Johnny Kniga Kustannus, 2020
Luin ~ 25.4.2020
Kuvaus: (kustantajan)
Veijariromaani viinan salakuljettajista kieltolain aikana.
Ruohosen Viku on Laihosen mamman kasvattipoika. Isää hänellä ei ole eikä ole äidistäkään aina niin tietoa. Eletään itsenäisyyden alkua Suomen länsirannikolla. Viku on oppinut puotia pitäneen mammansa luona kaupantekoon ja välttänyt viekkaudella punakaartin väenoton. Kun nuoressa tasavallassa tulee voimaan kieltolaki, Viku tajuaa tilaisuutensa tulleen. Hän ostaa Saksassa käyneeltä kaljaasilta pirtua, pullottaa sen pienempiin annoksiin ja aloittaa liiketoiminnan.
Voitot ovat suuret, vauraus näkyvää, eikä aikaakaan kun Viku vie vihille suuren perheen tyttären ja pääsee parempiin piireihin. Luokkarajat ovat kuitenkin vahvat ja trokarin leima tiukassa. Kaksinaismoralismi on kaikkialla sillä lain rikkominen on kieltolain aikaan yleistä kuin parkkisakon saaminen. Veijariromaanista kasvaakin kertomus identiteetistä, luokkarajoista ja täyttymättömästä hyväksynnän kaipuusta.
Perustuu Jarmo Impolan tarinoihin.
Kommentti:
Hyvin perusteelliseti kirjoitettu tarina. Aihe itsessäänkin kiinnosti toki, mutta etenkin kirjan miljöö herätti kiinnostuksen. Heti sivulla 9 mainittiin Leppkari, jossa itsekin pikkutyttönä kävin sukulaisten mökillä. Mummun siskon perhe asui Voiluodolla ja paljon muitakin lapsuudesta tuttuja paikannimiä kirjassa vilisi.
Omaan makuuni pirtukaupustelun kuvaus oli kyllä hieman liiankin perusteellista, kun muutenkin käyn vähän hitaalla tämän koronahämmingin vuoksi.
(348 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti