Tiainen, Marja-Leena: Khao Lakin sydämet

Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet
Tammi, 2013
Luin 2.12.2013

Kuvaus:

Tsunami erottaa -- ja yhdistää.

Viisitoistavuotias helsinkiläistyttö Emma lentää isoäitinsä kanssa Thaimaahan, Khao Lakiin. Mutta ei ensimmäistä kertaa, sillä kuusivuotiaana, tapaninpäivänä 2004 hän menetti koko perheensä tuhoisassa luonnonkatastrofissa.

Tällä reissulla Emma ja isoäiti eivät aio vain loikoilla auringossa, sillä heillä on tehtävä: Operaatio Hengenpelastaja. He aikovat etsiä käsiinsä sen paikallisen miehen, joka aikoinaan pelasti Emman vesimassoista, hiuksista vetämällä.

Paikan päällä Emman muistot vuosien takaa tulvahtavat mieleen. Hienovaraisesti ja latautuneesti kirjoitetuissa takaumissa kerrotaan siitä miltä tuntuu, kun ihminen joutuu äärimmäisen eteen. Tunteet ovat pelissä myös kun Emma tapaa Lukaksen, mukavan ruotsalaisen pojan, joka hänkin on tsunamin selviytyjiä. Kohtalotoverit ymmärtävät toisiaan, ja romantiikkaa on pian ilmassa.

Lundberg, Ulla-Lena: Linnunsiivin Siperiaan

Ulla-Lena Lundberg: Linnunsiivin Siperiaan

Alkuteos: Sibirien - Ett självporträtt med vingar

Gummerus, 1994

Luin ~ 1.12.2013

Kuvaus:

MacMahon, Kathleen: Näin se päättyy

Kathleen MacMahon: Näin se päättyy

Unohtumaton rakkaustarina

This Is How It Ends , 2012
Bazar, 2013
Luin ~ 25.11.2013

Kuvaus:

Näin se päättyy sijoittuu Irlantiin syksyllä ja talvella 2008. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka kohtaavat toisensa, kun koko maailma tuntuu tarkkailevan Barack Obaman dramaattista valintaa presidentiksi ja maailmantalouden katastrofaalista syöksykierrettä.

Bruno on keski-ikäinen amerikkalainen pankkiiri, joka on tullut Irlantiin etsimään sukujuuriaan menetettyään työnsä.
Addie on työtön irlantilainen arkkitehti, jonka elämä tuntuu olevan pelkkää alamäkeä. Mutta sitten hän tapaa Brunon.

Näin se päättyy on kertomus kansallisuudesta ja identiteetistä, optimismin voimasta epätoivon edessä, ajan vääjäämättömästä kulusta. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka löytävät ilon ja onnen silloin kun he sitä vähiten odottavat.

Ivey, Eowyn: Lumilapsi

Eowyn Ivey: Lumilapsi
The Snow Child, 2012
Suomennos Marja Helanen
Bazar, 2013
Luin ~ 20.11.2013

>Kuvaus:

Alaska on julma paikka asua ja elää. Sen tietävät Jack ja Mabel, lapsettomuuttaan sureva uudisasukaspariskunta. He ovat ajautumassa erilleen - Jack raataa maatilalla perheen elatuksen vuoksi ja Mabel taistelee yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan. Ensilumen sataessa pitkän ja kylmän syksyn jälkeen hetkellinen ilo ja toivo saa heidät rakentamaan lumesta lapsen. Aamulla lumilapsi on poissa, mutta puiden lomassa näkyy pieniä jalanjälkiä ja vilahdus nutusta.

Pariskunnan pihapiirissä alkaa liikkua metsän lapselta vaikuttava pieni tyttö. Hän kutsuu itseään Fainaksi. Faina elää yksin keskellä Alaskan villiä luontoa ja metsästää rinnallaan punainen kettu. Kun Jack ja Mabel oppivat ymmärtämään Fainaa, joka putkahtaa pariskunnan elämään kuin suoraan sadusta, he alkavat rakastaa tätä kuin omaa lastaan. Mutta kesyttömässä Alaskassa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Totuus Fainasta muuttaa lopulta heidät kaikki.

Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Gummerus, 2013
Luin ~ 14.11.2013

Kuvaus:

Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.

Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella.

Kommentti:

Kaunis kirja. Meinasin siirtää lukemisen myöhempään, mutta sainkin sen yllättävän nopeasti kirjastosta lainaksi. Kirja oli ehkä hieman kepeämpi kuin etukäteen oletin. Mutta keveys ei tehnyt siitä mitenkään kevyttä luettavaa, tyyli toimi kerronnassa todella hyvin. Tästä olisi voinut saada hyvinkin raskassoutuista luettavaa. Tykkäsin siitä, miten kiihkottomasti ja melkeinpä lempeästi kirjoittaja kohtelee aihetta, kuitenkaan mitenkään siloittelematta. Tausta on itsellekin tuttua pienen matkan päästä, siksi se kosketti erityisesti.

Vaikka kirjan aiheena ja viitekehyksenä on erityisesti lestadiolainen liike, Viljan kokeman totaalisen uupumisen ja ilottomuuden, melkeinpä toivottomuuden voi tuntea omakseen moni muukin nuori pari ja perhe.

Laulu- ym. lainaukset olivat sen verran tuttuja, että kirjaa oli todella helppo lukea. Barbileikit ehkä vähän hyppäsivät eri maailmaan, mutta jotenkin ymmärsin niiden pointtina olevan sen, miten jo lapset - todellakin! - imevät niin paljon asioita ympäriltään. Vaikkeivät sitä itsekään aina ymmärrä. Siksi monet asiat ovatkin meissä niin syvällä sitten aikuisina.

Kirjassa käsiteltiin onneksi myös lestadiolaisuuden hyviä puolia. Loppuratkaisu ei (onneksi) yllättänyt..

Kävimme katsomassa tämän teatteriesityksenä Tampereella.

Mustonen, Enni: Paimentyttö

Enni Mustonen: Paimentyttö
Avausosa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan
Otava 2013
Luin 09.11.2013

Kuvaus:

Ida Eriksson, kolmetoistavuotias paimentyttö Sipoon Karhusaaresta, päätyy dramaattisten vaiheiden jälkeen Björkuddeniin Topeliusten pikkupiiaksi. Idan lähtökohdat ovat kaukana vireän kulttuurisuvun elämänmenosta, mutta vähitellen hän saa tutustua vanhenevaan, vatsavaivoista kärsivään kirjailijaan ja oppii ylittämään kieli- ja säätyrajoja.

Kommentti:

Olen tottunut pitämään Enni Mustosta hyvinkin kevyen genren kirjailijana. Tämä ei kuitenkaan ollut kevyttä, vaan ihan asiaa.

Asia, joka aina askarruttaa, kun kirjoitetaan oikesta historiallisista hekilöistä - miten paljon tässä oikeasti noudatetaan Topeliuksen elämän kulkua, mikä kaikki on sepitelmää... Olihan lähdeteoksina kuitenkin lähisuvun muistelmia. Kiva, että sarja jatkuu

Desai, Kishwar: Postimyyntilapset

Kishwar Desai: Postimyyntilapset
Origins of Love, 2012
LIKE-kustannus 2013
Luin ~ 03.11.2013

Esittely:

...Lasten tehtailua Intiassa

Vastasyntynyt vauva on hylätty delhiläiseen sairaalaan, vaikka ennen syntymäänsä hän oli kovin toivottu. Intialaisen sijaissynnyttäjän synnyttämä länsimainen tyttö on nimittäin yllättäen vakavasti sairas.

Lontoossa nuori pariskunta haluaa epätoivoisesti vauvaa. Kun Kate saa taas uuden keskenmenon, hän ja hänen miehensä Ben alkavat etsiä sijaissynnyttäjää. Heidän katseensa kääntyvät Intiaan, koska Benin isoisä oli nuorena asunut siellä.

Kaikkien kohtalot kietoutuvat intialaiseen sijaissynnyttäjäklinikkaan, jossa työskentelee myös sosiaalityöntekijä Simran Singh. Oikeudenmukaisuutensa ajama Simran on valmis uhmaamaan vaaroja löytääkseen totuuden Intiassa kukoistavan sijaissynnyttäjäteollisuuden takana.

Kishwar Desai on intialaissyntyinen, nykyisin Lontoossa asuva kirjailija ja toimittaja. Hän voitti arvostetun Costa-palkinnon esikoisestaan Pimeyden lapset, jossa esiteltiin mieleenpainuva päähenkilö ­Simran Singh. Kirjasta on tekeillä elokuva. Esikoisensa julkaisun aikoihin Kishwar Desai kävi Suomessa vierailulla kahdesti – Helsingissä ja Messilän kirjailijakokouksessa – ja hurmasi ­valovoimaisuudellaan niin lukijat kuin mediankin.

Kommentti:

Tykkäsin kyllä kirjasta, ihan jo aiheen tärkeyden ja mielenkiintoisuuden vuoksi. Hyvin eri kanteilta ja monipuolisesti oli sijaiskohtu- ja hedelmällisyyskeinotteluasiaa käsitelty. Jonkin verran lukemista haittasi hyppiminen ajankohdasta toiseen, en totta puhuen aina pysynyt ihan kärryillä, kun oli aika 9 kk sitten, välillä nykyhetki ja taas 8 kk sitten. Että siis 8 kk aiemmin mistä ajankohdasta.... mutta kyllähän se sitten alkoi selvitä. Samoin intialaisten nimien kanssa kävi vähän nolosti, en meinannut oikein muistaa, kenestä oli kysymys. Varsinkin, kun lukemiseen tuli taukoa pari päivää, niin kesti kyllä jonkin aikaa aina selvitellä, että kuka ja milloin.... Kaiken kaikkiaan hyvä ja tärkeä kirja.

Nieminen, Veera: Avioliittosimulaattori

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tammi 2013
Luin ~ 26.10.2013

Esittely:
Tammen sivulta, allekirjoitan lisäkommentit. Kirjasta jää tosiaan mieleen sana "hykerryttävä":

Vuoden hykerryttävin rakkausromaani! Tarina suuresta salamarakkaudesta ja maa-Jussin tuoreesta morsiamesta, joka rikkoo neljän miehen vaiteliaan kotirauhan.

Vilkas itäsuomalainen Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa pojan kotitilalle Länsi-Suomeen. Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja veljensä kanssa. Mutta Aino vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain!

Kun morsian saapuu kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja mutisee "Uggoloi". Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä!

Unto näyttää melkein hymyilevältä. Se päästää jopa äänen, jota täällä päin varmaan kutsutaan naurahdukseksi. Meillä päin se tulkittaisiin niin, että äijä meinaa tukehtua.

Kommentti:

Ihana lauantaipäivä; pitkä aamulukutuokio sängyssä, hyvä kirja kohta puolessä välissä... päivän mittaan hykerryttäviä hetkosia kirjan parissa ja äsken luin viimeiset sivut. Vaikka tarkoitus oli säästää vähän huomisellekin :). Tykkäsin. Oli raikas ja reipas kirja, kevyttä toki, mutta sitäpä välillä tarvitaan. Omassa tyylilajissaan hauska ja kivasti kirjoitettu, hykerryttäviä tilanteita riitti juuri sopivasti. Ei mitään suuria yllätyksiä, mutta eipä niitä kaivannutkaan.
Tarkkanäköistä tekstiä, kirjoittaja raapaisee välillä vähän syvemmältäkin, mutta ei liian osoittelevasti. Vaikka on tullut luettua tällaista kevyttä kirjallisuutta varsin paljon ennenkin, tämä oli jotenkin raikkaasti omanlainen.

Kun kirja saa lukijan hykertelemään ja välillä suorastaan nauramaan ääneen, se on hyvä kirja.

Munro, Alice: Sanansaattaja

Alice Munro: Sanansaattaja
The View from Castle Rock, 2006
Gummerus 2008
Keltainen kirjasto nro 387
Luin ~ 23.10.2013

Mielenkiintoinen yhteensattuma. En ole koskaan ennen lukenut Alice Munroa (kun en oikein ole novellien ystävä), mutta jonkun blogistin sivulauseesta jäi nimi mieleen ja lainasin taannoin tämän kirjan. Se oli siis mulla lainassa, kun kuulin, että Alice Munro on saanut tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Olipa hyvä syy tarttua kirjaan seuraavaksi.
Luin kirjaa aika kauan, se oli myös mukana syyslomamatkalla. Tästä ehkä vähän johtuu hiukan hajanainen muistikuva eri osista. Esittely:

Nobelpalkinto 2013

Alice Munron uudessa kokoelmassa on kaksi toisiaan lähestyvää kerronnan linjaa, jotka on tarkoitettu virtaamaan pitkin samaa uomaa - näin kirjailija itse uutta kirjaansa luonnehtii.

Ensimmäisessä osassa Munro kertoo tarinoita oman sukunsa vaiheista, 1700-luvun Skotlannista 1900-luvun Kanadaan. Yllättävän monet hänen esi-isistään ovat jättäneet jälkeensä kirjallista materiaalia, ja mitä historialliset lähteet eivät kerro, siinä apuun tulee kirjailijan kyky kuvitella ja kertoa.Toisen osan minämuotoisissa tarinoissa Munro tutkii oman elämänsä vaiheita fiktion keinoin. Ensirakkaus kukoistaa omenapuun alla, köyhän perheen tytär menee piiaksi vauraaseen taloon, nuori tyttö karkaa collegeen ja avioliittoon, kuusikymppinen nainen löytää rinnastaan kyhmyn... Molemmissa osissa Munro kuvaa sukupolvien ketjua eri aikoina, eri näkökulmista.Sanansaattaja osoittaa jälleen Munron kyvyn kuvata henkilöhahmojaan myötätuntoisesti ja tarkasti niin, että ne jäävät lukijan mieleen elämään. Kerronnasta huokuu elämänkokemuksen rikkaus ja ymmärryksen syvyys.


Syyslomalla kuopus luki ääneen kirjan: Alexander MacCall Smith: Akimbo ja käärmeet
Tykkäsin! Kuopuksen suosikkisarja, vink-vink.

Ballantyne, Lisa: Syyllinen

Lisa Ballantyne: Syyllinen
On asioita, joita ei voi koskaan antaa anteeksi.
The Gilty One, 2012
Minerva Kustannus Oy, 2013
Luin ~10.10.2013

Kuvaus:

8-vuotias Ben Stokes löydetään kuolleena leikkikentältä, ja 11-vuotiasta Sebastian Crollia syytetään toverinsa murhasta. Poikien on nähty nahistelevan aiemmin samana päivänä, ja Sebastianin vaatteista löytyy verijälkiä, joten tilanne ei näytä hyvältä syyttömyyttään vakuuttelevan ja hätääntyneen pikkupojan kannalta.

Daniel Hunter on kokenut puolustusasianajaja, joka on tottunut hoitamaan toivottomilta tuntuvia tapauksia. Sebastianiin tutustuessaan hän saa pian todeta, että tällä oikeustapauksella on lähtemätön vaikutus hänen omaankin elämäänsä.

Sebastiania puolustaessaan Daniel joutuu vastatusten omien kipeiden lapsuusmuistojensa kanssa. Hän muistaa turvattomuuden ja hylkäämiset, mutta myös Minnien, kasvatusäidin, jonka rakkaus pelasti hänet. Minnien ansiosta useaan kertaan huostaan otetusta huumeäidin lapsesta ja sopeutumattomasta nuorisorikollisen alusta tuli teräväpäinen koululainen ja opiskelija - ja lopulta juristi.

Danielin elämää varjostaa kuitenkin syyllisyys, sillä opiskeluvuosinaan Daniel katkaisi välit kasvatusäitiinsä lopullisesti. Mutta mikä oli niin suuri rikos, että Daniel ei suostunut tapamaan Minnietä edes tämän kuolinvuoteella? Samastuminen murhasta syytettyyn lapseen saa Danielin kaivautumaan omaan, kipeään menneisyyteensä, jossa kaikki tuntuvat kantavan syyllisyyden taakkaa. Onko lopulta kukaan syytön?

Mestariteos, jonka tarina ja henkilöt pitävät lukijan herpaantumatta otteessaan viimeiselle sivulle saakka - ja vielä pitkään sen jälkeenkin.

Kommentti:
Tykkäsin kirjasta todella. Kirjassa kulkee kaksi tarinaa päällekkäin. Etenkin asianajajan oman lapsuuden kuvaus vie mukanaan - välillä melkein harmittaa, kun palataan nykyhetkeen. Silti Sebastianinkin tarina kiinnostaa ja moni asia peilautuu näissä toisiinsa. Vaikka kirjassa on aika paljon surullisia ja pahojakin asioita, päällimäiseksi ei jää mitenkään toivoton tai paha olo. Toivottavasti kirjailijalta tulee lisää luettavaa!

Samartin, Cecilia: Kaunis sydän

Cecilia Samartin: Kaunis sydän

Alkuteos: Vigil, 2009

Kustantaja: Bazar, 2012

Luin ~ 6.10.2013

Utrio, Kaari: Haukka, minun rakkaani

Kaari Utrio: Haukka,minun rakkaani

Tammi, 1990

Luin ~25.9.2013

Tämän olen varmaan aikaisemminkin lukenut. Tykkään näistä historiaan sijoittuvista tarinoista, vaikka aika kevyitä ovatkin.

Takakansiteksti:
Blanka, ruotsalainen ylimysnainen, rikkaudestaan ja korkeasta asemastaan huolimatta alistettu ja hyväksikäytetty.

Daniel Tulikilpi, äärettömän ja salaperäisen Itämaan upporikas turkisruhtinass, mies joka noudattaa vain omaa mieltään.

Rouva Blankan ja herra Danielin tiet kohtaavat Roslagenin Lännanjärven petollisella jäällä. Kohtalo heittää heidät myrskyihin ja vaaroihin maailmassa, jossa vain voimakkaat selviytyvät. Mutta rouva Blanka ei ole voimakas...

Ja kaiken yllä kaartelee jalo metsästyshaukka, rouva Blankan vapautta janoava sielu.

Utrio, Kaari: Seuraneiti

Kaari Utrio: Seuraneiti
Amanita 2013
Luin ~ 15.9.2013

Takakansikuvaus:

Kiltti ja hiljainen mamselli Linda Melin ahkeroi köyhän kappalaisen pappilassa Ylä-Savossa ja Kajaanissa. Tulevaisuus on tiedossa: naimisiin jonkun papinapulaisen kanssa ja loppuelämä samaa askaretta.

Mutta elämä muuttuu, kun Linda saa kutsun sukulaisten luo pääkaupunkiin. Seurapiirien suosikki Victor Waldau vie savolaisen papintyttären ylhäisen kehän ytimeen. Linda liitää ylellisestä talosta toiseen, herättää ihailua ja ilkeää kateutta. Menoa seuraa huolestuneena serkku Claes Carleson, Poppelin kauppahuoneen perillinen.

Linda Melinillä on Helsingin piireissä puolellaan voittamaton etu: hänen kauneutensa häikäisee pilvisen päivän. Mutta onko kauneus lopulta etu vai taakka?

Kaari Utrion epookkiromaanin myötä lukija pääsee 1830-luvun Suomen suuriruhtinaskunnan pikkukaupunkien kamareista aristokratian saleihin ja salonkeihin ja oivaltaa Linda Melinin tavoin, mikä elämässä kuitenkin on tärkeintä.

Kommentti:
Kevyttä Kaari Utriota.

Eilenberger, Wolfram: Minun kolmikieliset kaksoseni

Wolfram Eilenberger: Minun kolmikieliset kaksoseni
Siltala 2013
Luin ~ 9.9.2013

Kuvaus:

Edellisessä kirjassaan Minun suomalainen vaimoni Wolfram Eilenberger tarkasteli Suomea ja suomalaisuutta. Nyt perhe on muuttanut Kanadaan, vaimo "tekee uraa" ja Eilenberger koettaa selviytyä koti-isänä. Siinä olisi saksalais-suomalaisen perheen filosofi-isälle jo ihan tarpeeksi tekemistä, mutta päivästä toiseen hänen tielleen osuu vielä lisää hankaluuksia. Miksei hän koskaan saa rehellistä vastausta kysyessään pohjoisamerikkalaisilta naapureiltaan heidän vointiaan? Miksi suomalaiset lapset kulkevat yksin mutta pohjoisamerikkalaisia lapsia saatetaan kouluun ja muutenkin paapotaan? Ja toteutuuko hänen amerikkalainen unelmansa ylipäätään koskaan?
Suomalaisen vaimon reaktiot ovat sitten asia erikseen. Vaimon suoruus ja maalaisjärkevä teeskentelemättömyys aiheuttavat pariskunnalle monenlaista kitkaa ympäristön kanssa. Miksi ihmeessä vaimon pitäisi koko ajan hymyillä teennäisesti kaikille?
Wolfram Eilenbergerin maanläheinen huumori päästää lähelle ja koukuttaa lukijan täydellä sydämellä mukaan kolmikielisen perheen kokemuksiin kahdella mantereella.

Feldt, Felicia: Näkymätön tytär

Felicia Feldt: Näkymätön tytär - Kasvatusguru Anna Wahlgrenin varjossa
Felicia försvann, 2011
Otava 2013
Luin ~ 1.9.2013

Lyhyt esittely Adlibriksessä:

Kasvatusasiantuntijan perheessä ei eletty kasvatusoppaiden mukaan. Felicia Feldt kertoo jatkuvista muutoista ja vaihtuvista isäpuolista, äidin alkoholismista, yksinäisyydestään ja syntipukin asemastaan, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta ja äidin miestuttavien ahdisteluista.

Kirja ei ole ensisijaisesti tirkistelykirja - se antaa myös lohtua vastaavia vaikeuksia kokeneelle. Lapsuuden turvattomuus ja kaltoinkohtelu heijastuvat pitkälle, mutta aina on toivoa. Feldtille aika ja pitkät terapiat ovat antaneet tapahtumiin etäisyyttä.

Lundberg, Ulla-Lena: Mitä sydän halajaa

Ulla-Lena Lundberg: Mitä sydän halajaa
Allt man kan önska sig, 1995
Gummerus 1995
Luin ~ 29.08.2013

Jatkoa kirjoille Leo ja Suureen maailmaan

Ahvenanmaan talonpoikaispurjehdusta käsittelevät romaanit Leo ja Suureen maailmaan saavat nyt upean päätöksensä. Trilogian kolmannessa osassa eletään nykyaikaa. Suuret autolautat lipuvat taukoamatta Ahvenenmaan ohi. Ne pyrkivät tarjoamaan matkustajille mitä ikinä sydän halajaa: laivojen valtavissa sisätiloissa vellovat suuruudenhullut unelmat ja kyltymättömät toiveet.

Romaanin kertojana on Leonora Eskilsson, sosiaaliantropologi, jonka suvun vaiheet nivoutuivat kuunari Leon kohtaloon. Hänen lisäkseen lukija kohtaa trilogian edellisistä osista tuttuja myyttisiä ja todellisia Granbodan asukkaita.

Romaanin yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset ainekset kietoutuvat likeisesti yhteen, niin kuin Ulla-Lena Lundbergilla aina. Tuloksena on loistelias analyysi ahvenenmaalaisesta yhteiskunnasta, joka päältä katsoen näyttää muuttuneen perusteellisesti. Mutta syvemmin tarkastellessa modernissa lauttakaudessa ja talonpoikaspurjehduksen kukoistusajassa on merkittäviä yhtäläisyyksiä, minkä kertoja pitävästi, nautittavasti ja mukaansatempaavasti todistaa.

Kommentti:
Kyllä on herkullista tekstiä jälleen kerran. Viisautta, huumoria.

Barnett, Kristine: Ihmeellinen mieli

Kristine Barnett: Ihmeellinen mieli - Poikani tarina
The Spark
A Mother's Story of Nurturing Genius
Otava 2013
Luin ~ 20.08.2013

Otavan lyhyt esittelyteksti:

Kristine Barnettin pojalla on valokuvamuisti ja korkeampi älykkyysosamäärä kuin Einsteinilla, ja hän on matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakas. Kun Jacobin autismi todettiin hänen ollessaan kaksivuotias, äidille sanottiin, ettei poika koskaan opi solmimaan kengännauhojaan.

Yhdeksänvuotiaana Jacob alkoi kehittää astrofysiikan teoriaa, josta hänelle povataan Nobelin palkintoa, ja 12-vuotiaana hän alkoi saada palkkaa kvanttifysiikan tutkijana. Tämä on ollut mahdollista, koska äiti uhmasi puolisoaan ja asiantuntijoita ja uskoi pojan erityislahjoihin.

Kommentti:
Wau. Tykkäsin kirjasta. Mielenkiintoisesti kerrottu. Kirjan kirjoittaja, ihmelapsen äiti on myös melkoinen tehopakkaus.

Dorrestein, Renate: Hyvä äitipuoli

Renate Dorrestein: Hyvä äitipuoli
De stiefmoeder
WSOY 2013
Luin ~9.8.2013

WSOY

Kuvaus WSOY:n sivulta:
Axel ja Claire ovat pyörittäneet kolmen hengen uusperhettään tyytyväisinä jo toistakymmentä vuotta. Sitten Axel löytää aborttiklinikan kuitin ja luulee Clairen toimineen häpeämättömästi hänen selkänsä takana – ja tavallaan hän onkin. Alkaa luulojen ja väärinkäsitysten huikea sirkus, jossa äitipuoli ei kaiketi koskaan voi selvitä hymyssä suin ja jota 16-vuotias tytärpuoli käyttää siekailematta hyväkseen.

Älykkäitä huomioita, pienen ihmisen salaisimpia ajatuksia ja rohkeasta liioittelusta syntyvää kerronnan iloa – sitä on Alankomaiden tunnetuimman kirjailijan kerrontataidon näyte. Renate Dorrestein kirjoittaa rankoista aiheista, ja aina yhtä hauskasti, viisaasti ja kunnioittaen.

----
Annelin lukuvinkeistä tämän kirjan bongasin, kirjailijan nimi oli entuudestaan tuttu. Olen jokseenkin samaa mieltä Annelin kanssa :).

Worth, Jennifer: Hakekaa kätilö!

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!
Call the Midwife - A True Story of the East End in the 1950s
Otava 2012
Luin ~01.08.2013

Kuvaus:
Jennifer Worth kertoo muistelmissaan lämpöisesti ja maanläheisesti ajastaan kätilönä ja aluesairaanhoitajana nunnien äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon East Endissä. Kulmilla melskaavat jengit ja kotikäynneillä slummialueiden ahtaissa asunnoissa vaanivat monet taudit, mutta valoa elämään tuovat yhteisöllisyys, ihmisten ystävällisyys sekä monta lasta synnyttäneiden äitien sinnikkyys alkeellisissa oloissa. Myös sattumuksista kätilötovereiden kanssa syntyy nautittavaa tarinointia.


PS. Tämähän on jo ihan klassikko tv-sarjana. Seuraavaa kautta odotellessa :).

Lundberg, Ulla-Lena: Suureen maailmaan

Ulla-Lena Lundberg: Suureen maailmaan
Stora världen, 1991 Gummerus 1991
Luin ~28.7.2013
Trilogian toinen osa. Itsenäinen jatko kirjaan Leo.

Takakansiteksti:
Romaanillaan Leo Ulla-Lena Lundberg aloitti suuren merenkulkijaeepoksensa. Hän kuvasi siinä dramaattisesti ja vaikuttavasti Ahvenenmaan talonpoikaispurjehduksen kukoistuskautta, joka ajoittui 1800-luvun jälkipuoliskolle.
Romaani Suureen maailmaan alkaa siitä mihin Leo loppuu, mutta nyt aika on toinen. Kylä ei enää ole kaiken ehdoton keskus. Nyt liikkuvat ahvenanmaalaiset laajoilla vesillä ja purjehtivat suurilla nelimastoisilla parkeillaan Kap Hornin ympäri noutaessaan Australiasta vehnälastia Eurooppaan. Eletään yhden aikakauden loppua, muuan loistelias jakso on kääntymässä kohti tuhoaa. Samanaikaisesti Ahvenanmaan elinkeinoelämä muuttuu, eikä merenkulku ole enää ainoa tie edetä maailmassa.
Lundbergin eepoksen eloisuus ei niinkään johdu yhteiskuntakuvauksesta kuin yksittäisistä Grandbodan asukkaista. Tässäkin teoksessa vilisee jännittäviä ihmiskohtaloita ja kuolemattomia henkilökuvia, sellaisia kuin juureton Leonard, rovasti Isidor, Eskilsin vävy Ragnar, merikapteeni Richard ja kaikkien ihailema ”Simonsin täti” Elise.

Romaani Suureen maailmaan on yhtä vaikuttava kuin Leo, ja samalla jännittävästi erilainen.

Kommentti:
Ulla-Lena Lundberg on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani. Miten erilaisista aiheista hän on kirjoittanutkaan.