Soivio, Eeva: Kertaalleen kuollut

Eeva Soivio: Kertaalleen kuollut Gummerus, 2025
Luin ~21.10.2025

Kuvaus:

Näyttelijän omakohtainen esikoisteos sydämen pysähtymisestä lavalla.
Ennen illan esitystä Eeva tuntee kummallista väsymystä. Hänen astuessaan teatterin lavalle olo on kuitenkin rauhallinen. Kunnes iskee täydellinen voimattomuus. Näkökenttä sumentuu, ja veri tuntuu karkaavan käsistä ja jaloista. Eeva kaatuu korkkarit jalassa näyttämölle. Näytelmä keskeytyy, sydän lakkaa lyömästä.
Sairaalassa, jossa roolivaatteet saksitaan päältä, käy ilmi, kuinka pienestä kaikki lopulta on kiinni. Niin elämässä kuin kuolemassa.
Kohtituleva, elämänmakuinen esikoisromaani saa pohtimaan olemisen arvaamattomuutta ja oikullisuutta.

Kommentti:

Pidin.
Sulattelen.
Täällä mielestäni hyvä arvio kirjasta.

(256 sivua.)

Jackson, Buzzy: Punatukkainen tyttö

Buzzy Jackson: Punatukkainen tyttö
To Die Beautiful, 2023
Suom. Annamari Korhonen
WSOY, 2025
Luin ~ 19.10.2025

Kuvaus:

Nainen josta kasvoi taistelija.
Huikaiseva tositarina Hollannin vastarintaliikkeestä, rakkaudesta ja inhimillisyyden rajoista.
On vuosi 1940, ja Hannie Schaft on ujo oikeustieteen opiskelija natsien miehittämässä Amsterdamissa. Kun hänen juutalaiset ystävänsä joutuvat vaaraan, hän päättää liittyä Hollannin vastarintaliikkeeseen. Pian hänet tunnetaan ”punatukkaisena tyttönä”, joka ei epäröi tappaa vihollisiaan - ja jota natsit jahtaavat kiihtyvällä raivolla.

Kommentti:

Tämä oli taas uusi silmiä avaava tarina toisen maailmansodan kauheudesta. Hannie Schaft oli todellakin aivan tavallinen nuori opiskelijatyttö, joka sattui syntymään sellaiseen aikaan, jolloin mikään maailmassa ei ollut tavallista. Hannien opinnot keskeytyvät, koska opiskelijoiden olisi pitänyt vannoa uskollisuutta Hitlerille ja Kolmannelle valtakunnalle. Samaan aikaan Hannien parhaat ystävät ovat hengenvaarassa, vain koska he ovat juutalaisia.
Hannie päättää auttaa ystävänsä pakoon ja vie heidät lapsuudenkotiinsa Haarlemiin. Samalla hän saattaa paitsi itsensä ja ystävänsä, myös omat vanhempansa kuolemanvaaraan. Naapureihinkaan ei voi luottaa.
Kun Hannie liittyy kaupungin vastarintataistelijoihin, hengenvaarasta tulee jokapäiväistä. Toisaalta, vastarintaliikkestä löytyy ystäviä, myös ensirakkaus.
Hanniesta tulee kylmäverinen tappaja, sillä monet iskut tehdään silmästä silmään.
Tätä oli vakea käsittää, miten nuori tyttö voi ampua toisen ihmisen aivan läheltä.
Kirjailija on tutkinut aihetta laajalti ja haastatellut Hannien lähipiirissä olleita ihmisiä, mutta kirja on kaunokirjallinen. Mielestäni se toimi tässä oikein hyvin, vaikka toki Hannien ja ajatuksia tai hänen käymiään keskusteluja ei voi tietää kukaan muu kuin hän itse.

(462 sivua.)

Ketolainen, Päivi: Laukku-Leena

Päivi Ketolainen: Laukku-Leena: naiskulkurin tarina
Pro Bono, 2024
Luin ~ 14.10.2025

Kuvaus:

"Laukku-Leenaksi kutsutun naisen matkanteko kuulostaa suoranaiselta survival game -peliltä, josta hän kuitenkin selvisi hengissä lähes 20 vuotta", kirjailija kertoo. Kiviharju kulki kymmenine laukkuineen ympäri Suomea kävellen tai liftaten. Hän lähti liikkeelle vuonna 2002 asuen kesät ja talvet taivasalla. Hänen leiripaikkojaan olivat huoltoasemien lähistöt ja teiden pientareet. Vaikka hänelle tarjottiin apua ja asuntoa, hän pysyi kodittomana lähes elämänsä loppuun asti. Kiviharju kuoli Sysmässä 2021.
Yksinäinen naiskulkuri herätti aina huomiota siellä, missä liikkui. Mistä hän tuli ja minne meni? Mitä hän laukuissaan kuljetti? Miksi hän lähti taipaleelleen? Salaperäisen kulkijan matkanteko kiinnosti ihmisiä, mutta itse hän pysyi vaitonaisena elämänsä vaiheista. Uutuuskirja tuo selkoa Laukku-Leenan matkantekoon pitkin Suomen maanteitä.

Kommentti:

Mielenkiintoinen tarina yksinäisestä kulkijasta. Epätavallinen henkilö, joka ei sovi mihinkään tyypilliseen erakkomuottiin. Miksi leena halusi kulkea ympäsiinsä, asua parkkipaikoilla? Miksi hän ei suostunut muuttamaan asuntoihin, joita hänelle moneltakin paikkakunnalta tarjottiin ja järjestettiin?
Miksi hän vihasi ihmisten auttamista ja Suomea ja monia paikkauntia niin paljon?
Ja miksi hän kulkiessaan kuitenkin kantoi mukaan järjetöntä tavaramäärää?
Sen ymmärtäisi, jos ihmisellä kulkurielämää viettäessään olisi paljonkin tarpeellista, suorastaan välttämätöntä tavaraa. Laukku-Leena kuitenkin kuskasi (ja kuskautti muilla) likaisia ja rikkinäisiä vaatteita, montaa (rikkinäistä) makuupussia, kirjoja, astioita (piirakkavuokia, snapsilaseja ja rosollikulhoa jne.), kassikaupalla kirjoja ja suoranaista romua.
Itselleni jäi niistä kauvauksista sellainen tunne, että ehkä hän jotenkin kaukaisesti haaveili omasta kodista, jonne hän ne tavarat sijoittaisi. Mutta kuitenkaan kotiasia ei riittävästi häntä vetänyt puoleensa.
Erikoinen ihmiskohtalo, mutta päällisin puolin asia tuntui olevan hänen oma valintansa, eikä hän kerta kaikkiaan huolinut apua, eikä olisi oikeastaan halunnut kantaa vastuuta elämästään esimerkiksi työelämässä.

Koska osa päiväkirjoista on kadonnut, tarinassa on tietysti myös paljon aukkoja, ja lukija jää miettimään kirjoittajan tavoin, olisiko Leena esim. alkuaikojen päiväkirjoissaan kertonut tarkemmin kulkurielämään siirtymisen syistä.

(238 sivua.)

Perrin, Valérie: Sunnuntain unohdetut

Valérie Perrin: Sunnuntain unohdetut
Les oubliés du dimanche, 2015
Suom. Saara Pääkkönen
WSOY, 2025
Luin ~ 10.10.2025

Kuvaus:

Justine Neige asuu isovanhempiensa luona pikkukylässä Ranskan maaseudulla ja käy töissä vanhainkodissa. Siellä hän pitää seuraa erityisesti sunnuntain unohdetuille - niille asukkaille, joiden luona kukaan ei käy.
Vanhainkodissa hän kohtaa myös Hélènen, jonka elämää ovat värittäneet sekä suuri rakkaus että sodan tuhovoima. Justine kirjaa ylös Hélènen muistoja, ja kun muistikirjan sivut täyttyvät sanoilla menneisyydestä, Justine alkaa nähdä nykyhetken uusin silmin. Hänen täytyy vain löytää rohkeus alkaa kirjoittaa omaa tarinaansa.

Kommentti:

Mielenkiintoisia tarinoita, joskin tarinoiden seuraamista hieman hankaloitti palaaminen kahteenkin eri juoneen menneisyydessä.
Vanhainkodissa työskentelevä Justine kerää vanhusten tarinoita, ja toisaalta hänen oman sukunsa tarina kulkee mukana lähtien hänen ja hänen serkkunsa vanhempien kuolemasta auto-onnettomuudessa vuosia sitten. Lopulta vanhusten, ja etenkin erään heistä tarina nousee niin vahvasti esiin, että Justinen oma tarina jää harmillisesti hieman paitsioon.

(313 sivua.)

Arvola, Ingeborg: Villien tuulten ranta

Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta
Vestersand - Sanger fra Ishavet, 2024
Suom. Aki Räsänen
Gummerus, 2025
Ruijan rannala-sarjan 2.osa
Luin ~ 6.10.2025

Kuvaus:

Vuoden 1862 talvi on hyytävän kylmä. Priita-Kaisa Seipäjärvi vapautuu vankilasta, jonne hänet oli tuomittu suhteesta naimisissa olevaan mieheen Askan Mikkoon. Hän lähtee tarpomaan sankassa lumipyryssä viimeisillään raskaana. Mikko jää suorittamaan miesten puolelle rangaistustaan eikä tiedä Priita-Kaisan kantamasta lapsesta.
Ystävät ottavat Priita-Kaisan vastaan, ja hiljalleen elämä löytää uomansa. Amerikan-laiva vie Priita-kaisan veljen mukanaan, ja valaanpyyntialukset puskevat mustaa savua kauempana vuonolla. Unelma omasta kodista, hirsipirtistä Västänsannassa, muuttuu vähitellen todeksi.
Samalla huoli Mikon vaimon kaunasta kaihertaa Priita-Kaisaa, eikä pelko miehen menettämisestä jätä rauhaan.
Villien tuulten ranta on jatko-osa Jäämeren laulu-teokselle.
Kommentti:

Edellinen osa päättyi tosiaan Priita-Kaisan ja Mikon saamiin tuomioihin ja siitä tämä kirjaa jatkaa. Olot vankilassa ovat kalseat, mutta sellaisestakin ihminen voi selvitä. Tuomion ja sen suorittamisen jälkeenkään eivät Mikko ja Priita-Kaisa saa rauhaa, sillä vaimo on edelleen elossa, kantaa kaunaa ja antaa sen toden totta kuulua. Mikko ei voi talonsa menetettyäänkään omistaa uutta taloa, aina on mahdollisuus menetää se.
Lopulta vaimo suostuu vihanpidon lopettamiseen ja hakee avioeroa. Myös naapurit ja lähi-ihmiset alkavat hyväksyvät Mikon ja Priita-Kaisan (etenkin kun ovat molemmat ahkeria ja työteliäitä yhteisön jäseniä).
Kuitenkaan kirkkoon ei voi mennä yhdessä ja uuden rangaistuksen vaara on koko ajan ilmassa. Joutuvatko he taas luopumaan vaivalla rakennetusta kodistaan ja jättämään kaiken saavuttamansa taakseen..
Erityisen paljon pidin tämän kirjan kielestä ja siitä, miten yliluonnolliset asiat nivoutuvat luontevasti, lähes huomaamatta arkiseen ja realistiseen kuvaukseen. Ne ovat luonnollinen osa ihmisten elämää, eikä niitä tarvitse sen kummemmin alleviivata.
(440 sivua.)

Linturinne, Ulla: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen

Ulla Linturinne: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen
Myllylahti, 2024
Luin ~ 28.9.2025

Kuvaus:

Kirpeän herkullisten havaintojen sävyttämä feelgood-romaani oman paikan löytämisestä muuttuneessa elämäntilanteessa. Minkä ikäiseksi on lupa tuntea itsensä, jos viilettää arkuntekokurssille sähköpotkulaudalla?
Raisa on kipakka punatukkainen sinkku, joka elämänsä taitekohdassa huomaa, että hänellä on kaikkea muuta paitsi mies ja ruumisarkku. Joten tuumasta toimeen, pitäähän nuorille sovinistityökavereillekin näyttää, mihin nainen pystyy.
Kumppanin löytäminen ei ole kuitenkaan helppoa näillä ikävuosilla. Helpompaa on työstää puuta, hioa ajan harmaannuttamia arkkulautoja ja katkoa mökkirannan kaisloja arkun pohjalle. Silti kuin varkain Raisan pidätellyt tunteet kohtaavat kaikupohjaa ja vievät lopulta mennessään. Mutta käykö menneisyyden muistojen karsiminen ex-miehestä ja kuluttavasta ystävyyssuhteesta yhtä näppärästi kuin autotallin siivous arkkuvarastoksi? Entä mitä tapahtuu, kun arkku on valmis?

Kommentti:

Oikein hauska hieman iäkkäämmän väen chick lit-tarina. Päähenkilö Raisa jää eläkkeelle ja mitä sitten? Kovin yllättäen tuntuu tuo eläke ja vapaus koittavan ja jonkinlaista paniikkia on ilmassa, koska mitään suunnitelmaa tai tekemistä ei elämässä ole kaiken ajan vieneen työn lisäksi.
Nokkelaa sanailua ja tilannehuumoria, myös huomioita ikärasismista ja parisuhteen etsimisen/löytämisen vaikeudesta etenkin naisten näkökulmasta.


(240 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Suukkoja ja sudenkorentoja

Anu Joenpolvi: Suukkoja ja sudenkorentoja
Karisto, 2025
Rantakylä-sarja, 5. osa
Luin ~ 27.9.2025

Kuvaus:

Uusia tuttavuuksia ja vanhoja arvoituksia Rantakylässä - rakastettu sarja jatkuu.
Talvikki muuttaa Rantakylään saatuaan töitä hoivakoti Syyspihlajasta. Hänen miesystävänsä Arttu on tuntunut ihmeen etäiseltä, mutta eiköhän välimatka tuo suhteeseen uutta kipinää.
Kylässä on aikoinaan asunut Talvikin sukua, myös nuori Hilja-tyttö, joka katosi 1930-luvulla. Mitä Hiljalle mahtoi tapahtua? Ja miksi metsään unohtunut autiotalo tuntuu vetävän Talvikkia luokseen?
Tulokkaalla riittää muutakin ihmeteltävää, kuten yllättävä esiintyminen tahitilaistanssiryhmänsä kanssa. Ja sitten on vielä se ruskeasilmäinen haitarinsoittaja, jonka saunamökiltä Talvikki sattuu heräämään juhannusaamuna.

Kommentti:

Varsin mukava ja viihdyttävä romanttinen tarina ilman suurempia yllätyksiä.
Muutamia edellisistä osista tuttuja nimiä vilahti tarinassa, mutta muuten ihan itsenäisiä tarinoita nämä ovat.
(336 sivua.)