Katja Kallio: Tyypit
Otava 2004
Luin 29.8.2012
Haha. Itsekseen hekottelu on hauskaa.
torstai 30. elokuuta 2012
lauantai 25. elokuuta 2012
Bosco, Manuela: Ylitys
Manuela Bosco: Ylitys
Teos 2012
Luin - 26.8.2012
Kirjaston VIPpilaina
Muistan vielä itsekin lahjakkaan ja menstyvän yleisurheilija Manuela Boscon, joka katosi kuvioista.
Nyt hän on kirjoittanut urheilijaurastaan ja sen loppumisesta hyvin henkilökohtaisen kirjan.
" Minä olen isän guerrira, vahva tyttö."
Kaikki Manuelan elämässä ja urheilussa (koska urheilu on oikeastaan kaikki elämässä) - kulminoituu Boscon isäsuhteeseen. Isä on vahva italialaispersoona ja valmentaja, alansa guru, maailmanlaajuisesti. Mutta samalla hän on isä, joka intohimoisena valmentajana näkee tyttäriensä lahjakkuuden ja vaatii heiltä sitä myöten kaiken. Isän vaikutuksesta ei pääse irti, vaikka haluaisikin ja isän ammattitaito ja persoona tulee aina läpi. Kaunista, vaativaa, mutta myös surullista. Sillä kun isä sairastuu ja kuolee, ei elämällä tai ainakaan urheilulla ole enää oikein pohjaa.
Onneksi Bosco kuitenkin käsittääkseni on löytänyt onnen ja elämän ihan muualta. Varmaan oma vaikutuksensa ristiriitoihin on ollut kahden kulttuurin perheellä. Ollako suomalainen vai italialainen?
Tykkäsin kirjasta. Se oli hyvin suora ja silti kuitenkin jotenkin valikoiva mielestäni. Hyvällä tavalla, koska en oikein viihdy tirkistelylukijana. Jos kirjoittaja on liian avoin, tulee nolo olo. Tässä säilyi sentään jonkinlainen intimiteettisuoja, vaikka todella henkilökohtaisilla alueilla liikuttiinkin. Jonkin verran jäi mieleen kaihertamaan, miten ura olisi voinutkaan jatkua, jos myös henkiselle valmennukselle olisi annettu paremmin tilaa. Nykyään monilla urehilijoilla taitaa sitä henkistäkin valmennusta jo olla - varmaan syystäkin.
Oliko urheilijan ura alun perin väärä - oliko se Boscon oma vai isän valitsema. Suosittelen lukemaan.
Teos 2012
Luin - 26.8.2012
Kirjaston VIPpilaina
Muistan vielä itsekin lahjakkaan ja menstyvän yleisurheilija Manuela Boscon, joka katosi kuvioista.
Nyt hän on kirjoittanut urheilijaurastaan ja sen loppumisesta hyvin henkilökohtaisen kirjan.
" Minä olen isän guerrira, vahva tyttö."
Kaikki Manuelan elämässä ja urheilussa (koska urheilu on oikeastaan kaikki elämässä) - kulminoituu Boscon isäsuhteeseen. Isä on vahva italialaispersoona ja valmentaja, alansa guru, maailmanlaajuisesti. Mutta samalla hän on isä, joka intohimoisena valmentajana näkee tyttäriensä lahjakkuuden ja vaatii heiltä sitä myöten kaiken. Isän vaikutuksesta ei pääse irti, vaikka haluaisikin ja isän ammattitaito ja persoona tulee aina läpi. Kaunista, vaativaa, mutta myös surullista. Sillä kun isä sairastuu ja kuolee, ei elämällä tai ainakaan urheilulla ole enää oikein pohjaa.
Onneksi Bosco kuitenkin käsittääkseni on löytänyt onnen ja elämän ihan muualta. Varmaan oma vaikutuksensa ristiriitoihin on ollut kahden kulttuurin perheellä. Ollako suomalainen vai italialainen?
Tykkäsin kirjasta. Se oli hyvin suora ja silti kuitenkin jotenkin valikoiva mielestäni. Hyvällä tavalla, koska en oikein viihdy tirkistelylukijana. Jos kirjoittaja on liian avoin, tulee nolo olo. Tässä säilyi sentään jonkinlainen intimiteettisuoja, vaikka todella henkilökohtaisilla alueilla liikuttiinkin. Jonkin verran jäi mieleen kaihertamaan, miten ura olisi voinutkaan jatkua, jos myös henkiselle valmennukselle olisi annettu paremmin tilaa. Nykyään monilla urehilijoilla taitaa sitä henkistäkin valmennusta jo olla - varmaan syystäkin.
Oliko urheilijan ura alun perin väärä - oliko se Boscon oma vai isän valitsema. Suosittelen lukemaan.
tiistai 21. elokuuta 2012
Samartin, Cecilia: Señor Peregrino
Cecilia Samartin: Señor Peregrino
Cosmopolitan 2010, suom. Tiina Sjelvgren
Luettu yhdessä ääneen 07-08 / 2012.
-----------------------------
"Jamilet on nuori meksikolainen nainen, jonka elämää varjostaa valtava syntymämerkki. Jamiletin kotikylän asukkaat karttavat häntä, koska pitävät verenpunaista merkkiä paholaisen kädenjälkenä. Tyttö pakenee ahdasmielisestä yhteisöstä Yhdysvaltoihin ja alkaa työskennellä määrätietoisesti unelmansa eteen: hän haluaa poistattaa syntymämerkkinsä ja olla kuin kaikki muutkin.
Jamilet pääsee töihin mielisairaalaan ja saa hoidettavakseen pahansisuisen herra Peregrinon, vanhan espanjalaismiehen jonka kanssa kukaan ei tule toimeen. Pikkuhiljaa nämä kaksi siirtolaista ystävystyvät, ja heidän välilleen muodostuva yhteys hoitaa molempien haavoja tehokkaammin kuin mitkään lääkkeet. Kun herra Peregrino kertoo elämäntarinaansa, Jamilet tekee matkaa itseensä ja etsii sitä tyttöä, joka olisi ollut ilman rujoa kauneusvirhettään.
Samartin on kertonut koskettavan tarinan toivosta, rakkaudesta ja kauneudesta. Kirjan henkilöhahmot ovat riipaisevan todentuntuisia ja eläviä vikoineen ja oikkuineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Senor Peregrino ei ole kirja suurista teoista; se on kertomus pienten ihmisten pienistä tarinoista, joiden merkitystä ei mitata numeroilla vaan sydämellä."
Hieno kirja, sopi hyvin myös (hitaammin) ääneen luettavaksi! Loppuratkaisu oli todella tyylikäs, kirjan tunnelma jäi ilmaan leijailemaan. Suosittelen!!
Cosmopolitan 2010, suom. Tiina Sjelvgren
Luettu yhdessä ääneen 07-08 / 2012.
-----------------------------
"Jamilet on nuori meksikolainen nainen, jonka elämää varjostaa valtava syntymämerkki. Jamiletin kotikylän asukkaat karttavat häntä, koska pitävät verenpunaista merkkiä paholaisen kädenjälkenä. Tyttö pakenee ahdasmielisestä yhteisöstä Yhdysvaltoihin ja alkaa työskennellä määrätietoisesti unelmansa eteen: hän haluaa poistattaa syntymämerkkinsä ja olla kuin kaikki muutkin.
Jamilet pääsee töihin mielisairaalaan ja saa hoidettavakseen pahansisuisen herra Peregrinon, vanhan espanjalaismiehen jonka kanssa kukaan ei tule toimeen. Pikkuhiljaa nämä kaksi siirtolaista ystävystyvät, ja heidän välilleen muodostuva yhteys hoitaa molempien haavoja tehokkaammin kuin mitkään lääkkeet. Kun herra Peregrino kertoo elämäntarinaansa, Jamilet tekee matkaa itseensä ja etsii sitä tyttöä, joka olisi ollut ilman rujoa kauneusvirhettään.
Samartin on kertonut koskettavan tarinan toivosta, rakkaudesta ja kauneudesta. Kirjan henkilöhahmot ovat riipaisevan todentuntuisia ja eläviä vikoineen ja oikkuineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Senor Peregrino ei ole kirja suurista teoista; se on kertomus pienten ihmisten pienistä tarinoista, joiden merkitystä ei mitata numeroilla vaan sydämellä."
Hieno kirja, sopi hyvin myös (hitaammin) ääneen luettavaksi! Loppuratkaisu oli todella tyylikäs, kirjan tunnelma jäi ilmaan leijailemaan. Suosittelen!!
Tunnisteet:
lukupäiväkirja2012,
Suosittelen,
ääneenluettu
maanantai 13. elokuuta 2012
Ahern, Cecelia: Lahja
Cecelia Ahern: Lahja
-- Gummerus 2009 --
-- Luin 13.8.2012 --
Kirja kertoo kiireessä elävästä irlantilaisesta liikemiehestä Lou Suffernista. Tyyppi on minuttiaikatauluttanut elämänsä ja lisäksi hän on koko ajan jo menossa seuraavaan paikkaan. Työ on tärkein. Vaikka miehellä on ihana vaimo ja suloiset pienet lapset, hän haluaa keskittyä ensisijaisesti etenemään työurallaan. Hinnalla millä hyvänsä. Ihmissuhteet ovat siis auttamattomasti toisella sijalla niin vaimon kuin muidenkin lähimpien suhteen.
Lou tapaa sattumalta työpaikkansa ovensuussa kerjäävän Gaben ja jonkin oudon tunteen vallassa päätyy hankkimaan Gabelle työpaikan yrityksensä postitusosastolta.
Alkaa tapahtua. Välillä en aina oikein tiennyt, missä mennään, mutta Gabella on joka tapauksessa Loulle lahja. Lou saa opetuksen, mutta suostuuko hän sitä oppimaan, kas siinä hyvä kysymys.
Tarina oli ehkä hiukkasen liian epäaito, vaikka sen opetus onkin erittäin tärkeä. Satunahan tämä on otettava, mutta ihan täysin en juoneen päässyt mukaan. Huippukirjassa henkilöt alkavat todella elää ja tuntua aidoilta, tässä nyt ei ihan niin onnistunut käymään.
Lisäksi kirjaili sortui lopussa vielä erikseen alleviivaamaan sanomaansa. Hyvä sinänsä, että sanoma kerrattiin, koska se jäi vähän sekavaksi. Mutta kyllä kunnon kirjailijan pitäisi osata se rivien välissä kertoa ilman loppulauseitakin, kun on jo 370 sivua kirjoittanut. Nih.
Alun "kalkkunaepisodin" liittämistä tarinaan en oikein ymmärrä. Jotenkin ihan outo erillinen tapahtuma - mutta kai se yritti alleviivata tätä tarinan opetuksellisuutta.
Njaa..
-- Gummerus 2009 --
-- Luin 13.8.2012 --
Kirja kertoo kiireessä elävästä irlantilaisesta liikemiehestä Lou Suffernista. Tyyppi on minuttiaikatauluttanut elämänsä ja lisäksi hän on koko ajan jo menossa seuraavaan paikkaan. Työ on tärkein. Vaikka miehellä on ihana vaimo ja suloiset pienet lapset, hän haluaa keskittyä ensisijaisesti etenemään työurallaan. Hinnalla millä hyvänsä. Ihmissuhteet ovat siis auttamattomasti toisella sijalla niin vaimon kuin muidenkin lähimpien suhteen.
Lou tapaa sattumalta työpaikkansa ovensuussa kerjäävän Gaben ja jonkin oudon tunteen vallassa päätyy hankkimaan Gabelle työpaikan yrityksensä postitusosastolta.
Alkaa tapahtua. Välillä en aina oikein tiennyt, missä mennään, mutta Gabella on joka tapauksessa Loulle lahja. Lou saa opetuksen, mutta suostuuko hän sitä oppimaan, kas siinä hyvä kysymys.
Tarina oli ehkä hiukkasen liian epäaito, vaikka sen opetus onkin erittäin tärkeä. Satunahan tämä on otettava, mutta ihan täysin en juoneen päässyt mukaan. Huippukirjassa henkilöt alkavat todella elää ja tuntua aidoilta, tässä nyt ei ihan niin onnistunut käymään.
Lisäksi kirjaili sortui lopussa vielä erikseen alleviivaamaan sanomaansa. Hyvä sinänsä, että sanoma kerrattiin, koska se jäi vähän sekavaksi. Mutta kyllä kunnon kirjailijan pitäisi osata se rivien välissä kertoa ilman loppulauseitakin, kun on jo 370 sivua kirjoittanut. Nih.
Alun "kalkkunaepisodin" liittämistä tarinaan en oikein ymmärrä. Jotenkin ihan outo erillinen tapahtuma - mutta kai se yritti alleviivata tätä tarinan opetuksellisuutta.
Njaa..
keskiviikko 1. elokuuta 2012
tiistai 31. heinäkuuta 2012
See, Lisa: Lumikukka ja salainen viuhka
Lisa See: Lumikukka ja salainen viuhka
- WSOY 2006 -
Luettu 31.7.2012
Tarina 1800-luvun Kiinasta, kahden naisen elämästä ja jo lapsena alkaneesta erityislaatuisesta ystävyydestä. Kirja kertoo tyttöjen kehityksestä ja aikuisuuteen kasvamisesta, johon kuului ajan tavan mukaan myös jalkojen sitominen. Tarina kertoo myös naisten kehittämästä salaisesta nu shu -kirjoituksesta.
--- Oli tosi mielenkiintoista lukea siitä, miten konfutselaiset ihanteet hallitsivat elämää. Vastaavuuksia (ed. kirjan) Afganistaniin ja islamin sääntöihin löytyi roppakaupalla. Tietyllä tavalla entisaikojen säännöt kiehtovat minua kovastikin.
Kyllähän ne ovat selkeyttäneet ihmisten elämää, vaikkakin niiden nojalla on kauheita vääryyksiä tapahtunutkin ihmisille. Selvästikin ihmisluonnolla on aina ollut tarve luoda sääntöjä ja rajoituksia - mihin sitten johtaakaan vaikkapa tämä suomalaiskansallinen "ei mitään rajoja tai sääntöjä" -meininki. Anarkiaan?
- WSOY 2006 -
Luettu 31.7.2012
Tarina 1800-luvun Kiinasta, kahden naisen elämästä ja jo lapsena alkaneesta erityislaatuisesta ystävyydestä. Kirja kertoo tyttöjen kehityksestä ja aikuisuuteen kasvamisesta, johon kuului ajan tavan mukaan myös jalkojen sitominen. Tarina kertoo myös naisten kehittämästä salaisesta nu shu -kirjoituksesta.
--- Oli tosi mielenkiintoista lukea siitä, miten konfutselaiset ihanteet hallitsivat elämää. Vastaavuuksia (ed. kirjan) Afganistaniin ja islamin sääntöihin löytyi roppakaupalla. Tietyllä tavalla entisaikojen säännöt kiehtovat minua kovastikin.
Kyllähän ne ovat selkeyttäneet ihmisten elämää, vaikkakin niiden nojalla on kauheita vääryyksiä tapahtunutkin ihmisille. Selvästikin ihmisluonnolla on aina ollut tarve luoda sääntöjä ja rajoituksia - mihin sitten johtaakaan vaikkapa tämä suomalaiskansallinen "ei mitään rajoja tai sääntöjä" -meininki. Anarkiaan?
maanantai 30. heinäkuuta 2012
Nopolat: Risto Räppääjä x monta
Ääneen luettu matkakirjoina Ahvenanmaalla 7/2012. Parasta!
Tunnisteet:
kokoperhe,
matkakirja,
Suosittelen,
ääneenluettu
Hosseini, Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa.
Otava 2008.
Luettu 22.7.2012 +++++
Tunnisteet:
lomakirja,
lukupäiväkirja2012,
matkakirja,
Suosittelen,
Åland
Palviainen, Jukka-Pekka: John Lennonin valkoinen flyygeli
Jukka-Pekka Palviainen: John Lennonin valkoinen flyygeli.
Johnny Kniga 2012, luettu 14.-16.7.2012.
- kirjattu heinäkuulle 30.7.2012 -
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Havaste, Paula: Kaksi rakkautta
Paula Havaste: Kaksi rakkautta
---- Luettu 6.7.2012
Kirjan laina-aika alkoi huveta, mutta päätin selata kirjan pikalukuna läpi. Harmi, koska kirja olisi lopulta kyllä ansainnut huolellisemman luennan. Paras terä juonesta ja sen yllätysmomenteista siis livahti vähän käsistä. Sota-aika, kotirintama, yllätykselliset suhteet molemmilla suunnilla...
---- Luettu 6.7.2012
Kirjan laina-aika alkoi huveta, mutta päätin selata kirjan pikalukuna läpi. Harmi, koska kirja olisi lopulta kyllä ansainnut huolellisemman luennan. Paras terä juonesta ja sen yllätysmomenteista siis livahti vähän käsistä. Sota-aika, kotirintama, yllätykselliset suhteet molemmilla suunnilla...
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Palviainen, Jukka-Pekka: Hedelmäpeli
Jukka-Pekka Palviainen: Hedelmäpeli
-- Johnny Kniga 2005
-- Luettu 30.6.2012
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Hovden, Mange: Saamelandia
Magne Hovden: Saamelandia - Luettu 7.6.2012 - VIPpikirja, siis luettu hätäsesti läpi.
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Payne, Eila: Karjalan tyttö (1)
Eila Payne: Karjalan tyttö (1)
-- Taikamedia 2005 --
Luin 4.6.2012
-- Kirjasarjan ensimmäinen osa, jossa Karjalasta kotoisin oleva Katriina Tiainen perheineen lähtee evakkoon, palaa vähäksi aikaa kotiseudulle, mutta joutuu Karjalan luovutuksen jälkeen uudelleen muuttamaan, lopullisesti. Suuri perhe ajautuu eri vaiheiden kautta Pohjanmaalle. Pohjavirtana on vahva hengellinen tunne, karismaattinen usko. Kuvaus on mielenkiintoista, mutta jonkin verran itseäni ehkä häiritsikin itselle vieraanoloinen karismaattisuus. Toisaalta se juuri antoi tarinasta ja päähenkilöstä hyvin henkilökohtaisen kuvan. Ihan parasta vetovoimaa en kirjasta löytänyt, vaikka aihe itsessään kiinnostikin. Meni vähän loppuunkahlaamisen puolelle. Silti ajattelin kyllä lainata vielä joskus toisen osan, jossa Katriina lopulta jo pääsee haluamaansa ja pitkään valmistelemaansa lähetystyöhön Afrikkaan.
Maijan tarina
Lapsen seksuaalista väärinkohtelua, taustayhteisönä vanhoillislestadiolaisuus..
-- Maijan tarina on tärkeä. Sekä itse tarina, että kirjan loppuosassa olevat asinatuntijatekstit, jotka todella toimivat. Vaikka olikin raskasta luettavaa, olen iloinen, että luin tämän kirjan. Maijalle paljon halauksia, toivottavasti tämä kirja auttaa sekä sinua, että kohtalotovereitasi!
--- Toim. Johanna Hurtig & Mari Leppänen, Kirjapaja 2012.
Luin 1.6.2012
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Kyrö, Tuomas: Miniä
Luin jo toukokuussa, mutta en ehtinyt päivittää tänne.
Kirjan ja ruusun päivän kaupanpäällinen; olipa ihan mahtava idea. Kun osti tiettynä päivänä (23.4.2012) INFO-kirjakaupasta vähintään kympillä kirjoja, sai tämän kirjan ihan ilmaiseksi!!
-- Luimme yhdessä, ja nämä Mielensäpahoittajat toimivatkin ehdottomasti parhaiten ääneen luettuina.
-- Tykkäsin. Näkökulman vaihto toimi hyvin ja tietysti etua oli siitä, että olen lukenut "edeltäjä"teokset.
Tunnisteet:
Kirjan ja ruusun päivä,
lukupäiväkirja2012,
ääneenluettu
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
perjantai 4. toukokuuta 2012
Kolbe, Pirkko: Ei aika eläen lopu
Pirkko Kolbe: Ei aika eläen lopu
--
Kirjapaja 2005 -
luin 3.5.2012
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Luin:
-
Luin kirjan yksin, koska se oli kirjaston VIPPIlaina. Nämä pitäisi kyllä ehdottomasti kuunnella. Viimeksikin parhaat palat tuli esiin, kun tytär luki meille ääneen. Joten jään odottamaan yhteisiä lukuhetkiä.
torstai 5. huhtikuuta 2012
Hayden, Torey: Viattomat
Torey Hayden: Viattomat
Innocent Foxes
Otava 2012
Luin 5.4.2012
Torey Haydenin uusin kirja, tällä kertaa fiktiivinen tarina, ei siis varsinaisesti taida pohjautua Haydenin oppilaiden / asiakkaiden / potilaiden elämään. Asetelma oli mielenkiintoinen, sillä kirjassa tapahtuu 9-vuotiaan pojan sieppaus. Edellinen lukemani kirjahan kertoi tositarinan Natasha Kampuschin vuosista siepattuna.
Tarkoitus ei ole paljastaa kirjan juonta, mutta olihan tässä kyseessä aikamoinen umpikuja.
Lapsi, jota kukaan ei halua, joutuu siepatuksi, eikä häntä oikein kukaan kaipaa silloinkaan. Sieppaus sinänsä on hetken mielijohteesta tehty ja johtaa yhä syvemmälle sekasotkuun. Välillä oikeasti pelotti, että tämä tilanne ei voi raueta kenenkään kannalta hyvin, siksi yksioikoiseksi sieppaaja osoittautui. Päähuomion kirjassa saa kuitenkin siepatun pojan sekä sieppaajan puoliksi tahtomattaan mukaan joutuneen vaimon keskinäinen suhde.
Tarina jää mielestäni ehkä hieman kesken, etenkin pojan näyttelijäisän osalta. Tai siis se jää avoimeksi ihan tarkoituksellakin pojan osalta, mutta jälkeenpäin mietitytti, että mahtoiko kirjailija jotenkin unohtaa tarinan toisen juonikuvion.
Yhteinen teema Kampuschin kirjan kanssa oli se, miten siepattu (lapsi) lopulta turvautuu jopa sieppaajaansa. Tässä tapauksessa Dixie osoittautuu jopa ensimmäiseksi aikuiseksi pojan elämässä, joka on aidosti kiinnostunut pojasta ja on hänelle oikea huolehtiva - ja siksi myös rajoittava - aikuinen (lähimmäinen).
Nyt menee jo tuon edellisen kirjan arvioinniksi, pitää ehkä liittää tämä kohta sinnekin!
Mietin nimittäin jo Kampuschin kirjaa lukiessa, että Nataschan tilanne vastasi jollain tavalla esim. lapsivaimojen asemaa. Silloinkin nuori tyttö vastoin omaa tahtoaan joutuu alistumaan (vanhemman) miehen ja ylipäätään aikuisten määräys- ja jopa mielivaltaan. Ulospääsyä ei ole, pitää vain sopeutua kuten parhaiten tahtoo. Joissain kulttuureissa tämä on ihan "maan tapa", mutta voikohan sellaista silti kukaan hyväksyä. Länsimaissa lapsikin (?) tietää moisen toiminnan vääräksi ja siksi myös sopeutuminen on vaikeampaa.
.... jatkuu....
Innocent Foxes
Otava 2012
Luin 5.4.2012
Torey Haydenin uusin kirja, tällä kertaa fiktiivinen tarina, ei siis varsinaisesti taida pohjautua Haydenin oppilaiden / asiakkaiden / potilaiden elämään. Asetelma oli mielenkiintoinen, sillä kirjassa tapahtuu 9-vuotiaan pojan sieppaus. Edellinen lukemani kirjahan kertoi tositarinan Natasha Kampuschin vuosista siepattuna.
Tarkoitus ei ole paljastaa kirjan juonta, mutta olihan tässä kyseessä aikamoinen umpikuja.
Lapsi, jota kukaan ei halua, joutuu siepatuksi, eikä häntä oikein kukaan kaipaa silloinkaan. Sieppaus sinänsä on hetken mielijohteesta tehty ja johtaa yhä syvemmälle sekasotkuun. Välillä oikeasti pelotti, että tämä tilanne ei voi raueta kenenkään kannalta hyvin, siksi yksioikoiseksi sieppaaja osoittautui. Päähuomion kirjassa saa kuitenkin siepatun pojan sekä sieppaajan puoliksi tahtomattaan mukaan joutuneen vaimon keskinäinen suhde.
Tarina jää mielestäni ehkä hieman kesken, etenkin pojan näyttelijäisän osalta. Tai siis se jää avoimeksi ihan tarkoituksellakin pojan osalta, mutta jälkeenpäin mietitytti, että mahtoiko kirjailija jotenkin unohtaa tarinan toisen juonikuvion.
Yhteinen teema Kampuschin kirjan kanssa oli se, miten siepattu (lapsi) lopulta turvautuu jopa sieppaajaansa. Tässä tapauksessa Dixie osoittautuu jopa ensimmäiseksi aikuiseksi pojan elämässä, joka on aidosti kiinnostunut pojasta ja on hänelle oikea huolehtiva - ja siksi myös rajoittava - aikuinen (lähimmäinen).
Nyt menee jo tuon edellisen kirjan arvioinniksi, pitää ehkä liittää tämä kohta sinnekin!
Mietin nimittäin jo Kampuschin kirjaa lukiessa, että Nataschan tilanne vastasi jollain tavalla esim. lapsivaimojen asemaa. Silloinkin nuori tyttö vastoin omaa tahtoaan joutuu alistumaan (vanhemman) miehen ja ylipäätään aikuisten määräys- ja jopa mielivaltaan. Ulospääsyä ei ole, pitää vain sopeutua kuten parhaiten tahtoo. Joissain kulttuureissa tämä on ihan "maan tapa", mutta voikohan sellaista silti kukaan hyväksyä. Länsimaissa lapsikin (?) tietää moisen toiminnan vääräksi ja siksi myös sopeutuminen on vaikeampaa.
.... jatkuu....
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Kampusch, Natascha: 3096 päivää
Natascha Kampusch: 3096 päivää
alkup. 3096 Tage
Otava 2011
Luin 2.4.2012
Kymmenvuotias Natascha Kampusch siepattiin koulumatkalla 2.3.1998. Sieppaaja piti häntä 3096 päivää vankina kellarityrmässä. Vankeutensa aikana Natascha keskittyi selviämiseen, ajattelemaan vain seuraavaa päivää ja haaveili salaa vapaudesta. 23.8.2006 hän onnistui omin voimin pakenemaan. Sieppaaja Priklopil riisti vielä samana päivänä itseltään hengen. Nyt Natascha Kampusch kertoo ensimmäisen kerran omin sanoin sieppauksesta, vankeusajasta, suhteestaan sieppaajaan ja siitä, kuinka hän selvisi karmeasta koettelemuksestaan. (takakansi)
---
LISÄÄ MYÖH. Kirjan kanssa tuli vähän kiire, kun tämä oli taas niitä kirjaston VIPPIlainoja; viikko aikaa lukea ed. kirja loppuun ja sitten tämä.
alkup. 3096 Tage
Otava 2011
Luin 2.4.2012
Kymmenvuotias Natascha Kampusch siepattiin koulumatkalla 2.3.1998. Sieppaaja piti häntä 3096 päivää vankina kellarityrmässä. Vankeutensa aikana Natascha keskittyi selviämiseen, ajattelemaan vain seuraavaa päivää ja haaveili salaa vapaudesta. 23.8.2006 hän onnistui omin voimin pakenemaan. Sieppaaja Priklopil riisti vielä samana päivänä itseltään hengen. Nyt Natascha Kampusch kertoo ensimmäisen kerran omin sanoin sieppauksesta, vankeusajasta, suhteestaan sieppaajaan ja siitä, kuinka hän selvisi karmeasta koettelemuksestaan. (takakansi)
---
LISÄÄ MYÖH. Kirjan kanssa tuli vähän kiire, kun tämä oli taas niitä kirjaston VIPPIlainoja; viikko aikaa lukea ed. kirja loppuun ja sitten tämä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)