Vuorela, Seita: Lumi

Seita Vuorela: Lumi
WSOY, 2016

Kuvaus:

Palkitun nuortenkirjailijan viimeiseksi jäänyt teos

En siis lupaa teille rakkaustarinaa. Pikemminkin tämä on kertomus petoksesta, ja tytöstä joka pelastaa pojan.

Teheran on ensimmäinen luku 15-vuotiaan Siamakin elämässä, Pohjoisen maan itäinen lähiö toinen. Molemmissa paikoissa vaikeudet tuntuvat seuraavan poikaa, vaikka hän ei niitä etsi. Siamak on nimetty Iranissa sankarina kuolleen setänsä mukaan: haaste josta on mahdoton selvitä. Pohjoinen on nyt koti - Siamak rakastaa lunta ja on kaukalon jäällä kaikkia muita nopeampi.

Heidän perheeseensä muuttaa Atisha, naapurintyttö Iranista, joka on paennut maasta kielletyn bloginsa vuoksi. Atisha ei ole nähnyt lunta, mutta hän tuntee sadun Lumikuningattaresta, jonka suudelma totuttaa uhrinsa kylmään ja saa tämän unohtamaan mistä on tullut. Atisha haluaa Siamakin muistavan jälleen juurensa.
Lumi on koskettava tarina maahanmuuttajien lapsista, jotka kantavat perheissään vastuuta uuden kotimaansa tulkkeina ja kasvavat eri kansallisuuteen kuin vanhempansa.

Pienoisromaani Lumi oli viimeistelyä vaille valmis, kun kirjailija Seita Vuorela menehtyi äkillisesti huhtikuussa 2015. Käsikirjoituksen viimeistelyssä kirjaksi on auttanut Vuorelan ystävä ja kirjailijakollega Vilja-Tuulia Huotarinen.

Bowen, James: Bobin joulu

James Bowen: Bobin joulu
A Gift from Bob, 2014
WSOY, 2016
Suom. Kimmo Paukku
Luin ~ 9.3.2017

Kuvaus:

Katukatti Bobin isäntä James Bowen kertoo jouluistaan Lontoon kylmillä kaduilla, ja miten ne muuttuivat, kun Bob astui hänen elämäänsä.

Joulu oli aina ollut vaikeaa aikaa Jamesille, niin myös vuonna 2010: entisen huumeveikon terveys reistaili, rahaa ei ollut sähköön, ei lämpöön ja hädin tuskin ruokaan. Siksi jäisille kaduille oli pakko lähteä kitara ja lehdet kainalossa. Pikkuhiljaa uskomattoman lämmin joulutunnelma tavoittaa ystävykset.

Vasta kun unohtaa itsensä ja saa huolehtia toisista, viriää todellinen joulumieli. Tämän ymmärsi vaikeudet voittanut James kissansa Bobin avulla.


Kommentti:

Kissanomistajana on toki luettava lisää Bobista, kun on häneen kerran tutustunut. Kolmas kirja.

Rytisalo, Minna: Lempi

Minna Rytisalo: Lempi

Gummerus, 2016

Luin ~ 1.3.2017

Kuvaus:
Kuka on Lempi? Mitä on lempi?
Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien on uskallettava lähteä, tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi.

"Rappusilla seisova on jähmettynyt aloilleen, koko maailma on, linnut hiljaiset, pihakuusi kuuntelee, mikään ei kasva eikä aalto lyö rantaan juuri sillä hetkellä kun kaikkeus odottaa nytkähtävänsä uuteen asentoon, ja sitten se nytkähtää, ja se on kaiken loppu, ja se on kaiken alku."

Lempi on kolmen henkilön todistus Lapin sodan aikaisesta perhetragediasta. Romaani osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina – meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään.

Minna Rytisalon herkkyydessään väkevässä romaanissa on voimakas jännite ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Lempi kertoo intohimoisesta, mustasukkaisesta ja kaikki rajat ylittävästä, lojaalista rakkaudesta. Se on taiten rakennettu, ilmaisuvoimainen ja hallittu proosadebyytti.

Kommentti: Nyt tykkäsin todella! Hieno, upea kirja! Kolmen eri henkilön kertomus neljännestä. Oivalluksia, tarina täydentyy pala palalta.
En halua paljastaa liikaa, mutta suosittelen kyllä luettavaksi.


Olen joistakin kirjoista tallentanut jonkin tärkeän sitaatin ja muistaessani lisäilen niitä joihinkin vanhoihinkin merkintöihin. Tässä tämän kirjan sitaatti s. 221:
" Tämä kokemus on auttanut minua monessa koettelemuksessa: kun ihminen tuntee vahvasti sisällään, että on selvinnyt pahasta paikasta, hänessä on voimaa seuraavallakin kerralla. Varsinkaan trauman hetkellä sitä ei uskoisi, mutta niin se on."

Rasi-Koskinen, Marisha: Eksymisen ja unohtamisen kirja

Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja
WSOY, 2017
Luin ~ 26.2.2017

Kustantajan kuvaus:
Romaani kohtaamisesta, joka saa ajan muuttamaan suuntaa
Julia on lähdössä matkalle. Isä ja äiti puhuvat huviretkestä, mutta jotain outoa on siinä, että on lähdettävä salaa aamuyön hämärissä ja ajettava päivästä toiseen lähes pysähtymättä.

Jan on kiinnostuneempi numeroista kuin ihmisistä. Hänet lähetetään leirille saamaan ystäviä, mutta poikien vaellusretki muuttuu selviytymistaisteluksi erämaassa.

Julian ja Janin kohtalot sekoittuvat toisiinsa kuin muste vanhan muistikirjan lehdillä. Jokin tuntuu vetävän eksyneitä kohti toisiaan ja arvoituksellista taloa, josta Julia näkee unissaan välähdyksiä.

Rasi-Koskinen kirjoittaa ihmisistä, jotka selviytyäkseen joutuvat tekemään valintoja muistamisen ja unohtamisen välillä. Eksymisen ja unohtamisen kirjan polttopisteessä on aika ja sen edestakainen liike, jota on mahdoton pysäyttää.

Keyes, Marian: Naura, Claire, naura

Marian Keyes: Naura, Claire, naura

Watermelon, 1996

Tammi (5. painos) 2012

Suom. Liisa Laaksonen

Luin ~ 20.2. 2017

Kuvaus
Onnellinen paluu kotiin, rakastavan puolison kohtaaminen ja uusi, hellyttävä tyttövauva olisivat olleet parasta Clairen elämässä.
Sen sijaan Clairen aviomies James jättääkin heidät Denisen takia. Denisen, joka asuu samassa talossa kaksi kerrosta heitä alempana ja on naimisissa. Eikä nainen ole edes laiha!
Sydän murskana Claire pakkautuu vaippakassin ja vauvan kanssa lentokoneeseen. Hän matkustaa omituisen perheensä luo Dubliniin. Saippuasarjoja katsova äiti, hiljainen isä ja pikkusisaret; kaunis, miestennielijä Helen ja hieman hurahtanut Anna antavat tuoreen äidin hukuttaa murheensa vodkaan ja potea masennustaan.

Vähitellen elämä alkaa kirkastua. Asiaa edistää myös syntisen nuori ja komea Adam, jonka Claire löytää Helenin kokoelmista.
Kun James vihdoin järkiintyy, odottaa häntä melkoinen yllätys...
Kommentti / Todella kevyttä ja hyvin sarkastista. Tykkäsin :).

Riley, Lucinda: Keskiyön ruusu

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu
The Midnight Rose, 2013
Suom. Hilkka Pekkanen

Bazar, 2016
Luin ~ 12.2.2017

Kuvaus :

Vuonna 1911 maharadžat elävät kukoistuskauttaan Intiassa.
Yksitoistavuotias Anahita Chaval, jalosukuisen, mutta köyhtyneen intialaisperheen tytär, asuu naistentalossa ja elää suojattua elämää.
Tilanne muuttuu, kun Anahita ystävystyy omapäisen prinsessa Indiran kanssa. Indiran elämä on kuin suoraan sadusta lemmikkinorsuineen, palvelijoineen ja palatseineen.
Anahitasta tulee prinsessan virallinen seuralainen pitkälle matkalle kauas Englantiin, sisäoppilaitokseen. Nuorten naisten suunnitelmiin tulee radikaali muutos, kun ensimmäinen maailmansota syttyy.
Turvassa Englannin maaseudulla Anahita tutustuu nuoreen Donald Astburyyn, joka on upean Astburyn kartanon vastahakoinen perijä, sekä tämän juonittelevaan äitiin.

Kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin Rebekka Bradley, nuori amerikkalainen filmitähti, elää julkisuuden valokeilassa. Kun myrskyisä suhde yhtä kuuluisan miesystävän kanssa rakoilee, on kuvausmatka kauas Englannin maaseudulle Astburyn kartanoon tervetullut.
Pian elokuvan filmaamisen alettua kartanoon saapuu yllättäen Ari Malik, Anahitan lapsenlapsenlapsi, joka selvittää sukunsa vaiheita. Yhdessä Ari ja Rebekka tekevät löydön, jonka seurauksena Astburyn suvun pimeä menneisyys alkaa paljastua.
Keskiyön ruusu on kiehtova ja sydäntäsärkevä rakkaustarina 1900-luvun alun Intian kimaltavista palatseista nykypäivän Englannin maaseudulle.
Kommentti:

Lukuromaani parhaasta päästä. :)

Viikilä, Jukka: Akvarelleja Engelin kaupungista

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Gummerus, 2016

Luin ~ 1.2.2017

Kuvaus:
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2016

Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.

Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”. Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?

Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen ”yöpäiväkirjansa” vuosilta 1816–1840.

Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.

Kommentti:

No juuei. Kahlasin läpi puoliväkisin, mutta ei tämä oikein iskenyt. En saanut tekstistä kiinni ja uskottavuusongelma vaivasi lähes koko ajan. Toki luvut olivat kauniita. Vaan kun en millään voinut ajatella niitä juuri Engelin kirjoittamiksi, ei se kauneuskaan auttanut. Joskus vaan käy niin, että kaikkien hehkuttama juttu ei vaan uppoa itselle. Pahoittelut.

Nousiainen, Miika: Juurihoito

Miika Nousiainen: Juurihoito: suku- ja hammaslääkäriromaani
Otava, 2016
Luin ~ 18.1.2017

Kuvaus:

Hammaskartta ohjaa vastustamatonta tarinaa kadonneen isän jäljillä maasta ja mantereelta toiselle.
Onni Kirnuvaara häipyi jo varhain poikansa elämästä kauppareissulle eikä hänestä puhuttu enää. Vuosikausia myöhemmin juurihoidossa paljastuu, että pojalla on paitsi huonokarmainen purukalusto myös hammaslääkäriveli, lapsena yhtä lailla jätetty. Veljekset lähtevät selvittämään isänsä kohtaloa matkalle, joka vie monen mutkan kautta aina Australian peräkylille. Sillä isä se on vähän huonompikin isä.
Reitillä Darwiniin suvun salaisuudet avautuvat, löytyy uusia perheenjäseniä ja kuluu metreittäin hammaslankaa. Juurihoito sattuu mutta eteläisen tähtitaivaan alla alkaa kummasti helpottaa.

Kommentti:

Vuoden eka luettu kirja. Pari jäi kesken, ei jaksanut kiinnostaa ja yhdestä loppui laina-aika kesken. Voi olla, etten edes lue sitä loppuun, vaikka kirjan laitoinkin uudestaan varaukseen.

No mutta tästä tarinasta kyllä tykkäsin! Oikein hyvä tarina, jossa ovelasti kepeähkön, veijarimaisen juonen mukana arkista filosofointia vallankin monesta asiasta.
Jonkin aikaa alussa etenkin päähenkilö Pekan vuorolla tuli itsensä M. Nousiaisen ääni mieleen (ehkä siksikin, että oltiin katsomassa Pitääkö olla huolissaan -ohjelmaa syksyllä), mutta se meni kyllä ohi.

Hyvät henkilöt, sopivasti asiaa, huumoria, ja säpinää sekä minun makuuni vielä oivalliset loppuratkaisut. Suosittelen!

Niemi, Juuli: Et kävele yksin

Juuli Niemi: Et kävele yksin

WSOY, 2016

Luin ~ 26.12.2016

Kuvaus :
Egzon ei ole käynyt vieraissa maissa. Hän ei ole käynyt edes siellä mistä hänen sanotaan tulevan.
Ada on 15 ja piirtää vasta omia ääriviivojaan, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Adan elämää ovat olleet taiteilijaäidin kanssa jaettu boheemi koti, yhtä kiltti paras kaveri ja lupaava todistus.

Egzonin perhe on Kosovosta ja Egzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Egzonin levottomat jalat pakenevat kodin vaiettuja salaisuuksia ja nopea graffitikäsi maalaa ajatukset kuviksi.
Sinä aamuna rehtorin autoon on peintattu vaalea tyttö ja teksti Run! Ada voisi vielä juosta pakoon, mutta hän ei juokse. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken ja muuttaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi.

Kommentti :
Hyvä tarina, uskottava nuoruuden kipujen kuvaaja, mielenkiintoinen. Pieni miinus muutamasta kielioppilipsahduksesta (possessiivisuffiksi!?).

van Alkemade, Kim: Lapsi nro 8

Kim van Alkemade: Lapsi nro 8
Orphan #8, 2015
Suom. Päivi Paju
HarperCollinsNordic , 2016

Luin ~ 2.12.2016

Kuvaus:

On vuosi 1919 ja Rachel Rabinowitz on eläväinen ja iloinen nelivuotias, joka asuu New Yorkissa yhdessä perheensä kanssa. Tragedia hajottaa perheen ja Rachel lähetetään veljensä kanssa lastenkotiin. Siellä Rachel tapaa lääkäri Mildred Solomonin ensimmäistä kertaa. Tohtori Solomon suorittaa lapsilla lääketieteellisiä kokeita ja altistaa Rachelin toistuvasti röntgenhoidoille. Rachel saa hoidoista epämuodostumia, minkä vuoksi muut lastenkodin lapset kiusaavat häntä ulkonäön vuoksi.
Viisitoistavuotiaana Rachelin onnistuu paeta. Rachel luulee jättäneensä kauhistuttavan lapsuuden taakseen, kunnes hän vuosia myöhemmin joutuu kasvokkain pimeän menneisyytensä kanssa. Rachel työskentelee sairaanhoitajana ja tapaa jälleen tohtori Solomonin, joka on nyt syöpäpotilas. Rachelia riivaa ajatus siitä, että tohtori Solomon on saatava ymmärtämään aiemman elämänsä kauhistuttavien tekojen seuraukset ja maksamaan teoistaan. Rachel muuttaa tohtori Solomonin lääkitystä ja altistaa tämän omalle kokeelleen. Ennen yövuoron päättymistä Rachelin pitää valita koston ja anteeksiannon välillä.
Lapsi nro 8 on historiallinen romaani, joka on saanut innoituksen Hebrew Orphan Asylum -lastenkodin tapahtumista New Yorkissa 1900- luvun alussa. Kim van Alkemade on kirjoittanut kiehtovan kertomuksen naisesta, joka joutuu ratkaisun eteen tavatessaan uudestaan lääkärin, joka teki hänellä lääketieteellisiä kokeita vuosia aiemmin.

Maskame, Estelle: DIMIMY - kaipaan

Estelle Maskame: DIMIMY - kaipaan
Did I Mention I Miss You, 2016
Suom. Sirpa Parviainen

Gummerus, 2016

Luin ~ 16.11.2016

Kuvaus:

Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän kielletyn suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihinsa Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler...

Missä Tyler on oikein ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi. Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat?

DIMIMY – Kaipaan on Estelle Maskamen DIMILY-trilogian päätösosa.
Kommentti:

Ällistyin hieman tämän päätösosan vetävyydestä. Teki hyvää lukea näitä ajatuksia, hyvässä suhteessa kevyttä (onnellista) juonta ja matkan varrella mietittyjä juttuja. Ei (edelleenkään) ollenkaan niin kevyttä kuin päälle päin näytti. Kiitokset kuopukselle (13 v.) hyvästä lukuvinkistä!

Maskame, Estelle: DIMINY - tarvitsen

Estelle Maskame: DIMINY - tarvitsen

Did I Mention I Need You, 2015

Suom. Sirpa Parviainen

Gummerus, 2016

Luin ~ 12.11.2016

Kuvaus
Tyler ja Eden ovat vältelleet toisiaan kohtaan tuntemiaan suuria tunteita viimeiset kaksi vuotta, perheidensä tähden. Sitten Tyler kutsuu Edenin viettämään kesää kanssaan New Yorkiin.
Kaksin kaukana vanhemmistaan ja ystävistään, New Yorkin vastustamattomassa sykkeessä he eivät voi enää teeskennellä. Kun kesäromanssi kehittyy joksikin paljon vakavammaksi, Tylerin ja Edenin on kohdattava kotona odottava todellisuus ja tehtävä suuria päätöksiä.
Kuinka heidän vanhempansa reagoivat, jos he tunnustavat kielletyn rakkautensa - ja onko suhde tarpeeksi vahva kestämään paljastuksen tuhoisat seuraukset?

Kommentti:
Nuorimmainen sai kirjavinkin kaveriltaan, luki nämä kesällä ja suositteli mullekin. Myönnän, että mulla oli varauksellinen ennakkoasenne. Nyt voin myöntää, että kirjat ovat yllättäneet positiivisesti. Ennakkoasenteesta huolimatta olen tullut houkutelluksi tarinaan mukaan ja haluan todellakin tietää, miten tämä lopulta ratkeaa <3 . Onneksi seuraava osa odottaa jo kirjastossa minulle varattuna!

Maskame, Estelle: DIMILY

Estelle Maskame: DIMILY - rakastan: Did I Mention I Love You? 2015
Gummerus, 2016
Suom. Sirpa Parviainen

Luin ~ 9.11.2016
<
Kuva

Kuvaus:

Kun 16-vuotias Eden Munro päättää viettää kesän isänsä ja tämän uuden vaimon luona Santa Monican rantakaupungissa Kaliforniassa, hän ei arvaa, mihin tuli oikein lähteneeksi.
Edenillä on nyt arjessaan kolme uutta velipuolta, joista vanhin on Tyler Bruce, paha poika, jolla on lyhyt pinna ja iso ego. Eden tulee vedetyksi mukaan Tylerin ystäväpiiriin ja kalifornialaiseen teinielämään. Yrittäessään oppia ymmärtämään Tyleriä hän huomaa olevansa peruuttamattomasti ihastumassa siihen ainoaan väärään velipuoleensa. Lisätään soppaan Tylerin ripustautuva tyttöystävä ja Edeniin silmänsä iskenyt poika, ja luvassa on salaisuuksia, valheita ja kosolti draamaa.
Mutta kuinka Eden saa pidettyä tunteensa kurissa? Ja saako hän ikinä selville totuutta Tylerista?

Latvus, Sisko: Kaksi sateenkaarta

Sisko Latvus: Kaksi sateenkaarta

WSOY, 2014

Luin ~ 2.11.2016

Kuvaus:
Neuvostoliiton hajoaminen erottaa nuoret rakastavaiset

Neuvostoliitto hajoaa, ja 15-vuotiaan Innan maailma romahtaa. Ensirakkaus joutuu katkolle suomalaistaustaisen perheen muuttaessa Pietarista Helsinkiin.
Vuonna 1991 valta vaihtuu Moskovassa tiuhaan ja Viro itsenäistyy. Innan suomalaistaustainen perhe muuttaa myllerryksen keskellä Pietarista Helsinkiin.
Paluuta entiseen ei ole. On jätettävä taakse koko lapsuus, vanhat ystävät, musiikki ja tummasilmäinen Daniel. Miten pitkän välimatkan ensirakkaus voi kestää?
Sisko Latvus tekee lähihistoriaan sijoittuvia nuortenkirjojaan varten huolellista tutkimustyötä. Kirjan lopussa on liite, jossa kuvataan keskeiset faktat tarinan takana.
Savon Sanomissa.

Kommentti:/
Oli todella mielenkiintoista jatkaa edellisen kirjan suvun tarinaa ajalta, jonka itsekin muistaa. Neuvostoliiton hajoaminen, Viron ja muiden Baltian maiden itsenäistyminen. Kuinka kaukaiselta nekin jo tuntuvat.

Latvus, Sisko: Kaukana omalta maalta

Sisko Latvus: Kaukana omalta maalta
WSOY, 2011
Luin ~ 26.10.2016

Kuvaus:

Eletään vuotta 1942 piiritetyssä Leningradissa. Inkerinsuomalainen 13-vuotias Paavo on sisarussarjan vanhin ja näkee perheensä kanssa nälkää isän ollessa rintamalla. Eräänä aamuna äiti palaa leipäjonosta mukanaan järisyttävä tieto - heidät siirretään Siperiaan.

Nopeasti aikuistumaan joutuva Paavo säilyttää äärimmäisissäkin oloissa elämänuskonsa ja toivonsa paremmasta. Hän ei pysty myöskään unohtamaan matkan varrella tapaamaansa eestiläistä Marea.

Kirjan keskeiset tapahtumat ovat tosia ja Paavon ääni kertoo kokonaisen kansanosan kovasta kohtalosta. Stalinin vainoissa yli 100 000 inkerinsuomalaista karkotettiin 1930- ja 40-luvulla historiallisilta asuinsijoiltaan, ja samalla yritettiin tuhota heidän kielensä ja kulttuurinsa.
Kommentti

Jones, Sadie: Ehkä rakkaus oli totta

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta
Fallout, 2014
Suom. Marianna Kurtto
Otava, 2015
Luin ~ 18.10.2016

Kuvaus:
Nämä ihmiset muuttavat sydämeesi. Neljä nuorta etsii paikkaansa 1970-luvun Lontoon teatterimaailmassa. Syvälle syöpyvä romaani nuoruudesta ja taiteesta, rakkaudesta ja intohimon tuhovoimasta.
Luke kirjoittaa yökaudet. Kun hän sattumalta kohtaa teatterilaiset Paulin ja Leighin, hän tietää tulleensa kotiin. Poikkeuksellisen lahjakkaasta Lukesta tulee Lontoossa tähti.
Sitten Luke rakastuu hurjalla voimalla. Toissijaisilta tuntuvat niin sitoumukset ja oma ura kuin ystävätkin. Minkä kaiken Luke on valmis uhraamaan pitääkseen Ninan ihollaan?
Kommentti:

Keyes, Marian: Nainen joka varasti elämäni

Marian Keyes: Nainen joka varasti elämäni

The Woman Who Stole My Life, 2014

Suom. Liisa Laaksonen

Tammi, 2015
Luin ~ 12.10.2016

Kuvaus:
Mimmikirjallisuuden mestari iskee jälleen!
Haikean hauska tarina elämän kertakaikkisesta mahdottomuudesta, unelmien tärkeydestä - ja suklaakeksien turmiollisuudesta.
Stella Sweeneylle on tapahtunut sekä hyviä että huonoja asioita. Vakava sairaus, ura menestyskirjailijana, ihanat lapset ja hankala aviomies.
Kaiken kaikkiaan Stella on voiton puolella, kunnes kirjoittaminen lakkaa sujumasta. Suklaakeksit eivät varsinaisesti auta asiaa. Pian Stellalla on kaapillinen liian pieniä vaatteita ja kasvava epäilys siitä, että siippa on mennyt lopullisesti jengoiltaan. Lipuuko uusi elämä auttamatta käsistä?

Hyvä arvio täällä.

Kommentti:
Tykkäsin. Ovela kirja, joka vaikutti varsin kevyeltä, mutta ei ollut niin kevyt(mielinen) kuitenkaan. Kirjan nimikin oli aika jännä, ennen loppuratkaisua se sai (tai meinasi saada) uudenlaisen merkityksen. Oikeastaan lukiessa sain sille ainakin kolme eri merkitystä! Edellämainittu Kirjavinkit-kommentti sanoo sen, mitä minäkin ajattelin :).

Hislop, Victoria: Paluu

Victoria Hislop: Paluu
The Return, 2008
suom. Laura Jänesniemi
Bazar, 2016
Luin ~ 4.10.2016

Kuvaus:
Alhambran majesteettisten tornien alapuolella Granadan mukulakivikadut resonoivat musiikkia ja salaisuuksia. Sonia Cameron, 35-vuotias lontootar, ei tiedä mitään kaupungin sokeeraavasta menneisyydestä. Hän on Granadassa vain ja ainoastaan tanssiakseen salsaa. Ja ehkä myös flamencoa, tanssia, joka joskus oli kielletty.

Satunnainen keskustelu rauhallisessa kahvilassa sekä kiehtova kokoelma vanhoja valokuvia ja julisteita vetävät Sonian kuin huomaamatta tarinaan Espanjan tuhoisasta sisällissodasta.

Seitsemänkymmentä vuotta aiemmin samaisen kahvilan yhteydessä asuu Ramírezin perhe: vanhemmat, kolme poikaa ja tytär. Espanjan sisäpolitiikassa kuohuu, eikä se voi olla vaikuttamatta perheen elämään. Kun vuonna 1936 kenraali Francon johtama sotilasvallankaappaus tuhoaa maan hauraan tasapainon, on jokaisen valittava puolensa. Granadan keskiössä Ramírezin perhe joutuu todistamaan konfliktin pahimpia julmuuksia. Jokainen joutuu omaan taisteluunsa, kun Espanja repii itseään hajalle.

Kiehtova ja vaikuttava tarina seuraa Soniaa Lontooseen, jossa edesmenneen äidin jäämistöstä löytyy jotain Espanjan historiaan liittyvää.

Moyes, Jojo: Jos olisit tässä

Jojo Moyes: Jos olisit tässä
After You, 2015
Gummerus, 2016
Suom. Heli Naski

Luin ~ 23.9.

Kuvaus:

Louisa Clark ei ole enää ihan tavallinen tyttö. Hänen elämänsä muuttui, kun hän rakastui Will Traynoriin, menetti hänet ja särki sydämensä. Willin kuolemasta on kulunut puolitoista vuotta, ja Louisa tuntee epäonnistuneensa lupauksessaan aloittaa oma elämä ja elää sitä täysillä. Hän on töissä lentokentällä ja katsoo vierestä, kun muut matkustavat jonnekin pois. Kun Louisa joutuu onnettomuuteen ja palaa kotikyläänsä toipumaan, tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut.

Parannuttuaan Louisa liittyy omaisten sururyhmään, tapaa uusia ihmisiä ja saa jonkinlaisen otteen elämästään. Yllättäen henkilö Willin menneisyydestä saapuu Louisan oven taakse ja muuttaa jälleen aivan kaiken. Huippumenestyneen Kerro minulle jotain hyvää -kirjan jatko-osa kertoo, miten elämistä pitää opetella yhä uudestaan. Koskettava kirja yllättää: lukijalle ennestään tutut henkilöt heräävät eloon, ja Moyes vie heidät paikkoihin, joita he - ja me lukijat - eivät osanneet kuvitellakaan.
Kommentti:

Voi, tykkäsin. Olipa kiva jatko-osa. Etukäteen jopa mietin, haluanko lukea tätä jatkoa, mutta kyllä kannatti. Mielenkiintoinen, vetävä stoori. Sopivassa suhteessa vakavaakin asiaa ja kepeyttä, todella sujuva tarina.

Shafak, Elif: Valkoinen elefantti

Elif Shafak: Valkoinen elefantti

The Architect's Apprentice, 2014

Suom. Maria Erämaja

Gummerus, 2016

Kuva

Kuvaus

Nyt en saanut otetta kirjasta.
Välillä jopa mietin, onko vika suomentajassa vai mikä ihme, kun en päässyt lainkaan tarinaan mukaan. Jotenkin tuntui, etten ollenkaan löytänyt sitä punaista lankaa, mikä kirjassa varmaan oli. Tarina ei vienyt mennessään, joten luin sitä todella pitkään ja hitaasti. Siksi sitten välillä jo ehti unohtua, mitä tapahtui. Harmi, kun odotin aika paljon tältä kirjalta.