Da Costa, Mélissa: Toivoa versovat päivät

Mélissa Da Costa: Toivoa versovat päivät
Les Lendemains, 2020
Suom. Saana Rusi
Tammi, 2025
Luin ~ 13.5.2025

Kuvaus:

Haikeankaunis kertomus menetyksestä ja toivosta.
”Ei ole enää tunteja tai päiviä, joilla mitata aikaa. Tästä eteenpäin on vain joskus myöhemmin koittavia hetkiä. Ei päivien valoa, ei liioin yön pimeyttä. On vain minä ja suruni tässä hiljaisessa talossa.”
Hirvittävän menetyksen kokenut Amande pakenee armottoman kirkasta kesää kauas Auvergnen maaseudulle saadakseen surra rauhassa. Sattuman kautta hän kuitenkin kiinnostuu pihan villiintyneestä puutarhasta ja uskaltautuu tutkimaan sitä. Kun vuodenajat vaihtuvat ja puutarha vähitellen elpyy, myös Amande päästää kuin varkain taas toiset ihmiset, valon ja ilon osaksi elämäänsä.
Toivoa versovat päivät on sykähdyttävä kertomus luonnon parantavasta voimasta ja siitä, kuinka joskus on pysähdyttävä pystyäkseen jatkamaan eteenpäin.

Kommentti:

Kirjan suomenkielinen nimi on hieno oivallus, sillä toivo todellakin versoo Amanden elämässä monellakin tavalla. Surullisenhaikea tarina, joka ei ihan yllä edellisen Da Costan tarinan (Kaikki taivaan sini) tasalle, mutta tykkäsin kuitenkin.

(282 sivua.)

Hunter, Cara: Tilinteko

Cara Hunter: Tilinteko
Making a Killing, 2025
Suom. Johanna Laitila
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2025
Luin ~ 11.5.2025

Kuvaus:

Koukuttavassa poliisidekkarissa komisario Adam Fawley huomaa tehneensä aiemmin kohtalokkaan virheen.
Vuonna 2016 Adam Fawley tutki kahdeksanvuotiaan Daisyn katoamista. Lopulta tytön äiti tuomittiin lapsensa murhasta. Nyt true crime -sarja Pahamaineisen tuottaja saa vihiä, ettei poliisi selvittänyt silloisessa tutkinnassa aivan kaikkea. Pian löytyy ruumis, joka liittyy tuohon ratkaistuksi luultuun tapaukseen. Mitä Oxfordissa kadonneelle Daisy-tytölle tapahtui, ja miten Fawley saattoi epäonnistua niin traagisella tavalla?

Kommentti:

Muistan, kun kirja Daisy Masonista päättyi, mieleen jäi jonkinlainen epäilyksen häivähdys siitä, oliko koko tarina vielä kokonaan siinä.
No, ilmenee, ettei todellakaan ollut. Mutta siihen en ollut valmistautunut, että tarina ei vieläkään päättynyt. Ja kuka (kumpi) naisista jäi henkiin, ja miten ihmeessä?
Cara Hunter on jo useammassa kirjassa hyödyntänyt sähköpostien, lehtijuttujen ja esim. nettipalstakeskustelujen käyttämistä vaikkapa tapausten ennakkotietojen tai yleisen mielipiteen ja arvailujen esiin tuomisessa. Itse en ihan kauheasti siitä tykkää, vaan nämä tekstinvaihdokset tuovat sekavuutta sinänsä mielenkiintoisiin tarinoihin.
Uusimpana lisämausteena on nyt jo pari kertaa ollut tekeillä olevien rikostv-sarjojen hyödyntäminen, mikä tässä toi melkoisen lisämausteen ja suoranaisen juonenkäänteen tarinaan.
tarinasta itsestään voi sanoa, että onpa Daisy Mason todella karmiva tyyppi.

(.... sivua.)

Alasalmi, Päivi: meren ja veren liitto

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 5.5.2025

Kuvaus:

Syyskuussa 1714 joukko Perämeren rannikon asukkaita pakenee venäläissotilaita Hailuotoon. Heidän on tarkoitus jatkaa Ruotsiin, mutta 200 kasakkaa ehtii rantautua saareen. Murhaperjantain myllynratas pyörii armotta, eikä rattaan läpi virtaa vesi vaan veri.
Meren ja veren liitto on hurja romaani nuoresta Christinasta, ristiriitojen repimästä rakkaudesta ja vilpittömästä uhrautumisesta.

Kommentti:

Historiallinen romaani vähemmän käsitellystä ajanjaksosta Suomen historiassa.
Olen aiemmin lukenuttätä aihetta käsittelevät Kirsti Loukolan (-Ruskeeniemi) Kiljukotkan ja Buharan satakielen, suosittelen vahvasti etenkin Kiljukotkan lukemista, jos aihe kiinnostaa. On tärkeää, että tällaisestakin ajanjaksosta kirjoitetaan. Vakavasta aiheesta ja todella raaoista tapahtumista poikettiin alussa ja yllättäen myös lopussa hieman kevyempään kerrontaan, mikä hieman hämmensi. Ehkä tarkoitus oli lievittää tarinan karmeutta..
Päivin Alasalmen tuotannosta suosikkejani ovat yhä edelleen Joenjoen laulu, Pajulinnun huuto ja Siipirikon kuiskaus -trilogia saamelaisista.
(332 sivua.)

Onerva, Ulla: Hattaradilemma

Ulla Onerva: Hattaradilemma
Tammi, 2025 (WSOY)
Luin ~ 30.4.2025

Kuvaus:

Nokkela hyvän mielen romaani Jane Austenin sankarittaren mukaan nimetystä Emmasta, joka puolustaa romanttista kirjallisuutta mutta tuntee vetoa sietämätöntä romantiikan vihaajaa kohtaan.
Ensirakkaus on jättänyt Emman vanhojen tansseissa, eivätkä tunteet ex-poikaystävään ole abivuoden alkaessa täysin hiipuneet. Haikailun sijaan Emma uppoutuu romanttisiin kirjoihin, vaikka koko muu maailma tuntuu halveksivan hänen lempigenreään. Kun ynseä kirjailija lyttää viihdekirjallisuuden lehdessä eikä koulun lukulistaltakaan löydy romanttisia kirjoja, Emma ryhtyy kapinaan. Hän perustaa Oikukkaiden romantikkojen piirin, jonka päämäärä on kohottaa romanttisen kirjallisuuden arvostusta ja tuhota kirjallisuusankeuttajat. Tehtävä ei ole helppo, sillä piirin sisällä kipinöi niin vihasta kuin rakkaudestakin, ja Emma huomaa olevansa pahemmassa sotkussa kuin lempiromaaniensa sankarittaret.
Ulla Onervan esikoisromaani Hattaradilemma aloittaa humoristisen viihdetrilogian, joka solmii Jane Austenin ja Charlotte Brontën romanttiset klassikot oivaltavasti nykypäivään. Trilogia sopii kaikille, jotka eivät suostu salaamaan rakkauttaan romanttisia kirjoja kohtaan!

Kommentti:

Hauska, hyvin kirjoitettu romanttinen tarina. Kohteena erityisesti nuoret aikuiset, mutta oivallisen raikas tarina näin vanhemmallekin lukijalle.

(332 sivua.)

Debreczeni, József: Kylmä krematorio

József Debreczeni: Kylmä krematorio . raportti Auschwitzin valtakunnasta
Hideg krematórium, 1950
Suom. Minnamari Sinisalo
Like Kustannus, Otava 2025
Luin ~ 27.4.2025

Kuvaus:
Keskitysleireiltä selviytyneen lehtimiehen silminnäkijäkuvaus "Auschwitzin valtakunnan" kauheuksista.
Unkarinjuutalainen József Debreczeni kertoo journalistin kylmäpäisellä tarkkuudella koettelemuksistaan kolmella eri pakkotyöleirillä. Vuoden kestänyttä vankeutta leimasivat väkivalta, nälkä, sairaudet ja alituinen pelko, jota satunnaiset toveruuden ja inhimillisyyden pilkahdukset eivät onnistuneet lievittämään.
Debreczeni on kirjannut muistonsa tuoreeltaan sodan jälkeen. Vuonna 1950 ilmestynyt, palkittu muistelmateos julkaistiin vasta vuonna 2023 englanniksi, ja siitä tuli arvostelumenestys. Debreczeniä on verrattu Primo Leviin, ja teosta on luonnehdittu holokaustikirjallisuuden helmeksi.

Kommentti:

Huomioitavaa on, että vapauduttuaan keskitysleiriltä József Debreczeni kirjoitti tämän kirjan ja julkaisi sen Jugoslaviassa jo vuonna 1950. Se jäi kuitenkin rautaesiripun taakse ja julkaistiin englanniksi vasta vuonna 2023 ja sen jälkeen muilla kielillä. Tarkempi analyysi ja kuvaus löytyy esim. täältä.
(222 sivua:)

Hämäläinen, Paula: Tämä ei ole romanttinen komedia

Paula Hämäläinen: Tämä ei ole romanttinen komedia
Otava, 2025
Luin ~ 25.4.2025

Kuvaus:

Miksi ihmissuhteet ovat joillekin niin järjettömän vaikeita? Tragikoomisessa esikoisromaanissa Bridget Jones kohtaa Sally Rooneyn.
Suomalainen Maija saa assarinpestin halpaan true crimeen erikoistuneesta tuotantoyhtiöstä Lontoossa. Firma lähtee Tokioon kuvaamaan sarjaa japanilaisista sarjamurhaajista. Reissulla Maija saa flashbackeja tokiolaisesta ensirakkaudestaan. Moni asia ei mennyt hyvin, ja suhteen jälkeen Maija ei ole seurustellut. Onko päälleni langetettu kirous, Maija miettii. Miksi miesten kanssa on aina niin vaikeaa?
Herkullisen melankolinen ja vilpittömän toiveikas teos rakkauden etsinnästä kysyy, miten pitää yllä uskoa rakkauteen silloinkin kun kaikki epäonnistuu.

Kommentti:

Olipa mielenkiintoista lukea ensin Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ja sen jälkeen tämä kirja.
Aihepiirihän on oikeastaan sama, välissä vain on 200 vuotta.
Väitän, että vaikka monenlaiset asiat ovat maailmassa paremmin kuin 1800-luvulla, on myös asioita, jotka ovat huonommin. Ainakaan ihmiset eivät parisuhteidensa kanssa pääse yhtään helpommalla, kaikesta (näennäisestä?) vapaudesta huolimatta. Se vapauskin luo kahleita, ja etenkin suurta arvaamattomuutta.
Lyhyesti yksinkertaistaen sanoisin, että ihmisten itsekkyydelle on tilaa yhä enemmän.

Pidin tästä kirjasta ja sen päähenkilöstä todella paljon. Melkein haluaisi kuulla, mitä Maijalle sittemmin kuuluu..
Ai niin, hauska yksityiskohta ole maininta Pachinko-halleista, joista juuri kuulin ensimmäistä kertaa lukemassani Pachinko-kuulat -kirjassa.

(381 sivua.)

Austen, Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Pride and Prejudice, 1813
Suom. Kersti Juva
Kustannusosakeyhtiö Teos, 2013
Luin ~ 21.4.2025

Kuvaus:

Ylpeys ja ennakkoluulo on rakastetun englantilaiskirjailijan Jane Austenin kenties kuuluisin teos, niin monta kertaa maalaisherrasväen älykkään ja kärkkään tyttären Elizabeth Bennetin ja ökyrikkaan herra Darcyn hitaasti syttyvä rakkaus on esimerkiksi sovitettu televisioon, teatteriin ja valkokankaalle. Mikään ei kuitenkaan voita tarttumista itse kirjaan.
Ylpeys ja ennakkoluulo ei ole pelkkä rakkaustarina. Kuten muissakin Austenin teoksissa, sen romantiikan ja huumorin rinnalla tarkastellaan terävästi esimerkiksi luokkaeroja, tapojen pintakiiltoa, kasvatusta ja naisen asemaa. Aiheita, joiden ongelmat eivät ole kadonneet minnekään meidän aikanamme. Ja kirjoitettuna tavalla, joka tekee Ylpeydestä ja ennakkoluulosta ajattoman.
Ylpeyden ja ennakkoluulon 200-vuotisjuhlan kunniaksi se ilmestyy nyt Kersti Juvan säkenöivänä uutena suomennoksena.


Kommentti:

Olen toki nähnyt Ylpeys ja ennakkoluulo-tv-sarjan, mutta nyt vasta sain tartuttua alkuperäiseen teokseen. Voin suositella!
Lukiessa mieleen tulivat kieltämättä vahvasti tietyt sarjasta tutut kasvot, mutta se ei ainakaan minua haitannut. Hieno klassikkotarina tämä on kuvattunakin, mutta kirjana suorastaan hauska!
Loppusanoissa kerrassaan loistava suomentaja Kersti Juva kirjoittaa: Tärkein päämääräni tässä uudessa suomennoksessa on ollut välittää lukemisen nautinto. Ylpeys ja ennakkoluulo on englanniksi hykerryttävän hauska kirja, ja sellainen toivon sen olevan myös suomeksi.

Ja kyllä, mielestäni tässä suomentaja on onnistuvat aivan mainiosti, sillä ainakin minut kirjan huumori suorastaan yllätti. Myös aikakauden elämäntyylin ja sosiaalisten suhteiden kiemuroiden kuvaaminen oli vaikuttavaa. Ajattelinkin välillä, että todella taitava suomentaja on onnistunut valtavan hyvin tavoittamaan käännöstyössä aikakauden tapakulttuurin hienot yksityiskohdat sanankäänteitä myöten.
Romanttisesta aiheestaan huolimatta (tai ehkä juuri siksi) Ylpeys ja ennakkoluulo on todella tasokas aikalaiskuvaus 1800-luvun naisten asemasta. Naimakaupat oikeastaan määrittivät nuoren naisen loppuelämän toimeentulon.
Herkulliset henkilöhahmot ja mutkikkaat (usein väärinkäsitysten aiheuttamat) juonenkäänteet tuovat oman suolansa tähän todelliseen klassikkoon.

(511 sivua.)

Dusapin, Elisa Shua: Pachinko-kuulat

Elisa Shua Dusapin: Pachinko-kuulat
Les billes du Pachinko, 2018
Suom. Anu Partanen
Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2024
Luin ~ 15.4.2025

Kuvaus:

Claire viettää elokuuta isovanhempiensa luona helteisessä Tokiossa, missä Korean sotaa ja Japanin miehitystä vuosikymmeniä aiemmin paennut pariskunta pyörittää nuhjuista pachinko-pelihallia. Ulkomaailma on vieras: pariskunta kieltäytyy puhumasta japania ja tuskin poistuu hallin valonvälkkeestä ja metallikuulien kilkkeestä.
Sveitsissä kasvanut Claire opettaa ranskaa pienelle Miekotytölle ja järjestää isovanhemmilleen matkaa Koreaan, missä nämä eivät ole käyneet lähtönsä jälkeen. Claire ei ymmärrä isovanhempiensa haluttomuutta matkustaa. He kommunikoivat kankealla englannilla. Kielten, kulttuurien ja sukupolvien väliset muurit kohoavat korkeina.
Elisa Shua Dusapinin vahvatunnelmainen romaani käsittelee perhesuhteita, identiteettiä, toiseutta ja vieraantumista. Dusapinin proosa on keskittynyttä, aistikasta ja tarkkuudessaan hienostunutta.

Kommentti:

Luin tätä kirjaa niin pieninä pätkinä, etten saanut kirjan tarinasta oikein kunnolla kiinni ja henkilötkin jäivät kovin etäisiksi. Tavallaan tykkäsin kirjan minimalistisesta tyylistä, mutta tässä tapauksessa se jätti minut lopulta hieman ymmälleni monista asioista. Luulen, että japanilaista ja korealaista kulttuuria pitäisi ymmärtää paremmin, jotta tämä olisi auennut. (175 sivua.)