Alasalmi, Päivi: Siipirikon kuiskaus

Päivi Alasalmi: Siipirikon kuiskaus

Gummerus, 2017

Luin ~ 19.8.2018

Kuvaus:
Talvi koettelee Aanaarin saamelaisperheitä, joista jokaisesta on tapettu isä, veli tai aviomies. Pirkkalaisten verilöylyn jälkeen kyläläiset ovat hajaantuneet, ja Soruia kantaa siitä syyllisyyttä. Hänen näkijänkykynsä voimistuvat, ja hän perii isältään tietäjän osan. Avuntarvitsijoita saapuu kaukaa, kun Soruian nimi kiirii ja alkaa herättää kunnioitusta, pelkoa sekä kateutta. Mutta Soruia ei saa rauhaa, sillä kuolleen Kaukomielen avoimiksi jääneet silmät vainoavat ja hän pelkää miehen palaavan tuonpuoleisesta.
Lopulta pirkkalaiset tulevat, nyt Ruotsin kruunun veronkantajien kanssa, ja ylivaltaa on mahdoton vastustaa. Soruian kyvyt langettavat hänen ylleen epäilyn. Kirkon tuomio noituudesta on ankara.
Päivi Alasalmen aistivoimainen tarina herättää eloon saamelaiskulttuurin mystisen luontoyhteyden. Romaani kuvaa yhden ihmisen pelotonta taistelua mielivaltaista hallitsijaa vastaan sekä uhrautumista oman kansan ja rakkaiden puolesta. Tarinan maaginen huipentuma on sydäntäpakahduttavan kaunis. Siipirikon kuiskaus on Päivi Alasalmen historiallisten saamelaisromaanien trilogian päätösosa.
Kommentti:

Olipa harvinaista herkkua, luin kerrankin kokonaisen trilogian putkeen!
Uutussarjoissa joutuu odottelemaan seuraavia osia ilmestyväksi. Vanhemmissa sarjoissa, jos ne ovat kovin pitkiä, tekee mieli lukea muita kirjoja väliin. Osittain, ettei tarina ala tökkiä, osittain vaihtelun vuoksi ja joskus tekee mieli säästellä, ettei kiva sarja loppuisi liian äkkiä.
Onhan tämä varsin puhutteleva ja surullinenkin tarina, mutta kauniisti kirjoitettu. Kyllä se sivistyksen, kristinuskon ja verotuksen tulo ja tuominen on ankeaa luettavaa lapinihmisten kannalta.
Oli mielenkiintoinen veto kirjailijalta näyttää ensimmäisessä osassa pilkahdukset kahdesta myöhemmästä ajanjaksosta. Vaikka niihin ei enää myöhemmin palattu, ne jäivät kyllä mieleen ja palautuivat etenkin tässä viimeisessä osassa uudelleen.
Erityismaininta kauniille kirjannimille. <3
(368 sivua.)

Alasalmi, Päivi: Pajulinnun huuto

Päivi Alasalmi: Pajulinnun huuto

Gummerus, 2015

Luin ~ 17.8.2018

Kuvaus: (takakansi)
Pajulinnun huuto jatkaa Päivi Alasalmen edellisen romaanin, Joenjoen laulun, tarinaa 1500-luvun saamelaiskylässä. Soruia on synnyttänyt pirkkalaisen Kaukomielen lapsen ja palannut kotiinsa. Soruia kantaa häpeää siitä, että hänen pieni poikansa on vieraalla verellä merkitty.
Kaukomieli ilmestyy miehineen saamelaisten kylään hakemaan veroiksi turkiksia ja kultaa. Joukossa on mukana hänen poikansa Tornia, joka haluaa luoda yhteyden Soruiaan. Pirkkalaisten pappi yrittää käännyttää väkivalloin saamelaisia kristinuskoon, mutta heille noitarumpu ja jumalille uhraaminen ovat elintärkeitä. Lopulta tilanne käy sietämättömäksi, ja Soruian on jälleen otettava kohtalo omiin käsiinsä.
Pajulinnun huuto on kiehtova, taianomainen ja julma tarina, joka kuvaa Saamen kansan lohdutonta kohtaloa suomalaisten valloittajien armoilla. Se on myös taitavasti kirjoitettu romaani ihmismieltä riivaavista ikiaikaisista tunteista: säälimättömyydestä ja menetyksestä sekä surusta joka muuttuu vihaksi.

Kommentti:

Ajattelin, että tässä kirjassa jatkuisivat nuo kaikki ensimmäisen osan kolme tarinaa, mutta nyt keskityttiin vain ensimmäiseen, Soruian tarinaan. Kunnon historiallista kerrontaa, arkikuvausta, rakkautta, perhe-elämää, mutta myös mustasukkaisuutta, vihanpitoa, taistelua. Taistelu käydään sekä kruunun verojen että kristinuskon puolesta ja saamelaiset ovat kovin heikoilla pirkkalaisten miekkoja vastaan. (286 sivua.)

Alasalmi, Päivi: Joenjoen laulu

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu

Gummerus, 2013

Luin ~ 15.8.2018

Kuvaus:

Joenjoen laulu on saamelaisten tarina, joka kulkee kolmessa aikatasossa, 1500-luvulta nykypäivään. Kun saamelaistyttö Soruia löytää haavoittuneen vihollisen, pirkkalaisen, hän päättää, että mies on hänelle annettu. Hän vie miehen kotaansa ja parantaa tämän. Kaukomieli on Soruiasta riippuvainen, ja heidän välilleen syntyy side, jota saamelaisyhteisö ei katso hyvällä. Soruia joutuu valitsemaan miehen ja omiensa välillä.
> 1800-luvulla saarnannut Lars Levi Laestadius, puoliksi saamelainen, puoliksi ruotsalainen, haluaa pelastaa Lapin ihmiset viinanpirulta. Hän kamppailee verenperintönsä kahtaalle vetävien voimien kanssa, samoin kuin kahden uskonnon välillä. Kautokeinon kapina herättää miestä riivaavan syyllisyydentunnon.
> Sami Uddas pakenee elämänsä umpisolmuja ja palaa etelästä Inariin. Paikkaa ei tahdo löytyä kotipuolestakaan. Sami kohtaa nuoren, vakavan Ingan, joka taistelee inarinsaamen kielen puolesta. Sami rakastuu tyttöön, joka tuli hänen elämäänsä kuin ihmeen kautta. Mutta riittääkö se, jos mies ei tunne kuuluvansa mihinkään?

Joenjoen laulu on kipeä, kaunis ja maaginen romaani. Se näyttää, miten saamelainen kulttuuri ja kansa vähitellen tapetaan, kun ensin otetaan pois uskonto, sitten kieli ja elinkeinot. Koskettavien yksilötarinoiden kautta se kasvaa kokonaisen kansan kohtalon kuvaukseksi.

Kommentti:

Erikoinen yhdistelmä tarinoita. Lestadiuksen osuuteen oli ehkä hankalinta "uskoa",kuten aina, kun mennään oikeasti eläneen ihmisen nahkoihin.
Mielenkiintoisia tarinoita kaikki kolme, kirja on 1. osa trilogiasta ja mullahan on jo toinenkin osa lainassa. Kiinnostuksella odotan, miten tarina jatkuu ja tällä kertaa taidan tosiaan lukea koko sarjan putkeen.
(306 sivua.)

Márai, Sándor: Kynttilät palavat loppuun

Sándor Márai: Kynttilät palavat loppuun

A Gyertyak Csonkig Egnek, Unkari, 1942

Suom. Tuomo Lahdelma

Atena Kustannus Oy, 2001

Luin ~11.8.2018

Kuvaus:

Kynttilät palavat loppuun -romaani kertoo yhden yön kestävästä keskustelusta, jota päähenkilö - vanha kenraali - on odottanut 41 vuotta.
Polttopisteeseen nousevat kysymykset syyllisyydestä ja ystävyydestä, mahdollisuudesta todelliseen kohtaamiseen toisen ihmisen kanssa. Márai kertoo lämpimän koskettavasti ja samalla tarkkanäköisesti vanhan miehen katkeruudesta. Márain runsaassa, tummasävyisessä teoksessa henkilöiden taustaksi hahmottuu nostalgisesti nähty mennyt maailma, ylhäistön rappeutuvat, pölyiset kartanot.

Kommentti

Vanhanaikainen kirja, vanhan maailman kuvausta. Samalla ihmisyyden kuvausta.

Medberg, Sara: Holhokki

Sara Medberg: Holhokki

alkuteos Myndlingen, 2015

suom. Sara Medberg !

Books on Demand GmbH, 2015

Luin ~ 6.8.2018

Kuvaus: (takakansi)
Orpo neiti Desideria Sparw, joka asuu rauhallisessa kartanossa Pohjanmaalla, on kauhuissaan kun hänen uusi aristokraattinen holhoojansa Tukholmasta ilmestyy paikalle. Kreivi Dominic Lindswärd ei lainkaan pidä holhokkinsa itsenäistymispyrkimyksistä, pelkkä ajatus riippumattomasta naisesta on järkyttävä!

Hänen armonsa haluaa mieluummin kasvattaa Desideriasta nöyrän ja myöntyväisen nuoren neidon, joka ajan kuluessa menee hyviin naimisiin. Päähenkilöt tempautuvat mukaan seikkailuun, joka kiidättää heidät kustavilaisen ajan Suomen ja Ruotsin ylellisten tanssiaissalien ja salaperäisten linnojen halki. Mutta kumpi heistä saa tahtonsa läpi?
Romantiikkaa ja jännitystä Jane Austenin ajan Suomessa ja Ruotsissa. - Kirjailija Sara Medberg on teologian maisteri ja kirkkohistorian tohtoriopiskelija. Hänen romaaninsa käsittelevät Medbergin tulevan väitöskirjan tutkimusaihetta - tyttöjen kasvatusta 1700- ja 1800-luvuilla - kaunokirjallisesta näkökulmasta.

Kommentti:

No nyt meni kyllä keveys jo överiksi meikäläisenkin mittapuulla. Luin sen Kultaportin kaunottaret ja sitten huomasin, että Medbergillä on pari aikaisempaakin teosta. Tässä oli chick lit ja Jane Austen-romantiikka jotenkin sekoitettu keskenään. Lisäksi vähäsen hämmentää se, että Medberg on teologian maisteri ja kirkkohistorian tohtoriopiskelija (tai on ollut 2015), mutta poikkeuksena moniin muihin historiallisiin kirjoihin tässä oli todella vähän kristillistä tai muuten kirkkoon ja uskontoon liittyvää. Jotenkin olen ajatellut, että uskonnollisuus kyllä kuului siihen maailman aikaan paljon enemmän ihmisten elämään, mutta tässä tuli vaikutelma, että se aihepiiri oli varta vasten jätetty lähes kokonaan ulkopuolelle.
Kirja tuntui hiukan keskentekoiselta, aina ei tiennyt, oliko juonihyppäys tehty tarkoituksella vaiko vahingossa. Ja ainakin yksi kohtaus mielestäni ei ajallisesti täsmännyt. Tapahtumista kerrottiin kuin ne olisivat tapahtuneet heti seuraavana päivänä edellisestä kohtauksesta, vaikka tekstissä mielestäni sanottiin, että oli kulunut muutama päivä (tai jopa viikko) edellisistä tapahtumista.
Monet (yliampuvat) kuvailut tuntuivat myös hieman päälleliimatuilta, kuin kirjailija olisi käynyt tekstiä läpi ja päättänyt lisätä joka lukuun vielä pari sivua romanttisia asukuvailuja. Juonessa oli kyllä hauskasti (= perinteisesti) sekä romantiikkaa että dekkarinkin aineksia, mutta hieman keskeneräinen mielikuva tästä jäi. Tai ehkä sellainen mielikuva, että kirjailija oli vähän kieli poskessa päättänyt vetää kaiken, nimeä myöten, oikein överiksi - ja katsoa, meneekö sellainen läpi? Sääli sinänsä, koska asetelma oli ihan herkullinen.
(514 sivua.)

LaCour, Nina: Välimatkoja

Nina LaCour: Välimatkoja

alkuteos: We Are Okay, 2017

Suom. Leena Ojalatva

Karisto, 2018

Luin ~ 26.7.2018

Kuvaus:
Marin ei ole puhunut yhdellekään tutulle sen jälkeen, kun hän pakkasi laukkunsa ja muutti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Kukaan ei tiedä totuutta hänen viimeisistä viikoistaan kotona, ei edes Marinin paras ystävä Mabel. Mutta tuhansienkin kilometrien päässä kotoa, collegessa New Yorkissa, Marin tuntee menneisyyden kutsun.
Nyt, kuukausia myöhemmin, hän odottaa yksin joululoman ajaksi tyhjenneessä opiskelija-asuntolassa. Mabel on tulossa kolmeksi päiväksi vierailulle, ja Marinin on kohdattava kaikki mikä on jäänyt sanomatta, yksinäisyys joka on kalvanut häntä kesästä asti.

Nina LaCourin Välimatkoja on riipaiseva ja intiimi kuvaus nuoruudesta ja surun jättämistä arvista. Ankean New Yorkin talven ja värikylläisen San Franciscon kontrasti heijastelee taidokkaasti nuoren päähenkilön sisäistä elämää. Teos on hiljainen, mutta vaikuttava kirjallinen helmi nuorille lukijoille.

Kommentti:
Hieno kirja, suosittelen!!
(232 sivua.)

Hashemzadeh Bonde, Golnaz: Olimme kerran

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran

alkuteos: Det var vi, 2017

Suom. Jaana Nikula

Otava, 2018

Luin ~ 25.7.2018

Kuvaus:
Vallankumouksen kauhuista selvinnyt iranilaisnainen on uuden taistelun edessä: nyt syöpää vastaan. Kansainvälinen kirjallinen sensaatio on vuoden koskettavin lukuelämys!
Nahid saapui Ruotsiin 30 vuotta sitten puolisonsa ja pienen tyttärensä kanssa. He pakenivat Iranin islamilaista vallankumousta.
Vuosia myöhemmin Nahidin puoliso on kuollut, ja lääkärit antavat hänelle itselleen korkeintaan puoli vuotta elinaikaa. Nahid on yksinäinen ja katkera, ja suhde ainoaan tyttäreenkin on vaikea, riidat ja väärinymmärrykset hallitsevat. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun odottamaton uutinen herättää Nahidissa väkevän halun elää.

Ylistetty romaani on kuvaus kirvelevästä äidinrakkaudesta ja sammumattomasta tulevaisuuden toivosta.

Kommentti:

Voi, tämä oli hieno kirja. Karua kuvausta ja paljon pinnan alla olevaa. Minut ainakin jätti miettimään monia asioita. Miten kukaan koskaan selviää tuollaisista kokemuksista. Tavallaanhan Nahid ei myöskään koskaan selvinnyt.
Miten estää vihan ja katkeruuden ja syyllisyydentunnon (siitähän tässä lopulta oli kysymys?!) jatkuminen ja siirtyminen seuraaville sukupolville? Kas siinä kysymyksiä ja haasteita - isommassa ja pienemmässä mittakaavassa! (224 sivua.)

Fried, Hedi: Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä

Hedi Fried: Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä

alkuteos: Frågor jag fått om förintelsen, 2017

Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen

Otava, 2018

Kuvaus:
Oliko siellä koko ajan nälkä? Miksi ette tehneet vastarintaa? Voisiko sama tapahtua uudestaan?
Holokaustista selvinnyt Hédi Fried (s. 1924) on kiertänyt kouluissa yli kolmenkymmenen vuoden ajan kertomassa kokemastaan. Kirjassa hän vastaa nuorten usein esittämiin kysymyksiin.
Suomenkielisen laitoksen esipuheen on kirjoittanut Sofi Oksanen
Kommentti:

Taasko kirja holokaustista. Kirjan esipuheessa Sofi Oksanen tiivistää kuten Hedi Fried itse tässä pienessä, mutta tärkeässä kirjassaan asian. Meidän täytyy puhua, jotta tämä historia ei toistuisi. ja siltihän keskitysleirejä on tälläkin hetkellä.
Kirja oli lainassa pitkään, mutta puolustaudun sillä, että minun lisäkseni kirjan luki pari nuorempaakin henkilöä. Tärkeä!

Burgos, Elisabeth (toim.): Nimeni on Rigoberta

Elisabeth Burgos (toim.): Nimeni on Rigoberta

alkuperäteos Me llamo Rigoberta Menchu, 1983

Suom. Anita Mikkonen

Kääntöpiiri, 1999

Luin ~ 23.7.2018

Kuvaus:
Guatemalassa, Keski-Amerikassa syntynyt Rigoberta Menchú kertoo yksinkertaisesti mutta tehokkaasti elämätarinansa köyhästä ja syrjitystä intiaanitytöstä maailmankuuluksi kansanjohtajaksi ja Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.
Rigoberta kuvaa heimonsa perinteisiä tapoja ja uskomuksia, mutta kertoo myös sorrosta, joka kohdistuu Guatemalan intiaanivähemmistöön. Kirjan on toimittanut ranskalais-venezuelalainen kansantieteilijä Elisabeth Burgos.

Kommentti:
Tämä oli vaikea kirja lukea, koska selvästi ei ollut kirjailijan kirjoittama. Kansatieteilijä Burgos on kirjoittanut puhtaaksi Rigobertan nauhalle kertomat asiat, jonkin verran varmaan karsinut ja jäsennellytkin. Silti tarinassa oli turhan paljon toistoa ja puheenomaisuutta, joka ei oikein tällä kertaa palvellut kerrontaa.
Oli tietenkin todella mielenkiintoista luettavaa, paketti vain kovin hajanainen ja vanhahtavakin. Ja minä siis tykkään lukea vanhojakin tekstejä...
Tämä antoi kyllä kunnon tietopaketin Guatemalan intiaanien sorrosta ja vapaustaistelusta.
(353 sivua.)

Moilanen, Usko: Unohdettu kylä

Usko Moilanen: Unohdettu kylä

Nuorten toivekirjasto, WSOY, 1961

Luin: ~ 18.7.2018

Kuvaus:

Kommentti

(124 sivua.)

Salminen, Sally: Katriina

Sally Salminen: Katriina

alkuteos: Katrina, 1936

Suom. Aukusti Simojoki

Otava, 1994 (15. painos)

Luin ~ 17.7.2018

Kuvaus:
Pohjalaistyttö Katriina muuttaa sokeasti rakastuneena Ahvenanmaalle merimies Johanin vaimoksi. Sulavakielinen mies osoittautuu kuitenkin mitättömäksi tyhjäntoimittajaksi. Luvattua herrastaloa ei ole, vain puuton, tuulten pieksemä luoto ja sillä kurja tönö.
Ylpeä ja vahva Katriina ottaa kuitenkin haasteen vastaan. Elämä meren ja mahtavien saarelaisten puristuksessa on miltei liiankin ankaraa, mutta murtumatta Katriina taistelee perheensä ja muiden vähäväkisten puolesta.

Kommentti:
Luulin lukeneeni tämän kirjan ennenkin, mutta enpä sitten varmaan ollutkaan. Tämähän on nyt nosteessa, kun (Finlandia-) Juha Hurme on tehnyt uuden suomennoksen. Tykkään näistä vanhan tyylin kirjoista, etenkin ahvenanmaalaisista, joten päätin lukea ensin vanhan käännöksen ja vaikka ensi kesänä sitten sen uuden. Tarina kestää kyllä useammankin lukukerran. Vakavaa ajankuvaa, painavaa asiaa. Oli tietysti erityistä lukea tämä tarina oman Ahvenanmaaloman ensi kirjaksi. Lisää Sally Salmista varaukseen!
(422 sivua.)

Kemelman, Harry: Perjantaina rabbi nukkui myöhään

Harry Kemelman: Perjantaina rabbi nukkui myöhään

Friday the Rabbi Slept Late, 1964

Suom. Seere Salminen

Weilin + Göös, 1965

Luin ~ 15.7.2018

Kuvaus:
Perjantaina rabbi nukkui myöhään, se oli hyvin epätavallista, sillä rabbi David Small ei yleensä myöhästynyt seurakuntansa aamupalvelusta. Samana aamuna löytyi temppelin alueelta, hänen omasta autostaan, kuristetun nuoren tytön ruumis.
Mutta rabbi on tottunut käyttämään älyään ja ihmistuntemustaan juonittelevien, inhimillisten intressien täyttämien seurakuntalaistensa parissa. Hän osaa käyttää sitä myös rikostutkijana, erityisesti kun hänellä on kyky ottaa huomioon järjettömiltäkin vaikuttavat mahdollisuudet. (takakansitekstistä)

Kommentti
Dekkari pitkästä aikaa. Oli kiva lukea, koska hyvä tarina, jännitys säilyi sopivasti ja ajankuva tuntui sopivan tutulta 60-lukulaiselta. Lukuvinkki varmaankin Facen Kirjallisuuden ystävistä.

(222 sivua.)

Kinsella, Sophie: Kuka on pomo

Sophie Kinsella: Kuka on pomo

My Not So Perfect Life, 2017

Suom. Kaisa Kattelus

WSOY, 2017

Kuvaus:
(Kustantajan)
Katie Brenner on velho markkinoimaan. Sitä vain ei tajuta tyylikkäässä lontoolaistoimistossa, josta hän saa potkut. Isän maatilamatkailukohteen Katie sen sijaan nostaa taidoillaan kaikkien huulille.
Maalaistyttö Katie taitaa markkinoinnin salat. Vain itsensä markkinoinnissa hän ei ihan pärjää, vaikka päivittää sometilejään minkä ehtii. Kun Katie palaa kovasta Citystä maalle ja tarttuu toimeen isänsä vihermatkailuhankkeessa, niin eipä aikaakaan kun Lontoon trendikkäimmät tyypit jonottavat pääsyä maatilan luomuruoan lähteille. Jonossa seisovat myös Katien entinen pomo ja pomon pomo, upea Alex.

Kommentti:

Säkenöivä ja sukkela, kyllä maar. Jatkaa Jojo Moyesin ja Marian Kayesin ym. tyylistä brittikirjallisuutta. Tykkään. Tässä kyllä jo aloin epäillä välillä, että meneekö juonenkäänteet jo liiankin mielikuvituksellisiksi, mutta niin vain saatiin juoheva päätös tarinalle. Tämä oli ensimmäinen lukemani Sophie Kinsellan kirja, kun en ole niitä himoshoppaajiakaan koskaan lukenut, mutta taidanpa lainata näitä lisää. Kiva kirja, jos ei odota mitään kovin syvällistä.
(Edit, seuraava osuus on lisätty myöhemmin:)

Hauskaa, miten uusissa kirjoissa ollaan ajan tasalla esim. älykännyköiden ja somemaailman suhteen.
Joskus tuo tietty samankaltaisuus brittinaisten kirjallisessa tuotannossa voi ruveta jo häiritsemäänkin, mutta onneksi tällä hetkellä vielä enemmän viehättää piipahdukset Lontoossa ns. tutuilla kulmilla.
(414 sivua.)

Craven, Margaret: Kuulin pöllön kutsuvan

Margaret Craven: Kuulin pöllön kutsuvan

I Heard the Owl Call My Name, 1967

Suom. Risto Lehmusoksa

Gummerus, 1995 (4. painos)

Luin ~ 7.7.2018

Kuvaus:

Kingcomen kylä sijaitsee lahden pohjukassa Pohjois-Amerikan luoteisrannikolla. Tänne, hiippakuntansa vaikeimpaan seurakuntaan, piispa lähettää nuoren papin. Mark Brianin seurakuntalaiset ovat kwakiutl-intiaaneja, jotka edelleenkin hankkivat elantonsa merestä ja metsästä. Vain piispa tietää, että Markilla on ainoastaan kaksi vuotta elinaikaa jäljellä.

Intiaanien silmät ovat aina surulliset; Kingcomen kylä on kuolemaisillaan. Nuoret lähtevät ja vanhat siirtyvät pöllön maahan. Mark saavuttaa intiaanien keskuudessa ystävän aseman ja voi seurata läheltä miten vanhat tavat unohtuvat ja kokonainen kulttuuri katoaa. Mutta hän oppii, että kuolema on luonnollinen tapahtuma, se on vain elämän huipentuma. Ja sitten, kylmänä talvi-iltana, Mark kuulee pöllön huutavan hänen nimeään ja tietää, mitä se merkitsee. (Takakansi)

Kommentti

Tämä on kyllä hieno kirja, mutta tällä kertaa (liian) suuret ennakko-odotukset eivät ihan täyttyneet. Olisi varmaan kannattanut lukea kirja intensiivisemmin, mutta oma lukemiseni oli aika hajanaista, enkä siksi valitettavasti päässyt kirjan juoneen ja imuun ihan niin hyvin kuin kirja olisi ehkä ansainnut.

(179 sivua.)

Hakalahti, Niina: Lumilinna

Niina Hakalahti: Lumilinna

Karisto, 2016

Luin ~ 2.7.2018

Kuvaus: (kustantajan)
Koti Kalliossa, työ mainostoimistossa ja ihana rakkaus maailmanparantaja- Veeran kanssa – 27-vuotiaan Samin elämä on mallillaan. Välillä Veera tosin ihmettelee, miksi Samilla tuntuu olevan niin vähän entistä elämää. Ei muistoja kerrottavana, ei lapsuudenkuvia näytettävänä. Kunnes: nuorisokotikaveri ottaa yhteyttä ja Veeran rasittava sisko näkee Samin läpi. Ja eräänä aamuna ovelle ilmestyy ihminen, jota Sami ei ole nähnyt 24 vuoteen.
Kohtaaminen järisyttää Samin elämälleen huolella rakentamia perustuksia. Menneisyys alkaa vääjäämättä tunkea esiin.

Lumilinna on tarkkanäköinen romaani identiteetistä ja elämänvalheesta. Onko identiteeteilläkin kirjoittamaton paremmuusjärjestys, jota on tavoiteltava hinnalla millä hyvänsä? Eikö erilaisuudelle ole tilaa?
Niina Hakalahti on mestarillinen kertoja, jonka tarkat havainnot ihmisistä ja elämästä osuvat maaliinsa niin Helsingin hipsterikulmilla kuin Kemin kaamoksessakin. Trillerimäisesti etenevän tarinan lukemista ei voi lopettaa – kuten lumivyöryäkään ei voi pysäyttää.
Kommentti:

(223 sivua.)

Kim, Eunsun: Pohjois-Korea

Eunsun Kim ja Sébastien Falletti: Pohjois-Korea: yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä

alkuteos Corée du Nord. 9 ans pour fuir l'enfer, 2012

Suom. Pirjo Thorel

Siltala, Bookwell, 2014

Luin ~ 30.6.2018

Kuvaus:

Pohjois-Koreaa koetteli 1990-luvulla ankara ruokapula, joka lopulta kehittyi tuhansia ihmisiä tappaneeksi nälänhädäksi. Eunsun Kimin isä ja isovanhemmat olivat kuolleet nälkään, ja hänen siskonsa ja äitinsä oli lähdettävä kaupunkiin etsimään ruokaa. Kaksitoistavuotias tyttö jäi yksin ja ehti perhettä takaisin odottaessaan menettää toivonsa ja laatia testamenttinsa.
Lopulta äiti ja sisko palasivat, mutta tyhjin käsin.
Perheen ainoa mahdollisuus oli lähteä nälkää pakoon Kiinaan. Vaikealla matkallaan he joutuivat ylittämään jäätyneen joen ja tiukasti vartioidut rajalinjat.
Kiinassa perhe ajautui kuitenkin yhä suurempiin vaikeuksiin. He joutuivat ihmiskaupan uhreiksi, ja lopulta heidät palautettiin Pohjois-Koreaan. Siellä heidät passitettiin vankilaan kuulusteltaviksi, kidutettaviksi ja uudelleenkasvatettaviksi.
Lopulta he onnistuivat pakenemaan toistamiseen rajan yli ja piileskelivät pitkään Pohjois-Korean ja Kiinan viranomaisilta. Lopulta perhe tarpoi jalan Mongolian autiomaan halki päästäkseen luvattuun maahansa, Etelä-Koreaan.
Viisitoista vuotta myöhemmin Eunsun Kim päätti kirjoittaa pakomatkastaan kirjan, jotta tuhansien hänen kaltaistensa pohjoiskorealaisten kohtalo tulisi maailmalla tunnetuksi.


Kommentti:


Aina silloin tällöin pitää palauttaa mieleen tämä yhden maailmankolkan tragedia. 25 miljoonaa ihmistä nälänhädässä. Kunpa tapahtuisi joku muutos.
Tämä kirja on selviytymistarina, joka kertoo siitä, miten kummallisista asioista ihminen voi selviytyä.
Kaikki eivät toki selviydy ja joidenkin elämä on pilalla loppuelämäksi, sopeutuminen on lopulta liian vaikeaa.

(196 sivua.)

Adébáyò, Ayòbámi: Älä mene pois

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Stay With Me, 2018?

Suom. Heli Naski

Atena Kustannus Oy, 2018

Luin ~ 26.6.2018

Kuvaus: (kansiteksti)

Kaiken se kestää. Tai sitten ei.
Yejide toivoo ihmettä, lasta. Akin-puolisokin haluaa lapsen, anoppi ei muuta ajattelekaan - ja Yejide yrittää parhaansa. Hän tekee raskaita pyhiinvaelluksia, tanssii näkijöiden kanssa ja turvautuu perinteisiin uskomuksiin. Mutta kun anoppi lisää kierroksia ja pakottaa poikansa ottamaan toisen vaimon, asiat mutkistuvat. Alkaa kateuden, petoksen ja epätoivon aika.

Nigerian sosiaaliset ja poliittiset pyörteet värittyvät Älä mene pois -romaanin väkevillä äänillä, syvillä sävyillä, pelolla ja epäluulolla. Adebayo kertoo tarinan aviollisen rakkauden hauraudesta, perheen hajoamisesta ja suuresta epäonnesta. Hän näyttää äitiyden toiveen raaimmillaan.
Tiheätunnelmainen romaani kutsuu Yejiden ja Akinin kotiin, jonka tunnelmaa toinen vaimo kiristää. Moderni nuoripari joutuu taipumaan maansa poliittisiin kiemuroihin ja perinteisiin perhe-käsityksiin. Samalla kyseenalaistuvat äitiyden ja naiseuden pelimerkit, ja lapsettomuus sysää liikkeelle syviä sisäisiä virtoja ja mehevän, yllättävän juonen.

Kommentti:
Tämän Nigeriaan sijoittuvan avioliittotarinan sisällä onkin yllättäviä käänteitä. Lukija saa yllättyä useasti ja melkoisen isoja asioita tässä käsitelläänkin. Hienosti kirjailija punoo tarinan ainekset yhteen!
Kertojan vaihtuminen tuo hienosti esiin eri puolet tarinasta ja vaikka tässä käytetään takaumia, en ainakaan itse hämääntynyt niistä. (Aika usein nykyään alkaa ärsyttää, kun hyppiminen ajassa eteen ja taakse tekee juonesta sekavan ja hankalasti seurattavan.)
Vahva suositus!

(300 sivua.)

Tyler, Anne: Äkäpussi

Anne Tyler: Äkäpussi

Vinegar Girl, 2016

Suom. Tarja Lipponen

Johnny Kniga kustannus, 2018

Luin ~ 22.6.2018

Kuvaus: (kustantajan)

Äkäpussi on 29-vuotias Kate Battista. Hän asuu söpön pikkusiskonsa ja hajamielisen isänsä kanssa sen jälkeen, kun on saanut potkut yliopistolta haukuttuaan kasvitieteen professoria idiootiksi.
Sosiaalisesti taitamaton Kate työskentelee nyt avustajana esikoulussa ja järkyttää siellä alituiseen vanhempia ja saa hallinnon suunniltaan kaunistelemattomilla mielipiteillään.
Sitten Katen tutkijaisä tekee yllättävän ehdotuksen. Hän toivoo tyttärensä naivan ulkomaalaisen tutkimusapulaisensa, jottei tämän tarvitsisi poistua maasta viisumin vanhennuttua. Siitähän soppa syntyy ja Äkäpussi vie lukijaa kuin pässiä lieassa lempeän huumorin keinoin.
Tylerin Kate on fiksu nuori nainen, mutta siinä mielessä hankala ja jopa vaarallinen, ettei hän piittaa siitä, viihtyvätkö ihmiset hänen seurassaan tai tuntevatko oloaan turvalliseksi.
Miten naimakaupan ja Katen käy, sen jätämme suosiolla lukijoiden löydettäväksi.
Tämä kirja kuuluu sarjaan, jossa 8 Shakespearen näytelmää kirjoitetaan uusiksi. Nykyversio, siis. Kommentti:

Erikoinen idea: Shakespearen näytelmät kirjoitetaan uusiksi. Idea toimii tietysti parhaiten, jos tuntee nuo näytelmien alkuperäversiot.
Tämän kirjan alku oli aika hulvaton, oikein odotin, että pääsen lukemaan loppuratkaisun. Mutta kirjan imu jotenkin lopahti (ainakin omalla kohdallani) vähän kesken. Tai tuntui jotenkin siltä kuin kirjailijalle olisi tullut kiire saada tarina oiottua loppuun. Harmi, koska asetelmassa olisi sinänsä ollut aineksia enempäänkin.
En oikein muista, olenko lukenut Anne Tyleria aikaisemmin, joten nyt on hyvä syy tutustua hänen "omaan" tuotantoonsa.

(229 sivua.)

Leinonen, Tarja: Koti koivun alla

Tarja Leinonen: Koti koivun alla

Karisto, 2018

Luin ~ 20.6.2018

Kuvaus: (kustantajan)

Radiossa soi Matin ja Tepon Kissankultaa, asuntovaunussa luetaan salavihkaa Angelika-romaaneja ja presidentti Kekkosen terveydentilasta liikkuu ristiriitaisia huhuja. Kainuulaisella maaseudulla yritetään kaikin keinoin salata kahdeksanhenkisen lestadiolaisperheen isältä esikoisen, pian seitsentoistavuotiaan Seijan harha-askel, joka alkaa jo näkyä päällepäin.
Vaikka tytär on luopunut uskosta, ympäröivä yhteisö kahlitsee, eikä valkoisella Chevroletilla kaahaileva tuleva isäkään ole vielä valmis asettumaan aloilleen. Onneksi perheenpää lähtee syksyn tullen Kostamukseen töihin, ja suruttomien pohjalaisenojen vierailukin kirkastaa arkea. Mutta Seijan on silti löydettävä lapselleen turvallisempi paikka tulla maailmaan kuin asuntovaunu pihan laidalla.
Koti koivun alla on rehevä ja intensiivinen romaani nuorista ihmisistä lahkoliikkeen elämää ohjailevassa otteessa. Tarinaa syventää muheva pohjoinen paikallisväri, ja kirjailijan omakohtaiset kokemukset lujittavat tapahtumat eletyiksi ja koetuiksi.

Kommentti:
Tästä kirjasta tykkäsin todella. Aikakausi tuntui tutulta ja kerronta oli sujuvaa. Erityisen kivalta tuntuu silloin, kun sujuvan juonen ja kerronnan lisäksi, rivien välistä löytyy monenlaista pohdittavaa ja oivallettavaa. Tässä kirjassa niitä oli. Henkilöt ottavat kantaa asioihin joskus myös ottamatta kantaa. :)
Aina ei tarinalla edes tarvitse olla täydellistä loppua. Kyllä, haluan lukea lisää Tarja Leinosta.
(244 sivua.)

Meretmaa, Anne: Kosketettu

Anne Meretmaa: Kosketettu

BoD - Books on Demand Helsinki, 2017

Luin ~ 18.6.2018

Kuvaus:
Kosketettu kertoo yhtäältä parikymppisen Elinan kipeän kasvutarinan, joka alkaa, kun hän lähtee tapaamaan delhiläistä Facebook-kaveriaan Alohaa.
Toisaalta se on myös samassa koneessa samaan kaupunkiin lentävien viisikymppisten Meritin ja Garryn tarina.
Se on tarina rohkeudesta ja rakkaudesta. Siitä, miten tyttökauppa ravistelee Aasiaa.
Romaani väläyttää esiin delhiläisen turvatalon ja nepalilaisen kuntoutuskeskuksen naiset, joiden sareissa liehuvat aistikkaat sävyt ja ikiaikaisten uskontojen, kulttuurien ja kohtalonuskon ristiriitaiset kuviot.

Kommentti:

Hyvä kirja tärkeästä ja vakavasta aiheesta. Hyvin kirjoitettu, koska antoi monipuolisen kuvan ja osuvasti myös nosti esiin suomalaisen (länsimaisen) ja intialaisen tai nepalilaisen taustan vaikutukset juuri naisten ja tyttöjen elämään. Myös siihen, miten ihmiset taustansa vuoksi suhtautuvat naisten kohteluun ja yleensäkin kohtaloonsa niin eri tavoin.
Paikoitellen kirjassa hieman häiritsi lievä opettajamaisuus. Hetkittäin tuli tunne, että kirjoittaja ei ehkä aina uskonut lukijan itsekin ymmärtävän asiayhteyksiä, vaan päähenkilöiden johtopäätökset tai ajatukset kirjoitettiin kovin seikkaperäisesti auki.
Tästä syystä ja ehkä vähän juonen ennalta-arvattavuudenkin takia luokittelisin kirjan nuortenkirjaksi - kylläkin oikein hyväksi sellaiseksi.

Suosittelen lukemaan.

(298 sivua.)