Grémillon, Hèléne: Uskottuni

Hèléne Grémillon: Uskottuni

Le Confident

Otava 2012

Luin ~24.4.2013

Lessing, Doris: Vanhan päällikön maa

Doris Lessing: Vanhan päällikön maa

Collected African Stories Vol. 1, This was the Old Chief's Country 1951

Gummerus 1985

Luin ~12.4.2013 ----

McKinley, Tamara: Tuulenkukat

Tamara McKinley: Tuulenkukat

Windflowers

WSOY 2003

Luin ~4.4.2013 ----

Köngäs, Heidi: Jokin sinusta

Heidi Köngäs: Jokin sinusta
Otava 2008
Luin ~30.3.2013

Kuvaus:
Soili oli jättänyt Margan jo vauvana sisarelleen, jolla oli mies ja koti, muttei lasta. Marga kasvoi, eikä koskaan kaivannut Soilia. Niin hän luuli.
Vasta Soilin kuoltua Marga matkustaa Los Angelesiin ja etsii elämänsä puuttuvua paloja.

Jokin sinusta on täynnä vääriä valintoja ja kesken jääneitä rakkauksia. Se on myös haikean koominen kertomus suomalaisperheestä, joka muuttaa 60-luvun alussa työn perässä Ruotsiin ja päätyy sanomalehteen otsikolla En finne igen.

Kommentti:
Hassua, miten kirjan takakansikuvaus tuntuu tällä kertaa aika vieraalta. Ehkä tarina liippaa sen verran läheltä omia taustoja, että samastuin ihan eri asioihin ja henkilöihin kuin takakansitekstin kirjoittaja? Koin Margan tuntemukset hyvin omikseni, samoin Mirjan.

Björk, Marja: Poika

Marja Björk: Poika
Like 2013
Luettu ~27.3.2013

Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika. Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan.
Naiseksi kasvaminen, pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, seurustela. Muiden nuorten ilon aiheet ja arki ovat Makkelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin.
Poika perustuu Marja Björkin oman pojan kokemuksiin.

Kommentti:
Hyvä kirja!

McCleen, Grace: Ihana maa

Grace McCleen: Ihana maa

The Land of Decoration
Otava 2013
Luin ~26.3. 2013

Kuvaus:

Kymmenvuotiaan Jehovan todistajan Judithin pakopaikka on pienoismaailma, jonka hän on askarrellut huoneensa lattialle. Sinne hän pakenee koulukiusaamista ja ongelmallista suhdetta isäänsä. Isä piinaa lähiseutujen ihmisiä käännytysyrityksillään, ja siksi Judithkin joutuu koulussa pilkan kohteeksi.
Kun Neil-niminen poika ottaa Judithin silmätikukseen, tyttö tekee pienoismaailmaansa Neiliä muistuttavan nuken. Mielikuvitusleikkien ja todellisuuden sekoittuessa seurauksia on monia, vaarallisiakin.

Lundberg, Ulla-Lena: Kökarin Anna

Ulla-Lena Lundberg: Kökarin Anna

Ingens Anna

Gummerus 1985

Luin ~20.3.2013

Kommentti:
Jatkoa kirjalle Kuninkaan Anna. Hieno tarina, kerta kaikkiaan. Voisin vaikka hankki näitä kirjoja itselleni, sillä ainahan¨ensimmäisellä lukukerralla keskittyy tarinan juoneen. Lundbergin kirjoissa on aina monia tasoja, joista yhdellä lukukerralla saa vain kalpeita otteita huomion kiinnittyessä juoneen ja henkilöihin melko pinnallisesti. Niin paljon kuitenkin olisi muistiin merkittävää ja pinnan alta löydettävää.
Saaristolaisnaisen tarina on aivan mahtavan hieno kertomus ihmisenä olemisesta.

Lundberg, Ulla-Lena: Kuninkaan Anna

Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna

alkup. Kungens Anna

Gummerus 1983

Luettu ~17.3.2013

McKinley, Tamara: Perintöosa

Tamara McKinley: Perintöosa

Legacy 2009

WSOY 2011

Luin ~ 12.3.2013

Trilogian kolmas, päätösosa.
Mielestäni tarina pysyi hyvin koossa loppuun asti. Ihan oli kelpo loppu, tyylikäskin, vaikka aavistuksen kevyempään suuntaan tuntui lipuvan tässä viimeisessä osassa.. Ehkä olisi kannattanut malttaa vähän odottaa ennen viimeisen osan lukemista. Pari pientä yllätystä odotti vielä tässä osassa, tai no niitä tarkkaavainen lukija osasi kyllä aavistaakin tuleviksi. Tykkäsin tästä sarjasta ja luen ihan varmasti Tamara McKinleytä lisääkin. Hyvää (kesä)lomalukemista taatusti!

McKinley, Tamara: Pelottomien maa

Tamara McKInley: Pelottomien maa

A Kingdom for the Brave

WSOY 2010

Luin ~ 7.3.2013

Trilogian toinen osa.
Romaani Autralian uudisraivaajista, jotka taistelevat kotinsa ja naisensa herruudesta, alkuasukkaista, jotka taistelevat hengestään, naisista karun maan armoilla ja vääryyttä kokeneista vangeista, joissa kytee kapina.
Tapahtuma-aika: 1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku.

Tarinaa riittää monella eri taholla ja tasolla, mielenkiintoisesti eri henkilöiden kohtalot yhtyvät ja eroavat. Yllättävänkin hyvin tarina pysyy koossa, vaikka tapahtumapaikat vaihtelevat niinkin paljon. Mielenkiintoa ja vauhdikkaita juonenkäänteitä riittää lukijan iloksi.
Hienosti kirjailija mielestäni kuvaa monia eri näkökantoja. Autralian aboriginaalien erilainen suhtautuminen, kahden kulttuurin välissä häilyminen on kuvattu hyvin ymmärtäväisesti. Onhan se outoa, että valkoisille tulokkaille lahjoitetaan suurvaltojen nimissä maata viljeltäväksi, vaikkei se heidän omaansa voisi oikeastaan ollakaan. Uudisraivaajista suurin osa on vankeja tai entisiä vankeja. Sotilaiden osuus.. Mikä sotku.

Tarina jatkuu vielä, saa nähdä, olisko kannattanut sittenkin malttaa lukea jatko-osa vasta vähän myöhemmin, mutta kun se nyt kirjaston hyllystä löytyi, niin enhän malttanut olla sitä lainaamatta :).

McKinley, Tamara: Merten taa

Tamara McKinley: Merten taa

Lands Beyond the Sea

WSOY 2009
Luin Äkäslompolossa ~3.3.2013

Trilogian ensimmäinen osa. Mielenkiintoinen uusi kirjailijatuttavuus.

Lundberg, Ulla-Lena: Sade

Ulla-Lena Lundberg: Sade

Regn
Gummerus 1997
Luin ~ 17.2. 2013

Lue vaikkapa täältä.
Myös täällä Ulla-Lena Lundbergista mielenkiintoinen teksti.
Tykkään niin lukea Lundbergia. Tarinat sinänsä ovat jo mielenkiintoisia, mutta juonen ohessa kulkevat syvemmät oivallukset. Niiden löytäminen on suuri asia. Lisää tästä kirjasta varmaankin myöhemmin..

Köngäs, Heidi: Luvattu

Heidi Köngäs: Luvattu
Otava 2000
Luin ~ 15.2.2013

Kuvaus:
"Tyttö odottaa sulhastaan saapuvaksi kaukaiselta työmaalta. Mutta vastoin tahtoaan hänen sisällään palaa tuli, jota muut eivät näe: toisen miehen silmät ovat tulleet uniin, toisen miehen kosketus ei unohdu.
Kuulas ja kiihkeä romaani nuoren naisen luvattomasta rakkaudesta, syyllisyydestä, intohimon autuudesta. Ikiaikainen tarina, joka soi kuin suomalainen kansanlaulu, väkevänä ja kaipausta täynnä. " Kirjan takakannesta.
Kommentti:
Kuulosti kivalta, kevyehköltä tarinalta, mutta pääsi yllättämään. Ei mitään kevyttä ja tarinassa riitti yllätyksiä, vaikkei paksu kirja ollutkaan. Onpahan mielenkiintoinen kirjailijatuttavuus, eka lukemani Köngäksen kirja oli Finlandiaehdokas Dora, Dora.
Haluan ehdottomasti lukea lisää.

Nousiainen, Inka: Karkkiautomaatti

Inka Nousiainen: Karkkiautomaatti
Otava 2003

Luin ~13.2.2013

------
"Lapsena Vilja kuvitteli, että onni olisi lupa syödä niin monta Susette-vanukasta kuin haluaa. Mutta eihän niitä sitten myöhemmin enää tehnyt mieli. Mitä tehdä, kun asiat ovat vain melkein, kun Oikea Elämä tuntuu olevan jossain toisaalla.
Inka Nousiainen kertoo elävästi ja ironisesti tämän päivän (2003) nuorten aikuisten hapuilevasta arjesta ja rakkaudesta.
Tykkäsin.

Mankell, Henning: Likainen enkeli

Henning Mankell: Likainen enkeli

alkueos: Minnet av en smutsig ängel
Otava 2011

Luin ~10.2.2013

Tositapahtumiin perustuva romaani salaperäisestä ruotsalaisnaisesta, joka piti ilotaloa 1900-luvun alun Afrikassa.

Ensivaikutelma on, että loppu oli ihan tyylikäs, mutta tarina sinänsä jotenkin aika ohut. Tuntui, että mahdollisuuksia olisi ollut jotensakin vähän värikkäämpään ja elävämpään tarinaan, kuin mitä kirjaan oli syntynyt. Pitkään mua häiritsi etenkin tunne siitä, että naispäähenkilön takana oli mieskirjoittaja. En oikein tiedä, mistä se häiritsevä tunne johtui, mutta onneksi tunne sentään laimeni loppua kohti. Tavallaan hyvä tarina, valkoinen nainen siirtomaavalta-ajan Afrikassa - huomioi rotusorron, mutta ratkoo asioita vain rahalla. Tarina olisi voinut olla hyvinkin koskettava, mutta silti se jostain syystä jäi kovin etäiseksi.
Ehkä minä vain odotin Mankellilta enemmän.

Drakulic, Slavenka: Aivan kuin minua ei olisi

Slavenka Drakulic: Aivan kuin minua ei olisi
alkup. Kao da me nema
Suom. Seija Uusikoski
Otava 1999
Luin ~5.2.2013
"Kaunistelematon kertomus sodan raakuuden musertaman naisen valinnasta. S.:n tarina Balkanin sodan vankileiriltä antaa kielen sotien nimettömien naisten kokemuksille, ihmisarvon riistolle ja ruumiin häpäisylle. Mutta mistä uneksii lapsi, joka hamuaa maitoa S.:n rinnoilta? Vain S. voi päättää, määräävätkö senkin kohtalon isien julmuudet."
----- Mitäpä tällaisesta kirjasta voi sanoa. Ihminen voi olla toiselle niin paha.
Balkanin tilanne on kummallinen. Muistan vielä, että oli Jugoslavia. Ihmiset elivät yhdessä. Sitten naapurit olivatkin toistensa vihollisia. Raakuus oli käsittämätöntä. Mistä se kumpusi? Joku varmaan tietää, mutta silti.., miksi?!
Mielessä pyörii, miten tuollaista kokeneet ihmiset voivat koskaan unohtaa. Kumpikaan osapuoli. Monet eivät haluakaan unohtaa, tai jos haluavat, eivät silti voi. Monet ehkä näennäisesti unohtavat ja jatkavat elämäänsä, mutta mitä on kuitenkin rikki heidän sisällään. Epätietoisuus sukulaisista? Koskaan ei ehkä varmistu, minne lähimmätkin omaiset ovat päätyneet.
Keskuudessamme elää näiden tapahtumien jäljiltä rikkinäisiä ihmisiä. Mahtaa tämä meidän elämämme tuntua heistä joskus suorastaan kornilta. Mitä kaikkea he ovat kokeneet? Kertoisivatko he, jos joku kysyisi? Tahtoisivatko he palata? Voisivatko he palata? Onko siellä mitään, minne tai miksi palata? Kokonainen suuri alue, kansat, perinteet. Kaikki hajallaan ympäri maailmaa ja osa toisaalta palanneena, mutta entinen ei kuitenkaan koskaan enää palaa.
Tietysti kammottavinta tämän kirjan aihepiiriin liittyen on se, miten naisia (ihmisiä) nöyryytetään raiskaamalla. Mitä ovat ne lapset, jotka syntyvät raiskausten seurauksena? Millaisina he kasvavat? Olisiko parempi lapselle päästä aloittamaan "puhtaalta pöydältä", vaikkapa adoptoituna, mutta omasta perinnöstään ja kulttuuristaan poissa?
Kyllä, kirja herätti kysymyksiä. Mutta ei se silti ollut liian ahdistava, vaikka sitä etukäteen vähän pelkäsinkin.
Kirjailija käytti henkilöistä vain isoa alkukirjainta. Mielenkiintoinen, uskottavuutta vahvistava valinta mielestäni.

Ainoa, mitä voi toivoa, ettei koskaan syttyisi sotaa. Ja että ne loputkin lakkaisivat. Silti se tuntuu niin toivottomalta.

Mustonen, Enni: Kultarikko

Enni Mustonen: Kultarikko
Otava 2012
Luin ~1.2.2013

Trilogian Pohjatuulen tarinoita kolmas osa. Ensimmäisen osan tulin ostaneeksi vähän vahingossa kirjakerhosta, mutta tykkäsin siitä kovasti. Toinen osa (Jääleinikki) ei ihan niin hyvä ollut, jotenkin hyppäsi paljon kevyempään suuntaan kuin alkuosa tarinaa. Tämäkin oli sitä kevyttä Enni Mustosta. Lainasin kirjan VIPpinä (= vain viikon laina-aika kirjastosta), joten tuli luettua vähän semmoisena nopeana välipalana. Kiva on lukea välillä jotain kevyempääkin. - Ensimmäisen osan päähenkilön sveitsiläissyntyinen tyttärentytär Heidi palaa isoäitinsä ja äitinsä kotiseudulle Suomen Lappiin ja hotellialan koulutuksesta onkin kovasti apua pienen aloittelevan, vaikeuksiin joutuneen mökkikylän vauhtiin saattamisessa. Romantiikkaa unohtamatta ;).

See, Lisa: Kiinalainen verkko

Lisa See: Kiinalainen verkko
Otava 1999

Flower Net Luin ~ 24.1.2013

...

Lundberg, Ulla-Lena: Leo

Ulla-Lena Lundberg: Leo

Gummerus 1989
Luin ~ 9.1.2013

Kuvaus:
Kun 14-vuotias Erik Petter perii isältään raskaasti tappiollisen tilan, meri on hänen ainoa mahdollisuutensa. Ensimmäisen laivan mastot kohoavat kylänväen epäluuloista huolimatta, ja uudenkarhea alus lasketaan rohkeasti vesille. Vähitellen Erikistä kasvaa menestyvä laivanvarustaja, kylän mahtimies. Aluksista uljain on kuunari Leo, joka tuo vaurautta omistajalleen ja koko kylälle. Mutta menestyksestä joudutaan maksamaan kallis hinta, eivätkä kaikki merelle lähtijät koskaan palaa.

Elämä on ankaraa myös niille, jotka jäävät rannalle odottamaan kuunarien paluuta. Silti vaikeidenkin aikojen yli kantaa kyläläisten suunnaton elämänhalu ja toivo valoisasta tulevaisuudesta. Usko meren tuomaan vaurauteen on vahva. Maailma kuitenkin muuttuu merenkulkijoiden ympärillä, ja kuunarien loiston aika on lyhyt.

Kommenttini:
Ahvenanmaalaista merenkulkua 1800-luvun lopussa ja pikkuisen 1900-luvun puolellakin. Pieni Granbodan kyläyhteisö, pieniä taloja ja suuria merenkulkuasioita.
Kertojana Leander, joka kuvaa pienen kyläyhteisön tapahtumia, etenkin Erik Petter Simonsin osuutta.


Juohevaa kerrontaa, joka uppoaa meikäläiseen. Melkein kuulen sen ahvenanmaalaismurteen korvissani. Tykkään Lundbergin kirjoituksen poljennosta ja kuvailevuudesta. Hän kuvaa elävästi, ystävällisesti ja suorastaan hellästi henkilöitään, vaikkei jätä negatiivisiakaan puolia mainitsematta.

Sitaatti:
Kirjan lopussa kuvaus jo hyvin vanhasta Erik Petteristä: Ukon muisti lähtee omille teilleen ja vie mennessään päätökset ja teot, perheenjäsenet ja tuttavat. Nykyisin hän tapaa tielläkin vain vieraita ihmisiä, vieraat ihmiset ovat muuttaneet taloon, jota hän pitää omana kotinaan; vieras vanha eukko makaa hänen sängyssään. Navetassa ja tallissa on vieraat elukat tuttujen tilalla. ..
Samoin kuvaus nuoremman polven edustajan papintoimesta. Hauskaa, hekotuttavaa. Tai kuvaus hurjasta myrskystä laivalla. Olen jo ainakin kahdesti kertonut siitä ja innostun joka kerta itsekin, niin elävästi se oli kerrottu.
Kirjaan on kaksi itsenäistä jatko-osaa. Laitetaanpa lähiaikoina kirjastosta lainattavien listaan se seuraava :).

Smith, Deborah: Risteävien polkujen kahvila

Deborah Smith: Risteävien polkujen kahvila

Karisto 2007
The Crossroads Café
Luin 5.1.2013
Kevyempää lomalukemista.. .... Helppo lukukirja. Jouheva teksti, riittävän mielenkiintoiset henkilöhahmot, rakkautta ja romantiikkaa... Jossain vaiheessa tosin tuli tunne, että juonta oli vähän liikaakin venytetty, jotta saataisiin mahdollisimman paljon sivuja.
Kovin on traagiset tunnelmat: Toinen päähenkilö on menettänyt vaimonsa ja pienen poikansa WTC -tornien tuhossa ja syyttää vielä asiasta itseään. Mies haluaa kuolla, mutta ei ihan saa tehdyksi itsemurhaa. Juo sen sijaan itseään hengiltä pienessä maalaiskylässä jossain kaukana vuorien takana.
Toinen päähenkilö puolestaan on Hollywood-unelmaa elävä kaunotar, joka ei koskaan usko edes vanhenevansa. Kauniit kasvot ovat pääsylippu kaikkeen ihanaan. Kunnes tapahtuu onnettomuus ja nainen menettää kasvonsa ja kauneutensa tulipalossa.
Lopun voikin sitten lukija arvata, mutta toki kaikenlaisia koukeroita mahtuu matkalle.
Kuvassa mukana kylän väki, etunenässä pienen kahvilan emäntä, joka on Hollywood-kaunottarelle etäistä sukua ja haluaa pelastaa tämän eristyneisyydestä ja masennuksesta isoäidinaikaisten keksien ja ystävällisyyden avulla.

Tosiaankin vähän sellainen tarkoituksellinen pitkittämisen tunne tuli välillä mieleen, mutta koska joululomalla oli aikaa lukea vähän pitemmänkin kaavan mukaan, se ei kauheasti haitannut. Välillä myös mietin, että onko nykytyyli se, että mies ja nainen päätyvät ihan ensin sänkyyn ja alkavat vasta sitten seurustella. Tässäkin oli ties minkälaisia ongelmia olevinaan, mutta jokaöinen rakastelu jatkui silti melkein keskeytyksettä. Hmmmm...
Tekee kyllä mieli vilkaista, ovatko kirjailijan muut kirjat yhtä pitkiä....jaksaisikohan niitä lukea? Juoni sinänsä ihan ok.