tiistai 1. huhtikuuta 2025

Boyne, John: Kaikki särkyneet paikat

John Boyne: Kaikki särkyneet paikat
All the Broken Places, 2022
Suom. Kari-Pekka Toivonen
Bazar Kustannus Oy, 2023
Luin ~ 1.4.2025



Kuvaus:

Poika raidallisessa pyjamassa -menestysromaanin jatko-osa.
John Boynen Kaikki särkyneet paikat on toisen maailmansodan seurauksiin pureutuva romaani syyllisyydestä, anteeksiannosta ja kaiken ylittävästä rohkeudesta.
Vuosi 1946. Äiti ja tytär pakenevat Puolasta Pariisiin sen jälkeen, kun sota ja menetys repivät heidän elämänsä kappaleiksi. Heidän kannoillaan ovat pelko ja häpeä, eivätkä he tiedä, kuinka vaikeaa omaa menneisyyttään on paeta.
Lähes kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin iäkäs Gretel Fernsby elää rauhaisaa elämää Lontoossa, kunnes kohtaaminen hänen uusien naapureidensa yhdeksänvuotiaan Henry-pojan kanssa nostaa pintaan muistot, jotka Gretel on yrittänyt jättää taakseen.
Joutuessaan valitsemaan Henryn turvallisuuden ja omansa välillä Gretel on jälleen samanlaisessa tienristeyksessä kuin lapsuudessaan. Pystyykö hän toimimaan, vaikka hintana olisi kaikkien niiden salaisuuksien paljastuminen, joita hän on koko elämänsä yrittänyt pitää piilossa?
John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa -menestysromaanin jatko-osa Kaikki särkyneet paikat kertoo vuosikymmenien mittaisesta matkasta täynnä valtavaa surua ja kiihkeää toivoa.


Kommentti:
Todella mielenkiintoinen ja mielestäni onnistunut lisäosa. Jos miettii, millaista Europassa - ja oikeastaan koko maailmassa - on ollut toisen maailmansodan jälkeen, niin tässä pieni kurkistus yhdestä näkökulmasta. Kun sota on ohi, sota ei pitkään aikaan oikeasti ole ohi. Erilaiset sodan vaikutukset ihmisiin, kansoihin, yhteiskuntiin jatkuvat vuosia, vuosikymmeniä. On syyllisiä, osallisia, sivustakatsojia, paenneita, selvinneitä, selviytymissyyllisiä jne. Jokaisella oma tarinansa ja selviytymisyrityksensä. kaikki eivät (enää) edes halua selviytyä, kun menetyksiä tai syyllisyyttä on liian paljon.
Vaikka toisesta maailmansodasta on jo paljon kirjoitettu, tämä tarina tuo pienen ripauksen lisää, ja paljon ajattelemisen aihetta.
Boyne punoo tarinaa kahdessa eri aikatasossa todella taitavasti ja tarinan jännite kasvaa hienovaraisesti. Lopulta kirjaa ei vain voi laskea käsistään.

(368 sivua.)

torstai 27. maaliskuuta 2025

Viitala, Kaisa: Klaanin suojeluksessa

Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa
Karisto / Kustannusosakeyhtiö Otava, 2025
Nummien kutsu-sarjan 2.osa
Luin ~ 26.3.2025



Kuvaus:

Romantiikkaa ja salaisuuksia 1700-luvun Skotlannissa! Lumoava Nummien kutsu -sarja jatkuu.
Agnes on nyt Fingalin vaimo ja Gilleshielin emäntä. Seesteinen elämä Ylämaalla ei kuitenkaan jatku kauan, sillä pariskunnan on lähdettävä Edinburghiin hoitamaan klaanin kauppasuhteita.
Kaupungissa Agnes joutuu kohtaamaan menneisyytensä virheet, ja kaiken lisäksi yllättävä tragedia käynnistää hurjan huhumyllyn. Agnes kipuilee vaimon roolissaan raajarikkoisuutensa ja turhaan odottamansa raskauden parissa, ja Fingal on yhä poissaolevampi ja salailevampi. Kestääkö heidän rakkautensa?
Lukijat hurmannut liikuntavammainen päähenkilö Agnes ravistelee totuttuja käsityksiä romanttisen viihteen sankarittarista


Kommentti:

Tätä kirjaa on hieman hankala kommentoida ilman juonipaljastuksia, mutta pelkästään yleisellä tasolla kommentoiminen tuntuu vähän ohuelta.
Minä ainakin haluan lukea kirjat ilman liian tarkkoja etukäteistietoja tai -mielipiteitä, joten siksi yritän nyt luovia kieli keskellä suuta.
Onneksi olin kirjaston varauslistalla sen verran kärkipäässä, etten joutunut pitkään välttelemään muiden kommentteja. Toisaalta, nyt joudun sitä pidempään odottamaan seuraavaa osaa, joka ilmestyy VASTA vuoden päästä. Niin epäreilua!
Taas kerran ihmettelen tarinankertojan taitavuutta viedä lukijaa mielensä mukaan. Tässä kirjassa sekä tapahtumat että henkilöt ovat mielenkiintoisia, ei vähiten päähenkilö Agnes, jonka epävarmuutta tuoreena vaimona niin lämmöllä seuraa. Tässä osassa nousi monellakin tavalla tärkeään rooliin Agneksen suku, etenkin serkkutyttö (from hell, kuten joku osuvasti Lily Hunteria kuvasi).
Pidän aina siitä, miten näennäisen kevyt (viihde) tarina voi nostaa esiin ja käsitellä painavia asioita. Tässä ainakin tuli pohdittua selkeän pääteeman, liikuntavammaisuuden lisäksi yksinäisyyttä, syrjäänjäämisen kokemusta, tai sitä, miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat kokemiinsa asioihin. Joku syyttelee kaikkia muita, mutta oma toiminta ei ikinä näy vääränä. Toinen taas syyttää aina ja joka paikassa itseään kaikesta, jopa ihan kuvitelluista asioista, Ja sitten niitä väärinkäsityksiä vasta sikiääkin. Näin tarinana niistä tietysti tulee todella herkullisia, kun osaa sanansa oikein asettaa. Ja no, Viitala kyllä osaa.
Ainakin minulle tuli tunne, että tässä kirjailija jo itsekin nautti, kun sai herätettyä henkiin nämä henkilöt ja heidän tarinansa.
On aina ihana lukea kirjaa, jonka teksti on kunnon suomea, ei kirjoitusvirheitä, ei toistuvia epäloogisuuksia jne. Tämä ei (nykyään) aina ole itsestäänselvyys.
(Tämä koskee toki enemmän käännöskirjallisuutta, mutta epätarkka kielenkäyttö syö pahasti tarinan uskottavuutta ja olen kiiteltyjäkin kirjoja jättänyt jopa kesken, kun en vaan kestä tiettyjä kielioppijuttuja.)
Arvostan myös suoraa tapahtumien etenemistä. Toki asioita edellisestä osasta kerrattiin sopivasti niille lukijoille, jotka eivät ole ensimmäistä osaa lukeneet, mutta ei kuitenkaan liikaa rautalangasta vääntämistä eikä aikatasoissa hyppimistä.

(457 sivua.)

lauantai 22. maaliskuuta 2025

Kuntsi, Sissi: Klo 17.23

Sissi Kuntsi: Klo 17.23
Tammi, 2024
Luin ~ 22.3.2025



Kuvaus:

Sydäntä raastava, tosipohjainen pienoisromaani sairaan puolison omaehtoisesta kuolemasta. Onko syvintä rakkautta antaa toisen lähteä? Kuinka tänne jäävä selviää?
Heinäkuun yhdeksäntenä päivänä kello 11.51 syleilen sinua kotimme kuistilla viimeisen kerran, Juhana. Videokamerat ovat jo päällä. Meidän viimeinen kosketuksemme, viimeiset sanamme toisillemme dokumentoituvat muistikortille, jota en halua koskaan katsoa. Lääkäri sanoi, että tapahtuma on videoitava. Se todistaisi, että minä en tappanut sinua.
Kun rakastavaiset kohtasivat, mies oli jo vakavasti sairas, elvytetty viidesti eikä ehkä aina muistaisi, kenen vierellä herää. Elämä lahjoitti heille yhteisen vuosikymmenen. Sissi Kuntsille sen viimeisten viikkojen hinta oli mittaamaton.
Sissi Kuntsi on nimimerkillä kirjoittava kirjailija, jonka pienoisromaani Klo 17.23 perustuu hänen omaan elämäänsä, vuosikymmeneen, jona hän seurasi puolisonsa matkaa kohti omaehtoista kuolemaa. Avustetulle itsemurhalle ei Suomessa ole käytäntöä. Kirjailija ei ota asiaan kantaa. Hän kirjoitti, jotta selviäisi.


Kommentti:

Rakkauden hinta. Niinhän se on, että kun rakastaa, antautuu kaiken hyvän lisäksi alttiiksi myös suurimmille suruille ja ikävälle.
Valtavan vaikuttava kuvaus siitä, miltä tuntuu, kun tietää, että rakastettu ei jaksa enää elää.
Myös jälkeen jäävällä on mielestäni oikeus tuntea myös itsekkäitä tunteita siitä, että toinen valitsee kuoleman, vaikka yhä rakastaa. Samaan aikaan täytyy miettiä, mitä kaikkea voi tai kannattaa sanoa ääneen kuolevalle.

(187 sivua.)

Rönkä, Matti: Onnen kaukoranta

Matti Rönkä: Onnen kaukoranta
Gummerus, 2024
Luin ~ 19.3.2025



Kuvaus:

Kesä Savossa. Heinä tuoksuu ja tango soi.
Rissasen Ramia pyydetään kitaristiksi ja laulajaksi. Rami huhkii kesärenkinä enonsa maatilalla, tuorerehua pitäisi tehdä, eikä soitella yömyöhään. Viihdeorkesteri Salamat aloittaa kuitenkin treenaamisen, ja päästessään lavalle Rami innostuu musiikkihommista tosissaan. Hänen komea lauluäänensä ja karismansa pannaan heti merkille, ja keikan jälkeen tanssitettavia riittää.
Matti Röngän nostalginen romaani tempaisee savolaispojan heinäpellolta tanssilavojen tähdeksi ja vie lukijansa iskelmä-Suomen kultaisiin vuosiin 1970-80 luvuille.


Kommentti:
Mukava nostalgiamatka omankin nuoruuden vuosiin ja vuosikymmeniin.
(235 sivua.)

sunnuntai 16. maaliskuuta 2025

Lane, Soraya: Italialainen tytär

Soraya Lane: Italialainen tytär
The Italian Daughter, 2022
Suom. Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023
1. osa Kadonneet tyttäret -sarjasta
Luin ~ 16.3.2025



Kuvaus:

Kuusi toisilleen vierasta naista on kutsuttu lakitoimistoon Lontooseen. Jokainen saa pian vihiä oman isoäitinsä ihmeellisestä tarinasta, jonka dramaattiset vaiheet saattavat mullistaa heidän käsityksensä omista juuristaan.
Lily, naisista ensimmäinen, pitelee käsissään nuhruista italiankielistä reseptiä ja La Scalan käsiohjelmaa. Nämä vihjeet johdattavat hänet unelmatyöhön viinitilalle ja etsimään juuriaan italialaisesta kylästä. Auki alkaa keriytyä traaginen tarina kohtalon erottamista rakastavaisista, jotka olivat valmiit uhraamaan kaiken.
Kun isoäidin mysteeri selviää, uskaltaako Lily seurata omaa sydäntään?


Kommentti:
Sinänsä mielenkiintoinen tarina, mutta en ole ihan vakuuttunut siitä, mahdanko kuitenkaan koko sarjaa lukea. Historian osuus oli mielestäni parempi kuin nykyhetken kuvaus.

(287 sivua.)

Jäi kesken: Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä
Jäi kesken: Veronica Henry: Rantamaja
Toinen oli juuri nyt liian raskas luettava ja toinen taas liian kevyt.

perjantai 28. helmikuuta 2025

Salovaara, Aija: Ihan pieniä lintuja

Aija Salovaara: Ihan pieniä lintuja
WSOY, 2023
Luin ~ 28.2.2025



Kuvaus:

Hilpeän haikea romaani itsen hukkaamisesta ja löytämisestä sekä nähdyksi tulemisen tarpeellisuudesta.
Millaista on, kun isä putkahtelee elämään lähinnä häiritsevänä, häpeää tuottavana olentona, jota ei osaa lakata kaipaamasta? Millaista on, kun lapsuuden vierailut isän luona tarkoittavat heittelehtiviä kyytejä umpihumalaisen ajamassa autossa tai piipahduksia kaljanhajuisiin kuppiloihin? Miten siitä kasvetaan aikuisiksi, entä miten häpeä vaikuttaa - mitä se vaatii tai sallii?
Ihan pieniä lintuja on romaani isästä, isähäpeästä, mutta myös paljosta muusta. Se on kipeää kasvamista aikuiseksi vielä silloinkin, kun sellainen pitäisi jo olla. Se on tuulihatun keveää kerrontaa raskaista teemoista: eriarvoisuudesta ja itsensä hyväksymisestä, monien mutkien kautta. Se on kuoppainen tarina ihmissuhteista, rakkaudesta, masennuksesta ja välimatkoista, jotka voivat venyä välillä jopa loputtoman pitkiksi. Ja silti romaanin poreileva tapa keriä tarinaa lapsesta nuoruuden kautta keski-ikään on samaan aikaan kumman lohduttava, naurattava ja helliä tunteita herättävä; olemme kaikki lopulta aika pieniä lintuja.


Kommentti:

Tartun heti tuohon kustantajan luonnehdintaan "hilpeän haikea". Kirja on totisesti haikea, muttei kovinkaan hilpeä.
Isän alkoholismi ja varhainen kuolema eivät jätä hänen aikuista tytärtään rauhaan, kaiken elämässään hän edelleen suodattaa juopon isän aiheuttamien lapsuuden, nuoruuden ja aikuisiänkin traumojen kautta.
Lopulta hän on jättämässä vuosikausia käyttämänsä mielialalääkkeet ja käy läpi kaikki löytämänsä terapiamuodot. Prosessi etenee, vaikkakin hitaasti.

Tämä on kirjailijan esikoisromaani.

(287 sivua.)

lauantai 22. helmikuuta 2025

Holmström, Johanna: Sielujen saari

Johanna Holmström: Sielujen saari
Själarnas ö, 2017

Suom. Jaana Nikula
Otava, 2017
Luin ~ 22.2.2025



Kuvaus:

Terve vai hullu - missä raja kulkee? Väkevä tarina toisiinsa kietoutuvista naiskohtaloista synkkämaineisella saarella.
Kristina oli itsekin vielä lapsi tullessaan raskaaksi. Nyt hänen lapsensa ovat kuolleet, ja häntä tullaan noutamaan. Porvaristyttö Elli suljetaan Sielujen saarelle vuosia myöhemmin, kun hän on paennut suin päin vanhempiensa kodin ahdasta ilmapiiriä.
Rikas ja runsas tarina kertoo naisen osasta, terveyden ja hulluuden huterasta rajasta ja kaikesta siitä, mitä ihminen on valmis tekemään pysyäkseen vahvempien puolella rajaa.


Kommentti:

Sairaalasaari, josta ei käytännössä ole ulospääsyä. Ikiaikainen kysymys; kenen on vastuu ja häpeä, kun nuori tyttö raiskataan. Seuraukset ainakin on nainen (tyttö) joutunut karvaasti kantamaan, siitä kertoo Kristinan tarina.
Eristetylle saarelle päätyminen on ollut myös hoitohenkilökunnalle melkoinen kokemus.
Surullisia kohtaloita, monenlaisia.

(365 sivua.)

perjantai 14. helmikuuta 2025

Kajanto, Maija: Kardemummajoulu

Maija Kajanto: Kardemummajoulu
WSOY, 2025
Luin ~ 14.2.2025



Kuvaus:

Kahvila Koivun joulu on odotusta täynnä.
Pyhävirran kylässä kahvila Koivu valmistautuu jouluun lumen ja kovien pakkasten keskellä. Krisse ja Tommi liimaavat paperitonttuja kotinsa ikkunoihin ja suunnittelevat kevättä ja uutta elämänvaihetta. Krisselle tuleva muutos on paitsi onnellinen myös kipeä, etenkin kun tuntuu, etteivät kaikki hänen perheestään jaa hänen onneaan.
Joulu tuo Pyhävirralle joukon vanhoja tuttuja ja paljon uusia suunnitelmia. Kunnan yhteistyökuvioiden myötä Pyhävirralle saapuu myös ihmisiä, joista osa aikoo löytää voimaeläimensä maaseudun rauhasta. Hääsuunnitelmat Krissen lähipiirissä sieppaavat koko kylän mukaansa, mutta miten käy, kun lumi ja pakkanen ovat sekoittaa tärkeän päivän?
Kun jouluaattoaamuna riisipuuro hautuu hellalla ja kardemumman tuoksu leijailee keittiöstä, on aika selvittää, voiko joulussa todella olla taikaa.
Kardemummajoulu on kuusentuoksuinen hyvän mielen joulukirja. Teos päättää suuren suosion saavuttaneen Kahvila Koivu -sarjan. Kirjasarjan aloitti Korvapuustikesä vuonna 2022.
Maija Kajanto on kirjailija ja viestinnän ammattilainen, joka ei osaa keittää riisipuuroa. Kardemummajoulu on hänen kahdeksas kirjansa.


Kommentti:

Ihana hyvänmielen joulukirja, joka sopi kyllä myös ystävänpäivänä luettavaksi :). Kiva päätös tälle sarjalle!

(265 sivua.)