Tervo, Jari: Jarrusukka

Jari Tervo: Jarrusukka

Kirjan ja ruusun päivän kaupanpäälliskirja v. 2013

Luin ~4.5.2013


Mistä voi liisata vauvan? Koulun joulujuhlaan tarvitaan seimeen oikea vauva ja sattuman oikusta sijaisope sellaisen saa hankituksi.

Olipa outo tarina. Lukiessani oli aika vahvasti sitä mieltä, että en tykkää koko tarinasta, oli se sen verran vauhdikas juoneltaan. Mutta täytyy nostaa hattua Tervolle, joka saikin jutun käännettyä ihan kelpo loppuratkaisuun. Ei tästä nyt kauheasti voi kertoa paljastamatta juonta, joten lukekaa itse. Vähän alle 120 sivua, ei sitä kauaa lue. Onhan tuo aika haastavaa saada kokonainen tarina noin pieneen tilaan. JOnkin verran tekstistä kyllä oli kuultavinaan viimeistelemättömyys, jopa pienoiset ajatushaksahdukset.

Hauska idea kerrassaan tämä kaupanpäälliskirja. Itse taisin ostaa yhden Tove Janssonin muumikirjan saadakseni tämän.

Viime vuonna teemakirjana oli Tuomas Kyrön Miniä.

Delacourt, Grégoire: Onnen koukkuja

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja
WSOY 2013
La liste des mes envies 2012
Luin ~29.4.2013
Kuvaus:
Keski-ikäinen lankakauppias Jocelyne voittaa lotossa yli 18 miljoonaa euroa. Hän ei halua käyttää voittoaan eikä ainakaan kertoa siitä kenellekään. Hän on tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on eikä halua muuttaa sitä. Joku kuitenkin tekee ratkaisun.

Kommentti: Ovela kirja, juoniratkaisu on mielenkiintoisen yllättävä. En vain päässyt irti siitä tunteesta, että mieskirjoittaja ei oikein päässyt Jocelynen olemukseen täysin. JOitakin pieniä lipsahduksia tapahtui, jolloin mieleen aina palautui, "niin tää on miehen kirjoittama". Lisäksi blogimaailman ja internetin mukaan ottaminen tuntui hieman päälleliimatulta. Hauskaa tavallaan, että tämä nykyilmiö alkaa nousta kirjoihin mukaan, mutta ihan täysin luontevasti se ei tässä mielestäni tapahtunut.
Kiva lukukokemus.

Härkönen, Anna-Leena: Palele porvari!

Anna-Leena Härkönen: Palele porvari!
ja muita kirjoituksia
Otava 2007
Kirjoitukset ovat ilmestyneet Anna- ja Image-lehdissä v. 2004-2006
-
Anna-Leena Härkönen kommentoi riemukkaan epäkorrektiin tapaansa tämän hetken ilmiöitä. (takakansi)
Luin ~26.4.2013

Nauratti. Oli niin osuvia ja nasevia kirjoituksia.

Grémillon, Hèléne: Uskottuni

Hèléne Grémillon: Uskottuni

Le Confident

Otava 2012

Luin ~24.4.2013

Lessing, Doris: Vanhan päällikön maa

Doris Lessing: Vanhan päällikön maa

Collected African Stories Vol. 1, This was the Old Chief's Country 1951

Gummerus 1985

Luin ~12.4.2013 ----

McKinley, Tamara: Tuulenkukat

Tamara McKinley: Tuulenkukat

Windflowers

WSOY 2003

Luin ~4.4.2013 ----

Köngäs, Heidi: Jokin sinusta

Heidi Köngäs: Jokin sinusta
Otava 2008
Luin ~30.3.2013

Kuvaus:
Soili oli jättänyt Margan jo vauvana sisarelleen, jolla oli mies ja koti, muttei lasta. Marga kasvoi, eikä koskaan kaivannut Soilia. Niin hän luuli.
Vasta Soilin kuoltua Marga matkustaa Los Angelesiin ja etsii elämänsä puuttuvua paloja.

Jokin sinusta on täynnä vääriä valintoja ja kesken jääneitä rakkauksia. Se on myös haikean koominen kertomus suomalaisperheestä, joka muuttaa 60-luvun alussa työn perässä Ruotsiin ja päätyy sanomalehteen otsikolla En finne igen.

Kommentti:
Hassua, miten kirjan takakansikuvaus tuntuu tällä kertaa aika vieraalta. Ehkä tarina liippaa sen verran läheltä omia taustoja, että samastuin ihan eri asioihin ja henkilöihin kuin takakansitekstin kirjoittaja? Koin Margan tuntemukset hyvin omikseni, samoin Mirjan.

Björk, Marja: Poika

Marja Björk: Poika
Like 2013
Luettu ~27.3.2013

Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika. Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan.
Naiseksi kasvaminen, pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, seurustela. Muiden nuorten ilon aiheet ja arki ovat Makkelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin.
Poika perustuu Marja Björkin oman pojan kokemuksiin.

Kommentti:
Hyvä kirja!

McCleen, Grace: Ihana maa

Grace McCleen: Ihana maa

The Land of Decoration
Otava 2013
Luin ~26.3. 2013

Kuvaus:

Kymmenvuotiaan Jehovan todistajan Judithin pakopaikka on pienoismaailma, jonka hän on askarrellut huoneensa lattialle. Sinne hän pakenee koulukiusaamista ja ongelmallista suhdetta isäänsä. Isä piinaa lähiseutujen ihmisiä käännytysyrityksillään, ja siksi Judithkin joutuu koulussa pilkan kohteeksi.
Kun Neil-niminen poika ottaa Judithin silmätikukseen, tyttö tekee pienoismaailmaansa Neiliä muistuttavan nuken. Mielikuvitusleikkien ja todellisuuden sekoittuessa seurauksia on monia, vaarallisiakin.

Lundberg, Ulla-Lena: Kökarin Anna

Ulla-Lena Lundberg: Kökarin Anna

Ingens Anna

Gummerus 1985

Luin ~20.3.2013

Kommentti:
Jatkoa kirjalle Kuninkaan Anna. Hieno tarina, kerta kaikkiaan. Voisin vaikka hankki näitä kirjoja itselleni, sillä ainahan¨ensimmäisellä lukukerralla keskittyy tarinan juoneen. Lundbergin kirjoissa on aina monia tasoja, joista yhdellä lukukerralla saa vain kalpeita otteita huomion kiinnittyessä juoneen ja henkilöihin melko pinnallisesti. Niin paljon kuitenkin olisi muistiin merkittävää ja pinnan alta löydettävää.
Saaristolaisnaisen tarina on aivan mahtavan hieno kertomus ihmisenä olemisesta.

Lundberg, Ulla-Lena: Kuninkaan Anna

Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna

alkup. Kungens Anna

Gummerus 1983

Luettu ~17.3.2013

McKinley, Tamara: Perintöosa

Tamara McKinley: Perintöosa

Legacy 2009

WSOY 2011

Luin ~ 12.3.2013

Trilogian kolmas, päätösosa.
Mielestäni tarina pysyi hyvin koossa loppuun asti. Ihan oli kelpo loppu, tyylikäskin, vaikka aavistuksen kevyempään suuntaan tuntui lipuvan tässä viimeisessä osassa.. Ehkä olisi kannattanut malttaa vähän odottaa ennen viimeisen osan lukemista. Pari pientä yllätystä odotti vielä tässä osassa, tai no niitä tarkkaavainen lukija osasi kyllä aavistaakin tuleviksi. Tykkäsin tästä sarjasta ja luen ihan varmasti Tamara McKinleytä lisääkin. Hyvää (kesä)lomalukemista taatusti!

McKinley, Tamara: Pelottomien maa

Tamara McKInley: Pelottomien maa

A Kingdom for the Brave

WSOY 2010

Luin ~ 7.3.2013

Trilogian toinen osa.
Romaani Autralian uudisraivaajista, jotka taistelevat kotinsa ja naisensa herruudesta, alkuasukkaista, jotka taistelevat hengestään, naisista karun maan armoilla ja vääryyttä kokeneista vangeista, joissa kytee kapina.
Tapahtuma-aika: 1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku.

Tarinaa riittää monella eri taholla ja tasolla, mielenkiintoisesti eri henkilöiden kohtalot yhtyvät ja eroavat. Yllättävänkin hyvin tarina pysyy koossa, vaikka tapahtumapaikat vaihtelevat niinkin paljon. Mielenkiintoa ja vauhdikkaita juonenkäänteitä riittää lukijan iloksi.
Hienosti kirjailija mielestäni kuvaa monia eri näkökantoja. Autralian aboriginaalien erilainen suhtautuminen, kahden kulttuurin välissä häilyminen on kuvattu hyvin ymmärtäväisesti. Onhan se outoa, että valkoisille tulokkaille lahjoitetaan suurvaltojen nimissä maata viljeltäväksi, vaikkei se heidän omaansa voisi oikeastaan ollakaan. Uudisraivaajista suurin osa on vankeja tai entisiä vankeja. Sotilaiden osuus.. Mikä sotku.

Tarina jatkuu vielä, saa nähdä, olisko kannattanut sittenkin malttaa lukea jatko-osa vasta vähän myöhemmin, mutta kun se nyt kirjaston hyllystä löytyi, niin enhän malttanut olla sitä lainaamatta :).

McKinley, Tamara: Merten taa

Tamara McKinley: Merten taa

Lands Beyond the Sea

WSOY 2009
Luin Äkäslompolossa ~3.3.2013

Trilogian ensimmäinen osa. Mielenkiintoinen uusi kirjailijatuttavuus.

Lundberg, Ulla-Lena: Sade

Ulla-Lena Lundberg: Sade

Regn
Gummerus 1997
Luin ~ 17.2. 2013

Lue vaikkapa täältä.
Myös täällä Ulla-Lena Lundbergista mielenkiintoinen teksti.
Tykkään niin lukea Lundbergia. Tarinat sinänsä ovat jo mielenkiintoisia, mutta juonen ohessa kulkevat syvemmät oivallukset. Niiden löytäminen on suuri asia. Lisää tästä kirjasta varmaankin myöhemmin..

Köngäs, Heidi: Luvattu

Heidi Köngäs: Luvattu
Otava 2000
Luin ~ 15.2.2013

Kuvaus:
"Tyttö odottaa sulhastaan saapuvaksi kaukaiselta työmaalta. Mutta vastoin tahtoaan hänen sisällään palaa tuli, jota muut eivät näe: toisen miehen silmät ovat tulleet uniin, toisen miehen kosketus ei unohdu.
Kuulas ja kiihkeä romaani nuoren naisen luvattomasta rakkaudesta, syyllisyydestä, intohimon autuudesta. Ikiaikainen tarina, joka soi kuin suomalainen kansanlaulu, väkevänä ja kaipausta täynnä. " Kirjan takakannesta.
Kommentti:
Kuulosti kivalta, kevyehköltä tarinalta, mutta pääsi yllättämään. Ei mitään kevyttä ja tarinassa riitti yllätyksiä, vaikkei paksu kirja ollutkaan. Onpahan mielenkiintoinen kirjailijatuttavuus, eka lukemani Köngäksen kirja oli Finlandiaehdokas Dora, Dora.
Haluan ehdottomasti lukea lisää.

Nousiainen, Inka: Karkkiautomaatti

Inka Nousiainen: Karkkiautomaatti
Otava 2003

Luin ~13.2.2013

------
"Lapsena Vilja kuvitteli, että onni olisi lupa syödä niin monta Susette-vanukasta kuin haluaa. Mutta eihän niitä sitten myöhemmin enää tehnyt mieli. Mitä tehdä, kun asiat ovat vain melkein, kun Oikea Elämä tuntuu olevan jossain toisaalla.
Inka Nousiainen kertoo elävästi ja ironisesti tämän päivän (2003) nuorten aikuisten hapuilevasta arjesta ja rakkaudesta.
Tykkäsin.

Mankell, Henning: Likainen enkeli

Henning Mankell: Likainen enkeli

alkueos: Minnet av en smutsig ängel
Otava 2011

Luin ~10.2.2013

Tositapahtumiin perustuva romaani salaperäisestä ruotsalaisnaisesta, joka piti ilotaloa 1900-luvun alun Afrikassa.

Ensivaikutelma on, että loppu oli ihan tyylikäs, mutta tarina sinänsä jotenkin aika ohut. Tuntui, että mahdollisuuksia olisi ollut jotensakin vähän värikkäämpään ja elävämpään tarinaan, kuin mitä kirjaan oli syntynyt. Pitkään mua häiritsi etenkin tunne siitä, että naispäähenkilön takana oli mieskirjoittaja. En oikein tiedä, mistä se häiritsevä tunne johtui, mutta onneksi tunne sentään laimeni loppua kohti. Tavallaan hyvä tarina, valkoinen nainen siirtomaavalta-ajan Afrikassa - huomioi rotusorron, mutta ratkoo asioita vain rahalla. Tarina olisi voinut olla hyvinkin koskettava, mutta silti se jostain syystä jäi kovin etäiseksi.
Ehkä minä vain odotin Mankellilta enemmän.

Drakulic, Slavenka: Aivan kuin minua ei olisi

Slavenka Drakulic: Aivan kuin minua ei olisi
alkup. Kao da me nema
Suom. Seija Uusikoski
Otava 1999
Luin ~5.2.2013
"Kaunistelematon kertomus sodan raakuuden musertaman naisen valinnasta. S.:n tarina Balkanin sodan vankileiriltä antaa kielen sotien nimettömien naisten kokemuksille, ihmisarvon riistolle ja ruumiin häpäisylle. Mutta mistä uneksii lapsi, joka hamuaa maitoa S.:n rinnoilta? Vain S. voi päättää, määräävätkö senkin kohtalon isien julmuudet."
----- Mitäpä tällaisesta kirjasta voi sanoa. Ihminen voi olla toiselle niin paha.
Balkanin tilanne on kummallinen. Muistan vielä, että oli Jugoslavia. Ihmiset elivät yhdessä. Sitten naapurit olivatkin toistensa vihollisia. Raakuus oli käsittämätöntä. Mistä se kumpusi? Joku varmaan tietää, mutta silti.., miksi?!
Mielessä pyörii, miten tuollaista kokeneet ihmiset voivat koskaan unohtaa. Kumpikaan osapuoli. Monet eivät haluakaan unohtaa, tai jos haluavat, eivät silti voi. Monet ehkä näennäisesti unohtavat ja jatkavat elämäänsä, mutta mitä on kuitenkin rikki heidän sisällään. Epätietoisuus sukulaisista? Koskaan ei ehkä varmistu, minne lähimmätkin omaiset ovat päätyneet.
Keskuudessamme elää näiden tapahtumien jäljiltä rikkinäisiä ihmisiä. Mahtaa tämä meidän elämämme tuntua heistä joskus suorastaan kornilta. Mitä kaikkea he ovat kokeneet? Kertoisivatko he, jos joku kysyisi? Tahtoisivatko he palata? Voisivatko he palata? Onko siellä mitään, minne tai miksi palata? Kokonainen suuri alue, kansat, perinteet. Kaikki hajallaan ympäri maailmaa ja osa toisaalta palanneena, mutta entinen ei kuitenkaan koskaan enää palaa.
Tietysti kammottavinta tämän kirjan aihepiiriin liittyen on se, miten naisia (ihmisiä) nöyryytetään raiskaamalla. Mitä ovat ne lapset, jotka syntyvät raiskausten seurauksena? Millaisina he kasvavat? Olisiko parempi lapselle päästä aloittamaan "puhtaalta pöydältä", vaikkapa adoptoituna, mutta omasta perinnöstään ja kulttuuristaan poissa?
Kyllä, kirja herätti kysymyksiä. Mutta ei se silti ollut liian ahdistava, vaikka sitä etukäteen vähän pelkäsinkin.
Kirjailija käytti henkilöistä vain isoa alkukirjainta. Mielenkiintoinen, uskottavuutta vahvistava valinta mielestäni.

Ainoa, mitä voi toivoa, ettei koskaan syttyisi sotaa. Ja että ne loputkin lakkaisivat. Silti se tuntuu niin toivottomalta.

Mustonen, Enni: Kultarikko

Enni Mustonen: Kultarikko
Otava 2012
Luin ~1.2.2013

Trilogian Pohjatuulen tarinoita kolmas osa. Ensimmäisen osan tulin ostaneeksi vähän vahingossa kirjakerhosta, mutta tykkäsin siitä kovasti. Toinen osa (Jääleinikki) ei ihan niin hyvä ollut, jotenkin hyppäsi paljon kevyempään suuntaan kuin alkuosa tarinaa. Tämäkin oli sitä kevyttä Enni Mustosta. Lainasin kirjan VIPpinä (= vain viikon laina-aika kirjastosta), joten tuli luettua vähän semmoisena nopeana välipalana. Kiva on lukea välillä jotain kevyempääkin. - Ensimmäisen osan päähenkilön sveitsiläissyntyinen tyttärentytär Heidi palaa isoäitinsä ja äitinsä kotiseudulle Suomen Lappiin ja hotellialan koulutuksesta onkin kovasti apua pienen aloittelevan, vaikeuksiin joutuneen mökkikylän vauhtiin saattamisessa. Romantiikkaa unohtamatta ;).