Kirjapaja, 2019
Luin ~ 17.12.2019
Kuvaus:
Tavara ei ole pelkkää materiaa. Luomme tunnesiteitä tavaroihimme, emmekä edes aina huomaa sitä.
Kirjailija Laura Honkasalo on keräillyt aarteita lapsesta asti, kunnes hän alkoi miettiä, miten paljon tavarat sitovat. Kohdatessaan vinttiin arkistoidun käytetyn raskaustestin Honkasalo päätti tehdä tavarasuhteelleen jotain.
Auttaisiko Konmari tai kuolinsiivous, vai löytyisikö avain onneen minimalismista? Voiko kirppiskuumeesta parantua? Onko kirjojen keräilyssä järkeä, kun asuintila maksaa maltaita? Tarvitaanko muisteluun todella oma muistokirstu? Kaapeista kaivettujen tavaroiden läpikäyminen pakottaa kohtaamaan oman menneisyyden ja turvattomuuden tunteen. Kuinka paljon on tarpeeksi?
Kirjassa pengotaan kaappien syvyyksiä, pohditaan rakkaiden esineiden olemusta - ja pyritään karsimaan epäoleellinen. Minkä kaiken todella haluamme kuljettaa mukanamme?
Kommentti:
Tämä oli yllättävän mielenkiintoinen kirja. Kirjailija on toki hieman itseäni nuorempi, mutta sen verran lähes samaa ikäluokkaa olemme, että muistan ja tunnistin paljon tuttua.. Siksi varmaan oli helppo samaistua kirjailijan pohdintoihin tavaroiden olemuksesta.
Samalla tuli ikään kuin selailtua nuoruuden aikojen muistialbumia ja pohdittua vaikkapa ajan arvokkuutta.
Mitä kaikkea sitä tekikään, kun aikaa oli vaikka kuinka paljon ja sitä luuli myös olevan "olemassa" melkeinpä loputtomasti!
(248 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti