskan suurimman viihdekirjailijan teosten koskettavat teemat, humoristiset sattumukset sekä oivaltavat huomiot elämästä tuovat hymyn huulille ja kyyneleen silmäkulmaan.

Kommentti:

Olipa jotenkin ihanan lämmin ja oivaltava tarina. Kevyissäkin kirjoissa voidaan käsitellä aika isojakin asioita. Onneksi Theo, yksi päähenkilöistä toi sopivasti särmää henkilöihin, niin ei tämä mennyt liian siirappiseksi. Tykkäsin. Näköjään minuun iskevät nyt ranskalaiset kertojat.

(297 sivua.)

Da Costa, Mélissa: Kaikki taivaan sini

Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini
Tout le bleu du ciel, 2019
Suom. Saana Rusi
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 18.5.2024

Kuvaus:

Ilmoitus: Nuori mies, elinaikaa kaksi vuotta nuoruusiän Alzheimerin takia, etsii matkakumppania viimeiseen suureen seikkailuun.
Parantumattomasti sairas Émile haluaa jättää taakseen sairaalat, perheen myötätunnon ja ystävänsä. Yllätyksekseen hän saa vastauksen ilmoitukseensa, ja kolme päivää myöhemmin matkailuauton kyytiin nousee Joanne selässä reppu, päässä leveälierinen hattu, vailla selityksen sanaa. Alkaa matka Ranskan kauneimman luonnon siimekseen, yllättäviin kohtaamisiin, syvälle elämän ja kuoleman kysymyksiin. Émilellä on kohtalonsa, Joannella oma tarinansa, ja yhdessä he oppivat auttamaan toisiaan. Kaikki taivaan sini on viisas ja tunteikas tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja toivosta.
Ihmeellinen matka elämän kauneuteen Coelhon hengessä.

Kommentti:

Tämä todellakin tempasi mukaansa, mikä ihmeellinen rakkaustarina.
Luin jokseenkin ahmimalla, mutta nautiskellen ja viimeisen luvun jätin tarkoituksella illalla viimeiseksi luettavakseni, koska tiesin, että tämän jälkeen ei heti voi eikä halua alkaa uutta tarinaa.
Ainoa pienenpieni miinus tulee toistuvista (ehkä aavistuksen kosiskelevista) viittauksista Paul Coelhoon, kun en itse ole mikään erityinen Coelhon fani. Toisaalta sille oli ihan perustelunsa, koska Coelho yhdisti kirjan joitakin henkilöitä.
Näin kaunista rakkaustarinaa en ole lukenut vähään aikaan, ja käännöstyö oli myös todella ammattitaitoista.
Toivottavasti Da Costaa suomennetaan pian lisää!

646 sivua.

Joenpolvi, Anu: Rakkautta ja raekuuroja

Anu Joenpolvi: Rakkautta ja raekuuroja
Karisto (Otava), 2022
Rantakylä-sarja, 2.osa
Luin ~ 15.5.2024

Kuvaus:

Vanhoja tuttuja ja uusia tulokkaita Rantakylän idyllisissä maisemissa.
Marleena saa määräaikaisen työn Haapasen leipomossa tuotekehittelijänä. Majapaikaksi sovitussa rivitaloasunnossa on tapahtunut vesivahinko, eikä Rantakylän kunnalla ole tarjota muuta kämppää kuin entinen opettajan asunto rapistuneen kyläkoulun yläkerrasta. Järkytyksekseen Marleena epäilee tuntevansa rakennuksen toisessa päässä majailevan nuorenmiehen.
Tuiki tuttu sen sijaan on lottovoiton saanut sinnikäs exä, jonka keltainen avoauto tuntuu pyörivän kylillä jatkuvasti. Solmuun menneet suhteet eivät näytä selkiytyvän ennen kuin muuan lehmä poikii!
Hurmaava jatko-osa huippusuositulle Poutaa ja perunankukkia -romaanille.

Kommentti:

Kyllä, tämä on hurmaava sarja. Henkilöt olivat aivan uusia, mutta edellisen osan päähenkilötkin vilahtivat sen verran sivujuonteena, että heidän kuulumisensa lämmittivät mieltä.
Tässä ei siis haittaa, vaikka osien lukemisen väliin jäisi aikaa, kun juoni on aina uusi. Se on myös tuttu, kuten kuuluukin olla. :)

Sarja on juuri sopivaa kesälukemista, ja kesälomahan mulla nyt on.
(270 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Poutaa ja perunankukkia

Anu Joenpolvi: Poutaa ja perunankukkia
Karisto (Otava), 2021
Rantakylä-sarja, 1.osa
Luin ~ 11.5.2024

Kuvaus:

Sydänlämpöistä ja kutkuttavaa, aitoa maalaisromantiikkaa - uusi Rantakylän maisemiin sijoittuva sarja alkaa.
Liina irtisanoutuu työpaikastaan, kun romanssi työnantajan kanssa lopahtaa. Hän muuttaa kesäksi lapsuutensa mummulaan raivaamaan pikkuista mökkiä ja villiintynyttä puutarhaa.
Tilapäistä työtäkin järjestyy, sillä osa kyläläisistä on Liinalle lapsuudesta tuttuja. Teinivuosien paras ystävä pitää kylällä pitopalvelua ja naapuritilan pojankoltiaisesta on kasvanut vilkkusilmäinen nuori isäntä. Onpa paikkakunnalla uutta vertakin: kirjaston yläkerrassa asustaa rautakaupassa autteleva pörrötukkainen Jyri.
Sanomattakin on selvää, että tällaisessa ympäristössä kaupungin vetovoima haalistuu.

Kommentti:
Kaivattua kevyttä vaihtelua.
Sarjan osat ovat ilmeisesti itsenäisiä tarinoita, mikä onkin kiva,nyt ei tarvitse pantata ensimmäisten osien lukemista jatkoja odotellessa.

(212 sivua.)

Vuori-Kemilä, Anne: Maahan viilletty raja

Anne Vuori-Kemilä: Maahan viilletty raja
Karisto (Otava), 2023
Luin ~ 8.5.2024

Kuvaus:

Köyhyyttä, häpeää, vahinkoraskauksia ja niukka leipä ahtaajana laivoissa – Reetan kohtalo on kova, ja hän joutuu luopumaan tyttärestään Signestä. Miten käy, kun Reeta vuosien jälkeen vaatii kasvattivanhempiinsa kiintyneen tyttärensä takaisin? Korjaantuuko rikottu rakkaus ja periytyykö kovaosaisuus sukupolvelta toiselle? Vai odottaako parempi elämä saksalaisten sotasairaalassa apusisarena työskentelevää nuorta Signeä?

Maahan viilletty raja on kuvaus myös entisajan satamatöistä, joissa naisen oli pärjätäkseen oltava kovasanainen, kovatöinen ja kovapintainen.>

Kommentti:

Valtavan hieno kirja.
Tarina on tosipohjainen ja pidin erityisesti siitä, miten kirjailija ei vain kertonut näiden naisten kohtalosta, vaan oli onnistunut herättämään nämä naiset eloon.
On todella tärkeää saada lukea myös tämäntapaisia tarinoita. Tällaisesta satamatyöläisten ammattiryhmästä en oikeastaan ole koskaan kuullut enkä edes tajunnut olevan olemassa.
Muistiin: Tämän kirjailijan teoksia haluan lukea lisää.

(332 sivua.)

Thompson, Kate: Kirjasto sodan keskellä

Kate Thompson: Kirjasto sodan keskellä
The Little Wartime Library, 2022
Suom. Tuulia Tipa
Bazar Kustannus Oy, 2023
Luin ~ 5.5.2024

Kuvaus:

Maailman palaessa kirjallisuuden liekki roihuaa kirkkaimpana.
Kate Thompsonin Kirjasto sodan keskellä on toisen maailmansodan aikaiseen Lontooseen sijoittuva romaani kätketystä kirjastosta, joka toi lohtua ihmisille
Lontoo vuonna 1944. Clara Button työskentelee Bethnal Greenin kirjastossa Lontoossa. Pommien tuhotessa kaupunkia rohkea Clara saa idean siirtää kirjaston kokoelmat maan alle keskeneräiselle metroasemalle. Aseman suojiin muodostuu maanalainen yhteisö, joka muun muassa teatteria ja kahvilaa ylläpitämällä tarjoaa turvaa ja rauhaa taivaalta putoavilta pommeilta.
Ilta toisensa jälkeen Clara ja hänen uskollinen kollegansa Ruby Monroe avaavat sitkeästi maanalaisen kirjaston ovet, sillä paikasta on tullut elintärkeä alueen asukkaille. Sodan pitkittyessä naisten sinnikkyys joutuu kuitenkin koetukselle. He joutuvat päättämään, kuinka kalliin hinnan he ovat valmiit maksamaan kirjojen ja heille rakkaiden ihmisten vuoksi.
Kate Thompsonin tositapahtumiin perustuva Kirjasto sodan keskellä on koskettava historiallinen romaani, joka saa lukijan sydämen sykkimään entistäkin enemmän kirjallisuuden voimalle.

Kommentti:

Tosi sympaattinen tarina, taas sitä oppi jotain uutta maailmasta ja sota-ajasta. Kirjan tapahtumapaikkana metroasema ja mielenkiintoisia, koskettavia kohtaloita kotirintamalla.
Muistiin: Tämän kirjailijan tekstiä haluan lukea lisää.

(494 sivua.)

Al Husaini, Sara: Huono tyttö

Sara Al Husaini: Huono tyttö
Like Kustannus Oy (Otava), 2023
Luin ~ 1.5.2024

Kuvaus:

Vuoden pakolaisnaisen omakohtainen esikoisromaani ravistelee ytimiä myöten.
Äiti saattaa pelosta tärisevän tyttärensä hääsviitin ovelle. Tätä varten tytärtä on kasvatettu pienestä pitäen, pidetty kääreessä kuin kallisarvoista makeista. Tätä varten hänet on tuotu Suomesta Irakiin.
Ei olisi kannattanut hylätä huivia, sisarukset sanovat. Hän on nyt aviomiehesi, sanoo äiti.
Huono tyttö on hämmästyttävän rehellinen ja todistusvoimainen kertomus naisen alistamisen ja vaientamisen historiasta. Uskon hylkäämisestä, pakkoavioliitosta, islamilaisesta siveyskulttuurista, vapauden hinnasta. Ja ennen kaikkea pelottomasta naisesta, joka tahtoo selviytyä ja muuttaa maailmaa

Kommentti:
Omakohtaisuudessaan todella tärkeä puheenvuoro naisten oikeuksista. Huivi ei ole vain pala kangasta.
(295 sivua.)

Harnesk, Tina: Lumeenkylväjät

Tina Harnesk: Lumeenkylväjät
ruots. Folk som sår i snö, 2022
Suom. Leena Virtanen
WSOY, 2024
Luin ~ 24.4.2024

Kuvaus:
Máriddjá saa tietää, ettei elä enää kauan. Omapäinen 85-vuotias hyväksyy kohtalonsa rauhallisella raivolla ja keskittyy olennaiseen: kukaan ei saa tietää syöpädiagnoosista, ei etenkään aviomies Biera, joka sairastaa dementiaa. Perinteisesti saamelaisperheissä nuoret polvet huolehtivat vanhemmista, mutta Máriddjá ja Biera eivät koskaan saaneet lapsia. Aikoinaan heidän perhepiiriinsä kuitenkin kuului pieni poika, jota he rakastivat. Missä poika on nyt? Máriddjálla on kiire saada asiat järjestykseen. Yhdessä Máriddjá ja hänen uusi uskottunsa, puhelinkojeaparaatista konemaisella äänellä vastaileva Sire, laativat suunnitelman.

Kommentti:

Hieno, koskettava kirja, joka valitettavasti kärsi siitä, että oma lukukeskittymiskykyni ja -aikani ovat kovin rajalliset.
Teksti oli kyllä jännä sekoitus huumoria ja surumielisyyttä. Kirjailijan kuvailut ikälopun pariskunnan olemuksista ja heidän lähes järjettömistä edesottamuksistaan sai kyllä välillä hekottelemaan hersyvästi. Huumori on tärkeää, myös surullisissa tarinoissa!
Kirjailijan esilletuomat teemat kuten saamelaisten pakkosiirto, lapsettomuus, sukuikävä, juurettomuus ym. oli mielestäni onnistuneesti kirjoitettu tarinaan, niitä ei tarvinnut erikseen alleviivata.
Suomennos oli todella onnistunut, tekstin sävyt huumoria myöten olivat oivaltavia.
Ihan pieni miinus tulee suomennoksen ajatusviivojen käytöstä. Ehkä sellaiset oli alkuperäisessä tekstissä, mutta suomen kielen kieliopillisesti olivat välillä mielestäni turhia.

(361 sivua.)

Jaswal, Balli Kaur: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut
The Unlikely Adventures of Shergill Sisters, 2019
Suom. Inka Parpola
Sitruuna Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 12.4.2024

Kuvaus:

Lämpimän humoristinen ja tunteellinen sukupolvitarina sisaruudesta, surusta joka yhdistää ja salaisuuksista jotka etäännyttävät.
Englannissa syntyneet punjabilaiset sisarukset Rajni, Jezmeen ja Shirina eivät varsinaisesti koskaan ole tunteneet sitä kuuluisaa sisarusten välistä rakkautta toisiaan kohtaan. Rajni, rehtori, on järjestelmällisyyden perikuva. Jezmeen, näyttelijä, pelkää ettei lyö läpi urallaan. Shirina, ”hyvä” sisar, elää täydellistä elämää varakkaassa avioliitossa.
Äidin viimeinen toive tuo heidät odottamattomasti yhteen ja lähettää vastahakoiset sisarukset pyhiinvaellusmatkalle Intiaan. Heitä ei tunnu yhdistävän mikään muu kuin valonarat salaisuudet. Kun yksi epätodennäköinen seikkailu johtaa toiseen, ei kestä kauaakaan kun sisarukset alkavat ymmärtää, että he saattavat tarvita toisiaan nyt enemmän kuin koskaan.


Kommentti:
Mukava tarina, jonka alkuun pääseminen kesti vähän turhan kauan.
- Toisaalta taidan olla nykyään kovin kärsimätön lukija.

(368 sivua.)


Kesken jäi: Katja Mäki: Itki toisenkin.
Odotin tätä kirjaa kovasti, koska pidin aiemmasta kirjasta kovin. Nyt en ollut varmaan oikeassa mielentilassa tätä, etenkin kun ärsyynnyin ennen 12:tta sivua "alkaa lukemaan" -toistosta. Sinnittelin vielä n. sivulle 80, mutta sitten noita alkaa tekemään-juttuja alkoi taas tulemaan ja mulla meni hermo.

Aihe sinänsä olisi ollut kiinnostava, mutta henkilöt eivät oikein alkaneet elää. Tai kirjoitustyyli oli liian kuvaileva ja verkkainen tämänhetkiselle meikäläiselle.

Viitala, Kaisa: Klaanin vieraana

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana
Karisto (Otava), 2024
Nummien kutsu-sarjan 1. osa
Luin ~ 3.4.2024

Kuvaus:

Koukuttavaa historiallista viihdettä 1700-luvun Skotlannista. Lumoava Nummien kutsu -sarja alkaa.
Kun arvostetun lontoolaisperheen tytär Agnes kohtaa tanssiaisissa ylämaalaispäällikkö Fingal MacTorrianin, hän päättää, että tapaaminen saa jäädä viimeiseksi. Agnesin on vaikea ymmärtää, mitä muut röyhkeässä vuoriston villissä näkevät – mieshän on jakobiittikapinallisia eli maanpetturi! Sitä paitsi Agnes on raajarikko, joten tuskin kukaan mies hänestä kiinnostuukaan.
Kohtalokkaan valheen vuoksi Agnes päätyy kuitenkin viettämään talvea Fingalin suvun linnassa, kaukana kotoa, ja huomaa olevansa keskellä mutkikasta valtataistelua klaanin herruudesta.

Kommentti:

Herkullista!
Tunnustan, että jännitti aloittaa tämä kirja, sillä ennakkoon kovin hehkutetut kirjat jäävät joskus hieman pettymyksiksi.
No, tämä tarina ei jättänyt kylmäksi, vaan oli todellakin lämmittävä lukukokemus.
Mitkä herkulliset henkilöhahmot, herkullinen juoni ja niin herkullisesti kirjoitettu.
Rrakastan kirjoja, joiden henkilöt ovat hengissä ja joista kirjoittaja selvästi pitää.
Täydellinen historiallinen romaani, jossa riitti ovelia juonenkäänteitä, rakkautta, romantiikkaa, vaarallisia tilanteita, myös kielellä (kielillä) ja murteella leikittelyä. Millie!
Varmin merkki hyvästä tarinasta on se, kun samaan aikaan haluaa ahmimalla kiirehtiä eteenpäin, mutta kuitenkin tekisi mieli vitkutella lukemista, että saisi viipyä tarinan parissa mahdollisimman pitkään.
Kyllä, tykkäsin!
Voi itku, että seuraavaa osaa pitää nyt odotella ensi vuoteen!
Todella poikkeuksellisesti ostin tämän kirjan itselleni, kun en malttanut kirjaston jonoa odottaa. Ehkäpä joskus saan tähän vielä signeerauksenkin :).

(460 sivua.)

Raunio, Katja: Viime ajat

Katja Raunio: Viime ajat
Kustannusosakeyhtiö Teos Oy, 2023
Luin ~ 29.3.2023

Kuvaus:

Nainen työskentelee asiakaspalvelijana erään museon kesänäyttelyssä. On pakko. Kun muut ympärillä pohtivat urakehitystä ja asuntomarkkinatilannetta, hän asuu rapistuvassa kimppakämpässä ja laskee, mistä rahat vuokraan ja ruokaan. Elämä on johtanut umpikujaan.
Asiakaspalvelijan tehtäviin kuuluu myös seurankipeiden miesten kohtaaminen, eikä kadullakaan saa kulkea rauhassa. Sentään yksi mahdollinen valopilkku naisen elämään mahtuu: sateisena iltana ulkotakkinsa lainaava nuori mies. Hänestä on vaan aika vaikea ottaa selkoa, vaikka hän onkin erittäin sanavalmis.
Vaihtelevasäinen kesä tuo päähenkilön ikkunan alle vielä ahdistelijankin. Ja tietenkin epäilys viriää – onko kaikki sittenkin omaa syytä?
Sanomalehdestä ohitetaan ulkomaan uutiset. Ja kuitenkin kaikkien mielessä pyörii kysymys, miten kenenkin pitäisi turvata selustansa näinä aikoina.
Viime ajat on piinallinen romaani arjen vallankäytöstä. Katja Raunion sinutteleva kerronta iskee päin kasvoja näyttäen maailman, joka on samanaikaisesti sadun kaltainen ja kivuliaan tosi.


Kommentti:

Tarina alkoi mielenkiintoisesti, sillä kiva ja omintakeinen kirjoitustyyli veti mukaansa. Kiinnostava aihe. Monimerkityksellinen loppu, joka jätti lukijan vähän leijumaan.

(117 sivua.)

Moyes, Jojo: Riikinkukon paratiisi

Jojo Moyes: Riikinkukon paratiisi
The Peacock Emporium, 2004
Suom. Riina Vuokko
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 23.3.2024

Kuvaus:

Athene Forster oli säkenöivä 60-luvun nuori: kaunis, hemmoteltu ja holtiton. Vanhemmat huokaisivat helpotuksesta, kun Athene asteli avioliiton satamaan, mutta pian juorut alkoivat taas levitä. Vuosikymmeniä myöhemmin Suzanna Peacock yrittää päästä sinuiksi äitinsä maineen kanssa. Perustettuaan Riikinkukon paratiisi -nimisen kahvilapuodin hän saa ystäviä ja kohtaa komean Alejandron. Äidin haamu kuitenkin häilyy Suzannan onnen yllä.

Kommentti:

Niin paljon kuin olenkin tykännyt Jojo Moyesin kirjoista, tähän tarinaan en oikein lopultakaan päässyt sisälle. Toki luin kirjaa lyhyissä pätkissä, mutta missään vaiheessa tarina ei imaissut mukaansa. Jotenkin kovin sekava tämä oli, jonkinlainen tiivistäminen ja karsiminen olisi mielestäni tehnyt tarinalle hyvää.
Tämähän onkin Moyesin varhaista tuotantoa, vaikka vasta nyt suomennettu.

(511 sivua.)

Saarela, Sara: Mun on pakko

Sara Saarela: Mun on pakko
Aikamedia Oy (Otava), 2011
Luin ~ 12.3.2024

Kuvaus:

Kukaan ei tiedä. Liisi on varma siitä, kunnes hänen paras kaverinsa Sussu saa selville hänen salaisuutensa ja uhkaa paljastaa sen.
Liisi arvaa, etteivät hänen pastori-isänsä ja sairaanhoitaja-äitinsä, eivät edes ystävät seurakunnassa, voi ymmärtää, ettei hänellä ole mitään ongelmaa: hän vain haluaa näyttää hyvältä! Ja silloin on pakko olla syömättä, pakko polttaa rasvaa... Pakko, kunnes tilanne riistäytyy käsistä. Sara Saarela käsittelee esikoisromaanissaan ajankohtaista aihetta, nuoren syömishäiriötä.

Kommentti:

Nuortenkirja.

(152 sivua.)

Kähkönen, Sirpa: 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia
Siltala (Otava), 2023
Luin ~ 8.3.2023

Kuvaus:

Kirjailija Sirpa Kähkösen äiti Riitta (s. 1941) kuoli maaliskuussa 2022 pitkään sairastettuaan. Eläessään hänen oli vaikea ottaa rakkautta vastaan. ”En sure kuolemaasi, suren elämääsi”, Sirpa Kähkönen kirjoittaa tietäen hyvin, että äiti ei pitäisi lauseesta ja toteaisi sen kuultuaan yksikantaan: ”Teeskentelet.”
Riitta oli atleettinen, kaunis ja lahjakas. Kuusitoistavuotiaana koettu liikenneonnettomuus muutti hänen elämänkulkunsa totaalisesti. Kirjassaan Kähkönen kuvaa 1950-luvun tytön elämää ja onnettomuuden jälkeistä dramaattista murrosta Riitta-äitinsä päiväkirjojen kautta.
36 uurnaa kertoo tanssilavoista, murtuneesta mielestä, liehuvista helmoista, 60-luvun äidistä, amfetamiinia sisältäneistä Mirapront-laihdutuspillereistä, ahdistuksesta, vihasta ja psykoosin hetkistä.
36 uurnaa on vuoden 2023 Finlandia-voittaja sekä Runeberg-palkintoehdokas 2024

Kommentti:

Tämä kirja sopi vallan mainiosti lopetettavaksi kansainvälisenä naistenpäivänä, 8.3.
Tätä kirjaa on vaikea analysoida nyt heti.
Tämä on kirja, jolle olisi pitänyt olla enemmän aikaa, mutta kirjaston laina-aika vilkutti punaista.

Pari otosta:
Mitä kaikkea sukujen ja perheiden sisällä kerrotaan ja koetaan. Monet asiat (traumat etenkin) periytyvät suvuissa.
Niitä olisi varmaan hyvä välillä avata ja miettiä, voisiko joistakin perinnöistä pystyä jopa luopumaan.
Ne siis pitäisi myös tunnistaa.

Tämä oli yhden perheen ja suvun tarina, mutta ajattelen, että suomalaisten tuon ajan hyvinkin yleinen perintö. Kokonaiset sukupolvet olivat osalisina 1900-luvun sotiin ja niiden välisiin ja jälkeisiin tapahtumiin. Tuskinpa monikaan (suku, perhe, henkilö) jäi saamatta erilaisia osumia niistä.

Onnettomuuden aiheuttaman aivovamman vaikutusta ihmisen elämään joudun pohtimaan vähän liiankin läheltä. Se on kipeä asia, koska sen vaikutuksia tai paranemista ei voi samalla tavalla arvioida kuin vaikkapa luunmurtuman. Ja se vaikuttaa ihmisen (ihmisten) elämään silloinkin, kun toipuminen sujuu hyvin.


(267 sivua)

Jäi kesken: Katja Kettu: Kätilö