Otava, 2025
Itsenäinen jatko-osa kirjalle Kerran valo katoaa (2022)
Luin ~ 5.4.2025
Kuvaus:
Kiitetyn pohjalaiskirjailijan kertomus äidin surusta virtaa musertavan kauniisti kuin musta joki.
Sotien jälkeen Kertun perhe elää suloisen tavallista maaseudun arkea Pohjanmaalla. Onni kääntyy silmänräpäyksessä, kun yksi perheen lapsista kuolee. Lohduton suru asettuu taloksi ja kysyy, miten mumman eläessä niin vanhaksi voi lapsen kohtalo olla aivan toinen.
Hautajaisten jälkeen Kerttu matkustaa tätinsä Sennin luokse Vaasaan. Kaupungissa saa elää hetken aikaa kuin jonkun toisen elämää, ja kotiinpaluu alkaa tuntua yhä vaikeammalta.
Nivukoski tulkitsee taidokkaasti surun maisemaa ja pukee sanoiksi kajastavan toivon, aamun joka koittaa, vaan ei ole entisellään.
Kommentti:
Surullisesta aiheesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi tämä on todella kaunis kirja. Kieli on valtavan kaunista ja kuvaavaa, olematta silti yhtään tylsää tai toisteista. Pohjanmaan murre tuo pikantin ja aitoutta tukevan lisän.
(378 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti