Ridzén, Lisa: Kurjet lentävät etelään

Lisa Ridzén: Kurjat lentävät etelään
Tranorna flyger söderut, 2024
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Tammi, 2025 (WSOY)
Luin ~ 26.5.2025

Kuvaus:

Pakahduttavan kaunis romaani elämän viimeisistä päivistä.
Kurjet lentävät etelään on lämmin, maanläheinen tarina vanhan miehen viimeisistä päivistä, tunteiden ilmaisemisen vaikeudesta, isyydestä, elämänmittaisesta ystävyydestä ja anteeksiannosta.
Bo elelee kaksin rakkaan koiransa Sixtenin kanssa – vaimo on joutunut hoitokotiin, välit poikaan ovat etäiset ja paras ystävä asuu kaukana. Pitkiä päiviä rytmittävät lähinnä kotihoidon käynnit. Kun Bon voimat hiipuvat, alkaa keskustelu siitä, mitä koiralle pitäisi tehdä, ja Sixtenin menettämisen pelko laukaisee tunteiden ja muistojen vyöryn. Kuinka Bo osaisi osoittaa pojalleen rakastavansa tätä, ennen kuin on liian myöhäistä?
Lisa Ridzén maalaa lukijan eteen pohjoisruotsalaisen jäyhän miehen mielenmaiseman taitavin, rakastavin siveltimenvedoin ja kuvaa meitä kaikkia odottavaa vanhuutta kauniisti, haikeasti ja raadollisen rehellisesti.

Kommentti:

Jossain vaiheessa muoti-ilmiönä oli hassunkuriset vanhainkotikuvaukset karkaavista satavuotiasita jne, mutta en koskaan oikein päässyt niiden makuun.
Tässä sen sijaan on kaunis ja aidonoloinen kertomus vanhuudesta, luopumisesta, riisumisesta, anteeksiannosta ja muista elämän viimeisten kuukausien tunnelmista. Suosittelen!

(326 sivua.)

Moyes, Jojo: Yksinäisten sydänten talo

Jojo Moyes: Yksinäisten sydänten talo
We All Live Here, 2025
Suom. Laura Ekberg
Gummerus, 2025
Luin ~ 24.5.2025

Kuvaus:

Lilan mies on löytänyt nuoremman ja lähtenyt. Lila yrittää selvitä kahden tyttären ja kirjailijanuran vaatimusten ristiaallokossa, minkä lisäksi heidän taloonsa on muuttanut Lilan leskeksi jäänyt isäpuoli. Eikä siinä kaikki: kun Lilan biologinen isä koputtaa oveen, Lila tarjoaa myös tälle kodin. Pikkuhiljaa erikoinen perheasetelma vakiintuu, ja Lila tuntee olevansa valmis deittailuun.
Jojo Moyesin uutuus on koskettava ja hauska kertomus uusista aluista ja elämän jälleenrakentamisesta.

Kommentti:

On ihana tarttua kirjaan, josta jokseenkin varmasti tietää pitävänsä.
Enpä taaskaan pettynyt, jotenkin olin juuri tällaisen lämminhenkisen nopealukuisen tarinan tarpeessa.
Huumoria, suhdekiemuroita, värikästä perhe-elämää, mokia ja sattumuksia, perhekriisejä, mutta myös romantiikkaa - niistä aineksista tämä ihana tarina muodostui. Kevyeenkin tekstiin voi ujuttaa mukaan elämänviisautta, vaikkapa teini-ikäisen vahvistamiseen koulukiusaamista vastaan..
Lisämainintana hyvä käännös, niin ihana ja vapauttavaa lukea hyvää tekstiä!

(461 sivua.)

Nummi, Markus: Käräjät

Markus Nummi: Käräjät
Otava, 2024
Luin ~ 21.5.2025

Kuvaus:

Markus Nummen odotettu uusi romaani purkaa pienen 1930-luvun kyläyhteisön sykkyräisiä suhteita. Kuka on uhri ja kuka rikollinen, ja onko kukaan syytön?
Nuori poliisimies saapuu ensimmäiselle komennukselleen pieneen pitäjään Etelä-Pohjanmaalla. Eletään kevättä 1938, hän on tullut tutkimaan sikiönlähdetysepäilyä. Mieleltään järkkynyt nainen sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka päätteeksi käräjille joutuu yli neljäkymmentä ihmistä. Mutta mitä naiselle itselleen on tapahtunut? Kenelle tuomio lopulta julistetaan?

Kommentti:

Valtavan hieno tarina, jota jouduin harmillisesti urakoimaan kirjaston jonon takia. Toisaalta lukukokemuksesta tuli todella intensiivinen, kun tajusin, että kirjaa on vielä satoja sivuja jäljellä laina-ajan lopun lähestyessä.
Miten hienosti tarinan ydin avautui vähitellen, sisältäen samalla valtavan monta tarinaa.
Onneksi kirjan alussa oli henkilöluettelo, koska etenkin alussa jouduin välillä tarkistamaan henkilöitä ja heidän keskinäisiä suhteitaan.


(575 sivua.)

Da Costa, Mélissa: Toivoa versovat päivät

Mélissa Da Costa: Toivoa versovat päivät
Les Lendemains, 2020
Suom. Saana Rusi
Tammi, 2025
Luin ~ 13.5.2025

Kuvaus:

Haikeankaunis kertomus menetyksestä ja toivosta.
”Ei ole enää tunteja tai päiviä, joilla mitata aikaa. Tästä eteenpäin on vain joskus myöhemmin koittavia hetkiä. Ei päivien valoa, ei liioin yön pimeyttä. On vain minä ja suruni tässä hiljaisessa talossa.”
Hirvittävän menetyksen kokenut Amande pakenee armottoman kirkasta kesää kauas Auvergnen maaseudulle saadakseen surra rauhassa. Sattuman kautta hän kuitenkin kiinnostuu pihan villiintyneestä puutarhasta ja uskaltautuu tutkimaan sitä. Kun vuodenajat vaihtuvat ja puutarha vähitellen elpyy, myös Amande päästää kuin varkain taas toiset ihmiset, valon ja ilon osaksi elämäänsä.
Toivoa versovat päivät on sykähdyttävä kertomus luonnon parantavasta voimasta ja siitä, kuinka joskus on pysähdyttävä pystyäkseen jatkamaan eteenpäin.

Kommentti:

Kirjan suomenkielinen nimi on hieno oivallus, sillä toivo todellakin versoo Amanden elämässä monellakin tavalla. Surullisenhaikea tarina, joka ei ihan yllä edellisen Da Costan tarinan (Kaikki taivaan sini) tasalle, mutta tykkäsin kuitenkin.

(282 sivua.)

Hunter, Cara: Tilinteko

Cara Hunter: Tilinteko
Making a Killing, 2025
Suom. Johanna Laitila
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2025
Luin ~ 11.5.2025

Kuvaus:

Koukuttavassa poliisidekkarissa komisario Adam Fawley huomaa tehneensä aiemmin kohtalokkaan virheen.
Vuonna 2016 Adam Fawley tutki kahdeksanvuotiaan Daisyn katoamista. Lopulta tytön äiti tuomittiin lapsensa murhasta. Nyt true crime -sarja Pahamaineisen tuottaja saa vihiä, ettei poliisi selvittänyt silloisessa tutkinnassa aivan kaikkea. Pian löytyy ruumis, joka liittyy tuohon ratkaistuksi luultuun tapaukseen. Mitä Oxfordissa kadonneelle Daisy-tytölle tapahtui, ja miten Fawley saattoi epäonnistua niin traagisella tavalla?

Kommentti:

Muistan, kun kirja Daisy Masonista päättyi, mieleen jäi jonkinlainen epäilyksen häivähdys siitä, oliko koko tarina vielä kokonaan siinä.
No, ilmenee, ettei todellakaan ollut. Mutta siihen en ollut valmistautunut, että tarina ei vieläkään päättynyt. Ja kuka (kumpi) naisista jäi henkiin, ja miten ihmeessä?
Cara Hunter on jo useammassa kirjassa hyödyntänyt sähköpostien, lehtijuttujen ja esim. nettipalstakeskustelujen käyttämistä vaikkapa tapausten ennakkotietojen tai yleisen mielipiteen ja arvailujen esiin tuomisessa. Itse en ihan kauheasti siitä tykkää, vaan nämä tekstinvaihdokset tuovat sekavuutta sinänsä mielenkiintoisiin tarinoihin.
Uusimpana lisämausteena on nyt jo pari kertaa ollut tekeillä olevien rikostv-sarjojen hyödyntäminen, mikä tässä toi melkoisen lisämausteen ja suoranaisen juonenkäänteen tarinaan.
tarinasta itsestään voi sanoa, että onpa Daisy Mason todella karmiva tyyppi.

(.... sivua.)

Alasalmi, Päivi: meren ja veren liitto

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 5.5.2025

Kuvaus:

Syyskuussa 1714 joukko Perämeren rannikon asukkaita pakenee venäläissotilaita Hailuotoon. Heidän on tarkoitus jatkaa Ruotsiin, mutta 200 kasakkaa ehtii rantautua saareen. Murhaperjantain myllynratas pyörii armotta, eikä rattaan läpi virtaa vesi vaan veri.
Meren ja veren liitto on hurja romaani nuoresta Christinasta, ristiriitojen repimästä rakkaudesta ja vilpittömästä uhrautumisesta.

Kommentti:

Historiallinen romaani vähemmän käsitellystä ajanjaksosta Suomen historiassa.
Olen aiemmin lukenuttätä aihetta käsittelevät Kirsti Loukolan (-Ruskeeniemi) Kiljukotkan ja Buharan satakielen, suosittelen vahvasti etenkin Kiljukotkan lukemista, jos aihe kiinnostaa. On tärkeää, että tällaisestakin ajanjaksosta kirjoitetaan. Vakavasta aiheesta ja todella raaoista tapahtumista poikettiin alussa ja yllättäen myös lopussa hieman kevyempään kerrontaan, mikä hieman hämmensi. Ehkä tarkoitus oli lievittää tarinan karmeutta..
Päivin Alasalmen tuotannosta suosikkejani ovat yhä edelleen Joenjoen laulu, Pajulinnun huuto ja Siipirikon kuiskaus -trilogia saamelaisista.
(332 sivua.)

Onerva, Ulla: Hattaradilemma

Ulla Onerva: Hattaradilemma
Tammi, 2025 (WSOY)
Luin ~ 30.4.2025

Kuvaus:

Nokkela hyvän mielen romaani Jane Austenin sankarittaren mukaan nimetystä Emmasta, joka puolustaa romanttista kirjallisuutta mutta tuntee vetoa sietämätöntä romantiikan vihaajaa kohtaan.
Ensirakkaus on jättänyt Emman vanhojen tansseissa, eivätkä tunteet ex-poikaystävään ole abivuoden alkaessa täysin hiipuneet. Haikailun sijaan Emma uppoutuu romanttisiin kirjoihin, vaikka koko muu maailma tuntuu halveksivan hänen lempigenreään. Kun ynseä kirjailija lyttää viihdekirjallisuuden lehdessä eikä koulun lukulistaltakaan löydy romanttisia kirjoja, Emma ryhtyy kapinaan. Hän perustaa Oikukkaiden romantikkojen piirin, jonka päämäärä on kohottaa romanttisen kirjallisuuden arvostusta ja tuhota kirjallisuusankeuttajat. Tehtävä ei ole helppo, sillä piirin sisällä kipinöi niin vihasta kuin rakkaudestakin, ja Emma huomaa olevansa pahemmassa sotkussa kuin lempiromaaniensa sankarittaret.
Ulla Onervan esikoisromaani Hattaradilemma aloittaa humoristisen viihdetrilogian, joka solmii Jane Austenin ja Charlotte Brontën romanttiset klassikot oivaltavasti nykypäivään. Trilogia sopii kaikille, jotka eivät suostu salaamaan rakkauttaan romanttisia kirjoja kohtaan!

Kommentti:

Hauska, hyvin kirjoitettu romanttinen tarina. Kohteena erityisesti nuoret aikuiset, mutta oivallisen raikas tarina näin vanhemmallekin lukijalle.

(332 sivua.)

Debreczeni, József: Kylmä krematorio

József Debreczeni: Kylmä krematorio . raportti Auschwitzin valtakunnasta
Hideg krematórium, 1950
Suom. Minnamari Sinisalo
Like Kustannus, Otava 2025
Luin ~ 27.4.2025

Kuvaus:
Keskitysleireiltä selviytyneen lehtimiehen silminnäkijäkuvaus "Auschwitzin valtakunnan" kauheuksista.
Unkarinjuutalainen József Debreczeni kertoo journalistin kylmäpäisellä tarkkuudella koettelemuksistaan kolmella eri pakkotyöleirillä. Vuoden kestänyttä vankeutta leimasivat väkivalta, nälkä, sairaudet ja alituinen pelko, jota satunnaiset toveruuden ja inhimillisyyden pilkahdukset eivät onnistuneet lievittämään.
Debreczeni on kirjannut muistonsa tuoreeltaan sodan jälkeen. Vuonna 1950 ilmestynyt, palkittu muistelmateos julkaistiin vasta vuonna 2023 englanniksi, ja siitä tuli arvostelumenestys. Debreczeniä on verrattu Primo Leviin, ja teosta on luonnehdittu holokaustikirjallisuuden helmeksi.

Kommentti:

Huomioitavaa on, että vapauduttuaan keskitysleiriltä József Debreczeni kirjoitti tämän kirjan ja julkaisi sen Jugoslaviassa jo vuonna 1950. Se jäi kuitenkin rautaesiripun taakse ja julkaistiin englanniksi vasta vuonna 2023 ja sen jälkeen muilla kielillä. Tarkempi analyysi ja kuvaus löytyy esim. täältä.
(222 sivua:)

Hämäläinen, Paula: Tämä ei ole romanttinen komedia

Paula Hämäläinen: Tämä ei ole romanttinen komedia
Otava, 2025
Luin ~ 25.4.2025

Kuvaus:

Miksi ihmissuhteet ovat joillekin niin järjettömän vaikeita? Tragikoomisessa esikoisromaanissa Bridget Jones kohtaa Sally Rooneyn.
Suomalainen Maija saa assarinpestin halpaan true crimeen erikoistuneesta tuotantoyhtiöstä Lontoossa. Firma lähtee Tokioon kuvaamaan sarjaa japanilaisista sarjamurhaajista. Reissulla Maija saa flashbackeja tokiolaisesta ensirakkaudestaan. Moni asia ei mennyt hyvin, ja suhteen jälkeen Maija ei ole seurustellut. Onko päälleni langetettu kirous, Maija miettii. Miksi miesten kanssa on aina niin vaikeaa?
Herkullisen melankolinen ja vilpittömän toiveikas teos rakkauden etsinnästä kysyy, miten pitää yllä uskoa rakkauteen silloinkin kun kaikki epäonnistuu.

Kommentti:

Olipa mielenkiintoista lukea ensin Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ja sen jälkeen tämä kirja.
Aihepiirihän on oikeastaan sama, välissä vain on 200 vuotta.
Väitän, että vaikka monenlaiset asiat ovat maailmassa paremmin kuin 1800-luvulla, on myös asioita, jotka ovat huonommin. Ainakaan ihmiset eivät parisuhteidensa kanssa pääse yhtään helpommalla, kaikesta (näennäisestä?) vapaudesta huolimatta. Se vapauskin luo kahleita, ja etenkin suurta arvaamattomuutta.
Lyhyesti yksinkertaistaen sanoisin, että ihmisten itsekkyydelle on tilaa yhä enemmän.

Pidin tästä kirjasta ja sen päähenkilöstä todella paljon. Melkein haluaisi kuulla, mitä Maijalle sittemmin kuuluu..
Ai niin, hauska yksityiskohta ole maininta Pachinko-halleista, joista juuri kuulin ensimmäistä kertaa lukemassani Pachinko-kuulat -kirjassa.

(381 sivua.)

Austen, Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Pride and Prejudice, 1813
Suom. Kersti Juva
Kustannusosakeyhtiö Teos, 2013
Luin ~ 21.4.2025

Kuvaus:

Ylpeys ja ennakkoluulo on rakastetun englantilaiskirjailijan Jane Austenin kenties kuuluisin teos, niin monta kertaa maalaisherrasväen älykkään ja kärkkään tyttären Elizabeth Bennetin ja ökyrikkaan herra Darcyn hitaasti syttyvä rakkaus on esimerkiksi sovitettu televisioon, teatteriin ja valkokankaalle. Mikään ei kuitenkaan voita tarttumista itse kirjaan.
Ylpeys ja ennakkoluulo ei ole pelkkä rakkaustarina. Kuten muissakin Austenin teoksissa, sen romantiikan ja huumorin rinnalla tarkastellaan terävästi esimerkiksi luokkaeroja, tapojen pintakiiltoa, kasvatusta ja naisen asemaa. Aiheita, joiden ongelmat eivät ole kadonneet minnekään meidän aikanamme. Ja kirjoitettuna tavalla, joka tekee Ylpeydestä ja ennakkoluulosta ajattoman.
Ylpeyden ja ennakkoluulon 200-vuotisjuhlan kunniaksi se ilmestyy nyt Kersti Juvan säkenöivänä uutena suomennoksena.


Kommentti:

Olen toki nähnyt Ylpeys ja ennakkoluulo-tv-sarjan, mutta nyt vasta sain tartuttua alkuperäiseen teokseen. Voin suositella!
Lukiessa mieleen tulivat kieltämättä vahvasti tietyt sarjasta tutut kasvot, mutta se ei ainakaan minua haitannut. Hieno klassikkotarina tämä on kuvattunakin, mutta kirjana suorastaan hauska!
Loppusanoissa kerrassaan loistava suomentaja Kersti Juva kirjoittaa: Tärkein päämääräni tässä uudessa suomennoksessa on ollut välittää lukemisen nautinto. Ylpeys ja ennakkoluulo on englanniksi hykerryttävän hauska kirja, ja sellainen toivon sen olevan myös suomeksi.

Ja kyllä, mielestäni tässä suomentaja on onnistuvat aivan mainiosti, sillä ainakin minut kirjan huumori suorastaan yllätti. Myös aikakauden elämäntyylin ja sosiaalisten suhteiden kiemuroiden kuvaaminen oli vaikuttavaa. Ajattelinkin välillä, että todella taitava suomentaja on onnistunut valtavan hyvin tavoittamaan käännöstyössä aikakauden tapakulttuurin hienot yksityiskohdat sanankäänteitä myöten.
Romanttisesta aiheestaan huolimatta (tai ehkä juuri siksi) Ylpeys ja ennakkoluulo on todella tasokas aikalaiskuvaus 1800-luvun naisten asemasta. Naimakaupat oikeastaan määrittivät nuoren naisen loppuelämän toimeentulon.
Herkulliset henkilöhahmot ja mutkikkaat (usein väärinkäsitysten aiheuttamat) juonenkäänteet tuovat oman suolansa tähän todelliseen klassikkoon.

(511 sivua.)

Dusapin, Elisa Shua: Pachinko-kuulat

Elisa Shua Dusapin: Pachinko-kuulat
Les billes du Pachinko, 2018
Suom. Anu Partanen
Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2024
Luin ~ 15.4.2025

Kuvaus:

Claire viettää elokuuta isovanhempiensa luona helteisessä Tokiossa, missä Korean sotaa ja Japanin miehitystä vuosikymmeniä aiemmin paennut pariskunta pyörittää nuhjuista pachinko-pelihallia. Ulkomaailma on vieras: pariskunta kieltäytyy puhumasta japania ja tuskin poistuu hallin valonvälkkeestä ja metallikuulien kilkkeestä.
Sveitsissä kasvanut Claire opettaa ranskaa pienelle Miekotytölle ja järjestää isovanhemmilleen matkaa Koreaan, missä nämä eivät ole käyneet lähtönsä jälkeen. Claire ei ymmärrä isovanhempiensa haluttomuutta matkustaa. He kommunikoivat kankealla englannilla. Kielten, kulttuurien ja sukupolvien väliset muurit kohoavat korkeina.
Elisa Shua Dusapinin vahvatunnelmainen romaani käsittelee perhesuhteita, identiteettiä, toiseutta ja vieraantumista. Dusapinin proosa on keskittynyttä, aistikasta ja tarkkuudessaan hienostunutta.

Kommentti:

Luin tätä kirjaa niin pieninä pätkinä, etten saanut kirjan tarinasta oikein kunnolla kiinni ja henkilötkin jäivät kovin etäisiksi. Tavallaan tykkäsin kirjan minimalistisesta tyylistä, mutta tässä tapauksessa se jätti minut lopulta hieman ymmälleni monista asioista. Luulen, että japanilaista ja korealaista kulttuuria pitäisi ymmärtää paremmin, jotta tämä olisi auennut. (175 sivua.)

Sparks, Nicholas: Toive

Nicholas Sparks: Toive
The Wish, 2021
Suom. Ulla Selkälä
WSOY, 2024
Luin ~ 11.4.2025

Kuvaus:

Maggie Dawes oli kuudentoista, kun hän joutui muuttamaan tätinsä luo syrjäiselle saarelle Pohjois-Carolinaan. Tuulen tuivertamassa pikkukaupungissa hän tapasi komean ja vilpittömän Bryce Trickettin, ja sen jälkeen mikään ei ollut ennallaan.
Tätä nykyä mestarivalokuvaaja Maggie matkustaa ympäri maailmaa ja pyörittää menestyksekästä galleriaa New Yorkissa. Hän on myös vakavasti sairas.
Joulunpyhinä hän kertoo koko tarinansa nuorelle assistentilleen. Mitä kaikkea elettyyn elämään kätkeytyy, ja millaisia yllätyksiä sillä on vielä tarjota?

Kommentti:

Kyllä on riipaisevia tarnoita Nicholas Sparksilla. Tämä oli riipaisevuudessaan jo sillä rajalla, että joutui miettimään, haluaako näitä edes lukea. Mutta vaikuttavaa tarinankerrontaa tämä totisesti on.

(415 sivua.)

Nivukoski, Paula: Pimeät päivät, valkeat yöt

Paula Nivukoski: Pimeät päivät, valkeat yöt
Otava, 2025
Itsenäinen jatko-osa kirjalle Kerran valo katoaa (2022)
Luin ~ 5.4.2025

Kuvaus:
Kiitetyn pohjalaiskirjailijan kertomus äidin surusta virtaa musertavan kauniisti kuin musta joki.
Sotien jälkeen Kertun perhe elää suloisen tavallista maaseudun arkea Pohjanmaalla. Onni kääntyy silmänräpäyksessä, kun yksi perheen lapsista kuolee. Lohduton suru asettuu taloksi ja kysyy, miten mumman eläessä niin vanhaksi voi lapsen kohtalo olla aivan toinen.
Hautajaisten jälkeen Kerttu matkustaa tätinsä Sennin luokse Vaasaan. Kaupungissa saa elää hetken aikaa kuin jonkun toisen elämää, ja kotiinpaluu alkaa tuntua yhä vaikeammalta.
Nivukoski tulkitsee taidokkaasti surun maisemaa ja pukee sanoiksi kajastavan toivon, aamun joka koittaa, vaan ei ole entisellään.

Kommentti:

Surullisesta aiheesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi tämä on todella kaunis kirja. Kieli on valtavan kaunista ja kuvaavaa, olematta silti yhtään tylsää tai toisteista. Pohjanmaan murre tuo pikantin ja aitoutta tukevan lisän.


(378 sivua.)

Boyne, John: Kaikki särkyneet paikat

John Boyne: Kaikki särkyneet paikat
All the Broken Places, 2022
Suom. Kari-Pekka Toivonen
Bazar Kustannus Oy, 2023
Luin ~ 1.4.2025

Kuvaus:

Poika raidallisessa pyjamassa -menestysromaanin jatko-osa.
John Boynen Kaikki särkyneet paikat on toisen maailmansodan seurauksiin pureutuva romaani syyllisyydestä, anteeksiannosta ja kaiken ylittävästä rohkeudesta.
Vuosi 1946. Äiti ja tytär pakenevat Puolasta Pariisiin sen jälkeen, kun sota ja menetys repivät heidän elämänsä kappaleiksi. Heidän kannoillaan ovat pelko ja häpeä, eivätkä he tiedä, kuinka vaikeaa omaa menneisyyttään on paeta.
Lähes kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin iäkäs Gretel Fernsby elää rauhaisaa elämää Lontoossa, kunnes kohtaaminen hänen uusien naapureidensa yhdeksänvuotiaan Henry-pojan kanssa nostaa pintaan muistot, jotka Gretel on yrittänyt jättää taakseen.
Joutuessaan valitsemaan Henryn turvallisuuden ja omansa välillä Gretel on jälleen samanlaisessa tienristeyksessä kuin lapsuudessaan. Pystyykö hän toimimaan, vaikka hintana olisi kaikkien niiden salaisuuksien paljastuminen, joita hän on koko elämänsä yrittänyt pitää piilossa?
John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa -menestysromaanin jatko-osa Kaikki särkyneet paikat kertoo vuosikymmenien mittaisesta matkasta täynnä valtavaa surua ja kiihkeää toivoa.

Kommentti:
Todella mielenkiintoinen ja mielestäni onnistunut lisäosa. Jos miettii, millaista Europassa - ja oikeastaan koko maailmassa - on ollut toisen maailmansodan jälkeen, niin tässä pieni kurkistus yhdestä näkökulmasta. Kun sota on ohi, sota ei pitkään aikaan oikeasti ole ohi. Erilaiset sodan vaikutukset ihmisiin, kansoihin, yhteiskuntiin jatkuvat vuosia, vuosikymmeniä. On syyllisiä, osallisia, sivustakatsojia, paenneita, selvinneitä, selviytymissyyllisiä jne. Jokaisella oma tarinansa ja selviytymisyrityksensä. kaikki eivät (enää) edes halua selviytyä, kun menetyksiä tai syyllisyyttä on liian paljon.
Vaikka toisesta maailmansodasta on jo paljon kirjoitettu, tämä tarina tuo pienen ripauksen lisää, ja paljon ajattelemisen aihetta.
Boyne punoo tarinaa kahdessa eri aikatasossa todella taitavasti ja tarinan jännite kasvaa hienovaraisesti. Lopulta kirjaa ei vain voi laskea käsistään.

(368 sivua.)

Viitala, Kaisa: Klaanin suojeluksessa

Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa
Karisto / Kustannusosakeyhtiö Otava, 2025
Nummien kutsu-sarjan 2.osa
Luin ~ 26.3.2025

Kuvaus:

Romantiikkaa ja salaisuuksia 1700-luvun Skotlannissa! Lumoava Nummien kutsu -sarja jatkuu.
Agnes on nyt Fingalin vaimo ja Gilleshielin emäntä. Seesteinen elämä Ylämaalla ei kuitenkaan jatku kauan, sillä pariskunnan on lähdettävä Edinburghiin hoitamaan klaanin kauppasuhteita.
Kaupungissa Agnes joutuu kohtaamaan menneisyytensä virheet, ja kaiken lisäksi yllättävä tragedia käynnistää hurjan huhumyllyn. Agnes kipuilee vaimon roolissaan raajarikkoisuutensa ja turhaan odottamansa raskauden parissa, ja Fingal on yhä poissaolevampi ja salailevampi. Kestääkö heidän rakkautensa?
Lukijat hurmannut liikuntavammainen päähenkilö Agnes ravistelee totuttuja käsityksiä romanttisen viihteen sankarittarista

Kommentti:

Tätä kirjaa on hieman hankala kommentoida ilman juonipaljastuksia, mutta pelkästään yleisellä tasolla kommentoiminen tuntuu vähän ohuelta.
Minä ainakin haluan lukea kirjat ilman liian tarkkoja etukäteistietoja tai -mielipiteitä, joten siksi yritän nyt luovia kieli keskellä suuta.
Onneksi olin kirjaston varauslistalla sen verran kärkipäässä, etten joutunut pitkään välttelemään muiden kommentteja. Toisaalta, nyt joudun sitä pidempään odottamaan seuraavaa osaa, joka ilmestyy VASTA vuoden päästä. Niin epäreilua!
Taas kerran ihmettelen tarinankertojan taitavuutta viedä lukijaa mielensä mukaan. Tässä kirjassa sekä tapahtumat että henkilöt ovat mielenkiintoisia, ei vähiten päähenkilö Agnes, jonka epävarmuutta tuoreena vaimona niin lämmöllä seuraa. Tässä osassa nousi monellakin tavalla tärkeään rooliin Agneksen suku, etenkin serkkutyttö (from hell, kuten joku osuvasti Lily Hunteria kuvasi).
Pidän aina siitä, miten näennäisen kevyt (viihde) tarina voi nostaa esiin ja käsitellä painavia asioita. Tässä ainakin tuli pohdittua selkeän pääteeman, liikuntavammaisuuden lisäksi yksinäisyyttä, syrjäänjäämisen kokemusta, tai sitä, miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat kokemiinsa asioihin. Joku syyttelee kaikkia muita, mutta oma toiminta ei ikinä näy vääränä. Toinen taas syyttää aina ja joka paikassa itseään kaikesta, jopa ihan kuvitelluista asioista, Ja sitten niitä väärinkäsityksiä vasta sikiääkin. Näin tarinana niistä tietysti tulee todella herkullisia, kun osaa sanansa oikein asettaa. Ja no, Viitala kyllä osaa.
Ainakin minulle tuli tunne, että tässä kirjailija jo itsekin nautti, kun sai herätettyä henkiin nämä henkilöt ja heidän tarinansa.
On aina ihana lukea kirjaa, jonka teksti on kunnon suomea, ei kirjoitusvirheitä, ei toistuvia epäloogisuuksia jne. Tämä ei (nykyään) aina ole itsestäänselvyys.
(Tämä koskee toki enemmän käännöskirjallisuutta, mutta epätarkka kielenkäyttö syö pahasti tarinan uskottavuutta ja olen kiiteltyjäkin kirjoja jättänyt jopa kesken, kun en vaan kestä tiettyjä kielioppijuttuja.)
Arvostan myös suoraa tapahtumien etenemistä. Toki asioita edellisestä osasta kerrattiin sopivasti niille lukijoille, jotka eivät ole ensimmäistä osaa lukeneet, mutta ei kuitenkaan liikaa rautalangasta vääntämistä eikä aikatasoissa hyppimistä.

(457 sivua.)

Kuntsi, Sissi: Klo 17.23

Sissi Kuntsi: Klo 17.23
Tammi, 2024
Luin ~ 22.3.2025

Kuvaus:

Sydäntä raastava, tosipohjainen pienoisromaani sairaan puolison omaehtoisesta kuolemasta. Onko syvintä rakkautta antaa toisen lähteä? Kuinka tänne jäävä selviää?
Heinäkuun yhdeksäntenä päivänä kello 11.51 syleilen sinua kotimme kuistilla viimeisen kerran, Juhana. Videokamerat ovat jo päällä. Meidän viimeinen kosketuksemme, viimeiset sanamme toisillemme dokumentoituvat muistikortille, jota en halua koskaan katsoa. Lääkäri sanoi, että tapahtuma on videoitava. Se todistaisi, että minä en tappanut sinua.
Kun rakastavaiset kohtasivat, mies oli jo vakavasti sairas, elvytetty viidesti eikä ehkä aina muistaisi, kenen vierellä herää. Elämä lahjoitti heille yhteisen vuosikymmenen. Sissi Kuntsille sen viimeisten viikkojen hinta oli mittaamaton.
Sissi Kuntsi on nimimerkillä kirjoittava kirjailija, jonka pienoisromaani Klo 17.23 perustuu hänen omaan elämäänsä, vuosikymmeneen, jona hän seurasi puolisonsa matkaa kohti omaehtoista kuolemaa. Avustetulle itsemurhalle ei Suomessa ole käytäntöä. Kirjailija ei ota asiaan kantaa. Hän kirjoitti, jotta selviäisi.

Kommentti:

Rakkauden hinta. Niinhän se on, että kun rakastaa, antautuu kaiken hyvän lisäksi alttiiksi myös suurimmille suruille ja ikävälle.
Valtavan vaikuttava kuvaus siitä, miltä tuntuu, kun tietää, että rakastettu ei jaksa enää elää.
Myös jälkeen jäävällä on mielestäni oikeus tuntea myös itsekkäitä tunteita siitä, että toinen valitsee kuoleman, vaikka yhä rakastaa. Samaan aikaan täytyy miettiä, mitä kaikkea voi tai kannattaa sanoa ääneen kuolevalle.

(187 sivua.)

Rönkä, Matti: Onnen kaukoranta

Matti Rönkä: Onnen kaukoranta
Gummerus, 2024
Luin ~ 19.3.2025

Kuvaus:

Kesä Savossa. Heinä tuoksuu ja tango soi.
Rissasen Ramia pyydetään kitaristiksi ja laulajaksi. Rami huhkii kesärenkinä enonsa maatilalla, tuorerehua pitäisi tehdä, eikä soitella yömyöhään. Viihdeorkesteri Salamat aloittaa kuitenkin treenaamisen, ja päästessään lavalle Rami innostuu musiikkihommista tosissaan. Hänen komea lauluäänensä ja karismansa pannaan heti merkille, ja keikan jälkeen tanssitettavia riittää.
Matti Röngän nostalginen romaani tempaisee savolaispojan heinäpellolta tanssilavojen tähdeksi ja vie lukijansa iskelmä-Suomen kultaisiin vuosiin 1970-80 luvuille.

Kommentti:
Mukava nostalgiamatka omankin nuoruuden vuosiin ja vuosikymmeniin.
(235 sivua.)

Lane, Soraya: Italialainen tytär

Soraya Lane: Italialainen tytär
The Italian Daughter, 2022
Suom. Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023
1. osa Kadonneet tyttäret -sarjasta
Luin ~ 16.3.2025

Kuvaus:

Kuusi toisilleen vierasta naista on kutsuttu lakitoimistoon Lontooseen. Jokainen saa pian vihiä oman isoäitinsä ihmeellisestä tarinasta, jonka dramaattiset vaiheet saattavat mullistaa heidän käsityksensä omista juuristaan.
Lily, naisista ensimmäinen, pitelee käsissään nuhruista italiankielistä reseptiä ja La Scalan käsiohjelmaa. Nämä vihjeet johdattavat hänet unelmatyöhön viinitilalle ja etsimään juuriaan italialaisesta kylästä. Auki alkaa keriytyä traaginen tarina kohtalon erottamista rakastavaisista, jotka olivat valmiit uhraamaan kaiken.
Kun isoäidin mysteeri selviää, uskaltaako Lily seurata omaa sydäntään?

Kommentti:
Sinänsä mielenkiintoinen tarina, mutta en ole ihan vakuuttunut siitä, mahdanko kuitenkaan koko sarjaa lukea. Historian osuus oli mielestäni parempi kuin nykyhetken kuvaus.

(287 sivua.)

Jäi kesken: Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä
Jäi kesken: Veronica Henry: Rantamaja
Toinen oli juuri nyt liian raskas luettava ja toinen taas liian kevyt.

Salovaara, Aija: Ihan pieniä lintuja

Aija Salovaara: Ihan pieniä lintuja
WSOY, 2023
Luin ~ 28.2.2025

Kuvaus:

Hilpeän haikea romaani itsen hukkaamisesta ja löytämisestä sekä nähdyksi tulemisen tarpeellisuudesta.
Millaista on, kun isä putkahtelee elämään lähinnä häiritsevänä, häpeää tuottavana olentona, jota ei osaa lakata kaipaamasta? Millaista on, kun lapsuuden vierailut isän luona tarkoittavat heittelehtiviä kyytejä umpihumalaisen ajamassa autossa tai piipahduksia kaljanhajuisiin kuppiloihin? Miten siitä kasvetaan aikuisiksi, entä miten häpeä vaikuttaa - mitä se vaatii tai sallii?
Ihan pieniä lintuja on romaani isästä, isähäpeästä, mutta myös paljosta muusta. Se on kipeää kasvamista aikuiseksi vielä silloinkin, kun sellainen pitäisi jo olla. Se on tuulihatun keveää kerrontaa raskaista teemoista: eriarvoisuudesta ja itsensä hyväksymisestä, monien mutkien kautta. Se on kuoppainen tarina ihmissuhteista, rakkaudesta, masennuksesta ja välimatkoista, jotka voivat venyä välillä jopa loputtoman pitkiksi. Ja silti romaanin poreileva tapa keriä tarinaa lapsesta nuoruuden kautta keski-ikään on samaan aikaan kumman lohduttava, naurattava ja helliä tunteita herättävä; olemme kaikki lopulta aika pieniä lintuja.

Kommentti:

Tartun heti tuohon kustantajan luonnehdintaan "hilpeän haikea". Kirja on totisesti haikea, muttei kovinkaan hilpeä.
Isän alkoholismi ja varhainen kuolema eivät jätä hänen aikuista tytärtään rauhaan, kaiken elämässään hän edelleen suodattaa juopon isän aiheuttamien lapsuuden, nuoruuden ja aikuisiänkin traumojen kautta.
Lopulta hän on jättämässä vuosikausia käyttämänsä mielialalääkkeet ja käy läpi kaikki löytämänsä terapiamuodot. Prosessi etenee, vaikkakin hitaasti.

Tämä on kirjailijan esikoisromaani.

(287 sivua.)

Holmström, Johanna: Sielujen saari

Johanna Holmström: Sielujen saari
Själarnas ö, 2017
Suom. Jaana Nikula
Otava, 2017
Luin ~ 22.2.2025

Kuvaus:

Terve vai hullu - missä raja kulkee? Väkevä tarina toisiinsa kietoutuvista naiskohtaloista synkkämaineisella saarella.
Kristina oli itsekin vielä lapsi tullessaan raskaaksi. Nyt hänen lapsensa ovat kuolleet, ja häntä tullaan noutamaan. Porvaristyttö Elli suljetaan Sielujen saarelle vuosia myöhemmin, kun hän on paennut suin päin vanhempiensa kodin ahdasta ilmapiiriä.
Rikas ja runsas tarina kertoo naisen osasta, terveyden ja hulluuden huterasta rajasta ja kaikesta siitä, mitä ihminen on valmis tekemään pysyäkseen vahvempien puolella rajaa.

Kommentti:

Sairaalasaari, josta ei käytännössä ole ulospääsyä. Ikiaikainen kysymys; kenen on vastuu ja häpeä, kun nuori tyttö raiskataan. Seuraukset ainakin on nainen (tyttö) joutunut karvaasti kantamaan, siitä kertoo Kristinan tarina.
Eristetylle saarelle päätyminen on ollut myös hoitohenkilökunnalle melkoinen kokemus.
Surullisia kohtaloita, monenlaisia.

(365 sivua.)

Kajanto, Maija: Kardemummajoulu

Maija Kajanto: Kardemummajoulu
WSOY, 2025
Luin ~ 14.2.2025

Kuvaus:

Kahvila Koivun joulu on odotusta täynnä.
Pyhävirran kylässä kahvila Koivu valmistautuu jouluun lumen ja kovien pakkasten keskellä. Krisse ja Tommi liimaavat paperitonttuja kotinsa ikkunoihin ja suunnittelevat kevättä ja uutta elämänvaihetta. Krisselle tuleva muutos on paitsi onnellinen myös kipeä, etenkin kun tuntuu, etteivät kaikki hänen perheestään jaa hänen onneaan.
Joulu tuo Pyhävirralle joukon vanhoja tuttuja ja paljon uusia suunnitelmia. Kunnan yhteistyökuvioiden myötä Pyhävirralle saapuu myös ihmisiä, joista osa aikoo löytää voimaeläimensä maaseudun rauhasta. Hääsuunnitelmat Krissen lähipiirissä sieppaavat koko kylän mukaansa, mutta miten käy, kun lumi ja pakkanen ovat sekoittaa tärkeän päivän?
Kun jouluaattoaamuna riisipuuro hautuu hellalla ja kardemumman tuoksu leijailee keittiöstä, on aika selvittää, voiko joulussa todella olla taikaa.
Kardemummajoulu on kuusentuoksuinen hyvän mielen joulukirja. Teos päättää suuren suosion saavuttaneen Kahvila Koivu -sarjan. Kirjasarjan aloitti Korvapuustikesä vuonna 2022.
Maija Kajanto on kirjailija ja viestinnän ammattilainen, joka ei osaa keittää riisipuuroa. Kardemummajoulu on hänen kahdeksas kirjansa.

Kommentti:

Ihana hyvänmielen joulukirja, joka sopi kyllä myös ystävänpäivänä luettavaksi :). Kiva päätös tälle sarjalle!

(265 sivua.)

Nguyên, Phan Quê Mai: Missä tuhka kukkii

Nguyên, Phan Quê Mai: Missä tuhka kukkii
Dust Child, 2023
Suom. Elina Salonen
Sitruuna Kustnnus Oy, 2024
Luin ~ 13.2.2025

Kuvaus:

Vietnam 1969. Sisarukset Trang ja Quynh lähtevät maaseutukylästään Saigoniin löytääkseen töitä.
He päätyvät yhteen kaupungin monista baareista, jossa he viihdyttävät amerikkalaissotilaita maksua vastaan. Sodan lähestyessä kaupunkia Trang tempautuu romanssiin amerikkalaisenhelikopterilentäjän kanssa.Vuosi 2016. Orpo Phong, mustan amerikkalaisen sotilaan ja tuntemattoman vietnamilaisen naisenpoika, päättää etsiä vanhempansa. Orpokodin eteen hylättyä Phongia on nimitelty koko hänen elämänsä ajan elämän tomuksi, äpäräksi, mustan Amerikan imperialistiksi, vihollisen lapseksi.
Hän toivoo voivansa jättää kurjan elämänsä Vietnamissa ja päästä Yhdysvaltoihin. Samoihin aikoihin amerikkalaisveteraani Dan palaa Vietnamiin vaimonsa kanssa. Hän haluaa kohdata menneisyyden salaisuudet ja toivoo löytävänsä vihdoinkin rauhan itsensä kanssa.
Menneisyys ja nykyhetki kietoutuvat yhteen tässä unohtumattomassa ja runollisessa tarinassa, jossa päähenkilöt joutuvat kohtaamaan sodan aikana tehtyjen päätöstensä seuraukset - päätösten, jotka pakottavat heidät tutkimaan sisimpäänsä ja löytämään yhteisen maaperän rotujen, sukupolvien, kulttuurien ja kielten yli.
Missä tuhka kukkii kertoo unohtumattoman ja syvällisen tarinan siitä, miten he, jotka perivät tragedian, voivat uudelleen määritellä kohtalonsa rakkauden, viisauden, myötätunnon, rohkeuden ja ilon avulla.

Kommentti:

Vaikuttava tarina, ja pidin kirjailjan sovinnollisesta kerronnasta. Sotaan (Vietnamin) ja sen kauheuksiin on aina syyllisiä, mutta joskus on myös tärkeää etsiä sovintoa ja yrittää korjata rikkimenneitä asioita. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä riitti ihan loppuun asti.
(380 sivua.)

Köngäs, Heidi: Tango Frisk

Heidi Köngäs: Tango Frisk
Otava, 2024
Luin ~ 9.2.2025

Kuvaus:

Ei ole muuta tasaista kuin maisema.
Kohtalokkaaksi kääntyvän avioliiton kuvaus Pohjanmaalta.
Jalmar Frisk, pitkä ja komea ruotsalaismies, saa töitä setänsä tehtaan konttorista Vaasan läheltä. Tansseissa hän kohtaa nuoren Alinan, karjakon Saarijärveltä. Heidän välilleen syntyy luja veto ilman yhteistä kieltä. Häät vietetään, ja lapsia syntyy ripeässä tahdissa kuusi.
Alina palvoo Jalmaria, joka tekee niin kuin tahtoo. Miehen sana on laki. Alina hoitaa nurkumatta kaiken, lapset, kodin, sairaan anopinkin. Sota tuo uusia murheita, kun pojat lähtevät rintamalle ja tytär lääkintälotaksi.
Tangon tahti kiihtyy ja taivuttaa Friskin perhettä kuin koivun larvaa aina uusiin asentoihin.

Kommentti:

En ole ihan varma, olenko lukenut Heidi Köngästä aikaisemmin, pitääpä tarkistaa.
Mielnkiintoinen ja arkisen suorapuheinen kuvaus erään perheen elämästä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Mihin johtaa jalat alta vievä ihastuminen Alinan, kun hän ihastuu ruotsalaiseen Jalmar Friskiin, joka ei koskaan vaivaudu kunnolla opettelemaan suomenkieltä, eikä myöskään opettamaan omalle perheelleen ruotsia.
Myös sota koskettaa Friskin perhettä ja sen jäseniä monin eri tavoin.

(400 sivua.)

Westman, Ina: Lähes elossa

Ina Westman: Lähes elossa WSOY, 2024
Luin ~ 4.2.2024

Kuvaus:
Miltä tuntuu, kun yhtäkkiä ei jaksa enää oikein mitään?
Kun Ina Westman neljä vuotta sitten sairastui koronaan, hän ei voinut kuvitellakaan, että sairastaisi sitä vielä neljän vuoden kuluttua. Eikä hän voinut kuvitella, että kestäisi pari vuotta, ennen kuin hän saisi oireilleen diagnoosin. Itse asiassa hän ei neljä vuotta sitten osannut kuvitella mitään siitä, mitä hänellä olisi edessään.
Lähes elossa ei ole toipumistarina, mutta ei myöskään sairauskertomus. Westman kertoo matkasta, joka hänen on täytynyt käydä työ- ja suoriteorientoituneesta perheenäidistä ihmiseksi, joka ei aamulla tiedä, jaksaako arkipäivässä sanan alkuosaa, arkea, mitään. Matka on ollut kiemurainen, mutta ei toivoton. Se on pitänyt sisällään jääkylmiä loiskahduksia, oikein ja väärin puhallettuja hengityksiä, oivalluksia, meditointia, kiroilua, kyllästymistä, uusia elämäntapoja ja ennen kaikkea irti päästämistä.
Westmanin kertojaääni ei ole lannistunut vaan vihainen, vimmainen, toiveikas ja itseironinen. Hän rakentaa kuvaa pitkäaikaissairaan elämästä tarkasti havainnoiden ja itseään säästelemättä. Tapauskertomus laajenee pohtimaan nykyelämämme perusteita laajemmin. Vaadimmeko itseltämme nykyään liian paljon? Riittäisikö jonkin päivän teemaksi pelkkä hengittely, sisään ulos? Riittäisikö joskus, että on lähes elossa?
Ina Westman on kirja-alan ammattilainen. Hän on aiemmin kirjoittanut kolme kaunokirjallista teosta, joista romaani Henkien saari (Kosmos, 2018) oli arvostelumenestys myös Saksassa. Westman asuu perheineen Helsingissä ja haaveilee elämästä, jossa voisi joogata vähemmän ja elää enemmän.

Kommentti:
Olipa hyvä kirja. Tämä on tärkeä aihe, ei vain Long covid-sairastuneiden vaan monien muidenkin sairauksien uuvuttamien vuoksi. Toivon Ina Westmanille kaikkea hyvää ja etenkin toipumista. Enkä vähiten siitä syystä, että haluaisin hänen voivan jatkaa kirjoittamista vielä monen teoksen verran.

(271 sivua.)

Clarke, Lucy: Vaellus

Lucy Clarke: Vaellus
The Hike, 2023
Suom. Kristiina Vaara
Otava, 2025
Luin ~ 1.2.2025

Kuvaus:

Neljä ystävystä.
Norjan villi luonto. Synkät salaisuudet. Katoaminen – vai murha? Lucy Clarke on koukuttavien lomatrillerien mestari.
Neljä englantilaisnaista jättää arjen murheet taakseen ja matkustaa vaeltamaan Norjan erämaahan. Huikaisevan kauniissa, levollisessa vuoristomaisemassa piilee kuitenkin jotain synkkää. Vuosi sitten siellä katosi nainen, ja vastauksia vaille jääneet kysymykset piinaavat yhä paikallisia.
Nyt naisten polku kiemurtelee kohti mysteerin syövereitä. Korven kätköissä odottaa myös joku, joka tekisi mitä vain pitääkseen salaisuudet haudattuna.
Lucy Clarke sai inspiraation teokseensa vaeltaessaan viisi päivää rinkka selässään Norjan karunkauniissa villissä luonnossa.

Kommentti:

Oikein hyvä. Sujuva kerronta, mielenkiintoiset henkilöt, yllätyskäänteitä juonessa. Ei liian kauhea kuitenkaan.

On aina välillä kiva päästä lukemaan ihkauusi kirja tuoreeltaan. Toivon lisää Lucy Clarken suomennoksia, kirjojahan on jo valmiina, mutta tämä on vasta toinen suomennettu, jos oikein muistan.

(379 sivua.)

Zidan, Irene: Isäni appelsiininkukkien maasta

Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta
WSOY, 2024
Luin ~ 29.1.2025

Kuvaus:
Vääryyden varjo on pitkä.
Syvästi inhimillinen romaani palestiinalaisten ja israelilaisten konfliktin ylisukupolvisista vaikutuksista.
Sodan leimahdus heittää toimittajana työskentelevän tyttären keskelle kiivasta identiteettikamppailua sekä julkisuudessa että henkilökohtaisessa elämässä. Alkaa matka kohti oman isän ja Lähi-idän konfliktin parempaa ymmärtämistä.
Isä on vastustanut nuorena miehittäjää ja joutunut vankilaan. Hän on jättänyt kotinsa, löytänyt Suomesta rakkauden ja perustanut perheen, mutta mieli on ollut rikottu, eikä kaikki ole ollut tyttären lapsuudessa todellakaan hyvin.
Jotkin asiat kulkevat sukupolvelta toiselle, mutta voisiko menneen kanssa löytää jo rauhan?
Isäni appelsiininkukkien maasta on romaani, jota lävistävät pakahduttava toiseuden ja epäoikeudenmukaisuuden tuntu mutta myös itsepintainen elämänusko ja kaiken voittava rakkaus.
Kommentti:

Hyvä kirja. Tämä on vaikea aihe käsitellä niin, ettei aina tulisi jotain sanomista puolueellisuudesta, sen tämä kirja myös osoitti.
(281 sivua.)

Launonen, Lari: Poikani, elä vielä ensi talvi

Lari Launonen: Poikani, elä vielä ensi talvi:
lyhyen elämän filosofia
Otava, 2024
Luin ~ 21.1.2025

Kuvaus:

Kuolemansairaan lapsen isä etsii elämän ja sen lopun merkitystä.
Huugo kuolee hieman ennen nelivuotispäiväänsä. Pojan lyhyt ja kivinen polku maan päällä pakottaa uskonnonfilosofiasta väitelleen isän vaikeiden kysymysten eteen.
Milloin elämä on enemmän taakka kuin lahja? Onko lisääntymisessä järkeä, jos tunnustamme ihmiselämään liittyvät riskit? Saako lapsen kärsimykselle etsiä tarkoitusta? Entä onko taivaassa vammaisuutta? Tunneviileä isä kipuilee myös surunsa pinnallisuuden kanssa.
Tarinallinen teos itkettää, naurattaa ja pistää lukijan ajattelemaan. Se sivuaa myös yhteiskunnallisia aiheita, kuten lapsettomuutta, eutanasiaa ja koronakriisin repimiä ihmissuhteita.

Kommentti:

Tosi tarina Huugosta, joka eli niin lyhyen elämän synnynnäisen geneettisen sairauden vuoksi. Huugon isä kertoo Huugon elämästä ja pohtii samalla omaa isyyttään, elämän tarkoitusta ja monia muita tärkeitä aiheita kiinnostavalla tavalla.
Ajattelemista jäi paljon.
Hieno kunnianosoitus, tai ehkä sittenkin rakkaudentunnustus Huugolle.

(317 sivua.)

Morrey, Beth: Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa

Beth Morrey: Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa
Em & Me, 2022
Suom. Pirjo Ruti
Bazar Kustannus Oy, 2023
Luin ~ 16.1.2025

Kuvaus:

Äiti, tytär ja salaisuuksien kahlitsema elämä.
Beth Morreyn sydäntälämmittävä romaani Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa kysyy, uskaltaako haaveisiin luottaa, jos niistä on kerran joutunut luopumaan.
Delphine Jonesin piti hankkia hyvä koulutus, matkustella pitkin maailmaa ja tehdä jotain merkittävää. Jossain vaiheessa kaikki meni kuitenkin pieleen. Nyt Delphine on kahvilassa työskentelevä yksinhuoltajaäiti, joka yrittää tulla toimeen niin taloudellisesti kuin muutenkin elämässä.
Delphine haluaisi hyvän kodin itselleen ja tyttärelleen Emille, mutta valoa ei ole juurikaan näkyvissä. Kaiken lisäksi Delphine huolehtii isästään, joka suree vaimoaan, Delphinen ranskalaista äitiä Jojoa. Elämästä tuntuvat kadonneen kaikki värit.
Sitten koittaa päivä, jolloin kaikki muuttuu. Mutta uskaltaako Delphine päästää irti menneisyydestä, salaisuudesta, joka voisi tuhota kaiken – ja alkaa luottaa unelmiinsa?
Beth Morreyn Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa on valoisa romaani oman tien löytymisestä, hyvästä musiikista, kahviloista sekä äideistä ja tyttäristä. Se tarjoaa lukijalleen balsamia kaikkiin huoliin.

Kommentti:

(446 sivua.)

Annola, Elina: Kaikki lokakuun taivaat

Elina Annola: Kaikki lokakuun taivaat
Bazar Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 13.1.2025

Kuvaus:
Mitä kaikkea pahaa voi saada aikaan haluamalla hyvää.
Elina Annolan Kaikki lokakuun taivaat -romaanissa alakoulun opettaja on valmis tekemään oppilaiden eteen kaikkensa, vaikka väkisin.
Kaisu Hänninen on hyvä opettaja. Hän osallistaa, huomioi ja rohkaisee, eikä hänellä ole vaikeuksia pitää lankoja käsissään toisin kuin joillakin kollegoilla. Hän on vastuussa oppimiskokemuksista, tärkeästä osasta lapsuutta. Toisten ihmisten lapsista. Ja lasten vuoksi on joustettava.
Kaisun kolmosluokalla on Alina, jonka isä on opettanut tappamaan nettipelin zombit ja jonka äidiltä on kadonnut rakkaus. On Sagal, pieni somalityttö, jonka äiti kolisuttelee huonekaluja öisin. Mikael, joka piirtää naaleja ja koiria ja jonka isä tietää tarkalleen, mikä on Mikaelin parhaaksi.
Elina Annolan toisen romaanin modernissa koulumaailmassa kommunikointi on moniääniseksi pirstaloitunutta, ja ihmiset satuttavat itsensä väärinymmärrysten teräviin säröihin etsiessään yhteyttä toisiinsa. Annola kertoo sisällämme märkivistä haavoista ja piilotetuista peloista, jotka vääntävät hyvätkin pyrkimykset vahingollisiksi teoiksi. Aggressioksi, joka purskahtaa ulos odottamatta.

Kommentti:

Olisin kaivannut harmaaseen kerrontaan hiukan valoisampia sävyjä edes kontrastiksi.

(400 sivua.)

Hannah, Kristin: Tomun ja tuulen maa

Kristin Hannah: Tomun ja tuulen maa
The Four Winds, 2021
Suom. Marja Helanen
WSOY, 2022
Luin ~ 1.1.2025

Kuvaus:

Texas 1921, Ensimmäinen maailmansota on päättynyt, talous on kääntynyt nousuun ja keskilännen vehnäpellot kukoistavat. Eristyksissä kasvanut Elsa Wolcottunelmoi omasta perheestä ja elämästä, jossa hänen valintojaan ei rajoittaisi perhe eikä neljätoistavuotiaana podettu reumakuume. Elsa tekee päätöksen, jolla on kauaskantoiset seuraukset: hän nai miehen, jota ei rakasta.
Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne on kääntynyt katastrofaaliseksi. Pellot ovat kuivuneet, tomumyrskyt riehuvat pitkin maata ja työttömyys on huipussaan. Maanviljelijät taistelevat säilyttääkseen maansa ja elinkeinonsa. Elsan on tehtävä tuskallinen päätös: jäädä vai lähteä. Voiko hän lähteä rakastamaltaan seudulta etsimään parempaa tulevaisuutta?

Kommentti:
Muistan joskus jo aloittaneeni tämän kirjan, mutta jostain syystä se on silloin jäänyt kesken. Ehkä uutuuskirjana laina-aika loppui?
Tällaisesta ajanjaksosta ja sen tapahtumista USA:ssa minulla ei ollut ennestään mitään tietoa, joten oli todella mielenkiintoinen lukukokemus kaikessa karuudessaan.
Urhea Elsa.

(533 sivua.)

Hunter, Cara: Murha perhepiirissä

Cara Hunter: Murha perhepiirissä
Murder in the Family, 2023
Suom. Johanna Laitila
Otava, 2024
Luin ~ 29.12.2024

Kuvaus:

Omintakeinen ja nerokas rikosmysteeri heittää haasteen kaikille dekkarifaneille. Osaatko sinä ratkaista rikoksen?
Guy Howard menetti isäpuolensa ollessaan 10-vuotias. Ruumis löytyi kotipihalta, ja vaikka Howardin sisaret olivat paikalla, kukaan ei nähnyt mitään. Kohuttu tapaus jäi selvittämättä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Howard ryhtyy tekemään tv-sarjaa, jossa käydään vielä kerran läpi kaikki todisteet rikospaikkakuvista ruumiinavausraportteihin.
True crime -sarjan lailla etenevässä jännärissä lukija saa tutkittavakseen saman materiaalin kuin dokumenttiryhmän asiantuntijatiimi. Jokainen tapahtumaan liittyvä ihminen haastatellaan vielä kerran – ja salaisuudet paljastuvat kameran edessä.

Kommentti:

Pohjatarina 20 vuotta sitten tapahtuneen murhan selvittelemisestä on hyvin mielenkiintoinen. Arvostan kirjailijan pyrkimystä uudistaa dekkarigenreä, mutta henkilökohtaisesti pidän kyllä enemmän perinteisestä tyylistä.
Tekstityyleinä vuorottelivat tv-sarjan käsikirjoitus, nettipalstan kommenttikenttä, asianosaisten sähköpostit ja tekstiviestit sekä tv-ohjelman lehtiesittely/ kritiikki. Osaa näistä keinoista oli jo Hunterin edellisessä, Adam Fawleyn tutkimuksista kertovassa kirjassa, mutta nyt tekstityylejä oli vielä lisätty eikä suorasanaista tekstiä ollut enää ollenkaan.
Tässä mahdollistui toki lukijan oma pohdiskelu murhaajan henkilöllisyydestä.
Juoni oli todella monipolvinen ja suorastaan ovela, mutta lopulta tarinasta jäi vähän halju maku, johtuen loppuratkaisusta, jota en nyt tässä tietenkään voi spoilata. :)

(447 sivua.)

James, Peter: Kuolema peittää jäljet

Peter James: Kuolema peittää jäljet
Dead Man´s Footsteps, 2008
Suom. Leena Mäntylä
Minerva Kustannus Oy, 2012
Roy Grace-sarjan 4. osa
Luin ~ 23.12.2024

Kuvaus:

Juonenkuljetuksen mestari Peter James on jälleen kirjoittanut kirjan, jota on vaikea laskea käsistään.
Epäonnistunut brightonilainen liikemies Ronnie Wilson on New Yorkissa matkalla liikeneuvotteluun, jonka hän toivoo pelastavan bisneksensä. Häntä odotetaan WTC-tornin 87. kerroksessa. Paha vain, että päivä sattuu olemaan syyskuun yhdestoista 2001. Ronnie on muutaman korttelin päässä World Trade Centeristä, kun helvetti pääsee irti. Kaaoksen keskellä Ronnie päättää kääntää tilanteen edukseen ja lavastaa kuolemansa. Jos Ronnie Wilsonia ei enää ole, valtavat velat voi muuttaa saataviksi.
Kuusi vuotta myöhemmin brightonilaisesta sadevesiviemäristä löytyy pitkälle maatunut naisen ruumis. Samaan aikaan toisaalla kaupungissa nuori nainen pakoilee henkensä edestä julmaa jäljittäjäänsä. Kun vielä Australiastakin löytyy murhattu nainen, jolla näyttää olevan yhteys samaan tapahtumavyyhteen, on rikostarkastaja Roy Gracella käsissään sotkuinen arvoitus, jonka palasia on kerättävä kokoon ympäri maailman.
Kuolema peittää jäljet on Peter Jamesin huippusuositun Roy Grace -sarjan neljäs osa

Kommentti:

Huikea juoni, suoranainen vyyhti, joka oli ihan uskottava.
Samaan aikaan karmiva ja mielenkiintoinen. Ihmettelen, miten kirjailija pystyy tällaiset juonenkäänteet pitämään uskottavina ja järkeenkäyvinä.
Ei haitannut, vaikka olenkin tämän jutun nähnyt tv-sarjana.

(475 sivua.)

Tätä ennen jäi kesken: Anni Kytömäki: Mirabilis

Hannah, Kristin: Sodan sisaret

Kristin Hannah: Sodan sisaret
The Women, 2024
Suom. Karoliina Tuominen
WSOY, 2024
Luin ~ 6.12.2024

Kuvaus:

Lyyrinen ja lumoava kunnianosoitus Vietnamin sodan sairaanhoitajille.
”Naisetkin voivat olla sankareita.” Kun 20-vuotias sairaanhoitajaopiskelija Frankie kuulee nämä sanat, hänen maailmansa mullistuu. Turvallista elämää konservatiivisten vanhempiensa siipien suojissa viettänyt nuori nainen päättää hetken mielijohteesta lähteä veljensä perässä Vietnamin sotaan. Sotasairaanhoitajan elämä on kuitenkin täynnä kaaosta ja kuolemaa, eikä poliittisesti jakautuneella kotirintamalla totisesti odota sankarin vastaanotto.
”Koskaan aiemmin ei ole kirjoitettu sotaromaania, joka kertoisi ihmisluonnosta näin sieluunkäyvästi.” – Delia Owens, Suon villin laulun kirjoittaja

Kommentti:

Tämä on valtavan hieno kirja, ehdottomasti yksi vuoden koskettavimmista lukukokemuksista.
Miten hienosti kirjailija kuvaakin sekä sotatoimien keskellä tapahtuvaa sairaanhoitajien työtä, mutta sitten vielä koskettavammin sotatraumoja. Miten Vietnamin veteraaneja kohdeltiin ja miten naisten osuus suorastaan kiellettiin. Ajan tapa oli vaieta ikävistä asioista, tai jopa suorastaan valehdella niistä. Miten ihminen voisi selvitä sotatraumoista, jos niistä ei ole sopivaa edes puhua?
Ajattelen, että tämä on ollut myös omien sotiemme veteraanien kohtalona, sekä koko kansakunnan trauma. Ymmärrän sitä, koska se on ollut ns. maan tapa, mutta kuinka paljon kärsimystä siitä onkaan aiheutunut.
Noihin aikoihin onneksi alettiin vähitellen tunnistaa ja ymmärtää traumaperäinen stressihäiriö, jolloin siihen on mahdollista saada myös apua.

(580 sivua.)

Rees, Tracy: Syreenilehto

Tracy Rees: Syreenilehto
Elopement, 2022
Suom. Anu Heino
Sitruuna Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 2.12.2024

Kuvaus:

Rikas perijätär. Sopimaton pari. Seurapiiriskandaali.
On vuosi 1897. Rowena Blythe on rikas, etuoikeutettu ja kaunis. Hänen 24. syntymäpäivänsä lähestyessä hänen odotetaan avioituvan oikeista piireistä. Rowenan vanhemmat tilaavat muotokuvan tyttärestään vahvistaakseen hänen mainettaan merkittävänä seurapiirikaunottarena.
Taidemaalarin nuori apulainen, Bartek, on erilainen kuin kukaan Rowenan aiemmin tapaama mies: villi, romanttinen ja boheemi. Seurapiireissä odotetaan Rowenan kihlausuutista, mutta hänen sydämensä sykkii Bartekille. Rowena tietää, että hänen vanhempansa eivät koskaan hyväksyisi Bartekia, joka heidän silmissään on vain rahaton muukalainen. Rowenan tunteet syvenevät, mutta hänellä ei ole ketään, kenelle uskoutua. Uskaltaako hän vaarantaa kaiken rakkauden vuoksi?
Tracy Rees on kutonut tarinaan värikkäiden hahmojen kudelman myöhäisviktoriaanista taustaa vasten, jossa naisten asema on ahdas, mutta jossa naisasialiike herättelee uudenlaista aikakautta.

Kommentti:

Joskus kevyt kehystarina onnistuu kertomaan mielenkiintoisella ja viisaalla tavalla tärkeistä asioista, mutta tämä ei nyt yltänyt siinä lajissa ihan parhaimmistoon.
Tarinan päähenkilöt olivat mielenkiintoisella tavalla erilaisia, myös eri yhteiskuntaluokista lähtöisin olevia. Kuitenkin minua häiritsi uskottavuusongelma esimerkiksi Rowena Blythen kohdalla. Loppua kohden pidin tarinasta kyllä enemmän, sillä olihan tässä todella mielenkiintoista naisasiaa 1800-luvun lopusta.
Saman kirjailijan Ruusutarha kertoo tätä aiemmista tapahtumista, joten se taitaa jäädä lukematta.


(432 sivua.)

Soudakova, Anna: Haikara levittää siipensä

Anna Soudakova: Haikara levittää siipensä
Kustannusosakeyhtiö Otava Oy, 2024
Luin ~ 22.11.2024

Kuvaus:

Haikea romaani diktatuurin erilleen repimistä valkovenäläisistä sisaruksista.
Andréi on Svetaa kymmenen vuotta vanhempi ja usein sisarelleen enemmän isä kuin veli. Kun köyhän pojan tulevaisuus hämärtyy koulun jälkeen, Andréi jättää taakseen Valko-Venäjän, Svetan sekä alakuloisen maan yli lentävät haikarat.
Aikuistuttuaan Sveta-sisar taistelee maan itsevaltaista hallitsijaa vastaan. Hän osallistuu mielenosoituksiin, joutuu vaikeuksiin ja kysyy kauas muuttaneelta veljeltään, miksi tämä käänsi kotimaalleen selän.
Haikara kantaa siivillään ikuista murhetta. Anna Soudakovan kolmas romaani soi upeasti kysyen mieltä mielettömyyteen, ymmärrystä ihmisten ja sisarusten välille.

Kommentti:

Tämä tarina Svetasta ja Andreista on silmiäavaava ja ymmärrystä lisäävä tarina erään lähialueen valtion historiasta ja nykypäivästä. Täytyy tunnustaa, että kovin huonosti itsekin tunnen vaikkapa Valko-Venäjän historiaa, enkä niin kovin hyvin nykytilannettakaan.
Uutisissa kerrotaan, miten jälleen kerran presidentinvaalit voittaa N.N., mutta mitä se uutinen todellisuudessa tarkoittaa maan kansalaisille. Vaikka maassa on oppositio ja se haluaa muutosta, jokin järjestelmässä sallii kuitenkin yksinvaltiuden ja epäoikeudenmukaisuuksien jatkumisen.
Jälleen valtavan hieno kirja Anna Soudakovalta.
Aiemmat teokset ovat Mitä männyt näkevät ja Varjele varjoani.

(335 sivua.)

Annola, Johanna: Valkenee kaukainen ranta

Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta
Siltala (Otava), 2024
Luin ~ 18.11. 2024

Kuvaus:

Ulrika ei voi saada takaisin pientä tytärtään, mutta muuten tulevaisuus on valmiiksi suunniteltu: mies arvokkaammassa virassa, Väinö-poika ylioppilas, Ulrika itse vihdoin Rouvasväenyhdistyksen jäsen. Olisi kahvikestejä, iltamia ja muodikkaita pukuja. Olisi keveitä naurahduksia ja hillittyjä keskusteluja, kaikki melkein Ulrikan ulottuvilla.
Sitten jotain odottamatonta tapahtuu, ja kaikki Ulrikan haaveet sortuvat. Kyetäkseen kouluttamaan poikansa Ulrika muuttaa kauas Hämeeseen johtamaan vaivaistaloa, jota asuttavat surkeat vanhukset, elämän kolhimat naiset ja synkästi tuijottavat miehet. Tässä rujossa maailmassa Ulrikan turvana on vain kylmä ylenkatse, jota hän tuntee hoitolaisiaan kohtaan.
Onko kuitenkin mahdollista rakentaa koko elämänsä ja maailmankuvansa uudelleen? Mitkä ovat naisen näköalat 1800-luvun turvattomassa yhteiskunnassa? Miten oma paikka lopulta määrittyy?
Valkenee kaukainen ranta on upea yhdistelmä kauniina soivaa kieltä, historiantutkijan varmuutta ja yleismaailmallisia teemoja.

Kommentti:

Olipa valtavan kiinnostava aihe ja todella taitavasti, mielenkiintoisesti ja uskottavasti kirjoitettu tarina.
Suosittelen vahvasti, jos yhtään kiinnostaa edellisen vuosisadanvaihteen aika Suomessa, tai naisen asema, tai vaivaistalot jne.

(354 sivua.)

Annola, Elina: Luopuneet

Elina Annola: Luopuneet
Kustannusosakeyhtiö Teos Oy, 2024
Luin ~ 14.11.2024

Kuvaus:

Anniina muuttaa Sisu-koiran, puolisonsa Leevin ja tämän tyttären kanssa kauniiseen, valoisaan kivitaloon Helsingissä ja ryhtyy haaveilemaan onnenapiloista ikkunalaudoilla sekä omasta lapsesta. Pian häntä alkavat kuitenkin kalvaa äidin sanat ja huoneiden kostea ilma.
Toisessa ajassa Vieno yrittää pitää perheensä talon valoisalla puolella, vaikka hänen vastuullaan on sodan vammauttama, työtä vieroksuva mies ja pieni Liisa-tytär. Elämän piti mennä toisin, heidän piti olla onnellisia. Mutta itsenäisyyspäivänä Vieno näyttää naapurin Forsmaneille, että hänenkin perheensä on herrasväkeä.
Luopuneissa liikutaan sukupolvien ja yhteiskunnallisten kerrosten välillä. Se on henkeä puristava romaani äidiksi kasvamisesta ja tyttärenä pysymisestä. Se piirtää sadan vuoden jänteellä unelmia kodista ja perheestä ja varjostaa ne arjen tummilla sävyillä.

Kommentti:

-
(330 sivua.)

Clarke, Lucy: Haaksirikkoutuneet

Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet
Castaways, 2021
Suom. Kristiina Vaara
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2024
Luin ~ 11.11.2024

Kuvaus:

Kaukainen saari. Seitsemän matkustajaa. Yksi tappaja. Lomatrillerien kuningattaren menestysteos viimein suomeksi!
Sisarukset Erin ja Lori riitelevät juuri ennen lentoa Fidžille, jossa heidän piti viettää unelmalomaa luksusresortissa. Vain Lori nousee koneeseen – ja katoaa lentokoneen mukana. Mysteerilennon ratkaisematon kohtalo jää piinaamaan Eriniä.
Eloonjääneet ovat jumissa pienellä autiosaarella keskellä eteläistä Tyyntämerta. Luonnon armoilla elävien selviytyjien väliset jännitteet kiristyvät, salaisuudet pulpahtavat pintaan ja joukko pienenee päivä päivältä. Paratiisin raunioissa selviytymisestään taisteleva ihminen on valmis tekemään mitä tahansa.
(takakansi)

Kommentti:

Olihan aika jännä tarina, mutta tykkäsin kyllä tosi paljon. Niin hyvin kirjoitettu tarina ja langanpäät tyylikkäästi sotkettu ja solmittu, että kiinnostus kyllä pysyi loppuun asti. Juonenkäänteissä oli sopivasti yllätyksiä, mutta ei kuitenkaan liian epäuskottavaa.
Yllättävää, että tätä bestsellerkirjailijaa ei ole tämän enempää suomennettu, nyt on tosin tulossa seuraava suomennos (Vaellus).


(400 sivua.)

Hotakainen, Kari: Helmi

Kari Hotakainen: Helmi
Kustannusosakeyhtiö Siltala (Otava), 2024
Pirkka-kirja
Luin ~ 9.11.2024

Kuvaus:

Lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan sieniretki muuttaa heidän koko elämänsä. Suppilovahveroiden sijaan he löytävät metsästä ihmisen, iäkkään naisen, joka ei aluksi muista edes omaa nimeään. Alkaa vauhdikas, töyssyinen ja monipolvinen matka, joka vie lukijan kohti elämän ydinkysymyksiä.
Hurmaavan omapäinen Helmi vetelee lankoja umpisolmuun ja mutkia suoriksi, Hanoi Rocks raikaa ja (dallas)pullakahveja juodaan - ja pian on yhden jos toisenkin elämä muuttunut ikiajoiksi.
Kari Hotakainen on kirjoittanut paljon, mutta tällaista ei koskaan aikaisemmin.

Kommentti:
-

(293 sivua.)

Arvola, Ingeborg: Jäämeren laulu

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu
Kniven i ilden (Norja), 2022
Suom. Aki Räsänen
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Ruijan rannalla-sarjan 1. osa
Luin ~ 5.11.2024

Kuvaus:

Vuosi 1859. Priita-Kaisa laittaa sukset jalkaansa ja lähtee kahden poikansa kanssa pitkälle matkalle Sodankylästä Norjaan. Päämääränä on Pykeija, jossa meren sanotaan kiehuvan turskasta. Priita-Kaisalla on kyky parantaa ihmisiä ja eläimiä, mutta kotona hän on joutunut kirkon kurinpidon kohteeksi suhteesta naimisissa olevaan mieheen.
Jäämeren laulu kertoo suomensukuisista kveeneistä, saamelaisista ja heidän karusta ympäristöstään. Teos antaa äänen niille, joiden rakkaus ei sopinut yhteiskunnan sääntöjen raameihin, ja niille, joiden elinkeino alistettiin lakien ja määräysten alle.
Ingeborg Arvolan (s.1974) palkittu romaani aloittaa kiehtovan, Arvolan isoisoisoäidistä kertovan Ruijan rannalla -sarjan.

Kommentti:

Todella mielenkiintoinen tarina saamelaisuudesta sekä yhteiskunnan sääntöjen ja alkuperäisasukkaiden välisistä ristiriidoista. Kulttuurista väärinkohtelua on valitettavasti tapahtunut niin Suomessa kuin muuallakin.
Ehdin jo ajatella, että olipa tarinalla hieman lattea loppuratkaisu, mutta tarina jatkuu.

(368 sivua.)

Oranen, Raija: Punaisten kukkien puutarha

Raija Oranen: Punaisten kukkien puutarha
Otava, 2024
Luin ~ 1.11.2024

Kuvaus:

Historiallinen romaani herättää henkiin Suomen varhaiset vuosikymmenet.
Edwin Alleénia siunataan neljällä vaimolla, kuudella lapsella ja riittävillä ansioilla. On iso talo Mikkelissä, huvila Saimaan rannalla, virka rataosapäällikkönä ja Telefooniyhdistyksen johtajana. Allénilla on jäsenyys kunnanvaltuustossa ja ystäviä herrojen klubilla, jossa käsitellään maan asiat. Suomen itsenäistyminen ja kolme sotaa pyyhkivät yli, mutta periksiantamattoman kunnallisneuvoksen sydämessä säilyy usko parempaan.
Raija Orasella on poikkeuksellinen kyky katsoa yhtä aikaa lähelle ja kauas. Alleénin koskettava tarina laajenee kertomukseksi yhden kansakunnan syntymisestä ja sitä hajottavista voimista.

Kommentti:

Mielenkiintoinen aihe ja ajankohta Suomen historiassa. Paljon historiallista tietoa ja oikeita henkilöitä.
Insinööri Alleén itse oli mielestäni pitemmän päälle hieman puiseva hahmo kirjan päähenkilöksi. Hänen lähipiirissään oli paljon mielenkiintoisia persoonallisuuksia, joista olisi voinut saada enemmänkin irti.

(509 sivua.)

Keyes, Marian: Peiton alla: tarinoita kirjailijaelämästä

Marian Keyes: Peiton alla: tarinoita kirjailijaelämästä
Under the Duvet, 2001
Suom. Liisa Laaksonen
Tammi, 2012
Luin ~ 17.10.2024

Kuvaus:
Muotia, miehiä, matkoja... kaikesta tästä Marian Keyesillä on terävää ja hauskaa sanottavaa.
Peiton alla on kokoelma rakastetun kirjailijan kolumneja ja lyhyitä kertomuksia, joissa liikutaan kenkiä intohimoisesti keräilevän säilytysongelmista järkyttävän rehelliseen kuvaukseen kirjailijan omasta alkoholismista.
Keyes-fania ilahduttaa erityisesti kirjailijauran alkuaikojen muistelu ja kertomukset siitä, kuinka hänen ensimmäiset kirjansa Naura, Claire, naura ja Lucy menee naimisiin ovat syntyneet.

Kommentti:

No, tästä kolumnikokoelmasta olisi saanut varmaan aika paljon enemmän irti 10 tai 20 vuotta sitten. Kyllä tuntuu aika vieraalta elämänmeno vuosituhannen vaihteessa.

(254 sivua.)

Hintsanen, Varpu: Epäonnistumisia

Varpu Hintsanen: Epäonnistumisia
WSOY, 2024
Luin ~ 14.10.2024

Kuvaus:

Uskallatko muuttaa suhtautumistasi epäonnistumisiin?
Omakohtainen, humoristinen ja oivaltava tietokirja epäonnistumisista ja muutoksen väistämättömyydestä.
Epäonnistumisen ja häpeän pelko syö rohkeutta muuttaa elämäämme. Mokille voi olla mahdotonta nauraa edes jälkikäteen, ja ne voivat lamauttaa yrittämästä uudelleen. Jos epäonnistumisen rima olisi lupa alittaa, olisiko meidän helpompaa irtautua urautuneesta arjesta, joka ei enää tunnu omalta? Voisiko avioero olla silloin vain yhden elämänvaiheen loppu, ja pystyisimmekö tyytymään siihen, ettei kukaan selviä vanhemmuudesta virheettömästi?
Tämä kirja on kirjoitettu epäonnistumisen pelosta huolimatta sinulle, joka haluat tarkastella tapaasi suhtautua elämään, tutustua vaikealta tuntuviin tunteisiin ja harjoitella niiden kanssa pärjäämistä ja opetella epäonnistumaan ja nauramaan mokillesi – oletpa elämänmuutoksen keskellä tai vasta sen kynnyksellä. Epäonnistumisista selviää, kun hyväksyy ne osaksi hyvää elämää, valjastaa avukseen huumorin ja itseironian ja kääntää häpeän vertaistuen voimalla jaetuksi iloksi.

Kommentti:

Tärkeä puheenvuoro aiheesta, josta varmasti jokaisella on kokemuksia. Ihan kaikkeen en itse pystynyt samaistumaan, mutta eihän tarvitsekaan.
Ajattelen, että musiikkia harrastaneena ja sitä ammatikseni tekevänä on saanut kyllä ihan riittämiin epäonnistumisen ja riittämättömyyden ja häpeänkin kokemuksia elämän aikana. Epämukavuusalueelle menemistä ja kokemuksista viisastumista on tullut myös harjoitettua - riittävästi, jos ei jo vähän liikaakin. On myös ok sanoa, ettei aina tarvitse hakea lisää epämukavuusalueita, vaan välillä saisi jo olla vähempäänkin tyytyväinen.
Kirja sisältää aimo annoksen tärkeää asiaa mielen hyvinvoinnista, kuten alan ammattilaiselta voi odottaakin. Kirjassa on ihanan henkilökohtainen, lämmin ja ymmärtäväinen asenne.
Sopi tähän syksyyn oikein hyvin tämän kirjan anti.

(281 sivua.)

Fortune, Carley: Joka ikinen kesä

Carley Fortune: Joka ikinen kesä
Every Summer After, 2022
Suom. Mari Hallivuori
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 2.10.2024

Kuvaus:

Joka ikinen kesä on nostalginen, kesää ja nuoruutta hehkuva tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja valinnoista, joita ei saa tekemättömiksi.
Menneeseen ei ole paluuta, ja sen Persephone Fraser tietää aivan liian hyvin. Kuusi nuoruuden kesää Percy ja Sam olivat erottamattomat, kunnes yksi virhe muutti kaiken, ja Percy menetti ainoan ihmisen, jota ilman hän ei uskonut voivansa elää.
Kymmenen vuotta myöhemmin unenomaisten kesien muisto on edelleen kipeä, eikä Percy halua antaa sydäntään kenellekään. Kunnes hänen on palattava järvelle Samin äidin hautajaisiin. Voiko menetetty yhteys syntyä uudelleen yhden viikonlopun aikana, vai onko asioita, joita ei voi koskaan antaa anteeksi?


Kommentti:

Puhdasoppinen kevytkenkäkirja, jossa arvattava loppu ja seksiä riittämiin. Ihan kiva kirja, jotenkin nostalginenkin nuoruusaikojen kuvauksien osalta.

(285 sivua.)