Moriarty, Liane: Hyvä aviomies

Liane Moriarty: Hyvä aviomies

The Husband's Secret, 2013

Suom. Helene Bützow

WSOY, 2014

Luin ~ 15.7.2017

Kuvaus:
Älykäs, tummalla huumorilla ja oletetulla murhamysteerillä säväyttävä lukuromaani kolmesta äidistä kertakaikkisen pirullisissa elämäntilanteissa.

Cecilia löytää kirjeen josta kuoriutuu hänen miehensä musertava salaisuus. Tess taas kuulee miehensä ja ystävänsä rakastuneen toisiinsa, pakahduttavasti, joten kolmas pyörä, Tess, lähtee. Rachel on menettänyt tyttärensä ja epäilee nyt tietävänsä kuka hänet murhasi. Mies on sama, jota kohtaan Tess alkaa tuntea kiihkeää vetoa. Naiset kohtaavat Sydneyssä.
Nauru ja kyyneleet tilkitsevät tarinat toisiinsa. Lukija nauraa arjen pannukakuille ja jo kohta vakavoituu suurten moraalisten kysymysten edessä. Onko parempi pitää totuus kätkettynä Pandoran lippaassa, jottei se vahingoita rakkaitasi?
Kommentti:

Tykkäsin. Hieman erikoinen ratkaisu oli kirjoittaa "jälkisanat", jotenkin selittelyn makua, mutta eipähän jäänyt lukijalle paha mieli.

Keyes, Marian: Lucy menee naimisiin

Marian Keyes: Lucy menee naimisiin

Lucy Sullivan Is Getting Married, 1997

Suom. lyhentäen Liisa Laaksonen

Tammi, 2012

Luin ~ 11.7.2017

Kuvaus:
Marian Keyes päästää valloilleen räiskyvän ja ironisen irlantilaisen kertojanluonteensa!
Marian Keyes on irlantilainen kirjailija, joka on myös suorittanut oikeustieteen tutkinnon. Hän on julkaissut viisi romaania, jotka kaikki ovat kansainvälisiä megamenestyksiä.
Rouva Nolan on povannut tarokkikorteista, että Lucylle soivat hääkellot ennen kuin lehdet putoavat puusta toisen kerran. Totta puhuen Lucy ei edes ole onnistunut löytämään poikaystävää...
Hääuutisen kuullessaan Lucyn kämppäkaverit kauhistuvat. Jos Lucy muuttaa pois, heidän ihana elämäntyylinsä on mennyttä: noutoateriat, viinin litkiminen, miesvieraat, imuroinnin välttely. Mutta Lucy vakuuttaa, että hänellä on ihan tarpeeksi hommia kun pitää riidellä äidin kanssa ja pitää huolta vastuuttomasta isästä - ei hän ehdi ajatellakaan naimisiinmenoa. Ratkaisematta on sekin pieni pulma, ettei hänellä ole poikaystävää.
Mutta sitten Lucy tapaa Gusin, upean, huikentelevaisen Gusin - voisiko hän olla tuleva Mr Lucy Sullivan? Vai olisiko se Chuck, komea jenkki? Vai Daniel, maailman pahin flirtti? Vaiko ehkä söpö Jed, uusi työkaveri? Löytääkö Lucy lopulta elämänkumppanin?
Kävi miten kävi, kirjan lukija saa ainakin nauraa kyllikseen ja liikuttua kyyneliin. PinterestTwitter

Kommentti:

Tuttua Marian Keyesiä, tällä kertaa tosin en ihan päässyt juoneen mukaan, oli jopa liiankin kevyttä kerrontaa. Mahtoiko johtua lyhennetystä suomennoksesta vai mistä.. Alkuperäinen julkaisuvuosi on 1997, onhan siitäkin jo maailma ja sen meno muuttunut melkoisesti. Onhan tämä myös kirjailijan alkuaikojen teos, mutta haluan lukea Marian Keyesit järjestyksessä, koska ainakin osassa ilmeisesti tarina jatkuu. (Tämä nyt ei kuulunut niihin.)

Pidän Keyesin kirjoissa siitä, että kevyissä tarinoissa on totta toinen puoli, huomioita ja pohdintaa ihan oikeistakin asioista.
Lucyhan ei ole koskaan myöntänyt isänsä alkoholiongelmaa, vaan ennemminkin syyttänyt äitiään niuhotuksesta.
Lucy itse ajautuu suhteisiin isänsä kaltaisten miesten kanssa, eikä halua olla äitinsä kaltainen nalkuttaja. No eihän sellaisesta mitään pysyvää synny. Tästä aiheesta olisi toki voinut hieman vakavamminkin kertoa, mutta kyllä viesti perille meni näinkin.

Veistinen, Harri: Kotitekoisen poikabändin alkeet

Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin alkeet

Kustantamo S&S, 2016

Luin ~ 8.7.2017

Kuvaus:

Rene on onnistuneesti lähes selviytynyt yläkoulusta isoveljensä ansiokkaalla neuvolla olla mahdollisimman huomaamaton.
Koulua on jäljellä vain muutama kuukausi kun Rene saa loistokkaan idean perustaa poikabändi. Vitsinä lähtenyt idea alkaa paisua paisumistaan ja Rene huomaakin että ei voi enää perääntyä, maksoi mitä maksoi.
Mukaansatempaava tarina, joka voi aiheuttaa hytkytystä nauruhermoissa.
Kommentti:

No jaa. Tykkään tosiaan välillä lukea nuortenkirjojakin, etenkin suomalaisia. Tässä tarinassa oli hyvä juoni ja mielenkiintoisia käänteitä, oikeita yllätyksiä. Joku uskottavuus kuitenkin jäi puuttumaan omalla lukemisellani, mutta (nuortenkirjana) melko nuorelle lukijalle toivottavasti toimii.

Hietamies, Eve: Hammaskeiju

Eve Hietamies: Hammaskeiju

Otava, 2017

Luin ~ 5.7.2017

Kuvaus:
Yösyötöstä ja Tarhapäivästä tuttujen Antti ja Paavo Pasasen tarina jatkuu! Yhtäkkiä Pasasen pienperheessä on ekaluokkalainen – mihin se vauva katosi, ja mihin se on taas hukannut kännykkänsä?

Paavo Pasanen aloittaa koulun, ja urhean yksinhuoltajaisä Antin edessä kohoaa jälleen uusi käsittämättömien asioiden muuri. Lisäksi Antti joutuu vihdoin myöntämään olevansa umpirakastunut pitkäaikaiseen taistelupariinsa Enniin, ja tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen. Mutta miten sen ottaisi puheeksi, kun elämä pyörii Wilma-viestien ja kouluunlähettämisten rinkiä, ja työtkin pitäisi tehdä?
Eve Hietamies kuvaa yksinhuoltajan arkea ja 2010-luvun kasvatusilmapiiriä lämpimän pisteliäällä huumorilla.

Kommentti: Olen aikoinaan lukenut Yösyötön ja Tarhapäivän, joten oli kiva kuulla lisää Pasasen miehistä. Tykkään!
Realistinen ja humoristinen selviytymistarina, kun tavallinen suomalainen mies joutuu yksinhuoltajaisäksi. Ja selviytyy siitä.
Tarina, joka näennäisen keveästä kerronnastaan huolimatta on pintaa vakavampi. Paljon ajattelemisen aihetta antava. Kannattaa lukea. Tarina koskettaa, vaikka omista vauva- ja pikkulapsiajoista on jo kovinkin monta vuotta.
Samalla tietysti hämmentää se, miten monet asiat ovat muuttuneet siitä, kun omat lapset ovat olleet pieniä.

Gappah, Petina: Muistojen kirja

Petina Gappah: Muistojen kirja

The Book of Memory, 2015

Tammi, 2017
Keltainen kirjasto n. 478
Suom. Tero Valkonen

Luin ~ 2.7.2017

Kuvaus:
Palkitun zimbabwelaiskirjailijan hurja romaani naisesta kuolemansellissä.
Zimbabwelainen Petina Gappah on juristi ja kirjailija, jonka kertomuskokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (suom. 2009) sai Guardianin esikoiskirjapalkinnon. Nyt hän kuvaa kaoottista kotimaataan koskettavassa romaanissa Muistojen kirja.

Memory on syrjitty albiino joka istuu Hararen pahamaineisen vankilan sellissä ja odottaa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Häntä syytetään valkoisen kasvatti-isänsä murhasta. Hän kirjoittaa elämäntarinaansa amerikkalaiselle lehtinaiselle, jonka vaikutusvalta saattaisi auttaa tuomion kumoamisessa. Vahvatunnelmaisessa tekstissä tuoksuvat niin trooppiset kukat kuin vankilan vessasangotkin. Gappah näyttää, mikä on politiikan vaikutus yksilön elämään. Kuinka paljon muistin varaan voi rakentaa, ja entä jos muistot paljastuvatkin valheellisiksi?

Kommentti:
Muistojen kirja tarkoittaa siis sekä päähenkilön muistamia, muistiin merkitsemiä asioita, mutta se tarkoittaa myös hänen nimeään kantavaa kirjaa, Memoryn kirjaa.
Odotin alkuasetelman perusteella paljon raskaampaa kirjaa, siksi en aina oikein tiennyt, miten suhtautua.
Paikalliskieliset sitaatit jäivät ehkä vähän liian usein mysteeriksi ja lukukokemus jäi vähän pirstaleiseksi, koska päähenkilö muisteli sekä lapsuuttaan että myöhempiä vaiheitaan. Nimien - sekä afrikkalaisten, että englanninkielisten - muistamisessa jouduin antamaan vähän periksi.
(Tuossahan on tietysti symbolista se, miten asioiden täsmällinen muistaminen ei olekaan aina helppoa.)

Mielenkiintoinen ja ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

McFarlane, Mhairi: Sinusta kaikki alkoi

Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi

Here´s Looking at You, 2013

Suom. Anja Lindqvist

HarperCollins, 2015

Luin ~ 27.6.2017

Kuvaus:
Etsitään: Mukavaa miestä älykkäisiin keskustelutuokioihin ja romanttisiin hetkiin. Hakija: Tuuheakutrinen ja ajoittain karskiakin puhetapaa käyttävä historian asiantuntija.
Anna Alessi ei voisi olla onnellisempi siitä huolimatta, että suurin osa hänen tapaamistaan miehistä on suorastaan sekopäisiä. Hän on kolmekymmentä ja risat, rakastaa työtään, ja elämä tuntuu odotettua paremmalta. Asiat eivät kuitenkaan ole aina olleet yhtä hyvin. Hän haluaisi mieluiten unohtaa kouluaikaiset tapahtumat, ajan jolloin hän oli koulukiusattu.
Kun James Fraser – tyyppi joka oli ollut viimeisen koulukiusausepisodin takana – ilmestyy taas Annan elämään, kaikki kääntyy ylösalaisin. Mutta James vaikuttaakin nyt toisenlaiselta. Hän on kohtelias, kypsän oloinen, jopa hauska. Ihmisethän voivat muuttua? Miksi Anna tuntee kuitenkin olevansa idiootti luottaessaan tähän mieheen?
Kommentti:
Chiclitiä tai ei, hauska kirja. Eikä niin pinnallinen kuin päälle päin vaikuttaa. Kermavaahtona kakun päällä tapahtumapaikka, Lontoo: British Museum, Russell Square ym. Siellähän me just viikko sitten oltiin :).

Uspenski, Eduard: Fedja-setä, kissa ja koira

Eduard uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

Djadja-Fjodor, Pjos i Kot, 1974

Otava, 2009 (ens. painos 1975)

Suom. Martti Anhava

Luin ~ 25.6.2017

Kuvaus:
Isällä ja äidillä oli poika. Vaikka hän oli vasta kuusivuotias, häntä sanottiin Fedja-sedäksi, sillä hän oli aina ollut hyvin totinen lapsi.

Kaikki olisi ollut hyvin, mutta äiti ei pitänyt pojan eläimistä. Ja niin Fedja-setä muutti pois kotoa Matroskin-kissan ja Musti-koiran kanssa. He asettuivat Prostokvashino-nimiseen maalaiskylään asumaan ja hankkivat Mirri-lehmän sekä iloisen traktorin, joka toimi ruoalla.

Lastenkirjallisuuden suosikkihahmo Fedja-setä tunnetaan ympäri maailman. Kirjailija Eduard Uspenskin teos on lämpimän humoristinen.

Kommentti:
Yritän aina välillä lukea jonkin klassikon ja lasten/nuortenkirjan. Tämä nyt taisi olla sekä että.

Shin, Kyung-sook: Pidä huolta äidistä

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä
Ommarul putakhae, Korea, 2008
Please Look after Mom
Suom. Taru Salminen
Into, 2015
Luin ~ 23.6.2017

Kuvaus:

Luettuasi tämän kirjan et enää ajattele äidistäsi niin kuin ennen…

Park So-nyo, 69-vuotias neljän lapsen äiti, katoaa Soulin metroasemalla. Perheenjäsenet ryhtyvät etsimään häntä. Samalla he joutuvat kysymään itseltään, kuinka hyvin he oikeastaan tunsivat äidin. Kätketyt salaisuudet paljastuvat yksi kerrallaan.

Pidä huolta äidistä on riipaisevan kaunis teos rakkaudesta ja sukupolvien välisistä eroista. Lasten muutto maalta kaupunkiin on mullistanut perheen elämän. Kirja on kansainvälinen bestseller ja ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani.

Kommentti:

Olipa vaikea kirja lukea. Olin suurissa vaikeuksissa hahmottaa, kuka kertojista kulloinkin oli äänessä. Kertojan sinä-subjekti hankaloitti vielä lisää.
Luin kirjaa 4 päivän matkalla Lontooseen, mutta ei tämä ollut hyvä valinta matkakirjaksi.
Tykkäsin tarinasta, se antoi kyllä paljon ajattelemisen aihetta siitä, mitä me yleensäkään tiedämme toisista ihmisistä, läheisistäkään?
Onkohan suomennos tehty suoraan alkuperäkielestä vaiko englanninkielisestä käännöksestä?

Cleave, Chris: Sodassa ja rakkaudessa

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa

Everyone Brave is Forgiven, 2016

Gummerus, 2017

Suom. Irmeli Ruuska

Luin ~ 12.6.2017

Kuvaus:
Kun toinen maailmansota julistetaan alkaneeksi Englannissa, 18-vuotias Mary North ilmoittautuu heti vapaaehtoiseksi. Hän elättelee toiveita hohdokkaasta vakoojan pestistä eikä into laannu vielä silloinkaan, kun hänet laitetaan opettamaan Lontooseen pommitusten ajaksi jääneitä lapsia: värillisiä, köyhiä, jollain tavoin vammautuneita.

Toisella puolella Lontoota Tom Shaw on päättänyt jättää koko sodan väliin. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä Tomin järkytykseksi hänen paras ystävänsä Alistair ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Sotaa ei voi paeta kukaan – ei pommien moukaroimassa Lontoossa eikä vihollisten piirittämällä Maltan karulla saarella.
Sodassa ja rakkaudessa on suuri lukuromaani. Se on inhimillinen, mukaansatempaava, elämän puolella oleva kertomus rakkaudesta, rohkeudesta ja sodan mielettömyydestä. Se muistuttaa meitä siitä, kuinka samanlainen ihmissydän on eri aikakausina, eri paikoissa, suurimmankin hävityksen keskellä. Kommentti:
Päähenkilöt: Mary, Tom, Alistair, Maryn ystävä Hilda.

Gyasi, Yaa: Matkalla kotiin

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

Homegoing, ....
Suom. Sari Karhulahti

Otava, 2017

Luin ~ 5.6.2017

Kuvaus: Ylistetty, kiihkeä romaani sisarpuolista, jotka toisistaan tietämättä päätyvät samaan linnoitukseen 1700-luvun Afrikassa: toinen vaimoksi, toinen orjaksi. Effie jää valkoisen kuvernöörin vaimona Ghanaan, kun orjalaiva vie hänen siskopuolensa Esin Yhdysvaltoihin.

Sisarusten jälkeläiset kasvavat kahdella puolen valtamerta. Lumoavien henkilöhahmojen myötä romaani kuvaa ghanalaisten elämää orjakaupan keskellä ja piirtää elävän kuvan mustien amerikkalaisten sukupolvista orjaplantaaseilta Harlemin jazzklubeille ja nykypäivään. Rakkaus kurottaa yli meren, eivätkä sitä pidättele kahleet.

Gyasin värikylläinen kerronta tempaa mukaansa ja kulkee Chimamanda Ngozi Adichien ja Toni Morrisonin jalanjälillä.

Kommentti :
Tämä kirja toteuttaa sen, mikä on usein kiinnostanut. Miten ihmisten tiet eroavat, harhailevat ja aikanaan risteävät taas. Miten pienistä sattumista ja suurista maailman tapahtumista riippuvaisia ihmisten kohtalot usein ovat. Tässä kerrotaan kahden suvun haaran tarina sukupolvi kerrallaan ja onhan se todella mielenkiintoista. Vertauskohtana on Afrikan ja Amerikan mustien kokemusten kehitys (?) viimeisten parin vuosisadan aikana.
Koska kirja käy läpi niin monta sukupolvea, jäävät henkilöt lopulta hieman ohkaisiksi. Juuri, kun pääsin jyvälle henkilöstä ja hänen elämästään, siirryttiin seuraavaan.
Totean siis tykkääväni enemmän kirjoista, joissa päähenkilön elämästä todella kerrotaan ja hänestä tulee lähes elävä hahmo. Tykkäsin kyllä tästä kirjasta, mutta eivät henkilöt välttämättä jää kovin syvästi mieleen, vaikka heidän tarinansa koskettavia ovatkin.

Lardot, Raisa: Pikku äiti

Raisa Lardot: Pikku äiti

WSOY, 2003

Luin ~ 31.5.2017

Kuva

Kuvaus:

Esittelyteksti: Paljastava näkymä juurettomuuden tuskaan ja äidinrakkauden pimeään puoleen. Voimakas puheenvuoro jokaisen oikeudesta ihmisarvoiseen vanhenemiseen.
Äidinrakkauden pimeämpi puoli.
Raisa Lardot ei säästä lukijaansa. Paljastava Pikku äiti riipaisee, se avaa näkymiä mielen syvyyksiin ja lapsuusajan järkytysten seurauksiin. Se on kertomus juuriltaan riuhtaistusta naisesta ja äidistä, joka ei kotiudu uuteen ympäristöönsä, ei opi sen kieltä, ei saa lohtua sen uskonnosta. Loppuvuotensa dementoituva äiti hiipuu laitosten nurkissa, lähes unohdettuna. Vaikka äidin kuolema on helpotus lapsille, myös teoksen minä-kertojalle, vastaamattomat kysymykset vievät tuskallisiin muistoihin.
Pikku äiti on voimakas puheenvuoro jokaisen oikeudesta ihmisarvoiseen vanhenemiseen. Se kuvaa aidosti läheisten voimattomuutta ja hätää, kun oman vanhemman elämänhalu sammuu, mutta ruumis vielä jaksaa.
Takakansiteksti:
Omakohtainen, monitasoinen kertomus äidistä ja tyttärestä, äitiydestä ja lapsen roolista sekä siitä miten osat lopulta vaihtuvat. Miten menneisyytensä synkät salat kätkenyt äiti kuollessaan viitoittaa tyttärelleen tien eteenpäin.
Raisa Lardot palaa omimpiin teemoihinsa. Sivullisuuden ja syyllisyyden tunnoista teos nousee yleiselle tasolle, vahvaksi puheenvuoroksi ihmisarvoisen vanhenemisen ja kuoleman puolesta.

Kommentti:
Rehellisyydessään hyvin surumielinen tarina.

Rodriguez, Deborah: Kabulin kauneuskoulu

Deborah Rodriguez (ja Kristin Ohlson): Kabulin kauneuskoulu

The Kabul Beauty School, 2007

Suom. Marja Helanen-Ahtola

WSOY, 2008

Luin ~ 29.5.2017

Kuvaus:

Suurin osa Afganistanissa työskentelevistä länsimaalaisista elää tukikohtien tai lähetystöjen muurien sisällä.
Amerikkalainen Deborah Rodriguez on niitä harvoja, joka tuntee Kabulin kaoottiset korttelit ja kuhisevan arjen.
Vuonna 2003 Rodriguez, michiganiläinen kampaaja, perustaa sponsorien tukemana kaupunkiin kauneuskoulun tarkoituksenaan auttaa afgaaninaisia itsenäistymään. Tiukasti patriarkaalisessa maassa koulusta tulee henkireikä sinne valituille oppilaille. He saavat heittää burqat päältään ja tutustua hiusgeeleihin, lakkoihin, meikkeihin ja huulipuniin. Heidän tarinansa limittyvät kirjassa Rodriguezin omaan - on tuore aviovaimo, jonka on teeskenneltävä neitsyttä, on 12-vuotias morsian, joka on myyty miehelleen velkojen maksuksi, sekä nainen, joka ei ole poistunut talostaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Kauneuskoulussa nämä alistetut naiset oppivat paitsi kähertämään ja värjäämään, myös ymmärtämään ystävyyden ja vapauden merkityksen.
Kabulin kauneuskoulu on koskettava pala arjen historiaa. Se kuvaa naisenelämän vaikeutta Afganistanissa sekä maan murrosvaihetta, jossa sorrettu sukupuoli pääsee viimein ulos kotiensa vankeudesta.
Kommentti:

Mielenkiintoinen aihe, mutta kirja ei erityisesti sykähdyttänyt.

Sendker, Jan-Philipp: Sydämen ääntä ei voi unohtaa

Jan-Philipp Sendker: Sydämen ääntä ei voi unohtaa
(nyt nimi on oikein)
Herzenstimmen, 2012

Englanninkielisestä laitoksesta A Well-Tempered Heart
suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

Gummerus, 2017

Luin ~ 14.5.2017

Kuvaus:

Huolimatta menestyksekkäästä juristin urastaan New Yorkissa Julia Win on kyllästynyt elämäänsä. Päivät ovat täynnä töitä ja kiirettä, kunnes eräänä päivänä Julia kuulee äänen, joka esittää hänelle yksinkertaiset kysymykset: Miksi sinä elät yksin? Kuka sinä olet?

Julia matkustaa isänsä kotimaahan Burmaan etsimään itseään ja onneaan. Hän kuulee siellä tarinan burmalaisesta äidistä, jonka täytyi sisällissodan aikana tehdä kauhistuttava valinta kahden poikansa välillä. Molemmat naiset joutuvat kulkemaan kauas etsiessään elämän tarkoitusta, ja matkan varrella he kohtaavat sydänsuruja, menetyksiä ja rakkautta.

Lumoava, itsenäinen jatko-osa suositulle Sydämenlyönneissä ikuisuus -romaanille kertoo ihmisen halusta löytää taito elää tässä hetkessä sekä ikuisen rakkauden etsimisestä. Itämaista mystiikkaa huokuva tarina vie lukijan trooppiseen Burmaan ja sen kauneuden ja kauheuden keskelle.

Kommentti:
Hieno jatko-osa. Joka toivottavasti jatkuu vieläkin, tarinahan jää ihan kesken.
Ihan loppuosaa lukuun ottamatta hieno tarina. Jotenkin lopussa teksti lipsahti keskinkertaiseen rakkausromaaniin hienon, hieman mystisenkin itämaisen tunnelman jälkeen.

Edit. Olinpa ollut huolimaton. Kirjailijan nimi oli väärin, kahdellakin tavalla ja lisäksi kirjan nimi oli väärin. Pahoittelut huolimattomuudesta, en tosiaankaan tainnut keskittyä päivitykseen kunnolla.

Moyes, Jojo: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

The Last Letter From Your Lover, 2010

Gummerus, 2014

Suom. Heli Naski

Luin ~ 5.4.2017

Kuvaus:

Jennifer Stirling herää vuonna 1960 lontoolaisessa sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen. Hän ei muista aiempaa elämäänsä, ei aviomiestään, ei mitään ajasta ennen onnettomuutta. Kotiuduttuaan sairaalasta hän löytää riipaisevan rakkauskirjeen, jonka täytyy olla osoitettu hänelle. Allekirjoituksena on vain ”B” – mies, jonka eteen hän oli ollut nähtävästi valmis uhraamaan kaiken.

Vuonna 2003 motivaationsa ja parisuhdekiemuroiden kanssa kamppaileva toimittaja Ellie Haworth löytää työpaikkansa arkistojen kätköistä samaisen kirjeen ja haluaa vimmaisesti selvittää tuntemattomien rakastavaisten kohtalon – siinä toivossa, että hänenkin tarinansa saisi onnellisen lopun.

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on paitsi taiten kerrottu ja aseista riisuva tarina rakkaudesta, myös rakkauskirje kahden eri vuosikymmenen Lontoolle ja ylistys käsin kirjoitetun sanan voimalle.

Kommentti:

No, nyt olen lukenut kaikki tähän mennessä suomennetut Jojo Moyesit. Uusi onkin jo tulossa. Tästä en tykännyt yhtä paljon kuin edellisista. Jotenkin tuo ajassa edes takaisin hyppiminen on rasittavaa, kun sitä käytetään niin monissa kirjoissa.
Väliin liitetyt satunnaiset jäähyväiskirjeen pätkät vain sekoittivat tarinaa, eli en tykännyt niistä. Tarina - tai oikeastaan kaksi tarinaa, joista toisessa hypittiin kahden ajankohdan välillä - sinänsä oli kaunis ja mielenkiintoinen, eli juoni oli hyvä.

Yanagihara, Hanya: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

A Little Life, 2015

Tammi, 2017

Suom. Arto Schroderus

Luin ~ 30.4.2017

Kuvaus:

Romaani joka kuohutti Amerikkaa.
Ällistyttävä, järkyttävä ja liikuttava kuvaus ystävyydestä, tummasävyinen tutkielma muistin tyranniasta ja inhimillisen sietokyvyn rajoista.

Neljä pennitöntä opiskelutoveria muuttaa New Yorkiin. Komea Willem haluaa näyttelijäksi, sukkela JB taidemaalariksi ja turhautunut Malcolm arkkitehdiksi. Nelikon keskiössä on säkenöivä, salaperäinen Jude, jonka traumaattinen menneisyys ei jätä ystävyksiä rauhaan. Siinä missä rakkaus, menestys ja addiktiot osoittautuvat vuosien mittaan ohimeneviksi ilmiöiksi, pysyttelee Jude sitkeästi kaiken avun ulottumattomissa.
Rikkinäisen Juden kujanjuoksua kuvatessaan Yanagiharan kohuttu romaani sukeltaa tummista tummimpiin vesiin, mutta ystävyyden, sen kauneuden ja murheiden, tulkkina se kulkee vakaasti kohti valoa.

Kommentti:

Raskas kirja lukea. Harmi, että jouduin alussa lukemaan kirjaa niin lyhyinä pätkinä, se olisi ansainnut intensiivisemmät lukutuokiot. Alussa oli myös vaikea saada selkoa henkilöistä, jouduin usein plaraamaan taaksepäin ja palauttamaan mieleeni, kenestä olikaan kysymys. Toki kirjan edetessä henkilöt selkenivät ja muutenkin alkoi hahmottua, kuka on varsinainen päähenkilö. Rankkuudestaan ja surullisuudestaan huolimatta erikoisella tavalla valoisa kirja, joka herätti paljon ajatuksia. Suosittelen ehdottomasti lukemaan - ja varaamaan lukemiselle runsaasti aikaa.

Moyes, Jojo: Parillisia ja parittomia

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
The One Plus One, 2014
Gummerus, 2017
Suom. Heli Naski
Luin ~ 7.4.2017

Kuvaus

Yksinhuoltajaäiti Jess Thomas asuu paremmat päivät nähneessä talossa matemaattisesti lahjakkaan tyttärensä Tanzien sekä teini-ikäisen poikapuolensa kanssa. Jessillä on kaksi työpaikkaa ja ikuisena optimistina unelma paremmasta elämästä.
Menestyvän it-firman omistaja Ed tekee elämänsä virheen ja huomaa joutuneensa pulaan. Sattumalta Ed tapaa Jessin ja löytää itsensä pian ajamasta hullunkurista seuruetta koululaisten matematiikkakilpailuun Skotlantiin.

Edistä ei missään nimessä ole kenenkään prinssiksi, eikä Jess edes halua tulla pelastetuksi. Ovatko he kuitenkin yhdessä enemmän kuin osiensa summa? Suositun englantilaiskirjailijan uusi menestyskirja on tähän päivään sijoittuva, koskettava ja elämänmakuinen romaani sitä, miten rakkaus ei aina noudata tuttuja kaavoja.
Kommentti:

Voi kun minä sitten tykkään tällaisista sympaattisista tarinoista, joissa on huumoria. Oli niin kiva välillä hörähdellä ääneen.

Vuorela, Seita: Lumi

Seita Vuorela: Lumi
WSOY, 2016

Kuvaus:

Palkitun nuortenkirjailijan viimeiseksi jäänyt teos

En siis lupaa teille rakkaustarinaa. Pikemminkin tämä on kertomus petoksesta, ja tytöstä joka pelastaa pojan.

Teheran on ensimmäinen luku 15-vuotiaan Siamakin elämässä, Pohjoisen maan itäinen lähiö toinen. Molemmissa paikoissa vaikeudet tuntuvat seuraavan poikaa, vaikka hän ei niitä etsi. Siamak on nimetty Iranissa sankarina kuolleen setänsä mukaan: haaste josta on mahdoton selvitä. Pohjoinen on nyt koti - Siamak rakastaa lunta ja on kaukalon jäällä kaikkia muita nopeampi.

Heidän perheeseensä muuttaa Atisha, naapurintyttö Iranista, joka on paennut maasta kielletyn bloginsa vuoksi. Atisha ei ole nähnyt lunta, mutta hän tuntee sadun Lumikuningattaresta, jonka suudelma totuttaa uhrinsa kylmään ja saa tämän unohtamaan mistä on tullut. Atisha haluaa Siamakin muistavan jälleen juurensa.
Lumi on koskettava tarina maahanmuuttajien lapsista, jotka kantavat perheissään vastuuta uuden kotimaansa tulkkeina ja kasvavat eri kansallisuuteen kuin vanhempansa.

Pienoisromaani Lumi oli viimeistelyä vaille valmis, kun kirjailija Seita Vuorela menehtyi äkillisesti huhtikuussa 2015. Käsikirjoituksen viimeistelyssä kirjaksi on auttanut Vuorelan ystävä ja kirjailijakollega Vilja-Tuulia Huotarinen.

Bowen, James: Bobin joulu

James Bowen: Bobin joulu
A Gift from Bob, 2014
WSOY, 2016
Suom. Kimmo Paukku
Luin ~ 9.3.2017

Kuvaus:

Katukatti Bobin isäntä James Bowen kertoo jouluistaan Lontoon kylmillä kaduilla, ja miten ne muuttuivat, kun Bob astui hänen elämäänsä.

Joulu oli aina ollut vaikeaa aikaa Jamesille, niin myös vuonna 2010: entisen huumeveikon terveys reistaili, rahaa ei ollut sähköön, ei lämpöön ja hädin tuskin ruokaan. Siksi jäisille kaduille oli pakko lähteä kitara ja lehdet kainalossa. Pikkuhiljaa uskomattoman lämmin joulutunnelma tavoittaa ystävykset.

Vasta kun unohtaa itsensä ja saa huolehtia toisista, viriää todellinen joulumieli. Tämän ymmärsi vaikeudet voittanut James kissansa Bobin avulla.


Kommentti:

Kissanomistajana on toki luettava lisää Bobista, kun on häneen kerran tutustunut. Kolmas kirja.

Rytisalo, Minna: Lempi

Minna Rytisalo: Lempi

Gummerus, 2016

Luin ~ 1.3.2017

Kuvaus:
Kuka on Lempi? Mitä on lempi?
Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien on uskallettava lähteä, tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi.

"Rappusilla seisova on jähmettynyt aloilleen, koko maailma on, linnut hiljaiset, pihakuusi kuuntelee, mikään ei kasva eikä aalto lyö rantaan juuri sillä hetkellä kun kaikkeus odottaa nytkähtävänsä uuteen asentoon, ja sitten se nytkähtää, ja se on kaiken loppu, ja se on kaiken alku."

Lempi on kolmen henkilön todistus Lapin sodan aikaisesta perhetragediasta. Romaani osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina – meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään.

Minna Rytisalon herkkyydessään väkevässä romaanissa on voimakas jännite ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Lempi kertoo intohimoisesta, mustasukkaisesta ja kaikki rajat ylittävästä, lojaalista rakkaudesta. Se on taiten rakennettu, ilmaisuvoimainen ja hallittu proosadebyytti.

Kommentti: Nyt tykkäsin todella! Hieno, upea kirja! Kolmen eri henkilön kertomus neljännestä. Oivalluksia, tarina täydentyy pala palalta.
En halua paljastaa liikaa, mutta suosittelen kyllä luettavaksi.


Olen joistakin kirjoista tallentanut jonkin tärkeän sitaatin ja muistaessani lisäilen niitä joihinkin vanhoihinkin merkintöihin. Tässä tämän kirjan sitaatti s. 221:
" Tämä kokemus on auttanut minua monessa koettelemuksessa: kun ihminen tuntee vahvasti sisällään, että on selvinnyt pahasta paikasta, hänessä on voimaa seuraavallakin kerralla. Varsinkaan trauman hetkellä sitä ei uskoisi, mutta niin se on."

Rasi-Koskinen, Marisha: Eksymisen ja unohtamisen kirja

Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja
WSOY, 2017
Luin ~ 26.2.2017

Kustantajan kuvaus:
Romaani kohtaamisesta, joka saa ajan muuttamaan suuntaa
Julia on lähdössä matkalle. Isä ja äiti puhuvat huviretkestä, mutta jotain outoa on siinä, että on lähdettävä salaa aamuyön hämärissä ja ajettava päivästä toiseen lähes pysähtymättä.

Jan on kiinnostuneempi numeroista kuin ihmisistä. Hänet lähetetään leirille saamaan ystäviä, mutta poikien vaellusretki muuttuu selviytymistaisteluksi erämaassa.

Julian ja Janin kohtalot sekoittuvat toisiinsa kuin muste vanhan muistikirjan lehdillä. Jokin tuntuu vetävän eksyneitä kohti toisiaan ja arvoituksellista taloa, josta Julia näkee unissaan välähdyksiä.

Rasi-Koskinen kirjoittaa ihmisistä, jotka selviytyäkseen joutuvat tekemään valintoja muistamisen ja unohtamisen välillä. Eksymisen ja unohtamisen kirjan polttopisteessä on aika ja sen edestakainen liike, jota on mahdoton pysäyttää.

Keyes, Marian: Naura, Claire, naura

Marian Keyes: Naura, Claire, naura

Watermelon, 1996

Tammi (5. painos) 2012

Suom. Liisa Laaksonen

Luin ~ 20.2. 2017

Kuvaus
Onnellinen paluu kotiin, rakastavan puolison kohtaaminen ja uusi, hellyttävä tyttövauva olisivat olleet parasta Clairen elämässä.
Sen sijaan Clairen aviomies James jättääkin heidät Denisen takia. Denisen, joka asuu samassa talossa kaksi kerrosta heitä alempana ja on naimisissa. Eikä nainen ole edes laiha!
Sydän murskana Claire pakkautuu vaippakassin ja vauvan kanssa lentokoneeseen. Hän matkustaa omituisen perheensä luo Dubliniin. Saippuasarjoja katsova äiti, hiljainen isä ja pikkusisaret; kaunis, miestennielijä Helen ja hieman hurahtanut Anna antavat tuoreen äidin hukuttaa murheensa vodkaan ja potea masennustaan.

Vähitellen elämä alkaa kirkastua. Asiaa edistää myös syntisen nuori ja komea Adam, jonka Claire löytää Helenin kokoelmista.
Kun James vihdoin järkiintyy, odottaa häntä melkoinen yllätys...
Kommentti / Todella kevyttä ja hyvin sarkastista. Tykkäsin :).

Riley, Lucinda: Keskiyön ruusu

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu
The Midnight Rose, 2013
Suom. Hilkka Pekkanen

Bazar, 2016
Luin ~ 12.2.2017

Kuvaus :

Vuonna 1911 maharadžat elävät kukoistuskauttaan Intiassa.
Yksitoistavuotias Anahita Chaval, jalosukuisen, mutta köyhtyneen intialaisperheen tytär, asuu naistentalossa ja elää suojattua elämää.
Tilanne muuttuu, kun Anahita ystävystyy omapäisen prinsessa Indiran kanssa. Indiran elämä on kuin suoraan sadusta lemmikkinorsuineen, palvelijoineen ja palatseineen.
Anahitasta tulee prinsessan virallinen seuralainen pitkälle matkalle kauas Englantiin, sisäoppilaitokseen. Nuorten naisten suunnitelmiin tulee radikaali muutos, kun ensimmäinen maailmansota syttyy.
Turvassa Englannin maaseudulla Anahita tutustuu nuoreen Donald Astburyyn, joka on upean Astburyn kartanon vastahakoinen perijä, sekä tämän juonittelevaan äitiin.

Kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin Rebekka Bradley, nuori amerikkalainen filmitähti, elää julkisuuden valokeilassa. Kun myrskyisä suhde yhtä kuuluisan miesystävän kanssa rakoilee, on kuvausmatka kauas Englannin maaseudulle Astburyn kartanoon tervetullut.
Pian elokuvan filmaamisen alettua kartanoon saapuu yllättäen Ari Malik, Anahitan lapsenlapsenlapsi, joka selvittää sukunsa vaiheita. Yhdessä Ari ja Rebekka tekevät löydön, jonka seurauksena Astburyn suvun pimeä menneisyys alkaa paljastua.
Keskiyön ruusu on kiehtova ja sydäntäsärkevä rakkaustarina 1900-luvun alun Intian kimaltavista palatseista nykypäivän Englannin maaseudulle.
Kommentti:

Lukuromaani parhaasta päästä. :)

Viikilä, Jukka: Akvarelleja Engelin kaupungista

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Gummerus, 2016

Luin ~ 1.2.2017

Kuvaus:
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2016

Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.

Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”. Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?

Helsingistä ei koskaan tullut oikeaa kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen fiktiivinen ”yöpäiväkirjansa” vuosilta 1816–1840.

Jukka Viikilä kirjoittaa kirkasta, runollista proosaa ja herättää eloon ajan, jolloin arkkitehdin näky kasvoi pienen pohjoisen maan pääkaupungiksi.

Kommentti:

No juuei. Kahlasin läpi puoliväkisin, mutta ei tämä oikein iskenyt. En saanut tekstistä kiinni ja uskottavuusongelma vaivasi lähes koko ajan. Toki luvut olivat kauniita. Vaan kun en millään voinut ajatella niitä juuri Engelin kirjoittamiksi, ei se kauneuskaan auttanut. Joskus vaan käy niin, että kaikkien hehkuttama juttu ei vaan uppoa itselle. Pahoittelut.

Nousiainen, Miika: Juurihoito

Miika Nousiainen: Juurihoito: suku- ja hammaslääkäriromaani
Otava, 2016
Luin ~ 18.1.2017

Kuvaus:

Hammaskartta ohjaa vastustamatonta tarinaa kadonneen isän jäljillä maasta ja mantereelta toiselle.
Onni Kirnuvaara häipyi jo varhain poikansa elämästä kauppareissulle eikä hänestä puhuttu enää. Vuosikausia myöhemmin juurihoidossa paljastuu, että pojalla on paitsi huonokarmainen purukalusto myös hammaslääkäriveli, lapsena yhtä lailla jätetty. Veljekset lähtevät selvittämään isänsä kohtaloa matkalle, joka vie monen mutkan kautta aina Australian peräkylille. Sillä isä se on vähän huonompikin isä.
Reitillä Darwiniin suvun salaisuudet avautuvat, löytyy uusia perheenjäseniä ja kuluu metreittäin hammaslankaa. Juurihoito sattuu mutta eteläisen tähtitaivaan alla alkaa kummasti helpottaa.

Kommentti:

Vuoden eka luettu kirja. Pari jäi kesken, ei jaksanut kiinnostaa ja yhdestä loppui laina-aika kesken. Voi olla, etten edes lue sitä loppuun, vaikka kirjan laitoinkin uudestaan varaukseen.

No mutta tästä tarinasta kyllä tykkäsin! Oikein hyvä tarina, jossa ovelasti kepeähkön, veijarimaisen juonen mukana arkista filosofointia vallankin monesta asiasta.
Jonkin aikaa alussa etenkin päähenkilö Pekan vuorolla tuli itsensä M. Nousiaisen ääni mieleen (ehkä siksikin, että oltiin katsomassa Pitääkö olla huolissaan -ohjelmaa syksyllä), mutta se meni kyllä ohi.

Hyvät henkilöt, sopivasti asiaa, huumoria, ja säpinää sekä minun makuuni vielä oivalliset loppuratkaisut. Suosittelen!

Niemi, Juuli: Et kävele yksin

Juuli Niemi: Et kävele yksin

WSOY, 2016

Luin ~ 26.12.2016

Kuvaus :
Egzon ei ole käynyt vieraissa maissa. Hän ei ole käynyt edes siellä mistä hänen sanotaan tulevan.
Ada on 15 ja piirtää vasta omia ääriviivojaan, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Adan elämää ovat olleet taiteilijaäidin kanssa jaettu boheemi koti, yhtä kiltti paras kaveri ja lupaava todistus.

Egzonin perhe on Kosovosta ja Egzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Egzonin levottomat jalat pakenevat kodin vaiettuja salaisuuksia ja nopea graffitikäsi maalaa ajatukset kuviksi.
Sinä aamuna rehtorin autoon on peintattu vaalea tyttö ja teksti Run! Ada voisi vielä juosta pakoon, mutta hän ei juokse. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken ja muuttaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi.

Kommentti :
Hyvä tarina, uskottava nuoruuden kipujen kuvaaja, mielenkiintoinen. Pieni miinus muutamasta kielioppilipsahduksesta (possessiivisuffiksi!?).

van Alkemade, Kim: Lapsi nro 8

Kim van Alkemade: Lapsi nro 8
Orphan #8, 2015
Suom. Päivi Paju
HarperCollinsNordic , 2016

Luin ~ 2.12.2016

Kuvaus:

On vuosi 1919 ja Rachel Rabinowitz on eläväinen ja iloinen nelivuotias, joka asuu New Yorkissa yhdessä perheensä kanssa. Tragedia hajottaa perheen ja Rachel lähetetään veljensä kanssa lastenkotiin. Siellä Rachel tapaa lääkäri Mildred Solomonin ensimmäistä kertaa. Tohtori Solomon suorittaa lapsilla lääketieteellisiä kokeita ja altistaa Rachelin toistuvasti röntgenhoidoille. Rachel saa hoidoista epämuodostumia, minkä vuoksi muut lastenkodin lapset kiusaavat häntä ulkonäön vuoksi.
Viisitoistavuotiaana Rachelin onnistuu paeta. Rachel luulee jättäneensä kauhistuttavan lapsuuden taakseen, kunnes hän vuosia myöhemmin joutuu kasvokkain pimeän menneisyytensä kanssa. Rachel työskentelee sairaanhoitajana ja tapaa jälleen tohtori Solomonin, joka on nyt syöpäpotilas. Rachelia riivaa ajatus siitä, että tohtori Solomon on saatava ymmärtämään aiemman elämänsä kauhistuttavien tekojen seuraukset ja maksamaan teoistaan. Rachel muuttaa tohtori Solomonin lääkitystä ja altistaa tämän omalle kokeelleen. Ennen yövuoron päättymistä Rachelin pitää valita koston ja anteeksiannon välillä.
Lapsi nro 8 on historiallinen romaani, joka on saanut innoituksen Hebrew Orphan Asylum -lastenkodin tapahtumista New Yorkissa 1900- luvun alussa. Kim van Alkemade on kirjoittanut kiehtovan kertomuksen naisesta, joka joutuu ratkaisun eteen tavatessaan uudestaan lääkärin, joka teki hänellä lääketieteellisiä kokeita vuosia aiemmin.

Maskame, Estelle: DIMIMY - kaipaan

Estelle Maskame: DIMIMY - kaipaan
Did I Mention I Miss You, 2016
Suom. Sirpa Parviainen

Gummerus, 2016

Luin ~ 16.11.2016

Kuvaus:

Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän kielletyn suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihinsa Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler...

Missä Tyler on oikein ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi. Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat?

DIMIMY – Kaipaan on Estelle Maskamen DIMILY-trilogian päätösosa.
Kommentti:

Ällistyin hieman tämän päätösosan vetävyydestä. Teki hyvää lukea näitä ajatuksia, hyvässä suhteessa kevyttä (onnellista) juonta ja matkan varrella mietittyjä juttuja. Ei (edelleenkään) ollenkaan niin kevyttä kuin päälle päin näytti. Kiitokset kuopukselle (13 v.) hyvästä lukuvinkistä!

Maskame, Estelle: DIMINY - tarvitsen

Estelle Maskame: DIMINY - tarvitsen

Did I Mention I Need You, 2015

Suom. Sirpa Parviainen

Gummerus, 2016

Luin ~ 12.11.2016

Kuvaus
Tyler ja Eden ovat vältelleet toisiaan kohtaan tuntemiaan suuria tunteita viimeiset kaksi vuotta, perheidensä tähden. Sitten Tyler kutsuu Edenin viettämään kesää kanssaan New Yorkiin.
Kaksin kaukana vanhemmistaan ja ystävistään, New Yorkin vastustamattomassa sykkeessä he eivät voi enää teeskennellä. Kun kesäromanssi kehittyy joksikin paljon vakavammaksi, Tylerin ja Edenin on kohdattava kotona odottava todellisuus ja tehtävä suuria päätöksiä.
Kuinka heidän vanhempansa reagoivat, jos he tunnustavat kielletyn rakkautensa - ja onko suhde tarpeeksi vahva kestämään paljastuksen tuhoisat seuraukset?

Kommentti:
Nuorimmainen sai kirjavinkin kaveriltaan, luki nämä kesällä ja suositteli mullekin. Myönnän, että mulla oli varauksellinen ennakkoasenne. Nyt voin myöntää, että kirjat ovat yllättäneet positiivisesti. Ennakkoasenteesta huolimatta olen tullut houkutelluksi tarinaan mukaan ja haluan todellakin tietää, miten tämä lopulta ratkeaa <3 . Onneksi seuraava osa odottaa jo kirjastossa minulle varattuna!

Maskame, Estelle: DIMILY

Estelle Maskame: DIMILY - rakastan: Did I Mention I Love You? 2015
Gummerus, 2016
Suom. Sirpa Parviainen

Luin ~ 9.11.2016
<
Kuva

Kuvaus:

Kun 16-vuotias Eden Munro päättää viettää kesän isänsä ja tämän uuden vaimon luona Santa Monican rantakaupungissa Kaliforniassa, hän ei arvaa, mihin tuli oikein lähteneeksi.
Edenillä on nyt arjessaan kolme uutta velipuolta, joista vanhin on Tyler Bruce, paha poika, jolla on lyhyt pinna ja iso ego. Eden tulee vedetyksi mukaan Tylerin ystäväpiiriin ja kalifornialaiseen teinielämään. Yrittäessään oppia ymmärtämään Tyleriä hän huomaa olevansa peruuttamattomasti ihastumassa siihen ainoaan väärään velipuoleensa. Lisätään soppaan Tylerin ripustautuva tyttöystävä ja Edeniin silmänsä iskenyt poika, ja luvassa on salaisuuksia, valheita ja kosolti draamaa.
Mutta kuinka Eden saa pidettyä tunteensa kurissa? Ja saako hän ikinä selville totuutta Tylerista?

Latvus, Sisko: Kaksi sateenkaarta

Sisko Latvus: Kaksi sateenkaarta

WSOY, 2014

Luin ~ 2.11.2016

Kuvaus:
Neuvostoliiton hajoaminen erottaa nuoret rakastavaiset

Neuvostoliitto hajoaa, ja 15-vuotiaan Innan maailma romahtaa. Ensirakkaus joutuu katkolle suomalaistaustaisen perheen muuttaessa Pietarista Helsinkiin.
Vuonna 1991 valta vaihtuu Moskovassa tiuhaan ja Viro itsenäistyy. Innan suomalaistaustainen perhe muuttaa myllerryksen keskellä Pietarista Helsinkiin.
Paluuta entiseen ei ole. On jätettävä taakse koko lapsuus, vanhat ystävät, musiikki ja tummasilmäinen Daniel. Miten pitkän välimatkan ensirakkaus voi kestää?
Sisko Latvus tekee lähihistoriaan sijoittuvia nuortenkirjojaan varten huolellista tutkimustyötä. Kirjan lopussa on liite, jossa kuvataan keskeiset faktat tarinan takana.
Savon Sanomissa.

Kommentti:/
Oli todella mielenkiintoista jatkaa edellisen kirjan suvun tarinaa ajalta, jonka itsekin muistaa. Neuvostoliiton hajoaminen, Viron ja muiden Baltian maiden itsenäistyminen. Kuinka kaukaiselta nekin jo tuntuvat.

Latvus, Sisko: Kaukana omalta maalta

Sisko Latvus: Kaukana omalta maalta
WSOY, 2011
Luin ~ 26.10.2016

Kuvaus:

Eletään vuotta 1942 piiritetyssä Leningradissa. Inkerinsuomalainen 13-vuotias Paavo on sisarussarjan vanhin ja näkee perheensä kanssa nälkää isän ollessa rintamalla. Eräänä aamuna äiti palaa leipäjonosta mukanaan järisyttävä tieto - heidät siirretään Siperiaan.

Nopeasti aikuistumaan joutuva Paavo säilyttää äärimmäisissäkin oloissa elämänuskonsa ja toivonsa paremmasta. Hän ei pysty myöskään unohtamaan matkan varrella tapaamaansa eestiläistä Marea.

Kirjan keskeiset tapahtumat ovat tosia ja Paavon ääni kertoo kokonaisen kansanosan kovasta kohtalosta. Stalinin vainoissa yli 100 000 inkerinsuomalaista karkotettiin 1930- ja 40-luvulla historiallisilta asuinsijoiltaan, ja samalla yritettiin tuhota heidän kielensä ja kulttuurinsa.
Kommentti

Jones, Sadie: Ehkä rakkaus oli totta

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta
Fallout, 2014
Suom. Marianna Kurtto
Otava, 2015
Luin ~ 18.10.2016

Kuvaus:
Nämä ihmiset muuttavat sydämeesi. Neljä nuorta etsii paikkaansa 1970-luvun Lontoon teatterimaailmassa. Syvälle syöpyvä romaani nuoruudesta ja taiteesta, rakkaudesta ja intohimon tuhovoimasta.
Luke kirjoittaa yökaudet. Kun hän sattumalta kohtaa teatterilaiset Paulin ja Leighin, hän tietää tulleensa kotiin. Poikkeuksellisen lahjakkaasta Lukesta tulee Lontoossa tähti.
Sitten Luke rakastuu hurjalla voimalla. Toissijaisilta tuntuvat niin sitoumukset ja oma ura kuin ystävätkin. Minkä kaiken Luke on valmis uhraamaan pitääkseen Ninan ihollaan?
Kommentti:

Keyes, Marian: Nainen joka varasti elämäni

Marian Keyes: Nainen joka varasti elämäni

The Woman Who Stole My Life, 2014

Suom. Liisa Laaksonen

Tammi, 2015
Luin ~ 12.10.2016

Kuvaus:
Mimmikirjallisuuden mestari iskee jälleen!
Haikean hauska tarina elämän kertakaikkisesta mahdottomuudesta, unelmien tärkeydestä - ja suklaakeksien turmiollisuudesta.
Stella Sweeneylle on tapahtunut sekä hyviä että huonoja asioita. Vakava sairaus, ura menestyskirjailijana, ihanat lapset ja hankala aviomies.
Kaiken kaikkiaan Stella on voiton puolella, kunnes kirjoittaminen lakkaa sujumasta. Suklaakeksit eivät varsinaisesti auta asiaa. Pian Stellalla on kaapillinen liian pieniä vaatteita ja kasvava epäilys siitä, että siippa on mennyt lopullisesti jengoiltaan. Lipuuko uusi elämä auttamatta käsistä?

Hyvä arvio täällä.

Kommentti:
Tykkäsin. Ovela kirja, joka vaikutti varsin kevyeltä, mutta ei ollut niin kevyt(mielinen) kuitenkaan. Kirjan nimikin oli aika jännä, ennen loppuratkaisua se sai (tai meinasi saada) uudenlaisen merkityksen. Oikeastaan lukiessa sain sille ainakin kolme eri merkitystä! Edellämainittu Kirjavinkit-kommentti sanoo sen, mitä minäkin ajattelin :).

Hislop, Victoria: Paluu

Victoria Hislop: Paluu
The Return, 2008
suom. Laura Jänesniemi
Bazar, 2016
Luin ~ 4.10.2016

Kuvaus:
Alhambran majesteettisten tornien alapuolella Granadan mukulakivikadut resonoivat musiikkia ja salaisuuksia. Sonia Cameron, 35-vuotias lontootar, ei tiedä mitään kaupungin sokeeraavasta menneisyydestä. Hän on Granadassa vain ja ainoastaan tanssiakseen salsaa. Ja ehkä myös flamencoa, tanssia, joka joskus oli kielletty.

Satunnainen keskustelu rauhallisessa kahvilassa sekä kiehtova kokoelma vanhoja valokuvia ja julisteita vetävät Sonian kuin huomaamatta tarinaan Espanjan tuhoisasta sisällissodasta.

Seitsemänkymmentä vuotta aiemmin samaisen kahvilan yhteydessä asuu Ramírezin perhe: vanhemmat, kolme poikaa ja tytär. Espanjan sisäpolitiikassa kuohuu, eikä se voi olla vaikuttamatta perheen elämään. Kun vuonna 1936 kenraali Francon johtama sotilasvallankaappaus tuhoaa maan hauraan tasapainon, on jokaisen valittava puolensa. Granadan keskiössä Ramírezin perhe joutuu todistamaan konfliktin pahimpia julmuuksia. Jokainen joutuu omaan taisteluunsa, kun Espanja repii itseään hajalle.

Kiehtova ja vaikuttava tarina seuraa Soniaa Lontooseen, jossa edesmenneen äidin jäämistöstä löytyy jotain Espanjan historiaan liittyvää.

Moyes, Jojo: Jos olisit tässä

Jojo Moyes: Jos olisit tässä
After You, 2015
Gummerus, 2016
Suom. Heli Naski

Luin ~ 23.9.

Kuvaus:

Louisa Clark ei ole enää ihan tavallinen tyttö. Hänen elämänsä muuttui, kun hän rakastui Will Traynoriin, menetti hänet ja särki sydämensä. Willin kuolemasta on kulunut puolitoista vuotta, ja Louisa tuntee epäonnistuneensa lupauksessaan aloittaa oma elämä ja elää sitä täysillä. Hän on töissä lentokentällä ja katsoo vierestä, kun muut matkustavat jonnekin pois. Kun Louisa joutuu onnettomuuteen ja palaa kotikyläänsä toipumaan, tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut.

Parannuttuaan Louisa liittyy omaisten sururyhmään, tapaa uusia ihmisiä ja saa jonkinlaisen otteen elämästään. Yllättäen henkilö Willin menneisyydestä saapuu Louisan oven taakse ja muuttaa jälleen aivan kaiken. Huippumenestyneen Kerro minulle jotain hyvää -kirjan jatko-osa kertoo, miten elämistä pitää opetella yhä uudestaan. Koskettava kirja yllättää: lukijalle ennestään tutut henkilöt heräävät eloon, ja Moyes vie heidät paikkoihin, joita he - ja me lukijat - eivät osanneet kuvitellakaan.
Kommentti:

Voi, tykkäsin. Olipa kiva jatko-osa. Etukäteen jopa mietin, haluanko lukea tätä jatkoa, mutta kyllä kannatti. Mielenkiintoinen, vetävä stoori. Sopivassa suhteessa vakavaakin asiaa ja kepeyttä, todella sujuva tarina.

Shafak, Elif: Valkoinen elefantti

Elif Shafak: Valkoinen elefantti

The Architect's Apprentice, 2014

Suom. Maria Erämaja

Gummerus, 2016

Kuva

Kuvaus

Nyt en saanut otetta kirjasta.
Välillä jopa mietin, onko vika suomentajassa vai mikä ihme, kun en päässyt lainkaan tarinaan mukaan. Jotenkin tuntui, etten ollenkaan löytänyt sitä punaista lankaa, mikä kirjassa varmaan oli. Tarina ei vienyt mennessään, joten luin sitä todella pitkään ja hitaasti. Siksi sitten välillä jo ehti unohtua, mitä tapahtui. Harmi, kun odotin aika paljon tältä kirjalta.

Nevanlinna, Arne: Pako

Arne Nevanlinna: Pako

WSOY, 2016

Luin ~ 23.8.2016

Kuvaus:

Rakkaus ja valhe sitovat heidät yhteen

Tyttö ja poika pakenevat pommitetusta Dresdenistä vuonna 1945. He kulkevat kenkänsä puhki pölyisillä maanteillä ja erinäisten episodien jälkeen pääsevät omintakeisen Onkel Fritzin kyydissä Bremenin satamakaupunkiin. Sieltä lähtee laiva Amerikan Yhdysvaltoihin. Uudessa kotimaassa on luotava uusi valheellinen identiteetti, jonka varassa Josef ja Katharine - Joe ja Kate - elävät loppuelämänsä.

Pako on 70 vuoden mittainen romaani nuorista, jotka alkavat kaiken alusta, pitkästä avioliitosta ja vanhenemisesta. Se tarkastelee kepeän elegantisti amerikkalaista unelmaa, vaurastumista sekä eurooppalaisuutta, joka ei lähde päähenkilöistä kulumallakaan.

Hurskainen, Eeva: Aurora Karamzin

Eeva Hurskainen: Aurora Karamzin - Pietarin hovista köyhien auttajaksi
Kirjapaja, 2002
Luin ~ 15.8.2016

Kuvaus:

Aurora Karamzin eli 1808-1902 ja oli aikansa seurapiirikaunottaria. Hän oli keisarinnan hovineitona, mutta harjoitti suuressa määrin hyväntekeväisyyttä. Parhaiten hänet tunnetaan Diakonissalaitoksen perustajana.

Havaste, Paula: Veden vihat

Paula Havaste: Veden vihat

Gummerus, 2016

Luin ~ 3.8.2016

Kuvaus: ”Jokin oli säikäyttänyt lokit. Kun laiva lipui saaren ohi, Kertte näki rantapuussa istuvan hiilenmustan korpin. Kun tuo vain pysyisi hiljaa, Kertte aneli mielessään, mutta korppi avasi nokkansa ja veden yli kantautui uhkaavasti sointuva ääni. Pahanilmanlintu, Kertte ajatteli ja risti sormet suojakseen.”

1100-luvulle sijoittuva rakastettu Vihat-sarja jatkuu.
Piispan käskynhaltija on hyökännyt Kerten kimppuun, ja Kertte on tarttunut veitseen. Kertte pakenee kauppias Osmin laivaan, ja Osmi lupaa kuljettaa Kerten Tokholmista takaisin Turukylään. Oikukkaat tuulet ja saaristorosvot koettelevat matkalaisia niin, että seuraava talvi joudutaan kuitenkin viettämään Koluvanissa, nykyisessä Tallinnassa.

Kertte asettuu Osmin ja tämän kumppanin Pärnin talouteen. Merten takaa alkaa kuulua uhkauksia: piispan miehet eivät ole antaneet anteeksi. Kun Kerten maha alkaa kasvaa, vaikeutuu suhde myös Pärniin, Osmin todelliseen rakastajaan. Miten Kerten matka jatkuu: Ovatko Pärn ja veden jumalat vielä lepytettävissä? Entä onko kotiin Larrin luo enää paluuta?

Kommentti:

Kyllä, tykkään tästä sarjasta ja Kerten tarinasta. Toisaalta olis kyllä kiva lukea nämä kaikki peräkkäin, mutta kivaa se on näinkin. Hassua, että ekan osan lukeminen meinasi jäädä kesken!

Myron, Vicki: Kirjastokissa

Vicki Myron & Bret Witter: Kirjastokissa

A Small Town, a Library and the World's Most Beloved Cat, 2008
Suom. Laura Beck
Otava, 2008

Luin ~ 1.8.2016

Kuvaus:
Dewey Readmore Books on sekä kysymys että sopiva nimi kissalle, joka löytyy kirjaston palautusluukusta eräänä kylmänä aamuna. Iowan pikkukaupungin kirjasto adoptoi pienen kissan kauneuden, valloittavuuden ja persoonallisuuden vuoksi, mikä pelastaa sekä lama-ajan kirjaston että kaupungin, josta olisi ajan mittaan luultavasti tullut vain elämästä tyhjentynyt aavekaupunki.
Kirjastokissa kertoo kissan tarinan unohtamatta kissan ympärillä olevia ihmisiä, mikä tekee kirjasta ja kissasta mielenkiintoisemman. Yksi pieni kissa tuo iloa, lohdutusta ja onnea niin kirjaston henkilökunnalle, koko pikkukaupungille kuin muulle maailmalle. Kirja on sekä lämminhenkinen, että hauska. Jokainen lemmikin omistanut tietää, kuinka hullu eläin kuin eläin voi olla, mutta on silti vaikeaa saada sitä hullutusta eläväisenä paperille.

/ Koiraihmisille voi suositella vastapainoksi kirjailija ja kolumnisti John Groganin lemmikkielämäkertaa Marley ja minä./

Kommentti:
No hyvä kirja, mutta en ollut varautunut näin perusteelliseen ajankuvan ja pikkukaupungin rakennemuutoksen esittelyyn. Kissasta olisin halunnut lukea enemmänkin, mutta se meinasi välillä jopa jäädä vähän taustalle.

Rämö, Matti: Rengasrikkoja Saharassa

Matti Rämö: Rengasrikkoja Saharassa

Minerva, 2009

Luin ~ 27.7.2016

Kuvaus:
Hankalasta sairaudesta toipuminen muuntuu kunto-ohjelman kautta haaveeksi polkea Euroopan halki Afrikkaan asti. Maantieteilijän intohimolla Matti Rämö kertoo, kuinka matka taittuu vuoristoissa kiiveten aina Saharan suolatasangon kammottavaan kuumuuteen saakka. Kommelluksia ja kohtaamisia sattuu; kärsivällisyys on koetteilla, rohkeus ja itsetuntemus kasvavat. Esimerkiksi pusikkotelttailu osoittautuu haastavaksi taitolajiksi tiheään asutuilla seuduilla. Pitkällä reissulla mies pysähtyy usein pohtimaan maailmanmenoa ja omaa elämäänsä. Kirja on hyödyllinen matkaopas pyöräretkeä suunnittelevalle, mutta se on myös tutkimusretki italialaiseen todellisuuteen ja islamilaiseen maailmaan.

"Olin valmis kohtaamaan megapolkaisun haasteen. Matka olisi myös pieni Korkea veisu polkupyörälle, joka on hämmästyttävän hieno ja ympäristöystävällinen liikkumisväline. Pyöräily tekee hyvää sielulle ja keholle. Stressi kaikkoaa satulassa, mieli sulautuu osaksi maisemaa."

Kommentti: Yllättävän hauska lukukokemus :).

Sendker, Jan-Philipp: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Das Herzenhören, 2002
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus, 2016

Luin ~ 15.7.2016 (klo 02)

Kuvaus
Alun perin Burmasta kotoisin oleva Tin Win on menestynyt juristi New Yorkissa. Eräänä päivänä Tin Win ottaa salkkunsa ja lähtee töihin. Hän ei kuitenkaan koskaan saavu työpaikalleen, eikä hänen amerikkalainen vaimonsa ja kaksi aikuista lastaan kuule hänestä enää mitään.

Neljä vuotta myöhemmin Tin Winin tytär, uraorientoitunut Julia saa käsiinsä vuosikymmeniä vanhan rakkauskirjeen, jonka hänen isänsä on kirjoittanut vuonna 1955 tuntemattomalle burmalaisnaiselle. Julia ei tiedä mitään isänsä ensimmäisestä kahdestakymmenestä elinvuodesta ja päättää matkustaa kirjeessä mainittuun pieneen burmalaiskylään. Julian koko maailman mullistavan matkan päättyessä hän on oppinut paljon isästään – ja elämästä yleensä.

Sydämenlyönneissä ikuisuus on ainutlaatuinen lukukokemus omaa tietään etsiville, itämaisesta mystiikasta kiinnostuneille ja kaukomaille havittelijoille. Maailmalla suurmenestykseen noussut romaani on lempeä ja inhimillinen tarina kohtalon erottamista rakastavaisista ja rakkauden voimasta.

Kommentti / Juu, hieno kirja!

Nuotio, Lotta: Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta

Lotta Nuotio: Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta

Otava, 2016

Luin ~ 7.7.2016

Kuvaus:
Henkeäsalpaava tositarina nuoren lääkärin pakomatkasta sisällissodan keskeltä Ruotsiin

Modilla oli unelma: suorittaa kirurgin työharjoittelunsa loppuun ja viettää vapaa-aikaa ystävien kanssa. Sitten Syyriassa alkaa kansannousu, mielenosoituksissa loukkaantuneita tulee sairaalaan ja nuori lääkäri yrittää salaa auttaa heitä. Sen jälkeen vankeus murskasi unelmat.

Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallintoa vastustavalle Modille jää vankilasta vapautumisen jälkeen vain yksi vaihtoehto: on paettava kotimaasta, kuten on tehnyt jo lähes neljä miljoonaa muuta. Pakomatka Turkin kautta Eurooppaan on täynnä vaaroja aina Isis-äärijärjestöstä salakuljettajien Välimereen uppoaviin laivoihin.
Kommentti:

Mielestäni tosi hyvä kirja ajankohtaisesta aiheesta. Henkilökohtainen, todenmukainen kertomus, joka ei mässäillyt, vaikka kidutuksistakin kertoi.
Sain mielestäni sopivasti taustatietoa aiheesta, joka herättää paljon kysymyksiä.
Mitä siellä Syyriassa oikein on tekeillä? Syyrian sodastahan on kuultu ja turvapaikanhakijatilanne paisui käsittämättömäksi viime syksynä. Tämä selvensi ainakin itselleni asetelmaa, ja toi yhden tavallisen ihmisen tarinan kautta inhimillisyyttä asiaan.
Kannattaa kyllä lukea.

Jones, Sadie: Kotiinpaluu

Sadie Jones: Kotiinpaluu

The Outcast, 2008
Suom. Marianna Kurtto
Otava, 2016

Luin ~ 3.7.2016

Kuvaus:

Sadie Jonesin suurmenestykseksi noussut esikoinen on riipaisevan kaunis ja uhkaa huokuva romaani perheistä, joissa kulissit merkitsevät enemmän kuin inhimillisyys.

Vuosi 1957. Pörssimeklarin etuoikeutettu poika Lewis Aldridge, 19, on juuri vapautunut vankilasta.
Lewisin kotiinpaluun myötä menneisyyden tapahtumat vuotavat esiin, ja niin perhesiteet kuin pikkukaupungin tekopyhyyskin murenevat.

Kommentti:

Sydäntäsärkevä kirja. Kannattaa ehdottomasti lukea.

En osaisi paremmin kuvailla, joten suosittelen tätä: Leena Lumi.

Morrison, Toni: Luoja lasta auttakoon

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

God Help the Child, 2015

Suom. Kaijamari Sivill

Tammi, 2016

Luin ~ 24.6.2016

Kuvaus

Morrisonin uutuus tutkii lapsuutta.

Nobelistin niukka, terävä ja paljastava romaani äidin ja tyttären suhteesta, lapsuuden merkityksestä ja syyllisyyden taakasta.
”Ei se mun vika ole. Ei mua voi siitä syyttää. En mä mitään ollut tehnyt enkä tiedä yhtään, miten siinä niin kävi. Vajaa tunti sen jälkeen kun tyttö oli kiskottu mun jalkojen välistä minä jo tajusin että jotakin oli pielessä. Pahasti pielessä. Tyttö oli niin musta että oikein pelotti."
Kun Bride syntyy, hän on "sinimusta, sudaninmusta". Vaaleammalle Sweetness-äidille tyttären ihonväri on katastrofi, ja siitä aukeaa kuilu heidän välilleen. Niin syvä kuilu, että Bride tekee pahan virheen ja tuhoaa viattoman ihmisen elämän saadakseen äidiltään huomiota. Aikuisena hän on kääntänyt ihonvärinsä voitokseen, mutta lapsuuden kokemukset eivät anna rauhaa. Kun rakkaussuhde päättyy, ja yritys korjata vääryydet menee vikaan, on Briden pakko kohdata lapsuutensa.
Toni Morrison (s.1931) tunnetaan väkevänä kertojana, joka on vaikuttanut syvästi Yhdysvaltain mustan väestön identiteetin ja historian ymmärrykseen. Morrison sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1993.

George, Nina: Pieni kirjapuoti Pariisissa

Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa

Das Lavenderzimmer, 2013

Suom. Veera Kaski

Bazar, 2016

Luin ~ 21.6.2016

Kuvaus
Pariisilainen kirjakauppias Jean Perdu löytää jokaiselle asiakkaalleen juuri tämän mielialaan sopivan kirjan. Hänen ”kaunokirjallisuusapteekistaan”, pienestä Seinessä kelluvasta kirjakauppalaivasta, saa kirjoja kaikkiin vaivoihin. Perdu on herkkävaistoinen ihmistuntija, mutta itseään hän ei osaa hoivata. Hänen sydämensä on särkynyt kaksikymmentäyksi vuotta sitten, ja entisen tyttöystävän Manonin lähettämä kirje on edelleen avaamatta.
Eräänä kesänä Perdu vihdoin lukee kirjeen, ja tuo kesä muuttaa kaiken. Perdu irrottaa laivansa kotilaiturista ja lähtee proomullaan unohtumattomalle jokiseikkailulle kohti menneisyyttä ja Provencen sydäntä – ja kohti elämää. Matka on täynnä tuoksuja ja aistimuksia, rakkautta ja surua.
Kirjan lopussa on Jean Perdun kaunokirjallinen ensiapupakkaus, johon kuuluu rohtoja niin lieviin kuin keskivahvoihin tunne-elämän katastrofeihin. Tiesitkö esimerkiksi, että Peppi Pitkätossu auttaa ihmeidenpelkoon?

Kommentti: /

Hurahdin taas siluettiristikoihin. Siksi kirja ei oikein edennyt.. Tämä on tosi kiva kirja, mutta jotenkin ei vaan kauheasti napannut. Juoni ei lopulta tarjonnut oikein mitään uutta ja henkilöt jäivät ainakin itselleni hieman etäisiksi, vaikka mukavia olivatkin.

Ferrante, Elena: Hylkäämisen päivät

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät

I giorni dell`abbandono, 2002

Suom. Taru Nyström

Avain, 2004

Luin ~ 20.5.2016

Kuvaus:
Eräänä huhtikuun iltapäivänä heti lounaan jälkeen, mieheni ilmoitti jättävänsä minut. Hän sanoi sen samalla, kun korjasimme likaisia astioita pöydältä.

Näin vähäeleisesti alkaa miehensä hylkäämän Olgan hyökyaallon tavoin paisuvan ahdistuksen kuvaus. Perheelleen omistautuneen päähenkilön ensijärkytys muuttuu epäuskon kautta katkeruudeksi ja raivoksi kaikkia ja kaikkea kohtaan. Hillityn ulkokuoren murruttua näyttäytyy koko inhimillisten tunteiden kirjo, ja miehensä nuoremmalle naiselle menettänyt Olga hoippuu hetken jopa hulluuden partaalla todellisuudentajunsa kadottaneena.
Elena Ferrante on kotimaassaan Italiassa kriitikoiden ylistämä, ja häntä pidetään yhtenä maan merkittävimmistä nykykirjailijoista.
Kommentti
... no, sainpas luettua loppuun... Tästä mulle ei oikein jäänyt mitään käteen.

Williams, John: Butcher's Crossing

John Williams: Butcher's Crossing

Butcher´s Crossing, 1960, 1971
Suom. Ilkka Rekiaro
Bazar, 2016

Luin ~ 5.5.2016

Kuvaus:

Kansas, 1870. Nuori Will Andrews jättää yliopiston kesken ja saapuu pieneen Butcher's Crossingin kaupunkiin keskelle ei mitään. Hän haluaa kokea Ralph Waldo Emersonin innoittamana alkuperäisen suhteen luontoon, mutta keskilännen kovapintaisten miesten kansoittama onnenonkijoiden kaupunki vaikuttaa tylyltä. Andrews tutustuu pian mieheen, joka saa hänet vakuuttuneeksi Coloradon vuoristossa majailevasta valtavasta biisonilaumasta, jota kukaan ei ole löytänyt.

Neljän miehen uhkarohkea retkikunta lähtee matkaan preerian halki. Raskas matka saa kuin saakin täyttymyksensä, kun miehet jäljittävät biisonilauman ja pääsevät tappamisen makuun. Ajantaju unohtuu, ja talvi pääsee yllättämään miehet.

Butcher's Crossing julkaistiin alun perin vuonna 1960. John Williamsin ylistetyn Stonerin tavoin se on löydetty ja saavuttanut menestyksen vasta nyt, vuosikymmeniä myöhemmin. Tarina kulkee Butcher's Crossingissa toiseen suuntaan kuin Stonerissa, yliopistomaailma vaihtuu karkeaan, kovaan elämään lähellä luontoa. Williams kunnioittaa lännentarinan perinteitä ja tavoittaa jälleen paljaan ihmisyyden kuvauksen. Kirjan pelkistetty kerronta vavahduttaa lukijaa.

Weaver, Eva: Jacobin takki

Eva Weaver: Jacobin takki

The Puppet Boy of Warsaw, 2013

Suom. Anna Lönnroth

WSOY, 2015

Luin ~ 30.4.2016

Kuvaus : Jacobin takki on eeppinen kertomus rohkeudesta ja toivosta keskellä suurinta pimeyttä. Varsovan geton juutalaispoika Mika perii isoisänsä merkillisen päällystakin ja löytää tämän kätkemät taidokkaat käsinuket. Mika ilahduttaa nukketeatterilla geton orpolapsia, mutta pian myös natsit vaativat viihdykettä kapakkailtoihinsa. Näin Mika saa leipää nälkäisen perheensä pöytään. Mutta pian Mika jo auttaa valtavan takin kätköissä pikkulapsia ulos getosta.
Natsien sotaonni kääntyy, ja nyt heitä lastataan samoihin karjavaunuihin joilla he kyyditsivät juutalaisia kaasukammioihin. Max, saksalaissotilas, joka kerran pelastaa Mikan perheen kuolemanleiriltä, joutuu itse Siperiaan. Lopulta heidän kohtalonsa kietoutuvat vielä eriskummallisesti yhteen.

Kommentti:

Jännä fiilis tästä kirjasta. Ensinnäkin, tykkäsin kovasti. Hienoa, miten samassa kirjassa oli nyt sekä juutalaiskertomus suoraan Varsovan ghetosta ja lisäksi (ainakin itselleni harvemmin silmään osunut) saksalaissotilaan kertomus. Vankileirit Siperiassa ovat jotenkin historiankirjoituksessa jääneet juutalaisten kokeman alle. Minusta on tärkeää kuulla tarinasta muitakin puolia, se ei mielestäni mitenkään vähennä juutalaisten kokemaa vääryyttä.
En tiedä, johtuiko kokemus omasta lukuaktiivisuudesta, mutta jotenkin alun tarina Mikan kertomana oli parempi (siis kirjallisesti). Jonkunkin kerran kirjan jälkiosassa tuli tunne, että kirjailija vähän oikaisi joissain kohtia. Olisiko kirja venynyt liikaa vai eikö tarina kantanut siinä kohdassa ihan niin hyvin...? Oikein hyvin oli kuvattu jälkimmäinenkin osuus, mutta vähän se jäi keskeneräisemmän oloiseksi kuin alku.
Tykkäsin oikein paljon kirjan loppuratkaisusta, mutta sekin oli ehkä vähän hätäisen oloisesti toteutettu. Ihan riittävän pitkä ja täysi tarina tämä oli toki, mutta jostain syystä hieman keskeneräisen oloinen tuo loppupuoli.

Kinnunen, Tommi: Lopotti

Tommi Kinnunen: Lopotti

WSOY, 2016

Luin ~ 19.4.2016

Kuvaus: "Älä koskaan ala joksikin vain siksi että joku toinen niin tahtoo.
"Selkosten kylän Helena on vasta yhdeksän, kun hänet temmataan juuriltaan ja lähetetään yksin sokeainkouluun viisikymmenluvun Helsinkiin.
Vähitellen hän opettelee ison kaupungin tuoksut, äänet, askelmäärät.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Helenan veljenpoika Tuomas muuttaa omasta halustaan etelän yliopistokaupunkiin. Tuomas tahtoo täyttää vaatimukset ja odotukset. Salaa hän haaveilee omasta perheestä. Etelässä hän myös tutustuu tätiinsä uudella tavalla.
Millaista on elää koko elämänsä sivullisena, toivoa että eräänä päivänä ihmiset eivät kiinnittäisi huomiota eroihin vaan yhtäläisyyksiin? Millaista on kulkea pitkä matka tullakseen siksi, joka tahtoo olla tai joka ehkä jo oli?

Tommi Kinnunen kirjoittaa vahvasti toiseudesta ja oman tien löytämisestä, halusta tulla isäksi sekä taidosta olla äiti.

Lopotti jatkaa menestysromaani Neljäntienristeyksen tarinaa, mutta on oma itsenäinen teoksensa.
Tommi Kinnunen on (s.1973) työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Hän on kotoisin Kuusamosta ja asuu tällä hetkellä Turussa. Kinnusen esikoisteos Neljäntienristeys (2014) on ollut myynti- ja arvostelumenestys, jonka oikeudet on tähän mennessä myyty neljääntoista maahan.

Kommentti:

Pidin kirjasta, mutta narisen, koska en tykännyt yhtään tuosta hyppivästä rakenteesta. Meinasin oikeasti jättää kirjan kesken, kun en vielä sivulla 60+ ollut varma, kumpaa aikaa/henkilöä mikäkin luku käsitteli. Lopulta kirjoititn henkilöt kummastakin ajanjaksosta erilliselle lapulle ja siitä aloin päästä paremmin jyvälle. Vaikka olen siis lukenut Neljäntienristeyksen ja tiesin kyllä henkilöt.
Sinänsä epäoleellinen asia, mutta voi häiritä lukemista todella paljon - tulee tunne, että pitää vähän väliä tarkistella, että olenkohan nyt oikeassa ajassa ja oikeissa henkilöissä. Varsinkin, kun osittain puhuttiin vielä samoista henkilöistä. Huoh.

Loridan-Ivens, Marceline: Isä, et koskaan palannut

Marceline Loridan-Ivens: Isä, et koskaan palannut
- minun keskitysleiritarinani

Alkuteos: Et tu n'es pas revenu, 2015

Suom. Marja Luoma

Gummerus, 2016

Luin ~ 5.4.2016

Kuvaus: ”Sinä olet vielä nuori, sinä palaat. Minä en palaa.”

Näin sanoi neljätoistavuotiaan Marcelinen isä tyttärelleen matkalla, jonka päätepiste oli Birkenaun keskitysleiri. Isän ennuste toteutui, vaikka Marceline itse toivoi, että nimenomaan isä palaisi, hoitamaan perhettä.

Vierekkäisille leireille päätyneet isä ja tytär kykenivät viestittelemään vain kerran: Marceline sai pienen viestin paperilapulla. Hän ei pystynyt vastaamaan kirjeellä, mutta lähetti isälleen kaasutettujen vaatteiden seasta löytämänsä kultahipun. Nyt, seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin Marcline kirjoittaa isälleen ja kertoo mitä leireillä ja niiden jälkeen koki: äiti ei tullut vastaan asemalle.

Loridan-Ivens kirjoittaa viiltävän tarkasti, muistuttaa vastuustamme ymmärtää historiaa ja kritisoiden valtaapitäviä: ”En usko Ranskan viralliseen historiankirjoitukseen.”

Kirjan on Loridan-Ivensin kanssa kirjoittanut kymmenen tietoteosta aiemmin tehnyt toimittaja-kirjailija Judith Perrignon. Ranskalainen kirjallisuuslehti LIRE-lehti valitsi Isä, et koskaan palannut -kirjan vuoden 2015 parhaaksi elämäkerraksi.

Kommentti:

Koruton kertomus, hyvin henkilökohtainen. Todellakin vaikuttaa enemmän tyttären kirjeeltä kuolleelle isällen kuin niinkään romaanilta, onhan kirja myös melko lyhyt. Hyvällä tavalla näin.