Hunter, Cara: Murha perhepiirissä

Cara Hunter: Murha perhepiirissä
Murder in the Family, 2023
Suom. Johanna Laitila
Otava, 2024
Luin ~ 29.12.2024

Kuvaus:

Omintakeinen ja nerokas rikosmysteeri heittää haasteen kaikille dekkarifaneille. Osaatko sinä ratkaista rikoksen?
Guy Howard menetti isäpuolensa ollessaan 10-vuotias. Ruumis löytyi kotipihalta, ja vaikka Howardin sisaret olivat paikalla, kukaan ei nähnyt mitään. Kohuttu tapaus jäi selvittämättä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Howard ryhtyy tekemään tv-sarjaa, jossa käydään vielä kerran läpi kaikki todisteet rikospaikkakuvista ruumiinavausraportteihin.
True crime -sarjan lailla etenevässä jännärissä lukija saa tutkittavakseen saman materiaalin kuin dokumenttiryhmän asiantuntijatiimi. Jokainen tapahtumaan liittyvä ihminen haastatellaan vielä kerran – ja salaisuudet paljastuvat kameran edessä.

Kommentti:

Pohjatarina 20 vuotta sitten tapahtuneen murhan selvittelemisestä on hyvin mielenkiintoinen. Arvostan kirjailijan pyrkimystä uudistaa dekkarigenreä, mutta henkilökohtaisesti pidän kyllä enemmän perinteisestä tyylistä.
Tekstityyleinä vuorottelivat tv-sarjan käsikirjoitus, nettipalstan kommenttikenttä, asianosaisten sähköpostit ja tekstiviestit sekä tv-ohjelman lehtiesittely/ kritiikki. Osaa näistä keinoista oli jo Hunterin edellisessä, Adam Fawleyn tutkimuksista kertovassa kirjassa, mutta nyt tekstityylejä oli vielä lisätty eikä suorasanaista tekstiä ollut enää ollenkaan.
Tässä mahdollistui toki lukijan oma pohdiskelu murhaajan henkilöllisyydestä.
Juoni oli todella monipolvinen ja suorastaan ovela, mutta lopulta tarinasta jäi vähän halju maku, johtuen loppuratkaisusta, jota en nyt tässä tietenkään voi spoilata. :)

(447 sivua.)

James, Peter: Kuolema peittää jäljet

Peter James: Kuolema peittää jäljet
Dead Man´s Footsteps, 2008
Suom. Leena Mäntylä
Minerva Kustannus Oy, 2012
Roy Grace-sarjan 4. osa
Luin ~ 23.12.2024

Kuvaus:

Juonenkuljetuksen mestari Peter James on jälleen kirjoittanut kirjan, jota on vaikea laskea käsistään.
Epäonnistunut brightonilainen liikemies Ronnie Wilson on New Yorkissa matkalla liikeneuvotteluun, jonka hän toivoo pelastavan bisneksensä. Häntä odotetaan WTC-tornin 87. kerroksessa. Paha vain, että päivä sattuu olemaan syyskuun yhdestoista 2001. Ronnie on muutaman korttelin päässä World Trade Centeristä, kun helvetti pääsee irti. Kaaoksen keskellä Ronnie päättää kääntää tilanteen edukseen ja lavastaa kuolemansa. Jos Ronnie Wilsonia ei enää ole, valtavat velat voi muuttaa saataviksi.
Kuusi vuotta myöhemmin brightonilaisesta sadevesiviemäristä löytyy pitkälle maatunut naisen ruumis. Samaan aikaan toisaalla kaupungissa nuori nainen pakoilee henkensä edestä julmaa jäljittäjäänsä. Kun vielä Australiastakin löytyy murhattu nainen, jolla näyttää olevan yhteys samaan tapahtumavyyhteen, on rikostarkastaja Roy Gracella käsissään sotkuinen arvoitus, jonka palasia on kerättävä kokoon ympäri maailman.
Kuolema peittää jäljet on Peter Jamesin huippusuositun Roy Grace -sarjan neljäs osa

Kommentti:

Huikea juoni, suoranainen vyyhti, joka oli ihan uskottava.
Samaan aikaan karmiva ja mielenkiintoinen. Ihmettelen, miten kirjailija pystyy tällaiset juonenkäänteet pitämään uskottavina ja järkeenkäyvinä.
Ei haitannut, vaikka olenkin tämän jutun nähnyt tv-sarjana.

(475 sivua.)

Tätä ennen jäi kesken: Anni Kytömäki: Mirabilis

Hannah, Kristin: Sodan sisaret

Kristin Hannah: Sodan sisaret
The Women, 2024
Suom. Karoliina Tuominen
WSOY, 2024
Luin ~ 6.12.2024

Kuvaus:

Lyyrinen ja lumoava kunnianosoitus Vietnamin sodan sairaanhoitajille.
”Naisetkin voivat olla sankareita.” Kun 20-vuotias sairaanhoitajaopiskelija Frankie kuulee nämä sanat, hänen maailmansa mullistuu. Turvallista elämää konservatiivisten vanhempiensa siipien suojissa viettänyt nuori nainen päättää hetken mielijohteesta lähteä veljensä perässä Vietnamin sotaan. Sotasairaanhoitajan elämä on kuitenkin täynnä kaaosta ja kuolemaa, eikä poliittisesti jakautuneella kotirintamalla totisesti odota sankarin vastaanotto.
”Koskaan aiemmin ei ole kirjoitettu sotaromaania, joka kertoisi ihmisluonnosta näin sieluunkäyvästi.” – Delia Owens, Suon villin laulun kirjoittaja

Kommentti:

Tämä on valtavan hieno kirja, ehdottomasti yksi vuoden koskettavimmista lukukokemuksista.
Miten hienosti kirjailija kuvaakin sekä sotatoimien keskellä tapahtuvaa sairaanhoitajien työtä, mutta sitten vielä koskettavammin sotatraumoja. Miten Vietnamin veteraaneja kohdeltiin ja miten naisten osuus suorastaan kiellettiin. Ajan tapa oli vaieta ikävistä asioista, tai jopa suorastaan valehdella niistä. Miten ihminen voisi selvitä sotatraumoista, jos niistä ei ole sopivaa edes puhua?
Ajattelen, että tämä on ollut myös omien sotiemme veteraanien kohtalona, sekä koko kansakunnan trauma. Ymmärrän sitä, koska se on ollut ns. maan tapa, mutta kuinka paljon kärsimystä siitä onkaan aiheutunut.
Noihin aikoihin onneksi alettiin vähitellen tunnistaa ja ymmärtää traumaperäinen stressihäiriö, jolloin siihen on mahdollista saada myös apua.

(580 sivua.)

Rees, Tracy: Syreenilehto

Tracy Rees: Syreenilehto
Elopement, 2022
Suom. Anu Heino
Sitruuna Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 2.12.2024

Kuvaus:

Rikas perijätär. Sopimaton pari. Seurapiiriskandaali.
On vuosi 1897. Rowena Blythe on rikas, etuoikeutettu ja kaunis. Hänen 24. syntymäpäivänsä lähestyessä hänen odotetaan avioituvan oikeista piireistä. Rowenan vanhemmat tilaavat muotokuvan tyttärestään vahvistaakseen hänen mainettaan merkittävänä seurapiirikaunottarena.
Taidemaalarin nuori apulainen, Bartek, on erilainen kuin kukaan Rowenan aiemmin tapaama mies: villi, romanttinen ja boheemi. Seurapiireissä odotetaan Rowenan kihlausuutista, mutta hänen sydämensä sykkii Bartekille. Rowena tietää, että hänen vanhempansa eivät koskaan hyväksyisi Bartekia, joka heidän silmissään on vain rahaton muukalainen. Rowenan tunteet syvenevät, mutta hänellä ei ole ketään, kenelle uskoutua. Uskaltaako hän vaarantaa kaiken rakkauden vuoksi?
Tracy Rees on kutonut tarinaan värikkäiden hahmojen kudelman myöhäisviktoriaanista taustaa vasten, jossa naisten asema on ahdas, mutta jossa naisasialiike herättelee uudenlaista aikakautta.

Kommentti:

Joskus kevyt kehystarina onnistuu kertomaan mielenkiintoisella ja viisaalla tavalla tärkeistä asioista, mutta tämä ei nyt yltänyt siinä lajissa ihan parhaimmistoon.
Tarinan päähenkilöt olivat mielenkiintoisella tavalla erilaisia, myös eri yhteiskuntaluokista lähtöisin olevia. Kuitenkin minua häiritsi uskottavuusongelma esimerkiksi Rowena Blythen kohdalla. Loppua kohden pidin tarinasta kyllä enemmän, sillä olihan tässä todella mielenkiintoista naisasiaa 1800-luvun lopusta.
Saman kirjailijan Ruusutarha kertoo tätä aiemmista tapahtumista, joten se taitaa jäädä lukematta.


(432 sivua.)

Soudakova, Anna: Haikara levittää siipensä

Anna Soudakova: Haikara levittää siipensä
Kustannusosakeyhtiö Otava Oy, 2024
Luin ~ 22.11.2024

Kuvaus:

Haikea romaani diktatuurin erilleen repimistä valkovenäläisistä sisaruksista.
Andréi on Svetaa kymmenen vuotta vanhempi ja usein sisarelleen enemmän isä kuin veli. Kun köyhän pojan tulevaisuus hämärtyy koulun jälkeen, Andréi jättää taakseen Valko-Venäjän, Svetan sekä alakuloisen maan yli lentävät haikarat.
Aikuistuttuaan Sveta-sisar taistelee maan itsevaltaista hallitsijaa vastaan. Hän osallistuu mielenosoituksiin, joutuu vaikeuksiin ja kysyy kauas muuttaneelta veljeltään, miksi tämä käänsi kotimaalleen selän.
Haikara kantaa siivillään ikuista murhetta. Anna Soudakovan kolmas romaani soi upeasti kysyen mieltä mielettömyyteen, ymmärrystä ihmisten ja sisarusten välille.

Kommentti:

Tämä tarina Svetasta ja Andreista on silmiäavaava ja ymmärrystä lisäävä tarina erään lähialueen valtion historiasta ja nykypäivästä. Täytyy tunnustaa, että kovin huonosti itsekin tunnen vaikkapa Valko-Venäjän historiaa, enkä niin kovin hyvin nykytilannettakaan.
Uutisissa kerrotaan, miten jälleen kerran presidentinvaalit voittaa N.N., mutta mitä se uutinen todellisuudessa tarkoittaa maan kansalaisille. Vaikka maassa on oppositio ja se haluaa muutosta, jokin järjestelmässä sallii kuitenkin yksinvaltiuden ja epäoikeudenmukaisuuksien jatkumisen.
Jälleen valtavan hieno kirja Anna Soudakovalta.
Aiemmat teokset ovat Mitä männyt näkevät ja Varjele varjoani.

(335 sivua.)

Annola, Johanna: Valkenee kaukainen ranta

Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta
Siltala (Otava), 2024
Luin ~ 18.11. 2024

Kuvaus:

Ulrika ei voi saada takaisin pientä tytärtään, mutta muuten tulevaisuus on valmiiksi suunniteltu: mies arvokkaammassa virassa, Väinö-poika ylioppilas, Ulrika itse vihdoin Rouvasväenyhdistyksen jäsen. Olisi kahvikestejä, iltamia ja muodikkaita pukuja. Olisi keveitä naurahduksia ja hillittyjä keskusteluja, kaikki melkein Ulrikan ulottuvilla.
Sitten jotain odottamatonta tapahtuu, ja kaikki Ulrikan haaveet sortuvat. Kyetäkseen kouluttamaan poikansa Ulrika muuttaa kauas Hämeeseen johtamaan vaivaistaloa, jota asuttavat surkeat vanhukset, elämän kolhimat naiset ja synkästi tuijottavat miehet. Tässä rujossa maailmassa Ulrikan turvana on vain kylmä ylenkatse, jota hän tuntee hoitolaisiaan kohtaan.
Onko kuitenkin mahdollista rakentaa koko elämänsä ja maailmankuvansa uudelleen? Mitkä ovat naisen näköalat 1800-luvun turvattomassa yhteiskunnassa? Miten oma paikka lopulta määrittyy?
Valkenee kaukainen ranta on upea yhdistelmä kauniina soivaa kieltä, historiantutkijan varmuutta ja yleismaailmallisia teemoja.

Kommentti:

Olipa valtavan kiinnostava aihe ja todella taitavasti, mielenkiintoisesti ja uskottavasti kirjoitettu tarina.
Suosittelen vahvasti, jos yhtään kiinnostaa edellisen vuosisadanvaihteen aika Suomessa, tai naisen asema, tai vaivaistalot jne.

(354 sivua.)

Annola, Elina: Luopuneet

Elina Annola: Luopuneet
Kustannusosakeyhtiö Teos Oy, 2024
Luin ~ 14.11.2024

Kuvaus:

Anniina muuttaa Sisu-koiran, puolisonsa Leevin ja tämän tyttären kanssa kauniiseen, valoisaan kivitaloon Helsingissä ja ryhtyy haaveilemaan onnenapiloista ikkunalaudoilla sekä omasta lapsesta. Pian häntä alkavat kuitenkin kalvaa äidin sanat ja huoneiden kostea ilma.
Toisessa ajassa Vieno yrittää pitää perheensä talon valoisalla puolella, vaikka hänen vastuullaan on sodan vammauttama, työtä vieroksuva mies ja pieni Liisa-tytär. Elämän piti mennä toisin, heidän piti olla onnellisia. Mutta itsenäisyyspäivänä Vieno näyttää naapurin Forsmaneille, että hänenkin perheensä on herrasväkeä.
Luopuneissa liikutaan sukupolvien ja yhteiskunnallisten kerrosten välillä. Se on henkeä puristava romaani äidiksi kasvamisesta ja tyttärenä pysymisestä. Se piirtää sadan vuoden jänteellä unelmia kodista ja perheestä ja varjostaa ne arjen tummilla sävyillä.

Kommentti:

-
(330 sivua.)

Clarke, Lucy: Haaksirikkoutuneet

Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet
Castaways, 2021
Suom. Kristiina Vaara
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2024
Luin ~ 11.11.2024

Kuvaus:

Kaukainen saari. Seitsemän matkustajaa. Yksi tappaja. Lomatrillerien kuningattaren menestysteos viimein suomeksi!
Sisarukset Erin ja Lori riitelevät juuri ennen lentoa Fidžille, jossa heidän piti viettää unelmalomaa luksusresortissa. Vain Lori nousee koneeseen – ja katoaa lentokoneen mukana. Mysteerilennon ratkaisematon kohtalo jää piinaamaan Eriniä.
Eloonjääneet ovat jumissa pienellä autiosaarella keskellä eteläistä Tyyntämerta. Luonnon armoilla elävien selviytyjien väliset jännitteet kiristyvät, salaisuudet pulpahtavat pintaan ja joukko pienenee päivä päivältä. Paratiisin raunioissa selviytymisestään taisteleva ihminen on valmis tekemään mitä tahansa.
(takakansi)

Kommentti:

Olihan aika jännä tarina, mutta tykkäsin kyllä tosi paljon. Niin hyvin kirjoitettu tarina ja langanpäät tyylikkäästi sotkettu ja solmittu, että kiinnostus kyllä pysyi loppuun asti. Juonenkäänteissä oli sopivasti yllätyksiä, mutta ei kuitenkaan liian epäuskottavaa.
Yllättävää, että tätä bestsellerkirjailijaa ei ole tämän enempää suomennettu, nyt on tosin tulossa seuraava suomennos (Vaellus).


(400 sivua.)

Hotakainen, Kari: Helmi

Kari Hotakainen: Helmi
Kustannusosakeyhtiö Siltala (Otava), 2024
Pirkka-kirja
Luin ~ 9.11.2024

Kuvaus:

Lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan sieniretki muuttaa heidän koko elämänsä. Suppilovahveroiden sijaan he löytävät metsästä ihmisen, iäkkään naisen, joka ei aluksi muista edes omaa nimeään. Alkaa vauhdikas, töyssyinen ja monipolvinen matka, joka vie lukijan kohti elämän ydinkysymyksiä.
Hurmaavan omapäinen Helmi vetelee lankoja umpisolmuun ja mutkia suoriksi, Hanoi Rocks raikaa ja (dallas)pullakahveja juodaan - ja pian on yhden jos toisenkin elämä muuttunut ikiajoiksi.
Kari Hotakainen on kirjoittanut paljon, mutta tällaista ei koskaan aikaisemmin.

Kommentti:
-

(293 sivua.)

Arvola, Ingeborg: Jäämeren laulu

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu
Kniven i ilden (Norja), 2022
Suom. Aki Räsänen
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Ruijan rannalla-sarjan 1. osa
Luin ~ 5.11.2024

Kuvaus:

Vuosi 1859. Priita-Kaisa laittaa sukset jalkaansa ja lähtee kahden poikansa kanssa pitkälle matkalle Sodankylästä Norjaan. Päämääränä on Pykeija, jossa meren sanotaan kiehuvan turskasta. Priita-Kaisalla on kyky parantaa ihmisiä ja eläimiä, mutta kotona hän on joutunut kirkon kurinpidon kohteeksi suhteesta naimisissa olevaan mieheen.
Jäämeren laulu kertoo suomensukuisista kveeneistä, saamelaisista ja heidän karusta ympäristöstään. Teos antaa äänen niille, joiden rakkaus ei sopinut yhteiskunnan sääntöjen raameihin, ja niille, joiden elinkeino alistettiin lakien ja määräysten alle.
Ingeborg Arvolan (s.1974) palkittu romaani aloittaa kiehtovan, Arvolan isoisoisoäidistä kertovan Ruijan rannalla -sarjan.

Kommentti:

Todella mielenkiintoinen tarina saamelaisuudesta sekä yhteiskunnan sääntöjen ja alkuperäisasukkaiden välisistä ristiriidoista. Kulttuurista väärinkohtelua on valitettavasti tapahtunut niin Suomessa kuin muuallakin.
Ehdin jo ajatella, että olipa tarinalla hieman lattea loppuratkaisu, mutta tarina jatkuu.

(368 sivua.)

Oranen, Raija: Punaisten kukkien puutarha

Raija Oranen: Punaisten kukkien puutarha
Otava, 2024
Luin ~ 1.11.2024

Kuvaus:

Historiallinen romaani herättää henkiin Suomen varhaiset vuosikymmenet.
Edwin Alleénia siunataan neljällä vaimolla, kuudella lapsella ja riittävillä ansioilla. On iso talo Mikkelissä, huvila Saimaan rannalla, virka rataosapäällikkönä ja Telefooniyhdistyksen johtajana. Allénilla on jäsenyys kunnanvaltuustossa ja ystäviä herrojen klubilla, jossa käsitellään maan asiat. Suomen itsenäistyminen ja kolme sotaa pyyhkivät yli, mutta periksiantamattoman kunnallisneuvoksen sydämessä säilyy usko parempaan.
Raija Orasella on poikkeuksellinen kyky katsoa yhtä aikaa lähelle ja kauas. Alleénin koskettava tarina laajenee kertomukseksi yhden kansakunnan syntymisestä ja sitä hajottavista voimista.

Kommentti:

Mielenkiintoinen aihe ja ajankohta Suomen historiassa. Paljon historiallista tietoa ja oikeita henkilöitä.
Insinööri Alleén itse oli mielestäni pitemmän päälle hieman puiseva hahmo kirjan päähenkilöksi. Hänen lähipiirissään oli paljon mielenkiintoisia persoonallisuuksia, joista olisi voinut saada enemmänkin irti.

(509 sivua.)

Keyes, Marian: Peiton alla: tarinoita kirjailijaelämästä

Marian Keyes: Peiton alla: tarinoita kirjailijaelämästä
Under the Duvet, 2001
Suom. Liisa Laaksonen
Tammi, 2012
Luin ~ 17.10.2024

Kuvaus:
Muotia, miehiä, matkoja... kaikesta tästä Marian Keyesillä on terävää ja hauskaa sanottavaa.
Peiton alla on kokoelma rakastetun kirjailijan kolumneja ja lyhyitä kertomuksia, joissa liikutaan kenkiä intohimoisesti keräilevän säilytysongelmista järkyttävän rehelliseen kuvaukseen kirjailijan omasta alkoholismista.
Keyes-fania ilahduttaa erityisesti kirjailijauran alkuaikojen muistelu ja kertomukset siitä, kuinka hänen ensimmäiset kirjansa Naura, Claire, naura ja Lucy menee naimisiin ovat syntyneet.

Kommentti:

No, tästä kolumnikokoelmasta olisi saanut varmaan aika paljon enemmän irti 10 tai 20 vuotta sitten. Kyllä tuntuu aika vieraalta elämänmeno vuosituhannen vaihteessa.

(254 sivua.)

Hintsanen, Varpu: Epäonnistumisia

Varpu Hintsanen: Epäonnistumisia
WSOY, 2024
Luin ~ 14.10.2024

Kuvaus:

Uskallatko muuttaa suhtautumistasi epäonnistumisiin?
Omakohtainen, humoristinen ja oivaltava tietokirja epäonnistumisista ja muutoksen väistämättömyydestä.
Epäonnistumisen ja häpeän pelko syö rohkeutta muuttaa elämäämme. Mokille voi olla mahdotonta nauraa edes jälkikäteen, ja ne voivat lamauttaa yrittämästä uudelleen. Jos epäonnistumisen rima olisi lupa alittaa, olisiko meidän helpompaa irtautua urautuneesta arjesta, joka ei enää tunnu omalta? Voisiko avioero olla silloin vain yhden elämänvaiheen loppu, ja pystyisimmekö tyytymään siihen, ettei kukaan selviä vanhemmuudesta virheettömästi?
Tämä kirja on kirjoitettu epäonnistumisen pelosta huolimatta sinulle, joka haluat tarkastella tapaasi suhtautua elämään, tutustua vaikealta tuntuviin tunteisiin ja harjoitella niiden kanssa pärjäämistä ja opetella epäonnistumaan ja nauramaan mokillesi – oletpa elämänmuutoksen keskellä tai vasta sen kynnyksellä. Epäonnistumisista selviää, kun hyväksyy ne osaksi hyvää elämää, valjastaa avukseen huumorin ja itseironian ja kääntää häpeän vertaistuen voimalla jaetuksi iloksi.

Kommentti:

Tärkeä puheenvuoro aiheesta, josta varmasti jokaisella on kokemuksia. Ihan kaikkeen en itse pystynyt samaistumaan, mutta eihän tarvitsekaan.
Ajattelen, että musiikkia harrastaneena ja sitä ammatikseni tekevänä on saanut kyllä ihan riittämiin epäonnistumisen ja riittämättömyyden ja häpeänkin kokemuksia elämän aikana. Epämukavuusalueelle menemistä ja kokemuksista viisastumista on tullut myös harjoitettua - riittävästi, jos ei jo vähän liikaakin. On myös ok sanoa, ettei aina tarvitse hakea lisää epämukavuusalueita, vaan välillä saisi jo olla vähempäänkin tyytyväinen.
Kirja sisältää aimo annoksen tärkeää asiaa mielen hyvinvoinnista, kuten alan ammattilaiselta voi odottaakin. Kirjassa on ihanan henkilökohtainen, lämmin ja ymmärtäväinen asenne.
Sopi tähän syksyyn oikein hyvin tämän kirjan anti.

(281 sivua.)

Fortune, Carley: Joka ikinen kesä

Carley Fortune: Joka ikinen kesä
Every Summer After, 2022
Suom. Mari Hallivuori
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 2.10.2024

Kuvaus:

Joka ikinen kesä on nostalginen, kesää ja nuoruutta hehkuva tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja valinnoista, joita ei saa tekemättömiksi.
Menneeseen ei ole paluuta, ja sen Persephone Fraser tietää aivan liian hyvin. Kuusi nuoruuden kesää Percy ja Sam olivat erottamattomat, kunnes yksi virhe muutti kaiken, ja Percy menetti ainoan ihmisen, jota ilman hän ei uskonut voivansa elää.
Kymmenen vuotta myöhemmin unenomaisten kesien muisto on edelleen kipeä, eikä Percy halua antaa sydäntään kenellekään. Kunnes hänen on palattava järvelle Samin äidin hautajaisiin. Voiko menetetty yhteys syntyä uudelleen yhden viikonlopun aikana, vai onko asioita, joita ei voi koskaan antaa anteeksi?


Kommentti:

Puhdasoppinen kevytkenkäkirja, jossa arvattava loppu ja seksiä riittämiin. Ihan kiva kirja, jotenkin nostalginenkin nuoruusaikojen kuvauksien osalta.

(285 sivua.)

Napolitano, Ann: Kaunokaisia

Ann Napolitano: Kaunokaisia
Hello Beautiful, 2023
Suom. Minna Kujamäki
WSOY, 2024
Luin ~ 28.9.2024

Kuvaus:

Voiko rakkaus korjata rikkinäisen ihmisen?
Surun särkemän kodin kasvatti William Waters tutustuu kunnianhimoiseen Julia Padavanoon. Julia on vanhin neljästä keskenään hyvin läheisestä sisaresta, ja Williamin elämä mullistuu, kun hänestä tulee osa kaoottista ja rakastavaa chicagolaisperhettä. Mutta elämä yllättää. Mitä kaikkea perhesiteet kestävät, ja mikä saa ne murtumaan?
“Tässä mahtavassa perhesaagassa yksilölliset hahmot on kuvattu niin taidokkaasti, että he tulevat tutuiksi kuin parhaat ystävät - lukiessa tuntee kiitollisuutta, kun on päässyt heidän lähelleen. Napolitanon 1900-luvun lopun Chicagoon sijoittuva kunnianosoitus Pikku naisille saa lukemaan vitkastellen, koska kirjan ei halua loppuvan koskaan. Kun se loppuu, valmistaudu kyyneliin.” – Oprah Quarterly

Kommentti:

Niin hieno tarina perhesiteiden voimasta - ja siitä, mihin niiden puuttuminen voi pahimmillaan johtaa. Erehdyksistä, joita ihmiset tekevät ja joiden seurauksista he joskus maksavat lopun elämäänsä. Miten esimerkiksi William haluaa olla aiheuttamatta läheisilleen vahinkoa, ja miten tästä ratkaisusta seuraa uutta vahinkoa.
Vaikka juuri niin ei pitänyt käydä..
Toisaalta Williamin oma tausta on rikkinäinen, ja sen seurauksia hän itse kantaa läpi elämänsä.
Valtavan hieno tarina, jonka tietyt asiat osuivat omassakin elämässä juuri nyt hyvin lähelle. Tästä kirjasta uskon ammentavani monia hyviä asioita lähipiiriinkin, koska Napolitano kertoo tämän yhden perheen kautta niin yleisinhimilliisä asioita.
P.s. Suomennos on aivan huippu!

(479 sivua.)

Harmel, Kristin: Katoavien tähtien metsä

Kristin Harmel: Katoavien tähtien metsä
The Forest of Vanishing Stars, 2021
Suom. Aila Herronen
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 20.9.2024

Kuvaus:

Koskettava historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka auttaa juutalaispakolaisia henkensä kaupalla. Ihmeellinen kasvutarina kertoo toivosta, sisusta ja ihmisen tahdosta auttaa toista.
Vuosi 1942. Saksalaisperheestä lapsena kaapattu nuori Yona sinnittelee yksin armottomassa itäeurooppalaisessa erämaassa. Hänen sieppaajansa on kuollut, ja suojana ovat vain Yonan oppimat erätaidot. Kun metsään pakenee ryhmä natseilta täpärästi pelastuneita juutalaisia, ulkomaailman kauhuista järkyttynyt Yona päättää auttaa heitä – kohtalokkain seurauksin.

Kommentti:

Tositapahtumiin perustuva.
(345 sivua.)

French, Nicci: Vainajien päivä

Nicci French: Vainajien päivä
Day of the Dead, 2018
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon (WSOY), 2024
Viikonpäivämurhat, päätösosa
Luin ~ 17.9.2024

Kuvaus:

Frieda Kleinin lopullinen tilinteko.
Psykologin kaksintaistelu synkän vihollisensa kanssa huipentuu vihdoin - ja vain toinen voi selvitä siitä hengissä.
Pohjois-Lontoon vilkkaalla ostoskadulla kolaroi karannut auto, mutta kuljettajan paikalla istuva mies on murhattu viikkoa aiemmin.
Hampstead Heathissa roihuaa nuotio: liekeissä makaa seuraava uhri.
Syksyn lehtien putoillessa Lontoossa riehuu sarjamurhaaja, joka leikkii kissaa ja hiirtä poliisin kanssa. Kuolonuhrien määrä nousee vauhdilla, mutta tutkinta ei ota edistyäkseen.
Asialla ei olekaan mikään tavallinen tappaja, vaan jokainen uusi uhri on tarkoitettu viestiksi ainoastaan yhdelle naiselle - psykologi Frieda Kleinille.
Viesti on yksinkertainen: sinun vuorosi on pian...

Kommentti:

Vihdoin ilmestyi tämä päätösosa monta vuotta jatkuneeseen Viikonpäivämurhat-sarjaan.
Kyllä oli hyytävä ja hyvä päätös, kyseessähän on psykoterapeutti Frieda Kleinin ja sarjamurhaaja Dean Reeven kaksintaistelu, joka on jatkunut jo vuosia, alkaen tapauksesta, jonka päätteeksi Dean Reeve lavasti oman kuolemansa tappamalla kaksoisveljensä.
Matkan varrella Reeve on myös suojellut Frieda Kleinia murhayritykseltä, sekin tosin johtuen omasta pakkomielteestään itse tappaa Frieda Klein.
Välillä on ollut osia, joita en niin kovin hyvin enää muistakaan, mutta Reeven ja Kleinin välinen kissa ja hiiri-leikki, joka on vaatinut valtavan määrän (turhaan) kuolleita ihmisiä on kyllä ollut hyvin vaikuttava. Ja nyt se on siis lopulta ja lopullisesti ohi.

(331 sivua.)

Kajanto, Maija: Sitruunakevät

Maija Kajanto: Sitruunakevät
WSOY, 2024
Kahvila Koivu-sarjan 4. osa
Luin ~ 15.9.2024

Kuvaus:

Keväisessä kahvila Koivussa elämä tarjoaa välillä pelkkiä sitruunoita.
Kristiina Kivimaa ja Tommi ovat viettäneet vuoden Adrianmeren rannalla. Lähestyvä kevät tuo parin takaisin Keski-Suomeen, mutta kun Kristiina joutuu kokemaan suurimman mahdollisen menetyksen, ei asettuminen uudelleen vanhaan elämään tunnu helpolta.
Pyhävirran kylässä moni asia on muuttunut, kahvila Koivu on uusissa käsissä, vanhoista ystävistä osa on poissa ja Krissen voimat vähissä. Mutta kun menneisyydestä sukeltaa esiin outo perintö, täytyy Krissen kääriä hihat ja jatkaa eteenpäin. Tommin ja Krissen uusi koti nousee Pyhäjärven rantaan ja sinne on uskallettava kantaa huonekalujen lisäksi myös tunteet, toiveet ja ajatukset tulevaisuudesta.
Kun kevätaurinko sulattaa hanget ja ensimmäiset valkovuokot kukkivat ojien pientareilla, kahvila Koivussa tuoksuvat jälleen tuoreet korvapuustit.
Sitruunakevät on Kahvila Koivu -sarjan neljäs osa. Kirjasarjan avasi Korvapuustikesä heinäkuussa 2022.

Kommentti:

Tämä on todella sympaattinen sarja Krissestä ja Kahvila Koivusta. Mietin jo, miten tämä sarja voi jatkua mielenkiintoisena vielä neljännen ja viidennen osan verran, mutta kyllä vaan voi. Kyse ei todellakaan ole ...ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti -tarinasta. Toki sitäkin tässä tapahtuu, mutta todella elämänmakuisia sivujuonteita Krissen omassa ja hänen lähipiirinsä elämässä.
Aihe yllätti - ja kiinnosti - todella paljon.

(252 sivua.)

Quinn, Joanna: Valaanluuteatteri

Joanna Quinn: Valaanluuteatteri
The Whalebone Theater, 2022
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY, 2024
Luin ~ 13.9.2024

Kuvaus:

Suuri lukuromaani, jonka ei soisi koskaan päättyvän. Nuoren naisen lumoava kasvukertomus laajenee voimallisten tunteiden historialliseksi sukusaagaksi.
Valaanluuteatteri loihtii esiin kauan sitten kadotetun maailman. Pauhaavana myrsky-yönä rantautuu Dorsetin rannikolle valas. Sen luisen rintakehän suojiin 12-vuotias Cristabel perustaa teatterin. Hän on aina halunnut elämänsä olevan suuri Tarina, mutta saa surukseen huomata, että orvon tytön näkymät 1930-luvun Englannissa eivät ole hohdokkaat.
Sota syttyy Euroopassa eivätkä yhteiskunnan säännöt enää päde. Pelottomaksi varttunut Cristabel päätyy kuriiriksi natsien miehittämään Ranskaan, missä roolit vaihtuvat kuin Shakespearen näytelmissä. Repivän sodan jälkeen kukaan ei ole entisensä, mutta teatteri pysyy ja niin pysyy myös Cristabelin kyky rakastaa rajattomasti. Koko maailma on näyttämö, mutta jokaisen pitää itse kirjoittaa oma tarinansa.

Kommentti:

Valtavan hyvä lukuromaani, kirja, jonka (henkilöiden) parissa olisi todellakin viihtynyt pidempäänkin. Lukiessa ei ollut mitään syytä kiirehtiä eteenpäin, vaikka toki aina sota-ajasta kertovissa tarinoissa haluaisi vähintäänkin sen inhottavan sodan päättyvän.
Menneen maailman taitekohta, toinen maailmansota on kuvattu hienosti näiden kolmen sisaruksen, Christabelin, hänen sisarpuolensa Flossien ja tämän velipuolen Digbyn ja heidän lähipiirinsä kautta. Mikä muutos tuo ajanjakso onkaan ollut.

(560 sivua.)

Morrey, Beth: Missy Carmichaelin rakkaustarina

Beth Morrey: Missy Carmichaelin rakkaustarina
Saving Missy, 2020
Suom. Pirjo Ruti
Bazar Kustannus Oy, 2020
Luin ~ 5.9.2024

Kuvaus:

Sentimentaalisuuden karikot kiertävä romaani yksinäisyydestä, ystävyydestä ja uusista aluista
Beth Morreyn esikoisromaani Missy Carmichaelin rakkaustarina on syvästi liikuttava tarina siitä, miten tavallisista päivistä voi tulla erityisiä, jos vain avaa sydämensä uudelle mahdollisuudelle.
Tik-tak, tik-tak. Missyn elämänpiiri on käpristynyt yksinoloksi vanhassa talossa, jonka hiljaisuuden rikkoo vain kellon tikitys. Seuranaan hänellä on muistot rakkaista, eikä Missy mitään muuta seuraa usko ansaitsevansakaan.
Missy nukkuu, herää, syö, lukee lehdestä kuolleet, käy kävelyllä, ottaa sherryn. Kunnes sattumalta hän joutuu hetkeksi kasvotusten toisen ihmisen kanssa. Se riittää. Rutiinien rautainen kuori rikkoutuu, ja sisään hyökyy kaikenlaista uutta ja äänekästä, kuten kursailematonta kieltä käyttävä yksinhuoltajaäiti, Bob-niminen tyttökoira, supersankariasuissa viihtyvä miehenalku ja ruoanlaittoon panostava sisustussuunnittelija.
Beth Morreyn Missy Carmichaelin rakkaustarina kertoo, miten Missystä tuli Missy - ihminen, jonka elämässä liian moni asia on jäänyt sanomatta. Mutta uskaltaako sulkeutunut, vapiseva sydän avautua, rohkeneeko Missy tarttua tilaisuuteen alkaa jälleen elää?

Kommentti:

Kylläpä Missyn tarina on kerrottu lämpimällä sydämellä. Hienosti tarinassa tapahtuu asioita nykyhetkessä, ja kun Missy torjuu muutoksia, samalla keriytyy auki asioita hänen elämänsö aikaisemmista vaiheista, ja asioista, jotka nykyhetkeenkin vaikuttavat.

(416 sivua.)