Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
All the Light We Cannot See, 2014
Suom. Hanna Tarkka
WSOY, 2015
Luin ~ 28.9.2015
Kuvaus /
Jännittävä. Koskettava. Ahmittava.
Suuri lukuromaani sodasta, rakkaudesta ja radioaalloista sekä mittaamattoman arvokkaasta jalokivestä, joka määrää kahden erikoisen lapsen kohtalon.
Saksalainen Werner asuu orpokodissa ja kuuntelee öisin ranskankielisiä radiolähetyksiä. Sokea Marie-Laure elää isänsä, Pariisin luonnontieteellisen museon lukkosepän, kanssa. Sota syttyy. Werner sijoitetaan radiolähetyksiä vakoilevaan SS-yksikköön, ja Marie-Laure pakenee Bretagneen, Saint-Malon kaupunkiin. Mukanaan hänellä on salaperäinen, mahdollisesti kirottu, jalokivi, Vuosi vuodelta Wernerin ja Marie-Lauren polut lähenevät toisiaan. Mitä tapahtuu kun heidän tiensä viimein risteävät?
Kommentti
/ No en tosiaankaan lukenut tätä tiiliskiveä kahdessa päivässä Paperiprinssin jälkeen. Tämä jäi kesken, kun laina-aika loppui, mutta onneksi sain kirjan nopeasti uudestaan lainaksi, niin sain jatkaa kirjan loppuun asti.
Hieno kirja, ei mikään helppo tietenkään.
Mulle tuottaa aina vaan hankaluuksia tuo aikahyppely. Täytyy vaan pitää kirjaa ajankohdista, kun tätä tulee usein eteen. Häiritsee tietysti, kun ei ole ihan varma, milloin mikäkin käänne tapahtuu. Kirjassa tämä oli ihan selkeästi merkitty, mutta silti menin vähän sekaisin - ja sillä ajankohdalla oli kuitenkin merkitystä hyvinkin paljon.
Rankka ja tietysti surullinen sotakuvaus, jossa valonpilkahduksia ja inhimillisiä kohtaloita, jotka niin jännillä tavoilla kietoutuivat toisiinsa..
tiistai 29. syyskuuta 2015
lauantai 26. syyskuuta 2015
Utrio, Kaari: Paperiprinssi
Kaari Utrio: Paperiprinssi
Amanita, 2015
Luin ~ 26.9.2015
Kuvaus /
Raajarikko merikapteeni ja tutkimusmatkailija Sebastian Ross palaa kotiseudulleen Suurkosken paperiruukille. Kotikartano ei houkuttele, eikä varsinkaan ruukki, josta Sebastian karkasi jo poikasena.
Virkaheiton luutnantin tyttärelle Wilhelmine Falkenstenille Suurkosken ruukki tarkoittaa kotia. Wilhelmine, pitkä neiti, kohtaa ruukilla miehen ison ja rohjon kuin karhu, eikä mikään ole kuin ennen.
Kun Wilhelmine menettää kaiken, hän joutuu Helsinkiin ylimyssukulaisten outoon taloon, vieraitten ihmisten määräiltäväksi. Kun kaikki sortuu, hänen täytyy joko sopeutua köyhäksi sukulaiseksi tai kapinoida.
Kaari Utrion epookkiromaanissa lukija pääsee romantiikan ja huumorin myötä tutustumaan työhön, jonka tulokselle tämäkin kirja on painettu. Paperiprinssi on kunnianosoitus suomalaisen paperinteon uranuurtajille.
Kommentti /
Taattua ja tuttua Kaari Utriota. Nopealukuinen kirja, jonka juoni imaisee mukaansa. Erityisesti ilahduin päähenkilöiden huumorintajusta, eipä ollut turhaa synkistelyä. Mukavasti kutkuttavaa ja sopivasti vastoinkäymisiä sisältävää tekstiä. Ei mitään isompia yllätyksiä, mutta enpä niitä kaivannutkaan. Halutessaan Utrio kykenee paljon monitasoisempaankin kerrontaan, mutta tykkään tästä kevyemmästäkin. Kaiken tämän raskassoutuisen nykyelon rinnalla on ihana heittäytyä romanttisen tarinan vietäväksi, kuin neito Falkensten konsanaan...
Amanita, 2015
Luin ~ 26.9.2015
Kuvaus /
Raajarikko merikapteeni ja tutkimusmatkailija Sebastian Ross palaa kotiseudulleen Suurkosken paperiruukille. Kotikartano ei houkuttele, eikä varsinkaan ruukki, josta Sebastian karkasi jo poikasena.
Virkaheiton luutnantin tyttärelle Wilhelmine Falkenstenille Suurkosken ruukki tarkoittaa kotia. Wilhelmine, pitkä neiti, kohtaa ruukilla miehen ison ja rohjon kuin karhu, eikä mikään ole kuin ennen.
Kun Wilhelmine menettää kaiken, hän joutuu Helsinkiin ylimyssukulaisten outoon taloon, vieraitten ihmisten määräiltäväksi. Kun kaikki sortuu, hänen täytyy joko sopeutua köyhäksi sukulaiseksi tai kapinoida.
Kaari Utrion epookkiromaanissa lukija pääsee romantiikan ja huumorin myötä tutustumaan työhön, jonka tulokselle tämäkin kirja on painettu. Paperiprinssi on kunnianosoitus suomalaisen paperinteon uranuurtajille.
Kommentti /
Taattua ja tuttua Kaari Utriota. Nopealukuinen kirja, jonka juoni imaisee mukaansa. Erityisesti ilahduin päähenkilöiden huumorintajusta, eipä ollut turhaa synkistelyä. Mukavasti kutkuttavaa ja sopivasti vastoinkäymisiä sisältävää tekstiä. Ei mitään isompia yllätyksiä, mutta enpä niitä kaivannutkaan. Halutessaan Utrio kykenee paljon monitasoisempaankin kerrontaan, mutta tykkään tästä kevyemmästäkin. Kaiken tämän raskassoutuisen nykyelon rinnalla on ihana heittäytyä romanttisen tarinan vietäväksi, kuin neito Falkensten konsanaan...
Tunnisteet:
kuva,
kuvaus,
lukupäiväkirja2015,
suomalainen,
uutuus
sunnuntai 13. syyskuuta 2015
Karon, Jan: Pappila kiinni elämässä
Jan Karon: Pappila kiinni elämässä - Pappila keskellä elämää 6
In This Mountain, 2002
Suom. Leila Uosukainen
Aikamedia, 2003
Luin ~ 13.9.2015
Kuvaus: Rakastetun sarjan kuudes osa johdattaa lukijan pastori Timin ja Cynthian mukana takaisin Mitfordiin.
Eläkepäivät tuottavat pastori Timille jatkuvaa päänvaivaa. Kun hänen menestyvä vaimonsa kiertää puhujamatkoilla ja Dooley rakentaa tulevaisuuttaan, hän itse joutuu tuijottamaan esseekokoelmansa tyhjää aloitussivua.
Mutta sitten tapahtuu onnettomuus, joka pakottaa jokaisen Mitfordilaisen ajattelemaan elämää uudelta kannalta.
Vanhat ja uudet mitfordilaiset esiintyvät raikkaina ja sympaattisina jälleen kerran Jan Karonin mukaansatempaavassa tarinassa.
Kommentti
Niin, kai se jo kertoo jotain, että olen lukenut saman sarjan kuudennen osan. Oikeastaan haluaisin heti lukea seuraavan, mutta toisaalta haluan säästää jäljelläolevia osia, ettei sarja loppuisi liian pian.
Viehättävä, elämänmakuinen, hauska, ystävällinen ja hengellistä arkipäivää sisältävä kirja ja koko sarja. Kyllä tykkään!
In This Mountain, 2002
Suom. Leila Uosukainen
Aikamedia, 2003
Luin ~ 13.9.2015
Kuvaus: Rakastetun sarjan kuudes osa johdattaa lukijan pastori Timin ja Cynthian mukana takaisin Mitfordiin.
Eläkepäivät tuottavat pastori Timille jatkuvaa päänvaivaa. Kun hänen menestyvä vaimonsa kiertää puhujamatkoilla ja Dooley rakentaa tulevaisuuttaan, hän itse joutuu tuijottamaan esseekokoelmansa tyhjää aloitussivua.
Mutta sitten tapahtuu onnettomuus, joka pakottaa jokaisen Mitfordilaisen ajattelemaan elämää uudelta kannalta.
Vanhat ja uudet mitfordilaiset esiintyvät raikkaina ja sympaattisina jälleen kerran Jan Karonin mukaansatempaavassa tarinassa.
Kommentti
Niin, kai se jo kertoo jotain, että olen lukenut saman sarjan kuudennen osan. Oikeastaan haluaisin heti lukea seuraavan, mutta toisaalta haluan säästää jäljelläolevia osia, ettei sarja loppuisi liian pian.
Viehättävä, elämänmakuinen, hauska, ystävällinen ja hengellistä arkipäivää sisältävä kirja ja koko sarja. Kyllä tykkään!
Tunnisteet:
6.osa,
kommentti,
kristillinen,
kuva,
kuvaus,
lukupäiväkirja2015,
Pappila,
sarja
perjantai 4. syyskuuta 2015
Kumara-Moisio, Taru: Maan vetovoima
Taru Kumara-Moisio: Maan vetovoima
Nordbooks, 2014
Luin ~ 3.9.2015
Kuvaus:Kahden lapsen äiti Noora nojaa elämässään tiiviisti eettisiin ja ekologisiin arvoihin: kasvatusoppaat on luettu ja ajankohtaiset lehtiartikkelit säilötty talteen. On kaupungilta vuokrattu tontti, sille rakennettu talo ja siellä esimerkillinen perhe. Silti peilistä väijyvät tyytymättömät kasvot. Kun viisauksiaan aina auliisti jakanut Mumma kuolee, Noora tarttuu elämäänsä uudella, kokonaisvaltaisella otteella: hän päättää järjestää körttimummolleen mahtihautajaiset äitinsä suunnitelmista piittaamatta ja hioa ohessa perheensä viimein toimivaksi.
Maan vetovoima on pieni suuri romaani Noorasta ja hänen tottelemattomasta nukkekodistaan: kasvatusperiaatteista, maailmanpelastushaaveista, onnellisuuden tavoittelusta ja kontrolloidun elämän mahdottomuudesta. Kuinka vaikeaa muka on ymmärtää itseään ja toisia, jos se jo Mummaltakin sujui?
Kommentti: Kirjasta jäi mieleen sana ankea. Mutta ei se nyt ihan toivotonkaan ollut. Pieni ihminen suurine tavoitteineen, vähän pallo hukassa. Mutta voi se pallo vielä löytyä, ja toivotaan niin!
Nordbooks, 2014
Luin ~ 3.9.2015
Kuvaus:Kahden lapsen äiti Noora nojaa elämässään tiiviisti eettisiin ja ekologisiin arvoihin: kasvatusoppaat on luettu ja ajankohtaiset lehtiartikkelit säilötty talteen. On kaupungilta vuokrattu tontti, sille rakennettu talo ja siellä esimerkillinen perhe. Silti peilistä väijyvät tyytymättömät kasvot. Kun viisauksiaan aina auliisti jakanut Mumma kuolee, Noora tarttuu elämäänsä uudella, kokonaisvaltaisella otteella: hän päättää järjestää körttimummolleen mahtihautajaiset äitinsä suunnitelmista piittaamatta ja hioa ohessa perheensä viimein toimivaksi.
Maan vetovoima on pieni suuri romaani Noorasta ja hänen tottelemattomasta nukkekodistaan: kasvatusperiaatteista, maailmanpelastushaaveista, onnellisuuden tavoittelusta ja kontrolloidun elämän mahdottomuudesta. Kuinka vaikeaa muka on ymmärtää itseään ja toisia, jos se jo Mummaltakin sujui?
Kommentti: Kirjasta jäi mieleen sana ankea. Mutta ei se nyt ihan toivotonkaan ollut. Pieni ihminen suurine tavoitteineen, vähän pallo hukassa. Mutta voi se pallo vielä löytyä, ja toivotaan niin!
Tunnisteet:
kommentti,
kuva,
kuvaus,
lukupäiväkirja2015,
suomalainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)